Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On tietysti hyvä, että meidän hyvästä eläintautitilanteestamme pidetään huolta, mutta sen sijaan haluaisin muistuttaa hallitusta siitä, että suomalaisten elintarvikkeiden omavaraisuus on lähes kaikkien tuotteiden osalta painunut alle 100:n, ja siten hälytyskellojen pitäisi soida viljelijöiden taloudellisen tilanteen vuoksi.

Kuitenkin tässä tilanteessa hallitus koko ajan lisää omalla byrokratiallaan viljelijöiden rasitteita, kuten myös tässä esityksessä. Alkutuotantopaikoissa noudatettavien kirjallisten kuvausten laatimisesta arvioidaan aiheutuvan kustannuksia aina 200 eurosta 1 500 euroon. Ja kun tällaisia tonnin selvityksiä tulee milloin ympäristöluvista, milloin energianselvityksistä, milloin mistäkin, mitä ikinä byrokratiaa tämä hallitus eri hallinnonaloilta keksiikin, puhutaan jo useista tuhansista euroista. Eikö tämä jo riittäisi, hyvä hallitus? Voisitteko ajatella joskus sieltä viljelijän näkökulmasta, miten siellä jaksetaan ja mihin kaikkeen se työaika menee?

Timo V.  Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Eläintautilaista ja siihen liittyvien muutamien lakien muutoksesta ihan pari hajahuomiota.

Ensinnäkin nopeasti lävitse käytynä voi todeta sen, että varmasti nämä lakimuutokset kaiken kaikkiaan ovat noin kokonaisuutena järkeviä, mutta se, mitä valiokuntakäsittelyssä on kyllä erityisesti syytä huomioida, on se, että monelta osin tästä lakiesityksestä syntyy tuottajille eli viljelijöille lisää kustannuksia. Ei voi olla sillä tavalla, että kun viljelijät huolehtivat hyvästä eläinterveydestä — se hyödyntää totta kai kaikkia kuluttajia ja koko elintarvikeketjua — mutta jos siitä lisääntyvästä työstä syntyvät kustannukset menevät pelkästään viljelijöitten kontolle, niin sitä on syytä kyllä huomioida, onko tämä näin oikein.

Sitten ehkä yleensä tästä Suomen eläintautitilanteesta. Sehän on meillä tällä hetkellä erittäin hyvä, ja valtion korvauksiin budjetoimat rahat ovat myös siihen riittäneet. Nyt kun elävien eläinten kauppa väistämättä muuttuu, niin se saattaa myös sitä eläintautitilannetta muuttaa. Kun nyt sitten pohtii, että jos siitä syntyy se, että korvausrahat loppuvat kesken ja tuotannolle koituvia menetyksiä ei kyettäisikään korvaamaan, niin sehän on täysin kestämätön tilanne. Eli meidän kyllä pitää huolehtia siitä, että nämä korvausrahat varmasti riittävät, jotta tuottajat eivät jätä sitten ilmoittamatta mahdollisia eläintautiepäilyksiä.