Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä aloite liittyy myös
perusolemukseltaan kaksinkertaisen verotuksen ongelmaan. Olen lukuisia
kertoja puhunut tästä asiasta aiemminkin, tehnyt
kirjallisia kysymyksiä ja näin tähän
kysymykseen palaan myös tällä puheenvuorollani.
Kysehän on siitä epäkohdasta, joka
on, kun metsien perinteinen pinta-alaverokäytäntö vuoden
2006 alussa päättyy, jolloin kaikki metsätulo nykyisten
lakien mukaan siirtyy myyntituloverotukseen. Täytyy muistaa,
että pinta-alavero on ollut vuosikymmenien ajan metsän
täysimääräinen tuloverotus myös
niillä metsänomistajilla, jotka ovat jo siirtyneet
myyntituloverotukseen 90-luvun alkupuolella, ja selkeästi
tapahtuu se, että samasta verokohteesta menee jälleen
täysimääräiseksi katsottu vero
sitten, kun metsän myyntituloa tulee.
Minusta verolakeja säätäneillä 90-luvun
puolivälissä ja myös silloisella hallituksella,
joka oli 90-luvun alkupuolella, tapahtui tässä asiassa
anteeksiantamaton ja paha virhe. Olin varottamassa silloisen hallituksen
edustajia, silloisia kansanedustajia, mutta valitettavasti tultiin
siihen epäkohtaan, että kaksinkertainen verotus
tuli. Siinä vaiheessa, kun jo kertaalleen verotettu vuosikymmenien
aikana kasvanut metsä tulee myyntikypsäksi, niin
sitten menee jälleen täysimääräinen
myyntivero. Tätä 1990-luvun alkupuolen hallitus
yritti sitten korjata tällä siirtymäkaudella,
josta sanottiin, että se on pitkä.
No, nyt kohta tuo kolmetoista vuotta on kulunut. Onko se ollut
pitkä aika, sen voi jokainen mitata omassa elämässään.
Metsän kasvussa se on kuitenkin suhteellisen lyhyt aika.
Pajukko saattaa sinä aikana kasvaa pellon ojissa, ehkä vallata
viljelemättömiä peltoja, mutta oikeastaan kovinkaan
paljon ei edes lannoitettu metsä sinä aikana järeydy.
Ei ainakaan niin paljon, että tuon kolmentoista vuoden
aikana voisi syntyä pelkästään
selkeästi tuloa tuottavaa metsää pelkästään sinä aikana.
Eli jos nyt pinta-alaverotuksessa oleva myy vuonna 2006 metsää,
se on pääosin, ainakin 70—80 prosenttisesti,
tuo puutavara, ellei ole harvennusleimikosta tai hoitohakkuusta
kyse, jos on päätehakkuusta kyse, kasvanut aikana,
jolloin siitä on jo maksettu kertaalleen täysimääräinen vero
pinta-alaveron mukaan. Mielestäni tässä on perusongelma
se, että tapahtuu kaksinkertainen verotus samasta verokohteesta.
Tämä ongelma ei ole saanut riittävästi
missään vaiheessa valitettavasti huomiota osakseen.
Mutta nyt, kun on lähestymässä tämä verojärjestelmän
muutos, se tulee sisältämään
monia yllättäviä tekijöitä,
joissa pelkään olevani niitä ainoita,
jotka tämän näkevät. Puunjalostusteollisuuden
tehtaanjohtajat sen näkevät, sahateollisuuden
johtajat sen aavistavat ja sitä pelkäävät,
ja pelkään, että parin vuoden kuluttua
olemme sitten todellisuudessa, jota tänään
ennakoin.
On sanottu, että on huolestuttavaa, että ensi vuoden
lopulla olisi merkittävä määrä metsän myyjiä,
jotka haluaisivat puunsa korjatuksi ja maksetuksi saman vuoden aikana.
Näitä on enemmän kuin pystymme normaaleilla
korjuusysteemeillä hoitamaan. Näin sanoo erään maamme
johtavan metsäteollisuusyrityksen metsäjohtaja.
Elikkä tilanne menee puuhuollossa hyvin ongelmalliseksi,
metsähakkuissa ongelmalliseksi, mutta ennen kaikkea puumarkkinat
häiriintyvät kahdella tavalla, liikatarjontana,
mutta sitten tämän jälkeen ongelma tulee
olemaankin puute. Sahateollisuus ennakoi, että ajaudumme puolentoista
vuoden päästä tilanteeseen, jolloinka
sahoja pannaan kiinni. Ainakin sahausta joudutaan supistamaan, tukkipuuta
ja erityisesti kuusitukkia ei ole saatavana.
Me tiedämme, mitä merkitsee, jos saha supistaa.
Se tietää työttömyyttä,
se tietää monenlaista vaikeutta maaseudun kunnissa.
Mutta on vielä pahempaa, jos saha lopettaa. Minun tiedossani
ei ole oikeastaan lopettaneen sahan tilalle uudelleen syntynyttä sahaa
lainkaan. Voi olla, että jossakin, kun on maaseutupitäjässä saha
lopettanut, on saattanut tulla uusi tilalle, mutta yleensä ne ovat
olleet hyvin vahingollisia tapahtumia koko pitäjälle,
kun saha on lopettanut. Siinä on mennyt koko kunnan elämänusko
ja tulevaisuus. Näitä tapauksia on.
On sanottu, että siirtymäkauden päättymisellä on
tukin hintaan paljon suurempi vaikutus kuin suhdannetilanteilla.
Sahateollisuuden edustajat sanovat, että edessä on
miesmuistiin pahin kannattavuuskriisi. No, siitä voidaan
sanoa, että onhan sekin vain markkinataloutta. Mutta miksi ajautua
tuommoiseen kriisiin, jossa sahoja kaatuu, tulee työttömyyttä,
miksi ajautua siihen?
No sitten, ajatellaanpa tilannetta maailmanmarkkinoiden kannalta.
Nyt sahateollisuudella on mennyt kohtuullisen hyvin, koska Neuvostoliiton
olojen osaltaan romahdettua suomalaiset sahat pystyivät
90-luvun laman aikana toimimaan tehokkaasti ja valtaamaan Euroopan
markkinoita. Jos nyt käykin niin, että meillä sahauksen
tuotanto dramaattisesti laskee, me menetämme nuo markkinat
ja on kyseenalaista, pystymmekö enää niitä koskaan
kiihtyvässä kilpailussa saamaan takaisin.
Siksi toivon, että vielä runsaan vuoden aikana,
itse asiassa välittömästi, löydettäisiin
ratkaisut, joilla voitaisiin madaltaa pinta-alaverojärjestelmästä siirtymisen
kynnyksiä. Tulisi löytää joitakin
verohuojennusmenettelyjä, että dramaattiset puuhuollon
heilahdukset voitaisiin välttää. Kyse
on kuitenkin suomalaisen metsätalouden perusasioista, joista
on huolestunut myöskin kemiallinen teollisuus. Olen Jämsänjokilaakson
paperitehtaitten johtajien kanssa puhunut asiasta, ja he ovat olleet
hyvin huolestuneita siitä, mihinkä me olemme menossa.
Toivon, että myös täällä eduskunnassa
voitaisiin tajuta ja ennakoida tilanne, johonka kansantaloutemme
perustekijä, suomalainen metsäteollisuus, on ajautumassa
juuri tämän verotuksellisen taitekohdan lähetessä.
Mitä nämä ratkaisut voisivat olla?
Toivon, että siinä valtiovarainministeriö nopeasti
etsisi ratkaisuja. Olen tätä asiaa kysynyt kirjallisella
kysymyksellä, useammallakin, ja aina saanut jatkuvasti
hyvin kielteisen ja torjuvan vastauksen. Mutta toivon, että tajuttaisiin
sen tilanteen vakavuus, mihinkä saatamme joutua runsaan
vuoden kuluttua. Metsät ovat jo nykyisellään
raskaasti verotettuja. Metsiä verotetaan vuositasolla 450—500
miljoonalla eurolla. Jos kaikki veromuodot, myyntivero, alv-vero,
perintö- ja lahjavero, varainsiirtovero, varallisuusvero,
lasketaan, voi olla, että tuo summa nousee vielä tästäkin.
Elikkä metsät ja metsätalous ovat Suomessa raskaasti
verotettua. Se epäkohta, että samasta verokohteesta
menee vielä tulovero kahteen kertaan, tulisi voida torjua.
Eräänä keinona saattaisi olla myös
se, että jollakin tavalla porrastettaisiin myyntiverotukseen
siirtymistä pinta-alaverosta, esimerkiksi 10 prosentin
vuosivauhdilla. Toivon, että näitä keinoja
etsittäisiin.
Minun aloitteeni tähtää parhaimpaan,
että verokauden päättyessä nyt
pinta-alaverojärjestelmässä oleva metsänomistaja
voisi päättää, haluaako hän
jatkaa pinta-alaverotuksessa vaiko siirtyä myyntiveroon.
Tähän tähtään, arvoisa
puhemies, lakialoitteellani.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Sinällään
ed. Oinosen aloite puuttuu semmoiseen asiaan, jossa todennäköisesti
käy niin kuin ed. Oinonen kuvasi, mutta luulen sillä tavalla,
että tässä paluuta entiseen ei ole. Käytännön
elämästä tiedän, nimittäin
minä olen aiemmin asunut kuusikon keskellä, en
enää kohta asu. Siinä naapurit ovat ilmeisesti
tässä pinta-alaverotuksessa olleet, ja siellä motot
tällä hetkelläkin pauhaavat. Semmoisia
useiden kymmenien hehtaarien aukkoja näköjään
alkaa siinä olla ympärillä, kohta pohjoistuulella
aikamoinen hujoppi käy tässä ensi talven
aikana. Se osoittaa sitä, että ne, jotka ovat
pinta-alaverotuksessa, ovat myymässä viimeisen
päälle kaiken myyntikelpoisen puun pois sieltä,
mutta taas myyntiverotuksen puolellahan säästetään
metsiä. Sehän tarkoittaa sitä, että tässä siirrytään
markkinatalousjuttuun kovasti. Kohta ei tarvitse sitä ajatella,
mikä on puun hinta, ei tarvita mitään
sopimuksia. Tällä hetkellä niitä ei
ole olemassa, koska niitä ei oikein pystytä tekemään.
Niitä ei ole mahdollista kilpailusyistä tehdä,
mutta minä luulen, että siinä puun hinta
tulee kyllä nousemaan. Siinä voi olla niitä vaaroja,
mitä ed. Oinonen kuvasi. Kun raaka-aineen hinta nousee,
voi mennä jopa markkinoita muualta.
Paluuta nykyiseen systeemiin ei ole. Samaa valittivat nämä siemenaukon
tekijät taikka avohakkuun tekijät, ketkä hyvänsä,
niistä aukoista ei korjata puuta kyllä miespolviin.
Siinä menee sellainen 50—60 vuotta, ennen kuin
se on semmoista kunnon tukkipuuta, tai ei oikeastaan kunnon tukkipuutakaan
vaan paksumpaa propsipuuta on olemassa. Sen takia me ollaan menossa
johonkin ja semmoinen poukkoileva veropolitiikka on kaikkein pahin
tässä metsäpuolella. Minusta kun ollaan
tässä niin ollaan tässä, ja
aikanaan se tasottuu jossakin aikataulussa.
Keskustelu päättyy.