Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta on saanut käsiteltäväkseen tavallisesta poikkeavan lakiesityksen. Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki ekumeenisesta rukouspäiväjulistuksesta. Tarkoituksenahan on jatkaa vanhaa perinnettä, jonka mukaan valtionpäämies on vuosittain antanut julistuksen kiitos-, katumus- ja rukouspäivistä. Julistushan ilmentää vuosisatoja jatkunutta kirkon ja valtion vuorovaikutusta.

Uskonnonvapauslainsäädännön uudistamista koskeneessa hallituksen esityksessä lähdettiin siitä, että rukouspäiväjulistus voitaisiin edelleen antaa vuosisatoja vanhan käytännön perusteella eli julistuksen antaminen olisi säilynyt tasavallan presidentin tehtävänä ilman lain eri säännöstä. Perustuslakivaliokunta kuitenkin katsoi, ettei tasavallan presidentin toimivalta voi perustua tapaoikeuteen. Kanta perustui perustuslain 57 §:ään, jonka nojalla presidentin tehtävistä on säädettävä lailla. Tämän vuoksi nykyisen käytännön säilyttäminen edellyttää lain säätämistä.

Koska asiaan liittyy erilaisia näkökohtia ja mielipiteitä, on tärkeää, että esitys on saatu eduskunnan käsiteltäväksi. Julistukseen liittyvät valtiosääntöoikeudelliset kysymykset tulevat näin arvioiduiksi perustuslakivaliokunnassa, jolla on maassamme keskeisin asema perustuslakien tulkinnassa. Mielestäni on tärkeää, ettei tästä vanhasta perinteestä luovuta kevyin perustein, vaan myös valtiosääntöoikeudelliset edellytykset sen jatkamiselle tutkitaan perusteellisesti. Tämän arvioinnin jälkeen eduskunnalla on paremmat mahdollisuudet päättää käytännön jatkamisesta.

Itse katson, että perinnettä ei pitäisi katkaista, koska julistus on kiinteä osa suomalaista kulttuuriperinnettä ja tuo esille kirkkojen ja valtion yhteisiä, lähimmäisestä huolehtimista korostavia arvoja.

Uskonnonvapauden kannalta tärkeä näkökohta on, ettei rukouspäiväjulistus ole oikeudellisesti sitova vaan sen merkitys on lähinnä symbolinen. Julistus ei rajoita uskonnon harjoittamista, muttei myöskään luo kenellekään uskonnollisia velvollisuuksia. Julistuksen merkityksen arvioiminen jää jokaisen tekstin lukijan tai kuulijan henkilökohtaisen harkinnan varaan.

Julistus on ollut kahden vuosikymmenen ajan luonteeltaan ekumeeninen eli yleiskirkollinen ja kaikkia kristittyjä kirkkoja koskeva. Esityksen mukaan vuosittain annettava rukouspäiväjulistus valmisteltaisiin edelleen ekumeenisesti. Viime vuosien julistukset ovat käsitelleet muun muassa perheen ja vanhemmuuden merkitystä sekä suvaitsevaisuutta. Julistus esiteltäisiin tasavallan presidentin annettavaksi ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta. Julistusta ei enää aikaisempaan tapaan julkaistaisi Suomen säädöskokoelmassa, ja siitä tiedottamisesta huolehtisi opetusministeriö.

Esityksessä on pohjimmiltaan kysymys siitä, millaista yhteyttä valtion ja uskonnollisten yhteisöjen välillä halutaan ylläpitää. Valtiovallalla ja uskonnollisilla yhteisöillä on perinteisesti ollut monenlaista vuorovaikutusta. Rukouspäiväjulistus on yksi esimerkki tällaisesta yhteydestä. Hallitus pitää perinteen jatkamista tärkeänä ja antaa näin lakiesityksen eduskunnan käsiteltäväksi.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys 147 laiksi ekumeenisesta rukouspäiväjulistuksesta on mielestäni hyvin selkeä, nopeasti laadittu ja onnistunut. On hyvä, että vanha arvokas perinne voi Suomenmaassa edelleen jatkua, perinne, jonka juuret, aivan kuten perustelujen johdannossa todetaan, ulottuvat historiassa hyvinkin kauas, aina Rooman valtakunnan ajoille, kolmannelle vuosisadalle saakka, ja sitten tuo perinne on jatkunut keskiajan vaiheiden kautta eri muodoissaan uskonpuhdistuksen läpi tänne meidän Suomeemme niin suuriruhtinaan aikana kuin sitten itsenäisyyden aikana.

Jo tällainen pitkä perinne sinällään on hyvin arvokas, mutta minä katson, että tänä aikana rukouspäiväjulistus on kansakunnan kannalta entistä tärkeämpi ja entistä arvokkaampi. Se haluaa muistuttaa yhteiskunnan kannalta perusasioista. Kirkko sinällään tai muut kristilliset kirkot eivät varmaankaan juuri valtiovallan määräämää rukouspäivää tarvitse, koska evankelisluterilaisella kirkolla on jokaiselle pyhäpäivälle omat kirkkokäsikirjan tekstit. Rukouspäivätekstit ovat tämän lisäksi ja vaihtoehtoina jumalanpalveluksessa käytettävinä. Nykyisinhän ne eivät ole pakolliset kuten aikanaan, mutta ne ovat nyt hyvä vaihtoehto, ja kun rukouspäiviin on liittynyt 80-luvun loppupuolelta lähtien yleiskirkollisuus ja ekumeenisuus, niin tämä on hienosti yhdistänyt myöskin sillä tavalla Suomen kristittyjä kuin menneitten vuosien käytäntö on ollut. Rukouspäiväjulistuksen laatijat ovat kunakin aikana halunneet tuoda tuossa lyhyessä julistuksessa ajankohtaisia, tärkeitä painotuksia esille. Tämä on sinällänsä varsin hyvä asia.

Kun äsken totesin, että kirkko tai kirkot eivät rukouspäiväjulistusta tarvitse, niin sitä enemmän kansakunta tarvitsee. Kansakunta tarvitsee, ja sen takia on paikallaan, että valtiovallan toimesta opetusministeriön esityksestä ja presidentin antamana on tämä rukouspäiväjulistus. Sillä luodaan kansakunnan arvopohjaa, viitoitetaan suuntaa siihen, millä tavalla tulee etsiä oikean ja väärän erottamista. Näen todella, että rukouspäiväjulistus on varmasti ihan hyvä teksti, kuuluipa henkilö kirkkoihin tai sitten ei. Näen, että niissä on yleensä jo tällaisia hyvin myönteisiä elämänarvoja haluttu tuoda esille yhteiskunnan ja kirkkojen kohtaamisen kannalta. Tällä tavalla Suomi kansakuntana haluaa tunnustautua siihen pitkään perinteeseen, jonka juuret ulottuvat jo kolmannelle vuosisadalle valtiollisessakin käytännössä. On hienoa, että tätä perinnettä edelleen halutaan jatkaa, ja toivon, että se saa jatkua myös niin kauan kuin Suomi kansakuntana on.

Kaarina   Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Uskonnonvapauslakihan annettiin edellisellä kaudella, jolloin olin itse ministerinä. Siinä mielessä oli erittäin tärkeätä, että ennen kuin uskonnonvapauslaki annettiin, keskustelin myöskin presidentin kanssa asiasta ja hänen tahtotilastaan suhteessa tähän julistukseen. Silloin hän ilmoitti, että hän on valmis rukouspäiväjulistuksen edelleenkin antamaan. Sitten se laki tuli tänne eduskuntaan ja perustuslakivaliokunta antoi siitä oman käsityksensä, jolloin rukouspäivän julistaminen tavallaan poistettiin siitä laista sillä hetkellä. Kun se tuli sitten takaisin valmisteluun, annoin eväät myöskin sen jatkovalmistelulle, että erillisellä lailla tämä tuotaisiin uudelleen eduskuntaan.

Olen todellakin ilahtunut siitä, että laki on nyt täällä käsittelyssä ja on saanut ainakin lähtökohdaltaan hyvät eväät. Toivonkin todella, että nyt, kun tämä jatkokäsittely täällä eduskunnassa suoritetaan, päästäisiin siihen, että erillislailla annettaisiin rukouspäiväjulistus. Pidän erittäin tärkeänä myöskin erityisesti tänä päivänä, että lähimmäisistä huolehtiminen ja muut arvot, jotka ovat erittäin tärkeitä, myöskin tätä kautta näkyisivät selvästi. Kristillisen aatemaailman arvot ovat entistä tärkeämpiä tänä päivänä, kun tiedämme, että maailmassa tapahtuu niin paljon asioita, jotka kohtaavat ihmistä ja sitä kautta myöskin vaikuttavat monen ihmisen elämään hyvinkin vaativalla tavalla selviytyä tämän päivän toimistaan.

Sitäkin taustaa vasten pidän erittäin arvokkaana sitä, että maan päämies arvostaisi tätä rukouspäiväjulistusta ja saisi antaa tämän tulevaisuudessa myöskin kulttuuriperinteemme mukaisesti, ja sitä ekumeenista taustaa, joka myöskin tällä sanomalla samalla on. Pitäisin kuitenkin erittäin tärkeänä, että tämä symbolinen arvo, jota tässä tuodaan niin kovasti esille, olisi vielä syvempi kuin symbolinen arvo ainoastaan, sillä meille ihmisille myös tulevaisuudessa on erittäin tärkeätä, että meillä on oma arvomaailma, joka perustuu niihin käsityksiin, jotka ovat kristillisen uskon perusta.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on todella kiitettävä, ja siitä suuret kiitokset ministeri Karpelalle ja tietenkin myös hallitukselle, että tämä on nyt tullut tänne eduskuntaan esityksenä.

Tässä on tullut jo esille hyvin se, että on kysymys perinteestä ja sen kunnioittamisesta. Itsekin korostan sitä, että perinne on varmasti hyvin merkityksellinen ollut meidän kansamme eri vaiheissa, ja aivan samalla tavalla kuin täällä ed. Dromberg sanoi, ei ole mistään keveästä eikä symbolisesta arvosta kysymys vaan hyvinkin syvästä perinteestä, mikä eri ihmisille merkitsee. Tässä esittelyssä oli erittäin hieno kuulla, mitä, ministeri Karpela, toitte, että kysymys on kirkon ja valtion vuoropuhelusta ja sillä tavalla nostetaan sitä yhteyttä, mikä kirkolla ja valtiolla tulisi jatkossakin olla. Erittäin hienoa oli, että teidän puheessanne nousi myös se, että julistuksessa tuodaan esille niitä huolenaiheita, jotka ovat sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja lähimmäisestä huolehtimiseen liittyviä, sitä inhimillistä ihmisen olemusta, mitä ihminen tarvitsee, nostetaan näin tärkeässä asiassa esille.

Samoin täällä on erittäin hyvin nostettu se, että perusoikeutena voimassa oleva uskonnon ja omantunnon vapaus tarkoittaa sitä, että rukouspäiväjulistuksen merkityksen arvioiminen jää jokaisen tekstin lukijan ja kuulijan oman henkilökohtaisen harkinnan varaan ja näin ollen ei todellakaan voi katsoa, että se loukkaa kenenkään uskonnon tai omantunnon vapautta. Näin myös ymmärrän.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Laissa ekumeenisesta rukouspäiväjulistuksesta on meillä kolme pykälää, ei mitään muuta. Tässä on, kuten täällä on käynyt ilmi, kysymys arvoista, on kysymys myöskin ennen kaikkea kulttuuriperinteestä. Tämä laki, niin kuin perusteluissa todetaan, voidaan käsitellä, kuten hallitus esittää, tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, ja tämä menee perustuslakivaliokuntaan. On hyvä, että näin tehdään. Totean näin, että omassa Vaasan vaalipiirissäni pidetään tärkeänä, että tämä laki säädetään, ja katson myöskin niin, että tänä juurettomana aikana on tärkeää, että meillä on tiettyjä maamerkkejä, ja tämä laki antaa nimenomaan suuntaa näistä maamerkeistä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kun täällä salissa päivällä ministeri Karpelan luo virtasi kättelijöitä, luulin ensin, että häntä onniteltiin siitä, että hän selätti tässä rukouspäiväjulistuskiistassa oikeusministeri Koskisen ja sai näin ehkä keskustan merkittävimmän voiton hallituksen sisällä, mutta ministeri Karpelaa on siis syytä onnitella tänään ainakin kahdesta syystä.

Tämän lakiesityksen merkitystä kirkkojen toiminnan kannalta ei toki tule yliarvioidakaan. Seurakunnissa osataan rukoilla ilman erityisiä presidentin ohjeistuksia, mutta suurempi merkitys tällä on kansallista kulttuuriperintöä ajatellen. Jopa 1600-luvulta saakka jatkunut traditio on arvokasta kristillistä tapaperintöä vähän samaan tapaan kuin valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukset. Minun ymmärtääkseni tämä esitys sopii erittäin hyvin uskonnonvapauslain henkeen erityisesti perustuslakivaliokunnan taannoisen mietinnön valossa. Perustuslakivaliokuntahan korosti uskonnonvapauden positiivista, mahdollistavaa tulkintaa, ja samalla tämän esityksen myötä tunnustetaan kristillisten arvojen historiallinen ja positiivinen merkitys Suomelle.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On helppo lähteä liikkeelle ja jatkaa tästä ed. Räsäsen viimeksi käyttämästä puheenvuorosta, missä todettiin, että on helppo ymmärtää ja nähdä kristillisten arvojen merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle. Tämä hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ekumeenisesta rukouspäiväjulistuksesta on tiettävästi sisällöltänsä yksi niitä lyhimpiä lakeja, mitä on annettu ja mitä Matti Vanhasen hallitus tulee antamaan. Kolmella lyhyellä pykälällä tämä asia tulee järjestykseen ja hoitoon. Kuitenkin tätä asiaa mietittäessä ja katsottaessa, mihin suurempaan asiaan ja näköalaan tämä peilaa, on nähtävissä se, että uskonnonvapauden ja siihen liittyvän lainsäädännön ja ohjeistuksen perusteella on pyritty romuttamaan monet hyvät asiat tässä yhteiskunnassa. On lähdetty siitä liikkeelle, että kaikkien pienten vähemmistöjen asemaa katsottaessa on jopa kyseenalaistettu koulujen joulujuhlat, kevätjuhlat. Suvivirren veisaaminen ja monet tämän tyyppiset asiat, mitkä ovat kansanperinteeseen liittyviä pysyviä käsitteitä. Sen pohjalta tästä syntynyt keskustelu on nähtävä terveenä ja myönteisenä asiana.

Kukaan ei ollut kuitenkaan muistanut näissä runsaissa puheenvuoroissaan tuoda esille, että viikko sitten eduskunnassa käytiin lähetekeskustelu vastaavasta asiasta ja sisällöstä ed. Kankaanniemen tekemän lakialoitteen pohjalta. Kun tätä asiaa katsotaan, olipa aloite ed. Kankaanniemen tekemä taikka hallituksen tekemä, todetaan, että mitään muutosta tähän asiaan ei ole tämän viikon aikana tapahtunut eikä tullut. Sen osalta täytyy todeta, että on valitettava asia, että ed. Kankaanniemi ei ole salissa nyt itse paikalla toteamassa, kuinka nopeasti ja kuinka hyvin ja tarmokkaasti hänen esityksensä ovat kulkeneet eteenpäin niin, että hallituskin on näin katsottuna esitykseen tyytynyt.

Tämän pohjalta on ymmärrettävissä erinomaisen hyvä asia, että tästä syntyi sellainen kädenvääntö, niin kuin syntyikin, että hallituksen sisällä käytiin perusteellisia perusarvokeskusteluja siitä, säilyykö vanha perinne vai ei. Tässä yhteydessä on syytä kiittää ministeri Karpelaa siitä aktiivisuudesta ja tarmosta, mitä ministeri on tämän asian eteen tehnyt toimessaan, kun julkinen sana on painostanut tai yrittänyt vaikuttaa siihen, että tällaista ei tule antaa eikä tätä tule eteenpäin viedä. Tässä nyt sitten tietysti tavalla taikka toisella oikeusministeriö on hirttäytynyt tähän asiaan niin kiinni, että on tätä vastustanut viimeiseen saakka. Kuitenkin pidän valitettavana, että oikeusministeri ei ole läsnä tätä lähetekeskustelua kuulemassa, jolloin voisi todeta, että olisi täältä eduskunnan salistakin tullut joku valistava sana oikeusministerin näköalaan ja tähän asemaan siinä, miten näihin asioihin pitää kansanomaisesti suhtautua ja mitä näiden asioitten taakse kansanomaisesti kätkeytyy ja mitä siitä seuraa. Ainakin tässä asiassa olisin uskonut, että ed. Oinonen olisi pystynyt antamaan oikeusministerille kansanomaisen keskisuomalaisen näkemyksen siitä, kuinka asiat pitää ottaa, huomioida ja kuinka niitä pitää eteenpäin viedä.

Tämän pohjalta on ymmärrettävissä aika erikoinenkin näköala myöskin siitä, että viime valtiopäivillä perustuslakivaliokunta katsoi niin ihmeellisen mietinnön 10/2002 vp, missä tämä asia tyrmättiin ja todettiin, että presidentillä ei ole mahdollisuus tätä antaa ja tätä julistusta eteenpäin viedä. Tätä olen monesti yrittänyt miettiä, mihin tämä on juontanut ja missä on ollut perimmäinen syy, että perustuslakivaliokunta on tähän lausumaan ja mietintöön päätynyt. En tiedä, onko syy sysissä vai sepissä, mutta jotenkin tämä tasavallan perusarvojen ja korkeimpien arvojen säätämiselin, perustuslakivaliokunta, on joutunut tässä asiassa sellaiselle tielle, että se ei suurempaa julkista arvostelua kärsi, ei varsinkaan siitä maailmankatsomuksesta, mistä itse tätä asiaa katson ja vertaan. Kun tässä kuitenkin lähdetään liikkeelle perusteluissa siitä, milloin tämä on lähtenyt liikkeelle, niin kuten ed. Oinonen puheenvuorossaan totesi, jo Rooman valtakunnan ajoilta on ollut perinne ja pysyvä käytäntö, joten täytyy sanoa, että joko Rooman valtakunta oli väärä taikka sitten perustuslakivaliokunta ei ole osannut rinnastaa näitä asioita oikealla lailla. En käy tulkitsemaan Rooman valtakunnan oikeutta ja vääryyttä, se on niin kaukana olemassa, mutta sieltä käsin tätä asiaa on katsottavissa, ja sen pohjalta perustuslakivaliokunnan näköala ei ole ollut kohtuullinen eikä oikea.

Kun säätämisjärjestyksessä todetaan, että kansan enemmistö kuuluu kristillisiin kirkkoihin ja sitä kautta suoritettavan yhteiskunnallispoliittisen arvioinnin pohjalta tehtävällä voidaan katsoa olevan asiallisia yhtymäkohtia tasavallan presidentin asemaan valtionpäämiehenä, pidän erittäin suuressa arvossa, että tasavallan nykyinen päämies tässä asiassa on näillä linjoilla, millä rintamalla on kansan suuri enemmistö olemassa, ja tässä yhteistuumin tätä asiaa on katsottavissa, eteenpäin vietävissä.

Herra puhemies! En käy nyt käyttämään tällä kertaa tässä tulisempaa puheenvuoroa tämän lähetekeskustelun osalta, koska osa panoksista tuli jo viime viikolla tässä poltettua, mutta niitäkään ei tarvitse tippaakaan peruuttaa, kaikki on tähän asiaan yhdistettävissä. Valiokunta varmaan työstää tästä hyvän mietinnön, ja tämä asia tulee lopullisesti nopeasti käsiteltyä.

Tässä yhteydessä vielä kiitokset ja onnittelut ministeri Karpelalle, että tämä asia on loppuun viety.

Kaarina   Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy tietenkin sanoa, että ei tämä laki nyt ihan viikossa ole valmisteltu. Se aloitettiin jo edellisen hallituksen aikana, ja siellä olivat eväät tämän lain valmistelulle, mutta erittäin tärkeätä on todellakin se, että tämä saadaan voimaan, ennen kuin uskonnonvapauslaki tulee voimaan. Toivon mukaan tämä tulee samanaikaisesti täältä eduskunnasta pois, vaikka täällä aikamoiset kiireet on, koska tämä on osa sitä lainsäädäntöä, joka on tehty viime kauden aikana.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin minusta on erittäin arvokasta se, että tässä lähetekeskustelussa on tullut ilmi eduskunnan tahto tätä esitystä eteenpäin viedä.

Kuten puheenvuoroissa on tullut ilmi, esityksen valmistelun taustoista on käyty keskusteluja ja erilaisia vaihtoehtojakin on keskustelussa esitetty. Valmistelun aikana oli esillä myös sellainen vaihtoehto, jonka mukaan tämä rukouspäiväjulistus ei olisi presidentin virkatehtävä, mutta presidentti voisi halutessaan antaa kirkkojen pyynnöstä julistuksen osana tällaista presidentin muuta yhteiskunnallista toimintaa, vastaavasti kuin esimerkiksi presidentti julistaa vuosittain sotainvalidikeräykset taikka yhteisvastuukeräykset.

Mutta kuten puheenvuorossani sanoin ja täällä myös muissa puheenvuoroissa on tullut selkeästi esille, jo aikaisemmin perustuslakivaliokunta otti hyvin selkeän kannan uskonnonvapauslakia koskevassa mietinnössään ja tässä mietinnössä selkeästi ilmaisi, että rukouspäiväjulistuksen antaminen ei voi perustua tapaoikeuteen. Näin ollen tämän perustuslakivaliokunnan kannan vuoksi pidettiin selkeimpänä vaihtoehtona sitä ratkaisua, että rukouspäiväjulistuksesta valmistellaan lakiesitys, jotta tämä vanha ja arvokas käytäntö jatkuisi.

Erittäin mielelläni olen kuunnellut tätä lähetekeskustelua ja uskon, että tämä asia etenee nopeasti. Asiasta on keskusteltu jo viime kaudella ja sitä eteenpäinkin viety, ja mainittakoon myös se, että tämän asian valmistelun yhteydessä on oltu yhteyksissä niin Tasavallan presidentin kansliaan kuin myös Oikeuskanslerinvirastoon.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Nythän meillä perustuslain tulkinnan mukaan perustuslakivaliokunta tulkitsee perustuslakia, ja siihen meidän on tyytyminen. Kun valiokunta on todennut, että presidentti hoitaa hänelle perustuslaissa tai muussa laissa säädetyt tehtävät, ja kun tästä on tullut tällainen lainopillinen kysymys, niin minusta ministeri Karpela on toiminut aivan oikein ja tämä asia on ratkaistava nyt hallituksen esittämällä tavalla. Minusta on hyvä, että tämä vanhoja perinteitä kunnioittaen saadaan päätökseen ja viedään tämä asia läpi. Minä olen tyytyväinen tähän esitykseen.