Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Hallitus antaa eduskunnalle esityksen, jolla ihmisen sikiön, alkion ja perimän suojaa koskevat vankeusuhkaiset rangaistussäännöt kootaan rikoslakiin. Samalla vanhentuneet sikiönlähdettämistä koskevat rangaistussäännökset korvataan uusilla säännöksillä ja kohtuullistetaan nykyaikaisemmalle tasolle. Tarkoituksena on saattaa rikosuhat nykyistä näkyvimmiksi keskittämällä ne rikoslakiin rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksutulla tavalla.

Hyvät kollegat, varmasti muistatte, että tämä on nyt näitä viimeisiä rippeitä, mutta viimeiset reilut kymmenen vuotta on luku luvulta koottu Suomessa rikoslaki yhtenäiseen järjestelmään niin, että pääsääntöisesti kaikkien rikosten pitäisi löytyä rikoslaista, eikä niin kuin muinoin oli, että hyvin monissa erityislaeissa oli myös aika pitkälle meneviä kriminalisointeja. Tästä tässä prosessissa on ennen kaikkea kysymys. Rikoslain ulkopuolella oleviin erityislakeihin jäisivät vain sakoilla rangaistavat rikokset.

Laiton raskauden keskeyttäminen olisi kyseessä, jos keskeytykselle ei ole aborttilain mukaista lupaa tai esimerkiksi silloin, jos keskeytyksen tekijä ei ole siihen lain mukaan oikeutettu lääkäri. Törkeä teko voisi olla kyseessä, jos keskeytyksellä aiheutetaan vakavaa vaaraa naisen hengelle tai terveydelle tai jos rikos tehdään vastoin naisen tahtoa. Rangaistuspelotteiden tarkoituksena on vaikuttaa erityisesti lääkärinkoulutusta vailla olevien puoskarien toimintaan.

Esityksen mukaan laittomasta raskauden keskeyttämisestä voitaisiin tuomita sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta ja törkeästä teosta enintään neljä vuotta vankeutta. Myös yritys olisi edelleen rangaistava. Nykyisin enimmäisrangaistus sikiön lähdettämisestä on kahdeksan vuotta vankeutta, mutta tältä osin tämän kaltaisia rangaistuksia ei ole vaadittu eikä tuomittu enää pitkään, pitkään aikaan.

Naisen itsensä tekemä raskauden keskeyttäminen ei olisi enää rangaistavaa rikoslain mukaan, mutta sen sijaan nainen voitaisiin tuomita sakkoon raskauden keskeyttämisestä annetun lain rikkomisesta. Säännös tulisi sovellettavaksi vain vakavimmissa tapauksissa.

Rikoslakiin koottaisiin lääketieteelliseen tutkimukseen ja hedelmöityshoitoihin liittyviä rikoksia tässä samassa yhteydessä, joita olisivat laiton alkioon puuttuminen, laiton perimään puuttuminen, laiton sukusolujen käyttö ja lapsen identiteetin loukkaaminen. Rangaistussäännöksiä täsmennetään ja yhdenmukaistetaan muun muassa siten, että rikokset olisivat vain tahallisina rangaistavia. Hedelmöityshoidoissa alkioiden säilytysajan ylittäminen tulisi rangaistavaksi, kuten on nykyisinkin alkioiden lääketieteellisessä tutkimuksessa.

Siitä, että vain tahallisina tekoina olisi kysymys rikoslaissa rangaistavasta toiminnasta, ei seuraa, etteikö sitten esimerkiksi yksittäiselle klinikalle tai muulle toimijalle, jotka myös tuottamuksella toimivat väärin, olisi seuraamuksia. Ne seuraamukset olisivat silloin hallinnollisia, ammattivalvonnallisia ja mitä ilmeisimmin johtaisivat siihen, että toiminta vaarantuu tai joutuu ainakin erittäin tarkan syynin alle. Mutta rikosoikeus astuu kuvioihin vasta sitten, kun on kysymys tahallisesta toiminnasta.

Arvoisa puhemies! Esitys on menossa lakivaliokuntaan. Liikumme tunnetusti aika herkillä alueilla, ja kovasti arvostan eduskunnan paneutumista näihin eettisesti tärkeisiin kysymyksiin. Pahoittelen jo tässä vaiheessa, että edellinen keskustelu, kun niin tärkeä oli, vei aika paljon aikaa, ja olen jo myöhässä seuraavasta kokouksesta, ja joudun poistumaan.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä esityksen perusteluissa todetaan, että "ehdotettavilla rikoslain 22 lukuun sisällytettävillä rangaistussäännöksillä pyritään suojamaan ihmisen sikiön, alkion ja perimän loukkaamattomuutta". Tavoite on hyvä, mutta tämä esitys ei kuitenkaan varsinaisesti tätä tavoitetta palvele ainakaan parantamalla sikiön, alkion ja perimän suojaa. Se esityksen tavoite, että uudistetaan rikoslain vanhentuneet rangaistussäännökset, on varmasti hyväksyttävä. Jo pelkästään tuo vanhentunut lakikieli kaipaa uudistusta.

Mutta jos ajatellaan sitä, mitä tämä esitys varsinaisesti vaikuttaa, niin kyllähän vaikutus on pikemminkin se, että nimenomaan laittoman abortin osalta rangaistuksia lievennetään. Eli nämä rikoslain vanhentuneet sikiön lähdettämistä koskevat rangaistussäännökset korvataan niitä lievemmillä laitonta raskauden keskeyttämistä koskevilla rangaistussäännöksillä. Ihan periaatteellisesti tämä toki tarkoittaa abortin kohteena olevan sikiön suojan heikkenemistä, mutta käytännössä, myönnän, sillä ei varmasti liene merkitystä, sillä aborttilaki on nykyisin niin väljä, että laittomia abortteja ei esiinny.

Perusteena muutokselle on esityksessä mainittu se, että raskautensa keskeyttävää ja siten usein omaa terveyttään vaarantavaa naista on kohtuutonta rangaista yhtä ankarasti kuin laittoman raskauden keskeyttämisen tyypillistä tekijää eli lääkärin koulutusta vailla olevaa puoskaria, ja tämä on toki perusteena aivan hyväksyttävä.

Mutta kaiken kaikkiaan kyllä sikiön suoja on tällä hetkellä meidän yhteiskunnassamme heikko. Raskauden keskeytyksiä tehdään yli 10 000 vuosittain, ja niistä aivan valtaosa tehdään sosiaalisin perustein hyvinvointi-Suomessa. Raskaus voidaan kaiken lisäksi keskeyttää jopa yli raskauden puolivälin, jolloin keskoslapsi voisi olla jo elinkelpoinen. Lisäksi jopa tuhat syntyvää lasta arvioidaan vammautuvan vuosittain äidin raskaudenaikaisen päihteiden käytön vuoksi vakavammin tai lievemmin. Samoin mainitsen sen, että vuonna 2000 säädetty laki lääketieteellisestä tutkimuksesta mahdollistaa alle 14 vuorokauden ikäisen koeputkessa synnytetyn ihmisalkion välineellisen hyötykäytön tieteellisessä tutkimuksessa, vaikkapa lääkeainetesteissä. Mielestäni silloin kyllä loukataan tuon alkion ihmisarvoa, kun sitä käytetään ikään kuin mitä tahansa materiaa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi jo vuonna 1996 lapsipoliittisesta selonteosta antamassaan mietinnössä, että on ryhdyttävä toimenpiteisiin päihdehuoltolain muuttamiseksi sikiön suojelun paremmin huomioon ottavaksi. Tästä on käyty eduskunnassa paljon keskustelua, on tehty lakialoitteita, jotta sekä vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa päihdekuntoutusta lisättäisiin, mutta myös mahdollistettaisiin tuo tahdosta riippumaton päihdevieroitus niille äideille, jotka eivät esimerkiksi oman alkoholisairautensa vuoksi kykene ajattelemaan omaa ja lapsensa parasta. Mutta valitettavasti vieläkään emme ole saaneet hallitukselta esitystä näistä myönteisistä kommenteista huolimatta. Tämä jos mikä parantaisi sikiön suojaa, jos tällainen lainsäädäntö saataisiin aikaan. Toki samalla tulee olla myös ennen muuta näitä vieroituspalveluja riittävästi päihdeäideille.

Haluan tässä vielä, arvoisa puhemies, mainita seikan, jota ihmettelen, että se ei ole edennyt. Olen tehnyt useamman kerran lakialoitteen, jossa esitetään aborttilakiin vuonna 1985 lisätyn pykälän kumoamista. Tässä pykälässähän mahdollistetaan sikiön vammaisuuden perusteella raskauden keskeytys aina sinne 24. raskausviikon loppuun saakka, kun terveiden sikiöiden kohdalla tuo ehdoton yläraja on 20 raskausviikkoa. Silloin, kun tuota lakia säädettiin, vammaisjärjestöt voimakkaasti vastustivat sitä. Myös silloinen valiokunta totesi, että tätä pykälää tulisi käyttää erittäin vaikeiden sikiöepämuodostumien aiheuttamaan henkiseen järkytykseen synnyttävälle naiselle, ja käytettiin esimerkkinä esimerkiksi elinkyvyttömyyden aiheuttavaa aivojen täydellistä puutosta.

Tuon lainmuutoksen yhteydessä myös valiokunta korosti, että raskauden keskeyttämiseen oikeuttavana vaikeana sairautena tai ruumiinvammana voidaan pitää lähinnä keskushermoston vaikeaa vajavuutta tai yleistä elinkelvottomuutta. Tällä hetkellä tuota käytetään kuitenkin esimerkiksi Downin syndrooma -lasten kohdalla ja vielä lievemmissä tapauksissa, esimerkiksi Turner-tyttöjen kohdalla, mikä ei aiheuta edes henkistä kehitysvammaisuutta, vaan ainoastaan lyhytkasvuisuutta ja myöhempää hedelmättömyyttä. Eli mielestäni tällä hetkellä toimitaan kyllä tuon lain perustelujen vastaisesti. Samoin vielä vetoan siihen, että valiokunta korosti tuolloin, että raskauden keskeyttämisen ehdottomana takarajana on pidettävä ajankohtaa, josta lapsella on parhaissa mahdollisissa olosuhteissa kyky säilyä hengissä äidin ruumiin ulkopuolella. Tällä hetkellä meillä on jo 22. raskausviikolla syntyneitä keskosia, jotka ovat jääneet eloon ja ovat aivan terveitä, eli tuon rajan yli on reilusti menty. On hyvin ristiriitaista, että meillä saman ikäisiä lapsia saatetaan keskoskaapissa elvyttää ja pitää elossa ja heitä hoitaa ja saman ikäisiä sikiöitä sitten abortoidaan.

Olen kuitenkin tyytyväinen, että tätä asiaa avataan keskusteluun, sillä koko aborttikysymys on hyvin vaiettu aihe. Siitä on tavattoman vaikea käydä keskustelua ilman, että syntyy voimakkaita leimoja puolin tai toisin. Mielestäni meidän tulisi hyvin avoimesti uskaltaa myös tätä syntymättömän lapsen ihmisarvoa tarkastella ja siitä keskustella näiden erilaisten kipukohtien kautta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että ihmisenalkua suojataan, kuten edellinenkin edustaja totesi. Sikiö on täysin ympäröivien aikuisten armoilla. Sikiö on äitinsä huomassa vatsassa. Pieni lapsi tulee maailmaan jo monin tavoin valmiina. Hänellä on tietyt geenit ja tietty ulkonäkö. Jos hän on onnekas, hän saa syntyä terveenä ja toivottuna.

Sikiön ja alkion ja perimän suojaa säätelevät lait koskettavat ihmisen elämän herkintä aluetta. On tärkeää, että laki ottaa huomioon ihmisen elämän monivivahteisuuden. Käsiteltävä laki sisältää monia hyviä näkökulmia. Yksi asia jo aiemmin tuli esille: laki ei sisällä syntymättömän lapsen oikeutta päihteettömään elämään. Valitettavasti yhteiskuntamme uusi yksi ikävä ilmiö on yhä lisääntyvä naisten päihteiden käyttö. Meillä on yhä enemmän äitejä, jotka ovat raskaana ja käyttävät joko huumeita tai ovat alkoholisteja. Pitäisikö meidän lailla myös suojella syntymätöntä lasta?

Lapsia ja nuoria suojellaan monin tavoin. Meillä on muun muassa alkoholirikoslaissa, joka on käsiteltävänä tällä hetkellä valiokunnissa, eräs KHO:n päätös mukana. KHO:n päätöksessä käsiteltiin 12-vuotiasta lasta, jolle oli tarjottu väkevää juomaa sillä seurauksella, että lapsi oli joutunut tiedottomaan tilaan. Kun lapsi ei ikäänsä nähden voinut antaa suostumusta, niin tässä tapauksessa menettely luettiin vastaajan syyksi pahoinpitelynä. Miksi ei syntymätöntä lasta suojella vastaavalla tavalla?

Mielestäni syntymättömällä lapsella on oltava oikeus päihteettömään elämään. Miksi emme tässä yhteydessä myös tekisi rangaistussäännöksiä elinikäisen vamman tuottamisesta lapselle, varsinkin jos lapsen äiti ei suostu hoitoon? Mielestäni nämä tapaukset on saatava myöskin rangaistavaksi, kuten edellisessäkin tapauksessa, jossa oli kysymys 12-vuotiaasta lapsesta eikä elinikäistä vammaa syntynyt.

Tärkeintä on, että äiti joko saadaan mahdollisesti pakkohoitoon tai hän itse ymmärtää oman vastuunsa syntymättömästä lapsesta. Seuraukset ovat kalliit niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Lainsäädännön keinoin tulee varmistaa, että jokainen syntyvä lapsi saa elämälleen terveet ja turvalliset lähtökohdat. Jos lapsi saa syntyä, on hänen hyvinvointinsa varmistettava jo sikiövaiheessa. Sen vuoksi puhuin täällä jo viime viikolla sikiön oikeudesta päihteettömään elämään. Kaikkein tärkeintä on aina turvata lapsen oikeudet, myös syntymättömän lapsen oikeudet syntyä kauniina, pienenä ihmisenalkuna.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! On jotenkin hyvin vaikeaa tulla puhumaan asiasta, jossa yritetään järjellä perustella järjetöntä asiaa ja jossa yritetään järjellä ja pykälällä perustella sitä, kuinka suurinta ihmisoikeutta, oikeutta elämään, voidaan sievistellä ja keksiä perusteluja sille, että ihmisalku tapetaan äitinsä kohtuun. Siitähän tässä on kysymys.

Haluan myös eduskunnan pöytäkirjoihin sanoa, että nyt ovat kysymyksessä kansanedustaja Timo Soinin henkilökohtaiset mielipiteet eikä perussuomalaisen puolueen kanta. Mutta en milloinkaan tule hyväksymään sitä, että ihmisarvoa poljetaan lain voimalla niin, että on laillista tappaa ihmiselämää elossa tai äitinsä kohdussa. Tuli tai meni ääniä, ei mitään merkitystä. Sen takia tällaisen tekstin lukeminen aiheuttaa niin kuin mielenmyllerrystä, koska ei tätä parhaalla tahdollakaan voi levollisin mielin katsoa.

Mutta aivan kuten ed. Päivi Räsänen tässä sanoi, niin itse kysymyshän on se, onko oikein ja laillista. Laillista se on, mutta onko oikein tappaa lapsia äitinsä kohtuun? Kun täällä enemmistö on sitä mieltä, että se on laillista ja oikein, niin laillista se ainakin on. Minun mielestäni oikein se ei ole.

Tässä yhteydessä pakko on tämä puheenvuoro käyttää, koska hallitukselta sellaista esitystä ei tule, jossa aborttilakia kiristettäisiin tai se jopa kiellettäisiin, niin kuin monissa sivistysmaissa asianlaita on. Ja taas yksittäisen edustajan lakialoite ei mene läpi emmekä me täällä Päivi Räsäsen ja kumppaneiden kanssa saa koskaan sataa nimeä aikaan, jolloin tämä asia lähtisi valiokuntaan sillä nootilla, että pitäisi jotain ruveta tapahtumaan.

Siitä, mistä ei voi vaieta, niin siitä on puhuttava, ja sen takia tässä muutamia ajatuksia asian tiimoilta.

Meillä on nämä säännökset: vammaisuuden, ei-toivottavuuden, sukupuolen perusteella. Missä nyt ovat ne tasa-arvoihmiset, jotka kiihkeästi huutavat tasa-arvon perään, kun esimerkiksi Kiinassa abortoidaan järjestelmällisesti tyttövauvoja? Me ajamme täällä vammaispalvelulakia, joka tarvitaan, joka on kiireellinen, tarvitaan subjektiiviseksi oikeudeksi. Kuitenkin meillä on laissa pykälä, jossa vammaisuuden perusteella voidaan kohdella eri lailla ja on oikein ikään kuin hyväksyttävä syy sitten abortoida, jos on vammainen. Ei tällä lailla. Minä en ymmärrä tällaista ajattelua. Voin olla hyvinkin yksinkertainen sielu ja varmasti olenkin.

Täällä sivulla 9 on teksti: "Lain taustalla vaikuttavat myös naisen valinnanvapauden ja lapsen toivottuna syntymisen periaatteet." Kuka voi sanoa toista ihmistä ei-toivotuksi? Kuka sen määrittelee, kuka on syntynyt toivottuna ja kuka ei-toivottuna? En minä voi mennä kellekään sanomaan, että sinä olet ei-toivottuna syntynyt. Sellaista henkistä väkivaltaa, jota Suomessa käytetään ja on käytetty, että olet ei-toivottu lapsi, ei sellaista saa tehdä. Se on väärin, ja se täytyy pystyä sanomaan. Sitten jos vielä ajattelee, että olisi luoja taivaassa, niin kuin minä ajattelen, niin tuskin Jumalan mielestä kukaan olisi ei-toivottuna syntynyt.

Minä en tähän pykäläsaivarteluun sen enempää lähde, mutta säälin niitä ihmisiä, jotka työkseen tämmöisiä värkkäävät.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevan asian kohdalta haluaisin pitää perusasiana sitä, että lähdemme syntymättömän elämän oikeudesta, lähdemme siitä käsitteestä, että elämä on alkanut hedelmöityksessä, elämä varttuu äidin kohdussa ja elämällä on aina itseisarvo. Tämän lähtökohdan tulisi olla kaiken lainsäädännön pohjana.

Kun täällä muun muassa ed. Päivi Räsänen toi esille, että Suomessa tehdään yli 10 000 aborttia vuodessa, niin tämä on todella paljon, ja samaan aikaan meillä sanotaan, että maahan tarvitaan niin paljon maahanmuuttajia ja niin paljon, jotta tämä kansa voi selvitä tulevaisuudessa. Kyse on siitä, että jo 1960-luvun lopun onnettoman aborttilain seuraukset näkyvät meidän tilastoissamme väestön ikärakenteissa. Tuolloin tehtiin mielestäni virhe — tämä on minun henkilökohtainen mielipide — silloisessa aborttilainsäädännössä, jota on yritetty korjailla, mutta asiat eivät ole suinkaan tulleet kuntoon.

Ed. Lauslahti toi myös esille näkemyksen, johon tekee mieli yhtyä, syntymättömän lapsen oikeudesta päihteettömään elämään. Tämä on eräs perusasia. Lähtökohdan tulee olla siis elämä, syntymätön ihminen. Vaikka hänen kotinsa on äidin kohtu, niin elämä on yhtä arvokasta kuin meidän, jotka sitten olemme tässä elämässä äidin kohdun ulkopuolella. Lääkärin Hippokrateen vala on arvokas asia. Se velvoittaa elämän suojeluun, ja näin ollen toivon, ettei lääkärien tarvitsisi missään yhteydessä tehdä tämän arvokkaan Hippokrateen valan vastaisia tekoja, vaan että lääkäri voisi kaikessa kutsumusammatissaan olla elämän puolustaja elämän loppuun asti.

Toivon, että asian valiokuntakäsittelyssä kiinnitetään huomiota niihin näkemyksiin, jotka ovat elämän ainutkertaisuuden puolesta, syntymättömän lapsen ihmisarvon puolesta ja korostavat oikeutta elämään kaikissa tilanteissa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Soini käytti varsin miehisen puheenvuoron, oli ikään kuin paavi olisi käynyt puhumassa. Paavihan on aina tunnetusti mies vaikka pitääkin hametta.

Mutta itse tähän asiaan.

Ed. Soini, kun nainen joutuu siihen tilanteeseen, että eri syistä hän on valinnut raskauden keskeyttämisen, niin se tilanne on äärimmäisen vakava hänelle, henkisesti rasittava, kuormittava, eikä ole sitten siinä tilanteessa todellakaan tarpeen, että joku tulisi sanomaan, että hei, sä tapat ihmisen nyt tässä. Ed. Soini, en nyt ole täällä embryologian kirja kainalossa, mutta kehottaisin kiinnittämään huomiota niihin ihmisen olemuksiin, joita embryologisessa kehityksessä on ensimmäisten viikkojen aikana. Kuitenkin raskaudenkeskeytyksistä merkittävä osa tapahtuu esimerkiksi ennen kuudetta raskausviikkoa eli noin 38 prosenttia. Mielestäni tämä ilmaisu "ihmisen tappaminen" on kyllä aika tavalla myöskin embryologisesti ja lääketieteellisesti tuomittava, sen lisäksi myös moraalisesti tuomittava tapa kertoa tästä asiasta.

Ongelma on, että meillä on abortteja. Meillä on myös enenevässä määrin teiniraskauksia, ja silloin tietysti pitää kysyä, minkä takia esimerkiksi vuonna 2006 tapahtui yli 10 000 raskaudenkeskeytystä. Kouluissa kuulemma ei tällä hetkellä edes entiseen tapaan opeteta kysymystä, miten elämä syntyy, mitä pitäisi tehdä, miten pitäisi suojautua seksin yhteydessä, ettei ei-toivottuja raskauksia synny.

Meillä on myös ongelmia alkioiden käytöstä, lääketieteellisestä käytöstä. Meillä on lainsäädäntö ehkä hiukan liian tiukka kantasolujen käytön suhteen. Tässäkin kohdin eduskunta on vastikään ja sen perustuslakivaliokunta linjannut käytäntöä.

Ed. Lauslahden ajatus kasvavan ihmisen suojelusta, ihmisen, joka on jo saanut sen muodon, jolloinka voidaan puhua, että siellä on kasvamassa ihminen: Siinä tilanteessa hänen suojelunsa huumeiden, alkoholin haittavaikutusten suhteen on aivan perusteltua. Tässä mielessä termi "pakkohoito" olisi ihan hyvä muuttaa myös käytännöksi.

Mutta palaan vielä lyhyesti tähän elämään.

Elämää on varmasti nimenomaan dna:ssa, siinä, miten siellä emäsparit ovat asettuneet. Se on se oikea elämän lähde, nämä dna-ketjut. Niitä on miesten kiveksissä, niitä on naisen munasarjoissa, ja useimmat niistä eivät koskaan tapaa toisiaan. Onko elämä siinä sitten syntynyt, kun tapahtuu siittiösolun tunkeutuminen munasolun seinämän läpi, väittäisin, että se ei ole oleellista. Sitä tapahtuu paljon, mutta siitä ei kehity mitään. Kaikki ne perheet, jotka yrittävät hankkia lapsia, tietävät, että tämä ei välttämättä aina ole helppo tapahtuma, vaan se syntyy se elämä vähitellen, se kehittyy vähitellen, ja aivan oikein, ed. Soini, ajalla on tässä merkitystä, sillä, missä vaiheessa raskaus voidaan keskeyttää.

Ed. Räsänen viittasi siihen, että raskautta keskeytetään tilanteissa, jolloinka sen ikäinen sikiö voitaisiin jo hoitaa keskoskaapissa täysipainoiseksi ihmiseksi. Tähän haluaisin sen todeta, että meillä on aika pitkälle viety myös näiden sikiöiden hoito sillä tavalla, että siitä kehittynyt, kasvava ihminen omaa kuitenkin aivovammoja, hänellä on hermoston toiminnan vaikeuksia ja vajavaisuutta, eli tämä yritys kaikkien mahdollisten syntyneiden sikiöiden pitämisestä elossa ei ole vielä toivotulla tavalla johtanut tuloksiin. Mutta itse kyllä toivon mieluummin niinpäin, että lääketiede kehittyy entisestään tässä asiassa, jotenka voidaan myös nämä haittaongelmat paremmin hoitaa.

Elämä on tärkeä, suojeltava asia. Itse en, niin kuin ei ed. Räsänenkään, innostu siitä, että me valikoimme joitakin syntymään ja toisia emme sillä perusteella, onko mahdollisesti kysymyksessä vajavaisuus, joka voi olla Down-syndrooma tai Turner-syndrooma, kromosomivirhe, jos nyt virheistä tässä voi puhua. Mutta kuitenkin oleellista on, että myöskin äidillä on oikeus siihen, että hänellä on mahdollisuus kasvattaa oman, etukäteen ajatellun suunnitelman ja harkinnan mukaan sen kokoista perhettä kuin hän haluaa. Tällöin perhesuunnittelun tulee tietysti tapahtua muulla tavoin kuin raskauden keskeyttämisellä, ja tässä nimenomaan on eräs asia, mikä on vakava kysymys. Raskauden keskeyttämistä käytetään edelleenkin siinä mielessä väärin, että se on raskauden ennaltaehkäisemisen korvike. Tässä pitää palata siihen, mitä koulut tekevät, mitä yleensä tiedotetaan, miten nuoria ihmisiä opetetaan tässä asiassa.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Tiusanen luonnehti ed. Soinin puhetta miehiseksi, niin haluan nyt todeta, että allekirjoitan naisena täysin ed. Soinin puheenvuoron ja suuresti arvostan sitä, että hän myös rohkeasti tuo näkemyksensä esiin. Samalla totean, että tämä on myös kristillisdemokraattisen puolueen kanta. Kun ed. Tiusanen peräänkuulutti parempaa embryologian tuntemista, niin kyllähän oleellista tässä kysymyksessä on se, mistä ihmiselämä alkaa. Ei ole mitään muuta rajaa kuin hedelmöitys, jossa ihmisyksilö saa alkunsa, eikä sen jälkeen tule mitään sellaista rajaa, jonka kohdalla voitaisiin sanoa, että nyt tuosta alkiosta tuli ihminen. Alkion kolmannen kehitysviikon alussa sydän alkaa lyödä, neljännen alkioviikon alussa alkaa jo keskushermosto kehittyä, kahdeksannella viikolla on voitu jo rekisteröidä EEG. Kyllä kaikki nykyiset lain rajat, 12 raskausviikkoa, 20 raskausviikkoa tai 24 raskausviikkoa, ovat täysin keinotekoisia ajatellen (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tuota syntymättömän lapsen arvoa ja olemusta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen kävi monta kertaa äskeisessä puheenvuorossaan läpi aborttien lukumäärän vuodessa. Sehän on tosiasia, että aborttia käytetään syntyvyyden säännöstelyn keinoksi. On se ennalta ehkäisevä toimeliaisuus unohdettu taikka laiminlyöty ihan senhetkisen tilanteen mukaan. En kuitenkaan ole aborttilain tiukentamisen kannalla, se on hyvin selvä asia.

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron vain tähdentääkseni kahta näkökohtaa, joista ensimmäinen on se, että ihmisalkiolla, sikiöllä, on oikeus syntyä myös kehitysvammaisena. Tämä on yksi periaatteellinen kannanotto. Toinen asia on se, että yhtä hyvin ihmisalkiolla ja sikiöllä on oikeus päihteettömään elämään, aivan ehdottoman luovuttamaton oikeus päihteettömään elämään. Ei alkoholia, ei huumeita eikä mitään sinne vivahtavaakaan. On järkyttävää ollut seurata näiden tilastojen kehittymisiä, että pari—kolmetuhatta vaikeasti päihderiippuvaista äitiä on sikiö sisässään. Tämä on järkyttävä tilanne. Tähän valiokunnan pitää puuttua.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen sillä tavalla iloinen ed. Tiusasen puheenvuorosta, että hän sen käytti, vaikka täysin eri mieltä, ja tämä on juuri se suuren enemmistön kanta tässä maassa, tässä eduskunnassa. Minun mielestäni se on surullista, että tämmöinen on tilanne. Mutta minä en paljon enemmistön kannoista välittele silloin, kun olen omaa mieltä. Sitten viittauksenne roomalaiskatoliseen kirkkoon ja paaviin kertoi ehkä enemmän teidän ajatuksistanne kuin totisesta tilanteesta, mutta meitä nyt sattuu toista miljardia olemaan, jotka tätä oppia tunnustavat, että olo ei tunnu yksinäiseltä. Mutta kaiken kaikkiaan kuitenkin oli hyvä, että ed. Tiusasen kautta tuli tämä enemmistön ja lainsäätäjän tahto varmasti selväksi ja ihan suomen kielellä. Ei siinä mitään. Sitä mieltä on täysi oikeus olla. Mutta suurin syyhän on näissä sosiaalisissa aborteissa. Ei ole mitään lääketieteellistä eikä mitään syytä, on vaan käynyt hassusti, ja sitten tehdään yhden virheen perään vielä isompi virhe.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan vaan oikaista ed. Tiusaselle tämän käsityksen, että kouluissa ei tänä päivänä opeteta riittävästi tai yleensäkään näitä asioita. Kyllä viidennen luokan vuosikurssiin kuuluu ihmisen lisääntyminen, ja siinä käsitellään kyllä kaikki nämä perusasiat, ja samoin tämä toistetaan myös yläkoulussa terveystiedon opetuksessa, niin että ei koulua voi ihan täysin tästä kyllä syyttää.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Peltosen puheenvuoroon viitaten toteaisin, että ei varmasti koulua täysin voikaan syyttää, mutta ne tutkimukset, mitä on tehty, kyselytutkimukset lähinnä koululaisten keskuudessa, viittaavat siihen, että heidän tietämyksensä on vähäisemmällä tasolla kuin joskus ennen. Terveystietohan on täällä eduskunnassa päätetty. Pari vaalikautta sitten käytiin läpi juuri tämän merkittävyys, miksi sitä tarvitaan, ja se säädettiin silloin täällä.

Mutta tietysti sille kannalle, jota täällä esimerkiksi edustajat Soini ja Räsänen edustavat, kun he eivät hyväksy raskaudenkeskeytystä lainkaan, annan arvoa. Sille kannalle en anna arvoa, joka jossakin muualla maailmassa on, ettei missään tilanteessa, ei todella missään tilanteessa, ei raiskauksen jälkeen, ei äidin hengen pelastamiseksi hyväksytä raskauden keskeyttämistä. Sille en anna arvoa, se on julmaa. Kuitenkin itse katson, että tämä meidän lainsäädäntömme on sivistynyt, oikea, mutta me tarvitsemme enemmän tietoa, enemmän ihmisten omaa vastuuta tässä asiassa. Se on varmasti se heikko kohta siinä, että aborttiluvut ovat tuota luokkaa eli 10 000 keskeytystä vuodessa. Se on aivan liian korkea luku.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä puuttua siihen seikkaan, minkä ed. Oinonen otti esiin puheessaan, kun hän toivoi, että lääkärit voisivat keskittyä suojelemaan elämää eikä tarvitsisi tehdä näitä raskaudenkeskeytyksiä. Meillä todellakin on suuri ongelma siinä, että meillä ei lääkäreillä eikä hoitajilla ole juridista omantunnon suojaa, oikeutta kieltäytyä abortin suorittamisesta, jos se kuuluu heidän virkatehtäviinsä. Tällä hetkellä esimerkiksi gynekologiksi erikoistuminen on mahdotonta, jos ei aborttia hyväksy. Maailman lääkäriliitto samoin kuin Suomen Lääkäriliitto on ollut sillä kannalla, että tämän omantunnon suojan tulisi olla olemassa nimenomaisesti tässä kysymyksessä, joka on niin herkkä ja jossa on niin erilaisia näkemyksiä, eli ihmistä ei pitäisi pakottaa vastoin omaa vakaumustaan, omaatuntoaan, tekemään sellaista, jota hän pitää toisen ihmisen surmaamisena. Tästäkin olen tehnyt lakialoitteita. Tästä on myös kerätty adresseja lääkäreiden ja lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa, ja toivoisin, että tämä etenisi, että edes kunnioitettaisiin niiden lääkäreiden ja hoitajien vakaumusta, joille tämä on todellakin suuri omantunnon kysymys.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Oli erinomaisen hyvä, että ed. Tiusanen nyt muisti sen, että tämän terveystiedon, mikä se oikea nimi nyt olikaan, saimme tänne lainsäädäntöön, demarien aloitteesta se sinne tuli, ja siinä yhteydessähän me kävimme tätä koskevat keskustelut täällä salissa ja toivottavasti ne elävät yhä edelleen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen toi aiemmassa puheenvuorossaan esille niitä tiettyjä toimintoja, joita sikiön varttumisen myötä on havaittavissa. Nämä ovat elämäntoimintoja, ja lainsäädännön tulee kunnioittaa ihmiselämää äidin kohdussa aivan niin kuin kaikkialla muuallakin. Minä todella toivon, että myös tämä lääkärietiikan Hippokrateen vala elämänsuojelusta voisi olla lääkärien ohjeena.

Aikoinaan tapasin erään sotilaslääkärin Puolustusvoimien palveluksessa, joka kertoi, että hän on erikoistumisalaltaan gynekologi, mutta hän sanoi, että hän ei voinut olla siinä tehtävässä, koska hän joutui surmaamaan elämää, ja siksi hän tuli sotilaslääkäriksi, koska siinä tehtävässä ei tarvitse surmata elämää.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vielä tähän ed. Räsäsen mainitsemaan asiaan lääkärin oikeudesta kieltäytyä totean, että senhän nyt pitäisi olla itsestäänselvää, että jos sinä koulutat itsesi vuositolkulla suojelemaan elämää ja auttamaan ihmisiä ja leikkaamaan ja sitomaan ja sitten sinut pakotettaisiin tai potkittaisiin pois, niin tämähän osoittaa, ei mikään suuremmin voi osoittaa, tämän koko homman mielettömyyttä. Mutta ymmärrän hyvin, että tällaisista asioista ei puhuta, se tekee kipeetä. Mutta jos eivät perustavaa laatua olevat ihmisoikeuskysymykset tee kipeetä, niin emme me ihmisiä olekaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Me käymme kohtuullisen lempeästi tätä keskustelua, ajatellaan Yhdysvaltoja, jossa on näitä aborttiklinikoille suunnattuja hyökkäyksiä, räjähdyksiä, tulipaloja, murhia, jolloinka näitä lääketieteen henkilökuntaa edustavia ihmisiä surmataan tästä aborttikysymyksestä johtuen. Mutta tämä kysymys elämän suojelusta, niin maissa, joissa abortti on kielletty tai sitä on erittäin vaikea saada, tapahtuu kuolemia, naisten kuolemia, laittomien aborttien yhteydessä, Suomessakin on tapahtunut aikoinaan. Siellä tapahtuu sitten infektioita, erilaisia jälkiseurauksia näistä laittoman abortin tekemisistä, ja se on myös ihmisoikeuskysymys, että näistä päästään irti. On ihmisoikeuskysymys myös se, että nainen voi päättää omasta elämästään, omasta ruumiistaan, mutta on myös ihmisoikeuskysymys mielestäni se, että henkilökunta voi olla gynekologian alueella työskentelevää ja voi kieltäytyä tästä toiminnasta. Itse olen tätä mieltä. Ei voi olla erikoistumisen ehto se, että suostuu tähän raskauden keskeyttämiseen. Uskon, että tällaisen asian väljentäminen ei johda sellaiseen tilanteeseen, ettei kuitenkaan niitä kollegoja, sairaanhoitajia löydy, jotka näkevät myös tämän lain hengen oikeaksi, mutta niillä, jotka eivät sitä näe, pitää olla oikeus kieltäytymiseen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Herra puhemies! Näinhän se juuri on, että pitää olla se oikeus kieltäytyä. Olennaisintahan kai, ed. Tiusanen, kuitenkin on se, että meillä on toimiva lainsäädäntö, siinä otetaan kansalliset asenteet ja arvot huomioon, ja sitten eräitten muitten pääluokkien kohdalla käydään ne keskustelut, joissa on koko maailmasta kysymys.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Meillä on todellakin ennakkotapaus tilanteesta, jossa gynekologi omassa virkatoimessaan kieltäytyi tekemästä raskauden keskeytyksiä, sai sen vuoksi potkut ja tätä vääntöä käytiin sitten aivan korkeimpia oikeusasteita myöten. Sen seurauksena todettiin, että lääkärin velvollisuus suorittaa virkavelvollisuutensa käy ohi tämän omantunnonsuojan, ja sen vuoksi meillä todellakin lainsäädäntö on tällä hetkellä tässä suhteessa puutteellinen ja vaatisi korjausta. Toivon, että tämä asia voisi edetä.

Vielä totean senkin, että todellakin Lääkäriliitto omassa eettisessä periaatekannanotossaan on sillä kannalla, että omantunnonoikeuden ja vakaumuksen kunnioittamisen tulisi toteutua. Käytännössähän on niin, että lääkärit voivat ikään kuin luovia siellä työpaikallaan ja väistellä velvollisuuksia, mutta kaikissa tehtävissä ei valitettavasti sekään onnistu.