Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Pari vuotta sitten hallitus toi esityksen eduskuntaan uudeksi sähkömarkkinalaiksi. Eduskunta käsitteli, teki hyvää työtä ja sai ihan hyvän lain aikaiseksi. Periaatteessa se säätelee ja sanelee pelisäännöt sille, millä tavalla jakeluverkkojen käyttö, niistä perittävät maksut, maksujen periminen jnp., pitää hoitaa. Ensimmäiset tulokset oikeastaan ovat myös selvästi jo nähtävissä. Sähkön siirtohinta ei ole noussut, toisin kuin tukkusähkön hinnan kohdalla on käynyt. Lakiuudistus oli monessa onnistunut. Onpa jopa välillä ... En tiedä ihan viimeistä tilastoa, ollaanko laskusuunnassa vielä tänäänkin 2005 vuoden alusta lukien, mutta ainakin suurin piirtein nimellisesti siis samoissa hinnoissa kuljetaan edelleen tänä päivänäkin, suurin piirtein samoissa hinnoissa edelleenkin. Se on aika hyvä lopputulos, tähänastinen, ainakin välitilinpäätös siitä laista.

Mutta siitä huolimatta, että laki on aika hyvin toimiva, siitä huolimatta jäi vielä sellaisia pulmia, joidenka korjaamiseen hallitus on halunnut kajota vielä tämän vaalikauden ihan viimeisten kuukausien aikana. Tavoitteena nimittäin on nyt sitten tällä esityksellä helpottaa pienimuotoisen sähköntuotannon verkkoon pääsyä, nimenomaan näihin jakeluverkkoihin pääsyä. Nykysäännökset siis ovat periaatteessa kunnossa, mutta käytännössä kuitenkin voi olla niin, että jakeluverkon maksut voivat heikentää tällaisen pienimuotoisen tuotannon kilpailukykyä ja tehdä sen suorastaan kannattamattomaksikin. Kansantalouden kannalta kuitenkin tällaisten pienempienkin erien verkkoon pääsy on kaikin tavoin perusteltua ja kannatettavaa. Tämä esitys, jolla nyt haetaan korjausta olemassa olevaan tilanteeseen, jolla halutaan helpottaa pienempien erien verkkoonpääsyä, on hyvin linjassa hallituksen yleisen energiapolitiikan ja sen tavoitteitten kanssa. Se edistää näin ollen myöskin yhdistettyä sähkön- ja lämmöntuotantoa, chp-tuotantoa, sekä biopolttoaineiden ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Monta kertaa juuri se sähkö, mikä nyt jää pääsemättä verkkoon, on tällaisessa aika pienimuotoisissa laitoksissa, muutaman megan laitoksissa, tuotettavaa sähköä, joka on chp-tuotantoa, jolla tuotetaan sekä lämpöä että sähköä, jossa se sähkön osuus on muutama mega, ja nämä megat eivät nykyisellään sitten välttämättä pääse aina verkkoon.

Tämän esityksen keskeinen sisältö oikeastaan voidaan kahteen asiaan kiteyttää. Ensimmäinen niistä on säännös, jonka mukaan jakeluverkon haltija ei saisi sisällyttää pienimuotoisen tuotannon liittymismaksuun sähköverkon vahvistamisesta aiheutuvia kustannuksia, siis sitä, mikä kenties seuraa silloin, kun liityt siihen verkkoon, sen koko verkkojakson vahvistamiseksi. Ei niin, koska siitä periaatteessa ei hyödy vain se liittyjä, vaan siitä voivat hyötyä ne muutkin, jotka siinä verkossa tällä hetkellä ovat. Tämä koskee tässä vaiheessa pienjänniteverkkoon tai enintään 20 kilowatin keskijänniteverkkoon liittyvää tuotantoa. Toinen säännös, joka muuttaa nykyistä tilannetta, on säännös, jolla mahdollistetaan ylärajan säätäminen asetuksella sähköntuotannon siirtomaksuista jakeluverkoissa. Tämä koskee kaikkia jakeluverkkoja, myös 20—110 kilovoltin jännitejaksoa, ja yläraja olisi tälle maksulle 0,07 senttiä kilowattitunnilta vuodessa, ja tämä vastaa suurin piirtein niitä linjauksia, mitä myös EU-normiston pohjalta seuraa.

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen myönteiset seuraukset tai vaikutukset — niitä myönteisimpiä oikeastaan vähän jo äsken koskettelinkin — ovat siinä, että tällaisen pienimuotoisemman tuotannon verkkoonpääsyä helpotettaisiin, sanotaan nyt muutamasta megasta kymmeneen megaan. Sellaistahan se yleensä on, mikä nyt jää ulos. Tämä ei ole mikään radikaali vaikutuksiltaan, jos ajatellaan pienten sähköerien poimiutumista verkkoon, mutta tämä voi merkitä laskujen mukaan muutamassa vuodessa, useamman vuoden jaksossa toki, semmoisen noin 100 megawatin suuruisen tehon tulemista hyödynnetyksi, tulemista autetuksi verkkoonpääsyssä — monimutkaisesti sanottu, mutta täsmällisesti kuitenkin. Sitä tämä käytännössä merkitsee, jos sen täenergiapoliittisia vaikutuksia pyrkii katsomaan.

Toisekseen, mitä muita vaikutuksia tällä on? Tällä on taloudellisia vaikutuksia. Tämä tietysti pystyy nyt sitten vähän imemään lisää tavallaan niitä ... Jos katsellaan valtion budjetin kannalta, minkälaisia vaikutuksia on, niin teoriassa tämmöisiä pieniä chp-laitoksia kannattaa rakentaa, ja niissä sitten valtio voi näillä energiainvestointituillaan olla mukana tällaisten hankkeitten aikaansaamisessa. Käytännössä siinä verkossa mukana olijoiden lisäkustannukset, mitä tästä seuraa, ovat käytännöllisesti katsoen suurin piirtein olemattomat, vain joitain prosentin osia tai maksimissaan joku prosentti siitä kokonaiskustannuksesta, mikä asiakkaalle tästä seuraa.

Arvoisa puhemies! Tässä ehkä hyvin pelkistetysti tämä ydinsanoma kerrottuna, mitä nimenomaan tämä esitys merkitsee.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ihailuni ministerille siitä, että hän on täällä esittelyssä jälleen kerran mukana. Olisin tänäkin päivänä erästä puoluetoveriministeriäkin tänne toivonut parin aikaisemman asian ajaksi keskustelemaan, koska olisi ollut kysyttävää, mutta on turha kysyä seiniltä, kun eivät ne sitten vastaa kuitenkaan.

Arvoisa puhemies! Itse tästä esityksestä. Jälleen pitää ylistää ministeri Pekkarista. On hyvä, että tämmöisiä esityksiä tänne nyt tulee. Olisin toivonut, että olisi tullut jo paljon aikaisemmin.

On syytä palauttaa mieleen se, että Saksan liittotasavallassa otettiin syöttötariffijärjestelmät käyttöön jo hyvin hyvin kauan sitten. Niillä on ollut mitä huikein merkitys. Sehän on tarkoittanut sitä, että pienet sähköntuotantoyksiköt ovat saaneet kiinteään hintaan tuottamansa sähkön sinne valtakunnan verkkoon, ja määrät ovat aika suuria. Minä otan yhden ainoan. On tämä biokaasupuoli. Näitä yksiköitä on tällä hetkellä toiminnassa 5 000, ja tällä hetkellä hankkeina on 25 000 lisäyksikköä. Tyypillinen yksikkö on biokaasutuotannossa sellainen, että siinä on siis tämä biokaasureaktori, sitten on kaasujen pesu ja sitten sen jälkeen ovat turbiinit, jotka tuottavat sähköä ja lämpöä. Suhde on niin, että siinä on semmoinen 60—70 kilowattia sähköä ja 130—140 kilowattia lämpöä, ja sitten turbiineita on monta rinnakkain niin, että se on jatkuvakäyttöinen ja voidaan aina turbiinit puhdistaa koko järjestelmää keskeyttämättä.

Minulla on, arvoisa puhemies, nyt ministerille kysymys, joka on nyt se villakoiran ydin tässä: koskeeko tämä laki, mitä hallitus esittää, ministeri esitteli, nyt näitä yksiköitä, jotka ovat tämän laatuisia? Sillä on nimittäin Suomelle kansallista merkitystäkin sillä tavalla, että meillä Lahdessa näitä valmistetaan. Niitä on myyty yksi ainut kappale tiettävästi Suomeen, mutta niitä on valmistettu valtaisan suuri määrä Saksan markkinoille, jossa ne ovat sopimustuotanteisesti mukana sähkön- ja lämmöntuotannossa siellä. Elikkä jos vastaus on myönteinen, tämä on tosi hyvä asia, mutta jos vastaus on kielteinen, eikö valtioneuvosto voisi korjata sitten vielä tätä esitystä?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Se energialähde tai se teknologia, millä sähkö tuotetaan, ei ratkaise, onko kelvollinen pääsemään tämän menettelyn piiriin vai ei. Eli vastaus on myönteinen tuon kuvatun hankkeen suhteen. Mutta kannattaa muistaa, että tämä järjestelmä ei takaa sitä syöttöhintaa. Tämähän ei takaa sitä. Elikkä sen sähkönhän, mitä tarjotaan sinne verkkoon, pitää olla kilpailukykyistä sinänsä. Tällä vaan estetään se, että siihen verkkoon liittymisestä aiheutuva verkon vahvistamiskustannus ei tule sen liittyjän kontolle, mikä tänään estää tällaisen pienen tuotannon verkkoon pääsyn. Eri asia ovat sitten ne toimet, joilla sitten tämä syöttötariffin niin kuin alkuperäinen idea toteutetaan, joilla taataan tiettyyn hintaan se pääsy. Sitä tämä ei nyt tässä vaiheessa ainakaan pidä sisällään.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on sen verran iso asia koko yhteiskunnan kannalta, että ihan lyhyesti vaan: voisiko ministeri nyt kertoa sen, kun uskon, että ministeri halusi ajaa tätä varsinaista syöttötariffilakiesitystä, mihinkä se meni karille?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Nämä kisat käytiin jo silloin, kun tämä energia- ja ilmastostrategia valmisteltiin. Minun on tarpeetonta käydä sitä historiaa nyt läpi. Toivon, että edustaja ymmärtää sen. Tuo ministeriryhmä päätyi tietynlaisiin esityksiin, ja minä tietysti seison niiden esitysten takana. Sen olen myöntänyt tässä salissa ja sanon tässäkin, että jos jatkossa tehdään päätöksiä suurista tällaisista energiaratkaisuista, jotka yhdellä kertaa tuovat todella merkittävän määrän tehoja markkinoille, niin siinä tilanteessa minunkin mielestä kyllä sitten tarvitaan tällaisia syöttötariffijärjestelmiä, jos halutaan, että kotimainen uusiutuva bio pärjää siinä tilanteessa, kun suuri määrä markkinoille tulee tavaraa. Mutta tähän tilanteeseen ei nyt pyrittykään, vaan ainoastaan tähän: esteet pois liittymiseltä, jotka nyt ovat olemassa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ajattelin vähän samaa asiaa, mistä ed. Pulliainenkin tuossa käytti puheenvuoron. Minusta nämä biokaasulaitokset ja tämän tyyppinen tuotanto, mikä on hajautettua, on pientä ja hyvää, voisi sanoa, että jopa kaunistakin, kun sitä tulisi vaan, ja se pitäisi tukea. Asuntomessut oli tuolla Laukaassa oliko se nyt kaksi kolme vuotta sitten, ja siellä on tämä Kalmarin tila. Siellä sain tutustua silloin, ympäristövaliokunnan mukana olin siellä, siihen tuotantoon. Siellähän oli se ongelma, että sehän meni verkkoon, sähköverkkoon, meni kyllä, mutta se on niin matala se hinta, että siitä ei jää mitään. Tämä jotenkin pitäisi saada ratkaistua, koska siinä toimii tietysti puhtaasti monopoliasemassa oleva sähköyhtiö, jotta mitä se maksaa, niin maksaa siitä.

Mutta tämä esitys on ihan hyvä. Tällä osin puututaan ainakin siirtokustannusajatukseen. Tämä on yksi murunen, yksi osa sitä, jotta tällä pyritään nyt saamaan ainakin jotenkin hallintaan sitä, jotta pienet laitoksetkin voisivat tulla verkkoon samalla tavalla. Toivon mukaan tämä aiheuttaa investointeja, biopuolen sähköntuotantoinvestointeja, enemmänkin koko valtakunnassa.

Mutta yksi asia, mikä tässä ministerin puheessa vilahti, se jotta meillä nämä siirtohinnat ovat sillä tavalla edulliset. En tiedä, ainakin Pohjois-Karjalan maakuntaa kun katsoo, just luin Pohjois-Karjalan Sähkön tiedotetta, että sähkön hinta nousee, ja siinä luki, että siirtohinta on noin puolet siitä koko kustannuksesta. Minusta se on aika kova sinällään pelkästään se verkkokustannus, mikä tarkoittaa, että se kilpailu, jonka sähkömarkkinoilla pitäisi olla olemassa, ei vaan toteudu, koska se siirtokustannus on jo sen verran kova, että se kilpailu käydään sillä puolikkaan kentällä, ja ei voi olla hirveän iso sitten se määrä, millä pystytään saamaan edullisuutta aikaan.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä sähkömarkkinalain muutos on erittäin myönteinen ja oikean suuntainen ratkaisu ja avaa nimenomaan paremmat edellytykset pienille toimijoille päästä verkkoon. Edellä ministeri Pekkarinen tavallaan hahmottikin sitä, että jos meillä tehdään jatkossa merkittäviä investointipäätöksiä, on tärkeää, että tällä ladulla mennään eteenpäin ja todella varmistetaan se, että nämä pienet biolaitokset pääsevät kehittymään ja tulemaan tavallaan varteenotettaviksi toimijoiksi tässä energiatuotannossa, koska nimenomaan niillä on myös aluetalouksia tasapainottavaa merkitystä, mikä todetaan täällä lain perusteluissa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti, ensinnäkin tästä siirtokustannuksesta: Sähkön siirtohan ei ole kilpailtua aluetta, eikä se voi olla. Niin kauaksi kuin silmä meillä siintää, me emme voi minun mielestäni nähdä sitä päivää, että se käytännössä voisi olla kilpailtua. Tästä syystähän sähkömarkkinalaki pitää nyt sisällään ne pelisäännöt, joiden pelisääntöjen pohjalta Energiamarkkinavirasto on se auktoritoitu viranomainen, joka määrittelee sen kustannuksen, mikä maksimissaan voi olla se siirtokustannus, minkä verkkoyhtiö voi käytännössä periä. Lisäksi tuo laki säätää ne pelisääntörikkeet: jos erityisesti on liikaa peritty, niin millä tavalla tämä asiakas sitten saa sen liikaa perityn takaisin.

Toinen huomio, minkä halusin vielä lausua ääneen liittyen tähän biokaasuun: Se on todellakin merkittävä mahdollisuus. Jaan sen näkemyksen. Se vaatii paljon teknologiatyötä meillä ja muualla maailmalla, ennen kuin ne teknologiat ovat suurimittaisesti, kilpailukykyisesti, kannattavasti siis, käytettävissä. Saksassakin tämä järjestelmä toimii niin, että sillä on tietty takuuhinta, millä se pääsee verkkoon. Ehkä tässä nyt, jos sotkee tätä näkymää vielä pahemmin tästä, mitä nyt yritän niin kuin kirkastaa, niin voisin sen tehdä sillä tavalla, että toteaisin, että toisaalta on myöskin niin, että jos käy se, mitä Euroopan unioni tavoittelee, että meillä on yhteinen eurooppalainen sähkömarkkina — nythän se ei ole yhteinen eurooppalainen sähkömarkkina; meillä on pohjoismainen sähkömarkkina, ja sitten on meillä enemmän tai vähemmän alueellisesti, paikallisesti, toimivia markkinoita — jos se olisi ihan täydellisesti toimiva yhteinen sähkömarkkina, sehän edellyttäisi ensinnäkin, että koko Eurooppa olisi maiden välillä piuhoja täynnä niin paljon, että asiallisesti ottaen se siirto onnistuu minä tahansa hetkenä, kun tarvitaan siirtää Euroopan sisällä niin kuin merkittäviä sähköeriä paikasta toiseen. Jos oltaisiin tässä tilanteessa ja jos sitten siinä tilanteessa jossakin maassa, yhdessä maassa, vaikka Saksassa, olisi tämmöinen syöttötariffijärjestelmä, niin siinä tilanteessahan suomalainenkin kuluttaja joutuu joka tapauksessa maksamaan siitä tariffijärjestelmästä.

Eli jos mennään tämmöiseen täysin avoimeen markkinatilanteeseen, niin todella silloin se tavallaan pakottaa yksittäiset Euroopan unionin siihen yhteiseen markkinaan tulevat jäsenmaat hakemaan samanlaiset metodit tässä sähkömarkkinapolitiikassa. Mutta se päivä — onko se hyvä vai huono, en nyt käy sitä arvoarvostelmaa tässä tekemään — se päivä on vielä kuitenkin aika kaukana, ennen kuin tällaisessa tasan tarkkaan yhteisessä markkinassa ollaan. Jos nyt kerralla tulisi toteutus, että yhtäkkiä joku ensi yön aikaan rakentaisi tuonne niin paljon verkkoja, että me olisimme kerta kaikkiaan samassa markkina-alueessa, niin siinähän kävisi sillä tavalla, että me jokainen maksaisimme kymmeniä prosentteja enemmän omasta sähköstämme tuota pikaa. Ne muutamat yhtiöt, jotka täällä tekevät sähköä, pystyvät viemään sitä ulos, ottaisivat vielä vähän kovempia voittoja, ja vielä vähän optiot, mikäli niitä vielä olisi jäljellä — ei niitä tosin ole jäljellä, kun ei uusia ole sallittu tehdä, mutta jos olisi — kasvaisivat vähän eteenpäin. Elikkä näkymä on tällä tavalla, että meidän kohtalot tietyllä tavalla sähkömarkkinoilla tulevat entistä enemmän yhteen sidotuiksi, mikäli aito yhteinen eurooppalainen sähkömarkkina toteutuu.

Toinen huomio, minkä halusin sanoa, on se potentiaali, johon ensi sanoissani viittasin: Kyllä tämä biokaasu teknologiana tarjoaa huikeita mahdollisuuksia. Tulen huomenna julkistamaan tarkan toimeksiannon, jonka idea on se, että kutsun Suomen parhaat tiedemiehet tekemään arvion siitä, mihin Suomen biopohjaiset raaka-aineet riittävät, minkätapaisiin käyttötarkoituksiin, minkälaisilla teknologioilla nämä resurssit kannattaisi hyödyntää ja minkälaisiin käyttötarkoituksiin, lämmöksikö, sähköksikö vai liikenteen polttoaineeksi jnp. Meillä on tavattoman paljon tutkimusta. Se on aika lailla hajallista, se ei fokusoidu oikein tarkkaan mihinkään. Me olemme parhaillaan Tekesissä laatimassa tällaisia uusia ohjelmia nimenomaan energiapuolen alalle, ja ennen kuin lopullisesti isoja linjauksia vedämme, haluamme, että on tämmöinen niin kuin koottu selvitys siitä tai tutkijoiden arvio siitä, miltä tämä maisema näyttää ottaen huomioon, mitä markkinoilla on tapahtunut, mitä teknologiassa on tapahtunut, mitä tulevaisuudessa teknologiassa voisi tapahtua. Nämä kaikki otetaan huomioon silloin, kun sitten isompia linjanvetoja jatkossa tehdään.

Muuten, mitä tulee Erkki Kalmarin tilaan, johonka täällä viitattiin, niin tunnen hyvin tämän tilan. Olen sen tilan asiakas.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! En puutu itse tähän lakiesitykseen, mutta tämän puheenvuoron pyysin ed. Esa Lahtelan puheenvuoron johdosta. Eli siirtokustannukset todella vaihtelevat hyvin merkittävästi riippuen siitä, miten pitkä kaiken kaikkiaan tämä siirtoverkko on ja myös miten haavoittuva se on. Osa näistä maakuntien siirtoverkoista on todella varsin pitkiä, ja totta kai tämä verkko vaatii myös investointeja, sen kunnostamista, hyvin mittavia määrärahoja.

Toisaalta tällä hetkellähän myös sähköyhtiö on velvollinen korvaamaan sähkökatkokset. Riippuen niiden pituudesta korvaussumma vaihtelee. Ja totta kai sähköyhtiöllä on myös velvoite parantaa siirtoverkkoaan sillä tavalla, että sähkökatkokset minimoituisivat. Eli todella, myös on tunnettava verkon laajuus, sen haavoittuvuus ja asiakkaitten määrä tiettyä verkon pituutta kohti, jotta voi sitten tulkita ja ottaa kantaa siihen, miten suuria nämä siirtokustannukset ovat.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kähköselle voisi sen todeta, jotta en arvostellut millään muotoa sitä, että meillä on pitkät välimatkat tai muuta. Tiedän sen, jotta hyppysähköä ei ole olemassa elikkä sinne pitää melkein jo lanka olla vedetty, jos aikoo, että se virta menee ainakin tasaisesti, ed. Seppo Lahtela tietää, että salamassa on näin, mutta se ei vaan pyöritä konetta yhtämittaisesti.

Sen takia totesin tuossa puheenvuorossani, että suhteessa siihen koko sähkön hintaan, jos se on puolet se kustannus, se tarkoittaa sitä, niin kuin ministeri totesi, että tätä kustannusta ei voida kilpailuttaa, ja suhteessa koko siihen hintaan se on aika korkea. Sinällään kun ihmiset katsovat sitä sähkölaskua, niin monet kysyvät, että no, mistä tässä kilpaillaan oikein, ja totta on sekin. Siinä muutaman prosentin sisällä käydään se kilpailu, jota ei todellisuudessa hyvin paljon ole, kun puhutaan sähkömarkkinoiden kilpailusta.

Markku  Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on nyt erittäin ajankohtainen asia ja hyvä aika käydä myöskin energiapoliittista keskustelua. Tässähän tietysti hallitus on tehnyt hyvinkin merkittäviä, mielestäni ansiokkaitakin avauksia oikeaan suuntaan. Varmasti voidaan sanoa, että hallituksen sisällä on tätä retoriikkaa varsinkin bioenergiakysymyksestä riittänyt hyvinkin paljon. Voidaan varmasti sanoa, että käytännön ratkaisuissa rohkeutta, vielä innovatiivisempia, uudenlaisia avauksia esimerkiksi bioenergian nopeampaan edistämiseen varmasti olisi ollut paikallaan käyttää. Kun käsiteltiin tuota energia-ilmastostrategiaa, niin se suoraan sanoen viivästyi puolella vuodella juuri bioenergiasta käydyn kädenväännön vuoksi.

Tämä juuri osoittaa sen, että poliittista tahtoa varmasti myös vaalien jälkeisen hallituksen muodostamisessa tarvitaan, ja siksi on tavattoman tärkeä asia, että niissä hallitusneuvotteluissa erityisesti energiapolitiikka kokonaisuudessaan, mutta yhtenä osana juuri tämä biopohjaisen energian käyttö, tulee erääksi keskeisimmistä vaalikauden tehtävistä. Tässähän on, totta kai, se filosofiatavoite, että se vähentää tuontiriippuvuutta, tukee omavaraisuutta ja työllistää, totta kai, tuhansia ihmisiä Suomessa ja tukee uusiutuvien osalta myöskin ilmastotavoitteita. Tämä on tavattoman tärkeä kysymys.

Ministeri Pekkarinen, varmasti on nyt hyvä katsoa vielä pidemmälle ja saada vastaus myös siihen, onko teidän toimestanne käynnistetty tällaista pitkän aikavälin, pitkän tähtäyksen energiastrategista työtä. Nyt on aika miettiä myös, millä tavalla me hoidamme nämä asiat kahden kolmen vuosikymmenen kuluttua. Teillä dynaamisena, innovatiivisena ministerinä, jos kellä, on siihen kykyä, niin että tällainen pitkäjänteinen strategian valmistelutyö kannattaa panna valmisteluun. Suurten bioenergiamahdollisuuksien maana meillä Suomessa tulee ottaa bioenergia kokonaisuudessaan vakavasti tutkimus-kehittämistyössä ja näiden energiaraaka-aineiden käytössä koko maailmassa johtavan maan rooli. Meillä on tähän kaikki mahdollisuudet olemassa, ja meillä on puun energiakäytössä valtavia mahdollisuuksia. Voidaan myöskin liikennekäytössä peltoenergian käyttöä lisätä.

Sitten erilliskysymyksenä, arvoisa puhemies, haluan vielä tämän vesivoimakysymyksen nyt nostaa esiin, koska kuuntelin, että ministeri ei siihen vielä ottanut kantaa. Meillähän viidesosa on katettu sähkön nettotuonnilla, joka esimerkiksi viime vuonna oli enemmän kuin koskaan, ja tästä sähkön nettotuonnista kaksi kolmasosaa tuli Venäjältä. Vesivoima on kuitenkin merkittävin uusiutuva ja ylivoimaisesti merkittävin kulutusvaihteluita tasaava sähköntuotantomuoto Suomessa. Viime vuonna vesivoimalla tuotettiin 16 prosenttia koko maamme sähkön hankinnasta.

Huomasin, että Rkp:n puheenjohtajalta, tulevalta ympäristöministeriltä, kysyttiin jotenkin näin, että haluatteko rakentaa lisää koskia. Vastaus oli jotenkin näin, että en halua. Mielestäni kysymys ja vastaus olivat kumpikin vääriä. Eiväthän myöskään ne, jotka katsovat, että maassa on rakentamatonta vesivoimakapasiteettia, halua rakentaa uusia koskia, ei siitä ole kyse, vaan rakennettaisiin nyt ensin olemassa olevat rakennetut vesistöt tuottamaan se maksimaalinen kapasiteetti, mikä sielläkin on. Tämä on mahdollista hoitaa modernisoimalla turbiineja ja myöskin ottamalla esimerkiksi tulvasuojelussa huomioon altaiden käytön mahdollisuudet. Nythän ollaan tilanteessa, jossa esimerkiksi Kittilään joudutaan rakentamaan erittäin suurilla rahoilla merkittäviä tulvasuojelujärjestelmiä sen sijaan, että sen kohdalle esimerkiksi pohdittaisiin Ounasjoen yläjuoksulle tulevan altaan rakentamista.

Tässä on hyvin suuria vesivoiman teknis-taloudellisia lisäysmahdollisuuksia, ja meillä tätä potentiaalia on ymmärtääkseni yli 2 000 megawattia jäljellä. Suuri osahan tästä on suojelluissa vesistöissä, mutta suojelemattomissa vesistöissä tätä potentiaalia on kuitenkin vielä yli 600 megawattia, joka on tavattoman suuri määrä energiaa. Emme ole niin rikas maa, etteikö meillä olisi tarvetta ja mielestäni perusteltua myöskin tämä olemassa oleva potentiaali ja sen käyttömahdollisuus todellakin miettiä.

Puhemies! Myöskin ilmastonmuutoksen kansallisessa sopeutumisstrategiassa on tarkasteltu mahdollisten tulvien lisääntymistä ja vesivoiman roolia tulvasuojelussa. On aivan selvää, että vesistöjen säännöstelyä tehostamalla voidaan tulvavahinko estää ja nykyisin ohijuoksutettavaa vettä hyödyntää vesivoimana. Tämän ohijuoksutuksen määrähän, joka tällä hetkellä esimerkiksi Lapin voimalaitoksissakin tapahtuu, on valtaisa.

Tässä on, puhemies, hyvin olennaisia kysymyksiä arvoisalle ministerille. Myöskin, kun puhutaan sähkömarkkinasta, koko energiatuotannon tulevaisuudesta, jätteenpolttoproblematiikka askarruttaa mieltäni hyvin paljon edelleenkin, koska meillähän oli loistava malli Suomessa, jonka EU:n jätteenpolttodirektiivi pakotti toiseksi, kun mennään tähän saksalaiseen massapolttojärjestelmään. Mikäs siinä, mennään siihen sitten, ja siellähän voidaan polttaa vaikka polkupyöriä ja vanhoja hetekoita, mutta kovin hitaasti nämä luvat vaan pitkien valitusaikojen myötä tulevat, ja sekin polttokelpoinen jäte, arvoisa ministeri, mikä tuotti meille energiaa monissa myllyissä eri puolilla Suomea, menee tällä hetkellä kaatopaikalle. Ei voinut olla jätteenpolttodirektiivin tarkoitus se, miten sen tällä hetkellä kävi.

Meille on luvattu eduskunnassa kyselytunnilla monta kertaa, että saadaan vauhtia näiden valitusten käsittelyyn ja saadaan myönnettyä sitten rakentamislupia jätteenpolttolaitoksille. Se on yksi keskeinen osa myöskin tätä pitkäjänteisen energiahuollon turvaamista koko Suomessa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! En halua pitkittää, mutta kun täällä käytetään arvokkaita tärkeitä puheenvuoroja, niin muutaman kommentin sallinette kuitenkin.

Ensinnäkin, yhdyn täysin näkemykseen, jonka ed. Laukkanen esitti liittyen jätteen energiakäyttöön. On todella valitettavaa, että tämä jätteenpolttodirektiivi ja myös sen kansallinen, monta muuta maata tiukempi tulkinta — nyt puhun omasta näkemyksestäni, miten arvioin sen kansallisen tulkinnan, joka mielestäni on monessa muussa maassa käytössä olevaa tulkintaa tiukempi — merkitsevät käytännössä sitä, että pari miljoonaa tonnia vuodessa menee sellaista tavaraa kaatopaikalle, joka pitäisi kaiken järjen mukaan saada sellaiseen polttoon, jossa saadaan energiahyötyä, mutta nyt ei kaikkea tätä saada.

Minä olen useampaan kertaan täällä kertonut, että meillä on ministeriössä 12, vai 13:ko niitä on, sellaista hakemusta, jotka ovat juuri jätteenpolttoon liittyviä energiatukihakemuksia, jotka ovat sen takia jäissä, että nämä valitusmenettelyt ovat pysäyttäneet niitten hankkeitten käsittelyn eikä niistä järjellisiä ratkaisuja saada. Monet teistä tietävät yhden suuren demohankkeen, joka oli kolme vuotta jäissä. Sitten tuli korkeimman hallinto-oikeuden päätös. Se oli myöntävä se päätös. Sen kolmen vuoden aikaan nämä investoijat olivat häipyneet alta pois, eikä enää koko hankkeesta tullut mitään ainakaan sillä kertaa. Aika näyttää, tuleeko jatkossa tästä jotain.

Näiden hankkeiden, jotka ovat jäissä, sähköteho on noin 240 megawattia ja lämpöteho noin 680 megawattia. On kysymys isosta määrästä potentiaalia, joka uinuu. Kaiken lisäksi sillä uinuvalla potentiaalilla, jolla voi olla plusmerkkinen hinta ja positiivinen vaikutus koko yhteiskunnan kannalta, nyt, kun se maatuu tai osin muuttuu vielä metaaniksi biohajoavien erien osalta, on negatiivinen vaikutus meidän päästöihin, joista me viime kädessä päästökauppajärjestelmän kautta maksamme sitten hintaa muulle maailmalle, että näin tapahtuu. Ed. Laukkanen on harvinaisen oikeassa analyysissaan ja arvioissaan siitä, mitä pitäisi tehdä.

Euroopan unionin piirissä energiaministerit ovat yhteisesti julistaneet, että tässä pitää EU-tasoisesti ja -laajuisesti tehdä muutoksia, mutta meidän ei kannalta jäädä pelkästään EU:n tasoisen muutoksen varaan, sen odotteluun. Täytyy toivoa, että viimeistään nyt sitten seuraavaa hallitusta varten asian valmistelu saadaan sille tolalle, että — koska tämä on ympäristöministeriön kompetenssiin kuuluva asia, koetan olla vähän varovainen, mutta siitä huolimatta sanon tämän — sitten myös Suomessa voidaan eräitten yksityiskohtien osalta vähän helpottaa niitä normeja, jotka meillä tällä hetkellä on.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, tämä pitkän tähtäyksen strategia. Tälle vaalikaudelle lähdettäessä hallitus tähtäsi kymmenkunta vuotta eteenpäin konkreetisti ja vähän vähemmän konkreetisti siitä eteenpäin. Syitä oli monia, ne on monta kertaa täällä selitetty aikaisemmin. Meillä on päästökauppajärjestelmä ollut, joka on iso juttu, johonka nyt on menty sisään jnp. Meillä oli monta muutakin tärkeätä asiaa näköpiirissä. Aika monta asiaa on näitten muutamien vuosien aikaan myöskin tehty. Sähkömarkkinalaki on uudistettu, päästökauppajärjestelmään menty, sen vaatimat lainsäädännöt tässä tehty. On tehty turpeen osalta investointiratkaisuja. Järjestelmää ollaan ottamassa käyttöön myöskin liikenteessä, avaamassa periaatteellisesti tärkeä ovi. Valitettavasti esitykset eivät vielä ole täällä eduskunnassa. On joukko muitakin pienempiä esityksiä.

Mutta myös siinä yhdyn ed. Laukkasen näkemykseen, ja me parhaillaan teemmekin semmoista pohjavalmistelua sille, että heti seuraavan vaalikauden alussa pitäisi pystyä tekemään pitkän tähtäyksen linjapäätökset siitä, mihinkä tähdätään tulevissa energiaratkaisuissa. Jos otan yhden ainoan asian sieltä nyt esille, tämän bioenergian, niin todellakin nämä pohjaselvitykset osoittavat, että meillä on kaikki edellytykset siihen, että Suomi kaksinkertaistaisi seuraavan parin vuosikymmenen aikaan bioenergian käytön. Se vaatii paljon, se ei ole yksinkertainen asia, ja saattaa olla, että siinä tarvitaan näitä ed. Pulliaisen monta kertaa täällä esille tuomia sertifikaatti- tai syöttötariffijärjestelmiä, jompiakumpia tai kumpiakin, mutta se voi onnistua myöskin markkinaehtoisesti tällaisten tavoitteitten aikaansaaminen. Jos esimerkiksi kaksinkertaistuminen käytännössä onnistuisi, se tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi sähköntuotannon osalta tai koko primäärinkin osalta, kun me olemme tällä hetkellä noin 30 prosenttisesti omavaraisia, niin se voisi nousta tuo omavaraisuus vähän yli 40 prosenttiin. Jos turvetta vielä voitaisiin käyttää radikaalisti nykyistä enemmän, se avaisi aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Sanonkin, että kun näitä pitkän tähtäyksen strategioita jatkossa tehdään, siinä yhteydessä mielestäni myöskin tämä kansallinen turve pitää vielä rohjeta käsitellä aivan uudella tavalla. Ne potentiaalit ovat mahtavat ja valtavat. Hyödynnettävissä oleva turvepotentiaali Suomessa vastaa Norjan kaikkia tunnettuja öljyvaroja suurin piirtein, energialähteinä 12 800 terawattituntia suurin piirtein.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Puutun yhteen ainoaan detaljikohtaan, ja kysymys on tästä jätteen polttamisesta.

Minkä ihmeen takia te, myöskin koskee ed. Laukkasta, mutta kyllä myöskin ministeriä, ette takertuneet Ämmässuo-suunnitelmaan, siihen alkuperäiseen, jossa oli lajittelujärjestelmä niin pitkälle vietynä kuin voi olla: rejekti paalutetaan, kaasutetaan ja käytetään kaasuvoimalaitoksessa? Se ei kelvannut teille, ja nyt ollaan niin levällään kuin olla voi.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Nyt en oikein ymmärrä ed. Pulliaisen väitettä, että se ei kelvannut meille. Kenelle se ei kelvannut? Kauppa- ja teollisuusministeriöllekö se ei kelvannut? Kyllä vaan olisi kelvannut. Ei meiltä kysytty, kelpaako. Siitä huolimatta me osallistuimme siihen keskusteluun kyllä ja olisimme toivoneet, ainakin minä, että siinä asiassa olisi päästy eteenpäin, mutta tämä asia ei ole ollut meidän käsissämme ratkaistavana.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: siis sillä tavalla, että kävimme eduskunnan isot joukot siellä ja meille kerrottiin, että sille ei ole näytetty vihreää valoa.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Mikäli ed. Pulliainen tarkoittaa niin sanottua Martinlaakson hanketta, joka oli viime kaudella käsittelyssä — muistan, olin tuolloin valtiovarainvaliokunnan kauppa- ja teollisuusjaoston puheenjohtaja — kyllä siinä vaan kävi niin kuin ministeri aikaisemmin selosti, että valitusten takia hanke viivästyi niin paljon, että hankkeen puuhamiehet vetäytyivät siitä kokonaan pois.

Puhemies! Minä esitin aika selkeän kysymyksen arvoisalle ministerille vesivoimapotentiaalista ja olisin toivonut, että ministeri olisi siihen vaikkapa lyhyestikin vielä vastannut, onko se nyt niin, että tämä hallitus ei senkään potentiaalin suhteen, joka meillä on olemassa jo rakennetuissa vesistöissä, joka aika helposti, niin kuin sanottu, turbiinien modernisoinnilla, uusimisella ja eräillä muilla järjestelyillä olisi saatavissa — taas puhutaan yli 600 megawatista — aio toimia mitenkään ja viedä tätä asiaa eteenpäin.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Martinlaakson hankkeen osalta hallitus oli varannut 10 miljoonaa euroa investointitukeen, tämmöiseen demotukeen, ja hallitus odotti, kun se oli kolmen vuoden siirtomääräraha, ja joutui vielä kerran jatkosiirtämään sitä. Viime kesä- tai heinäkuussa tein sitten päätöksen, kun hanketta ei enää ollut olemassakaan, että se raha käytettiin tuulivoiman rakentamiseen, ed. Pulliainen tietää, missä — hyvin lähellä ed. Pulliaisen asuinsijoja — aika merkittävä panostus sinne.

Mitä tulee vesivoimaan, niin jonkun verran vanhoja jo rakennettuja ja niitten tehoja on otettu lisää. Se on yksityisten toimijoitten hanketta, osin investointitukien piirissä, pääasiassa ei ole. Mitä jatkoon tulee, niin hallituksella on selvä kanta Vuotoksen ja sen alapuolisen vesistön rakentamiseen. Se on hallitusohjelmassa sanottu. Siinä ei päästä eteenpäin, valitettavasti. Minun mielestäni ilman muuta tähtään nyt siihen, jos pääsen puhumaan jo seuraavaa aikaa, että sekä Vuotos, sen alapuolinen vesistö että vielä joukko muutakin rakennetaan. On noin 600 megaa se teho, mikä voidaan ottaa. Suomessa kaikkiaan kokonaisteho on noin 5 100 megawattia ja siitä noin 600 on sellaista, mikä ei ole minkäänlaisten suojeluohjelmien piirissä, jos Vuotos otetaan tähän lukuun mukaan.