Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aiemmat lakialoitteet ovat olleet osaltaan henkisiä, inhimillisiä kysymyksiä koskettavia. Osaltaan tämäkin lakialoitteeni omaa myös tällaisen ulottuvuuden mutta on ennen kaikkea nyt tällä kertaa aineellisia arvoja koskettava. Mutta niitten takana on myös inhimillistä hätää ja pelkoa ja tuskaa.

Kuluneen vuoden aikana on ollut poikkeuksellisen paljon myrskyjä tunnetulla tavalla, ja nämä myrskyt ovat kaataneet metsää, aiheuttaneet vahinkoja. Ellei ole käynyt jollakin myrskytuhoalueella, en ainakaan minä mutta ei varmasti kukaan toinenkaan oikein voisi aavistaa, mistä todella on kyse. Keski-Suomessa Konneveden kunnan alueella on varsin laaja myrskytuhoalue, jolla käynyt henkilö kyllä pystyy näkemään, mistä on ollut kyse. Ne vahingot, jotka noilla laajoilla alueilla on kohdattu, ovat olleet jotain sellaista kuin maisema on nähty viime sotien aikaisissa kuvissa, joissa metsä on ammuttu poikki, ja ei sitä oikein metsänä voi enää pitää. Näitä myrskytuhoalueita on ollut tietyllä alueella, mistä pahimmat myrskyt menivät: aina Venäjän rajalta Pohjanlahden rannikolle. Keski-Suomessa pahimmat alueet ovat menetysten kohdalta olleet Konnevesi, Äänekosken pohjoisosa, osaltaan Viitasaari, osaltaan Uuraisten Kyynämöisten kylä, Kannonkoski, läntinen Keuruu, osaltaan niitä alueita, jotka ovat myös entistä Pihlajaveden kuntaa, ja täällä nämä vahingot ovat selkeästi nähtävissä. On puhdas onni, että henkilövahinkoja ei ole tullut.

Itse kun olin Haapamäellä aistimassa tämän viimeisimmän myrskyn, joka taisi olla Sylvi-myrskyksi nimetty, siinä tuli vajaan tunnin ajan ukkosen jylinää, josta yksityistä salaman ääntä ei voinut erottaa. En ollut koskaan ennen tämmöistä kokenut, ja saattaa olla, että menee vuosikymmeniä, ennen kuin seuraavan kerran koen. Sanoin paikallaolijoille, että tuolla on vaikea selvitä hengissä, missä tämä tapahtuu. Onneksi nämä olivat hyvin asumattomilla seuduilla. Metsän eläimet omasivat ihmeellisen viisauden. Hirvet olivat menneet aukkopaikalle metsässä, äännelleet ja — silloin, kun vielä oli tyventä — kokoontuneet laumaksi aukealle paikalle, missä puut eivät sitten voineet kaatua.

Kun sitten noille paikoille menin muutama päivä tämän jälkeen maanomistajan kanssa, jonka kanssa myös tämä käsiteltävänä oleva lakialoite yhdessä valmisteltiin, niin oli noin 100 hehtaarin metsä, joka oli mennyt poikki kahden kolmen metrin korkeudelta, ehkä noin 60-vuotiasta, hyvin hoidettua, lannoitettua männikköä. Jokainen puu oli sieltä katkennut. Jotkut olivat kaatuneet, mutta pystyssä olevia puita ei laajalla alueella näkynyt lainkaan. Jos tuommoinen 60-vuotias metsä tällä tavalla tuhoutuu, niin siinä tulee aineellinen vahinko siten, että se, mikä jo nyt olisi tietyllä tukkipuuasteella, joudutaan myymään kuitu- ja energiapuuna — ehkä joitakin pikku tukkeja voidaan saada — ja tässä on suuri taloudellinen menetys kyseessä.

Osaltaan vakuutukset korvaavat vahinkoja, mutta on ilmiselvää, että tuskin koskaan kaikkea, ja kaikilla ei ole vakuutuksia. Pahimmillaan metsänomistajasta tulee kahdeksi kolmeksi sukupolveksi metsämaan omistaja. Jos tuhoaluetta, jolla itse olen käynyt, ajattelee, että siellä nyt on tuho koettu ja metsä istutetaan tai kylvetään, niin jotta siellä seuraavan kerran olisi päätehakkuuiässä oleva 90-vuotias metsä, silloin eletään vuotta 2100. Ja noilla paikoilla käydessäni olen sanonut, että ken elää, hän näkee. Elikkä menetykset ovat olleet aineellisesti suuria, mutta tiloilla, joilla itse asiassa koko metsä on mennyt — joillakin se on ollut turva, jota on ajateltu eläkevuosien ajaksi, jossakin se on nuoren viljelijäyrittäjän turva tulevaisuuteen — tämä turva on silloin kadonnut.

Olen liikkunut noilla alueilla paikallisen pankinjohtajan kanssa, joka on kulkenut pahimpia tuhoja kokeneitten luona luomassa toivoa, että tästä voidaan mennä eteenpäin, katsotaan ratkaisuja, tämän takia ei vielä pakkohuutokauppoihin mennä. Mutta kysymys on, siellä missä tilan koko metsälö tai merkittävä osa siitä on tuhoutunut myrskyissä, hyvin vahvasti henkisestä jaksamisesta ja työn jatkumisesta.

Elikkä tässä tilanteessa minä näkisin, että jonkunlaisen kädenojennuksen tulisi tulla valtion suunnasta avuksi näitä menetyksiä kokeneille. Lakialoitteellani minä haluan esittää sitä, että näiltä myrskytuhoalueilta puun myyntiverotusta alennettaisiin 50 prosenttia muutoin myyntihetkellä maksettavasta verosta, jos puut metsäkeskuksen antaman tiedon mukaan ovat peräisin myrskytuhoalueelta. Olen tästä asiasta tehnyt heti kesällä samansisältöisen kirjallisen kysymyksen. Tähän saamassani vastauksessa todettiin, että tällä hetkellä on voimassa metsän puunmyyntiveroissa 25 prosentin huojennus, mutta minä näkisin, että silloin, kun on tästä erikoisesta tuhoalueesta kyse, tulisi olla kädenojennuksena, tulevaisuudenuskon antamisena, konkreettisena apuna myös, vielä lisähuojennus. Mielestäni ei olisi ollenkaan kohtuutonta, jos tämä olisi 50 prosentilla tapahtuva vähennys nyt maksettavasta puun myyntiverosta.

On hyvä, että on ilmaistu tahtoa, että uudistettavaksi joutuville alueille saataisiin ilmaiset taimet. Se on merkki tulevaisuudesta ja luottamuksesta tulevaisuuteen. Samalla täytyy toki todeta se, että kun hyvin hoidetut kasvatusmetsät ovat muuttuneet aloittaviksi taimikoiksi, siinä on pitkä aika, jolloinka on vain kustannuksia, yhden sukupolven aika vain kustannuksia, eikä seuraavakaan sukupolvi sieltä kuin ehkä jotain energiapuuta voi saada tuloiksi. Siksi, arvoisa puhemies, toivon, että aloitteestani käydään keskustelu, ja toivon, että se olisi myönteisen suuntainen, jotta huojennus tuhoalueitten metsänomistajille voitaisiin saada.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen on tässä kuvannut aika hyvin niitä tuntemuksia ja sitä tilannetta, mikä kesällä oli niitten ihmisten osalta, jotka sattuivat semmoiselle alueelle, missä heidän metsiään on myrskytuho kohdannut. Yksi juottihan kulki tuolla itäisessä Suomessa. Kuutostien suuntaisena lähti Imatralta ja jatkoi aina tuonne Lieksaan asti.

Tänä aamuna kun läksin kotoa tuossa viiden jälkeen ajelemaan Helsinkiin, niin siinä motot olivat parasta aikaa tekemässä sitä savottaa. Siinä on jatkunut se työ siitä asti, ja siellä on aika ikäviä näkymiä. Joku nuori metsä, mikä on nyt siinä vaiheessa, että olisi ensiharvennusalue, sen kun myrsky tuhosi, niin siellä on vain pirstaletta tähellä. Ei saa välttämättä enää kuitupuutakaan. Se suurin osa menee jopa polttohakkeeksi, mäntymetsää. Tapasin tämmöisen yhden omistajan. Hänellä oli juuri tämmöiset tuntemukset kuin ed. Oinonen tässä kuvaa. Kaveri sanoi, että hän on istuttanut sen ja hänen koko elämäntyönsä on tuhoutunut, lähes 30 hehtaaria sitä metsää olemassa.

Sen takia mietin, miten suhtautua tähän ed. Oinosen aloitteeseen. Ajattelin sillä tavalla, että jokainen vastatkoon omistaan, mutta kysehän on kuitenkin laajemmasta asiasta. Taimien antaminen minusta on tosi hyvä kädenojennus siinä mielessä, että jos tämmöinen iso tuho sattuu, niin totta kai siihen pitää jotenkin yhteisesti myös pyrkiä vastaamaan.

Mutta sitten se veronhuojennusasia. Ajattelin sillä tavalla, että jos vain osa on tuhoutunut jonkun metsänomistajan metsästä, niin onko siitä syytä lähteä sen isompaa tekemään. Mutta jos merkittävä osa tuhoutuu tai kokonaan, niin kuin tässäkin yhden metsänomistajan tapauksessa, niin minusta se huojennus voisi olla 100 prosenttia. Se olisi harkinnanvarainen siinä mielessä, että se tuhohan tulee jo siitä, kun se hinta laskee, kun suuri osa (Puhemies: 2 minuuttia! Pyydän edustajaa siirtymään puhujakorokkeelle!) menee polttoon, ja sen takia en ihan kokonaan näin olisi hyväksymässä, vaan katsottaisiin semmoinen harkinnanvarainen huojennus.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen jatkaa tässä rakentavien metsäveroaloitteittensa sarjaa, ja tällä kertaa lakialoite näyttää olevan varsin hyvin valmisteltu ja siihen tuntuu puhalletun jo valmiiksi myös tuollaista poliittista realismia. Toivoisin, että tämä herättäisi huomiota tuolla valtiovarainministeriössä ja johtaisi siihen, että annettaisiin tämän suuntainen esitys ja otettaisiin huomioon nämä myrskytuhoalueiden ongelmat.

Haluan tässä vielä kiinnittää myöskin erääseen toiseen asiaan huomiota. Se liittyy näitten myrskytuhoalueitten ongelmiin. Nimittäin osalla metsänomistajista on tuollainen aika kallis metsän täysarvovakuutus ja sillä perusteella he voivat saada vakuutuskorvauksia näistä myrskytuhoista. Kuitenkaan nämä vakuutuskorvaukset eivät ole minkään näköisen veronhuojennuksen piirissä. Se koskee ainoastaan puun myyntituloa. Eli vaikka ovat ihan samanlaisesta puusta peräisin olevaa tuloa, eivät saa minkäänlaista, ei edes tätä 25 prosentin huojennusta, joka tällä hetkellä koskee myytyä puuta, jos tulo saadaan kassaan ensi vuoden aikana ja kauppa tapahtuu tänä vuonna.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen kyllä ansaitsee metsäverotukimestarin korkea-arvoisen arvonimen. Se täytyy pikaisesti saada kunniamerkkiluetteloon. Hän on niin ansioitunut tässä puolessa.

Mutta tästä itse asiasta. Tällä on, niin kuin ed. Kiviranta totesi, semmoinen vähän laajempikin merkitys. Nimittäin nyt tämä myrskyisyys taitaa vaan olla lisiimään päin. Tämä meidän metsänhoidon rakenne vaan suosii sitä, että myrskytuhot tulevat olemaan yhä merkittävämpiä. Vielä jos kesät lämpiävät sillä tavalla kuin nyt näyttää olevan trendi, niin sitten tällaisten poikkeuksellisten sääilmiöiden, joita viime kesänä oli useampi kappale, frekvenssi vaan todennäköisesti lisääntyy.

Silloin tietysti valtiovarainministeriön suunnassakin pitäisi miettiä samoin kuin yksityisellä vakuutussektorilla, millä tavalla tätä turvaa etsitään. Se tarkoittaa silloin kyllä ihan kokonaisvaltaista ratkaisua. Ei tämmöisillä yksittäisillä verotukiratkaisuilla tietystikään asiaa voida hoitaa, vaan siinä pitää ajatella pitemmällä aikavälillä ja sitä, mikä on metsänomistajan oma osuus ja mikä on yhteiskunnan taustaturva tässä tilanteessa.

Mutta sympaattinen ele, jolla toivottavasti on asianomainen vaste ministeriössä, niin kuin jo ed. Kiviranta totesi.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Vähän epäilen, että tällaiset ikään kuin poukkoilevat veropäätökset voisivat enää nykypäivänä tuossa metsäveropuolella onnistua. Meillä on vähän karvaita kokemuksia edellisistäkin, sinänsä erittäin hyvää tarkoittaneista myyntiverohuojennuksista. Sinänsä on erittäin hyvä, kun meillä on tämä 25 prosentin huojennus, että nämä myrskytuhoalueelta tehdyt kaupat, vaikka niitä puita ei ehdittäisi korjata, ilmeisesti saadaan tämä huojennuksen piiriin, kunhan ne kaupat on tehty. Tämä on minun mielestä erittäin reilua; nimittäin siellä on hakkuukoneet täysillä käynnissä.

Tärkeää olisi myöskin se, että niillä, joille metsätalouden harjoittaminen on käynyt mahdottomaksi, olisi mahdollisuus vaihtomaahan esimerkiksi Metsähallituksen kanssa tai mahdollisuus ostaa maita. Meillähän nimittäin muutenkin myydään valtion omaisuutta, niin että en ymmärrä miksi ei tällaisissa tapauksissa, joissa tiedetään, että se varmasti menisi hyviin käsiin ihmiselle, joka haluaa ylisukupolvisesti metsiään hoitaa.

Tästä ylisukupolvisuudesta haluaisin vielä sanoa, että se on kyllä käsin kosketeltavaa, miltä tuntuu silloin, kun on tehty työtä metsän jatkuvuuden turvaamiseksi, nimenomaan esimerkiksi tehty ensiharvennuksia ja hoidettu metsiä kuntoon, ja sitten kun menee katsomaan tämän myrskyn jälkeen, se onkin aivan sellaisena raiskiona. Täytyy sanoa, että oman isännänkin veti kyllä hiljaiseksi.

Sinänsä mietin tuota metsänhoidon rakennetta, minkä ed. Pulliainen otti esille. Kyllä siellä meillä päin ainakin, kun niitä myrskytuhoja oli, ei se oikeastaan ollut kiinni siitä, minkä tyyppistä metsää. Siellä oli siemenpuuasentoon jätettyä puustoa, jonka olisi luullut menevän nurin, mutta jos syöksyvirtaus ei mennyt siltä kohdalta, niin ne olivat kiltisti pystyssä. Ja sitten saattoi mennä sellaista hyvää, täysin kypsää metsää, josta luulisi, että juuret olisivat syvästi siellä maassa, mutta puusto oli ihan poikki keskeltä.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinosen tekemä lakialoite on kyllä ajankohtainen ja kannatettava ja toteutuessaan kyllä antaa sellaista tulevaisuudenuskoa näille metsänomistajille, joita tämä myrskytuho on kohdannut.

Viime kesä oli kyllä monessakin mielessä poikkeuksellinen, ja juuri nämä myrskytuhot tietyillä alueilla tulivat meidän jokaisen eteen ainakin televisiota katsoessa tai sitten, kun liikuttiin tuolla tien päällä. Ne olivat aika katastrofaalisen näköisiä. Aivan niin kuin ed. Oinonen sanoi, maasto oli kuin sodan jäljiltä, kun puut olivat kaatuneet. Itse ainakin ensimmäistä kertaa sain kuulla tällaisen termin kuin syöksyvirtaus ja mitä se todella tarkoittaa: että kaikki puut olivat samansuuntaisesti kaatuneina. Se oli aika vaikuttavan näköistä kyllä olla paikan päällä ja todeta tällainen tilanne.

Minun mielestäni tämä on sillä lailla todella tärkeää, että kyllä yksittäiselle metsänomistajalle, jota tämä kohdannut, tällä on vaikutusta, voi sanoa, kaikella lailla hänen kohdallaan, siis pankkilainoille ym., kun tavallaan omaisuus katoaa muutamassa silmänräpäyksessä, niin että olisi hyvin oikeudenmukaista, että verotuksella voitaisiin vaikuttaa näitten metsäomistajien tulevaisuuteen ja oikeudenmukaiseen kohteluun. Sillä lailla haluan kanssa panna toiveeni tuonne valtiovarainministeriön suuntaan, että siellä ymmärrettäisiin myös tämän asian merkitys.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä huomaan, että useat kansanedustajat ovat käyneet näillä tuhoalueilla. Ellei niillä käy, niin ei kyllä — en ainakaan minä — pystyisi tietämään, mistä on kyse. Itse asun muutaman kilometrin päässä pahimmasta tuhoalueesta. Omassa pihassani ei tapahtunut mitään muita vahinkoja kuin että sähköt olivat vain 17 tuntia Haapamäen taajamassa pois, mutta muutaman kilometrin päässä oli tämä totaalinen 100 hehtaarin metsävahinko yhdellä tilalla. Mutta sama alue jatkui sitten muilla tiloilla. Joltakin meni se ainut 30 hehtaarin metsä. Sama vyöhyke jatkui Keuruun kaupungin länsiosissa myös entisen Pihlajaveden kunnan puolelle ja edelleen Ähtärinkin puolelle. Tämä oli yksi alue, mutta Konneveden tuhoalueet olivat vielä paljon laajemmat, jotka todella, niin kuin ed. Lahtela mainitsi, alkoivat sieltä itärajalta ja jonkunlaisena kiilana ulottuivat aina Pohjanlahdelle asti. Tuhot ovat olleet myös henkinen järkytys. Se on varmasti näin.

Aloitteellani näkisin, että kysymys olisi myös henkisestä jaksamisesta ja työn jatkumisesta. Henkinen jaksaminen on hyvin tärkeää silloin, kun katsotaan tulevaisuuteen, ja kun se, mihin on uskottu ja luotettu — metsäähän pidetään tuommoisena vankkana ja varmana perustekijänä maaseudulla — kun se sitten katoaa, niin se on, voisi sanoa tulopaloa pahempi menetys, koska jos tulipalo tapahtuu ja talo on vakuutettu, niin on hyvät edellytykset, että voidaan rakentaa uusi ja usein entistä parempi, ehkä lisäpanostuksella kylläkin, ja se on melko piankin, vuodessa parissa jo valmis, mutta metsän kohdalla on tilanne täysin toinen.

Kun nyt sitten katsotaan niitä puita, mitä tuolta tuhoalueelta myydään, niin niistähän ei saada tuhon jälkeen sitä hintaa, mitä keskenkasvuisesta metsästä voitaisiin saada, jos se vähän niin kuin porsaita tappaen — kuvaannollista ilmaisua käyttäen — keskenkasvuisena hakattaisiin. Silloin sieltä jo saataisiin laatupuuta, on tukkipuuta, parrua jne., mutta kun puut katkeavat tuosta muutaman metrin korkeudesta, niin se on semmoista sälää, että sitä voi mennä lähinnä energia- ja sellupuuksi.

Se, mitkä nämä korvaukset sitten ovat, ilmeisesti vaihtelee yhtiöittäin hyvinkin paljon. Olen keskustellut omistajien kanssa, jotka olivat aivan muutama päivä ennen tuhoa ehtineet tehdä täysarvovakuutuksen aivan maksimiinsa. Hekin kokevat, että sieltä ei pysty saamaan sitä, mitä tämä menetys odotusarvoineen todellisuudessa on, saatikka sitten, jos metsä on vajavaisesti vakuutettu tai ei ole vakuutettu ollenkaan.

Ed. Pulliainen toi esille mielenkiintoisen kysymyksen metsänhoidon periaatteista. Minäkin ensiksi ajattelin, että näillä voisi olla sijansa. Kun katsoin ensimmäistä metsää, joka oli tuhoutunut, se oli tosiaan tämä 100 hehtaaria 60-vuotiasta männikköä, lannoitusmetsää, hoidettu ja harvennettu parhaimmalla mahdollisella tavalla, ajattelin, että tässä on juuri se, mihinkä tuuli ottaa kaikkein tuhoisimmin. Tuulen voima tarttuu tuommoisessa metsässä kaikkein lujimmin, näin minä ajattelin. Mutta sitten kun minä liikuin Keski-Suomessa Konnevedelle asti, jouduin toteamaan, mitä täällä ed. Sihto muun muassa totesi, tai oliko ed. Kalmari, että ei se tuho riippunut siitä, miten se metsä oli hoidettu vai oliko se hoitamaton. Kun se myrskyn voima — käytettiinpä siitä mitä ilmaisua tahansa — oli riittävän suuri, niin se tuhosi kyllä kaikenlaisen metsän altaan. Tietysti voi hoitosuosituksella olla sijansa, mutta kaikkinainen metsä tuhoutui, kun voima oli riittävän suuri.

On ollut onnea, että ihmisiä ei todellakaan ole kuollut näissä tapahtumissa. Läheltä piti -tilanteita on ollut, puolen metrin päästä on kaatuva tukkipuu mennyt. Näitä tiedän muutaman. Konnevedellä yksi talo paloi johtuen siitä, että sähköjohtoihin tuli häiriö, joka aiheutti tulipalon. Kysymys on tulevaisuudenuskosta, ja kuten ed. Pulliainen sanoi, niin voi olla, että myrskyt lisääntyvät. Pitää myöskin etsiä kokonaisvaltaisia ratkaisuja, jotta Suomessa uskalletaan hoitaa metsiä, luottaa tulevaisuuteen.

Toivoisin, että tämä aloite antaisi nyt pahimmin vahinkoa kokeneille sitä tulevaisuudenuskoa, jota tarvitaan. Edelleen toivon, että valiokunnassa tulisi sitten se hienosäätö, että minkä suuruinen tämä vahinko saattaisi olla. Jos ajattelen sitä perikunnan metsää, jossa itse olen osallisena, niin on toki myrskytuhopuita vaikeasti korjattavissa paikoissa, yksittäisiä puita, mutta minä näkisin, että sittenkin kun ollaan alle 100 rungon vahingoissa, niin se nyt ei välttämättä tätä huojennusta saattaisi tarvita, mutta en mitään rajaa asettanut tuohon, koska jollekin saattaa olla hyvinkin tärkeä se 100 rungon vahinkokin. Sitten valiokuntavaiheessa tätä voitaisiin pohtia paremmin.

Ed. Kiviranta toi esille sen, että nämä vakuutuskorvaukset pitäisi käsitellä myös tämän nyt voimassa olevan verohuojennuksen puitteissa. Jos oikein muistan ministerin antamaa vastausta kirjalliseen kysymykseeni, niin siihen taisi sisältyä lupaus siihen, että näin juuri tultaisiin menettelemään, koska oikeudenmukaista on, että nyt saatavat vahinkokorvaukset katsottaisiin metsänmyyntituloksi ja silloin näihin tulisi kohdistua huojennus.

Mutta näkisin sitten sen, että kun metsänomistaja vapaassa maassa käy normaalia kauppaa, hän valitsee itse kaupantekohetken, jossa yksi tekijä on puun hinta, mutta kun myrsky tulee ja tuhoaa metsän, silloin metsänomistaja on pakotettu hädänalaisessa tilassa markkinoimaan voimakkaasti alentuneesta arvosta metsänsä. Näkisin, että kyllä vahvat perusteet olisi tälle verohuojennukselle, jota tässä esitän.

Sitten on tuotu esille, pitäisikö tässä käydä jakamaan metsänomistajia nuoriin metsänomistajiin, jotka katsovat tulevaisuuteen ja tulevaisuuden investointeihin. Olen kuitenkin lähtenyt siitä, että kun myrsky on vahingon aiheuttanut ja Metsäkeskus todistaa sen, että on sen aiheuttamista metsän puista kyse, niin riippumatta siitä, olipa metsänomistaja kuka tahansa, minkä ikäinen tahansa, silloin kaikki olisivat yhtäläisessä asemassa. Se olisi kuitenkin selkein ratkaisu.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Lähtökohtana tietysti suomalaisessa yrittäjyydessä ja myöskin metsänhoitoasiassa on se, että metsänomistaja suurimmaksi osaksi itse vastaa siitä, miten metsää hoidetaan ja miten se tulevaisuudessa kasvaa. Onneksi kuitenkin tämän suomalaisen kansallisomaisuuden kasvattamiseen ja hoitoon on kautta aikain haluttu kuitenkin myöskin tällainen yhteiskunnan tuki, ettei kaikki vastuu jää sitten yksistään tuolle metsänomistajalle. Se on koettu kansallisesti niin tärkeäksi, että myös yhteiskunta on ottanut osaa muun muassa tällaisilla kannustavilla elementeillä, vero- ja tukielementeillä, niin että hakkuukypsää tukkia ja myöskin yhä enemmän nyt sitten energiapuuta on metsästä saatavissa. Myrskyisyyden on todella ennustettu olevan nyt sitten lisääntymään päin, ja siksi ed. Lauri Oinosen esitys on mielestäni hyvä ja kannatettava. Toivoa sopii, että näihin muuttuviin luonnonolosuhteisiin kuitenkin suhtaudutaan pidempijännitteisesti ja myöskin näissä tukielementeissä hyvinkin suunnitelmallisesti sillä tavalla, että ne todella sitten tukevat pitkällä tähtäimellä ja vastaavat niihin mahdollisesti muuttuviin olosuhteisiin oikealla tavalla. Pitää kuitenkin myös ymmärtää metsätuhojen dramaattisuus metsänomistajien talouteen, ja siksi toivon, että lakivalmistelu etenee suotuisasti sitten tuolla valiokunnassa.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Pari huomiota ed. Lauri Oinosen erinomaisesta lakialoitteesta. Todellakin kansanedustaja Lauri Oinonen on ansiokkaasti pitänyt metsänomistajien puolta näillä lakialoitteilla, ja tämä lakialoite on siinä sarjassa ehdottomasti parasta ykkösluokkaa.

Ne myrskyt, jotka Veera- ja Asta-myrskyn nimillä tunnetaan, ne kahden päivän valtavat syöksyvirtaukset, kaatoivat metsää, tuhosivat noin 3—4 miljoonaa kuutiota metsää Suomessa, eli se vastaa metsäteollisuuden ostoissa noin yhden kuukauden ostomäärää. Kestävän metsätalouden rahoitusvaroistahan korvataan uudistamiskustannuksista materiaali ja pieni työkustannusavustus. Muu vahinko jää sitten metsänomistajan omaksi vahingoksi. Tärkeää olisi tässä tilanteessa markkinoida kaikille metsänomistajille vakuutusturvan tärkeyttä. Jokaisen metsänomistajan olisi erittäin huolellisesti käytävä läpi omat metsävakuutuksensa, sillä se pelkkä perusmetsävakuutus ei missään nimessä riitä, se palovakuutus esimerkiksi, ja täysarvovakuutuksessakin on eri tasoja, joilla voi sitten suojata omaisuuttaan. Mutta totta vieköön, näinhän on, että mikään vakuutus ei korvaa silloin täysimääräisesti, kun metsä tuhoutuu totaalisesti. Nämä Veera- ja Asta-myrskyjen tuhot olivat pahimmillaan sitä, että ne kaatoivat todella taimikotkin, niin etteivät jääneet kuin ihan pienimmät taimikot pystyyn ja kaikki muu kaatui. Metsävakuutus korvaa, totta kai, tuhoutuneen puun arvoa, se korvaa nuoren metsän odotusarvoa, ja se korvaa tietenkin vaikeutuneita korjuuolosuhteita, mutta sekään ei koskaan korvaa sitä todellista vahinkoa, mikä sukupolvien vaalimalle metsäomaisuudelle tapahtuu yhdessä hetkessä. Sen myrskyn hirvittävän jäljen näin itse tuolla Simpeleellä, kun sattumoisin ajoin sitä myrskyä seuraavana päivänä siitä ohi. Kyllä se oli hirvittävää katseltavaa. Siellä olivat todella metsät suurilta alueilta ihan pitkällään ja tuho oli valtava.

Korostan sitä, rouva puhemies, lopuksi, että jokaisen metsänomistajan vastuulla on mielestäni se, että hän käy oman vakuutusturvansa huolellisesti läpi.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä kiinnittää huomiota Kemera-tukeen. Nimittäin jo yksistään tämä myrskytuho syö Kemera-tukivaroja useita miljoonia, ja siksi olisi erittäin tärkeää, että seuraavassa lisätalousarviossa sinne Kemeraan saataisiin lisää rahaa, kun siellä on jo tämä krooninen vaje.

Tuohon vakuutusasiaan vielä haluaisin sen verran palata, että toivoisin, että kaikki läsnäolijatkin veisivät viestiä siitä, että ainaisvakuutus ei todellakaan korvaa juuri mitään metsätuhoja. Korvaukset, mitä sieltä on saatu, ovat aivan muutamia euroja isonkin vahingon kyseessä ollen. Eli toivoisin, että kaikki tarkistaisivat vakuutuksensa eivätkä tuudittautuisi siihen, että isoisä joskus 1950-luvulla on vakuutusasiat hoitanut kuntoon. Se on kuitenkin edes jonkunlainen lohtu, jos vakuutuksesta saa 13 euroa ja tuplaten sitten odotusarvolle. Se ei todellakaan korvaa sitä vahinkoa, mutta on edes vastaantuloa.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Oli kovin ilahduttavaa kuulla ed. Lauri Oinosen kertovan äsken, että ministeri Katainen olisi luvannut näihin vakuutuskorvauksiin myöskin sovellettavan veronhuojennusta. Tämä oli tosi miellyttävää kuulla. Itse ajattelin, ettei näin paljon lain sanamuodosta poikkeavaan tulkintaan mentäisi ja että se vaatisi tuloverolain muutoksen. Mutta jos näin on, ed. Lauri Oinonen on tältäkin osin tehnyt miehen työn.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ainahan ed. Lauri Oinonen on tehnyt miehen töitä, koko eduskuntakauden ajan, että sitä ei voi vähätellä.

Yhteen asiaan vielä tässä. Täällä ed. Kalmari totesi, että pitää antaa Metsähallituksen maita korvikkeeksi siitä, jos sattuu tämä tuho sattumaan. Tuossa aikaisemmin illalla käytiin keskustelua siitä, mikä on Metsähallituksen kohtalo, ja sen takia en voi olla sen tyyppistä ajattelua suosittelemassa, koska kyse on siitä, mitä tässä on ed. Pulliainen muun muassa todennut: todennäköisesti tämä ilmastonmuutos ja nämä ilmiöt tulevat vaan lisääntymään. Tässähän tulisi sitten käymään sillä tavalla, että missä sattuu se syöksyvirtaus kohdilleen joka kesä, ja useampia, niin pikku hiljaa nämä Metsähallituksen maat olisi sitten jaettu yksityisille. Samanlaista aukkoa siellä olisi joka paikassa, ja sukupolvien ajan odotettaisiin, mitä se puita kasvaa. Sen takia joku muu järjestely pitää olla olemassa, ja pidetään nyt kuitenkin ne Metsähallituksen maat vielä yhä edelleen valtion omaisuutena ja siellä yhteisenä kassana ja turvana.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää kollegoita ansiokkaasta ja hyvästä keskustelusta, jota on käyty.

Tämä kysymys Metsähallituksen maista on Keski-Suomessa myöskin tullut esille, mutta siinä on se ongelma, että jos ajatellaan mielekästä metsätaloutta, niin Metsähallituksen maat eivät välttämättä ole lähiseuduillakaan. Ne ovat pääosin Pohjois-Suomessa, niin kuin me kaikki tiedämme, tai ne ovat erityisiä luontokohteita. Minulla ei tässä vaiheessa ole tiedossa ainuttakaan semmoista Metsähallituksen maa-aluetta, joka järkevän tilusjärjestelyn kannalta metsätuhoalueen lisämaaksi tai korvausmaaksi voisi soveltua, mutta näkisin, että kun tuho on ollut tällainen, mistä nyt on kyse, jos jossakin tämmöinen ratkaisu löytyy, niin Metsähallituksen maitakin silloin pitäisi voida tähän tällaisessa tilanteessa harkita. Kysehän olisi silloin lähinnä sellaisesta Suomesta, joka on tyypillistä metsätalous-Suomea, ja silloin välttämättä niillä Metsähallituksen mailla ei tuommoista luontoarvoa olisi. Jos jossakin on, niin esitän tämän vakavasti harkintaan, mutta valitettavasti minun tiedossani ei ole ainakaan Keski-Suomen alueelta sellaisia kohteita, joita tässä kätevästi voitaisiin mielekkäällä tavalla tilusjärjestelmien kannalta hyödyntää.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Miksei sitten oteta laajemmin tarkasteluun tätä näkökulmaa. Ei tästä vielä montaa vuosikymmentä ole, kun siellä oli Enson maita, siellä oli Kaukaan maita, ja niitä jaettiin sitten lisämaiksi. Sehän vaatii vaan pienen lainsäädäntömuutoksen ja sitten järjestelmän, jos halutaan ehdottomasti, jotta yksittäisillä metsänomistajilla on sitten pystymetsää käytössä. Mutta niin kuin totesin tuossa, se voi olla, että seuraavana kesänä tämmöinen virtaus iskee ja kaataa senkin pusikon sieltä. Se voi olla aika lyhytaikainen ilo, jos ei saada muuttumaan tätä järjestelmää, ja ilmeisesti ihmisen voimin aika hitaasti tämä muuttuu, että näitä tämäntyyppisiä myrskyjä voitaisi estää. Mutta siinäkin voi olla kyllä perää, jotta mitä suurempia aukkoja tehdään, sitä herkemmin syntyvät nämä virtaukset ja lähtevät liikenteeseen, kun on isot lämpötilaerot. Hirveän kuumaa ja sitten kun tulee viileämpää, niin siinähän syntyy se pyörre. Paremmin se syntyy avoimella maaperällä kuin semmoisessa, missä on kuitenkin vielä kohtuullista metsää olemassa.