Arvoisa puhemies! Viime viikon perjantaina sosiaali- ja terveysministeriön psykoterapiatyöryhmä antoi loppuraporttinsa. Keskeinen osa sitä on esitys, että Kela lopettaisi alle 16-vuotiailta yksilöterapiat ja siirtyisi perheterapiaan ja 24 tiimin työskentelyyn ympäri Suomea kunnissa ja sairaanhoitopiireissä. Kysyn todella sitä samaa, mitä useat kymmenet huolestuneet kansalaiset, ahdistuksen piirissä elävät perheet ja nuoret:

Miten tällainen esitys on voitu tehdä? Mitä ministeri Mönkäre nyt aikoo tehdä, koska vuodenvaihteeseen on pari viikkoa aikaa ja on ilmoitettu, että näitä uusia terapioita lasten kohdalla ei nyt aloiteta? Tämä on todella vakava tilanne, kun lähdetään miettimään kriisitilanteessa olevien perheiden ja nuorten tilannetta.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tässähän on kysymys sen 12,5 miljoonan euron vuotuisesta käytöstä, jonka eduskunta on korvamerkinnyt Kelalle tähän harkinnanvaraiseen kuntoutukseen. Nyt ei puhuta niitten psykiatristen sairauksien hoidosta, jotka kuuluvat ilman muuta kuntien vastuulle kaikkien lastensairauksien osalta. Asiantuntijatyöryhmä kuuli asiantuntijoita ja teki tällaisen esityksen. Ministeri, kansanedustaja tai ministeriö ei tämänkään jälkeen anna ohjeita sille käytännön terveydenhuollon ammattilaiselle, joka suunnittelee kullekin potilaalle oikean hoidon.

Me puhumme nyt Kelan rahan hallinnoinnista, ja sen rahan hallinnointi halutaan antaa sairaanhoitopiireille yhdessä Kelan alueen ihmisten kanssa harkittavaksi kriteerit sillä tavalla, että kaikki saavat tasa-arvoisesti sitä hoitoa eri puolilla Suomea. Lapsille Kelan rahalla kustannettaisiin jatkossa perheterapioita, tämän tyyppisiä hoitomuotoja, mutta 16—25-vuotiaille myös yksilöterapiaa, jolla pyritään työkyvyn saavuttamiseen ja valmistumiseen tähtääviin toimenpiteisiin.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin nimenomaan tämä työskentelytapa, jota nyt on esitetty, tietää joka tapauksessa kunnille ja sairaanhoitopiireille lisämenoa, ja siellä ei ole edes sitä tarvittavaa ammattitaitoista henkilökuntaa niin paljon kuin on tarvis. Eli kysyn vielä: Miten ministeri aikoo resursoida nämä uudet työmuodot?

Sitten, kun on ensisijaisesti sanottu, että niille opiskelijoille, joilla opiskelu on loppuvaiheessa, ja työelämässä ensisijaisesti niille, joilla on työkyvyttömyyseläkkeen uhka näkyvissä, eikö tämä ole ihmisen välineellistämistä? Katsotaanko esimerkiksi ne äidit ja isät, joilla ei nyt ole tämä uhka edessä, mutta jotka eivät kykene hoitamaan perhettään masennuksen vuoksi, tämän Kelan korvauksen ulkopuolelle? Tässä on monta erittäin huolestuttavaa esitystä.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Kunnat saavat lisää rahaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Sillä tavalla näiden kuntien resursseja valtio omalta osaltaan hoitaa. Sinä aikana, kun tämä Kelan kuntoutusmääräraha tuli käyttöön lasten ja nuorten kuntouttavassa psykoterapiassa, kuntien kasvatus- ja perheneuvoloiden käynnit ovat vähentyneet 14 prosenttia. Meillä on lastenpsykiatreja Suomessa kolmanneksi eniten maailmassa, ja nyt jostakin syystä juuri tällä hetkellä väitetään, että meillä lapset saisivat huonommin hoitoa kuin aikaisemmin, ennen kuin näitä rahoja eduskunta korvamerkitsi näihin tarkoituksiin. Kyllä silloin ihan hyvä kysymys on, missä ja mitä hoitoa nyt annetaan, kun oikeat ihmiset eivät nyt saa sitten sitä hoitoa.

Tässä puhutaan kuntouttavan määrärahan käytöstä, ja niissä perheissä, joilla on niin vakavat ongelmat, etteivät vanhemmat aio edes osallistua perheterapioihin, lapset ovat niin suurissa vaikeuksissa, että silloin pitää normaalin erikoissairaanhoidon, lastenpsykiatrian ja kuntien huolehtia se, että lapset saavat sitä tarvitsemaansa hoitoa. Se kuuluu silloin, ihan niin kuin kaikissa muissakin sairauksissa, sairaanhoidon vastuulle.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Tässähän tämän erityismäärärahan ja hankerahojen turvin on kunnissa viime vuosina todella panostettu mielenterveyspuoleen ja lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon. Näillä rahoilla on perustettu noin 300 uutta virkaa, ja siellä on paljon osaamista. Tämä määräraha on myöskin edesauttanut tällaisten yhteistyöverkostojen muodostumista ja ehkäisevään työhön entistä suurempaa panostamista ja tällaisen varhaisen toteamisen kehittymistä. Hyvin paljon on osaamista, ja kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat nyt tosissaan ottamassa tätä vastuuta. Tietenkään ei ole myöskään oikein, että aina palkitaan siitä työstä, jota ei ole tehty jollakin erillisellä määrärahalla, vaan kuntien valtionosuudet sosiaali- ja terveydenhuoltoon, joita on nyt nostettu, on tarkoitettu juuri tähän kuntien perusterveydenhuoltoon, johon tämäkin kuuluu.