Jukka  Kärnä  /sd:

Arvoisa puhemies! On erinomaisen tervetullutta, että nyt käsittelyyn tulevalla lailla työvoima- ja yrityspalveluista selkeytetään asiaa koskevaa lainsäädäntöä. Tämä palvelujen sisällöllinen uudistaminen on tarpeen, sillä meneillään oleva suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutos aiheuttaa toki sen, että kansalaiset tarvitsevat entistä tehokkaampia palveluita työvoimaviranomaisilta pysyäkseen työmarkkinoilla tai päästäkseen sinne.

Massairtisanomisten ohella käynnissä on hiipivä rakennemuutos. Joka päivä Suomessa syntyy ja loppuu keskimäärin 400 työpaikkaa. On selvää, että tällaiseen hitaaseen muutokseen tarvitaan uudenlaisia työvoimapalveluita, joita voidaan räätälöidä sekä työntekijöiden että työnantajien tarpeiden mukaan.

Erityisesti ilahduttaa se, että tällä uudistuksella pystytään vaikuttamaan myös nuorten yhteiskuntatakuun edistämiseen. Työttömyyspäivärahaa saavien nuorten mahdollisuutta päästä enimmäisajan täyttymisen jälkeen uudelleen työkokeiluun nopeutetaan. Myös työkokeilujen enimmäiskestoa pidennetään 6 kuukaudesta 12 kuukauteen.

Arvoisa puhemies! Ei voi oikeastaan kuin ihailla sitä tarmoa, millä ministeri Ihalaisen johdolla on tartuttu näihin työvoimapoliittisiin kysymyksiin. Haluan lisäksi kiinnittää huomiota myös siihen, että työnantajien mahdollisuuksia työntekijöiden palkkaamiseen parannetaan palkkatukijärjestelmää kehittämällä. Nyt on työnantajilla mahdollisuus näyttää halukkuus suomalaisen yhteiskunnan elinvoimaisuuden kehittämiseen.

Lakiesityksessä puututaan myöskin te- eli työ- ja elinkeinotoimikuntien rooliin, ei oikeastaan tehtäviin vaan rooliin ja toimintatapaan, eli lakiesitys lähtee siitä, että toimikunnat muodostetaan neuvottelukunniksi. Tämä nykyinen toimikuntamalli on ollut käytössä neljä vuotta, ja se ei toimi. Työ- ja elinkeinoministeriö on tehnyt kaksi kyselyä siitä, ja sen lisäksi tulevat tietenkin muun muassa allekirjoittaneen omakohtaiset kokemukset siitä, millä tavalla nämä toimikunnat toimivat, ja sanalla sanoen: ne eivät toimi. Tämä on ihan valtakunnallinen ilmiö, valitettavasti.

Nyt tätä neuvottelukuntajärjestelmää lakiesityksen mukaan esitetään muutettavaksi niin, että siellä ei muun muassa enää työ- ja elinkeinotoimiston johtaja olisi se puheenjohtaja, vaan tämä puheenjohtajuus kiertäisi tässä uudessa mallissa vuosittain eri toimijoiden välillä. Siellä ovat työnantajat, työntekijät, erilaiset järjestöt matkassa mukana, ja koska he katsovat tehtävälistan mukaan niitä alueellisia työmarkkinoita, tekevät esityksiä siitä, miten työllisyyttä voidaan edistää, niin kyllä minä toivoisin, että näille toimikunnille tätä kautta nyt syntyisi ihan uusi draivi ja ne pääsisivät kunnolla toimimaan ja myöskin sitten sitä kautta tulisi niitä kipeästi kaivattuja neuvoja, ohjeita ja opastusta siihen, millä tavalla työpaikkoja pystytään synnyttämään.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Tässä työvoimapalvelulain uudistamisessa ja siihen liittyvässä koko paketissa on aika isoista asioista kysymys. Jos laskin oikein, tässä on tämä päälaki ja siihen liittyvät 27 muuta lakia, joita muutetaan. Tässä aivan perinteen mukaisesti mennään niin, että muutos tehdään ylhäältä alas, ei alhaalta ylös. Tässä kyllä näkyy vahvasti sitten työmarkkinajärjestöjen tiukka ote kaikissa työelämää koskevissa kysymyksissä, olivatpa ne sitten palvelujärjestelmään tai työttömyysturvaan liittyviä kysymyksiä, ja kuitenkin niissä pöydissä esimerkiksi pienyrittäjien ja työttömien edustus on aika lailla heikko, jos ei sitten olematon.

Näissä hallituksen esityksen perusteluissa ilmoitetaan, että tavoitteena on selkeyttää ja yksinkertaistaa työ- ja elinkeinoviranomaisten tarjoamia julkisia palveluja ja lainsäädäntöjä. No, se on tietenkin hyvä tavoite, mutta sitten kun sanotaan, että lain keskeinen sisältö muodostuisi palvelujen sisällön määrittelystä, niin silloin pitää kysyä, muodostuuko se palvelun sisältö lainsäädännön kautta vai siinä tilanteessa, kun virkailija kohtaa asiakkaan, olipa hän sitten työnantaja- tai työnhakija-asiakas. Ja minun mielestäni, kun puhutaan hyvästä palvelusta, lainsäädännön pitää olla väljä ja joustava, sen pitää taata tietyt perusoikeudet ja määritellä tietyt velvoitteet, mutta sitten se asiakasprosessi sanelee, kuinka paljon siitä hyvää syntyy.

Edelleen kiinnitin huomiota siihen, että me niin mielellämme puhumme siitä, että työttömällä työnhakijalla pitää olla selviä velvoitteita, ja niitähän varmasti on, mutta vieläkään viranomaisen velvoitteita noudattaa työllistymissuunnitelmassa määriteltyjä toimenpiteitä, esimerkiksi tiettyyn koulutukseen valintaan, ei ole muotoiltu niin, että se muuttuisi konkreettiseksi toiminnaksi.

Kun oletetaan, että tällä aika laajalla lakipaketilla, hallituksen esityksellä, pystytään nyt oleellisesti muuttamaan, tehostamaan, selkeyttämään työhallinnon palveluita, niin se syntyy tilanteessa, jossa esimerkiksi Lapissa on vain yksi työvoimatoimisto, hyvin erilaiset kunnat, hyvin erilaiset seutukunnat, jopa naapuriseutukunnat, kolmasosa Suomen pinta-alasta. Elinkeinoelämä, toimintaympäristö vaihtelee hyvin paljon, yksilöllisiä tarpeita on niin pohjoisessa kuin etelässäkin; eteläisessä Suomessa ongelmat ovat hyvin paljon erityyppisiä mutta yhtä lailla haastavia. Kun siinä tilanteessa pitäisi sitten uusi lainsäädäntö ajaa sisään ja pystyä entistä parempaan palveluun, niin en oikein usko, että tällä konseptilla onnistutaan, varsinkaan kun muistaa ne työhallinnon pelimerkit sieltä pitkältä momentilta: kun vertaa kahden vuoden takaiseen lähtötasoon, niin siinä on ihan selvä alenema, ja olen huomannut, että työministeri Ihalainen on jo kiinnittänyt huomiota siihen, että ehkäpä on niin, että nämä rahat eivät riitä läheskään siihen kaikkeen, mitä on haluttu.

Mutta, arvoisa puhemies, muutama yksityiskohta täältä hallituksen esityksen sisällöstä.

Ensinnäkin työnhakijan informointi. On äärimmäisen tärkeä tapahtuma, kun ensimmäisen kerran tavataan viranomainen. Viranomaisen pitää muistaa ja osata kertoa kaikki keskeiset oikeudet ja velvollisuudet ja mitä seuraa siitä, jos, tarkoituksellisesti tai tietämättömänä, ei noudata näitä velvollisuuksia, kuinka pahat sanktiot sieltä voi tulla. Voi käydä esimerkiksi niin, että työttömyysturva, ihmisen perusturva, evätään määräämättömäksi ajaksi ja pelkästään siitä syystä, että työnhakija, työtön, ei ole tiennyt omia oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan.

Sitten täällä määritellään työttömän työnhakijan yleiset velvollisuudet, ja toivottavasti ainakin työttömyydenaikaisen turvan suhteen puheet siitä, että työttömyysturva on jotenkin vastikkeetonta, loppuisivat. Se ei ole vastikkeetonta missään tilanteessa. Oletetaan aina kaikissa tilanteissa, että työttömän työnhakijan ensisijainen työ on työn hakeminen, ja sitä edellytetään, ja jos tätä velvoitetta ei noudateta, niin aivan varmasti tulee ensin määräaikainen sanktio ja sen jälkeen evätään työttömyysturva kokonaan.

Täällä oli muitakin kohtia, jotka herättivät mielenkiintoa. Ei ole pitkä aika siitä, kun puhuttiin rajaesteistä, ja esimerkiksi pohjoisessa Tornionjoen kahden puolen on totuttu siihen, että olipa valtakunnanraja siinä välissä, niin kuitenkin on yhteinen työmarkkina-alue, työssäkäyntialue, ja on aivan yhtä luonnollista käydä Suomen puolelta Ruotsissa esimerkiksi työpaikkahaastattelussa, mutta sitä ei korvata, vaikka se työllistyminen voisi rajan toisella puolella olla todennäköisempää kuin Suomen puolella: korvauksen maksaminen loppuu sitten valtakunnanrajalle. Ja vaikka sanotaan, että korvattavista matkoista ja matkakustannusten korvausperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella, niin kyllähän tuokin asia, ja äärimmäisen tärkeä asia, jää tuolla muotoilulla auki.

Sitten vielä työllistämis- ja aluevelvoitteista. Alueellisista näkökohdistahan on lainsäädännössä vanhassa työvoimapalvelulaissa ja tässä uudessa esityksessä, ja joka vuosi ainakin 15—16 vuoden ajan, mitä minä olen valtion budjettikirjaa lukenut, siellä on ollut selvät rajat sen suhteen, että minkään työmarkkina-alueen keskimääräinen työttömyys ei saa oleellisesti poiketa maan keskimääräisestä tasosta, ja kuitenkin on kuntia, joissa on tuon rajan väärällä puolella oltu vuosia, jos ei vuosikymmeniä. Esimerkiksi Itä-Lapista Sallan kunta on tällainen, Tunturi-Lapista Enontekiö, ja myöskin Pohjois-Karjalasta löytyy kuntia, joissa tästä aluevelvoitteesta ei ole välitetty tuon taivaallista.

Arvoisa puhemies! Vielä viimeiseksi toimikunnista. Toimikuntien rooliahan on aivan systemaattisesti heikennetty. Aikoinaan mentiin siihen, että näistä toimikunnistahan poistettiin sekä työntekijä- että työnantajapuolen edustus, jolloinka niiltä tosiasiallinen päätösvalta meni sen saman tien. Toimikunnat olivat hyviä paikallisia toimijoita. He pystyivät tuomaan lainsäädäntöön ja työttömyysturvalakien soveltamiseen tervettä maalaisjärkeä ja päätöksellään kumoamaan virkamiehen esittelyn, jos he kokivat sen oikeudenmukaiseksi. Nyt tätä mahdollisuutta ei ole, ja se tietää sitä, että työttömyysturvatulkinnoista tulee entistä rankempia ja kaavamaisempia eivätkä ne tulkinnat ota huomioon henkilön senhetkistä tilannetta tai toimintaympäristöä.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä nyt käsillä oleva esitys on todellakin tuhti paketti asiaa, jonka lähtökohta on selkeys ja yksinkertaisuus. Tämän lain myötä pyritään selkeyttämään julkisia työvoima- ja yrityspalveluita ja luomaan niistä mahdollisimman vähän byrokraattinen kokonaisuus. Nykyäänhän tuo järjestelmä on melkoinen viidakko, ja onkin tärkeää, että tämän lain myötä saadaan selkeyttä ja palvelunkäyttäjille esimerkiksi yrityspalveluiden puolella syntyy toimiva ketju, jossa voidaan antaa tukea aina starttirahasta neuvontaan saakka.

Mielestäni tämä esitys on varsin hyvä, ja tietysti edustaja Mustajärvi nosti erilaisia näkökohtia, joita on syytä varmasti valiokuntavaiheessa tarkastella, mutta mitä tulee tuohon edustaja Mustajärven mainitsemaan seikkaan, että täällä on alueellisia eroja, niin varmasti tämän esityksen yksi tarkoitus on, että näitä alueellisia eroja pystytään kaventamaan ja että ihmiset tulevat tasapuolisesti kohdelluiksi ympäri maata eri puolilla, erilaisilla paikkakunnilla.

Uskon itse, että tämä uudistus tulee kehittämään palveluita nimenomaan palvelunkäyttäjien kannalta positiiviseen suuntaan. Itse mietin sitä, kun työttömän työnhakijan määritelmä tullaan muuttamaan ja laventamaan, niin se on varmasti semmoinen seikka, josta jatkossa sitten tilastoinnissa on syytä huomioida, miten tämä muutos on vaikuttanut.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten tässä on puhuttu, kyse on varsin tuhdista paketista, jossa sinänsä muotoillaan hieman uudella tavalla niitä toimintoja, jotka tähänkin asti on järjestetty, eivätkä nämä muutokset ole mitään valtavia.

Oikeastaan pyysin puheenvuoron sen vuoksi, että edustaja Mustajärvi omassa puheenvuorossaan korosti te-toimistojen paikallisen osaamisen merkitystä ja paikallisen yhteistyön merkitystä, ja olen siitä asiasta kyllä täysin samaa mieltä. Riippumatta siitä, onko maakunnassa yksi tai useampia te-toimistoja, on kyllä välttämätöntä, että niitä palveluita on laajalti tarjolla, koska jos nämä te-toimiston palvelut sijaitsevat kaukana, niillä ei ole kiinteää yhteistyötä alueellisen yrityselämän kanssa ja niiden toiminta myöskin työpaikkojen järjestämisessä ja työpaikkaan tähtäävän koulutuksen järjestämisessä huomattavasti vaikeutuu. Tiedän omalta kotiseudultani Sastamalasta, missä te-toimiston ja paikallisten yritysten välinen yhteistyö ja myöskin koulutussektorin välinen yhteistyö on erinomaisesti toiminut jo vuosia, että tulokset ovat myöskin olleet erinomaisia. Säännöllisesti työttömyysprosentti on ollut maakunnan alhaisimpia tai kaikkein alhaisin. Väitän, että aika pitkälle se johtuu juuri siitä, että on yhteisesti toimittu sen eteen, että mahdollisimman moni työtön työnhakija voidaan työllistää tai ohjata hänet sellaiseen koulutukseen, josta hän työllistyy. Silloin, jos nämä yksiköt menevät liian isoiksi ja jos tämä palvelu menee liian kauas, vaarana on, että sellainen ihan välttämätön paikallinen tuntemus, joka auttaa käytännössä työllistymään, heikkenee, eli tämä vaara on kyllä pidettävä mielessä ja estettävä sen toteutuminen.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Pariin asiaan haluaisin tässä kiinnittää huomiota. Jos todellakin puhutaan yhdenvertaisuudesta, näihin asioihin myöskin saataisiin yhdenvertaisuutta.

Ensimmäinen asia on puhelut työvoimatoimistoihin — tai te-keskuksiin, millä nimellä niitä kutsutaankin. Tällä hetkellä siellä on kolmen eri hinnan puheluluokkia, kun sinne soitetaan, ja valitettavasti se työtön työnhakija, joka soittaa, maksaa kaikkein kalleimmalla puhelunhinnalla viranomaiselle. Tämä pitäisi ehdottomasti saada muutettua.

Toinen on matkakustannukset silloin, kun on kysymyksessä työtön tai työttömyysuhan alla oleva henkilö. Jos hän menee työhaastatteluun, pääsee työhaastatteluun, käy tsägä, niin ellei hän ennen, kuin lähtee sinne haastatteluun, saakaan aikaa työvoimatoimistoon eikä pääse sopimaan siitä, että työvoimatoimisto maksaa nämä maksakustannukset, niin hänen ainoa vaihtoehtonsa tänä päivänä on ottaa pikavippi ja matkustaa sillä sinne mahdolliseen tulevaan työpaikkaan ja tulla sieltä sitten takaisin ja sen jälkeen ruveta maksamaan tätä pikavippiä takaisin sen takia, että tätä matkakustannusta ei voi jälkikäteen hakea takaisin.

Vähän semmoista ihmistä ajattelevaa inhimillisyyttä kaipaisin silloin, kun uudistetaan työvoimapoliittisia työvoima- ja yrityspalveluiden erilaisia tukia tai niistä tehdään yhdenvertaisia koko maassa. Tehtäköön niistä sitten yhdenvertaisia myöskin sen työttömän kohdalta, joka hakee itsellensä uutta paikkaa.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Täytyy yhtyä edustajien Satonen ja Mustajärvi täällä sanomaan työvoimatoimistoista. Valtion tuottavuusohjelma ja kaikki ne ohjelmat, jotka sitä ovat seuranneetkin erilaisilla hienoilla nimillä — tosin yksihän niitä taitaa vain olla, mutta kuitenkin — ovat ehkä joiltain osin perustellustikin ajaneet siihen, että te-toimistojen määrä on laskenut. Voi olla, että yhdessä te-toimistossa asiat muodollisesti pystytään hoitamaan hyvin ja ehkä tehokkaastikin, mutta se on aivan varmaa, että alueellinen tuntemus heikkenee. Voi olla, että Kampin työvoimatoimistossa ehkä tunnetaan ne ihmiset, jotka asuvat 5—10 kilometrin päässä, mutta tuolla, missä etäisyydet alkavat olla satoja kilometrejä, se on tietysti aivan turhaa kuvittelua.

Toinen asia, mikä siihen liittyy, on se työ, joka te-toimistojen ja samoin myöskin työ- ja elinkeinokeskusten työntekijöitten olisi pitänyt pystyä tekemään, kun tehtävien määrä on koko ajan lisääntynyt. Yhtenä esimerkkinä otan nyt vaikkapa työllistämissuunnitelmat, jotka pitäisi siis tehdä kunnolla, että ne olisivat aidosti vaikuttavia, ja tekijöitten määrä on vähentynyt, tehtävien määrä on lisääntynyt. On olemassa aika suuri pelko, että se varsinaisen tekemisen kohde eli työttömät työnhakijat siinä kuitenkin sen laskun sitten lopulta maksavat. Tekee mieli sanoa, että kyllä tässä maassa muutamakin työtön on jäänyt työllistymättä vain siksi, että te-toimistoilla ei ole ollut riittävästi voimavaroja paneutua sen asian hoitamiseen.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä viitattiin siihen, että tässä uudistuksessa työmarkkinajärjestöjen kädenjälki näkyy. Minä en sitä nyt osaa pahana pitää, koska kyllähän esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitolla, STTK:lla, Akavalla, SAK:lla, jotka siellä alueella toimivat, kokemusta on, ja sanansa pitää pystyä myöskin sanomaan.

Minä en myöskään mitään suuruutta rakasta pelkästään sen suuruuden vuoksi, mutta olen ymmärtänyt, että suuremmilla te-toimistoalueilla haetaan myöskin yhtenäisiä käytäntöjä. Muistan oikein hyvin ajan, kun oli pieniä alueita, ja nyt niitä ollaan viemässä yhden päällikön alle — kyllä tällä varmasti myöskin haetaan sitä, että tulkinnat ovat myöskin sitten yhdenmukaisia, eli kohtelunhan pitää olla kaikille sama kaiken kaikkiaan.

Tässä olen samaa mieltä Satosen ja Virtasen kanssa ja myöskin Mustajärven kanssa, että se palvelu ei saa olla liian kaukana, koska se paikallinen tuntemus siitä häviää, ja ymmärrykseni mukaan tämä lakiesitys lähteekin siitä, että vaikka te-toimistoalue on suurempi, niin sillä alueella voi ja pitää olla useita toimipisteitä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Kun viittasin korporaatioitten vahvaan asemaan, niin tunnustan sen, että suomalainen työmarkkinoitten sopimusjärjestelmä, tämä kolmikantainen menettely, on tuonut vakautta ja ennustettavuutta ja tietyllä tapaa turvaa myöskin työntekijäpuolelle, mutta samalla se on tuonut kankeutta ja sitä, että sektorikohtaiset toimijat ovat sitten vieneet sitä valtaa, joka kuuluisi aina poliittisissa elimissä toimiville, vaaleissa valituille päättäjille.

Isompi ongelma kuin se, ketkä ovat edustettuina näissä neuvotteluissa ja valmistelutyössä — ei ongelma ole se, ketkä siellä ovat mukana — on se, ketkä sieltä puuttuvat. Nostin esimerkiksi pienyrittäjät, heidän näkemyksensä, kokemuksensa ja toisena osapuolena työttömät, joiden asioista tässäkin päätetään.

Mutta oikeastaan kysymyksen voi asettaa niinkin päin, että jos henkilöitten elämäntilanteet vaihtelevat hyvin paljon ja toimintaympäristö vaihtuu, esimerkiksi työmarkkinat ovat aivan ainutlaatuisia jossain pohjoisen seutukunnalla verrattuna johonkin etelän keskukseen, niin pitääkö tulkintojen olla sitten yhdenmukaisia, kaavamaisia, jos henkilön elämäntilanne ja toimintaympäristö poikkeavat aivan eri tavalla jonkun toisen tilanteesta.

Työvoimatoimikunnilla, niin kuin itsenäisillä työvoimatoimistoilla, pystyttiin nimenomaan hakemaan käytännönläheisiä, oikeudenmukaisia ratkaisuja, jotka ottivat huomioon paikalliset olosuhteet, ja siinä kohtaa tehtiin iso virhe, kun työvoimatoimikunnista siivottiin työnantaja- ja työntekijäpuolten edustus pois ja heiltä vietiin tosiasiallinen päätäntävalta. Näistä toimikunnista ei oikeastaan jäänyt jäljelle mitään muuta kuin tietyt jäsenet ja se, että he kokoontuivat keskustelemaan ympäripyöreitä työmarkkinakysymyksistä kahvikupin ääressä ilman minkäänlaista todellista päätäntävaltaa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Jokainen teatterissa käynyt taitaa tietää, että olen kohtuullisen innokkaasti puolustanut kolmikantaisen menettelyn siunauksellisuutta Suomelle, ja teen sitä kyllä jatkossakin, vaikka aina välillä täällä toki törmää juuri siihen, mitä edustaja Mustajärvi tässä kuvaili, kaikennäköistä kankeutta, kun pitää yhteensovittaa vähän erilaisia näkemyksiä.

Mutta edustaja Kärnän puheenvuoroon tästä, sanoisiko, niin kuin samanlaisista päätöksistä: En voi mitään sille, että mieleeni tulee väistämättä hieman tästä poikkeava asia eli alueellisten sosiaalivakuutustoimikuntien lakkauttaminen. Viitisen vuotta sittenhän sitä puolusteltiin erityisesti sillä, että saadaan yhtenäisiä ja tasavertaisia päätöksiä eri puolilla valtakuntaa. Voi olla, että saatiinkin sen jälkeen, kun niitä alettiin tehdä pelkästään Helsingissä, mutta niitä alettiin saada kahden vuoden odotuksen jälkeen, kun niitä aikaisemmin oli sentään saatu merkittävästi nopeammin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt alkaa huolestuttavasti tuntua siltä, että olen yllättävänkin monessa asiassa jo samaa mieltä kuin edustaja Mustajärvi, (Erkki Virtanen: Ryhdistäytykää!) mutta siitä huolimatta yhdyn kyllä siihen huoleen, että pienyrittäjien ääni ei riittävästi näissä päätöksentekopöydissä kyllä kuulu. Se alkaa olla mielestäni entistäkin vakavampi asia. Kun viimeaikaista kehitystä, sanotaan viimeisen kymmenen vuoden ajalta, katsotaan, niin me tiedämme, että suurissa yrityksissä, vaikka ne ovatkin Suomen talouden selkäranka, ei Suomessa työntekijöiden määrä ole lisääntynyt, pikemminkin on pysynyt samalla tasolla tai vähentynyt. Sen sijaan uudet työpaikat syntyvät näihin pieniin yrityksiin. Silloin pitäisi kyllä näiden pienten yritysten ääntä työllisyyden nimissä nykyistä enemmän kuunnella.

Myöskin kansainväliset esimerkit osoittavat, että tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, mikä Euroopassa tällä hetkellä on, niissä maissa, joissa on enemmän luotettu siihen, että paikallisella tasolla osataan tehdä oikeita ratkaisuja näissä työelämäkysymyksissä, ja jätetään sinne enemmän sitä päätäntävaltaa, Saksassa, Ruotsissa, on kyllä saavutettu hyviä tuloksia. Eli kyllä esimerkiksi Suomen Yrittäjien esille tuoma joustoturva-TES-malli, sen tyyppinen ratkaisu — silloin kun se on sekä työnantajan että työntekijöiden yhteinen tahto, että voidaan työehtosopimuksista poiketa — olisi hyvin järkevä tapa hyödyntää niitä työllisyysmahdollisuuksia, mitä on olemassa.

Tilanteet ovat pienissä yrityksissä ihan erilaisia kuin isoissa, ja sellainen ajattelu, että meillä on samat pelisäännöt kaikille, alkaa kyllä tässä tilanteessa muodostua työllisyyden kannalta kynnykseksi. Enkä tarkoita sitä, että meidän täytyisi lähteä romuttamaan koko kolmikantajärjestelmää, vaan ottaa tätä ulottuvuutta enemmän sinne mukaan, koska se varmasti edesauttaisi työllisyyttä ja sitä kautta koko Suomen hyvinvointia.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Jos työvoimatoimistojen lakkautuksia — tai yhdistämisiä, miten sitä nyt halutaankin sanoa — perustellaan sillä, että saadaan tasavertaisia päätöksiä, niin on kyllä muistettava sellainen asia, että mitä kauempana päätökset tehdään, sitä kauempana ne yleensä ovat myöskin siitä ihmisestä tai yrityksestä, joita tämä tehty päätös koskee. Se, mikä tässä asiassa on erittäin ikävää, on se, jos nyt joudutaan siihen tilanteeseen, kun nämä toimipisteet karkaavat kauas, että joudutaan hoitamaan netin välityksellä näitä asioita. Oletteko muuten käyneet MOLin sivuilla? Minä olen. Olen aika näppärä tyttö käyttämään tietokonetta, mutta MOLin sivuja en osaa käyttää. Sieltä en löydä kyllä niitä asioita, mitä siellä pitäisi olla. Se on yksi asia, mihin pitäisi puuttua myöskin, että sinne saataisiin sellaiset sivut, joita myöskin asiakkaat osaisivat käyttää ihan tasavertaisesti ja siten, että tulisivat kuulluksi omissa asioissaan.

Tässä kun parannetaan nyt näitä asioita, että saadaan yhdenvertaisuutta aikaiseksi ja yksinkertaistetaan toimistojen tekemisiä, niin kovasti pelkään sitä, että tässä käy niin, että näitä töitä yksinkertaistetaan niin paljon, ainakin työttömien osalta, että siirretään kaikenkarvainen työnvälitystoiminta vuokrafirmoille, joihin jo tänä päivänä on hyvin pitkälle siirrytty. Silloin kun mennään vuokrayritysten puolelle — kaikki tietävät sen — sen jälkeen se kyllä on aika lailla tyyristä toimintaa ja sen lisäksi työntekijöiden etuja ei enää valvo oikeastaan kukaan. Tämä on kuuma peruna, josta ei vielä kovin paljon ole puhuttu, mutta sekin on nostettava ylös, silloin kun puhumme työvoimapalveluista tässä maassa.

Merja  Kuusisto  /sd:

Arvoisa puhemies! Olen saanut paljon palautetta siitä, että nuorilla, jotka ovat lähteneet opiskelemaan, siinä vaiheessa, kun opiskeluissa on näyttötutkinnon antaminen, saattaa olla niin, että he eivät saa sitä näyttötutkintoa suoritettua ensimmäisellä kerralla, ja sitten onkin niin, että voi mennä vuosi tai puoli vuotta ennen kuin on mahdollisuus seuraavan kerran suorittaa tämä näyttötutkinto. Nyt hämmästyksekseni luin tästä lakiesityksestä: "Päätoimisesti opiskelleen henkilön opiskelua pidetään päätoimisena siihen saakka, kun hän on todisteellisesti päättänyt opintonsa. Käytännössä opinnot päättyvät yleensä tutkinnon tai muun opintokokonaisuuden suorittamiseen tai oppilaitoksesta eroamiseen. Jos henkilö osallistuu näyttökokeeseen suoritettuaan valmentavan koulutuksen, häntä pidetään päätoimisena opiskelijana näyttökokeeseen asti." Eli tämä tarkoittaa sitä, että nämä nuoret, jotka eivät ole saaneet sitä näyttötutkintoa suoritettua ja joutuvat odottamaan vaikka puoli vuotta, ovat päätoimisia opiskelijoita eikä työttömyysturvalain mukaan heillä ole oikeutta työttömyysetuuteen. Minä toivoisin, kun täällä on työ- ja tasa-arvovaliokunnan jäseniä, että ottaisitte tämän sitten siellä valiokunnassa esiin ja tekisitte tähän kohtaan muutoksen.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama sana neuvottelukunnista ja niitten kokoonpanosta. Minä toivon, että valiokuntatyöskentelyssä puututaan tähän asiaan, keitä näissä tulevissa neuvottelukunnissa istuu, vaikka näitten pienyrittäjien osalta. Totta on, muun muassa edustaja Satonen totesi äsken, että työpaikat syntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Totta kai sieltä alueilta on tähänkin asti ollut mahdollisuus hakea näitä toimijoita tähän — mikä se nyt onkaan, toimikuntahan se tällä hetkellä vielä nimeltään on. En tiedä sitten, mistä johtuu, että tällaisia puutteita on.

Arvoisa puhemies! Koetan pitäytyä asiassa enkä sano yhtään mitään yleis- tai normaalisitovien työehtosopimuksien alittamisesta.