6) Hallituksen esitys joukkoliikennelaiksi sekä laeiksi
eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta
Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Valiokunnalle syyskuun alussa lähetetty
esitys uudeksi joukkoliikennelaiksi on teettänyt valiokunnalla
kohtuullisen runsaasti kohtuullisen erilaisia töitä tässä syksyn
aikana. Käsittely on ollut kuitenkin aikataulusta huolimatta
perusteellista, ja asiantuntijoita on kuultu varsin laaja joukko.
Asian laajuudesta ja haastavuudesta huolimatta valiokunta esittää yksimielisesti
uuden joukkoliikennelain hyväksymistä, ja haluan
tässä erityisesti kiittää valiokunnan
jäseniä siitä työstä,
jota he ovat tehneet.
Niin kuin nuo aiemmatkin esitykset, myös tämä lakiesitys
perustuu EU:hun ja sieltä tulevaan palvelusopimusasetukseen,
ja se koskee erityisesti linja-autoliikenteen järjestämistä.
Rautatieliikenteen järjestämiseen uudistus ei
tuo olennaisia muutoksia tämän lain kautta. Esityksen
tavoitteena on luoda edellytykset peruspalvelutasoisten joukkoliikennepalvelujen
turvaamiselle koko maassa ja joukkoliikenteen käytön
lisäämiselle keskeisillä kaupunkiseuduilla
ja niiden välisessä liikenteessä.
Esityksen myötä linja-autoliikennettä avataan asteittain
ja hallitusti kilpailulle käyttämällä siirtymäaikoja
ja erilaista ajallista ja alueellista porrastusta linja-autoliikenteen
jatkuvuuden turvaamiseksi.
Joukkoliikennelaki ja suoraan kansallisesti sovellettava palvelusopimusasetus
muodostavat tässä tapauksessa erottamattoman kokonaisuuden.
Joukkoliikennelain on tarkoitus tulla voimaan 3.12.2009 samanaikaisesti
palvelusopimusasetuksen kanssa.
Sitten sisällöstä. Kutsujoukkoliikenteestä, joka
on ollut terminä tässä esillä,
on useissa asiantuntijalausunnoissa tuotu esille, että ehdotuksen
kutsujoukkoliikennettä koskevat säännökset
eivät määrittele riittävän
täsmällisesti ja selkeästi kutsujoukkoliikenteen
toimintaa erityisesti suhteessa perinteiseen taksiliikenteeseen. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan ehdotetut säännökset
olisivat voineet johtaa tilanteeseen, jossa kutsujoukkoliikenneluvan
perusteella voisi harjoittaa käytännössä pitkälti
perinteisen taksiliikenteen kaltaista toimintaa, mutta ilman tähän
toimintaan kohdistuvia velvoitteita.
Valiokunta ehdottaa kutsujoukkoliikennettä koskeviin
säännöksiin useita sellaisia täsmennyksiä ja
lisäyksiä, joiden perusteella rajanveto kutsujoukkoliikenteen
ja taksiliikenteen välillä määrittyy
riittävän selkeästi. Kutsujoukkoliikenteen
määritelmää valiokunta ehdottaa
täydennettäväksi siten, että määritelmässä tuodaan
selkeämmin esille se, että kutsujoukkoliikennettä ajetaan
ainoastaan etukäteen tehdystä tilauksesta ja että ajoreitti
määräytyy nimenomaan ennakkoon tehtyjen
tilausten perusteella. Valiokunta ehdottaa myös muun muassa,
että kutsujoukkoliikennettä harjoitettaessa ajoja
ei saa ottaa taksiasemilta tai ilman ennalta tehtyä tilausta
linja-autopysäkeiltä eikä niitä tarjota
julkisella paikalla, kuten vaikkapa hotellien tai ravintoloiden
edustalla.
Sitten keskustelussa ovat olleet uudet seutu-, kaupunki- ja
työmatkalippujärjestelmät. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan nykyiset seutu-, kaupunki- ja työmatkalippusopimukset voidaan
liittää kaikkien osapuolten suostumuksella siirtymäajan
liikennöintisopimuksiin, jos liikkeenharjoittaja pitää eriytettyä kirjanpitoa
ja tuesta tehdään jälkilaskelma. Selvityksen
mukaan siirtymäajan liikennöintisopimuksen mallissa
on lippusopimusten osalta päädytty ratkaisuun,
jossa tukea maksetaan nykyisten sopimusten mukaisesti 31.8.2010
saakka ja uuden mallin mukaiset korvaukset on sovittava 30.4.2010 mennessä.
Valiokunta on katsonut, että lipputuki on keskeinen
matkustajien lippujen hintoihin ja tätä kautta
matkustajamääriin vaikuttava seikka. Tuki vaikuttaa
matkustajien määrän kautta olennaisesti
liikkeenharjoittajan tulonmuodostukseen ja on siten tärkeä asia
joukkoliikennelain uuteen järjestelmään
siirtymisen kannalta.
Valiokunnan mielestä 6 kuukauden määräaika
uuden mallin sopimiselle on kuitenkin tarpeettoman lyhyt eikä anna
riittävästi aikaa uusien mallien valmisteluun.
Valiokunta on pitänyt erittäin tärkeänä,
että toimijalle annetaan riittävästi
aikaa uuden lippukorvausmallin suunnitteluun ja asiasta sopimiseen.
Valiokunta katsoo, että tarkoituksenmukainen, kohtuullinen
ja myös EU-oikeuden vaatimukset huomioon ottava aika järjestämiselle
on vähintään yksi vuosi.
Lippujärjestelmän yhtenäisyys sekä eri
alueiden lippujärjestelmien yhtenäisyys ja yhteensopivuus
on myös tärkeä näkökohta
sekä liikkeenharjoittajan että matkustajien näkökulmasta. Joukkoliikenteen
yhtenäisillä lippukäytännöillä ja
joustavalla hinnoittelulla voidaan lisätä myös joukkoliikenteen
houkuttelevuutta. Riittävän yhtenäisyyden
takaamiseksi valiokunta pitää välttämättömänä,
että lippujärjestelmien yhtenäisyyteen
kiinnitetään jatkossa voimakkaasti huomiota toimijoiden
välisen yhteistyön ja tarvittavien viranomaistoimien
kautta.
Reittiliikenneluvan myöntämiseen ja niihin edellytyksiin
on myös kohdistunut erilaisia näkökulmia,
ja reittiliikennelupaa koskevana pääsääntönä on,
että liikkeenharjoittajalle myönnetään
hakemuksesta reittiliikennelupa, jos hakija täyttää luvan
saamisen edellytykset. Tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa
toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin soveltaa reittiliikennehakemusta
käsitellessään ehdotetun 22 §:n
3 momentin oikeusharkintaan perustuvaa ennakkosääntelyä.
Säännöksen mukaan reittiliikennelupaa
koskeva hakemus voidaan hylätä kokonaan tai osittain,
jos hakemuksen hyväksyminen vaarantaisi vakavasti luotettavien
liikennepalveluiden saatavuuden tai reitin tarjonta ylittäisi
selvästi määritellyn joukkoliikenteen
palvelutason.
Liikenne- ja viestintävaliokunta on pitänyt
valitettavana, että hallituksen esityksestä puuttuivat
käytännössä kokonaan tätä säännöstä koskevat
yksityiskohtaiset perustelut. Valiokunta katsoo, että kyseisen
säännöksen hyväksyttävyys sekä soveltamisen
ennakoitavuus ja yhtenäisyys vaativat, että säännöksen
tulkinnasta kirjataan valiokunnan mietinnön yksityiskohtaisiin
perusteluihin täsmälliset tulkintaohjeet. Markkinaehtoisessa
liikenteessä mahdollisuus käyttää oikeusperusteista
ennakkoharkintaa on periaatteellisesti tärkeä erityisesti
palveluiden saatavuuden, palvelujen laadun ja alan vakaiden toimintaedellytysten
kannalta.
Ennakkoharkinta voi tulla kysymykseen esimerkiksi tilanteissa,
joissa reitin tarjonta ylittää selvästi
määritellyn palvelutason, mutta luotettavien ja
vakaiden palveluiden saatavuus vaarantuu johtuen siitä,
että reittiliikennehakemus olisi aikataulultaan täysin
päällekkäinen tai selkeästi liian
lähekkäin reitille jo myönnetyn liikenteen kanssa.
Toinen esimerkki voisi olla tilanne, jossa tietylle reitille selkeästi
muodostuisi hakemuksen hyväksymisen johdosta niin selkeä ylitarjonta,
että yhden tai useamman liikkeenharjoittajan toiminta uhkaisi
tämän vuoksi loppua reitiltä kokonaan.
Tämän kaltaiset tilanteet voisivat tosiasiallisesti
johtaa palvelujen saatavuuden ja palvelutason heikkenemiseen ja
matkustajien kannalta epävakaaseen palvelutarjontaan.
Valiokunta toteaa, että toimivaltaisen viranomaisen
tulisi kuitenkin selvittää myös mahdollisuudet
hakemusten tai lupien keskinäiseen yhteensovittamiseen
esimerkiksi liikkeenharjoittajien välisellä yhteistyöllä,
ennen kuin se lähtee arvioimaan hakemuksen hylkäämismahdollisuutta
22 §:n 3 momentin perusteella. Valiokunta korostaa, että reittiliikennelupa
voidaan evätä ehdotetun 22 §:n 3 momentin
perusteella vain poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa edellä mainittuihin
tavoitteisiin ei voida päästä muilla,
vähemmän kilpailua rajoittavilla keinoilla. Lisäksi on
olennaista se, että säännöstä tulee
soveltaa EU-oikeuden kanssa sopusoinnussa olevalla tavalla.
Työntekijöiden asemasta ja suojasta on säädetty
palvelusopimuksen 4 artiklassa. Artiklassa säädetään
muun muassa siitä, että toimivaltaiset viranomaiset
voivat vaatia, että valittu julkisen liikenteen harjoittaja
myöntää kyseisten palvelujen tarjoamiseen
aiemmin osallistuneelle henkilöstölle sellaiset
muun muassa irtisanomissuojaa koskevat oikeudet, jotka se oli saanut
työntekijän oikeuksien turvaamista yrityksen tai
liikkeen luovutusta koskevan direktiivin perusteella.
Hallituksen esityksessä ei ole otettu selkeästi kantaa
palvelusopimusasetuksen henkilöstön suojaa koskevien
säännösten soveltamiseen. Valiokunta
pitää työntekijöiden asemaa
ja huomioon ottamista erittäin tärkeänä käsillä olevassa joukkoliikennettä koskevassa
uudistuksessa. Valiokunta totesi mietinnössään,
että kun toimivaltainen viranomainen järjestää liikenteen
palvelusopimusasetuksen mukaisesti, hankintasopimukseen tulisi ottaa
myös määräykset tilaajavastuulain
mukaisten velvoitteiden täyttymisestä.
Sitten asia, joka on noussut esille, elikkä Pääkaupunkiseudun
alueen siirtymäajat. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu
esille, että hallituksen esityksen siirtymäajan
liikennöintisopimuksia koskevien siirtymäaikojen
pituus rajoittaisi joukkoliikenteen joustavaa kehittämistä Pääkaupunkiseudun
ja lähikuntien alueilla. Tästä syystä siirtymäaikojen
pituutta tulisi lyhentää ehdotetusta. Toisaalta
taas on tuotu vahvasti esille, että riittävän
pitkät siirtymäajat ovat välttämättömiä,
jotta liikenteen harjoittajat ja kunnat saavat tarvittavan sopeutumisajan
muun muassa uusille liikenteen järjestämistavoille
toimintaympäristön muuttuessa.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan lakiehdotuksessa on pyritty
ottamaan huomioon suurten kaupunkien tarve muita alueita lyhyempiin
siirtymäaikoihin siirtymäaikoja porrastamalla.
Siirtymäaikojen tarkoituksena on turvata hallittu siirtyminen
uuden lain soveltamiseen. Selvityksen mukaan liikennöitsijät
saavat riittävän sopeutumisajan ja tilanteen kehittäminen
on kuitenkin mahdollista myös siirtymäaikana. Edelleen
selvityksen mukaan siirtymäajan liikennöintisopimuksen
mukaisen siirtymäajan liikenteen lisäksi voidaan
tarvittaessa hankkia uutta liikennettä ja myös
markkinaehtoista liikennettä voi syntyä 3.12.2009
alkaen.
Esityksen mukaan Helsingin seudulla toimiva viranomainen olisi
perustettava Helsingin seudun liikennekuntayhtymä, jonka
toimialueen liikenteen kehittämistä valiokunta
on tarkastellut esityksen käsittelyn aikana hyvin perusteellisesti.
Helsingin seudun liikennekuntayhtymän toimialueella käytännössä vain
Kirkkonummen joukkoliikenne on järjestetty linjaliikenteellä. Keravan
alueella on voimassa yksi linjaliikennelupa. Käsittelyn
pohjalta ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoo,
että Keravan ja Kirkkonummen alueen osalta on perusteltua
säätää, että siirtymäajan
liikennöintisopimukset voitaisiin irtisanoa jo vuotta esitettyä aiemmin
eli 30. päivänä kesäkuuta 2013
tai myöhemmin. Muutoksen ansiosta Keravan ja Kirkkonummen alueen
liikenne eli Keravan ja Kirkkonummen sisäinen liikenne
voitaisiin järjestää tarvittaessa uudelleen
seutuliikennettä nopeammin.
Kuntien ja valtion välinen kustannusten jakautuminen,
tämä ikuisuuskysymys: Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan joukkoliikennelain voimaantulo ei aiheuta muutoksia joukkoliikenteen
kustannusten jakautumiseen valtion ja kuntien välillä nykytilanteeseen
verrattuna. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että tämä myös
toteutuu käytännössä.
Joukkoliikenteen osuus kotimaisesta henkilösuoritteesta
on noin 15 prosenttia. Joukkoliikenteen markkinaosuus on vuosi vuodelta
laskenut. Liikenne- ja viestintävaliokunta on lausunut muun
muassa liikennepoliittista selontekoa koskevassa mietinnössään,
että joukkoliikenteen houkuttelevuutta on lisättävä ja
myös maankäyttöä kehitettävä joukkoliikennettä tukevaksi muun
muassa liikenteen ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi.
Liikenne- ja viestintävaliokunta on kiinnittänyt
erityistä huomiota haja-asutusalueiden väestön
liikkumismahdollisuuksiin. Haja-asutusalueilla on vaikea tarjota
kohtuulliset asiointiyhteydet turvaavia julkisen liikenteen palveluja,
jos tähän ei kiinnitetä erityistä huomiota.
Koska kansalaisten elämä ja liikkuminen ylittävät
kuntarajat, julkiseen liikenteen palvelut on suunniteltava laajempina
kokonaisuuksina.
Valiokunta toivoo ja myös uskoo, että uuden joukkoliikennelain
myötä uudessa toimintaympäristössä päästään
vähitellen aiempaa toimivampaan joukkoliikenteen yhteensovittamiseen joukkoliikenneverkoston
kokonaisuuden näkökulmasta. Valiokunnan mielestä on
tärkeää kiinnittää huomiota
myös suurten kaupunkiseutujen joukkoliikenteen kehittämisen
haasteisiin ja näiden alueiden merkitykseen erityisesti
ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta.
Uudistuksen tavoitteiden saavuttaminen tulee edellyttämään
sekä alan toimijoiden ja valtion että alueellisten
viranomaisten taholta saumatonta yhteistyötä,
esimerkiksi kuntien riittävää kuulemista
lupien myöntämisessä ja palvelutasojen määrittelyssä.
Asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen tulee vaikuttamaan ratkaisevasti
myös kuntien ja valtion joukkoliikenteeseen käyttämien
määrärahojen taso ja rahoituksen kehittyminen
lähivuosien aikana.
Arvoisa herra puhemies! Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi
kaksi lausumaa, joista toisen mukaan edellytetään
seuraavaa: "- -joukkoliikenteen houkuttelevuutta
ja käyttöä on lisättävä voimakkaasti
kehittämällä lippujärjestelmiä,
palveluiden yhteensopivuutta ja palvelutasoa sekä liikenteen
luotettavuutta. Erityisesti suurten kaupunkiseutujen joukkoliikennetukea on
korotettava vastaamaan näiden alueiden huomattavia joukkoliikenteen
kehittämishaasteita ja liikenteelle asetettuja ympäristötavoitteita."
Toisessa lausumaehdotuksessa todetaan seuraavaa: "Eduskunta
edellyttää, että lain toimivuutta ja
sen vaikutuksia seurataan laajasti ottaen huomioon myös
liikenteenharjoittajien näkemykset ja käytännön
kokemukset. Liikenne- ja viestintäministeriön
on annettava liikenne- ja viestintävaliokunnalle selvitys
lain toimivuudesta ja vaikutuksista viimeistään
vuoden 2012 loppuun mennessä."
Janne Seurujärvi /kesk:
Arvoisa puhemies! Täytyy heti aluksi todeta, että vielä alkukesästä ei
pakosti olisi voinut uskoa, että täällä ollaan
nyt käsittelemässä joukkoliikennelakia
yksimielisen valiokunnan käsittelyn pohjalta. Nimittäin
sen verran vaikea ja hyvinkin tiivis neuvotteluvaihe tämän
lain rakentamiseksi eri osapuolten välillä keväällä ja
alkukesästä käytiin, kunnes sitten tästä pohjaesitys
saatiin ja valtioneuvoston käsittelyn kautta sitten myös
yksimielinen esitys eduskunnalle annettiin.
Mutta on hyvin ymmärrettävää,
miksi asetelma oli vaikea. Nimittäin vuosikymmenten ajan käytännössä meillä Suomessa
joukkoliikennettä on hoidettu ja järjestetty monopolin
kaltaisessa tilanteessa, ja kun nyt sitten tältä osin
tilanne muuttuu, niin kyse on isosta ja merkittävästä muutoksesta
joukkoliikenteessä.
Aikataulu oli alusta pitäen tiukka ja loppua kohden
kävi hyvinkin haastavaksi. Nimittäin kuten täällä on
jo käynyt ilmi puheenjohtajan hyvästä esittelystä,
tämä laki astuu palvelusopimusasetuksen osalta
voimaan jo joulukuun 3. päivä ja itse asiassa
näiden siirtymäajan sopimusten osalta jo 1. päivä marraskuuta
eli jo aikaisemmin kuin tämän lain varsinainen
päätöskäsittely sitten eduskunnassa
istuntovapaaviikon jälkeen on.
Hallituksen joukkoliikennelakia koskevan esityksen tavoitteena
on luoda lainsäädännön keinoin
edellytyksiä peruspalvelutasoisten joukkoliikennepalvelujen
turvaamiselle koko maassa sekä joukkoliikenteen käytön
lisäämiselle keskeisillä kaupunkiseuduilla
ja niiden välisessä liikenteessä.
Lakiesityksen taustalla on siis 3. päivä joulukuuta
voimaan tuleva EU:n palvelusopimusasetus, jossa säädetään
toimenpiteistä ja menettelytavoista, joita toimivaltaisten
viranomaisten on sovellettava turvatessaan kansalaisille riittävät, laadukkaat
ja varmat julkisen henkilöliikenteen palvelut. Tämä lakiehdotus
on nyt sitten se kansallinen täytäntöönpano
tästä palvelusopimusasetuksesta.
On hyvin valitettavaa, että joukkoliikenteen markkinaosuus
on vuosi vuodelta laskenut, samalla kun henkilöautoliikenteen
osuus on kasvanut. Tämä on merkittävä,
iso haaste ja tätä haastetta käytiin
täällä läpi hyvin seikkaperäisesti
tällä viikolla tulevaisuusselonteon käsittelyn
yhteydessä.
Valiokunta on lausunut jo aiemmin, että joukkoliikenteen
houkuttelevuutta on tulevaisuudessa lisättävä ja
myös maankäyttöä on erityisesti Pääkaupunkiseudulla,
näillä liikenteen solmukohdilla, radanvarsilla
kehitettävä joukkoliikennettä tukevaksi.
Niin kaupungeissa kuin haja-asutusalueillakin julkisen liikenteen
palvelut on suunniteltava laajempina kokonaisuuksina kuntarajat
ylittäen, ja siksi valiokunta edellyttääkin,
että joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja käyttöä on
lisättävä voimakkaasti kehittämällä muun
muassa lippujärjestelmiä, palveluiden yhteensopivuutta
sekä palvelutasoa ja myös liikenteen luotettavuutta
on tässä yhteydessä kehitettävä.
Erityisesti suurten kaupunkiseutujen joukkoliikennetukea on
korotettava vastaamaan näiden alueiden huomattavia joukkoliikenteen
kehittämishaasteita ja liikenteelle asetettuja ympäristötavoitteita.
Nämä edellä mainitut on nostettu vielä valiokunnan
mietinnössä lausumaksi 1.
Ehdotetun joukkoliikennelain reittiliikennelupaa koskevana pääsääntönä on,
että liikenteenharjoittajalle myönnetään
hakemuksesta reittiliikennelupa, jos hakija täyttää luvan
saamisen edellytykset. Tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa
toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin soveltaa oikeusharkintaan
perustuvaa ennakkosääntelyä. Tämä oli
yksi keskeinen osa tästä kansallisesta soveltamisesta,
joka tähän lakiin otettiin.
Säännöksen mukaan reittiliikennelupaa
koskeva hakemus voidaan hylätä kokonaan tai osittain,
jos hakemuksen hyväksyminen vaarantaisi vakavasti luotettavien
liikennepalvelujen saatavuuden tai reitin tarjonta ylittäisi
selvästi määritellyn joukkoliikenteen
palvelutason. Eli hetkittäinen palvelutason parantaminen
voi käytännössä aiheuttaa myöhemmin
tuon palvelutason laskemisen tai sen lakkaamisen kokonaan. Siksi tämä ennakkosääntely
on tähän mukaan otettu.
Kutsujoukkoliikenteen osalta valiokunnan puheenjohtaja esitteli
hyvin tämän kutsujoukkoliikenteen sisällyttämisen
tähän joukkoliikennelakiin. Täällä on
neljä lainkohtaa, jotka määrittelevät
kutsujoukkoliikennetoiminnan nyt jatkossa hyvinkin täsmällisesti,
ja myöhemmin taksilain käsittelyn yhteydessä tämä asia
voidaan vielä myös sillä puolella käsitellä.
Mutta tämä on mielestäni hyvä pohja
ja hyvä raami sille, millä tavalla kutsujoukkoliikennetoimintaa
tulevaisuudessa sitten tullaan toteuttamaan.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nykyiset seutu-, kaupunki-
ja työmatkalippusopimukset voidaan liittää kaikkien
osapuolten suostumuksella siirtymäajan liikennöintisopimuksiin,
jos liikenteenharjoittaja pitää eriytettyä kirjanpitoa
ja tuesta tehdään jälkilaskelma.
Valiokunta kiinnitti erityistä huomiota lipputukeen,
joka on keskeinen matkustajien lippujen hintoihin ja tätä kautta
matkustajamääriin vaikuttava seikka. Tuki vaikuttaa
matkustajien määrän kautta liikenteenharjoittajien
tulonmuodostukseen ja on siten keskeinen asia joukkoliikennelain
uuteen järjestelmään siirtymisen kannalta.
Valiokunnan mielestä kuuden kuukauden määräaika
uuden mallin sopimiselle on tarpeettoman lyhyt eikä anna
riittävästi aikaa uusien mallien valmisteluun
ja niihin siirtymisen edellyttämiin toimenpiteisiin. Siksi
valiokunta esittää vuoden siirtymäaikaa
tähän järjestelmään.
No, yksi suurimpia syitä joukkoliikennelain valiokuntakäsittelyn
pitkittymiselle oli siirtymäaikoja ja siirtymäajan
liikennöintisopimuksia koskevat kohdat erityisesti täällä Pääkaupunkiseudulla.
Asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille, että siirtymä-
ja liikennöintisopimuksia koskevat siirtymäaikojen
pituudet voivat haitata joukkoliikenteen joustavaa seudullista kehittämistä ja
järjestämistä suurten kaupunkiseutujen alueella,
ja tästä syystä suuria kaupunkeja koskevien
siirtymäaikojen pituutta tulisi lyhentää ehdotetusta.
Tällaisiakin esityksiä valiokuntakäsittelyssä tuotiin
esille.
Toisaalta tuotiin esille myös sitten tilaajaorganisaatioiden
kautta se, että riittävän pitkät
siirtymäajat ovat välttämättömiä,
jotta liikenteenharjoittajat ja tilaajina toimivat kunnat saavat
tarvittavan sopeutumisajan muun muassa uusille liikenteen ja lippusopimusten
järjestämistavoille tämän toimintaympäristön
lain myötä muuttuessa.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan lakiehdotuksessa on pyritty
ottamaan huomioon suurten kaupunkien tarve muita alueita lyhyempiin
siirtymäaikoihin siirtymäaikojen porrastamisella.
Nämä siirtymäajat vaihtelevat tässä laissa
vyöhykkeittäin 4,5 vuodesta 7,5 vuoteen, ja tällä niin
sanotulla ykkösvyöhykkeellä eli tulevalla
Helsingin seudullisen liikennekuntayhtymän alueella nämä voimassa
olevat liikennöintisopimukset päättyvät
aikaisintaan 30.6.2014 eli 4,5 vuoden kuluttua.
Hämeenlinnan, Jyväskylän, Kouvolan,
Kuopion, Lahden, Oulun, Tampereen ja Turun kaupunkien osalta niin
sanotulla kakkosvyöhykkeellä voimassaoloajat näillä liikennöintisopimuksilla
päättyvät aikaisintaan 30.6.2015 eli
5,5 vuoden kuluttua.
Kolmanteen vyöhykkeeseen kuuluvat niin sanotut muut
toimivaltaiset viranomaiset, joissa sitten liikenneluvat
päättyvät aikaisintaan 30.6.2016 eli
6,5 vuoden kuluttua.
Lääninhallitusten ja tulevien elyjen osalta
linjaliikenneluvat päättyvät aikaisintaan
30.6.2017 eli 7,5 vuoden kuluttua.
Ehdotettujen kompromissina syntyneiden siirtymäaikojen
ja siirtymä- ja liikennöintisopimusten tarkoituksena
on turvata hallittu siirtyminen uuden lain soveltamiseen. Tämä on
sitä kansallista harkintaa, jota tässä lain
rakentamisessa on käytetty.
Selvityksen mukaan liikennöitsijät saavat
riittävän sopeutumisajan, joka on pääomavaltaisella
alalla hyvin tärkeää, ja liikenteen kehittäminen
kuntien osalta on mahdollista myös siirtymäaikana
sekä sitten sen siirtymäajan jälkeen.
Edelleen valiokunnan saaman selvityksen mukaan siirtymäajan
liikennöintisopimusten mukaisen siirtymäajan liikenteen
lisäksi voidaan tarvittaessa hankkia uutta liikennettä,
myös markkinaehtoista liikennettä mukaellen 3.12.2009
alkaen.
Lopuksi haluan todellakin vielä kiittää valiokunnan
puheenjohtajaa ja valiokunnan jäseniä siitä,
että tämä esitys on tuotu tänne
yksimielisenä ja siltä osin voimme lähteä tätä hyvinkin
merkittävää uudistusta käytännössä toteuttamaan.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunta
onnistui hyvin uuden joukkoliikennelain valmistelussa. EU-direktiivejä tarkasti
mukaillut alkuperäinen esitys parani tuntuvasti valiokunnan
käsittelyssä, ja myönteistä palautetta
on tullut myös alan toimijoilta ja yrittäjiltä.
Tämän kompromissin kanssa voidaan elää.
Täysin villi ja vapaa reittiliikenne olisi ollut katastrofi
sekä matkustajille että yrityksille, varsinkin
kun alkuperäinen esitys aiottiin toteuttaa valtavalla vauhdilla
ilman siirtymäaikoja. Suuret alueelliset kilpailutuskohteet
olisivat olleet liian iso pala suurelle osalle suomalaisia bussiyrityksiä.
Ei pidä unohtaa, että valtaosin yksityisten yritysten
hoitama Suomen bussiliikennejärjestelmä on Euroopan
tehokkain.
Valiokunnan tahto oli kuitenkin se, että kilpailua
voidaan avata, mutta hallitusti. Kansallisesti voidaan asettaa siirtymäaika
ja muita ehtoja, jotta vapaiden markkinoiden negatiiviset puolet
eivät toteudu. Tämä on hyvä esimerkki
muiden direktiivien käsittelylle myös, mitä EU:sta
tulee. Palvelusopimusasetus sinänsä astuu voimaan
tämän vuoden lopulla, mutta nyt meille jää aikaa sopeutua
joukkoliikennelain osalta siihen.
Enempää emme olisi voineet saada aikaan näiden
EU-muurien sisällä. Tässä todistimme,
että meillä on myös kansallista päätös-
ja harkintavaltaa. On aivan eri asia toteuttaa EU:n vaatimuksia
Ranskassa ja Saksassa, missä puhutaan aivan eri kokoisesta
väestöpohjasta. Siellä yritysten välinen
kilpailu on suorastaan välttämätöntä.
Arvoisa puhemies! Valiokunta edellytti, että jatkossakin
palvelutaso säilyy hyvänä, vaikka kilpailu
vapautuu. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä,
että eri vuorokaudenaikoina on joukkoliikenteen palveluja
saatavissa eikä vain ruuhka-aikoina. 22 §:ään
teimme lisäohjeistusta, kun sitä ei alkuperäisessä lakiesityksessä ollut.
Ennakkoharkinta joukkoliikenteen järjestämisessä on
tärkeää, jotta palvelujen laatu ja saatavuus
taataan. Lakitekstissä puhutaan tässä kohdin
vakavista kielteisistä vaikutuksista. Se antaa mahdollisuuden
ennakkoharkintaan, jotta vakaat toimintaedellytykset ja kannattavuus
säilyvät. Ennakkoharkintaa voidaan käyttää sellaisessa
tilanteessa, että jollekin reitille on muodostumassa liikaa
ylitarjontaa. Järjen käyttö on siis jatkossakin
sallittua. Liikenteenharjoittajia tullaan aina kuulemaan näissä tilanteissa,
ennen kuin aletaan lupia hylätä.
Mitä sitten tulee siirtymäaikoihin, on ehdotettu,
että erityisesti suurten kaupunkien alueella siirtymäajoista
luovuttaisiin kokonaan, koska ne haittaavat seudullista suunnittelua.
Toisaalta on oltu sitä mieltä, että pitkät
siirtymäajat ovat ehdottoman välttämättömiä,
jotta taloudellisissa vaikeuksissa olevat niin sanotut kehäkunnat
voivat sopeutua ja liikenteenharjoittajat voivat sopeutua tähän
uuteen tilanteeseen ja lippusopimusten järjestämistapoihin.
Täytyy muistaa myös, että meillä on
suuri aluehallintouudistus menossa. Tosiaan lääninhallitukset
loppuvat ja elyt tulevat maakuntaliittojen kanssa hoitamaan tätä joukkoliikenteen
organisointia.
Helsingin seudulla tulee perustaa Helsingin seudun liikennekuntayhtymä.
Keravan ja Kirkkonummen alueen liikennöintisopimukset voidaan
irtisanoa jo vuotta muuta maata aiemmin eli vuonna 2013. Sen verran
tässä nyt sitten annettiin porrastusta. Helsingin
kaupungilla olisi ollut halua siihen, että siirtymäaikaa
ei olisi ollut ollenkaan, ja tämä olisi murtanut
tätä lain periaatetta, jos näin suuri
periaate olisi hyväksytty. Tässä mielessä uskon,
että näin voidaan mennä, ja kiitän
siitä, että hallituksen sisällä päästiin
tästä yksimielisyyteen. Tässä oli
hieman erilaisia näkemyksiä. Kiitokset myös
ed. Seurujärvelle hyvästä neuvottelutuloksesta.
Merkittävä osa joukkoliikennelakia ovat tosiaan
erilaiset matkalippujärjestelmät, joilla edistetään
joukkoliikenteen käyttöä. Nykyiset seutu-, kaupunki-
ja työmatkalippusopimukset on mahdollista liittää siirtymäajan
liikennöintisopimuksiin, jos liikenteenharjoittaja pitää eriytettyä kirjanpitoa.
Lipputuki on olennainen matkustajien lippujen hintoihin ja tätä kautta
matkustajamääriin vaikuttava seikka. Tuki vaikuttaa
matkustajien määrän kautta tuloihin,
ja tällä on merkitystä myös
joukkoliikennelain mukaiseen uuteen järjestelmään
siirryttäessä.
Seutulipuille annettava 6 kuukauden määräaika
olisi ollut kyllä liian lyhyt. Siinä ajassa on
vaikea sopia ja valmistella uusia malleja. On tärkeää,
että nyt annetaan riittävästi aikaa uuden
lippukorvausmallin suunnitteluun ja asiasta sopimiseen, vähintään
yksi vuosi. Muutenkin on hyvä, että lippujärjestelmät
ovat mahdollisimman yhtenäiset ja yksinkertaiset asiakkaiden
käyttää.
Kaksiteholaseillahan on katsottava tätä joukkoliikennettä.
Maaseudulla on tietysti tilanne hieman toinen kuin suurissa kaupungeissa.
Maaseudulla haaste on se, että bussiyhtiöllä täytyy olla
niitä kannattaviakin vuoroja, jotta se voisi hoitaa kannattamattomampia
vuoroja.
Arvoisa puhemies! Lopuksi, lakiin saatiin kirjattua kutsujoukkoliikennettä haitannut
tulkinnanvaraisuus suhteessa taksitoimintaan. Nyt on koettu tilanne,
jossa kutsujoukkoliikenneluvan perusteella on voitu harjoittaa perinteisen
taksiliikenteen kaltaista toimintaa, ja tässä nyt
sitten saatiin tätä rajanvetoa.
Ja vielä lopuksi hyvä asia. Vuonna 2012 päästään
tarkastelemaan, miten tämä uusi joukkoliikennelaki
on toiminut. Valiokunta edellytti, että liikenne- ja viestintäministeriö antaa
selvityksen lain toimivuudesta ja vaikutuksista jo ennen kuin tämä siirtymäaika
loppuu.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ensiksi myös minä kiitän
puheenjohtajaa perusteellisesta esityksestä sekä tietysti
myös valiokuntaa.
Joukkoliikennelain muutoksen tarve on lähtenyt Euroopan
unionista. On mitä ilmeisintä, ettei EU:n komissio
valmistellessaan jäsenmaitaan velvoittavaa lainsäädäntöä ole
huomioinut eri maiden liikenneolosuhteita eikä -järjestelmiä. Komission
valmistelema, lähimain joustamaton lainsäädäntö ei
sovi suomalaiseen liikennejärjestelmään,
vaikka liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehet
sitä kovasti haluaisivatkin. Suomen kannalta on tärkeätä,
että ministerit hoitavat Euroopan unionin neuvostossa tehtävänsä niin,
että myös maamme olosuhteet otetaan lainsäädännössä huomioon.
Nyt tuntuu siltä, että unionin komissiossa valmistellaan
jatkuvasti lainsäädäntöä,
jossa Suomen hallituksen sormenjälkeä ei näy.
Liikenne- ja viestintävaliokunta on aivan oikein kiinnittänyt
huomiota siirtymäajan liikennöintisopimuksiin.
Valiokunnan mietintö kiinnittää hyvin
huomiota siihen, että sopimusmallin mukaan siirtymäajan
liikennöintisopimuksen puitteissa ei kuitenkaan voida lisätä vuoroja, mutta
vuoroja voidaan vähäisessä määrin
korvata toisilla vuoroilla. Sopimusteksti on sellaista, ettei mikään
yritys haluaisi sellaista allekirjoittaa. Uusista vuoroista olisi
aina tehtävä uusi sopimus, ja ne olisivat uuden
lain mukaista liikennettä. Tämä taas
merkitsisi kilpailutusta jo siirtymäajalla. Mikä se
sellainen siirtymäaika on?
Valiokunta pitää tärkeänä sitä,
että siirtymäajan liikennöintisopimuksia
varten kehitetään riittävän
joustavat käytännön menettelytavat mahdollisesti
tarvittavien muutosten toteuttamiseksi sopimusten voimassaoloaikana.
Joustavan menettelytavan pitäisi tarkoittaa sitä,
että bussiyritykset voivat siirtymäajan liikennöintisopimusten
puitteissa vähentää tai lisätä vuoroja
tai reittejä.
Arvoisa puhemies! Jotain joukkoliikennelain sisällöstä kertoo
se, että Linja-autoliiton linjausten vastaisesti muun muassa
pohjoismainen Concordia-bussiyhtiö on ajanut voimakkaasti
sitä, että laki hyväksyttäisiin
täysin EU:n asetuksen mukaisesti. Onhan niin, että mitä kovempi
joukkoliikenteen kilpailu on, sitä enemmän suuret
ulkomaiset bussikonsernit siitä hyötyvät.
Toisaalta, mitä kovempi kilpailu on, sitä enemmän
bussiyritysten toiminta kohdistuisi vain erittäin kannattaviin
reitteihin ja vuoroihin. Haja-asutusalueiden ja pienempien asutuskeskusten
bussiliikenteestä eivät kansainväliset
bussiyhtiöt ole lainkaan kiinnostuneita. Liikenne- ja viestintävaliokunta
edellyttää, että lain toimivuutta ja
sen vaikutuksia seurataan laajasti ottaen huomioon myös
liikenteenharjoittajien näkemykset ja käytännön
kokemukset.
Liikenne- ja viestintäministeriön on annettava liikenne-
ja viestintävaliokunnalle selvitys lain toimivuudesta ja
vaikutuksista viimeistään vuoden 2012 loppuun
mennessä. On erittäin tärkeää, että lain
vaikutuksia ja seurauksia suomalaiseen kuljetusyrittäjyyteen
arvioidaan erittäin tarkasti.
Valiokunnan mietinnön ja hallituksen lakiesityksen
mukaan reittiliikenteessä saa kuljettaa myös tavaraa.
Reittiliikenteessä ei auton matkustajatiloissa saa kuljettaa
muuta tavaraa kuin matkustajien käsimatkatavaroita. Palvelusopimusasetuksen
mukaan harjoitetussa liikenteessä saa kuljettaa tavaraa,
jos siitä on sovittu toimivaltaisen viranomaisen tai kunnan
taikka kuntayhtymän kanssa. Sen sijaan, että eduskunta
määräisi lailla, mitä bussi
saa kuljettaa, pitäisi maalaisjärjen antaa toimia.
Tietyissä tapauksissa myös matkustajatiloissa
on saatava kuljettaa tavaraa. Liian pitkälle viety lainsäädäntö ei
ole arkipäivän tilanteiden mukainen.
Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnittää mietinnössä huomiota
siihen, että joukkoliikenteen osuus kotimaisesta henkilöliikennesuoritteesta on
noin 15 prosenttia. Joukkoliikenteen markkinaosuus on vuosi vuodelta
laskenut samalla, kun henkilöautoliikenne on lisännyt
osuuttaan. Tämän perusteella tarvittaisiinkin
lainsäädäntöä, joka
antaisi kehittymismahdollisuudet suomalaiselle kuljetusyrittäjyydelle.
En ole aivan vakuuttunut siitä, että tämä laki
edistäisi yrittäjyyttä kuljetusalalla.
Kuljetusala edustaa pitkäjänteistä liiketoimintaa,
jolla pitää olla riittävä ennakoitavuus.
Tämä edellyttää myös
lainsäädäntöä, joka ei
muuta jatkuvasti kuljetusyrittäjyyden toimintaedellytyksiä.
Toivon, että lain vaikutusten seurannan perusteella tehdään
johtopäätöksiä, joilla joukkoliikennelakia
muutettaisiin taas yrityslähtöiseksi.
Tero Rönni /sd:
Arvoisa puhemies! Tämän lain valmistelu oikeastaan
alkoi jo viime kaudella muistaakseni. Liikenneministeri oli silloin meidän
puolueesta, ja käytiin ensimmäisiä keskusteluja
kyseisestä asiasta. Ja jostain syystä silloin
oli ministeriössä, ja ministerin päähänkin
oli saatu iskostettua, se käsitys, että Suomessa
on monopolin kaltainen tilanne, kuten ed. Seurujärvi sanoi,
tässä kuljetusalalla, linja-autoalalla. Ei se
nyt ihan niin ollut. Kun nyt kohtuullisesti tunnen tämän
kyseisen alan ja tiedän näitten yritysten kannattavuudet
ja kaikki muut, miten siellä hommat toimivat, niin ei tässä kyllä kukaan
oikein kultaa vuole, ettei näissä nyt mitään
oikein suuria rikastumisia kukaan pääse tekemään.
Varmaan suuri osa yrityksistä juuri ja juuri pärjäilee, tuossa
jotenkin pystyy toimimaan.
Näistä lähtökohdista sitten
vielä, kun otetaan huomioon se, että ei ole pelkästään
kyse siitä, että matkustajia on bussit täyteen,
vaan enemmänkin tuolla harvaanasutulla seudulla on ongelmana
se, että vuoroja kyllä olisi, kun olisi vaan matkustajia.
Ja kun tätä kuitenkin on meillä hoidettu
kohtuullisen edullisesti, elikkä suurin osa liikenteestä on
hoidettu ihan markkinaehtoisesti, niin valmistelukuvio oli kyllä mielestäni
sen suuntainen, että ei niin kuin ymmärrystä löytynyt
ainakaan minulta eikä kovin monelta toimijalta.
Tässä kohtaa täytyykin ed. Seurujärveltä tarkentaa
tai kysyä, mitkähän ne eri osapuolet
olivat siinä, kun näitä neuvotteluja
käytiin. Minä tiedän, ketkä kyllä kävivät,
mutta minun mielestäni heidän ei pitäisi
olla kyllä mitään eri osapuolia, vaan
pitäisi olla yhteistä näkemystä.
Jos nyt ministeriön virkamiehet on toisella puolella ja alan
yrittäjät toisella puolen, niin minusta ei pitäisi
olla niin kuin vastakkainasettelua siinä asiassa, mutta
niin siinä vaan ensiksi alkuun kävi hyvin pitkälle.
Ja jos näitten virkamiesten kohdalta voisi ajatella, että he
olisivat yksityisessä yrityksessä töissä,
niin kaikki olisivat olleet jo vuosikausia kilometritehtaalla. Niin
palkanmaksajan vastaista toimintaa en ole kyllä missään nähnyt
enkä muutenkaan semmoista EU-ihannointia, jossa — erään
asiantuntijana kuullun professorin mukaan, hän käytti
sanontaa — kansallinen liikkumavara käytettiin
välittömästi loppuun jo heti valmistelun
alkuvaiheessa, ja kun kyseiset virkamiehet huomasivat, että nyt
sitä liikkumavaraa oltiin sitten näissä neuvotteluissa ottamassa,
niin sitten alettiin komissioon asioimaan ja vääntämään,
että nyt täällä tehdään
tämmöistä ja nyt täällä tehdään
tämmöistä, ja koko ajan markkinoitiin
ja haluttiin hakea tukea. Minä en kyllä tämmöistä työntekopolitiikkaa
ymmärrä, vaikka on virkamies kyseessä.
Minun mielestäni oikea suunta olisi osoittaa jotain muita
töitä ja johonkin muualle paikalle. Minusta virkamiehen
ei kuulu näin tehdä Suomen etujen vastaisesti.
Tämä on minusta törkeätä.
Samalla täytyy antaa muillekin ministeriön virkamiehille
vähän noottia siitä, että jos
tullaan valiokuntaan asioita esittämään,
niin ei pitäisi esittää kyllä puolitotuuksia
taikka koettaa vääntää mustaa
valkoiseksi tai tulkita jotain EU-lainsäädäntöä,
ellei siitä ole mustaa valkoisella tai sitten jonkun oikeuden
päätöstä. Siellä väitetään kylmän
karheasti, että joku asia on laitonta, eikä ole
minkäänlaista todistetta siitä, että asia
näin olisi. Kyse on nimenomaan tästä seutulippujärjestelmästä,
josta EU ei ole huomauttanut Suomea, vaikka se on ollut käytössä jo
varmaan tuolta 2000-luvun alusta lähtien. Sitä vaan
jotkut tulkitsevat, että se on laitonta meillä,
ja toiset tulkitsevat, että siinä ei ole kyllä paljon
laittomuuksia, joten siinä on niin kuin pieniä tulkintaerimielisyyksiä.
Tästä tilanteesta kun lähdetään
lakia valmistelemaan niin, että virkamiehet ovat vetämässä kokonaan
markkinoilta tämän markkinaehtoisen liikenteen
pois, niin että kaikki menee välittömästi
palvelusopimusasetuksen mukaiseen kilpailuttamiseen ja kokonaisuudessaan
ruvetaan hoitamaan niin, niin oikeastaan taitaa olla niin, että valtiovarainministeriö
sitten
teki lopulta tähän tenän, kun ilmoitti,
että ei tule yhtään uutta tukea. Ja ilman
lisäeuroja kaikki laskut olisivat langenneetkin kuntien
maksettaviksi, ja kun sinnekään ei ollut tulossa
lisää, niin sitten ruvettiin ymmärtämään,
että kyllä kai meidän sittenkin on säilytettävä tämä markkinaehtoinen
liikenne.
No, lopulta tästä kyllä ihan oikein
minunkin mielestäni ihan kohtuu hyvä tuli, ja
varmaan näillä eväillä, joita
ovat tässä erittäin asiantuntevasti valiokunnan
puheenjohtaja ja sitten edustajat Alatalo, Seurujärvi jo
esitelleet, ja kertoneet, mistä tässä on
kyse, joten en käy niitä kertaamaan. Mutta voisin
sanoa, kun tässä on tutustunut alaan ja tiedän,
miten nämä kilpailutuskuviot toimivat ja miten
sitä tehdään, niin siinä hyvin äkkiä rupeaa
käymään niin kuin tässä pari
viikkoa sitten, kun uskalsin erään edustamani
ammattiosaston työntekijän puolesta soittaa eräälle yrittäjälle
ja kysyä, minkälaisilla eväillä teillä palkkoja
maksetaan, niin kun perjantaina soitin, niin sunnuntaina kaverilta
haettiin auto pois ja purettiin työsopimus siihen paikkaan.
Sitten löytyy näitä tällaisia
yrittäjiä, jotka näitä yhteiskunnan
kilpailutuksia voittavat. Tässäkin oli kyseessä täysin
yhteiskunnan varoilla toimiva linja, jota tämä kaveri
ajoi, ja näin siinä vaan kävi. Hyvin monessa
paikkaa, kun näitä on kilpailutettu ja mitä nyt
on läänien ostamia, niin kyllä ne vaan semmoisia
rysiä ja romuja ovat, mitä siellä liikkuu,
että kaikennäköiset eläkeläiset
ynnä muut käyvät sitten ajamassa. Valitettavasti
tässä, ed. Laxell, taitaa niin käydä,
että ne asianmukaiset yrittäjät, jotka
huolehtivat niistä velvoituksistaan ja jotka katsovat vähän
tulevaisuutta pidemmällekin niin, että pystytään
autoja uudistamaan ja asianmukaisesti liikennettä järjestämään,
tahtovat hävitä näitä kilpailuja.
Erityisesti tuolla isojen kaupunkiseutujen ulkopuolellahan on
todella suuri ongelma, miten me saamme ihmiset tänne joukkoliikenteeseen tulemaan.
Kyllä se kaikkein suurin ongelma on siinä, että pussin
perällä saadaan ne vuorot vähän
liikkumaan ja jotenkin niitä järjestettyä,
ja minä luulen, että tämän siirtymäajan
puitteissa vielä tullaan näkemään
sitä ruljanssia. Osaltaan on jo näkynyt, että nyt
jo on reagoitu siihen, että siirtymäsopimukset
eivät välttämäti anna myöden
kaikissa. Erheellisesti luullaan alkuperäisten tekstien
mukaan, että mitään ei saisi muuttaa
nykyiseen, taikka tämän siirtymäajan
sopimus, kun tehdään, niin sitä ei pystyisi
muuttamaan mitenkään eikä vuoroja vähentämään,
mutta näinhän ei ole, vaan lähestulkoon
samassa mallissa, kun vanhaa liikennelupaa on, niin sitä pystytään
tulevaisuudessakin vääntämään.
Jos väki loppuu, niin se loppuu, mutta nyt on ennakoitu
jo vähän niin ja vuoroja on ilmoitettu lopetettavaksi,
että toivottavasti nyt ei sentään kaikkialla
toteudu, että joitain kannattamattomiakin vuoroja vielä siinä yhteydessä yritykset
pystyvät tekemään.
Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Rönni peräsi minulta vastausta,
mitkä eri osapuolet. Täytyy todeta, että nämä eri
osapuolet ovat tietysti ministeriö, joka on vetänyt
neuvotteluja, sitten on ollut tilaajaorganisaatiot, kunnat ja kuntayhtymät,
muun muassa tuottajaorganisaatiot eli liikennöitsijät,
jotka ovat näitä neuvotteluja pitkin matkaa tästä kansallisesta
lainsäädännöstä ja
soveltamisesta palvelusopimusasetuksen osalta käyneet.
Ed. Rönnin mainitsemasta kansallisesta intressistä totean,
että se löytyi kyllä aika myöhään tässä tämän
lain osalta. Nimittäin kansallinen harkintavalta lopulta
sitten laukaisi tilanteen, ja nämä siirtymäajat
ja siirtymäajan sopimukset saatiin aikaan. Vasta tämä viime
vaiheessa alkukesästä käyttöön
otettu kansallinen harkintavalta mahdollisti tämän
hallitun muutoksen, joka tarvitaan tässä asiassa.
Mutta kyllä täytyy sanoa, että aika lailla
loppumetreille meni, että se kansallinen intressi sitten
löytyi.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Takkuisen tien kulkenut lainsäädäntö on
vihdoin muotoutunut yksimieliseksi mietinnöksi. Draamaa
ja nopeita muutoksia näistä vaiheista ei ole puuttunut.
Tuntuu välillä siltä, että valiokunta
on siirtynyt tunnelmista "hyvinhän tämä menee",
tunnelmiin "mitä tässä on nyt tapahtunut"
ihan muutaman kuukauden viiveellä. Täytyy sanoa,
että ihan semmoisella hyvällä yhteispelillä on
koetettu saada mahdollisimman hyvää lainsäädäntöä luottaen
niihin asiantuntijoihin, joita olemme kuulleet. Olemme pyrkineet
hakemaan sellaisia ratkaisuja, jotka olisivat kestäviä ja
turvaisivat tämän siirtymäajan.
Eli ongelmia tässä on ollut, ja täytyy
kyllä sen verran todeta, että kovin voimakkaasti
tässä on yksi yksittäinen virkamies toiminut.
Viitaten kollega, ed. Rönnin puheenvuoroon täytyy
toivoa, että sitten ne muutokset, mitä valiokunta
on tänne omaan mietintöönsä kirjannut,
luetaan sitten herkällä silmällä ja
kuunnellaan herkällä korvalla, mitä me
olemme tarkoittaneet, vaikka ne eivät aina ihan yksi yhteen
tämän yksittäisen virkamiehen näkemysten
kanssa menekään.
Puheenjohtaja Martti Korhonen esitteli mietinnön perusteellisesti.
Erityisen tärkeitä ovat nämä siirtymäajat
sekä kutsujoukkoliikenteen määrittely.
En lähde kertaamaan tätä hyvin perusteellisesti
muissakin puheenvuoroissa esiteltyä mietintöä.
Haluaisin nostaa esiin vain muutaman yksittäisen näkökulman
matkustajavinkkelistä, jos näin sanotaan.
Mietinnöstä käy ilmi, että todennäköinen
tarve säätelylle, jotta reitti- ja aikataulutietoja
olisi yhtenäisesti saatavilla, on matkustajille todella tärkeää.
Tällaista velvoitetta ei tähän lakiin
ilmeisesti voitu sisällyttää, vaan se
jäi sitten myöhempien sopimusten kohteeksi. Mutta
on todella tärkeää, että tämmöinen
yhtenäinen reitti- ja aikataulutietotallenne on matkustajien
saatavissa, jotta se matkustusreitti on helposti nähtävissä ja katkeamaton.
Tärkeää on myös huolehtia
siitä, että luodaan sellainen yhtenäinen
lippujärjestelmä, joka mahdollistaa vaikkapa nyt
työmatkustamisen eri yrittäjien linja-autoissa
yhdellä yhtenäisellä lipulla. Todella
ongelmallista olisi, jos nyt sitten kävisi niin, että jokaisella
bussilla olisi oma lippunsa, etkä oikein tietäisi,
minkälaista lippua ja mistä kioskista pitää ostaa,
jotta voit jonkun reitin, jossa pariakin eri linja-autoa käytät,
kulkea. Tässä olisi nyt sitten se paikka paitsi
luoda tällainen tietynlainen velvoittava yhteinen lippujärjestelmämäärittely
niin myös laajentaa se tuonne junaliikenteen puolelle.
Eli kun monet näitä työmatkojaan taittavat
lähiliikennejunilla ja -busseilla, niin voisi olla sellainen
yhden lipun käytäntö, että riippumatta
kulkuvälineestä se matkustaja voisi kulkea sillä yhdellä tietyllä lipulla.
Tämä lisäisi myös joukkoliikenteen
houkuttelevuutta, ja uskon, että sillä voitaisiin
myös painaa kustannuksia alaspäin.
Edessä on mittava muutos, ja täytyy todella toivoa,
että kaikki menee niin kuin valiokunnassa hyvässä yhteishengessä uskomme
ja toivomme ja olemme yrittäneet tähän
mietintöön kirjata. Valiokunta toteaa, että "se
pitää erittäin tärkeänä,
että toimijoille annetaan riittävästi
aikaa lippukorvausmallin suunnitteluun ja asiasta sopimiseen". Tämä on
yksi näistä keskeisistä ristiriitakysymyksistä.
"Valiokunta katsoo, että tarkoituksenmukainen, kohtuullinen
ja myös EU-oikeuden vaatimukset huomioonottava
aika asian järjestämiselle on vähintään
1 vuosi." Eli vaikka tässä meidän vähän
EU-vastaisessa järjestelmässämme nyt
on ongelmia EU:n kanssa — niitä on kuulemma pitkään
ollut — niin meidän valiokunnassamme puhunut professori
Tuomas Ojanen oli sitä mieltä, että mikään
ongelma ei ole jatkaa sellaista aikaa, että se on yrittäjille
suosiollinen. Suunniteltu puoli vuotta oli aivan liian lyhyt, se
ei anna minkäänlaista mahdollisuutta yrittäjille
katsoa eteenpäin. Tämä paino sanalla
"vähintään" yksi vuosi on nyt se, jonka
valiokunta on tänne kirjannut. Toivon mukaan me valvomme,
että siitä pidetään kiinni.
Muuten jäämme odottamaan, miten tämä toteutuu.
Jos suuria epäkohtia ilmenee, toivon, että palaamme
pikimmin asiaan ja korjaamme sitten tekemiämme vääriä tulkintoja.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan onnitella liikenne-
ja viestintävaliokuntaa siitä, että olette
saaneet yksimielisen mietinnön. Nimittäin jos
jossakin, niin tässä tapauksessa tämä on
paikallaan, kun luin teidän mietintönne. Erikoisesti
tämä lakiteksti nyt on siis muuttunut aika perustavaa
laatua olevalla tavalla, liikenne- ja viestintäalalle tyypillisesti
lähes jokainen pykälä on kirjoitettu
uudestaan. Sehän on ollut traditio. Ei siellä ministeriössä juuri mitään
muuta saada aikaiseksi kuin pohjia vaan, ne täytetään
kuin puzzle-peli. Jos olisi sillä tavalla käynyt
tässä, kun katsoin tuon ratkaisunne, että eri
näkemyssuunnat olisivat merkinneet hallituksen ulkopuolella
ja vaikka hallituksen sisälläkin jokainen oman
versionsa, niin ei kyllä olisi pystynyt vahvistamaan sitä hengentuotetta.
Elikkä toisin sanoen sen rakenteen, minkä olette
kehittäneet, pitää itse asiassa olla
yksimielinen, jotta se on toimiva.
Kiinnitän huomiota siihen, mitä te olette
nyt pakettiin panneet. Te olette panneet linja-autot, kutsujoukkoliikenteen
ja taksiliikenteen pakettiin ja vielä säätäneet
rajat kutsujoukkoliikenteelle. Tämä on äärimmäisen
mielenkiintoinen ratkaisu. Nimittäin silloin, kun minä olin
vetämässä silloista liikennevaliokuntaa,
tuo trendi oli ihan kokonaan muualla. Silloin mietittiin sitä,
että otettaisiin käyttöön Ruotsin
malli, joka tarkoittaa sitä, että kilpailutus
kyllä on, mutta kilpailutetaan kutsujoukkoliikennepohjainen
järjestelmä, joka koostuu aivan samoista elementeistä kuin
tämä teidän ratkaisunne. Mutta siinä se koko
paketti kilpailutetaan tietyksi ajaksi. Elikkä siinä ovat
linja-autoyrittäjät mukana, siinä ovat kutsujoukkoliikenneyrittäjät
mukana ja siinä on taksielinkeino mukana ja ne muodostavat
konsortion. Ja sitten katsotaan, mikä konsorttio tulee valituksi,
kenellä on edullisin tarjous.
Vielä selvitin aikoinani sen, kuinka nopeaan järjestelmään
päästään tähän
nähden kilpailevassa järjestelmässä,
joka täyttää tämän
EU-direktiivin edellytykset. 20 sekuntia on se aika, kun puhelimeen
vastataan ja otetaan kutsu vastaan ja tehdään
samalla sopimus siitä, että nouto tapahtuu sieltä ja
sieltä siihen ja siihen aikaan huomenna, siis seuraavana
päivänä. Nyt on siis päädytty siihen,
että on tehty erittäin taksiystävällinen
ratkaisu. Siinä varmaan Säynäjoki saa
papukaijamerkin, kun on pystynyt neuvottelemaan teidän kanssanne
tuommoisen ratkaisun.
Arvoisa puhemies! Tämä ei ole vaaraton menettely,
tämä ratkaisu. Nimittäin pitää muistaa
se, että taksilupia on myönnetty aivan pilvin pimein, esimerkiksi
Oulun läänin alueelle aivan tolkuttomasti. Ja
nyt elämme tämmöistä taantuma-aikaa.
Nyt on olemassa tässä järjestelyssä se pelko,
jonka toivon jäävän realisoitumatta,
että kukaan ei pärjää. Elikkä siis
tässä on todella se pelko olemassa. Ja vielä sitten
se vihonviimeinen pelko on se, että ne asukkaat lähtevät
lätkimään sieltä, ne menevät
esimerkiksi meillä Oulun tienoilla Ouluun ja lähikuntiin.
Kun on työttömyysaika, voimakkaan työttömyyden
aika, joka työttömyystilanne vain pahenee tästä eteenpäin,
juuri silloin, kun tätä järjestelmää ajetaan sisään,
huomataan, ettei meillä olekaan mitään toimivaa
järjestelmää, koska siihen taksiin nyt viime
kädessä on mahdollisuus rahojaan käyttää. Se
ei kerta kaikkiaan onnistu. Siis se johtaa siihen, että sitten
ei ole mitään.
Ja sitten vielä pitää muistaa yksi
asia, joka on erittäin tärkeä minun mielestäni,
nimittäin Oulun malli, jossa on tasataksa siellä Oulun
alueella. Se on merkittävä tekijä, joka
pitää yllä sitä, että meillä on
edes jollakin tavalla niitä linjoja ja vuoroja. Meillä nimittäin,
kun yrittäjä vaihtui, homma romahti. Nämä murrosvaiheet
eivät ole vaarattomia lainkaan.
Toistan kuitenkin vielä sen, että onnittelen
valiokuntaa siitä, että se on yksimielinen, koska
se on ainut mahdollisuus ylipäätään
saada jotakin vahvistamiskelpoista aikaiseksi.
Elsi Katainen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tilanne on tällä hetkellä monessa
kunnassa joukkoliikenteen osalta liki paradoksaalinen. Kun joukkoliikenteen
käyttäjien määrä nousee, nousee
myös kuntien tuki tälle liikenteenharjoittajalle,
mikä on sitten taas vaikuttamassa kohottavasti lippujen
hintaan, mikä taas sitten vähentää ihmisten
kiinnostusta käyttää näitä joukkoliikennevälineitä.
Näin on esimerkiksi Kuopiossa. Tämähän
johtaa tilanteeseen, jossa kuntapäättäjät
jopa toivovat sitä, että joukkoliikenteen käyttäjien
määrä ei ainakaan nousisi, jotta kunnan kustannukset
eivät nousisi. Tähän on tietysti saatava
muutosta, jotta tuo joukkoliikenne oikeasti tulisi varteenotettavaksi
vaihtoehdoksi yksityiselle autoilulle. On todella tärkeää,
että kunnat voisivat vaikuttaa siihen, että oman
alueen joukkoliikenteen palvelutaso ja tämä oma
rahoitusosuus olisivat kohtuullisia.
Nyt tässä tehdyssä esityksessä huomioidaan kyllä hyvin
Suomen erityisolosuhteet ja pystytään myös
turvaamaan yrittäjien mahdollisuudet harjoittaa linja-autoliikennettä jatkossakin.
Erityisesti nuo kohtuullisen pitkät viiden vuoden siirtymäkauden
suoja-ajat turvaavat nykyisiä liikenteenharjoittajia. Lisäksi
sitten turvataan yrittäjien yrittämisen rauha
niin, etteivät esimerkiksi ylikansalliset yhtiöt
pääse polkemaan noita hintoja.
Linja-autoliitto on kuitenkin ollut todella huolissaan tämän
lain valmistelusta ja eritoten kuntien lausuntokierroksen nopeudesta.
Liiton mielestä nuo taloudelliset ja juridiset kustannusvaikutukset
kunnille, valtiolle ja bussialalle tulisi myös selvittää ennen
noita kuntakierroksia. Olisi mielenkiintoista tietääkin
se, millaisia kustannusvaikutuksia uudistuksesta kunnille sitten
olisikaan tulossa. Liittohan on myös ilmaissut huolensa
siitä, että lain myötä joukkoliikenne
peräti tuhotaan. Alueiden välinen tasa-arvo, kiitos
vaan valiokunnan, on ollut keskeinen näkökulma,
kun tätä mietintöä on valiokunnassa
valmisteltu. (Puhemies: 2 minuuttia!) Siellä on kiitettävästi
pohdittu myös haja-asutusalueiden näkökulmaa.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys joukkoliikennelaiksi on
valiokunnassa muotoutunut ilmeisen toimivaksi, näin ainakin
alan toimijat ovat halunneet viestittää viimeksi
aivan ennen tähän istuntosaliin tuloa. Kun palvelusopimusasetus
tuli ensi kertoja esille, erityisesti linja-autoyrittäjät
pelkäsivät tämän vaikutuksia.
Meillähän tällä hetkellä Suomessa on
erittäin hyvin toimiva, koko maailmassa ainutlaatuinen,
yksityiseen, pääosin perheyrittäjyyteen
pohjautuva linja-autoliikenne. Minulla ei ainakaan ole tiedossa
toista vastaavaa, myönteistä ja hyvää esimerkkiä maailmassa.
Siksi meidän kannattaa löytää sellaiset
lainsäädännön muodot, että tämä perheyrittäjyyteen
ja yksityisyrittäjyyteen pohjautuva linja-autoliikenne
saa parhaimmat mahdolliset edellytykset täyttää tehtävänsä.
Osaltaan tähän liittyy sitten myös yrittäjäpohjainen
ja perheyrittäjäpohjainen taksiliikenne.
Joukkoliikennelaki haluaa turvata yleisen liikenteen käyttömahdollisuudet
kautta maan. Maaseudulla ja erityisesti vähäliikenteisten
liikennevuorojen osalta olisi mielekkäämpää ehkä puhua
yleisestä liikenteestä tai julkisesta liikenteestä.
Aina ei niitä joukkoja valitettavasti ole kuljetettavaksi,
mutta yleiset liikennevuorot ovat olennainen osa yhteiskunnan rakennetta,
osa maaseudun toimivuutta, elinkelpoisuutta ja tulevaisuuden edellytyksiä.
Tällä joukkoliikennelailla mahdollistetaan
se, että yrittäjät voivat itse suunnitella
reitistön, kuten tähänkin asti. Yrittäjät
ovat vastanneet omin kustannuksin reittien suunnittelusta. Yhteiskunta
nämä sitten toki on vahvistanut, mutta sellaista
byrokratiaa, mitä palvelusopimusasetuksessa ensivaikutelmana
uhkana näimme, ei ilmeisestikään ole
tulossa eikä toivottavasti tule.
Meidän tulee kaikin tavoin edistää yleisen
liikenteen toimintaedellytyksiä esimerkiksi kustannusten
alentamisen muodossa. Olisiko siirryttävä edullisempaan
polttoaineen verotuskäytäntöön?
Olisiko matkalippujen arvonlisävero poistettava, jotta
matkustajamäärät kasvaisivat ja sitä kautta
edellytykset yleisen liikenteen säilymiselle säilyisivät
ja myös paranisivat? Erityisesti maaseudulla on ongelma
se, että linja-autovuorot ovat jääneet
kovin harvoiksi, verkosto on harventunut ja harventuva verkosto
vaikuttaa käyttömääriin kielteisesti.
Jos toiseen suuntaan ei pääse kätevästi,
niin ei sitten toiseenkaan ole yleensä mahdollista kulkea
ja näin ollen maaseutu menettää asukkaitaan.
Myös kesäasukkaat, vapaa-ajanasukkaat, kokevat
tämän ongelmana. Siksi, arvoisa puhemies, toivon,
että me kiinnitämme myös niihin käytännön
edellytyksiin huomiota, joilla yleinen liikenne yrittäjävetoisena voidaan
niin linja-autojen kuin taksienkin osalta turvata ja samalla myös
säilyttää maaseudulla niin sanotuilla
vähäliikenteisillä radoilla myös olemassa
oleva junaliikenne ja tarvittaessa vielä sopivalla kalustolla
tihentää sen palveluvuoroja.
Näen, että yleinen liikenne on kokonaisuus, jossa
jokaisella osatekijällä on oma paikkansa. Rautateillä kulkevaa
liikennettä ei pidä korvata busseilla tai takseilla,
juna kuuluu raiteille ja kumipyöräliikenteellä tulee
sitten ohjata liikennettä asemille ja junille. Mutta linja-autoilla
on toki oma maakuntien välinen roolinsa. Tämä on
helposti unohtumassa, jos ajatellaan, että maakuntakeskukset
näkevät liikenteen, mitenkä jostakin kylältä päästään
ensinnä kirkolle tai kirkolta maakuntakeskukseen, mutta
maakuntakeskusten väliset yhteydet ovat myös keskeinen
osatekijä tätä liikennettä.
Samoin kutsutaksiliikenne on yksi tärkeä maaseudun
liikennepalvelujen kehittämismuoto, mutta se ei saa poistaa
kuntakeskusten välistä linja-autoliikennettä,
kuten nyt on liian paljon tapahtunut.
Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan pieni oikaisu ed. Oinosen puheeseen.
Kun hän puhui pelkästään yksityisistä linja-autoyhtiöistä,
niin on olemassa tietysti Pohjolan Liikenne, VR:n ja Helsingin kaupungin,
mitkä ovat myös suuria, mutta tietysti on paljon
paljon yksityisiä.
Janne Seurujärvi /kesk:
Arvoisa puhemies! Muutama kommentti käytettyihin puheenvuoroihin.
Täällä pohdittiin sitä,
että bussiliikenne, taksiliikenne ja kutsujoukkoliikenne
on saatu samaan pakettiin ja vielä yksimielisellä valiokunnan
käsittelyllä. Totta on, että valiokunnassa
oli mielestäni hyvä yksimielisyys koko tämän
asian käsittelyn ajan. Siellä oli tällainen
erityinen intressi, että tämän hallitun
muutoksen saavuttamiseksi täytyy siirtyä ainakin
osittaisesta monopolistisesta järjestelmästä kohti
kilpailunvapautta.
Mitä tulee muun muassa kutsujoukkoliikenteeseen, niin
sellainen säännelty ja ainakin osittain julkisesti
rahoitettu toiminta kävi kyllä asiantuntijakuulemisessa
hyvin selville. Nykyistä tilannetta tulee voida selkiyttää lainsäädännöllä, ja
mielestäni niiden eri muutosvaiheiden jälkeen tähän
muun muassa kutsujoukkoliikenteen osalta päästiin.
Mitä tulee taksiliikenteeseen, niin myöhemmin
sitten taksiliikenteen osalta seuraa vielä keväällä tarvittavia
muutoksia, joilla niin ikään tullaan nykyistä tilannetta
selkiyttämään. On kaikkien etu, että lainsäädäntö on
tällaisessa toiminnassa yksiselitteistä ja siinä ei
ole tulkinnanvaraa.
Täällä esitettiin myös sellainen
kysymys tai arvelu, mitä olisi tapahtunut, jos loppumetreillä syntynyttä kansallista
yksimielisyyttä ei olisi syntynyt. Vastaus on yksinkertainen:
palvelusopimusasetus olisi tullut joka tapauksessa voimaan 3. päivänä joulukuuta
2009, olisimme me saaneet tätä joukkoliikennelainsäädäntöä kansallisesti
toteutettua tai emme. Eli siinä mielessä on pakko
todeta, että oli hyvä, että yksimielisyys
lopulta löytyi, vaikkakin ihan loppumetreillä.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä hallituksen
esitys, jossa on omat ongelmansa. Ja tietysti tämä yksimielisyys,
johon ed. Seurujärvi viimeksi kiinnitti huomiota, on positiivinen
asia.
Mutta haluaisin itsekin painottaa nimenomaan kiskoliikenteen
merkitystä myös jatkossa ja haluaisin alleviivata
myös sitä, että meillä on tällä hetkellä henkilöliikenne
kohtuullisen hyvin hoidettu, kun ajatellaan, minkälaisia
haasteita on aiheuttanut heikko radanpidon perusrahoitus ja se,
että VR hoitaessaan tätä toimea Suomessa joutuu
pitämään myös henkilöliikennepalveluverkkonsa
varsin kattavana koko maata ajatellen. Maa on tunnetusti harvaan
asuttu, niin kuin täällä on näinä päivinä usein
todettu. Siinä mielessä ja myös palvelujen
laatukin huomioiden VR:ää voi tässä kyllä kiittää,
etenkin sen edellistä vastuuhenkilöä,
pääjohtaja Kuitusta, joka oli erittäin
hyvin hoitanut mielestäni tuon työnsä.
Mutta itse tähän tulevaisuuteen. Joukkoliikenne
on erittäin tärkeä ilmastonmuutoksen
hillinnän näkökulmasta. Olemme paljon
puhuneet viime aikoina sähköautoista. Ne antavat
vielä odottaa itseään nämä sähköhenkilöautot,
ja nimenomaan ilmastonmuutoksen hillinnässä joukkoliikenteellä on
tärkeä osuus, erityisesti kiskoliikenteellä.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Laxellia siitä,
että hän toi esille, että toki tavallisten
perheyrittäjien rinnalla on myös hyvin merkittävä rautatieyhtiön
omistama Pohjolan Liikenne, joka on linja-autoliikenteen hyvin merkittävä toimija.
Samoin on ulkomaisia toimijoita jonkin verran. Mutta, arvoisa ed.
Laxell, halusin tuoda esille, että meillä on pääosin
yksityiseen perheyrittäjyyteen pohjautuva linja-autoliikenne.
Aikoinaan olivat myös postiautot, jotka kuljettivat
postia, myöskin postiautorahtia ja sitten matkustajia,
ja nämä olivat hyvin olennainen osa maakuntien
välisten pitkien matkojen toteuttajina sekä rahdin
ja postin kuljettajina, mutta valitettavasti ne on menetetty.
Erittäin hyvää on myös,
että linja-autoyrittäjät pitävät
yllä Matkahuoltoa ja sen tavaroitten kuljetuspalvelua.
Tämä myös olisi vaarantunut, jos palvelusopimusasetusta
olisi tulkittu meille kovin sopimattomalla tavalla. Me olemme päässeet hyvään
ja toimivaan, yksimieliseen ratkaisuun, ja toivon, että tämän
kanssa etenemme myönteisesti.
Yleiskeskustelu päättyi.