7) Laki sairausvakuutuslain 29 §:n muuttamisesta
Pekka Kuosmanen /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olen tehnyt lakialoitteen, joka koskee
yrittäjän epäoikeudenmukaista ja puutteellista
asemaa työterveydenhuollossa. Nykyinen hallitus mainostaa
itseään yrittäjäystävällisyydestä ja
on hallitusohjelmassa luvannut lukuisia parannuksia yrittäjien
asemaan. Se on hienoa, sillä suomalaisen yrittäjän
työkyky onkin ensiarvoisen tärkeää talouselämälle. Pienyrittäjän
asemassa on silti vielä paljon parannettavaa, ja tämän
lakialoitteen myötä haluankin tukea ja auttaa
hallitusta toteuttamaan yrittäjyysohjelmansa.
Työterveyshuoltolain mukaan yrittäjällä ja muuta
työtä tekevällä on mahdollisuus
järjestää itselleen lakisääteiset
työterveyshuoltopalvelut ja saada niihin korvausta. Työterveyshuoltolain tarkoituksena
on edistää työntekijöiden terveyttä,
ylläpitää työkykyä ja
vahvistaa työterveyshuoltoa niin kuin työn ja
työyhteisön turvallisuuden ja terveellisyyden
kehittämiseksi on tarpeellista.
Työterveyshuollon kattavuus kohtelee yrittäjää ja
muita omaa työtään tekeviä kuitenkin
suhteessa palkansaajiin hyvin epäoikeudenmukaisesti. Yrittäjien
työterveyshuolto on puutteellinen siksi, että sen
yhteydessä ei ole mahdollista järjestää sairaanhoitoa.
Työterveyshuoltolain uudistuksessa yrittäjät
jäivät automaattisesti merkittävimmän
työterveyshuoltoetuuden eli juuri sairaanhoitokulujen korvaamisen
ulkopuolelle. Se on varsin kummallista ottaen huomioon seikan, että yrittäjän
työkyvyn ja terveyden ylläpito on vähintään
yhtä oleellinen osa maamme talouselämän
tulevaisuutta kuin henkilöstön työ- ja
toimintakyvyn turvaaminen.
Arvoisa puhemies! Nykyisestä laista johtuen yli 90
prosenttia yksityisyrittäjistä ja 60 prosenttia
alle kymmenen hengen pientyöpaikoista eli noin puoli miljoonaa
työtä tekevää henkilöä ovat kattavan
työterveyshuollon ulkopuolella. Yrittäjistä myös
yli 90 prosenttia tekee samaa työtä kuin yrityksen
muut työntekijät. Yrittäjiin kohdistuu
tällöin täysin samanlaisia työrasitteita kuin
vastaavaa työtä tekevään työntekijään.
Tämän lisäksi yrittäjien työpäivät,
työviikot sekä työvuodet ovat huomattavasti
pitempiä kuin palkansaajilla. Yrittäjät
ovat keskimäärin myös palkansaajia iäkkäämpiä.
Jos yrittäjä esimerkiksi sairastuu pitkäaikaisesti,
heikentyy työkyky oleellisesti ja vaikuttaa siten yritystoiminnan
heikentymiseen tai jopa sen loppumiseen. Yrittäjän työterveyshuollon
järjestäminen sairaanhoitopalveluineen onkin täten
varsin perusteltua. Selvää on se, että sairaudet
tulee aina hoitaa mahdollisimman nopeasti, myös yrittäjien
sairaudet. Kun yrittäjä sairastuu ja hakeutuu
hoitoon lähimpään lääkäriin — ja
on tyypillistä, että eri kerralla aina eri lääkärille — tällainen
kertaluontoinen käynti ei kuitenkaan anna lääkärille
mahdollisuutta tehdä kokonaisvaltaista arviota tilanteesta,
jossa huomioitaisiin yrittäjän vointi kokonaisuudessaan
ja vielä suhteutettuna tämän työhön
ja työn määrään.
Arvoisa puhemies! Sairaanhoito osana yrittäjän
työterveyshuoltoa lisäisi työterveyshuollon käyttökelpoisuutta
silloin, kun työkyvyttömyyden uhka ei olisi vielä käsillä.
Kun työkyvyn menettämisen uhan merkit ilmaantuvat,
voitaisiin työkyvyttömyyden ehkäisy aloittaa
hyvissä ajoin. Kustannussyistä lakialoitetta ei
ole perusteltua hylätä, sillä yhteiskunnan
kustannukset eivät käytännössä lisääntyisi,
vaikka yrittäjien sairaanhoito olisikin osa heidän
terveydenhuoltoaan. Työterveyshuollon sairaanhoito tarjoaa
kuitenkin jatkuvan arvion yrittäjän työkyvystä.
Sairaanhoito osana työterveyshuoltoa tukisi selkeästi
yrittäjän työkyvyn säilyttämistä ja
näin ollen säästäisi yhteiskuntaa
myöhemmiltä sairauskustannuksilta.
Haluaisin myös tässä yhteydessä tuoda
esille Kelan korvaushakemuksia koskevan ongelman. Työterveyshuollon
kustannuksien korvaushakumenettely Kelasta on nykyisellään
aivan liian monimutkainen prosessi, jossa on useita eri hakumääräaikoja
ja menettelytapavaateita riippuen siitä, kuka korvauksia
hakee ja mistä korvauksiin oikeuttavat palvelut on hankittu.
Monet niistäkin, jotka korvausta voivat hakea, jättävät
tästä syystä heille oikeutettujen korvauksien
haun tekemättä.
Arvoisa puhemies! Sairausvakuutuslain muuttamisen lisäksi
syytä olisi jatkossa muokata myös työterveyshuoltolakia
siten, että 1 luvun 2 §:n soveltamisalan 2 momentti
poistettaisiin kokonaan ja 1 momentti muutettaisiin seuraavaan muotoon:
"Tätä lakia sovelletaan työhön,
jossa työnantaja, yrittäjä tai muu omaa
työtään tekevä on velvollinen
noudattamaan työturvallisuuslakia."
Oikeudenmukaisuuden ja yhtenäisyyden nimissä yrittäjän
oma terveyshuolto sairaanhoitopalveluineen on nyt saatava lakisääteiseksi
ja kuntoon. Sairausvakuutuslain muuttaminen on kuitenkin ensisijaisesti
erittäin tärkeä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta
hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
"Jos työnantaja on järjestänyt työntekijöilleen 1
momentissa tarkoitetun työterveyshuollon lisäksi
valtioneuvoston päätöksessä määrätyllä tavalla
sairaanhoitoa ja muuta terveydenhuoltoa, on työnantajalla
oikeus saada korvausta tästä aiheutuneista tarpeellisista
ja kohtuullisista kustannuksista. Sama oikeus on yrittäjällä tai
muulla omaa työtään tekevällä,
joka on järjestänyt itselleen tällaista
sairaanhoitoa ja muuta terveydenhuoltoa (korvausluokka II)."
Toivon, että tämä lakialoite menisi
eduskunnassa läpi.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Yrittäjän työkyvyllä on
huomattava vaikutus paitsi yrityksen menestymiseen myös
yrityksen työntekijöiden hyvinvointiin. Varsinais-Suomen alueella
vuosien 1996—98 aikana tehtiin yrittäjien terveyttä ja
työoloja koskeva selvitys. Selvityksen kohteena olleista
noin 700 yrityksestä noin kolmanneksella oli jokin toiminnallinen
tai tarkempaa selvitystä vaativa haitta, yleisimmin jokin
tuki- ja liikuntaelimistön sairaus. Yrittäjien fyysinen
kunto oli noin 40 prosentilla huono tai erittäin huono
ja vain viidenneksellä hyvä tai erittäin
hyvä.
Arvoisa puhemies! Koska minulle ei ole ollut mahdollista allekirjoittaa
aloitetta, ilmoitan tukevani voimakkaasti ed. Kuosmasen aloitetta.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Vaihteeksi näin täältä edestä katsottuna näyttää niin,
että vain oikeamielisiä on salissa paikalla ja
poliittinen vasemmisto, joka tämmöisiäkin
asioita vastustaisi, on poissa kokonaan. On helppo todeta näin
päältä päällimmäisenä,
että ed. Kuosmasen aloite, mihin itsekin olen allekirjoittajaksi
päässyt, kiitos vaan, on erinomaisen hyvä.
Ed. Kuosmasen puheenvuoro tässä asiassa oli erittäin
hyvä ja perusteltu, mutta hiukan tässä aiheessa
jäi semmoinen sisäluvun maku, että epäili,
näkikö ed. Kuosmanen kaiken oikein, mitä siihen
oli kirjoitettu. Sen takia varasin itsekin lasit mukaan, jos jotakin
luettavaa tarkemmin sattuisi tähän, mutta pyrin
enemmän näin kansanomaisesti esittäen
arvioimaan tätä aloitetta ja siihen liittyvää elämää ja
elämänmenoa yrittäjän näkökulmasta
katsottuna.
Niin kuin ed. Kuosmanen puheenvuorossaan totesi ja myös
ed. Laxell puheenvuorossaan, yrittäjän asiat eivät
ole kunnossa ja järjestyksessä tässä asiassa.
Näin katsottuna valitettava piirre on se, että kun
talossa pitäisi isännän olla hyvässä kunnossa,
talossa isännällä pitäisi olla
parhaat varusteet jne., tämä suomalainen yhteiskunta
on ajautunut siihen, että isännästä on
tullut sellainen, että hän on vähän
huonommassa asemassa kuin nämä työntekijät
olemassa. Jos tätä maailmaa katsotaan perustuslain
mukaan, työntekijöitten asema on erityisen suojeltu
ja suojattu, mutta siinä yhteydessä ei puhuta
yrittäjän asemasta yhtään mitään.
Se tulkiten vähän, niin kuin piru Raamattua tulkitsee,
on jonkun osalta luettavissa sieltä, että yrittäjän
asema ei ole suojattu, työntekijän on. Näin
katsottuna kyllä tätä yhteiskunnan tulevaisuutta
kun arvioidaan tässä, suomalainen yhteiskunta
menestyy ja pärjää tässä globalisoituvassa
maailmassa, jos siellä on entistä enemmän
yrittäjiä ja sellaisia yrittäjiä,
jotka ovat henkisesti ja ruumiillisesti terveissä voimissa,
sellaisissa voimissa, että jaksavat panostaa koko täyden
painonsa siihen yrityksen kehittymiseen ja elämään.
Herra puhemies! Yhtenä asiana voisi sanoa, että kun
tätä yrittäjän elämää ja
tuskaa joiltakin osin tunnen ja tiedän, tähän
asiaan samaan nippuun liittyvät myöskin maatalousyrittäjät.
Kun yrittäjä menee lääkäriin
jonkin pääsemättömän vamman
takia, yrittäjälle annetaan neuvot, miten selviät,
miten pääset tästä asiasta eteenpäin
ja miten voit selviytyä viikonvaihteen taikka loppuviikon
yli sillä lailla, että kykenet jatkamaan tätä hommaa.
Mutta kun sinne menee työntekijä, lääkärin
asema on niin ihmeellinen, että hän katsoo ensimmäisenä päältä,
paljonko tarvitset sairaslomaa, että tämä homma
paranee ja käypi. Näin katsottuna en tiedä,
mitä se yrittäjä sillä sairaslomalla
tekisikään, mutta sen suhteen tämä käsittelytapa
on jo kokonaan erilainen ja erimuotoinen.
On kyllä aivan selvää, että jos
yhteiskunta jotenkin tähän yrittäjän
työterveyshuoltoon ja sen korvattavuuteen voi panostaa
ja osallistua, se tulee monin verroin, monikymmenkertaisesti, takaisin.
Tässä tietenkin yrittäjäjärjestöjen
asema voisi olla vähän vahvempi ja näkyvämpi
ja ne voisivat ottaa enemmän tähän asiaan
kantaa, mutta ymmärrän erinomaisen hyvin, että järjestöjen
tehtävä on lietsoa tätä muuta
asemaa, yhteiskunnallista asemaa eteenpäin ja myöskin
hakea sitä kautta vaikuttavuutta. Olen vähän
itsekin sitä mieltä, että yrittäjien
ei yleensäkään pidä valittaa
eikä voivotella vaivojansa, koska tämäkin
siihen luokkaan helposti laskettaisiin, vaan todistella, että tässä tehdään
ahkerasti, mennään ja toteutetaan, mutta nämä ovat
niitä käytännön tosiasioita,
minkä kanssa normaali yrittäjä joutuu
elämään ja painiskelemaan. Vain harvalle
tulee tällainen mieleen.
Ymmärrän erinomaisen hyvin, että ed.
Kuosmanen suurena, menestyneenä yrittäjänä on
säilyttänyt itsensä terveenä nimenomaan
terveitten elämäntapojen ja pysyvän,
vakiintuneen avioliiton kautta. Sen sijaan moni sellainen yrittäjä, joka
on elänyt huonoa elämää ja heikosti,
olisi sitten vastaavassa asemassa niin, ettei kehtaisi ottaa tämmöistä asiaa
esillekään, koska puhuisi ikään
kuin omasta asiastaan. Näin katsottuna, kun ed. Kuosmanen
toivoi, että tämä menee hyvin eteenpäin,
minä olen kuitenkin varma, että tämä menee,
ja ennen kuin nämä valtiopäivät päättyvät,
jos ei tämä hallitus saa tätä hallituksen esityksenä järjestykseen,
jos ei tämä tällä mene, se on
suuri häpeä hallitukselle sekä hallituspuolueiden
edustajille, joihin itsekin saatan vielä kuulua.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Seppo Lahtelalle, että minun
lakialoitteeni lähtee siitä, että sairausvakuutuslain
29 § muutettaisiin niin, että työnantaja
antaisi esimerkiksi työntekijöilleen ylimääräistä sairaanhoitoa
ja terveydenhuoltoa lakisääteisen terveyshuollon
lisäksi ja sama koskisi yrittäjiä ja
muuta omaa työtään tekevää. Näin
työntekijät säilyisivät hyvässä työkunnossa ja
samoin yrittäjät. Minä laajennan ed.
Lahtelalle tämän viestin, että tämä koskee
myös työntekijöitä.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kolmen kovan yrittäjä-kansanedustajan
puheenvuorojen jälkeen tähän nyt ei ole
mitään olennaista lisättävää.
Totean vain sen, että ed. Laxell osoitti Varsinais-Suomesta
tilastoja yrittäjien sairastavuudesta, jotka varmasti voidaan
laajemmassa mitoin kyllä yhtenäistää koko
Suomeen. Luulen, että sairastavuus on suurin piirtein samaa
luokkaa ympäri Suomen.
Ed. Seppo Lahtela viittasi maatalousyrittäjien kohtaloon.
Nythän maatalousyrittäjien etuudet tältä osin
ovat parantuneet ja monissa kunnissa on jo kohtuullisen hyvin järjestetty
maatalousyrittäjille työterveyshuoltoa. Toivoisinkin,
että tältä osin myöskin muut
yrittäjät kuin maatalousyrittäjät
pääsisivät samoihin etuuksiin kiinni
kuin hekin varsinkin muistaen esimerkiksi, että maatalousyrittäjien
eläkevakuutusmaksustahan tältä osin valtio
noin puolella kompensoi ja yrittäjä joutuu kumminkin
yrittäjäeläkkeen maksamaan aivan täysimääräisenä.
Tämä ei ole ainoastaan kustannuskysymys. Tämä on
myöskin tulevaisuuskysymys, jos me haluamme todella, niin
kuin hallitus ohjelmassaan lupailee, satsata yrittäjyyteen
ja sen kannustavuuteen. Jos ei yrittäjien työterveyshuoltoon
ja ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon
satsata, se tietää kuitenkin väistämättömästi
sitä, että se lisää yrittäjäeläkkeiden
kustannuksia, koska yrittäjät lähtevät
ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle,
ja samalla siitä tulee lisää kustannuksia
sairaanhoidon muodossa meille kaikille veronmaksajille. Pidän
tätä esitystä myös kustannusneutraalina.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Salo kiinnitti aivan oikein tähän
sellaista huomiota, että maanviljelijöitten työterveyshuolto
olisi kunnossa. Se on kunnossa niin, että mahdollisuus
on hakeutua, mennä ja toteutua, ja myöskin siltä osin,
että yhteiskunta voimakkaasti ottaa kantaa ja osallistuu
tähän sijaisapuun ja sitä kautta järjestettyyn
palveluun, asia on kunnossa. Mutta jos viljelijäyrittäjä loukkaa jalkansa,
selkänsä taikka minkä tahansa, niin yrittäjä tässä maksaa
sitä maatalouden tapaturmavakuutusmaksua, mutta mitään
korvausta sieltä ei tule. Se katsotaan täysin
rikolliseksi siltä rintamalta, ja tähän
katsottuna, jos lakisääteisen, yhteiskunnan tarjoaman
palvelun ulkopuolelta ei jotakin tapahdu, asia on täysin
tuuliajolla.
Ed. Salo varsin hyvin tietää, että tämä eläke, mitä yhteiskunta
tukee, niin kuin sanoitte puheenvuorossanne aivan oikein, on kuitenkin
sellainen, että normaali kuolevainen ei sillä elä eikä tule
toimeen. Jos ei jotakin ole säästänyt
sukanvarteen, niin miten sanoisin, ei hautaan edes tyhjätaskuna
selviä vaan täysin talutettavassa muodossa, näin
lyhyesti katsottuna.
Petri Salo /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela varmasti tuntee tämän
asian aivan oikein, ja varmasti eroavaisuuksia maatalousyrittäjien
työterveyshuollossa on pitkälti kunnittain ja
seutukunnittain, ja osaksi näitä palveluja ostetaan myöskin
yksityisiltä. Mutta kysymys on myöskin siitä,
saako maatalousyrittäjä vähentää verotuksessaan
työterveyshuollon kustannuksia, joita myöskin
ed. Kuosmanen tässä aloitteessaan painottaa. Yhdenvertaisuuden
vuoksi näkisin, että jos siellä pystytään
vähentämään kustannukset, niin
täytyisi myöskin pystyä yrittäjän
vähentämään.
Edelleen haluan painottaa sitä seikkaa, että minä väitän,
että ennalta ehkäisevä terveydenhuolto
ja työterveyshuolto myöskin yrittäjille
on pitkän päälle koko yhteiskunnalle
halvempi ratkaisu kuin jättää se laimin
ja sitä kautta nostaa edelleen tätä yrittäjyyden
kynnystä, koska näistä pienistä asioista
muodostuu se kokonaisuus. Seuraavan kohdan kohdalla keskustellaan
jälleen yhdestä pienestä kohdasta, johon
olisi saatava korjaus.
Keskustelu päättyy.