Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lapsilisälain 7 §:n muuttamisesta, hallituksen esitys n:o 71. Tätä kautta on syytä myöskin tarkastella vähän hallituksen perhepoliittista toteuttamistapaa ja siihen liittyviä ajatuksia. (Hälinää)

Kiitoksia, puhemies. — Näyttää siltä, että tämä hallituksen esitys on hyvin yksipuolinen, enkä lainkaan ihmettele, että viime viikon lopulla siitä käytettiin jopa nimeä Kiinan-malli. Hallituksen esityksen perusteluissa sanotaan, että 10 euron korotus kohdistuu ensimmäiseen lapseen. Sivulauseessa sanotaan, että tällä lailla saadaan tuki kaikkiin perheisiin, aivan oikein. Sen lisäksi yksinhuoltajakorotusta tulee 3 euroa ja sisarkorotus jouduttiin tekemään teknisenä muutoksena niin, että se säilyi edes ennallaan.

Miksi näin? Miksi monilapsiset perheet unohdetaan vaiheessa, jossa Suomessa hyvin paljon puhutaan siitä, miten lapsi on Suomen tulevaisuus, lapsissa on Suomen kaikki mahdollisuudet? Tavallaan samalla unohdetaan myöskin ehjä perhe, unohdetaan, että isä ja äiti ja perhe-kokonaisuus on se, jonka varassa meidän tulevaisuutemme lepää. Se on hyvin oleellinen osa perhepolitiikkaa, ja tästä on meillä muutoinkin puhuttu. Toimiiko tämä hallituksen malli, että ainoastaan ensimmäiseen lapseen annetaan korotus, mutta muut lapset unohdetaan, nyt niin? Mielestäni se ei tue laajaa perhepoliittista käsitystä. Yksinhuoltajien tilannehan on Suomessa sikäli hankaloitunut, että näitä lapsia, joita yksinhuoltajat joutuvat pitämään huostassaan, on 156 674. Totta kai heitä pitää auttaa, mutta voi jopa tulkita niin, että eihän heitä ensisijaisesti pidä tukea vaan perhepolitiikkaa tässä maassa pitää ensisijaisesti tukea. Etuudenhan pitäisi seurata perheen kustannusten kasvua, ja silloin kustannusten kasvu on tietysti selkeintä monilapsisten perheiden osalta.

Luen tähän myöskin osan Veronmaksajain Keskusliiton julkaisusta, joka on 29.9. julkaistu ja varmasti verotietoina myöskin hallituksen tiedossa. Tiivistelmäosassa todetaan lapsiperheistä: "Suomalaisen lapsiperheen tuloverotus on kansainvälisesti vertaillen kireämpää kuin perheettömän palkansaajan. Erityisen kireää lapsiperheiden verotus on yli keskituloisilla perheillä. Suomalaiset lapsilisät eivät ole eurooppalaisittain ainutlaatuisia tai runsaita." — Eli niitä olisi voinut korottaa vähän toisellakin lailla. — "Tutkimuksen 11:sta Euroopan maasta neljässä maksetaan kahdesta lapsesta pienempiä lapsilisiä kuin Suomessa ja kuudessa suurempia. Runsaimmat lapsilisät ovat Itävallassa, Norjassa, Saksassa ja Tanskassa. - - Suomalaiset lapsiperheet ovat verokurimuksessa, jossa kireän palkkaverotuksen vastineeksi maksetaan suhteellisen kitsaita lapsilisiä ja ylläpidetään päivähoitojärjestelmää, joka laadukkuudestaan ja kattavuudestaan huolimatta ei ole ainutlaatuinen. Käytännössä koko ikäluokan kattava ilmainen ja Suomea aikaisemmin alkava esiopetusjärjestelmä on yleinen Euroopassa. Kun palkkaverotus kansainvälisesti lähivuosina kevenee ja päivähoitojärjestelmät paranevat, suomalaisen lapsiperheen verokurimus syvenee suhteessa muihin maihin." Näin siis Veronmaksajain Keskusliiton tiivistelmässä.

Toisin sanoen hallituksella pitäisi olla tiedossa lapsiperheiden taloudelliset ongelmat, ja aika laajastikin. Jos joka kymmenes lapsiperhe elää lähes köyhyysrajan alapuolella, luulisin sen olevan ongelma ja muistamisen paikka. Kuitenkin valiokunnan mietinnön mukainen esitys suunnata lapsilisän korotus vain ensimmäiselle lapselle antaa vääränlaista perhepoliittista signaalia aikana, jolloin syntyvyys pitäisi voimakkaammin saada nousuun. Tämä esityshän tukee yhden lapsen perheitä.

Hallituksen esitys asettaa myös erikokoiset perheet keskenään eriarvoiseen asemaan, kuten sanottu, ja lapsilisäkorotus tuleekin hallituksen esityksestä poiketen kohdistaa kaikkien alle 7-vuotiaiden lapsilisiin, koska usein perheen tulot ovat alimmillaan lasten ollessa pieniä ja koska lasten päivähoito aiheuttaa perheelle välittömiä kustannuksia toisin kuin maksuton peruskoulu. Koska yksinhuoltajaperheen köyhyysongelma on suurin, on yksinhuoltajakorotusta nostettava.

Arvoisa puhemies! Kaiken tämän perusteella kokoomus tulee tekemään 7 §:ään muutosehdotuksen edellä esitettyjen perusteluiden pohjalta. Lisäksi tulemme yhtymään ed. Rauhalan vastalauseeseen ja erityisesti painotamme myöskin sitä, että elinkustannusindeksi olisi syytä saada lapsilisiin mukaan. Vuoden 95 jälkeen lapsilisien ostovoima on alentunut 13,2 prosenttia.

Tuula  Väätäinen  /sd:

Arvoisa puhemies! Monen suomalaisen lapsen ja heidän perheidensä taloudellinen ja sosiaalinen elämäntilanne on vaikea. Yhteiskunta muuttuu koko ajan, ja selviytymisvaatimukset jatkuvasti lisääntyvät. Täydellinen työttömyys tai työllisyyden jokapäiväinen epävarmuus luovat suurta psyykkistä ja taloudellista painetta erityisesti silloin, kun perheessä on lapsia.

Lapsilisät on aikoinaan määritelty vahvistamaan kaikkien lasten keskinäistä oikeudenmukaisuutta. Tämä tavoite ei ole oikeastaan koskaan toteutunut, sillä aina on ollut niitä perheitä, joilla on ollut käytössään niin paljon rahaa, että lapsilisää ei ole tarvittu todelliseen rahanpuutteeseen, vaan se on tullut ylimääräisenä lisänä. Ne perheet, joille lapsilisä on selkeä jokapäiväisen leivän jatke ja perustarpeiden mahdollistaja, näkevät tämän pienenkin korotuksen merkityksen.

Tässä laissa oleva lapsilisän korotus kohdentuu kaikille perheille ja näin teoriassa jatkaa tasa-arvoisuusperiaatetta. Keskusteluun on noussut niiden perheiden kohtalo, jotka ovat toimeentulotukiasiakkaita. Nykyisen lainsäädännön perusteella lapsilisät lasketaan tuloksi, ja näin on mahdollista, että korotus laskee saadun tuen määrää ja nämä perheet eivät pääse hyötymään tästä lapsilisän korotuksesta ollenkaan. Tätä ongelmaa on syytä vielä selvittää toimeentulotukilain näkökulmasta.

On ollut myös vakavaa keskustelua siitä, onko tarpeellista maksaa kaikille tuloista riippumatta lapsilisää, onko oikein, että lapsilisien tasasuuruiset määrät ja korotukset entisestään lisäävät lapsiperheiden tuloeroja. Kun nyt kuitenkin on niin, että lapsilisä on lapsille tarkoitettu ja sen muuttaminen tulosidonnaiseksi ei ole yksinkertaista eikä kaiketi poliittisesti mahdollista, täytyy mielestäni jatkossa tällaisten tasasuuruisten korotusten sijasta lapsille ja heidän elämänsä helpottamiseksi tarkoitettua taloudellista tukea kohdentaa eniten tarvitseville.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden tarvitsemaa sosiaalista tukea neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa, kerhoissa ja harrastuksissa on syytä entisestään vahvistaa ja etsiä uusia toimintatapoja, jotta voisimme yhteiskunnan rakenteiden ja toimivan sisällön kautta auttaa vanhempia ja heidän läheisiään selviytymään vaativassa, mutta antoisassa kasvatustehtävässään.

Riikka Moilanen-Savolainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys lapsilisän korottamisesta on kannatettava ja kauan odotettu. 10 euron korotus perheen ensimmäisestä lapsesta ja yksinhuoltajakorotukseen esitetty korotus ovat selkeitä osoituksia siitä suunnanmuutoksesta, jota Matti Vanhasen hallitus toteuttaa perheiden hyväksi tällä hallituskaudella. Noin 74 miljoonan euron lisäystä lapsiperheille ei voi missään mielessä pitää heikkona. Esitys on selkeä ja konkreettinen päätös siitä, että juhlapuheiden aika on ohi. Nyt siirrymme päätöksiin, jotka jäivät edellisiltä hallituksilta tekemättä.

Nyt käsittelyssä oleva esitys on hyvä alku ja suunta uudelle perhepolitiikalle. Meidän tulee muistaa, että eduskunta on saanut käsiteltäväkseen muun muassa esitykset osittaisen hoitovapaan laajentamisesta ja hoitorahan korotuksesta, koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta, jotka kaikki ovat selkeitä lapsiperheiden arkea helpottavia ratkaisuja. Lisäksi hallitusohjelman mukaisesti pienimpiä äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahoja korotetaan vuonna 2005 ja kotihoidon tukeen tulee korotus myös vuonna 2005. Nämä ovat juuri sellaisia päätöksiä, joita suomalaiset lapsiperheet meiltä odottavat. Minun on 2-vuotiaan tytön äitinä äärettömän helppo kannattaa näitä esityksiä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää mietinnössään huomiota toimeentulotukea tarvitsevien lapsiperheiden asemaan. (Ed. Huotari: Miksi ette hoitaneet sitä siellä?) Hallitusohjelman mukaan lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta laaditaan kokonaisselvitys ottaen huomioon sosiaalietuuksien ja tulojen, palveluiden, maksujen, verojen ja perhevapaiden yhteisvaikutukset. Toimeentulotuen piirissä olevien perheiden asema tuleekin ottaa tässä selvityksessä huomioon. Eduskunnan tulee kuitenkin muistaa, että toimeentulotuki on ja sen tuleekin olla aina viimesijainen apu. Työttömyyden hoito ja taloudellisesti kannustavampi työelämä on parasta perhepolitiikkaa. Kun onnistumme työttömyyden hoidossa, vähennämme samalla perheiden toimeentulotuen tarvetta.

Lapsien pahoinvointi, perheiden särkyminen, lisääntyneet huostaanotot ja järkyttävä perheväkivalta ovat merkkejä siitä, että perheet ovat jääneet viime vuosina toissijalle. Ankara työttömyys ja kohtuuton tahti työelämässä vievät sen kaikkein tärkeimmän ajan, jonka erityisesti pienet lapset vanhemmiltaan kaipaavat. Vanhemmuus unohtuu tai kärsii, kun pelkkä eläminen ja toimeentulo ovat asialistalla ykkösenä. Lapsilisä on yksi tapa helpottaa perheiden taakkaa. Se ei ole ainoa ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Suunta on nyt oikea, ja sitä täytyy vahvistaa myös tulevilla päätöksillä.

Sari Sarkomaa /kok:

(Ed. Laukkanen: Toivottavasti puhuja puhuu itsenäisesti eikä ota liikaa huomioon ryhmän puheenjohtajaa!) Arvoisa puhemies! Totean tässä, että kokoomuksella on aivan selkeä malli tästä lapsilisäasiasta. Kun viimeksi, arvoisa puhemies, päätimme tämän keskustelun, keskustan ed. Rehula ihmetteli, mikä on kokoomuksen linja lapsilisien korotuksissa ja mistä me saisimme rahat ehdotukseemme, vastalauseemme mukaiseen ehdotukseemme, niin tässä haluan sanoa, arvoisat kansanedustajat, että kokoomuksen vastalause, kokoomuksen lapsilisien korotusmalli, on vaihtoehto hallituksen esitykselle. (Ed. Sasi: Parempi vaihtoehto hallituksen esitykselle!) — Parempi vaihtoehto hallituksen esitykselle. — Eli me kohdentaisimme ne voimavarat, jotka hallitus on varannut lapsilisien korottamiseen, aivan eri tavalla ja mielestämme perhepoliittisesti ja sosiaalipoliittisesti perustellummalla tavalla. Kyse ei ole siis suurista määrärahojen lisäyksistä vaan tosiaankin voimavarojen uudelleen kohdentamisesta.

Ed. Moilanen-Savolainen totesi, että lapsilisien korotus on tervetullut lapsiperheille. Näin onkin, mutta kun kysymys on näin suuresta panostuksesta, olisi ollut perustellumpaa tehdä lapsilisien korotus niin, että tuo korotus olisi tullut alle 7-vuotiaille lapsille. Sen lisäksi, kun kokoomus on tätä esittänyt, me esitämme myöskin, että yksinhuoltajakorotusta korotettaisiin 5 eurolla kuukaudessa ja että lapsilisät sidottaisiin indeksiin. Tämä on kokoomuksen esitys. Tämä oli linjamme ennen vaaleja, ja linjamme on myöskin vaalien jälkeen sama. Toista voi sanoa keskustasta, mutta menen siihen myöhemmin.

Miksi lapsilisää sitten pitäisi korottaa alle 7-vuotiailta lapsilta? Siksi, että monilapsisissa ja nuorissa perheissä sekä yksinhuoltajaperheissä köyhyys ja taloudelliset ongelmat ovat yleisempiä. Näin sanovat kaikki perhepoliittiset ja sosiaalipoliittiset selvitykset. Tästä syystä tuo korotusvara pitäisi kohdistaa juuri niihin nuorempiin perheisiin, alle 7-vuotiaiden lasten perheisiin, koska perheen tulot ovat juuri alkuvaiheessa alimmillaan ja usein taakkana ovat myös asunto- ja opintolainat. Samoin lasten päivähoito aiheuttaa perheille välittömiä kustannuksia toisin kuin esimerkiksi niissä perheissä, joissa on jo peruskouluikään ehtineitä lapsia.

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallituksen esityksessä ongelmallisinta on se, että siinä asetetaan erikokoiset perheet keskenään eriarvoiseen asemaan. Me kaikki tiedämme, että monilapsisissa perheissä on muita perheitä enemmän toimeentulo-ongelmia, vaikka tuloja olisi ihan keskimääräisestikin tai vaikkapa vähän enemmänkin. Niin sanotut kolme plus -perheet ovat aivan eri tilanteessa asunto- ja liikkumiskysymysten kanssa kuin muut perheet. Mielestäni tämä asia on täysin hallituksen perhepolitiikassa unohdettu. Tosiasia on se, että tällä hetkellä meillä on yhä enemmän perheitä, jotka eivät halua hankkia lapsia, ja toisaalta meillä on perheitä, jotka haluaisivat hankkia enemmän lapsia eli enemmän kuin kolme, neljä tai viisikin lasta.

Siinä mielessä tämä hallituksen esitys on kovin ikävä, jos me todellakin haluamme kannustaa suomalaisia hankkimaan lapsia. Näin ainakin pääministeri Vanhanen on kehottanut perheitä tekemään, ja toivoisin, että hallitus myös esityksissään tämän Vanhasen ajatuksen ymmärtäisi.

Hallitus on perustellut korotusmalliaan sillä, että näin jokainen lapsiperhe saa hyväkseen 10 euron korotuksen, tai ainakin hallituksen esityksen perusteluissa sanotaan, että hallitus korottaa lapsilisiä sillä tavalla, että jokainen lapsiperhe siitä hyötyy. Mutta tämä ei pidä paikkaansa. Tosiasiassa vain yhden lapsen perheiden osalta lapsilisän ostovoima kasvaa. (Hälinää) — Aika hankala puhua, kun täällä on niin kova melu.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! — Sanoin juuri, että tosiasiassa vain yhden lapsen perheiden osalta lapsilisän ostovoima kasvaa ja inflaation johdosta muiden perheiden ostovoima lapsilisien osalta pienenee sitä enemmän, mitä enemmän perheessä on lapsia.

Haluankin tässä kysyä kansanedustajilta, voidaanko tätä pitää tarkoituksenmukaisena. Täällä ei ole paikalla ministeri Hyssälää, mutta ennen vaaleja, kun silloinen pääministeri Lipponen tämän mallin esitti, niin ministeri Hyssälä totesi, että minun laskuoppini mukaan tämä malli tekee vääryyttä monilapsisille perheille, ja siinä hän oli oikeassa.

Se, miksi kokoomus korottaisi yksinhuoltajalisää hieman enemmän, johtuu siitä, että yksinhuoltajaperheiden köyhyysongelma on suurin. He elävät taloudellisesti kaikkein ahtaimmalla, ja tästä syystä tuo yksinhuoltajakorotuksen kasvattaminen kokoomuksen vastalauseen mukaisesti on enemmän kuin perusteltu. Esimerkiksi päivähoitomaksujen nousu ja lapsilisien reaaliarvon alentuminen ovat tuntuneet kaikkein eniten niissä perheissä, joissa on vain yksi ansaitsija.

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallituksen esitys on tervetullut sikäli, että lapsiperheille tuodaan lisää rahaa, mutta mielestäni olisi perusteltua, että eduskunta harkitsisi, että tämä raha kohdennettaisiin uudella tavalla, niin että se tukisi paremmin valittua linjaa perhepolitiikassa ja sosiaalipolitiikassa.

Toivon, että edustajat harkitsevat kokoomuksen vastalauseeseen yhtymistä tämän keskustelun jälkeen.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus on tässä perhepoliittisessa esityksessään linjannut hyvin selkeästi kaikista köyhimmät lapsiperheet tämän lapsilisän korotuksen ulkopuolelle. Minusta se on aivan käsittämätön linjaus, ja tämä ei ole tapahtunut vahingossa. Tämä on ollut tiedossa jo keväästä lähtien, sillä kysyin ministeri Hyssälältä keväällä kyselytunnilla, aikooko hallitus huolehtia siitä, että myös kaikista köyhimmät lapsiperheet tulisivat lapsilisän korotuksen, 10 euroa, saamaan. Siinä vaiheessa ministeri Hyssälä pyöritti asiaa niin, ettei hän tietenkään kovinkaan selkeää vastausta kyselytunnilla antanut, ja uskoin, että kun hän tulee tietoiseksi tästä ongelmasta, että lapsilisät tällä hetkellä lasketaan tuloksi toimeentulotukea määriteltäessä, niin silloin lapsilisän korotus syö toimeentulotuen käytännössä niin, että käteen ei tätä 10:tä euroa tule jäämään näille lapsiperheille. Eli hallitus on täysin tietoisesti jättänyt kaikista köyhimmät lapsiperheet kokonaan tämän vaivaisen 10 euron korotuksen ulkopuolelle. Minusta se on käsittämätöntä ja se on häpeällistä, että näin on tehty, ja tietoisesti.

Sen sijaan hallitusohjelmassa sanotaan ihan selkeästi, että vuonna 2004 lapsilisäjärjestelmän rakennetta uudistetaan siten, että kaikki lapsiperheet, jotka ovat lapsilisäjärjestelmän piirissä, hyötyvät uudistuksesta. Mitä tässä esityksessä on sellaista, että näin tapahtuisi, vai onko tarkoitus niin, että me hyväosaiset lapsiperheet saamme nyt tämän 10 euron korotuksen, mutta sitten joskus tulevaisuudessa ehkä köyhille joitakin ropoja tulee, jos tulee? Ei kai se nyt näin voi olla? Kyllä, jos arvot on järjestyksessä, silloin kaikista köyhimmille ensiksi se tuki pitäisi antaa ja sitten muille perheille ja näille edunsaajille. Jotenkin tuntuu ihan käsittämättömältä tämä hallituspuolueiden, siis keskustalaisten ja sosialidemokraattien ja Rkp:n, linjaus tässä lapsiperheiden tukiasiassa.

Vasemmistoliittohan esitti vaihtoehtobudjetissaan, että ensimmäisen lapsen lapsilisä otettaisiin niin sanotuksi etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotuessa, eli tällöin kaikista köyhimmät lapsiperheet olisivat saaneet 100 euron korotuksen käteenjäävään tuloon. Se oli meidän vaihtoehtomme sille veropolitiikalle, mitä hallitus esitti, eli hallitus esitti hyvätuloisille euromääräisesti suurempia veronalennuksia, ja juuri työttömät lapsiperheet esimerkiksi eivät olleenkaan hyötyneet näistä veronalennuksista. Siinä mielessä nyt käy niin, että ne, jotka ovat veronalennuksina jo saaneet hyötyä, tulevat myöskin hyötymään lapsilisän korotuksista, mutta niiden miljoonan ihmisen piiriin, jotka jäivät ilman veronalennuksia, kuuluvat myöskin nämä, jotka eivät saa myöskään tätä lapsilisän korotusta käytännössä käteen.

Viime viikolla tässä salissa käytiin keskustelua kyselytunnilla kateusverosta, ja puhuttiin, että on kateutta, jos niille henkilöille, jotka saavat yli 90 000 euroa osinkotuloja, meinataan laittaa nyt tästä eteenpäin veroa. Sen sijaan samanaikaisesti käytiin samalla viikolla keskustelua siitä, onko kaikista köyhimmillä lapsiperheillä oikeutta 10 euron lapsilisän korotukseen. Näyttää siltä, että arvot tässä salissa eivät ole oikeassa järjestyksessä. Meillähän on mahdollisuus perjantaina punnita nämä arvot, kun ponnesta äänestetään.

Kokoomuksen lapsipolitiikka on mielenkiintoista, sillä viime kaudella ja edellisellä kaudella, kahdeksan vuotta kun vasemmistoliitto teidän kanssanne oli samassa hallituksessa, nimenomaan kokoomuksen puolelta oli aina se vastustus, että erityisesti kaikista köyhimpien lapsiperheiden ongelmaan olisi haettu ratkaisua. Siinä mielessä on ihan mielenkiintoista ja positiivista huomata, että nyt kokoomuskin on huomannut, että yksinhuoltajilla on talousongelmia ja että sinne pitää myös tukea saada.

Kokoomuksen malli alle 7-vuotiaiden lasten lapsilisän korotuksesta on ihan kaunis ajatus, mutta tiedän, kun olen paljon lapsiperheiden kanssa tekemisissä, että eivät ne menot suinkaan vähene silloin, kun lapsi täyttää 7 vuotta. Ehkä siinä välillä saattaa olla vähän rauhallisempaa aikaa, kun lapsi menee kouluun, mutta siinä vaiheessa, kun lapset ovat murrosikäisiä, kustannukset ovat taas todella suuret. Siinä mielessä en voi ymmärtää kokoomuksen mallia, että vain alle 7-vuotiaiden lasten lapsilisään olisi tehty korotus. Se ei tätä köyhyysongelmaa poista, sillä päivähoitomaksuissa nimenomaan tulojen perusteella on helpotuksia kaikista pienituloisimmille lapsiperheille.

Ed. Moilanen-Savolainen täällä sanoi työttömyyden hoidosta, että se auttaa parhaiten lapsiperheiden köyhyyteen. Olen samaa mieltä, että mikäli perheillä vain on mahdollisuus työllistyä, se on kaikista parasta lapsiperhepolitiikkaa silloin, kun vanhemmat nimenomaan haluavat olla työssä ja haluavat tätä kautta hoitaa perheensä toimeentulon, mutta aina se ei ole mahdollista. Hallitus ei esimerkiksi ole tehnyt mitään esityksiä sen eteen, mitä kristillisdemokraatit ja vasemmistoliitto ovat täällä aikaisemmin esittäneet, että työllistämisessä huomioitaisiin perheelliset työttömät niin, että ainakin jompikumpi näistä puolisoista pääsisi töihin. Tähän ei ole tosiaankaan tullut hallitukselta minkäänlaisia esityksiä tai ohjeistuksia työministeriöstä. Siinä mielessä, jos ei tekoja tälle puolelle tule, niin yhä edelleen työttömyys on kovin suuri, ja sen vuoksi tarvitaan nopeasti myös muita ratkaisuja lapsiperheiden köyhyysongelmaan.

Sitten, kun valiokunnan mietinnössä mainitaan kokonaisselvitys, joka esitetään tehtäväksi ja joka hallitusohjelmassa myöskin on, niin kovasti siinä on samoja sanoja kuin aikoinaan oli näissä kokoomuksen esittämissä kannustinloukkuselvityksissä. Toivon, että nyt, kun hallituspohja on muuttunut, nämä selvitykset eivät saa sitä muotoa kuin ne saivat silloin 90-luvun puolivälin jälkeen, jossa tosiaankaan monilapsiset perheet eivät olleet kovinkaan arvossa. Muistan hyvin tarkkaan, minkälaisia selvityksiä siellä oli nimenomaan köyhimpien lapsiperheiden tilanteen heikentämiseksi. Tässä salissa on monta sellaista ihmistä, jotka ovat vastuussa niistä. Ennen kaikkea katse tietenkin kääntyy tässäkin asiassa oikealle.

Lapsiperheiden toimeentulotukiongelma voitaisiin kahdella vaihtoehtoisella mallilla hoitaa. Ensimmäinen malli on ed. Virpa Puiston, josta hän on tehnyt talousarvioaloitteen, eli 10 euroa eli tämä korotettu osuus muutetaan etuoikeutetuksi tuloksi toimentulotuessa, jolloin nämä lapsiperheet saisivat sen myös käteen. Toivon, että tämä asia etenee valtiovarainvaliokunnassa. Tulemme tekemään myöskin saman sisältöisen ponnen asiasta, josta sitten äänestetään perjantaina. Toinen vaihtoehto, millä tämä voidaan ratkaista, on nostaa toimeentulotuen normin lapsiosuutta 10 eurolla, jolloin järjestelmä pysyy ehkä yksinkertaisempana, mutta tähän tarvittaisiin lakiesitys hallitukselta, ja enpä usko, että sellaista tulee, kun hallitus ei ole tähänkään asti tätä asiaa halunnut hoitaa. Kyse on siis hyvästä tahdosta. Toivon, että eduskunta nyt osoittaa hyvää tahtoa näitä köyhiä lapsiperheitä kohtaan.

Virpa Puisto  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monelta osin on helppo yhtyä ed. Huotarin puheenvuoroon. Olen vilpittömän pahoillani siitä, että sosiaalivaliokunta ei katsonut voivansa ottaa käsittelyyn laajaa kannatusta eduskunnassa saanutta lakialoitetta, jossa tämä 10 euron korotus olisi huomioitu siten, ettei sitä yhteensoviteta toimeentulotuen kanssa, jolloin myös köyhemmät perheet olisivat saaneet ostovoimaa. Perusteluna valiokunta katsoo, että toimeentulotukilaki ei ollut auki. Vaihtoehto tälle talousarvioaloitteelle oli lakiesitys. Heikkoutena tässä on se, että niin hyvää tarkoittaen täällä tehdään niin lukemattomia esityksiä ja poliittisista syistä torpataan toisia, joten köyhät lapset eivät tätä etua saa. Toivon, että lapsipoliittinen selonteko tulee mahdollisimman nopeasti, jolloin myös kupla tästä kuuden kuukauden köyhyydestä voidaan purkaa. (Puhemies koputtaa) Köyhyys on lukemattomilla paljon pitempi kuin kuusi kuukautta. Olen pahoillani siitä.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos mennään lapsiperheitten etujen historiaa hieman lävitse, vuonna 95, kun muodostettiin Lipposen ensimmäinen hallitus ja tehtiin 20 miljardin markan säästöpaketti, kyllä juuri demarit vaativat sitä, kun niitä säästöjä etsittiin, että erityisesti kotihoidon tukea supistetaan. Siinä olivat tietysti ideologiset syyt, koska lapset pitää hoitaa laitoksissa eikä kotona, mutta myöskin lapsilisiin nimenomaan demarit kävivät kiinni ja vaativat lapsilisien leikkaamista. Täytyy sanoa, että tältä osin kokoomus pyrki puolustamaan, mutta liian heikosti, lapsiperheitten etuja tuossa vaiheessa. Olemme siitä kyllä oppineet sen, että lapsilisät pitää sitoa indeksiin, koska oikeastaan kaikki muut sosiaalietuudet on sidottu indeksiin ja se on ainoa kestävä tapa pitää huolta siitä, että lapsiperheet eivät jatkuvasti häviä.

Mitä tulee sitten tähän 10 euron korotukseen ja sen lukemiseen etuoikeutetuksi osaksi toimeentulotuen osalta, täytyy kysyä, miksi vain korotus. Se on oikeastaan aika huvittavaa, että vain 10 euron korotus eikä koko lapsilisää katsottaisi etuoikeutetuksi tuloksi. Tosin täytyy tältä osin sanoa, (Puhemies koputtaa) että monia muitakin etuuksia silloin voitaisiin katsoa etuoikeutetuiksi. Mutta hallitusryhmät tyrmäsivät tämän ed. Puiston esityksen.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hieman ihmettelen täällä ed. Huotarin puheita siitä, että me emme olisi tehneet kokoomuksessa kovasti töitä sen eteen, että lapsiperheiden köyhyysongelmat ratkeaisivat. Olette asiantuntija sosiaalipolitiikassa, mutta hieman tuli sellainen tunne, että sotkitte sen asian, miten työstä ja yrittämisestä tehdään kannattavaa, ja toisaalta sen, miten otetaan huomioon köyhän ja lapsiperheiden asema. Mielestäni nämä kaksi asiaa eivät ole ristiriidassa, vaan päinvastoin on hyvä köyhille lapsiperheille, että työ ja yrittäminen on kannattavaa ja köyhien lapsiperheiden vanhemmat saavat työtä, ja tätä työtä kokoomus on tehnyt. Jos te sitä paheksutte, sitten voin tuon teidän kommenttinne hyväksyä.

Arvoisa herra puhemies! Ed. Huotarille toteaisin vielä, että kun voimavarat ovat rajalliset, pidän tätä kokoomuksen ehdotusta, että tuo rajallinen korotus kohdistetaan alle 7-vuotiaisiin lapsiin, yksinhuoltajakorotusta korotetaan hieman enemmän ja sitten lapsilisät sidotaan indeksiin niin, että ne automaattisesti korottuvat vuosi vuodelta, paljon parempana kuin hallituksen esitystä. Hieman ihmettelenkin, kun piditte meidän esitystämme kovin huonona. (Puhemies koputtaa) Oikeastaan perusteluita en teiltä kuullut ja mielellään kuulisin täällä, miksi tämä esitys ei ole hyvä lapsiperheille.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Sarkomaa sanoi, että nämä kaksi, kannustavuus ja lapsiperheitten asema, eivät ole ristiriidassa, on tietysti mukavaa, että teoriassa ne eivät näin ole. Käytännössä tosiasia on kuitenkin se, että juuri kannustavuuden varjolla tehdyt leikkaukset, joista tämä on yksi, ovat kaikkein eniten todennäköisesti aiheuttaneet köyhyyttä ja syrjäytymistä tässä maassa vanhoilta hyviltä Lipposen ensimmäisen hallituksen ajoilta saakka. Nyt saattaisi olla tilaisuus niitä vähitellen jo korjata.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sarkomaa usean kerran totesi, niin kuin ed. Akaan-Penttiläkin, että kokoomuksen hyvä malli on se, että lisäykset tulevat alle kouluikäisille, alle 7-vuotiaille lapsille. Täytyy muistuttaa käytännön tosiasiat, että perheelle lapset tulevat kaikkein eniten maksamaan sen jälkeen, kun he ovat päässeet kouluun ja ovat siellä yläluokilla olemassa. Tämän osalta ymmärrän erinomaisen hyvin, että kokoomus vastuullisena vanhana valtionhoitajapuolueena näkee, että rahaa ei riitä kaikille, että kohdistettaisiin se alle kouluikäisiin, mutta näen tärkeänä, että muistetaan myöskin se asia, että kustannukset ovat todella kalliita silloin, kun lapset alkavat varttua lähemmäs aikuisikää.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Puistolle sanoisin, että on ihan totta, että lapsiperheiden köyhyys monta kertaa kestää yli sen kuusi kuukautta. Se voi katketa siinä välillä, jos työpaikka onnistutaan saamaan. Ed. Sarkomaalle jatkaisin, että niin kuin sanoin äskeisessä puheenvuorossani, työ olisi hyvää, kaikista parasta sosiaalipolitiikkaa tältä osin ja tulonmuodostusta, mutta ei ole mitään sellaisia esityksiä, joilla nämä lapsiperheelliset pääsisivät paremmin töihin. Tarkoitan nyt lähinnä tukityöllistämismuotoja ja sellaisia tilanteita, missä pitkäaikaistyöttömyys on jo tullut ongelmaksi. Perustelin kyllä sitä, miten murrosikäisistä lapsista aiheutuu kyllä todella paljon kustannuksia.

Sanon vielä sen, että kabineteissa nimenomaan kokoomus vastusti kaikkea — puheissahan täällä voi sanoa. Te esititte keppimalleja, eli leikkaamalla sosiaaliturvaa ihmisten kannattaa mennä paremmin töihin. Me esitimme porkkanamallia (Puhemies koputtaa) eli sitä, että kun tuetaan sitä työllistymistä mahdollisimman hyvin, sitä kautta ihmisten köyhyys vähenee.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden etujärjestöt ovat lähestyneet meitä myös tämän asian tiimoilta, varmasti meitä kaikkia kansanedustajia, oppositiota mutta yhtä hyvin hallitusta, hallituksen edustajia, ja olen ymmärtänyt, että ne ovat jo ennen tämän hallituksen muodostamista pyrkineet tuomaan omat näkemyksensä hallitusneuvottelijoille. Tässä lyhyesti heidän kannanottojaan. Ymmärrän, että lapsiperheiden etujärjestöissä ovat sisällä ne ihmiset, jotka arjessa elävät lapsiperheinä lastensa kanssa ja kokevat vanhemmuutta ja sitä, mitä merkitystä sitten lapsilisillä on.

He sanovat näin: "Toki kiitollisina otamme vastaan mahdollisen 10 euron lapsilisäkorotuksen ensimmäiseltä lapselta. Kiitollisia olisimme myös siitä, että kyseinen 10 euron korotus ei vähentäisi toimeentulotuen saantimahdollisuuksia." Tästä täällä juuri olemme keskustelleet ja ed. Virpa Puisto on tehnyt erittäin hyvän lakialoitteen, ja voi sanoa, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä olen tietenkin surullinen siitä, että nyt sitä ei otettu käsittelyyn. Jos se olisi hallituspuolueitten puolelta tullut, ei oppositio olisi tietenkään vastustanut vaan se olisi varmalla saatu läpi.

Myös nämä lapsiperheitten etujärjestöt sanovat: "Muistuttaisimme kuitenkin teitä vielä siitä, että lapsiperheitä on monenlaisia. 10 euron korotus lapsilisässä tuntuu lähinnä kosmeettiselta seikalta perheiden kokonaistaloutta ja arkielämän tilanteita ajatellen. Lapsiluvun kasvaessa kyseinen 10 euroa jakaantuu sitä useamman henkilön kesken, mitä useampia lapsia kodissa on."

Näin näen, että tässä tämä linjaus, että yhdelle, ensimmäiselle lapselle, on tietysti yksi kohdennus. Samoin täällä on tullut kokoomuspuolueen puolelta toisenlaisia kohdennuksia. Nyt kristillisdemokraattisessa puolueessa olemme pohtineet myös tätä ja omassa vaihtoehtobudjetissamme lähteneet myös perhepoliittista linjausta korostamaan lapsilisien korotusten myötä ja haluaisimme, että lapsilisäkorotus ottaisi huomioon koko perheen koon.

Näemme, että lapsella on ehdoton oikeus taloudelliseen perusturvaan. Suomalainen yhteiskunta on tunnustanut tämän oikeuden maksamalla jokaiselle lapselle lapsilisän jo yli 50 vuoden ajan. Yleisen lapsilisäjärjestelmän luominen sodanjälkeisinä taloudellisesti vaikeina vuosina on yhteiskunnallisesti ollut suuri ponnistus. Lapsilisä vaikutti tuolloin merkittävästi lapsiperheiden toimeentuloon, ja sen merkitys näkyi myös yhteiskunnallisella tasolla oivallisena perhekustannusten tasaajana.

Vuonna 50, jolloin lapsilisä oli ainoa merkittävä perhepoliittinen tuki, perhekustannusten tuen osuus bruttokansantuotteesta oli lähes 4 prosenttia. Tämän jälkeen lapsilisäjärjestelmä on kokenut monenlaisia muutoksia, ja niin kuin täällä on tullut esille, vuoden 95 lapsilisien leikkausten jälkeen lapsilisien määrä on pysynyt tällä alennetulla tasolla yleisestä kohonneesta kustannuskehityksestä huolimatta. Lapsilisien ostovoima on siksi merkittävästi alentunut. Tämä on osoitettu muun muassa Veronmaksajain Keskusliiton tutkimuksessa, jonka mukaan lapsilisien ostovoima on pudonnut seitsemässä vuodessa yli 500 euroa vuodessa. Lapsiperheet ovatkin kokonaisuudessaan 90-luvun lopulla siirtyneet maamme tulonjaossa pienituloisten suuntaan, ja viimeisen vuosikymmenen aikana lapsiperheiden köyhyysaste on kaksinkertaistunut tutkijoiden mukaan.

Lapsilisien asema merkittävänä perhekustannusten tasaajana on siis monienkin tutkimusten ja selvitysten perusteella sellainen asia, jota tulisi selkeästi ylläpitää, ja ostovoima tulee palauttaa leikkausta edeltävälle tasolle. Lapsilisät on mielestäni sidottava myös yleiseen indeksiin, joka vuosittain automaattisesti korottaisi niitä. Ensimmäisestä lapsesta maksettava lapsilisä silloin vuoden 95 alussahan oli 570 markkaa, ja jos se nyt arvioidaan, se on 105 euroa.

Tiedämme, että tällä hetkellä lapsilisää saavia perheitä on vajaa 600 000. Väestöliiton uuden perhebarometrin mukaan lapsiperheet olisivat halukkaita saamaan nykyistä useampia lapsia, jos yhteiskunta tulisi aikaisempaa enemmän vastaan perheiden taloudellisen epävarmuuden poistamiseksi. Yhtenä käytännön toimena lapsiperheet ovat esittäneet siis lapsilisän korottamista. Lapsilisät ovat merkittävä lapsiperheiden ja lapsettomien perheiden välisten elinkustannuserojen tasaaja. Lapsilisä vaikuttaa perheen arkeen konkreettisella tavalla, ja siksi lapsiperheiden toimeentulon turvaamiseksi lapsilisän ostovoimaa on nyt kohennettava.

Viime kaudella eduskunta yksimielisesti edellytti ponnellaan lapsilisien sitomista indeksiin, ja sitä on myös ehdottanut STM:n lapsityöryhmä. Lapsityöryhmä esitti myös lisäksi rakenteellisia uudistuksia, ja se tarkoittaa sitä, että rakenteelliseksi uudistukseksi esitettiin lapsilisäoikeuden ulottamista 17-vuotiaisiin, jotka ovat alaikäisinä vanhempiensa elatusvastuulla.

Valiokunta teki mielestäni mietinnön, joka oli tietenkin selkeästi hallituksen linjauksen mukainen. Siinä on ainoastaan yksi muutos siihen ja sitten tämä korostus, että selvitystä tehdään, niin kuin se on ollut hallituksen ohjelmassakin, ja erityisesti valiokunta korosti, että selvityksen yhteydessä tulee tarkastella toimeentulotuen varassa elävien lapsiperheiden aseman parantamista. Tämä on sinne kyllä hyvin nostettu mukaan.

Mutta vastalauseessani, mikä on vastalause 1, olen tuonut myös ponsia, joita tulen perjantaina ponsiäänestyksessä esittämään, kaksi pontta, lausumaehdotusta, ja ne liittyvät laajentamiseen 17-vuotiaiden ikäryhmälle ja indeksisidonnaisuuteen. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen esittämään, että 7 § ja erityisesti sen 2 momentti saisi sen muodon, mikä on vastalauseessa 1.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää lapsilisälaissaan, että rakennetta uudistetaan siten, että "kaikki lapsiperheet - - hyötyvät uudistuksesta". Mietinnössä tätä pidetään "merkittävänä panostuksena lapsiperheiden tukemiseen". Pikkuisen kuulostaa hienoilta asioilta, mutta kun asiaan tarpeeksi perehtyy, huomaakin, että tämä korotus kohdistuukin vain ensimmäiseen lapseen, joten kovin suurta ja merkittävää asiaa en sanoisi, että tässä tapahtuu. Lisäksi hallitus esittää, että nykyisestä sisaruskorotusjärjestelmästä luovuttaisiin ja muiden lasten osalta lapsilisät määriteltäisiin erikseen.

Lapsilisät on tarkoitettu kulukorvauksiksi, ja sen vuoksi olisi äärimmäisen tärkeää ja välttämätöntä, että lapsilisät sidottaisiin elinkustannusindeksiin. Ed. Rauhala juuri ehdotti asiaa, ja kannatan ed. Rauhalan tekemää ehdotusta.

Noin joka kymmenes lapsiperhe elää köyhyysrajan alapuolella, ja tämä ensimmäiselle lapselle tapahtuva korotus ei ole riittävä. Minua vähän vaivaa se, että hallituksen tavoitteet, teot ja sanat ovat todella ristiriidassa keskenään. Tämä on ristiriidassa pääministeri Vanhasen määrittelemän perhepolitiikan kanssa.

Kokoomus esittää, että lapsilisäkorotus kohdistetaan kaikille alle 7-vuotiaille, koska perheen tulot ovat alkuvaiheessa alimmillaan. Ed. Seppo Lahtela puhui, että kustannukset ovat isommat silloin, kun lapsi on murrosikäinen. Näin varmaan on, mutta perheellä on silloin kyllä enemmän tulojakin käytettävissään.

Arvoisa puhemies! Minua vaivaa se, että taas jälleen ...

Arvoisa puhemies! Minua vaivaa tässä esityksessä taas se, että hallitus lupaa selvittää lapsiperheiden asemaa. Se lupaa tehdä kokonaisselvityksen. Näitä selvityksiä todellakin on runsaasti tehty ja on luvattu tehdä, ja minä todella kaipaan sitä, että myös käytännön tekoihin täällä päästään. Ed. Moilanen-Savolainen sanoi, että juhlapuheet riittäisivät, nyt on tekojenkin aika, ja sitä tekojen aikaa nyt hallitukselta tässä perään. Voitaisiin tehdä vaikka selvitys siitä, kuinka monta selvitystä hallitus aikoo tehdä ja miten hyvin hallituksen puheet ja teot vastaavat toisiaan. Se olisi varsinainen selvityksen aihe.

Osmo  Soininvaara  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä sanotaan, että tämä parantaa lapsilisiä, mutta näinhän ei itse asiassa käy, paitsi yksilapsisten perheitten osalta, koska jos otamme huomioon hallituskaudelle, neljälle vuodelle, ennustetun inflaation 2 prosenttia vuodessa, niin lopputulos on se, että lapsilisien ostovoima tämän vaalikauden aikana pienenee. Se ei siis kasva vaan pienenee. Mutta on totta kyllä, että yksilapsisten perheitten osalta tämä korotus ylittää inflaation. Kaikkien muitten lapsiperheitten osalta, vaikka ne saavat tämän muodollisen yhden lapsen korotuksen itselleen, lapsilisien ostovoima heikkenee.

Vihreitten tekemässä vastalauseessa ja rinnakkaisaloitteessa halutaan kuitenkin tarjota eduskunnalle tapa tehdä tämä lapsilisien korotus tai ikään kuin vajaa indeksitarkistus tavalla, joka olisi sosiaalipoliittisesti perustellumpi, koska on vaikea kuvitella, mihin perustuu se tieto, että nimenomaan yksilapsisten perheitten lapsilisien ostovoimaa pitää korottaa ja kaikkien muitten lapsiperheitten lapsilisien ostovoimaa pitää alentaa.

Kun me tutkimme tutkimuksia, missä lapsiperheillä on vaikeuksia, me tiedämme, että taloudelliset vaikeudet ovat erittäin yleisiä silloin, kun lapset ovat pieniä, alle kouluikäisiä, tai kun on kysymys yksinhuoltajataloudesta. Sen takia vihreitten vastalauseessa esitetään, että lapsilisiä korotettaisiin alle 7-vuotiaitten lasten osalta 12 eurolla ja että yksinhuoltajakorotus nostettaisiin 40 euroon. Meidän laskelmamme mukaan tämä maksaa laskentatarkkuuden puitteissa yhtä paljon kuin tämä hallituksen esitys. Haluamme siis tavallaan suoda aidon mahdollisuuden eduskunnalle budjettia muuttamatta tehdä ratkaisun, joka on sosiaalipoliittisesti parempi.

Todettakoon, että kun kokoomuksen malli on hyvin samanlainen, paitsi että molemmat korotukset ovat pienempiä, niin ymmärtääkseni kokoomuksen esitys vuotta 2004 ajatellen on säästölaki, mutta tietysti, kun se sisältää indeksiehdon, niin vuodesta 2005 alkaen se sitten taas merkitsee suurempia menojen lisäyksiä.

Täällä sanottiin, että asian pitäisi olla toisin päin, koska teini-ikäiset lapset kuluttavat rahaa enemmän kuin alle kouluikäiset. Tämä pitää sinänsä paikkansa. Tilastollisesti se tietysti johtuu siitä, että alle teini-ikäisten lasten vanhemmilla on enemmän rahaa; sen takia he pystyvät kuluttamaan enemmän. Jos sitä rahaa ei olisi, eivät myöskään kuluttaisi.

On myös sillä tavalla, että koulu on Suomessa ilmainen ja päivähoito taas ei ole ilmainen. Tämä merkitsee itse asiassa varsin suurta tulojen muutosta, kun lapsi siirtyy ... (Ed. Huotari: Koulukirjat ovat kalliita! — Eduskunnasta: Kymmeniätuhansia!) — Lukiolaiset eivät saa lapsilisää enää kuin ensimmäisen vuoden ajalta. Peruskoulu meillä on ilmainen. Siellä on myös ilmaiset oppikirjat. — Tässä suhteessa perheen taloudellinen tilanne paranee olennaisesti, kun lapsi saadaan päivähoidosta kouluun.

Toisaalta kyllä tiedämme, ettei se lapsiperheitten taloudellinen ahdinko siitä paljon muuksi muutu, korotetaan lapsilisiä 10 eurolla tai ei. Jos halutaan lapsiperheitten tilannetta oikein kunnolla parantaa, pitäisi puuttua asuntopolitiikkaan. Asuntopolitiikan heikkous on yksi niistä syistä, minkä takia alle kouluikäisten lasten perheillä menee heikosti.

Arvoisa puhemies! Teen ehdotuksen, että käsittelyn pohjaksi otetaan vastalauseen 2 mukainen lakiehdotus.

Edelleen haluan puuttua keskusteluun lapsiperheitten toimeentulotuesta. Lapsiperheitten toimeentulotukinormiahan heikennettiin 90-luvun lopulla Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana osana niistä säästölaeista, joita silloin tehtiin. (Ed. Huotari: Kannustinpolitiikan seurausta! Se ei ollut säästölaki, se oli kannustinlaki!) Silloinhan kaikkien väestöryhmien tilannetta heikennettiin. Mutta tässä yhteydessä voidaan tietysti pohtia, olisiko tätä syytä nyt jo muuttaa ja korottaa uudestaan lapsiperheitten toimeentulotukinormia. Silloin sen tekeminen niin, että se koskisi vain ensimmäistä lasta, ei ole mitenkään perusteltua, vaan kyllä sen pitäisi jo mennä koko sen normin läpi.

Arvoisa puhemies! Ehkä lasten kannalta vielä parempi asia olisi se, että me silloin puuttuisimme teini-ikäisten lasten tilanteeseen tai vähän vanhempien lasten tilanteeseen ja itse asiassa saattaisimme tähän lapsiperheitten normiin tämmöisen korvamerkityn harrasterahan. Minusta on erittäin ikävää, että vähävaraisten perheitten lapset joutuvat luopumaan jalkapallosta ja muista tämmöisistä koulutovereittensa harrastuksista vaan sen takia, että vanhemmilla ei ole varaa tämän maksun maksamiseen.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Soininvaara sanoi, että lapsiperheiden toimeentulotukinormia leikattiin silloin Lipposen ensimmäisen hallituksen aikaan. Niin tehtiin, mutta se ei ollut säästölaki, vaan se oli nimenomaan kannustinloukkutyöryhmän esittämä lakimuutos. Tämä samainen kannustinloukkutyöryhmä esitti myös 7 prosentin omavastuun asumiskustannuksiin toimeentulotuessa. Eli lapsiperheet maksoivat vähintään tuplana näitä kannustinloukkukustannuksia, mistä äsken juuri omassa puheenvuorossani yritin kauniimmin ja siistimmin sanoa: että lapsiperheet maksoivat todella kovan hinnan siitä kokoomuslaisesta kannustinloukkuajattelusta, jossa myös ed. Soininvaara oli silloin mukana.

Juuri näitä, kumpaakaan, ei ole nyt tämä hallitus korjaamassa, jotka olisivat ihan ensisijaisia asioita hoitaa. Molemmat asiat ovat vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetissa, koska olemme priorisoineet nämä asiat ennen veronalennuksia.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauksena tuohon edelliseen, ed. Soininvaaran puheenvuoroon: Kyllä kaikista suurin ongelma esimerkiksi yksinhuoltajaperheille tuli siinä vaiheessa, kun yksinhuoltajavähennys poistui verotuksessa ja siirryttiin tähän Kelan yksinhuoltajalisään. Se tapahtui 90-luvun alussa. Eli siinä kyllä selkeästi yksinhuoltajat huomasivat, että tulot pienenivät.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Tässä hallituksen esityksessä lapsilisien korottamisesta 10 eurolla on kaksi oleellista elementtiä mielestäni. Ensimmäinen elementti, ensimmäinen piirre, on se, että tämä korotus tehdään niin sanotun Kiinan-mallin inspiroimana (Ed. Sarkomaa: Lipposen mallin!) eli korotus annetaan vain ensimmäisen lapsen lapsilisään. Toinen keskeinen piirre tässä uudistusesityksessä on se, että lapsilisiä ei sidota indeksiin.

Mitä ensinnäkin tulee tähän Kiinan-malliin, niin tämän ajattelun suomalaiseen lapsilisäjärjestelmään toi itse asiassa silloinen pääministeri Paavo Lipponen, joka oman vaalikampanjansa avajaistilaisuudessa esitti ajatuksen siitä, että tällä vaalikaudella lapsilisiä tulisi korottaa siten, että vain ensimmäisen tai toisen lapsen lapsilisää korotetaan. Tästä virisi myös eduskunnassa tuoreeltaan keskustelua.

Tässä keskustelussa tässä samassa salissa silloinen kansanedustaja, nykyinen ministeri Liisa Hyssälä sanoi muun muassa seuraavaa: "Tätä taustaa vasten kritisoin pääministeri Lipposen vaalikampanjansa avaustilaisuudessa esittämää korotusta lapsilisään ensimmäisen ja toisen lapsen osalta. Hänen mielestään on otettava pontevampi ote perheiden ja lasten asioihin ja lapsilisäjärjestelmää uudistettava siten, että ostovoima vahvistuu. Lipposen mukaan tällä tehtäisiin oikeutta tavallisille kahden ja kolmen lapsen perheille tekemättä vääryyttä monilapsisille perheille." Hyssälä jatkaa: "No, tällä matematiikan tajulla, joka itselläni on, tehdään nimenomaan vääryyttä monilapsisille perheille. Jos on yksi tai kaksi lasta, silloinhan korotus on 100 prosenttia, mutta jos on viisi lasta, silloinhan korotus on kaksi viidesosaa eli 40 prosenttia. Silloin aina monilapsisen perheen suhteellinen asema yhden ja kahden lapsen perheeseen verrattuna heikkenee. Eli aina suhteellisesti monilapsiset ovat sitten heikommassa asemassa, kun tällä logiikalla korotukset tehdään. Se on ristiriidassa mietinnön lauselman kanssa." Näin siis silloinen kansanedustaja, nykyinen ministeri Hyssälä 2.10. eli runsas vuosi sitten.

Mitä samainen Hyssälä nyt sitten tällä vaalikaudella tekee? Hän hallituksen ministerinä esittää ja hän kansanedustajana kannattaa sellaista lapsilisien korotusmallia, joka juuri toteuttaa tämän Lipposen esittämän niin sanotun Kiinan-mallin, joka Hyssälän mielestä nimenomaan tekee vääryyttä monilapsisille perheille. Eli ministeri Hyssälä haluaa tehdä vääryyttä monilapsisille perheille.

Miksi takit ovat tässä kääntyneet keskustassa? Miksi se malli, joka viime vaalien alla tuntui erittäin torjuttavalta, epäoikeudenmukaiselta ja monilapsisille perheille vääryyttä tekevältä, on nyt keskustan johtaman hallituksen esityksenä täällä eduskunnassa? Olisin tätä ministeri Hyssälältä, herra puhemies, kysynyt, mutta hän kävi vain kiireesti nappaamassa laukkunsa ja jatkoi seuraavaan tilaisuuteen.

Kysyisin tätä joltakin muulta hallituksen jäseneltä, keskustalaiselta tai muulta, mutta eipä niitäkään tässä salissa näy, onhan kello jo 15. Eli keskustelkaamme, kansanedustajat, täällä keskenämme ja ihmetelkäämme sitä, miten keskustan takki on täysin kääntynyt vaalien jälkeen. (Ed. Huotari: On täällä Korkeaoja!) — Anteeksi, herra puhemies, anteeksi, ministeri Korkeaoja! Ministeri Korkeaoja todellakin on ainoa valtioneuvoston jäsen, joka kunnioittaa keskustelua läsnäolollaan, ja siitä hänelle kaikki kunnia. Jos saamme vielä vastauksia esittämiini kysymyksiin, niin sitä parempi.

Arvoisa herra puhemies! Toinen merkittävä piirre tässä hallituksen esityksessä on se, että lapsilisiä ei sidota sittenkään indeksiin, vaikka eduskunta viime vaalikaudella ja viime valtiopäivillä yksimielisesti tätä esitti. Jos ajatellaan sosiaalisia etuuksia, sosiaalisia tulonsiirtoja, niin voi sanoa, että ilmeisesti lapsilisät ja opintotuki ovat niitä harvoja tällaisia laajasti kansalaisille kohdennettavia sosiaalisia tai sivistyksellisiä tulonsiirtoja, jotka eivät nauti indeksisuojaa.

Mitä tässä suhteessa keskusta sitten vaalien alla esitti? Siellä oli tämmöinen keskustan vaaliohjelma käytössä, jota kaikissa vaalipiireissä, kaikissa paneeleissa paasattiin keskustan kansanedustajaehdokkaiden toimesta, ja täällä lukee sivulla 13, toinen palsta: "Lapsilisien taso on sidottava indeksiin." Eli keskusta oli siis ennen vaaleja sitä mieltä, että lapsilisien taso on sidottava indeksiin. Nyt vaalien jälkeen keskusta vastustaa lapsilisien sitomista indeksiin. (Ed. Lindqvist: Emme vastusta, se on tavoite!) — Kyllä tulee vastustamaan, ed. Lindqvist, ei tarvitse odottaa kuin tämän päivän ja perjantain äänestyksiä, niin huomaamme, että keskusta vastustaa.

Taas on kysyttävä, miksei se, mikä vaalien alla keskustalle kelpasi, vaalien jälkeen enää kelpaa. Vastaushan on se, että ei keskusta ole yksin hallitusta muodostanut eivätkä he ole pystyneet kaikkia hyviä tavoitteitaan mitenkään saamaan läpi (Min. Korkeaoja: Oikea vastaus!) tässä pääministeri Vanhasen hallituksessa tai sitä edeltäneessä pääministeri Jäätteenmäen hallituksessa, jolloin hallitusohjelma käytännössä sovittiin.

Tämä pakottaa kysymään, kuka esti lapsilisien sitomisen indeksiin hallitusohjelmassa. Kun keskusta tätä omien puheittensa mukaan vimmatusti ajoi, niin tekö, ed. Gustafsson, asetuitte poikkiteloin ja estitte tämän uudistuksen, vai oliko ed. Karhu se, joka omassa ryhmässään patisti omia hallitusneuvottelijoitaan torjumaan tämän vaatimuksen. (Ed. Huotari: Entäs Rkp:ssä?) Kuka oli se, joka tämän uudistuksen esti?

Oleellisempaa kuin se, kuka sen esti, on se, mikä on tämän estämisen merkitys. Yhdessä tämän hallituksen esityksen mallin kanssa tämän indeksiin sitomattomuuden merkitys on se, minkä ed. Soininvaara puheessaan totesi ja minkä hän on myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön liittämässään vastalauseessa osoittanut. Eli tämä hallituksen lapsilisien korottaminen Kiinan-mallin mukaan 10 eurolla merkitsee sitä, että tällä vaalikaudella, tälläkin vaalikaudella, monilapsisten perheiden, joissa on enemmän kuin yksi lapsi, lapsilisien reaalinen ostovoima tulee alenemaan, jos inflaatio kehittyy noin 2 prosenttia vuodessa, kuten on laskettu. Siis tämänkin hallituksen aikana tällä Kiinan-mallilla, kun lapsilisiin tehdään tämä 10 euron korotus ja lapsilisiä ei sidota indeksiin, lapsiperheiden lapsilisistä saama ostovoima tulee kehittymään negatiivisesti. Lapsilisien reaaliarvo tulee tälläkin vaalikaudella heikkenemään.

Arvoisa puhemies! Kun ed. Moilanen-Savolainen kävi täällä ylistämässä nykyisen hallituksen perhepoliittista positiivisuutta ja perhemyönteisyyttä ja sanoi, että on tapahtunut suunnanmuutos, niin se suunnanmuutos, mikä on tapahtunut, on se, että keskustan suunta on täysin muuttunut siitä, mikä se vaalien alla oli.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on laajasti ihmetelty, miksi ed. Virpa Puiston aloite lapsilisien toimeentulosidonnaisuudesta ei tullut valiokunnan käsittelyyn. En nyt käy tässä syvemmin analysoimaan valiokunnan puheenjohtajan ed. Valto Kosken sielunelämää. Olen siihen kahdeksan kuukauden ajan sen verran tutustunut, että uskallan kyllä sanoa, että kysymys ei liene ollut pelkästä ilkeydestä, uskoisin, että enintään nyt tuollaisesta kymenlaaksolaisesta sosialidemokraattisesta käytännönläheisyydestä. Mutta olennaista ei ole minusta se, miksi se ei tullut sinne. Olennaisempaa on se, mitä sille olisi tapahtunut, jos se olisi tullut sinne valiokuntaan. Minä pahasti epäilen, että sille olisi käynyt kuten lähes kaikille niille pyrkimyksille, joita oppositio esittää. Tässä tapauksessa on tietysti vähän vaikea määritellä, pitäisikö ed. Puiston aloitetta nyt sitten nimittää oppositioaloitteeksi vai joksikin muuksi, mutta luultavasti sille ei olisi käynyt hyvin. Se on minusta laajempikin ongelma.

Täällä on ollut jo jokunen lakiesitys ja tänä iltapäivänä niitä tulee lisääkin, joissa on ollut mahdollisuus puuttua sellaisiin kysymyksiin, joissa itse asiassa aina vuoron mukaan, kuten ed. Kiviniemi tätä laajemmalle kansanjoukolle osoitetussa ohjelmassa lauantaina taisi todeta, on käynyt lähinnä sillä tavoin, että puheet ovat samat, ainoastaan puheenpitäjän paikka on vaihtunut hallituksesta oppositioon ja päinvastoin. Se on johtanut tietysti siihen, että me kenties annamme vähän kummallisen kuvan tästä politiikasta. Täälläkin, kun tätä keskustelua kuuntelee, itse asiassa kukaan ei ole ollut sitä mieltä, että tämä lapsilisien toimeentulotukisidonnaisuus olisi hyvä asia. Ed. Soininvaarasta en ole ihan varma, mutta suunnilleen kaikki, jotka asiasta ovat puhuneet, ovat olleet sitä mieltä, että kaikkein vähävaraisimpien perheitten tämäntapainen syrjään jättäminen ei ole hyväksyttävää. Itse asiassa sosiaali- ja terveysvaliokuntakin oli tätä mieltä, kun se kuitenkin sivusi tätä asiaa mietinnössään. Edelliset sosiaali- ja terveysvaliokunnat — tutkin noita pöytäkirjoja siltä ajalta, kun itse en täällä ollut — näyttivät olleen samaa mieltä.

Aivan samalla tavalla toimeentulotuen asumismenojen omavastuun osalta on ollut havaittavissa sama ilmiö. Sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössään on vahvasti sitä mieltä, että asia ei ole hyvin, ja nyt tässä lapsilisien indeksiin sitomisen osalta koko eduskunta ilmeisesti viime kaudella oli täsmälleen samaa mieltä. Siitä huolimatta entinen meno vaan jatkuu. Ne perustelut, minkä takia nämä sidonnaisuudet silloin 90-luvun alkupuolella tulivat, valtiontalouden vaatimat voimakkaat leikkaukset, eivät enää päde. Siitä huolimatta se meno jatkuu. Ihan samalla tavalla kannustavuuskaan ei tätä vaadi, koska on kohtuullisen selvää näyttöä siitä, että pienentämällä kaikkein köyhimpien ensisijaistakin toimeentuloturvaa ei ihmisiä saada työllistymään. Siitä huolimatta muutosta ei tapahdu.

Täällä kokoomus, keskusta ja sosialidemokraatit ja välillä aina vasemmistoliittokin ovat käyneet keskustelua siitä, kuka olikaan syyllinen. Budjettikeskustelussakin perusteluna sille, onko kuntatalous hyvin vai ei, ei suinkaan ollut se, onko se hyvin vai ei, vaan perusteluna oli se, kuka on kulloinkin ollut hallituksessa.

Nämä ovat varsin mielenkiintoisia perusteluja sinänsä, mutta minusta jotenkin tuntuu, että ihan tavalliset ihmiset, ne, joita nämä puheet ja niitten seuraukset koskettavat, alkavat jossain vaiheessa ihmetellä. Erityisesti epäilen, että se ihmettely toteutuu tämän lapsilisän osalta, koska jos nyt vähänkin muistelen, mitä me vaalikentillä puhuimme, niin sen lisäksi, mitä ed. Zyskowicz luki näistä keskustapuolueen mainioista kirjasista ja ministeri Hyssälän aiemmista puheista, niin kyllä peiliin katsomista on meillä itse kullakin. Nyt meillä on tietysti tilaisuus tulevissa budjettiäänestyksissä näyttää, mitä mieltä me oikeasti olemme. On tietysti se vaihtoehto, että äänestämme sen mukaan, mitä mieltä olemme. Sitten ne, jotka eivät äänestä, tietysti keksivät edelleen selityksiä, ja kenties tämä vanha mylly jatkuu. Kysymys on vain siitä, kuinka pitkälle sen myllyn polkemisella ihmisten usko politiikkaan ylipäätään riittää.

No, joka tapauksessa, vaikka valiokunnassa nyt en sattuneesta syystä mielipidettä päässyt sanomaan, kun vasemmistoliitto tulee täällä tekemään ponnen, johon toivomme saavamme tukea, että ratkeaisi tämä perustavaa laatua oleva ongelma pienituloisimpien, toimeentulotukea saavien ihmisten osalta, että he saisivat edes nämä lapsilisien korotukset, niin toivon, että se menee läpi. Siinä äänestyksessä jokainen voi sitten osoittaa, mitä mieltä hän oikeasti on tässä asiassa, niin ed. Puisto, jonka aloite nyt ei päässyt valiokunnan käsittelyyn, kuin kaikki muutkin sosialidemokraatit, kaikki keskustalaiset ja kaikki me muut myös. Siinä sitten nähdään, mitä mieltä me olemme. Tämän lisäksi totean, että kun kannatin ed. Rauhalan esitystä lapsilisien sitomisesta indeksiin jo tuolla valiokunnassa, niin tulen tekemään sen myöskin täällä salissa ensi perjantaina.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron ed. Zyskowiczin puheenvuoron jälkeen. Vaikkakin on niin, että ed. Zyskowicz on tämän saman tyyppisen puheenvuoron käyttänyt tämän vaalikauden aikana jo useita kertoja, niin on kuitenkin pakko siihen vastata ja korjata siinä olleita epätarkkuuksia ja suoranaisia virheellisiä väittämiä, joista yksi oli se, että keskusta puolueena vastustaisi nyt lapsilisien sitomista indeksiin. Emme me ole tätä linjausta mihinkään muuttaneet. Olemme edelleen sitä mieltä, että se on tavoite, joka pitää pystyä lähivuosina saavuttamaan. Mutta sillä, mitä hallitusneuvotteluissa yhdessä muiden hallitusryhmien kanssa päätettiin, pystyttiin muuttamaan tätä linjaa, jolla kaksi edellistä hallitusta olivat, eli silloinhan vain lapsilisiä leikattiin ja oli tällainen leikkauslinja vallalla. Nyt on tehty tällainen 180 asteen linjanmuutos ja nyt on lähdetty korotusten tielle. Tämä on avaus, jota pitää jatkaa. Uskon, että laajemmaltikin hallituspuolueiden keskuudessa on halukkuutta jatkaa tällaista perhepolitiikan osalta myönteistä linjaa. (Ed. Gustafsson: Näin on!)

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään ansiokkaasti tuotu esille kaikista köyhimpien lapsiperheiden tilannetta, toimeentulotukea saavien lapsiperheiden asemaa. Haluaisin kuitenkin tähän keskusteluun tuoda sen näkökulman, että mielestäni kaikista tärkeintä toimeentulotukea saavien lapsiperheiden aseman parantamiseksi olisi se, että varattaisiin riittävästi resursseja ennalta ehkäisevään toimeentulotukeen. Toimeentulotuessa on mahdollisuus huomioida muun muassa lasten harrastusmenoja ja muita lasten menoja. Se on tietysti tosi tärkeätä, koska ei voi olla lapsen vika, jos hänen vanhempansa ovat esimerkiksi työttömiä tai muuten pienituloisia.

Sen lisäksi, että pidän tärkeänä ennalta ehkäisevän toimeentulotuen resurssien riittävyyttä, haluaisin myös korostaa muita toimeentulotukeen tarvittavia muutoksia, joiden toivoisin menevän jossakin vaiheessa eduskunnassa läpi. Tärkeimpänä on esimerkiksi 7 prosentin omavastuuosuuden poistaminen asumiskuluista, ja tärkeätä on myös ensisijaisten etuuksien tason, kuten esimerkiksi työmarkkinatuen, korottaminen siten, että ei tarvitsisi toimeentulotukeen turvautua.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kiviniemen puheenvuoron johdosta totean, että keskusta vastustaa lapsilisien sitomista indeksiin ja uusimman näytön tästä vastustuksestaan keskustan eduskuntaryhmä tulee antamaan ensi perjantaina äänestäessään tässä salissa sellaista lausumaa vastaan, jossa tätä hallitukselta edellytettäisiin. Ed. Kiviniemi, jos olen väärässä, osoittakaa se ensi perjantain äänestyksessä.

Mitä sitten tulee siihen, että ed. Kiviniemi vertaa tämän hallituksen linjaa ja Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen linjaa, on tietysti vähän eri asia hoitaa valtion asioita ja esimerkiksi sosiaalisia tulonsiirtoja tilanteessa, jossa otetaan kymmeniä miljardeja markkoja velkaa joka vuosi, kuten Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana jouduttiin tekemään, verrata sitä tilanteeseen, jossa ollaan tänä päivänä, jossa kiitos tämän Lipposen hallitusten aikaisen järkevän finanssipolitiikan on saatu valtion talous tasapainotettua. (Puhemies koputtaa) Ei kyse ollut mistään hallituksen poliittisesta valinnasta, leikkauslinjan valitsemisesta, kuten ed. Kiviniemi antoi ymmärtää, vaan valtiontalouden tilanne oli toinen. Nyt on muut mahdollisuudet.

Maija-Liisa  Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edellisissä puheenvuoroissa on kyllä tullut varmasti kaikille selväksi, että keskusta on vaaliohjelmissaan halunnut parantaa lapsiperheiden asemaa ja se linja on näkynyt budjettiesityksessä, jossa näkyy kaikkien hallituspuolueiden kädenjälki, niin kuin se näkyy edellistenkin hallitusten budjettiesityksissä. Tässä on todella tapahtunut selkeä suunnanmuutos, eikä lapsiperheiden köyhyyttä paranneta todellakaan pelkästään lapsilisillä vaan näillä monilla edellä mainituilla toimenpiteillä.

Jos katsotaan hallituksen esityksiä, niin kyllä verohelpotukset kohdistuvat moniin lapsiperheisiin. Sitä kautta tulee hyvinvointia lisää. Samoin sosiaali- ja terveydenhuoltoon lisätyt valtionosuudet lisäävät varmasti lapsiperheiden hyvinvointia. Tätä täytyy tarkastella kokonaisvaltaisemmin eikä puhua pelkästään siitä, että pelkällä lapsilisien korottamisella hoidetaan tilannetta.

Sari Sarkomaa  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lindqvistille totean, että kyllä tässä lapsilisäesityksessä on aika punainen kädenjälki. Kyllä tässä näkyy se Lipposen lanseeraama malli, jonka hän esitti vaalikampanjansa avajaisissa. Kysynkin tässä ed. Kiviniemeltä, kun sanoitte, että te ette vastusta lapsilisien sitomista indeksiin, minkä takia te sitten asetitte lapsilisien sitomisen indeksiin niin pitkälle siinä luettelossa, että se tulee sitten joskus, jos se on mahdollista, ettekä ensi sijalle niin kuin eduskunta. Meillä oli lapsipoliittinen selonteko, jossa käytiin hyvin tarkkaan läpi perheiden tilanne. Sitä käytiin hyvin pitkään läpi, kuunneltiin asiantuntijoita, ja sen jälkeen eduskunta yksimielisesti päätyi esitykseen, että lapsilisien sitominen indeksiin on ensisijainen asia, mikä pitää tehdä. Miksi tämä hylättiin?

Totean teille, kun sanoitte, että suunta lapsilisissä muuttuu, että ei se suunta muutu. Monilapsisten perheiden kohdalla tällä vaalikaudella lapsilisien reaaliarvo laskee. Suunta ei siis muutu mihinkään. Tämä on hyvä ed. Kiviniemen tietää.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz täällä vertaili Lipposen ensimmäisen hallituksen aikoja ja sanoi, että silloin oli taloudellisesti tiukkaa. Yhä edelleen haluan muistuttaa siitä, että toimeentulotuen lapsiosuuden leikkaaminen ja ed. Taiveahonkin täällä mainitsema asumisen omavastuuosuuden lisääminen toimeentulotukeen eivät olleet taloudellisista syistä tehtäviä leikkauksia, vaan ne olivat leikkauksia, jotka tehtiin kannustinsyistä. Minusta olisi reilua, että te nyt, kun te täällä niistä puhutte, puhuisitte niistä myöskin reilusti sillä nimellä. Täytyy ihmetellä, että myös teidän takkinne on kääntynyt.

Ed. Lindqvistille täytyy sanoa, kun sanoitte, että veronalennukset hyödyttävät köyhiä lapsiperheitä, että sehän ei pidä paikkaansa. (Ed. Lindqvist: Pienituloisia!) — Nimenomaan pienituloisia, mutta eivät näitä, jotka ovat toimeentulotuella, koska he eivät juuri saa veronalennuksia. — Miljoona ihmistä Suomessa ei saanut näitä veronalennuksia, joita teidän hallituksenne nyt antoi tässä. Te ette ole mielestäni edes huomanneet vielä sitä, että miljoona ihmistä jäi niiden ulkopuolelle.

Hanna-Leena  Hemming  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiviniemi äsken totesi, että jatkossa kyllä keskustakin tulee pyrkimään siihen, että lapsilisät sidotaan indeksiin. Mielestäni tämä paikka olisi ollut juuri nyt tänä vuonna sitoa ne indeksiin ihan senkin takia, että keskusta niin voimakkaasti tämän asian puolesta liputti vaalikampanjassaan. Tästä oli yksimielinen päätös edellisen eduskunnan puolelta. Lisäksi meidän taloutemme on juuri tänä vuonna siinä tilanteessa, että siihen olisi ollut mahdollisuus.

Meidän työllisyytemme kehittyminen vaikuttaa tällä hetkellä siltä, että taantuma tulee olemaan sitä luokkaa, että tämän nelivuotiskauden aikana ei toista mahdollisuutta tule sitoa lapsilisiä indeksiin. Eli jos ei sitä nyt tehdä, tilaisuutta ei tule. Onko sitten niin, että keskusta kantaa vastuun siitä, että sitä ei tullut tänä nelivuotiskautena, ja silloin se vika kääntyy sosialidemokraattisen puolueen puoleen, että he vastustivat? Tähän haluaisin vastauksen.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Keskustapuolueen edustajat täällä perustelevat tätä lapsivastaista politiikkaa sillä periaatteella, että kyllähän me, mutta muut, eli hallituksen sisällä he ajaisivat toista linjaa, mutta eivät pysty ajamaan sellaista linjaa kuin ovat vaalitavoitteissaan esittäneet. Minä nyt reilun pelin vuoksi pyytäisin sosialidemokraatteja vastaamaan: Oletteko te olleet hallituksen sisällä estämässä keskustapuolueen toisenlaiset tavoitteet, kuin mitkä tässä esityksessä meillä käsittelyssä on? Pyytäisin teitä vastaamaan. Te varmaan tiedätte ryhmänne päätöksistä hallituksessa ja eduskuntaryhmässänne.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Huotarin puheenvuoron johdosta totean, että kun viittasin lapsilisäleikkauksiin Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana, tarkoitin todellakin sitä lapsilisätasoon tehtyä leikkausta, joka sovittiin hallitusohjelman yhteydessä siinä tilanteessa, jossa valtio otti todella kymmeniä miljardeja markkoja vuosittain velkaa. En tarkoittanut niitä muutoksia toimeentulotukijärjestelmässä ja lapsilisien osalta, jotka toteutettiin kannustinloukkutyöryhmän työn pohjalta, enkä tässä suhteessa enkä muutoinkaan ole muuttanut kantaani, vaan olen edelleen sitä mieltä, että ne ratkaisut pyrkivät siihen, että pienituloinenkin työ olisi kannustava ja kannattava vaihtoehto sosiaaliturvaan verrattuna. Olen edelleenkin sitä mieltä ja hyvin vankasti sitä mieltä, että meillä on jatkettava toimia, joilla pyritään vahvistamaan työnteon kannattavuutta ja kannustavuutta.

Mitä ed. Vielman puheenvuoroon tulee, niin voin teille sosialidemokraateille jo tässä vaiheessa kertoa, että (Puhemies koputtaa) ensi vaaleissa vaalikentällä te joudutte kyllä näistä keskustan vaalilupauksista vielä vastuuseen.

Mari Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisin kuin täällä muutamassa kokoomuksen edustajan puheenvuorossa väitettiin, en sanonut niin, että hallitusneuvotteluissa SDP olisi syyllinen ollut siihen, että indeksikorotusta ei tullut. (Ed. Zyskowicz: Rkp:ko se siinä? — Ed. Pulliainen: No, sehän se!) Totesin sen, että hallitusneuvottelut ovat aina sellaisia, että kukaan ei saa kaikkia tavoitteitaan läpi. (Välihuutoja) Minusta tärkeintä on, että pystytään puolustamaan taas tällä hetkellä niitä hyviä lopputuloksia, joita on saatu aikaan. Kotihoidon tukeen tulee korotus, lapsilisiin tulee korotus, minimiäitiyspäivärahaan tulee korotus. Kokoomus ei saanut näistä mitään aikaan viimeisen kahden vaalikauden aikana, niin että kokoomuksen saldo lähentelee kyllä nollaa.

Kun ed. Zyskowicz antoi ymmärtää, että ikään kuin tällä vaalikaudella olisi taivas auennut tässä taloudellisessa tilanteessa, niin että nyt olisi varaa panostaa lapsiperheisiin, niin toteaisin, että kuten tiedätte, se ei kyllä nyt pidä todellakaan paikkaansa. (Ed. Zyskowicz: No, on se nyt ainakin erilainen kuin aikaisemmin!) Taloudellinen tilanne on tällä hetkellä tiukempi, kuin mitä se oli muutama vuosi sitten, (Puhemies koputtaa) sekä valtiontaloudessa että kansantaloudessa.

Jukka Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen herkällä korvalla kuunnellut tätä keskustelua ja ajatellut, kannattaako tähän osallistua. (Eduskunnasta: Ei kannata!) — Kyllä kannattaa, ja sen takia pyysin puheenvuoron.

Olin itse hallitusohjelmaneuvotteluissa mukana, en tosin siinä työryhmässä, jossa sovittiin perhepoliittisesta ohjelmasta. (Ed. Lamminen: Sieltähän se syyllinen löytyi!) Mutta oma näkemykseni on se, että näissä hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittiin nimenomaan merkittävistä täsmätoimista lapsi- ja perhepolitiikan puolella: lasten aamu- ja iltapäivätoiminta, myöskin tämä lapsilisäkorotus, myöskin panostukset lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon jne. (Hälinää)

Sitten — kuunnelkaa nyt vielä — ed. Ben Zyskowicz, tiedättekö te, paljonko valtion budjetissa käytetään lapsilisiin rahaa? Se on vanhassa rahassa suuruusluokkaa 8 miljardia markkaa. Minusta on tärkeää, että se vara, mikä nyt on käyttää lapsiperheiden hyväksi, (Puhemies koputtaa) kohdennetaan nimenomaan kaikkein pienituloisimmille. Vaikka minäkin pidän tavoitteena sitä, (Puhemies koputtaa) että lapsilisät sidotaan indeksiin, niin nyt ei vaan ollut siihen mahdollisuutta ja varaa. (Puhemies koputtaa) Mutta se on myöskin meidän sosialidemokraattien tavoite. Mutta mieluummin kohdennetaan voimavarat niille lapsiperheille, jotka todella sitä tukea tarvitsevat. Arvelisin näin, että indeksikorotus olisi voinut valua myöskin sen tyyppisille perheille, joita ...

... muun muassa me kansanedustajat edustamme, jotka emme lapsilisiä tarvitse.

Tapani Tölli /kesk:

Herra puhemies! Käsiteltävänä on hallituksen esitys lapsilisien korottamiseksi. Kun olen seurannut tätä keskustelua ja yksittäisiä puheenvuoroja, haluan todeta, että kyseessä on korotus eikä leikkaus. (Ed. Zyskowicz: Paitsi monilapsisilta perheiltä! — Ed. Pulliainen: Paitsi reaaliarvoinen korotus!) Tämä on ensimmäinen korotus pitkään aikaan. Minua erityisesti lämmitti tässä keskustelussa ed. Zyskowiczin puheenvuoro, miten lämpimästi hän puhui lapsiperheiden puolesta. Tämä tietää hyvää eteenpäinkin. Näitä puheenvuoroja vain olisin toivonut kuulevani juuri päättyneen kuudentoista vuoden aikana. Ei niitä juuri kuullut.

Kun ajattelemme tilannetta, muistamme, että 90-luvun alkupuolen jälkeen elimme voimakkaan taloudellisen kasvun aikaa ja sinä aikana tehtiin suurimmat leikkaukset perhepoliittisiin tukiin. Tämä on todella ensimmäinen korotus pitkään aikaan. Tietysti on hyvinkin perusteltua sanoa, että korotus ei ole riittävä. Se on kuitenkin hallitusohjelman mukainen, ja se on sen tiukan kehyksen sisällä, mikä on nyt päätetty.

Todettakoon vielä, että lapsilisät ovat yksi osa siitä kokonaisuudesta, millä lapsiperheiden tilannetta hoidetaan. Vuonna 2005 tulee vuoroon korotettavaksi kotihoidon tuki, eikä sen merkitys ole suinkaan vähäinen. Me tiedämme varmasti kaikki sen, että erityisesti monilapsisten perheiden, niin sanottujen kolme plus -perheiden, tilanne on tiukka, jopa vaikea. Hallitusohjelman mukaan lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta laaditaan kokonaisselvitys ottaen huomioon sosiaalietuuksien ja tulojen, palveluiden, maksujen, verojen ja perhevapaiden yhteisvaikutukset. Tämä selvitys tulee antamaan hyvää aineistoa päätöksenteon pohjaksi eteenpäin.

Lopuksi haluaisin nostaa esille sen, mitä viime kesänä pääministeri Vanhanen totesi puhuessaan lapsista ja perheistä: "Oma yksinkertainen teesini on se, että elämän tärkein vaihe on se, kun kasvatetaan lapsia." Tähän teesiin on hyvä yhtyä.

Päivi Räsänen /kd:

Herra puhemies! Olen pettynyt siihen, että tämä lapsilisien rakenneuudistusmalli on edennyt tähän pisteeseen ilman muutoksia.

Todellakin, viime syksynä tämän mallin esitteli vaalikampanjansa avaustilaisuudessa silloinen pääministeri Lipponen, ja hän ehdotti rakenneuudistusta, jolla purettaisiin lapsilukumäärän mukaan nousevaa lapsilisien porrastusta. (Ed. Laakso: Ja vastusti samassa puheessaan indeksikorotusta!) — Aivan, ed. Laakso. Hän todellakin vastusti indeksiin sitomista, vaikka koko eduskunta sitä yksimielisesti kannatti. — Hän useaan kertaan totesi, että porrastuksille ei ole mitään sosiaalipoliittista perustetta. Muistan, että hän ei juuri ainakaan julkista tukea ja vielä vähemmän yksityisissä keskusteluissa tukea saanut edes omalta ryhmältään, puhumattakaan sitten keskustapuolueesta ja muista puolueista. Esimerkiksi keskustan eduskuntaryhmän silloinen puheenjohtaja Mauri Pekkarinen hyvin voimakkaasti vastusti tätä Lipposen kaavailemaa rakenneuudistusta. (Ed. Zyskowicz: Hän on Kiinassa perehtymässä tähän Kiinan-malliin!) Pidän todellakin hämmästyttävänä sitä, että keskusta nieli tämän mallin aivan sellaisenaan. Voidaan kysyä, mitä lapsiperheiden tasa-arvoa se on, että kymmenlapsisen perheen yhden lapsen osalta lisää tulee vain 1 euro, kun yksilapsisen perheen kohdalla lasta kohden tulee 10 euroa.

Lapsilisien reaaliarvo putosi Lipposen kahden hallituksen aikana 18 prosenttia kaiken kaikkiaan sekä suorien leikkausten vuoksi että siksi, että niitä ei ollut sidottu indeksiin. Vihreiden vastalauseessa on hyvin kuvattu se, miten lapsilisien reaaliarvo tulee kaikilla muilla paitsi yksilapsisilla perheillä laskemaan tämän esityksen myötä, viisilapsisilla esimerkiksi peräti 6 prosenttia.

Hallituksen lapsilisäkorotusmalli ei ole perusteltu ainakaan pääministeri Vanhasen väestöpoliittisten tavoitteiden mukaisesti. Lapsilisätyöryhmän selvityksen mukaan kaikkein huonoimmassa taloudellisessa asemassa ovat juuri monilapsiset perheet. Todellakin, tämä on yksi syy muiden mukana siihen, että suomalaiset eivät Väestöliiton tutkimuksen mukaan uskalla ja rohkene hankkia niin suuria perheitä kuin haluaisivat.

Ihmettelen sitä, miksi hallitus ei huomioinut ansiokkaan lapsilisätyöryhmän viime kauden työskentelyn tuloksia. Tässä työryhmän muistiossa ehdotettiin nimenomaan lapsilisien sitomista indeksiin ja toisaalta sen aukon paikkaamista, että 17-vuotiaat ovat jääneet väliinputoaja-asemaan suhteessa lapsilisiin. Lapsilisätyöryhmän muistiossa todetaan seuraavaa: "Lapsilisä ei kata lapsen vähimmäiskulutuksesta aiheutuvia menoja, jolloin perheelle syntyy tarvetta lapsen kulutuksen kattamiseen perheen muiden tulojen kautta. Lisäkatteen tarve on sitä suurempi, mitä useampia lapsia perheessä on. Tämän vuoksi lapsilisän kohdentaminen useampilapsiselle perheelle suhteellisesti suurempana on perusteltua."

Lapsilisien perusidea on toimia lapsiperheiden ikään kuin kulukorvauksena. Lapsen todelliset kulutusmenot, koulutus mukaan lukien, ovat nelin- tai jopa viisinkertaiset yhdestä lapsesta maksettavaan lapsilisään nähden. Lapsilisillä ei kukaan rikastu, eikä se ole toki tarkoituskaan. On kuitenkin syytä huomata, että kun lapsilisien reaaliarvo pienenee, samalla lapsettomien perheiden ja lapsiperheiden toimeentuloero entisestään kasvaa. Lapsilukumäärän kasvaessa nouseva lapsilisäjärjestelmä on käytössä useissa Euroopan maissa. Monissa maissa nämä sisaruskorotukset nousevat vielä Suomea jyrkemmin. Jokaisesta lapsesta aiheutuu vanhemmille lisäkustannuksia, ja kulujen yhteismäärä on sitä suurempi todellakin, mitä enemmän perheessä on lapsia. Perheen palkkatulot eivät suinkaan kasva lasten lukumäärän lisääntyessä, vaan päinvastoin usein vieläpä pienenevät.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan ottaa kantaa eräissä puheenvuoroissa sivuttuun pohdiskeluun lapsilisien mahdollisesta tulosidonnaisuudesta tai jopa verotuksesta. (Ed. Laakso: Ministeri Viinanen sitä esitti!) Nämä saattavat pikaisesti heitettyinä kuulostaa oikeudenmukaisilta ideoilta, mutta itse asiassa ne kääntyisivät, jos tämän mukaan lähdettäisiin lapsilisäjärjestelmää kehittämään, lapsiperheitä ja koko lapsilisäjärjestelmän perustarkoitusta vastaan. Köyhien ja rikkaiden välisiä tuloeroja tulee mielestäni tasata, mutta sitä ei tule tehdä lapsilisäjärjestelmän kautta vaan verotuksen keinoin, progressiivisen tuloveron avulla, joka on sen vuoksi oikeudenmukainen järjestelmä, koska se kohdistuu yhtä lailla lapsettomiin kuin lapsiperheisiin. Jos lapsilisät pantaisiin verolle, se merkitsisi yksipuolista lapsiperheiden verotuksen kiristämistä, mikä olisi aivan kohtuutonta. Lapsiperheiden verotus on jo nykyisellään mielestäni ylikireää, koska esimerkiksi verotuksessa ei huomioida kotona tehtävää palkatonta hoivatyötä, jota toki lapsiperheet tarvitsevat enemmän kuin muut perheet.

Eli jos pieni tosirikkaiden joukko kokee saamansa lapsilisät turhina, niin voidaan kysyä, miksi yleensä samat henkilöt valittavat kireää verotustansa. Perhepoliittisesti olisi viisaampaa kiristää tämän ryhmän verotusta yleisesti kuin lähteä populistisesti romuttamaan lapsilisäjärjestelmän perusideaa ja tarkoitusta. Eli lapsilisien porrastaminen tuloista riippuvaksi kohdistuisi kipeimmin tavallisiin työläisperheisiin ja aiheuttaisi kannustinloukkuja.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä haluan todeta, että yhdyn ed. Anne Huotarin täällä selkeästi ja hyvin tuomiin näkemyksiin kaikkein köyhimpien perheiden sivuuttamisesta tässä esityksessä. Pahoittelen sitä, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ei esitetty tähän liittyvää pontta, jolloin se kenties olisi parhaassa tapauksessa saattanut saada jopa yksimielisen hyväksynnän, mutta kun tämä asiaa tulee täällä salissa joka tapauksessa toisen käsittelyn yhteydessä ajankohtaiseksi, toivon, että tämänkin ponnen eduskunta voisi yksimielisesti hyväksyä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vanha viisaudeksikin todettu sanonta kuuluu: "Lapsissa on tulevaisuus." Tätä sanontaa viljellään usein myös juhlapuheissa ja poliittisessa kielenkäytössä. Myös Vanhasen hallitus on tiettävästi ilmoittanut seisovansa tämän toteamuksen takana julistaessaan tukevansa syntyvyyden lisäämistä vastapainona väestömme ikääntymiselle. Valitettavasti tämäkin kaunis periaate on kuitenkin osoittautumassa pelkäksi sanahelinäksi hallituksen käytännön politiikkaa tarkasteltaessa.

Lapsiperheiden yhteiskunnalta saamien tulonsiirtojen ostovoima on laskenut lähes puoleen 1990-luvun puolivälin tasosta. Tämä on heikentänyt perheiden taloudellista tilannetta merkittävästi, kun vielä erilaiset yhteiskunnan perimät maksut ja omavastuut ovat nousseet samaan aikaan huomattavasti. Asuntojen hintataso ja vuokrat ovat tänä aikana käytännössä kaksinkertaistuneet, mutta palkkataso ei ole seurannut tätä hintakehitystä puhumattakaan yhteiskunnan sosiaalisten avustusten tasosta. Lapsilisillä on suuri merkitys monen pienituloisen lapsiperheen taloudessa. Valitettavasti lapsilisien ostovoima on, kuten edellä totesin, puolittunut kymmenen viime vuoden aikana.

Ohjaavan kasvatuksen periaatteen mukaan päävastuu lasten kasvatuksesta on vanhemmilla ja kodilla. Mikäli vanhempia on perheessä vain yksi, eivät lapsen tai lasten elinolosuhteet saa heikentyä tämän takia, vaan yhteiskunnan tulee tulla silloin perhettä vastaan. Vuoden 2004 talousarvioon on kirjattu ainoastaan 10 euron korotus ensimmäisestä lapsesta maksettavaan lisään sekä 3 euron korotus lapsilisien yksinhuoltajakorotukseen. Nämä korotukset ovat tietenkin tervetulleita, mutta varsinkin yksinhuoltajien kohdalla korotus on aivan riittämätön kustannusten nousuun verrattuna.

Kun täällä aikaisemmin on hyvin paljon puhuttu tästä 10 euron korotuksesta ensimmäisen lapsen osalta, voin vain todeta, että omassa naapurustossani kun on useampia lapsiperheitä, joissa lapsien lukumäärä on 10—15 ja joissa lapset lähes poikkeuksetta kaikki vielä ovat lapsilisään oikeutettuja, niin he ovat kovasti ihmetelleet keskustapuolueen linjaa nyt hallituksessa muistellen sitä aikaa, kun eduskuntavaaleja käytiin, ja tiedän, että jokainen näistä naapurustossani asuvasta suurperheestä on innokas keskustapuolueen kannattaja, ja tietääkseni he ovat myös jäseniä ainakin vielä olleet. (Ed. S. Lahtela: Mutta äänestivätkö?) — Kyllä varmasti äänestivätkin.

Miten lapsiperhe voi pitää samaa elintasoa yllä, jos valtio ei tue sitä riittävästi? Yksi lapsi kuluttaa yksinhuoltajaperheessä keskimäärin 420 euroa kuukaudessa, ja jos valtio tukee sitä vain 136,60 eurolla lapsilisän ja sen yksinhuoltajakorotuksen kautta, niin ei voi muuta kuin ihmetellä, miten yksinhuoltajaperheet tulevat toimeen. Tämän takia esitimme ed. Timo Soinin nimissä jätetyssä lakiehdotuksessa lapsilisien yksinhuoltajakorotukseen kultakin lapselta maksettavaan lisään 17 euron korotusta hallituksen ehdottaman 3 euron asemesta.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan, että käsittelyn pohjaksi otetaan ed. Timo Soinin nimissä jätettyyn lakialoitteeseen 127/2003 sisältyvä lakiehdotus.

Tony Halme /ps:

Arvoisa herra puhemies! Jätin vuoden 2004 valtion talousarvioesitykseen aloitteen yksinhuoltajakorotuksen määrärahojen nostamisesta 32 miljoonaan, jolloin korotus nousisi 53,6 euroon kuukaudessa. Se parantaisi edes hieman yksinhuoltajaperheiden taloudellista asemaa. Ed. Timo Soinin nimissä jätetty lakialoite lapsilisälain 7 §:n muuttamisesta mahdollistaisi tämän korotuksen tekemisen lakisääteisenä. Tämän takia kannatan ed. Vistbackan tekemää ehdotusta käsittelyn pohjaksi.

Hanna-Leena Hemming  /kok:

Arvoisa puhemies! Lapsilisän tarkoitus on tasoittaa käytettävissä olevien tulojen eroa niitten perheitten välillä, joilla on lapsia, verrattuna niihin perheisiin, joilla ei ole lapsia. Tämä on lapsilisän perustarkoitus. Tässä tehtävässään lapsilisä toimii nykyisin todella huonosti, sillä keskituloisella kahden tulonsaajan perheellä, jolla ei ole lapsia, on tulonsiirtojen jälkeen noin kaksi kertaa enemmän rahaa käytettävissä henkeä kohti kuin perheellä, jolla on kaksi lasta. Käytettävissä olevien rahojen ero on huomattava jo kaksilapsisessa perheessä.

Tärkeää on nyt huomata, että lapsilisän tarkoitus ei ole tasata tuloeroja hyvätuloisten ja pienituloisten lapsiperheitten välillä esimerkiksi. Sitä varten meillä on progressiivinen verotus, joka ei muuten myöskään huomioi sitä oleellista asiaa, kuinka monta henkeä näillä ihmisten tuloilla on tarkoitus elättää. Siitähän meidän pitäisi puhua.

Pääministeri Vanhanen on näkyvästi kantanut huolta Suomen väestökehityksestä. Nyt tehty esitys lapsilisän nostamisesta vain ensimmäisen lapsen osalta ei juurikaan kannusta mihinkään muuhun kuin sen yhden lapsen tekemiseen, jos oikein siihenkään. Ed. Tölli kertoi, kuinka hallituspuolueissa tiedetään kyllä niin sanottujen kolme plus -perheitten katastrofaalisen huono tilanne taloudellisessa mielessä. Haloo, miksi ette tehneet mitään? Olisitte ottaneet tämän huomioon lapsilisiä korotettaessa. Eikö nimenomaan painotuksen olisi pitänyt olla nimenomaan siellä kolme plus -perheissä tai niin, että kaikista lapsista nostetaan lapsilisää.

Tämä yhden lapsen politiikka, Kiina-politiikka, ei nimittäin tule ylläpitämään suomalaista yhteiskuntaa missään määrin, niin kuin ihan hyvin kaikki tässä salissa tietävät, ja salin ulkopuolellakin. Kaksikaan lasta ei tule riittämään. Porkkanana yli kolmen lapsen hankkimiseen toimii vain raha, mutta sitä ei pääministerin väestöpuheista huolimatta nyt ole siis minkäänlaista valmiutta jakaa perheille. Tasoittamaan lapsiperheitten ja lapsettomien perheitten välistä tuloeroa hallitus tarjoaa nyt 10:tä euroa kuukaudessa, 10:tä euroa kuukaudessa, ei yhtään enempää. Tämä osoittaa minusta täydellistä ymmärtämättömyyttä lapsiperheitten elämää kohtaan. Ihmettelenkin, minkälaisia ihmisiä meillä siellä hallituksessa on. Helsingin Sanomat julkisti, kun eduskunta oli valittu, että eduskunta on nyt sinkumpi ja lapsettomampi kuin aikaisemmat eduskunnat. Mielestäni tämä näkyy valitettavasti päätöksissä.

Tämä hallituksen päätös osoittaa myös sitä, että kauniista arvopuheista huolimatta hallituksella ei ole oikeasti halua kannustaa suomalaisia lisääntymään luonnollisella tavalla. Ihmettelen sitä, kuinka nopeasti keskustapuolue unohti lapsiperheille antamansa lupauksen lapsilisien sitomisesta indeksiin. Täällä ei ole paljon keskustapuolueen jäseniä enää paikalla vastaamassa tähän. (Ed. Rönni: Kyllä ed. S. Lahtela yhdelle kokoomuslaiselle pärjää!) — Noinkohan mahtaa pärjätä, ei ainakaan jatkossa. — Se että nämä olisi sidottu indeksiin, olisi nimittäin taannut sen, että lapsilisät säilyttävät ostovoimansa jatkossa. Nyt esimerkiksi meidän viiden lapsen perheessämme tämä 10 euroa kuukaudessa kuittaantuu alle kahdessa vuodessa senkin huomioon ottaen, että indeksikorotuksena käytettäisiin samaa kuin eläkkeissä on tällä hetkellä eli katkaistua mallia.

Tällä hetkellä lapsilisän ostovoima laskee jopa sitä vauhtia, että kohta me voimme ihan oikeasti alkaa periaatteellisen keskustelun siitä, mikä merkitys lapsilisillä ylipäätään on. Onko niillä edes tarkoitus yrittää tasata näitä eroja ja niitä kustannuksia, mitä lapsista tulee? Onko meillä jatkossa tarkoitus niin, että suurperheen hankkiminen on nimenomaan hyvätuloisten etuoikeus? Eikö pienituloisella ole varaa enää hankkia lapsia? Tähänkö me haluamme viedä tätä yhteiskuntaa? (Ed. Rönni: Kokoomuslaisethan ovat tässä heiluneet kaiken aikaa lapsilisiä vastaan!) — Kyllä nimenomaan se, että annetaan lapsilisää kaikille lapsille, nostaa lapsiperheitten elintasoa eikä mikään muu, että ihan turha huudella sieltä mitään välihuutoja.

Hallituksen lupaama selvitys, jos sitä ylipäätään joskus saadaan, lapsiperheitten taloudellisesta tilanteesta — se sisältyy hallitusohjelmaan — ei lupaa paljon, kun otetaan huomioon, että yksityisten eläkevakuutustenkin verokohtelu muutettiin, ennen kuin Siva-työryhmä oli jättänyt mietintöä ollenkaan. Eli näillä selvityksillä ja mietinnöillä ei nykyhallitukselle ole mitään merkitystä. Päätökset tehdään niistä huolimatta ja niitten ohjeista välittämättä.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin pettynyt siihen, miten valheellista politiikkaa Suomessa voidaan harrastaa vaalien voittamiseksi, koska siitä on kyse. Meille luvattiin, että indeksiehto tulee lapsilisiin, ja se voitiin näin nopeasti unohtaa täysin. Kysynkin, kenen on syy siihen, että poliitikkoihin ei enää luoteta Suomessa ollenkaan?

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, ketä ed. Hemming tarkoitti tuossa edellisessä puheenvuorossa todetessaan, miksi poliitikkoihin ei luoteta, ja kuka mahtaa olla ed. Hemmingille luvannut nämä kaikki hyvät asiat. En tiedä, onko kokoomus luvannut aikanaan vaalikampanjassa, jotta tämmöiset tehdään. Nyt tässä on ilmeisesti ed. Hemming pettynyt.

Ihmettelen kaiken kaikkiaan tässä monia puheenvuoroja siinä mielessä, jotta jos miettii tätä lapsipolitiikan historiaa, tämmöistä sos.politiikan historiaa lapsipoliittisesta näkökulmasta, niin silloin, kun ei ollut lapsilisiä ollenkaan, silloinhan syntyi kaikkein eniten Suomessa lapsia, suuret ikäluokat. Ei kai silloin hirveän paljon vielä lapsilisiä ollut keksittykään. (Ed. Pulliainen: Mikä se syy mahtoi olla? Olkaapa rehellinen, edustaja!) — Juuri tätä minä tarkoitankin, ed. Pulliainen. Sen syy pitäisi olla aito, ei sillä tavalla, että käydään ostamaan näitä lapsia. — Sinällään sillä on merkitystä kyllä tähän, mutta minä peräänkuuluttaisin ennen sitä, eikö meidän pitäisi saada muuttumaan asenne tässä yhteiskunnassa siihen suuntaan, jotta lapset koettaisiin myönteisenä eikä sillä tavalla pelkästään, niin kuin edellinen puhuja totesi, että kun tämä on näin huonosti, niin nyt ei tähän yhteiskuntaan ainakaan lapsia enää tehdä. On se kyllä aika pienestä kiinni, jos lapsentekohetkellä käydään miettimään, onko se korotus 10 euroa vai 5 euroa lapsesta. Minusta aika lailla semmoiseen kylmään ja tämmöiseen rahavallan yhteiskuntaan on menty. Sen takia jotenkin nämä puheenvuorot tuntuvat kovilta.

Mahtoi olla Väestöliiton järjestämä seminaari muutama vuosi sitten eduskunnan auditoriossa, jossa käytiin läpi niitä arvioita, mitä vaikuttavat jotkut vaikka lapsilisät tai lapsipoliittiset etuudet siihen, miten lapsia syntyy. Tänä päivänähän pitäisi, kun katsoo pidemmässä pelissä, syntyä lapsia kuitenkin aika paljon enemmän kuin syntyy koko eurooppalaisessa näkökulmassa. Eurooppa vanhenee koko ajan. Siellä syntyy yhä vähemmän lapsia. Se on minusta enemmänkin kiinni siitä asenteesta, ei rahasta, koska perheillä on siihen menneeseen aikaan verrattuna ja moneen muuhun aikaan verrattuna ja tuohon maanosaan, kun katsoo niiden ihmisten olosuhteita, niin nythän eurooppalaisilla olisi mahdollista tehdä lapsia ihan varmasti paljon enemmän kuin jossakin tuolla kehitysmaissa. Kyse on enemmänkin juuri siitä asenteesta, mitä halutaan, ja semmoisesta mukavuudenhalusta. Olen kuullut sanottavan, että ei se niin mukavaa ole, kun rupsahtaa vähän. Silloin se tarkoittaa aika pahaa itsekkyyttä siinä mielessä, että katsotaan ennen omaa itseä siinä. Onhan se vähän ikävää tietysti — minun mielestäni se ei ole ikävää ollenkaan, meillä on lapsia ollut — kun pitää yöllä herätä tuttipulloa laittamaan suuhun jne. On kysymys asennemuutoksesta. Ihmiset ovat mukavuudenhaluisia. Enemmän se tästä on kyse.

Mutta sen sijaan tässä on puhuttu myös asiaa näistä puutteista, mitä tässä on olemassa, ja se on ihan totta. Silloin aikanaan vuonna 95 leikattiin lapsilisiä tässä salissa. Kokoomus oli etunenässä vetämässä siellä vihreätä nappia. Muistan, miten meitä, jotka emme hyväksyneet sitä, kovin nurjalla mielellä katseltiin ja nuhdeltiin, miten te voitte olla sitä vastaan, kun näin hyvää tekoa ollaan tekemässä. Kokoomus painoi siellä ja oli sitä mieltä, että leikataanpas lapsilisiä. Silloin elettiin tiettyä aikaa, mutta se kohdentuminen oli kyllä väärä. Itse esitin tässä salissa sitä, jotta tehtäisiin vaikka tuloraja, että ei kaikkein isotuloisimmille makseta ollenkaan lapsilisää, jos sitä kerta joudutaan kutistamaan, koska ne pienituloiset perheethän ovat kaikkein kurjimmassa asemassa tässä. Silloin kuulin valistuksen sanaa siitä, jotta tämä on semmoinen ainutlaatuinen etuus, joka pitää olla kaikille lapsille. Isotuloiset kuulemma lopettavat verojen maksamisen, jos tämä otetaan pois. Se on taas huuhaata. Jokainen tietää, että ei sitä niin näin Suomessa lopeteta verojen maksua. Mutta en enää tässä lähde kailottamaan sitä, kun tässähän ei ole leikkauksesta kysymys.

Tässä korotetaan 10 eurolla perheen lapsilisiä, onpa siellä yksi tai useampi lapsi. Se on todellinen 10 euron korotus. Mutta se epäkohta tähän jää yhä edelleen — ja olisi odottanut, että valiokunta olisi sen korjannut, kun tuo hallituksen pohjaesitys ei siihen lähtenyt — tämä, kun nämä lapsilisät ovat sillä tavalla ongelmalliset, jotta kun kaikkein köyhimmässä asemassa, toimeentulotuella oleva, sattuupi saamaan tämän korotuksen, niin se on aprillia sille perheelle. Se ei saa yhtään siitä, ei euronkaan vertaa, koska se leikataan toimeentulotukipuolelta pois. Tämä ongelmatiikka kaikista niistä perusteluista huolimatta, mitä ministeri Hyssäläkin totesi aikanaan jollakin kyselytunnilla, jotta tämä maksaisi kunnille, minusta olisi pitänyt kyllä uskaltaa oikaista ja todeta, että se maksaa, mutta se on oikeudenmukaisuuskysymys: autetaan niitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia perheitä.

Sen ymmärrän, miksi tähän ei indeksitarkistusta tehty, koska se maksaa rahaa, mutta kyllä minusta tämän hallituskauden aikana — tässä on vielä aikaa — tämä on korjattava. Siitä viime joulun alla eduskunta yhteen ääneen ilman vastareaktioita, kenenkään vastustamatta, oli sitä mieltä, että tämä pitää korjata. Se minusta pitää hoitaa. Se on senaikaisen eduskunnan tahto, ja ilmeisesti se viesti on mennyt myöskin uusille kansanedustajille perille, jotta tämmöinen tahto siellä on olemassa, mutta kyse on tietysti siitä, jotta budjetin päätkin pitäisi jollakin tavalla saada yhteen, mutta niitä ei muuten ole saatu yhteen kuin lisävelkaa ottamalla. Kaikilla on omat mittasuhteensa, ja siinä mielessä ymmärrän, että tätä asiaa ei ole ratkaistu.

Mutta ihan lopuksi totean sen, jotta toivoisi seuraavilta puhujilta myös kokoomuksen suunnalta semmoista ajatusta, jotta ei rahan kiilto silmissä tehtäisi lapsia, vaan tehtäisiin antaumuksella. Me tarvitsemme nimittäin niitä meidän eläkkeidemme maksajia jatkossa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Esa Lahtela lopetti puheenvuoronsa toteamalla, että lapsia ei toteuteta rahan kiilto silmissä, vaan jollain muulla tavalla. Minä voisin tähän todeta, että se käsitys itselleni on muodostunut tuolta takametsistä, että raha ei ratkaise tässä lastenteossa, vaan mielenkiinto elävään elämään, luontoon, vastakkaiseen sukupuoleen ja sen kautta tapahtuva suvunjatkamisvietti on se, minkä kautta lapset syntyvät ja tulevat. Sillä, miten yhteiskunta tätä ohjaa ja vaikuttaa tähän asiaan, voi olla merkitystä mielialaan, mutta se ei ratkaise sitä asiaa eikä tulevaisuutta. Jos katsottaisiin, onko lasten syntymisellä hyvät mahdollisuudet ja hyvät olosuhteet, mihin syntyvä lapsi syntyy ja tulee, niin nykyisessä yhteiskunnassa pitäisi olla vain lähes yksinomaan lapsia, koska sata vuotta taaksepäin ajat olivat niin ankeat, että lapsia ei olisi pitänyt syntyä ollenkaan, jos me nyt arvioimme tätä asiaa niinpäin.

Mutta tämä ei ole kuitenkaan puheenvuoroni perusta ja ydin, vaan perusta on tietysti tämä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö, tämä mietintö tähän esitykseen, minkä hallitus on jättänyt ja tehnyt. Tietysti tulee vähän toistettua niitä ajatuksia, mitä silloin lähetekeskustelussa jo sanoin, mutta käsittääkseni tässä asia ei ole mihinkään muuttunut valiokuntakäsittelyn aikana, ja tulkoon toistetuksi uudelleenkin. Täällä on muutamassa puheenvuorossa todettu, että Suomessa on syntynyt tämmöinen Kiinan-malli lapsiperheiden asemassa ja mallissa, ja sen osalta voi todeta, että tämä mietintö tukee myöskin tätä Kiinan-malli-ilmiötä. Kiinan-malli tarkoittaa sitä, että vain yksi syntyvä lapsi on perheeseen odotettu ja toivottava ja sen jälkeen syntyvät lapset ovat vähemmän toivottuja. Tämä kyllä mietintönä kuin hallituksen esityksenäkin tukee tätä ajatusta ja maailmaa. Mutta niin kuin sanoin äskenkin, tämä ei ratkaise sitä, syntyykö lapsia vai ei, mutta niin kuin ed. Kangas sanoi, tämä mietinnön sisältö ja hallituksen esitys on väärä linja tulevaisuutta ja suomalaista yhteiskuntaa ajatellen. On löydettävä parempi ymmärtämys ja näköala tähän asiaan. Tähän voisi todeta, minkä lähetekeskustelussa sanoin, että siinä vaiheessa, kun edellistä edellisen hallituksen pääministeri Lipponen vaalikampanjan avaustilaisuudessaan puhui siitä, että vain kahdelle ensimmäiselle lapselle on saatava tämä 10 euron lisäkorotus, sille naurettiin, itsekin pilkkaa tehden olin suurimpien puhujien joukossa tätä asiaa pilkkaamassa. Täytyy sanoa, että olen kyllä pettynyt siitä asiasta, että nyt olemme tässä vaiheessa, että toinenkin lapsi sieltä on pudotettu pois ja vain ensimmäiselle lapselle on jäänyt tämä esitetty korotus, mihin valiokunta mietinnössään on yhtynyt.

Tämä ei voi olla hyvä signaali suomalaisesta elämästä, elämästä siinä, missä perhettä ja lapsia arvostetaan. Täytyy olla niin, että tämä jää ihmisten mielialaan tavalla taikka toisella painamaan, syntyy ajatusmaailma, että monilapsisia, suuria perheitä ei enää tarvittaisikaan, ja tulee ajatusmaailma, että useampi kuin yksi lapsi ei ole toivottava. No, en usko, että tätä kukaan pystyy tilastollisesti osoittamaan, että näin olisi, mutta tuntuma on kuitenkin sen tyyppinen, että asia ei ole oikein eikä oikealla laidalla.

Sen pohjalta käytyyn keskusteluun viitaten täällä on todettu, että tämä indeksisidonnaisuus olisi äärettömän tärkeä ja välttämätön tässä asiassa. Kyllä täytyy sanoa, että itsekin olen sen puolesta ennen vaaleja puhunut, eikä mielipiteeni siinä mihinkään ole muuttunut. (Ed. Vielman välihuuto) — Tämän osalta, ed. Vielma, täytyy sanoa, että edustajan edessä on kolme nappia ja katsotaan nyt, mihin itse päädyn tässä asiassa, mutta tietysti tässähän pyrkii olemaan, sikäli kuin olen ennen kuullut, hallitusryhmillä sisäistä ohjausta, mitä painetaan, mutta ehkä nyt omalta osaltani kovin paljon tämä ohjaus ei vaikuta eikä tee sitä eikä tätä tässä asiassa, joten on nyt katsottava, mikä on kansalle ja kansakunnalle tulevaisuuden kannalta edullista, ja sen mukaan nappia painaa.

Tämän osalta voidaan ajatella ja katsoa se asia, että kun tämä lapsilisäjärjestelmä on Suomessa ollut voimassa vain runsaat 50 vuotta, tällä lailla lapsilisäjärjestelmän tullessa lapsilisäähän maksettiin ei ensimmäisestä lapsesta vaan seuraavasta ja siitä eteenpäin. Näin näyttää olevan, että maailma on muuttunut 50 vuodessa ja kaikki kipit on käännetty ylösalaisin. Tämä ei voi olla oikein eikä oikea järjestelmä olemassa, vaan tähän on löydettävä painostusta ja näköalaa, missä lapsia arvostetaan niin, että kaikkia lapsia käsitellään samalla portaalla, samalla näköalalla. Tietysti tosiasiana on todettava, että lapsilisähän nousee, ensimmäinen lapsi saa vähiten ja siitä eteenpäin tämä vanhalla nimellä oleva sisarkorotus nostaa sitä, mutta tässä on periaatteessa kysymys siitä, että tämä ohjaus tapahtuu vain ensimmäiselle lapselle, ja tämän esityksen takana, tämän mietinnön takana ei voi olla eikä pysyä.

On tietysti monessa puheenvuorossa sivuttu tätä näköalaa, että toimeentulotukea tarvitsevien lapsiperheiden asema ei parane vaan säilyy entisellään. Näin on olemassa, mutta ei ole esitetty missään puheenvuorossa myöskään sitä näköalaa, kuinka tätä asiaa voitaisiin korjata ja kuinka on tarkoitus tulevaisuudessa korjata. Sitä pidän huonona tässä asiassa, elikkä köyhän asialla ei oikein olla, ei oikein tunnu oltavan. Vasemmistoliitosta ed. Huotarin puheesta aavistuksen verran kuulin semmoista tuntumaa, niin kuin olisi ollut olemassa, mutta vähän vaisuksi se esitys kyllä jäi, puhumattakaan hallituskumppani sosialidemokraattien riveistä, missä ei ole tähän asiaan kiinnitetty juuri ollenkaan huomiota. Siltä osin pidän valitettavana, että ei kanneta huolta tulevaisuudesta eikä kokonaisuudesta.

Tietystikin se täytyy sanoa, että ei sillä lailla tätä asiaa katsota, että lapsilisät ratkaisisivat sitä tulevaisuutta, paljonko lapsia syntyy, paljonko perheillä on varaa kasvattaa ja kuinka suuria perheitä tulee, mutta tällä asialla voidaan tietysti saada suotuisa mieliala siitä, että olisi monilapsisia, suuria perheitä ja monilapsisia tulevaisuuden perheitä, sellaisia, missä lapset kodinomaisessa kodissa, omassa maalaiskodissa kaukana tiiviistä asutuksesta, kasvaisivat ja saisivat hyvän, luonnonläheisen tuntuman elämään, että näiden asema vahvistuisi ja sitä edistettäisiin. Tätä pitäisi tukea ja olla vahvistamassa.

Herra puhemies! Tämä puheenvuoroni jää nyt vähän lyhyeksi ja vaisuksi, mutta toivon, että kun ministeri Hyssäläkin saapui paikalle, saamme hallituksen rintamasta sellaisen näköalan, missä tämä asia saa vähän parempaa valoa ja parempaa näköalaa. Mutta sen osalta voin todeta, että kokoomus vanhana valtionhoitajapuolueena, vanhana valtiovarainministeripuolueena, on kyllä oikeilla jäljillä siinä asiassa osoittaessaan tätä korotuksen tarvetta kaikille lapsille kokonaisuutena ja tasapuolisena, niin kuin suomalaisessa perhe-elämässä tämä asia tulee nähdä ja ymmärtää.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Oma puheenvuoroni on ehkä hieman suoraviivaisempi kuin nämä kaksi edellistä, joissa molemmat Lahtelat ovat vääntäneet itseään erilaisten retoristen koukeroiden kautta ehkä ikään kuin kuitenkin hallituksen esityksen taakse. (Eduskunnasta: Tuntuuko se siltä?)

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Soininvaaran ehdotusta, jossa hän on ehdottanut käsittelyn pohjaksi omaa vastalausettaan numero 2 sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä malli, jolla lapsilisiä nyt tässä hallituksen esityksessä korotetaan, on omituinen ja perustelematon eikä missään nimessä ole se järkevin ja paras malli, jolla tämä summa rahaa olisi lapsilisiin pitänyt laittaa. Kuten ed. Soininvaaran vastalauseessa tai vihreän eduskuntaryhmän varjobudjetissa hyvin on laskettu, tällä mallilla lapsilisien reaaliarvo nousee vain yksilapsisilla perheillä ja sen jälkeen kaksilapsisilla, kolmilapsisilla tai perheillä, joilla on siitä vielä enemmän lapsia, lapsilisien reaaliarvo laskee. Itse asiassa hallituspuolueiden puheenvuoroista ei ole oikeastaan löytynyt minkäänlaisia perusteluita, miksi tämä malli on otettu käyttöön. Ainoa todellinen perustelu, joka on esitetty, on, että sosialidemokraattien puheenjohtaja Paavo Lipponen on tämän joskus tullut esittäneeksi, mutta ei se nyt vielä ole asiaperuste tehdä jotain asiaa selvästi sosiaalipoliittisesti väärin ja järjenvastaisesti.

Joissain puheenvuoroissa on sanottu, että teini-ikäisillä lapsilla on isommat menot, että siinä mielessä ne esitykset, joissa lapsilisän korotusta ehdotetaan erityisesti alle kouluikäisille lapsille, eivät olisi perusteltuja. Tässä salissa on kuitenkin myös tuotu esiin ne kattaviin tutkimuksiin perustuvat selvitykset, joissa on aivan selkeästi osoitettu, että Suomessa toimeentulo-ongelmia, köyhyyttä ja pienituloisuutta on nimenomaan perheissä, joissa lapset ovat pieniä. Vaikka teini-ikäisillä lapsilla olisikin suuret menot, kuitenkin myös niissä perheissä on taloudellista liikkumavaraa enemmän.

Olisi tietenkin ollut mahdollista oppositiosta käsin esittää lapsilisien korotusta kaikkiin ikäluokkiin, mutta tässä yhteydessä me ainakin halusimme tehdä esityksen, joka olisi taloudellisilta vaikutuksiltaan, budjettivaikutuksiltaan, saman kokoinen kuin hallituksen esitys, että yksikään hallituspuolueen edustaja ei voisi perustella omaa äänestyskäyttäytymistään budjetin kokonaisuudella, että tällä kertaa rahat eivät riittäneet enempään. Nyt ne rahat varmasti riittäisivät, ja meidän esityksemme, jossa tulee 12 euron korotus kaikille alle 7-vuotiaille lapsille plus tämä yksinhuoltajalisän korotus, on sosiaalipoliittisesti oikeudenmukaisempi eikä kuitenkaan tässä yhteydessä kuluttaisi yhtään enemmän rahaa. Minun on vaikea nähdä yhtään perustetta sille, minkä takia tämä esitys ei olisi parempi. Kauhean usein eduskunnassa ehkä ei uskalleta mennä hallituksen yksimielisiä esityksiä muuttamaan, mutta tämä kyllä on mielestäni sellainen paikka, missä toivoisin, että näin tapahtuu, koska tämä asia voidaan tehdä näin ja tämä ei myöskään kuluttaisi enemmän rahaa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä edustajat Esa Lahtela ja Seppo Lahtela pohtivat, kannattaako lapsia tehdä Suomessa. Minä luulen, että ehkä nuoret parit pohtivat myös makuukammarissaan, kannattaako lapsia tehdä Suomessa, miten lapsiperheitä tuetaan.

Olemme käsittelemässä lapsiperheille tärkeää asiaa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ensimmäisestä lapsesta maksettava lapsilisä nousee 10 eurolla. Samoin lapsilisän yksinhuoltajakorotusta ehdotetaan nostettavaksi 3 eurolla. Lapsiperheet ovat useana vuonna jääneet ilman korotuksia, ja monet lapsiperheet ovat taloudellisesti tosi tiukalla. Lapsiperheet tarvitsevat lisää rahaa. Siinä mielessä lapsilisien nostaminen 10 eurolla ja yksinhuoltajakorotuksen nostaminen 3 eurolla ovat oikeita tekoja, mutta tällainen kertanoston tuoma lohtu on vähäinen. Sen sijaan pitäisi sitoa lapsilisien kehitys indeksiin, jotta lapsilisät seuraisivat muuta hintakehitystä eivätkä kulkisi siitä irrallisina, kuten nyt tapahtuu.

Hallituksella on vastuu lapsiperheistä, ja pienet lapsilisien nostot eivät hämää kansalaisia näkemästä todellisia ongelmia. Lapsiperheillä on pulaa rahasta. Erityisesti lapsilisien ostovoima heikkenee, niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, monilapsisissa perheissä jopa, niin kuin ed. Räsänen todisteli, 5—6 prosenttiakin. Kaikkia ongelmia ei ratkaista rahalla. Lapsiperheisiin ja työelämään liittyvä ongelma on lasten vanhempien vapaa-aika ja mahdollisuus olla lasten kanssa. Tähän asti lapsiperheet ovat joustaneet. Odotan sitä aikaa, kun työnantajat alkavat joustaa ja lapsiperheet saavat enemmän aikaa.

Arvoisa puhemies! Minäkin kiinnittäisin huomiota asumiskustannuksiin, jotka ovat merkittävä menoerä lapsiperheille. Varsinkin kasvukeskuksissa, missä asumiskustannukset ovat todella suuret, lapsiperheet ovat vaikeuksissa, niin yksilapsiset kuin useampilapsisetkin perheet. Myös vuokralaisten 7 prosentin omavastuu, mikä on vuokriin asetettu, on asiantuntijoitten mukaan yksi suurimpia syitä köyhyyteen Suomessa.

Myös minä kiinnittäisin huomiota siihen, että viime eduskuntakaudella täällä oltiin herttaisen yksimielisiä siitä, että lapsilisät pitää nostaa ja sitoa indeksiin. Täällä on paljon meitä edelliseltä kaudeltakin, ja kai me sitä nyt sitten kannatamme, mitä me olemme silloin olleet päättämässä.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on korostunut hyvin vahvasti opposition näkökulma. Korotuksesta löydetään enemmänkin huonoa kuin hyvää. Tuntuu siltä, kun tätä keskustelua kuuntelee, että tässä ollaan viemässä viimeinenkin leipä lasten suusta. On totta kuitenkin, ettei lapsilisien korottaminen ole helppoa, rahaa kun ei ole käytettävissä rajattomasti.

Korotuksen vaikeus tulee vastaan myös opposition malleissa. Oppositio nimittäin kohdentaisi samat rahat mutta hieman toisin. Rahat ohjattaisiin vain pienten lasten perheille eli alle 7-vuotiaille. Kulut eivät kuitenkaan pienene lasten täyttäessä 7 vuotta. Päivähoitokulut tosin poistuvat, mutta mukaan tulee muita kuluja; iltapäivähoidon kuluja, enenevässä määrin opiskelusta aiheutuvia kuluja: harrastuksia jne. Sosiaali- ja terveysministeriön lapsilisätyöryhmä esitti lapsilisän korottamista päinvastoin vanhemmillekin lapsille eli myös 17-vuotiaille. Tähän suuntaan olisi tietysti toivottavaa, että voisimme järjestelmää tulevina vuosina kehittää. Kokoomuksen ja vihreiden malli jättäisi siis yli 7-vuotiaat täysin ilman korotusta. Monilapsisissa perheissä kaikki lapset eivät ole alle 7-vuotiaita, joten opposition mallin korotukset eivät tulisi monilapsisten perheiden kaikille lapsille vaan niille, jotka sattuvat olemaan alle 7-vuotiaita.

Lapsilisään tulee onneksi korotus pitkästä aikaa, miesmuistiin. Vaikka ostovoimaa ei saataisikaan täysin kurottua umpeen, lapsilisät kuitenkin paranevat selkeästi perheille. Indeksiin sitominen on hyvä pitää tavoitteena järjestelmää edelleen kehitettäessä, mutta nyt hallituksen oli saatava aikaan nopeita muutoksia heti kauden alussa, ja parannus on kuitenkin kiistaton pitkiin aikoihin.

Lapsilisä ei ole se järjestelmä, jonka tavoitteena on poistaa lapsiperheiden köyhyys. Tunnemme hyvin järjestelmän päätarkoituksen, joka on tasata kustannuksia lapsiperheiden ja lapsettomien perheiden välillä. Meidän olisi pohdittava tarkemmin, mistä lapsiperheiden köyhyys johtuu. Köyhimpien lapsiperheiden vanhemmat eivät ehkä ole töissä, vanhemmista ainakin toinen saattaa opiskella tai tehdä pätkätöitä, asuminen on hyvin kallista, suorastaan suhteettoman kallista Pääkaupunkiseudulla ainakin, jne. Lapsiperheiden köyhyyttä vähentää siis vanhempien työllistyminen, pätkätöiden korvautumien vakituisilla työsuhteilla jne.

Tämä hallitus siis korottaa myöskin vähimmäisäitiyspäivärahoja sekä kotihoidon tukea, ja nekin kohdistuvat pienituloisiin lapsiperheisiin. On mielenkiintoista, että kokoomuksen sosiaalinen vastuuntunto lapsilisien indeksiinsitomispuheissa on nyt puhjennut kukkaan, kun kokoomus on päässyt irti valtion kirstunvartijan vastuusta. Muistan, kuinka viime hallituskaudella lapsipoliittisen selonteon yhteydessä käydyssä keskustelussa kokoomus oli toisessa roolissa. Sosiaali- ja terveysministeri Perho esimerkiksi kantoi myös vastuuta tästä selonteosta, ja tuolloin roolit olivat hieman toiset. Silloin kokoomuskin todisteli sitä, ettei lapsia tehdä rahan takia, vaan siinä painavat myös muutkin asiat. Nyt osat tuntuvat tässä vaihtuneen, joten mantteli on kääntyillyt myös tuolla kokoomuksen suunnalla heidän siirryttyään oppositioon.

SDP lupasi koko puolueen vaalitavoitteissa, ei siis vain puheenjohtajamme suulla, korottaa lapsilisää sillä tavoin kuin hallitus nyt esittää tehtäväksi. Vaalitavoitteinamme oli asioita, jotka voimme varmasti myös toteuttaa. Tälle linjalle SDP:tä äänestäneet kansalaiset antoivat oman tukensa. Kun hallituskausi tästä etenee ja selvityksiä valmistuu, voimme arvioida jälleen uusia kehitystarpeita, ja toivottavasti lapsiperheiden asemaa kehitetään tästäkin eteenpäin.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Rahkosen puheenvuoron jälkeen on hyvä jatkaa sen takia, että aion todistella juuri samaa, mitä ed. Rahkonen jo oman puolueensa puolesta tässä todisti. Nimittäin kun täällä on viitattu siihen, että oltaisiin jollakin tavalla epärehellisillä linjoilla politiikanteossa, minusta sosialidemokraatit ovat olleet hyvin rehellisillä linjoilla sillä tavalla, että yksilapsiset perheet ovat aivan erikoisessa suosiossa.

Keskustelu ei alkanut siitä, mitä edellinen pääministeri Lipponen totesi. Muutamaa vuotta aikaisemmin me olimme kansanedustajajoukolla STTK:n toimistolla saamassa ay-informaatiota. Oli käynyt sillä tavalla, että sosiaalipoliittiselle johtajalle oli tullut väärä tieto läsnäolevien henkilöiden yhteiskunnallisista näkemyksistä. Hän kuvitteli puhuvansa sosialidemokraateille ja yksinomaan vain heille. Vasta myöhemmin hänelle kirkastui, että täällä oli kokoomuksesta lähtien kaiken sorttista väkeä.

Tämä sos.poliittinen johtaja kertoi meille, että — tämä on tarkka siteeraus, muistan sen hamaan hautaan saakka — "tyypillisessä demariperheessä on yksi lapsi ja hiukan päälle". Sehän tarkoittaa silloin sitä hänen mukaansa, että sen politiikan, mitä SDP näissä asioissa harjoittaa, tulee kohdistua nimenomaan yksi-, korkeintaan kaksilapsisiin perheisiin. Ed. Rahkonen äsken juuri todisti, että asianlaita on juuri näin, täsmälleen, eli tämän rehellisempää politiikanteko ei ylipäätään voi olla.

Sen sijaan ed. Rahkonen todisti opposition puolesta vähän väärin, kun hän totesi, että oppositio jättää yli seitsemänkesäiset ilman. No, juuri nyt tässä tulemme sitten kahteen aivan erilaiseen lähestymistapaan. Meillä on ihan eri terminologia. Nimittäin kysymys on siitä, puhutaanko ja kirjoitetaanko nimellisistä muutoksista vai reaaliarvon korotuksista, koska inflaatio joka tapauksessa on tosiasia. Siis inflaatio täytyy ottaa ostovoimaa ja sen kehitystä arvioitaessa huomioon.

Tulopolitiikka tuonne 70-luvulle saakka ummisti silmänsä siltä, että pitää ottaa ainoastaan ja vain reaaliarvon korotukset huomioon tavoittelemisen arvoisena tuloksena ja nimelliskorotuksilla sinänsä voimakkaan inflaation aikana ei ole muuta kuin haitallinen vaikutus. Nyt aivan samalla tavalla tässä lapsilisäkeskustelussa täytyy aivan erikoisesti tähdentää sitä, että pitää puhua reaaliarvon ja ostovoiman korotuksesta todellisena tavoiteltavana arvona.

Mutta tässäkin tullaan hyvin rehelliseen havaintoon, eikä niin kuin ed. Hemming sanoi, että tässä olisi jotakin epärehellistä. Jos katsotaan istuvan hallituksen ohjelmaa, siellä ei puhuta reaaliarvojen ja reaalisen ostovoiman ja tämmöisen puolesta yhtään mitään, ei yhdessäkään ainoassa kohdassa. Siellä vain mainitaan, että näitä kehitetään ja parannetaan. Sana "parannetaan" siellä on hyvin moneen kertaan, mutta siitä, että se johtaa reaaliarvon korottamiseen — joka ottaa inflaation miinustavana huomioon — ei puhuta yhtään mitään.

Toisin sanoen jälleen tullaan tulokseen, että tämä politiikka on hyvin rehellistä. Ei tämä ole mitään valheellista. Nyt vain on niin, että oppositiolla sattuu olemaan tällä kertaa painopisteet aivan kokonaan muualla. Siellä puhutaan reaaliarvoista, korotuksista, niin myös vihreitten vastalauseessa arvio perustuu juuri inflaation huomioon ottamiseen ja sillä tavalla reaaliarvon muutoksiin.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä yksi näkökohta ennen kuin lopetan: Seuraavalla vaalikaudella tulee menemään lapsiperheillä hyvin. Silloin kansallinen kokoomus on varmasti hallituksessa, sillä kepu kyllä kokee kaikkien aikojen vaalitappion tällä politiikalla, joka sillä nyt on ollut. Silloin kokoomus lunastaa kaikki ne huikeat lupaukset myöskin perhepolitiikassa, jotka tänä päivänäkin on täällä kuultu.

Seppo  Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tulee nyt väkisinkin vähän toistettua asioita, mutta jotain kuitenkin haluan kommentoida.

Ed. Esa Lahtela sanoi täällä muutama puheenvuoro sitten, että Suomi kovasti poikkeaa Euroopan väestökehityksestä. Kunpa olisikin näin. Mutta kaikki, jotka ovat väestötilastoja lukeneet, tietävät, että Suomi on siellä kyllä heikoimmassa asemassa. Se tarkoittaa sitä, että seuraavan 25 vuoden kuluttua meillä on 600 000 yli 65-vuotiasta enemmän kuin tänä päivänä, siis kaksinkertainen määrä, ja vastaavasti työiässä olevia, 15—65-vuotiaita, 400 000 vähemmän kuin tänä päivänä. Se tarkoittaa sitä, että tämä on sotien jälkeen meidän yhteiskunnassamme ehkä kaikista radikaalein muutos.

Meillä olisi mahdollisuus ottaa tämä huomioon väestöpolitiikassa, jonka osa perhepolitiikka on, jos me haluaisimme. Mutta jostakin kumman syystä näin ei tapahdu. Miksi niin ei tapahdu, se on minulle suuri mysteeri. Minä vain tunnistan, että tällainen merkillinen ideologinen ja analyyttinen raja tässä on. En käsitä miksi se on siinä, mutta väkisinkin on sanottava, että siinä se seisoo.

Lapsia ei koskaan tehdä sen vuoksi, että lapsilla saataisiin rahaa. Totta kai kysymys on aina asenteesta ja arvoista ja kulttuurista. Mutta siinä tilanteessa, jossa Suomessa tänä päivänä eletään, valitettavasti vain tilastot osoittavat sen, että meillä on perheitä, joissa tutkimusten mukaan olisi toiveita kasvattaa perheen kokoa, mutta joissa selvästi annetaan ymmärtää, että talous ei anna myöten. Siinä mielessä tällainen politiikka valitettavasti toimii kuitenkin toisin kuin käytännössä annetaan ymmärtää.

Täällä on puhuttu tästä korotusmallista ja siihen liittyvästä analyysistä. Minusta siinä on semmoinen merkillinen seikka, jossa vähän argumentit menevät sekaisin. Se on totta, että meillä on paljon köyhiä ihmisiä: toimeentulotuen varassa eläviä, yksinhuoltajia, ja näiden ihmisten elämä ei ole kadehdittava. Mutta jos minä olen oikein ymmärtänyt, niin lapsilisä ei ole varsinaisesti tarkoitettu näiden ihmisten nostamiseksi sieltä kuopasta. Se kyllä saisi olla sitä, jos vain yhdessä sovittaisiin, ei minulla mitään sitä vastaan ole. (Ed. Huotari: Ei sitä sen vuoksi pidä ottaa poiskaan!) — Ei toki, ei sitä ole kukaan sieltä ehdottanutkaan pois otettavaksi, mutta siihen pitäisi kohdistaa eri toimia, joilla tämä tilanne muutettaisiin.

Mutta sitten näyttää siltä, että tässä tarkastelussa on tämmöinen sokea piste eräiltä osilta. Nimittäin kyllä tilastojen mukaan yksinkertaisesti on niin, että jos perheen koko kasvaa kahdesta lapsesta ylöspäin, niin se tarkoittaa Suomessa sitä, että on hankittava isompi asunto, on hankittava isompi auto, ja sitten kun lapset tulevat murrosikään — ja tämän minä voin sanoa sekä omasta kokemuksestani että tilastojen perusteella — alkavat vasta menot lapsista.

Silloin tullaan siihen tilanteeseen, että lapsilisillä todella voitaisiin tehdä tässä asiassa jotain, jos haluttaisiin. Minusta se, mitä ed. Pulliainen sanoi täällä edellä, on valitettavasti totta. Minusta asia on juuri niin kuin ed. Pulliainen analysoi, mutta minä en käsitä sitä, miksi tämä asia on näin, koska minusta, jos me haluaisimme, olisimme tässä nyt ihan suoria, me voisimme tehdä tämän sillä tavalla, että tässä otettaisiin huomioon yhteiskunnan todellisuus sellaisena kuin se on ja kohdistettaisiin tukea sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Kyllä minun mielestäni tämä toimeentulotukikysymyskin, mistä ed. Huotari täällä puhui, on ihan totta. Kyllä sen voin ihan hyväksyä.

Mutta eniten minua tässä jotenkin kiusaa se, että varsinkin ystävien puolelta täällä oikealla nyt rökitetään tässä asiassa oikein olan takaa. Kyllä minä sen kestän, mutta onhan tämä nyt merkillinen juttu. Ajatelkaa nyt: hallitusten aikana, jotka ovat saaneet istua Suomessa silloin, kun täällä on kovin talouskasvu mitä koskaan on ollut, leikataan sekä lapsilisien tasoa että tuloloukkuja, juuri niin kuin ed. Huotari täällä edellä on sanonut. Näin on muuten tehty. Tämä on ollut täysin selkeä valinta. Siinä mielessä minun mielestäni, vaikka se nyt vähän kirvelee, minä voin olla hallituksen esityksen takana sen vuoksi, että se tuo oleellisen muutoksen siihen politiikkaan, mitä on aikaisemmin harrastettu. Se on kuitenkin lisää, se ei ole paljon, mutta se on kuitenkin lisää, ja siinä mielessä minusta sitä voi tukea.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän keskustelu on ollut todella mielenkiintoinen. Olisinkin odottanut, että ministeri Karpela olisi täällä ollut myös kuulemassa ja vastaamassa, sillä hänhän veti nimenomaan keskustan lapsipolitiikkaa viime kaudella ja teki aiheesta myöskin välikysymyksen. En lähde nyt kertaamaan niitä asioita, jotka tuossa silloisen edustaja Karpelan, nyt ministeri Karpelan, välikysymyksessä olivat, mutta nehän löytyvät kaikkien tietoon. Mutta muistan sen keskustelun sävyn, mikä täällä silloin oli: hallitus ei välitä lapsiperheistä jne., ja vaatimusten lista oli kovin pitkä.

Kun tänä päivänä ministeri Karpelan ja myöskin ministeri Hyssälän puolue on päähallituspuolue, pääministeripuolue ja suurin puolue Suomessa, olisi toivonut tietenkin, että näitä toiveita, mitä silloin välikysymyksessä esitettiin, kun olitte niin kovasti lapsiperheiden puolella ja sitä markkinoitte nimenomaan — ja varmaan siitä johtuu osittain myöskin se, että ministeri Karpela sai niin paljon ääniä — olisitte myöskin ajaneet, sitä linjaa, siellä hallituksessa.

Nyt tässä keskustelussa on myöskin luvattu hyvin paljon. Olen yllättynyt siitä, että vaikka kokoomus on tehnyt aika selkeän oman esityksen alle 7-vuotiaiden lapsilisän korottamisesta — siis vain alle 7-vuotiaiden lasten, silloinhan osa lapsiperheistä jäisi kokonaan ilman lapsilisän korotusta — (Ed. S. Lahtela: Suuri osa!) ja kokoomuksella on ollut täällä selkeä linja, niin kuitenkin sitten osa heidän kansanedustajistaan on täällä esittänyt, että indeksikorotuksen nimenomaan olisi pitänyt olla se ykkösasia. Jos kokoomuksen kanta on se, että tarvitaan sekä tämä alle 7-vuotiaiden korotus että myöskin indeksikorotus, niin en enää ihmettele, miksi kokoomus ei tee varjobudjetteja, koska kaikkeen tähän ei rahaa tietenkään ole. Siis rahaa on ja ei ole. Rahaa oli veronalennuksiin, isoihin veronalennuksiin, erityisesti hyvätuloisten veronalennuksiin, ja tähän vasemmistoliitto teki vaihtoehtoisen budjetin. Me emme halunneet näin paljon veronalennuksia, vaan sillä rahalla olisimme korvanneet kunnille sen, että toimeentulotuesta otettaisiin yhden lapsen kokonainen lapsilisä etuoikeutetuksi tuloksi, mikä olisi merkinnyt 100 euroa käteenjäävää tuloa näille kaikista köyhimmille lapsiperheille.

Rahaa on ja ei ole. Ed. Rahkonen täällä sanoi, että ei ollut tarpeeksi. Silloin tämä hallitus jätti nämä kaikista köyhimmät lapsiperheet tämän ratkaisun ulkopuolelle. Rahaa on puolustusbudjetin indeksikorotukseen, mutta sitä ei ole lapsilisän indeksikorotukseen. Eli siis rahaa on ja ei ole, on vain päätöksenteon aika siitä, mihinkä sitä käytetään. Se on myöskin arvovalinta koko ajan. Sen takia tarvitaan budjetteja ja varjobudjetteja, että niillä kerrotaan, mitenkä nämä rahat käytettäisiin.

En lähde nyt väittelemään tässä siitä, milloinka lapsiperheiden kustannukset ovat kaikista suurimmat, mutta puutun siihen, mitä ed. Soininvaara täällä sanoi. Hän sanoi, että koska päivähoitomaksut ovat suuret ja koulu ei maksa, sen takia pienten lasten perheissä, päivähoitoikäisten perheissä, kustannukset ovat suurimmat. Okei, näin on erittäin hyvätuloisissa perheissä, hyvätuloisissa ja ehkä keskituloisissakin perheissä vielä, mutta pienituloisissa perheissä ei voi sanoa, että näin olisi. Nimittäin kun päivähoitomaksu pienenee sitä mukaa kuin perheen tulot pienenevät, silloin pienituloisissa perheissä tämä Soininvaaran logiikka ei pidä paikkaansa. Mutta sen sanoin aikaisemmassakin puheenvuorossani, että kaikilla perheillä on kuluja ja myöskin näillä murrosikäisten lasten perheillä on kuluja. Siinä mielessä esitykset, jotka jättäisivät kokonaan nämä lapsiperheet lapsilisäkorotuksen ulkopuolelle, tuntuvat aika kummallisilta.

Ed. Seppo Lahtela sanoi täällä, että tulevaisuudesta ei kanneta huolta, ja hän puhui paljon kauniita sanoja lasten ja lapsiperheiden tulevaisuuden puolesta, mutta ilmeisesti sitten kuitenkin tulee äänestämään täällä hallituksen esityksen puolesta, eli kyllä maailmaan paljon sanoja mahtuu.

On sanottava myöskin se, mikä täällä aikaisemminkin tuli esille, että raha ei ratkaise yksin näitä ongelmia. Palvelut ovat toinen tärkeä osa, mitä edelliset hallitukset, siis molemmat Lipposen hallitukset, korostivat, ja väitän, että subjektiivinen päivähoito-oikeus ja ilmainen esiopetus ovat olleet myöskin suoria tulonsiirtoja lapsiperheille, vaikka niitä ei suoranaisesti rahallisesti voikaan arvioida.

Mutta tämä ajankäyttö, miten paljon vanhemmilla on aikaa lapsille, ei rahalla selviä, ja siinä mielessä siihen täytyy etsiä uusia ratkaisuja. Jos hallitus ja ministeri Hyssälä ennen kaikkea, koska tämä kuuluu hänen toimialaansa, haluaisivat alle kouluikäisten lapsiperheiden asemaa vielä parantaa ja ennen kaikkea antaa näille lapsille lisää vanhempien aikaa, niin ministeri Hyssälä tekisi esityksen päivähoitomaksujärjestelmän muuttamisesta siten, että perheiltä perittäisiin maksu vain siitä ajasta, minkä lapsi on päivähoidossa. Silloin vanhemmat joutuisivat miettimään, kannattaako tehdä ylitöitä, kannattaisiko jäädä ylitöihin, onko siitä vastaavaa hyötyä, ja lapsi haettaisiin ajoissa ja vanhemmat ehkä rupeaisivat myöskin järjestelemään työaikalyhennyksiä, osittaisia hoitovapaita ja muita sillä lailla, että lapsi olisi mahdollisimman vähän aikaa päivähoidossa. Uskon, että tätä kautta saataisiin paljon enemmän lapsille aikaa ja lapset nimenomaan voittaisivat tässä ja myöskin vanhemmat säästäisivät rahaa, koska päivähoitomaksua ei tarvitsisi niin paljon maksaa.

Tiedän, kuka tätä ensimmäiseksi vastustaa: Kuntaliitto totta kai, koska kunnat ovat varautuneet siihen, että määrätty maksutulo tulee. Mutta pitää miettiä myöskin sitä, keitä varten tämä päivähoitojärjestelmä on, onko se kuntia varten vai lapsia varten ja lapsiperheitä varten.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Särkiniemelle aivan aluksi totean sen, että ei kokoomus ole kovan taloudellisen kasvun aikana ollut leikkaamassa lapsilisiä, mutta se on totta, että kun lapsilisiä ei ole sidottu indeksiin, lapsilisät ovat leikkautuneet, ja niin ne tulevat leikkautumaan jatkossakin, kun hallitus ei nyt esitä sitä lapsilisien sitomista indeksiin. Suosittelisin, että nyt harkittaisiin, annetaanko tämän lapsilisien leikkautumisen jatkua.

Ed. Pulliainen, te sanoitte, että ensi vaalikaudella kokoomus on hallituksessa. Siitä voin olla samaa mieltä, ja se on kyllä varmasti kansakunnan etu, mutta kun te sanoitte, että kokoomuksella on ollut huikeita lupauksia, niin en oikein ymmärrä, mihin te perustatte väitteenne.

Myöskin ed. Huotari täällä kysyi, mistä rahat, kokoomus. Kokoomuksen esittämä vaihtoehtoinen malli, malli, jossa lapsilisät todellakin sidottaisiin indeksiin, tuo 10 euroa kohdennettaisiin alle 7-vuotiaille ja yksinhuoltajalisää korotettaisiin 5 eurolla, on sellainen esitys, joka on euromääriltään jotakuinkin sama kuin hallituksen esittämä lapsilisien korotusvara. (Ed. Huotari: Entäs indeksikorotuksen rahoitus?) — Indeksikorotus, mikä on kokoomuksen vaihtoehtoisessa esityksessä, maksaa saman verran jotakuinkin kuin hallituksen varaama määräraha lapsilisien korotuksiin. Ihmettelen hiukan puheitanne siitä, että kokoomus vastuuttomasti täällä esittää. Me esitämme vain hallituksen varaaman euromäärän kohdentamista sosiaalipoliittisesti ja perhepoliittisesti oikeammalla tavalla.

Ed. Rahkonen, totesitte täällä, että kokoomus olisi kääntänyt takkinsa, ja viittasitte silloiseen ministeriin Perhoon. Pidän tätä kovin ihmeellisenä kommenttina. Itse olin viime vaalikaudella sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, jossa perin pohjin kävimme läpi lasten ja nuorten perheiden tilanteen, ja siellä me päädyimme siihen, että lapsilisien sitominen indeksiin on aivan ensisijainen asia. Teimme siitä ponnen, johon te koko eduskunnan mukana yhdyitte, ja kokoomus oli vahvasti tässä työssä. Me emme todellakaan tätä vastustaneet. Mielestäni tuo teidän väitteenne ei todellakaan pidä paikkaansa, että kokoomus olisi tätä asiaa vastustanut. Päinvastoin olemme vieneet tätä eteenpäin ennen vaaleja ja myöskin vaalien jälkeen, päinvastoin kuin osa puolueista.

Nyt ministeri Hyssälä on täällä paikalla. Arvoisa ministeri, arvostan sitä kovasti, että olette paikalla, kun teidän ministeriönne asioista keskustellaan.

Arvoisa puhemies, jos tässä vielä keskustelun lopussa saan vähän yhteenvedonomaisesti todeta, niin täällä on kovin paljon salissa keskusteltu siitä, mihin perustuu tämä hallituksen valitsema malli, koska kun lukee hallituksen perusteluita ja lukee myöskin tätä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöä, niin täällä todetaan, että lapsilisäjärjestelmän rakennetta uudistetaan siten, että kaikki lapsiperheet, jotka ovat lapsilisäjärjestelmän piirissä, hyötyvät uudistuksesta. Erittäin hyvä tavoite, tähän voi yhtyä, mutta sitten kun katsoo pykäliä ja kun on kuultu asiantuntijoita ja laskettu, miten tämä uudistus vaikuttaa, niin eiväthän tästä uudistuksesta kaikki lapsiperheet hyödy. Me tiedämme, että vain yhden lapsen perheiden lapsilisien reaaliarvo nousee ja niiden perheiden, joissa on enemmän lapsia, lapsilisien reaaliarvo laskee sitä rankemmin, mitä enemmän lapsia. Kysynkin, missä tässä on nyt vika, ja kysyisinkin, mitkä ovat ne perustelut, joilla hallitus perustelee tämän mallinsa valinnan. Tiedän, että pääministeri Lipponen avasi vaalikampanjansa tällä mallilla, mutta mistään ei voi lukea perusteita, miksi ministeri on tähän päätynyt ja miksi hallitus on tähän malliin päätynyt. Mielestäni eduskunnalla olisi oikeus tuo tietää.

Samoin, arvoisa herra puhemies, olemme ihmetelleet täällä tänään, mihin perustuu se, että indeksikorotusta ei hallitus ole ottanut omakseen. Se ei ole osa hallituksen lapsipolitiikkaa, vaikka viime kaudella, harvinaista kyllä, tästä asiasta yksimielisesti päädyttiin siihen näkemykseen, että tämä olisi aivan ensisijainen asia, mikä pitäisi seuraavalla vaalikaudella tehdä, jotta todellakin estäisimme sen, että lapsilisät leikkautuvat joka vuosi, jos ei päätöksiä tehdä.

Ihan lopuksi ed. Lahtelalle haluan todeta, että hyvin vaarallisille vesille menitte. Totesitte, että pitäisi tuloraja laittaa siihen, mille perheille lapsilisä annettaisiin. Kysyisinkin nyt: Mitkä ovat ne perheet, mistä menee se tuloraja, mitkä ovat ne hyvätuloiset perheet, joille ei lapsilisää pitäisi antaa? Varoitan vakavasti Lahtelan puoluetta ja koko hallitusta, ettei mennä lapsiperheiden tilannetta tällä tavalla heikentämään. Tosiasiassahan, jos tämmöinen tuloraja asetettaisiin, kyllä siinä tavalliset, keskituloiset perheet kärsisivät kaikkein eniten, ja toivon, että ministeri Hyssälä vastaa, ei kai ole hallituksella aikeita käydä taas keskituloisten kukkarolla, kun eläkesäästämisen yhteydessä ja asuntolainojen verovähennysoikeuksien leikkaamisessa ollaan jo käymässä aika rankasti lapsiperheiden kukkarolla. Toivottavasti tässä yhteydessä ei sinne keskituloisten lapsiperheiden kukkaroille mennä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Puheenvuoro sattui sopivaan saumaan. Ed. Sarkomaa kysyi, mihin pannaan tuloraja. Puhuin edessä korokkeelta siitä, miten silloin vuonna 95, kun lapsilisiä leikattiin, esitin semmoista, että laitettaisiin tuloraja. Muistan sen jutun. Sanoin, jotta jos perheen tulot olisivat senaikaisia markkoja 35 000 markkaa, minusta siihen voisi asettaa jo liukupinnan, jotta jostakin siitä lähtisi leikkaamaan, ja sitten olisi se yläpuoli, että ei tulisi ollenkaan lapsilisiä. Semmoinen oli ajatus silloin aikanaan 95 vuonna. Sitä ihmettelinkin, miten ed. Sarkomaa näkee sen jotenkin epäoikeudenmukaiseksi, koska silloin leikattiin nimittäin kaikilta, leikattiin myös köyhemmiltä, ja se oli vaihtoehtona. Nyt minä tuossa puhuinkin edestä, että en ole asettamassa tulorajaa, kun tässä ei leikata nyt keltään. Tässähän tulee vähän joillekin lisää.

Ed. Pulliainen totesi tuolta edestä oikein hyvästi ja ylisti demareita siitä, jotta demarit ovat puhuneet rehellisesti ja olleet oikealla linjalla. (Ed. Pulliainen: Puhuneet rehellisesti, mutta eivät oikealla linjalla!) — Johdonmukaisella linjalla. — Mutta se tässä on vaan todettava, jotta demarien vaalitavoitteissa oli 20 euroa tämä korotus. Kun hallitusneuvotteluissa joudutaan antamaan periksi kaikesta, niin näköjään puolet siitä leikkautui. Muistan hyvästi, kun puhuttiin siitä ja taisi jopa olla paperillakin todettuna, että 20 euroa kuukaudessa olisi korotus ekalle lapselle. Korostan sitä, että sehän tulee siihen perheeseen joka tapauksessa, ja kun on euroja tämä määrä käytössä, tällä hetkellä tulee se 10 euroa siihen perheeseen joka tapauksessa. Silloin olisi toivottu 20:tä euroa, mutta ymmärrän tilanteen. Koska niukkuutta on olemassa ja ei näköjään rahoja ihan joka paikassa kasva noin väljästi, niin tässä on jouduttu näin tekemään.

Tämä nyt viedään näin läpi. Toivotaan, että näiden reilun kolmen vuoden aikana, mitä hallitus todennäköisesti istuu ja toivon mukaan istuu, sitä lisätään, pannaan lisää sitä mukaa kuin saadaan rahaa. Mutta toimeentulotuen ongelma pitää saada poistettua kyllä aikaisemmin.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela toi esille todella, että tämä 10 euroa tulee perheeseen, jossa on se yksi lapsi. Niin kuin tässä on monta kertaa tullut esille, kuinka oikeudenmukaista se sitten on, että perheessä, jossa on enemmän kuin yksi lapsi — voi olla viisi tai vieläkin enemmän — se 10 euroa jakaantuu useammalle henkilölle. Silloin perheet eivät voi yhtä hyvin kaikki, jos talouden kautta ajatellaan. Täällä on puhuttu myös ostovoimasta suurten, monilapsisten perheitten kohdalla. Jo monien selvitysten myötä on tuotu esille, että monilapsisten perheitten köyhyys on lisääntynyt, ostovoima heikentynyt. Toisin sanoen siellä odotetaan, että kaikki sen korotuksen saisivat, enemmän kuin tämä 10 euroa nyt.

Tiedämme, että esimerkiksi STM:n lapsilisätyöryhmän muistiossa todetaan: "Lisäkatteen tarve on sitä suurempi, mitä useampia lapsia perheessä on. Tämän vuoksi lapsilisän kohdentaminen useampilapsisille perheille suhteellisesti suurempana on perusteltua." Eli tässä pientä kritiikkiä vielä siihen, että me selvityksiä uudelleen ja uudelleen odotamme. Kun meillä nyt on näistä taloudellisistakin kysymyksistä selvityksiä, toivoisin vaan, että kun sitten ponsista äänestetään perjantaina, todella jokainen voisi yhtyä siihen, että indeksikorotukset ovat todella tarpeen, ja se on siellä vastalauseessa 1 selkeästi sanottu.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Viitaten aikaisempaan käyttämääni puheenvuoroon, lapsiperheitten asemasta ja arvostuksestahan tässä on kysymys. Mutta pidän aika ihmeenä, että hallituskumppani sosialidemokraattien linjan ja linjausten puolustaminen on oikeastaan jäänyt kollegani Esa Lahtelan puolustettavaksi, ja siltä osin tulee vähän käsitys siitä, onko linja aito ja pitävä ja kannetaanko huolta lapsista ja lapsiperheitten tulevaisuudesta. Tällä rintamalla se on suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden asia, että jonkun on kannettava niistä huolta ja nähtävä näköalat, missä lapsiperheillä on asema ja vahvempi asema tässä yhteiskunnassa.

Se, mitä puheenvuoroihin tulee ja syntyy, niin ed. Pulliaisen puheenvuoro, joka oli tämmöinen pohdiskeleva, mietiskelevä ja tutkiva, sisällöltään oli sellainen, että sen pitäisi viimeistään herättää eduskunnan salin kantamaan huolta, mitä tulevaisuus on olemassa. Siinä mielessä, kun kuulin sen suden ulvahduksen lailla heitetyn lausuman, että kokoomuksen tulevaisuus seuraavien vaalien jälkeen on keskeinen, vahva ja vastuullinen, niin tähän toivoisin nimenomaan, että kokoomuksen riveistä syntyisi jotain vastuullisuuden kantajaa ja tekijää. Mutta tuntuu, että se meni kuuroille korville. Kukaan ei tähän tarttunut kiinni.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! On pakko korostaa tässä keskustelussa vielä kerran sitä, että lapsiperheiden asema ei uudistuksessa heikkene vaan päinvastoin paranee — kaikkien perheiden kohdalla — 10 eurolla kuussa, ja kaikilla perheillä on myös se ensimmäinen lapsi, myös monilapsisilla perheillä. Parannus on ainakin parempi kuin se, että ei olisi tehty mitään, niin kuin tässä takavuosina lapsilisiin ei ole tehty, eli parannus on siihen nähden ihan selkeä. Noina takavuosina vastuussa, sosiaali- ja terveysministeriön johdossa olivat kokoomus ja vihreät, valtiovarainministeriössä kirstunvartijana oli myöskin kokoomus, eli tämä on kyllä parannusta entiseen nähden. Kokoomus puhuu kovasti indeksikorotuksista, mutta ette kerro, mistä te sen rahoittaisitte. Paljon puhetta siis aiheesta riittää, joten ei ole kovin uskottava tämäkään keskustelu indeksikorotuksista. Teidän vaalitavoitteissanne, kuuden kohdan ohjelmassa, ette myöskään tässä asiaa vielä painottaneet.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa ihmetteli, mistä minä kokoomukselle löysin näitä lupauksia. Arvoisa puhemies! Eihän niitä aikaisemmalta ajalta ollutkaan. Ne kaikki syntyivät tänä päivänä tässä salissa, ja niitä minä vaan siteerasin enkä mitään muuta. Niihin tullaan tulevissa keskusteluissa ja seuraavan hallituksen ja eduskunnan aikana kiinnittämään erikoista huomiota. Erikoisesti otetaan ed. Zyskowiczin äskeiset puheet ja ed. Sarkomaan puheet esille ja kepu niitä toistaa kerta toisensa jälkeen.

Ed. Esa Lahtelalle, että rehellinen ja oikea, niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. (Naurua)

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan alkuun haluan kiittää ed. Pulliaista siitä, että hän ilmoitti aikovansa kiinnittää suurta huomiota kokoomuslaisiin puheenvuoroihin tässä salissa tämän vaalikauden aikana. Näin todellakin kannustan häntä tekemään, koska se, mitä esitämme, on järkevää, perusteltua ja vastuullista, (Ed. Pulliainen: Samassa paketissa kaikki!) emmekä tule tällä vaalikaudella todellakaan kilpailemaan siitä, emme myöskään opposition muiden puolueiden kanssa, puhumattakaan verrattuna keskustan viime kauden oppositiopolitiikkaan, emme tule kilpailemaan siitä, kuka esittää kaikkein suurimmat, pöyristyttävimmät lupaukset tuolla vaalikentillä äänestäjille. Emme edes pyri rikkomaan sitä ministeri Hyssälän nimissä olevaa epävirallista suomenennätystä, kun hän esitti kansaneläkkeen nykyisen tason, 400 euron tason, korottamista 700 euroon, joka varmasti tulee säilymään rikkomattomana ja ylittämättömänä tai alittamattomana suomenennätyksenä, mitä tyhjiin vaalilupauksiin tulee. Kun ministeri Hyssälä on paikalla, voi tietysti kysyä, kuinka paljon ministeri voi tai kansanedustaja voi poiketa vaalien alla antamistaan lupauksistaan ilman, että hän menettää poliittista uskottavuuttaan, mutta sitä saavat nykyiset hallituspuolueet ja ministerit pohtia.

Mitä tulee lapsilisäasiaan, niin, ministeri Hyssälä, ensinnäkin kiitos, että olette paikalla seuraamassa tätä keskustelua, koska minulla on teille hyvin konkreettinen kysymys.

Hallitus nimittäin esittää lapsilisiä korotettavaksi tämän Kiinan-mallin eli yhden lapsen politiikan mallin mukaisesti. Tässä teidän valitsemassanne mallissa seuraatte hyvin tarkkaan sitä, mitä silloinen pääministeri Lipponen viime syksynä, siis syksyllä 2002, esitti korotusmalliksi. Mutta, ministeri Hyssälä, silloin lokakuussa 2002 te sanoitte tällaisesta ajattelusta, että korotettaisiin vain ensimmäisen ja toisen lapsen lapsilisää tai vain ensimmäisen lapsen lapsilisää, kuten te nyt esitätte, tästä mallista, sanatarkasti seuraavaa: "No, tällä matematiikan tajulla, joka itselläni on, tehdään nimenomaan vääryyttä monilapsisille perheille. Jos on yksi tai kaksi lasta, silloinhan korotus on 100 prosenttia, mutta jos on viisi lasta, silloinhan korotus on kaksi viidesosaa eli 40 prosenttia. Silloin aina monilapsisen perheen suhteellinen asema yhden ja kahden lapsen perheeseen verrattuna heikkenee. Eli aina suhteellisesti monilapsiset perheet ovat siten heikommassa asemassa, kun tällä logiikalla korotukset tehdään." Ministeri Hyssälä, miksi te teette tällä logiikalla korotuksen?

Vuosi sitten te haukuitte lyttyyn tämän logiikan. Vuosi sitten te omalla matematiikallanne osoititte, että se tekee vääryyttä monilapsisille perheille. Nyt suora kysymys teille, ministeri Hyssälä: Miksi te sitten itse esitätte nyt tällaista korotusta, joka tekee teidän mielestänne vääryyttä monilapsisille perheille ja joka teidän mukaanne asettaa monilapsiset perheet heikompaan asemaan? Se on ensimmäinen kysymys.

Toinen kysymys on se, että kun, ministeri Hyssälä, kaikissa vaalitilaisuuksissa viime vaalien alla, missä näistä asioista puhuttiin, te korostitte, että keskusta kannattaa lapsilisien sitomista indeksiin — tässä salissa tietysti korostitte, mutta myös tuolla vaalikentillä — miksi te nyt esitätte sellaista lapsilisäuudistusta, jossa lapsilisiä ei sidota indeksiin. Miksi te poikkeatte siitä, mitä vaalien alla äänestäjille lupasitte?

Tästä mallista, arvoisa herra puhemies, lopuksi ed. Rahkoselle: Ei ole, niin kuin sanoitte, että tämä uudistus parantaa kaikkien lapsiperheiden taloudellista asemaa, vaan kun tämä on tämän hallituksen, ainakin hallitusohjelman mukaan, ainoa lapsilisäkorotus tällä vaalikaudella ja kun lapsilisiä ei sidota indeksiin, niin käytännössä tapahtuu siten, kuten ed. Soininvaaran vastalauseesta hyvin ilmenee, että kaikissa muissa perheissä kuin yksilapsisissa perheissä, kaikissa muissa perheissä, lapsilisien reaalinen ostovoima heikkenee tällä vaalikaudella. Eli teidän väitteenne siitä, että tämä lapsilisäuudistus tällä mallilla parantaa kaikkien lapsiperheiden taloudellista asemaa, ei pidä paikkaansa.

Mitä kokoomukseen tulee, niin esitimme vaalien alla ja olemme esittäneet tässäkin mallia, jossa nimenomaan alle 7-vuotiaiden lasten lapsilisiä korotetaan ja samoin tehdään yksinhuoltajakorotukseen korotus. Sen lisäksi esitämme samoin kuin eduskunta viime vaalikauden lopulla yksimielisesti päätti, että lapsilisät sidotaan indeksiin, koska, kuten hyvin tiedämme, lapsilisät ovat niitä harvoja sosiaalipoliittisia tulonsiirtoja, jotka eivät nauti indeksisuojaa ja joiden reaaliarvo näin ollen, ellei niihin korotuksia tehdä, koko ajan jää jälkeen.

Saara  Karhu  /sd:

Arvoisa puhemies! On kerta kaikkiaan ihanaa todeta, että kokoomus on löytänyt tässä eduskunnassa pienituloiset ihmiset ja erityisesti pienituloiset lapsiperheet. Maltan tuskin odottaa keskustelua, jolloin puhutaan eläkkeensaajien tilanteesta. Tämä on kerta kaikkiaan ihanaa.

Keskustelu täällä on ollut todella vilkasta. Täytyy sanoa, että joillakin edustajilla ovat jalat irronneet sen verran maasta, että lukutaito on heittänyt. Täällä puhutaan vain yksilapsisille perheille tulevasta etuudesta. Kun tuolla maakunnassa nyt tätä asiaa puidaan, toivon, että pysytte hallituksen esityksessä, jossa todetaan, että korotus kohdistuu perheen ensimmäiseen lapseen. Jokaisella monilapsisella perheellä on myös se ensimmäinen lapsi, eli ei todellakaan ole kysymys yksilapsisista vaan ensimmäisestä lapsesta.

Peruspalveluministeri  Liisa   Hyssälä

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on kuunnellut, olisi voinut luulla olevansa salissa vuonna 95, kun lapsilisiä leikattiin. Silloin olimme todella murheellisia siitä, että lapsilisiä jouduttiin leikkaamaan. Silloin ei myöskään, kun lapsilisiä leikattiin, vastaavasti toimeentulotuessa sitä leikkausta huomioitu. Nyt sitten tämän murheellisen keskustelun lopputuloksena kuitenkin on se, että nyt lapsilisiä korotetaan. Vuositasolla korotus on huomattava: 74 miljoonaa euroa vuodessa lisää rahaa. Kyllähän tämä on ihan positiivista perhepolitiikkaa, mitä nyt ollaan noudattamassa.

Kaiken kaikkiaan on tarkasteltava tätä kokonaisuutta. Elikkä kun tällä vaalikaudella tulonsiirtoihin on käyttää 160 miljoonaa euroa, niin onhan se tietenkin ihan huomattava summa, joka tästä myöskin lapsiperheille on tulossa. Ed. Esa Lahtela oivallisesti puheenvuorossaan ymmärsikin, että kysymyksessä on kompromissi ja kokonaisuus. Elikkä on eri poliittisten puolueiden näkemykset ja tahtotila sovitettu yhteen ja saatu siitä hiomalla neuvotteluissa hallitusohjelma, jossa on sovittu lapsilisien korotuksesta, mutta myös perhepolitiikasta kokonaisuudessaan, jossa tulonsiirtopuolella on huomattava myöskin kotihoidon tuen korotus, joka on mittava mielestäni, ja myöskin pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen korotus. Koska niitäkin on takavuosina leikattu, niin kyllä katson, että nyt kun ne nousevat, kyllä tässä on sillä tavalla positiivinen sävel perhepolitiikassa.

Samaan aikaan iltapäivätoimintaa muutetaan lakisääteiseksi. Se on aika mullistava asia tässä yhteiskunnassa, jossa muutama vuosi sitten ei ollut minkäänlaista iltapäivätoimintaa. Nyt sitä lakisääteistetään, ja se tulee kaikkien ulottuville turvalliseksi vaihtoehdoksi. Osittaista hoitorahaa nostetaan ja osittaista hoitovapaata laajennetaan, jolloinka perheillä on entistä paremmat mahdollisuudet luonnollisesti sovittaa yhteen työelämää ja perheen hoitamista ja vastuullista isyyttä ja äitiyttä ja vanhemmuutta.

Ed. Huotari esitti päivähoidon maksujärjestelmään muutosta. Tervetulleita esityksiä ja uudistuksia tämäkin, ja monissa muissa, joita täällä on kuullut, on ollut paljon uutta viritystä. Varmasti kannattaa tutkia nämä asiat.

Nythän valiokunta ottikin kannan, kun valiokunnassa oli keskusteltu toimeentulotuen ja lapsilisän yhteensovittamisesta, että siinähän ei pelkästään lapsilisistä voi olla kysymys vaan myöskin kotihoidon tuesta ja muistakin lapsiperheiden etuuksista ja että tulee tarkastella sitten, kun hallitus laatii lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta tämän selvityksen, tätä kokonaisuutta ja silloin nimenomaan ottaa huomioon tämä, miten toimeentulotuen varassa elävien lapsiperheiden asema siinä kokonaisuudessa näyttäytyy. Siitähän on täällä mietinnössä todellakin sanottu.

Nyt kun katsotaan palvelujen, maksujen, verotuksen ja perhevapaiden yhteisvaikutusta, niin se on sellainen paletti, jonka myllerryksessä lapsiperheet arkisin pyörivät, ja tätä on syytä tarkastella siitä näkökulmasta, mitä se käteenjäävä raha siellä perheissä on ja pystyykö toimeentulotuki vastaamaan niihin lapsiperheiden arkipäivän kysymyksiin, mitä tulee vähimmäistoimeentuloon.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tästä vilkkaasta keskustelusta, joka täällä salissa on käyty. Tämä osoittaa, että lapsiperheiden asiat kiinnostavat, ja siinä mielessä on hyvä olla tässä hallituksen kehityksessä mukana meidän kaikkien, koska nyt ollaan uudistamassa hyvin monelta osalta lapsiperheiden toimeentuloa. Nyt aloitetaan lapsilisäjärjestelmästä, ja tässä ollaan mittavien tulonsiirtojen äärellä. Kaiken kaikkiaanhan tämä lapsilisä nielee koko tästä tulonsiirtojärjestelmästä aikamoisen osan, ja hyvä niin, koska se menee todella varmasti lapsiperheissä kulutukseen ja käyttöön. (Ed. Zyskowicz: Ei tullut vastausta kysymyksiin!)

Lyly Rajala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tästä runsaasta liikehdinnästä täällä salissa päätellen ministeri Karpela on vaurastunut yhden sormuksen verran, ja haluan onnitella. Ministeri Karpela luultavasti on tämän jälkeen entistä kiinnostuneempi lapsilisäasioista, vaikka ensimmäinen lapsi on syntynyt jo tovi sitten.

Minä vain ihmettelen, ministeri Hyssälä, olenko minä lukenut väärin, että tämä pääministerin esittämä malli on niin sanottu Kiinan-malli. Käsittääkseni hän on kuitenkin toivonut lisää lapsia Suomeen. Minun mielestäni sen mallin nimen pitäisi olla kiiman-nalli.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Hyssälä kerrankin puhui aivan reilusti ja rehellisesti totta, se täytyy erikoisesti noteerata pöytäkirjaan. Hän kiinnitti huomiota vuoteen 1995, jolloin jouduttiin leikkaamaan näitä etuuksia, joista täällä iltapäivällä on keskusteltu, mutta epähuomiossa hän jätti kertomatta, että Suomen keskustan johtama hallitus oli vuonna 1994 ottanut Suomelle yli 60 miljardia vanhaa markkaa lisää velkaa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yritin hyvin tiiviisti kuunnella, miten ed. Hyssälä vastaa ed. Zyskowiczin tekemään kahteen kysymykseen, mutta en kyllä osannut löytää vastausta kumpaankaan kysymykseen. Hieman jatkan.

Te kerroitte esityksessänne, että tämä lapsilisämalli on eri poliittisten puolueiden tavoitteista yhteensovitettu malli. Olen täällä kuullut tämän niin sanotun SDP:n ja Lipposen mallin, joka minun mielestäni on suurin piirtein tämä hallituksen esitys ihan sellaisenaan. Se tarkoittaisi sitten, että on ollut olemassa myöskin toisella päähallituspuolueella jonkinlainen toisenlainen malli, ja ne on sovitettu sitten yhteen keskenään. Nyt kysyisin, mikä on ollut se toinen malli, joka on sovitettu tämän mallin kanssa yhteen, koska lopputulos on nyt kuitenkin tämän näköinen. Tarkoitan tällä kysymykselläni sitä, onko ministeri Hyssälän mielestä tämä malli kaikkein oikeudenmukaisin malli, jolla paneudutaan ja pureudutaan juuri niitten lapsiperheiden tarpeisiin, jotka näitä lapsilisiä kaikkein eniten tarvitsevat.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Hyssälä on siinä sinänsä oikeassa, että pienikin korotus on positiivista. Mutta kysyn vielä: Mitkä sosiaalipoliittiset perusteet painoivat tämän nimenomaisen mallin valinnassa? Miksi korotus vain perheen ensimmäiselle lapselle? Toivon todella, että ministeri Hyssälä vastaisi tähän kysymykseen, koska siihen ei vielä hallituksen taholta toistaiseksi ole tullut vastausta.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä muisteli aikaa, jolloin lapsilisiä jouduttiin leikkaamaan Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana. Silloinhan kaikista köyhimmille lapsiperheille ei leikkausta tullut, koska toimeentulotuki lisääntyi sitten sen verran, eli käytännössä silloin se meni aivan oikein. Mutta nyt tässä ratkaisussa, kun lapsilisää nostetaan, nämä kaikista köyhimmät lapsiperheet eivät tule saamaan sitä, koska toimeentulotuki pienenee sen verran. Tämän halusin oikaista, että sekin ratkaisu kaikista köyhimpien lapsiperheiden kannalta oli parempi.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olin odottamassa, että ministeri Hyssälä olisi pyytänyt puheenvuoron vastatakseen niihin kysymyksiin, joita kansanedustajat ovat tässä salissa hänelle esittäneet ja jotka ovat jääneet vastausta vaille. Kun hän ei kuitenkaan pyytänyt puheenvuoroa, niin pyysin itse puheenvuoron toistaakseni nämä kysymykset.

Ministeri Hyssälä: Jos tämä niin sanottu Kiinan-malli, jota te nyt esitätte, on eri hallituspuolueiden tavoitteiden yhteensovitusta, kuten ed. Salo täällä totesi, ja kun se on sen mukainen kuin sosialidemokraatit esittivät, niin kysymys teille: Mikä tässä mallissa on keskustalainen komponentti?

Toinen kysymys teille: Miksi te esitätte tällaista mallia, jonka te vielä vuosi sitten totesitte vääryydeksi ja sellaiseksi, joka tekee vääryyttä ennen kaikkea monilapsisille perheille?

Kolmas kysymys, ministeri Hyssälä: Kun eduskunta viime vaalikauden lopulla yksimielisesti päätti, että lapsilisät sidottaisiin indeksiin, ja kun te, ministeri Hyssälä, tuolla vaalikentillä — kaikki keskustan edustajat ja edustajaehdokkaat — korostitte keskustan vaaliohjelman mukaisesti, että keskusta ainakin ajaa tätä, että lapsilisät sidotaan indeksiin, niin miksi te nyt sitten, ministeri Hyssälä, ette esitä tätä eduskunnalle? Mikä puolue hallitusneuvotteluissa tätä esitystä sitten vastusti, jos tämäkin on hallituspuolueiden eri tavoitteiden yhteensovitusta?

Vaikka tässä aivan aiheesta on onniteltu ministeri Karpelaa kihlauksen johdosta, niin en malta olla, kun ministeri Karpela on paikalla, kysymättä myös häneltä: Koska näin lukuisia sellaisia tv-keskusteluja ja muita ohjelmia, poliittisia ja epäpoliittisia ohjelmia, joissa korostitte, että keskustalaisen perhepolitiikan yksi ydinasia on se, että lapsilisät pitää sitoa indeksiin, niin miksi nyt, kun te olette hallituksessa ja te, ministeri Karpela, olette henkilökohtaisesti ministerinä — keskusta ei sitten toteuta tätä, mitä vaalien alla Suomen kansalle lupasitte?

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Olen useampaan kertaan jo todennut, että hallitusohjelma myös perhepolitiikan osalta on kokonaisuus, ja äsken kerroin, mitä perhepoliittisia tulonsiirtoja siellä on, mitä uudistuksia siellä on. Näin varmasti on ollut silloin, kun kokoomus on ollut hallituksessa, että sitä yhteistyön säveltä on kokoomuskin virittänyt sillä tavalla, että on yhteisiä näkemyksiä esitetty ja niitä ajettu läpi. Näitä ed. Zyskowiczin nyt mainitsemia asioita ette tekään edellisessä hallituksessa saanut läpi, niin että ilmeisesti silloin kokoomus joutui sovittelemaan yhteen omia näkemyksiään toisten kanssa. Tätä se yhteistyö on, että katsotaan sitä kokonaisuutta ja sitten myöskin käytettävissä olevaa taloudellista liikkumavaraa. Nyt tämä liikkumavara, mitä nyt tällä vaalikaudella on ollut, on käytetty, mutta jos työttömyystilanne meillä helpottuu, jos talous kasvaa suotuisasti, niin varmasti asioita voi ajatella myöskin sitten uudelleen. Mutta se liikkumavara, joka nyt on ollut käytettävissä ja josta yhteisesti on sovittu, on nyt esillä näissä tulonsiirroissa, joita olen tänään perhepolitiikan osalta esitellyt.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä palatakseni vaalitilanteeseen ja vaalilupauksiin ja toisaalta tähän alkaneeseen eduskuntakauteen haluan ministeri Hyssälää muistuttaa siitä, että tosiasiallisesti hallitusohjelma kirjoitettiin heti vaalien jälkeen elikkä vain muutama viikko vaaleista oli selvillä jo se, mitä silloin Jäätteenmäen hallitus ja edelleen Vanhasen hallitus tulee muun muassa lapsiperheille tarjoamaan. Se liikkumavara oli teillä tiedossa siinä vaiheessa pari viikkoa vaalien jälkeen. Elikkä nyt puoli vuotta siitä on turha puhua, mitä hallitusohjelma pitää sisällään. Puhutaan siitä kokonaisuudesta, mikä on tämän päivän tilanne.

Arvoisa ministeri, olisin kysynyt teiltä vielä kuitenkin sitä, ottaen huomioon kaiken sen, mitä luvattiin vaaleissa ja millä vaalit voitettiin: Mitä mieltä olette siitä, kun kansalaiset ovat sitä mieltä, että poliitikkoihin ei voi luottaa? Entä onko politiikassa minkäänlaista moraalia, mikä on teidän käsityksenne tästä aiheesta?

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Mäkinen ei ilmeisesti tiedä, että aina kun uutta hallitusta kootaan, silloin tehdään niin sanotut kehykset sille kaudelle ja katsotaan se taloudellinen liikkumavara ja kaikki taloustilanteeseen vaikuttavat seikat, että ei eletä yli varojen. Näin tämäkin hallitus on tehnyt, ja kehykset on tehty ja on suunnitelmallinen vaalikausi, mitä on varaa käyttää tulonsiirtoihin ja mitä muualle. Näin on tässä tehty, että perhepolitiikka on saanut ansaitsemansa panostuksen, (Ed. Zyskowicz: Ansaitsemansa?) joka on mielestäni erittäin hyvä. Tätä olemme nyt toteuttamassa, ja nyt täällä on lapsilisät, sen jälkeen tulevat sitten 2005 kotihoidon tuki ja pienemmät äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat jnp., että askel askeleelta eteenpäin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Että totuudellekin pikkasen sijaa jäisi, niin täytyy vaan todeta tähän, että hyvätuloisten veronalennus söi lapsiperheitten eväät.