Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajakollegat! Taloutta pidetään usein kovana arvona, jonka nähdään jyräävän alleen kaikki hyvät toiveet ja aikomukset. Uskallan kuitenkin tästä ajattelusta olla vahvasti eri mieltä. (Ed. Skinnari: Tehyn lakkouhkahan sen näytti!)

Talous ei ensinnäkään ole mikään arvo, vaan se on väline, jonka varaan on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Realismiakin hyvä, vakaa taloudenpito toki tuo, mutta realismikin lienee vain hyvästä. Eräs tunnettu yhteiskuntatieteilijä on varoittanut meitä pelkillä hyvillä aikomuksilla päällystetystä tiestä.

Selkeät arvot ja selkeät tavoitteet sekä realistinen käsitys niiden toteuttamiseen vaadituista toimista ovat paras yhdistelmä maailman muuttamiseen. Siksi poliittiselle päätöksentekijälle julkisen talouden tuntemus ja sen tulevat näkymät ovat kaikki kaikessa.

Sinivihreän hallituksen talouspolitiikan keskeiset arvot ovat vastuullisuus ja kannustavuus. Vastuu on vastuuta vakaasta talouskehityksestä sekä kestävästä yhteiskunnan rahoituspohjasta. Se on myös talouspolitiikkaa, jossa on mukana vastuu ihmisten ja luonnon hyvinvoinnista. Kannustavuus on puolestaan sitä, että jokainen meistä voi yrittää parhaansa ja saada siitä myös palkkion. Kannustavuus on sitä, että jokainen voi todellakin pyrkiä parhaimpaansa, voi kokea tekevänsä arvokasta työtä, saada tehdä työtä, saada yrittää ja saada myös onnistua. Kaikkein eniten kestävästä julkisesta taloudesta hyötyvät yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevat. He ovat myös ensimmäisiä kärsijöitä, jos tuo tasapaino vaarantuu.

Hallitus päättää vuosittain EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti kansallisen vakausohjelman tarkistuksesta. Tänä vuonna päätimme tuoda vakausohjelman tarkistuksen eduskunnan keskusteluun pääministerin ilmoituksella. Menettely on poikkeuksellinen, mutta siihen on monta hyvää syytä. (Ed. Skinnari: Kyllä! Mitkä ne ovat?)

Ensinnäkin, Suomi ikääntyy nopeasti. ( Ed. Skinnari: Vuosi kerrallaan!) Vakausohjelman valmistelusta vastanneiden valtiovarainministeriön asiantuntijoiden mukaan laadukkaiden ja kattavien hyvinvointipalveluiden, kuten päiväkotien, koulujen ja terveydenhuollon, järjestäminen muuttuu jatkossa entistä haastavammaksi. Asiantuntijoiden laskelmien lopputulokset antavat aihetta huoleen, terveeseen huoleen. Tästä eduskunnankin tulee ylintä budjettivaltaa käyttävänä elimenä olla tietoinen.

Arvoisa herra puhemies! Vakausohjelman tarkistus perustuu uusimpiin arvioihin talouskasvusta sekä julkisten tulojen ja menojen kehityksestä, joiden pohjalta on laadittu taloutemme tulevan kehityksen perusura. Tämä perusura kertoo, millaiseen tilanteeseen julkisessa taloudessa päädytään "ellei mitään uutta tehdä".

Perusura osoittaa 2,5 prosentin julkisen talouden ylijäämää suhteessa kokonaistuotantoon vaalikauden lopulla. Ylijäämä kertyy melkein kokonaan työeläkkeiden rahastoinnista — eli tiedämme jo tarkkaan, mihin nämä miljardit tullaan käyttämään. Ellei mitään uutta tehdä, niin sekä valtion että kuntien talous on laskelman mukaan suurin piirtein tasapainossa.

Pidemmällä aikavälillä perusuran mukainen kehitys näyttää jo sitten paljon huolestuttavammalta: jo ensi vaalikaudella joudumme valtiontaloudessa velanoton tielle, ja vuonna 2025 koko julkinen talous painuu pysyvästi alijäämäiseksi. Tänään syntynyt vauva on siis täysi-ikäinen, kun julkisen sektorin velkakierre lähtee käyntiin. (Ed. Ollila: Ei saa kertoa tämmöisiä!) Tästä eteenpäin julkinen velka lisääntyy siten, että vuonna 2050 se on jo yli 80 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä siis perusuran mukaisen kehityksen seurauksena.

Vakausohjelman tarkistuksen laskelmat osoittavat siis jälleen kerran sen, että julkinen taloutemme ei ole kestävällä pohjalla. Pidemmällä aikavälillä menoja ei pystytä kattamaan ilman hallitsematonta velkaantumista. Ilman uusia toimenpiteitä ja vahvempaa talouskasvua julkinen taloutemme joutuu itseään ruokkivaan velkakierteeseen.

Tämä viesti ei ole uusi. Valtiovarainministeriön ennen eduskuntavaaleja julkaisemassa liikkumavararaportissa arvioitiin, paljonko menoja voisi lisätä kuluvan vaalikauden aikana, jotta julkinen talous olisi kestävällä pohjalla vaalikauden loppuun mennessä. Kävi ilmi, ettei asiantuntijalaskelmien mukaan mitään uutta jakovaraa ollutkaan.

Sama viesti, samat parametrit ja myös samat johtopäätökset olivat viime hallituksen aikaisessa edellisessä vakausohjelman tarkistuksessa. Jo vuosi sitten todettiin, että "julkinen talous kokonaisuutena ei näytä olevan pitkällä aikavälillä riittävän kestävällä pohjalla". Tämä siis suora lainaus viime vuoden vakausohjelman tarkistuksesta. Eli siis meillä ei ole mitään sellaista perintöä, jonka varaan voisimme jäädä elämään. Ja selityskin on vanha ja tuttu: Ikääntyminen on meillä Suomessa ylivoimaisesti nopeinta koko Euroopassa. Yli 65-vuotiaiden määrä suhteessa työikäisiin lähes kaksinkertaistuu parissa vuosikymmenessä.

Jo lähivuosien aikana tämä näkyy eläkemenojen, ikääntyvien palveluntarpeen ja julkisten menojen kasvuna. Samanaikaisesti työikäisten määrä lähtee laskuun. Talouskasvu putoaa siten ensimmäistä kertaa pelkästään tuottavuuden kasvun varaan. Tämä hidastaa talouden ja sitä kautta myös verotulojen kasvua.

Viimeksi kuluneen vuosisadan aikana olemme tottuneet runsaan 3 prosentin vuotuiseen talouskasvuun. Nyt kasvun arvioidaan hidastuvan pysyvästi alle 2 prosenttiin vuodessa. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus joutuu täten uudessa tilanteessa todella kovaan testiin.

Ikääntyminen ja sen vaikutukset eivät ole kysymys, josta hallitus ja oppositio olisivat perinteisesti olleet eri mieltä. Tämä yksimielisyys on johtanut siihen, että Suomessa on lähdetty hyvissä ajoin varautumaan edessä häämöttäviin haasteisiin. (Ed. Jaakonsaari: Jo Lipposen ykköshallitus!) Ikääntymisestä on puhuttu pitkään, ja paljon on myös tehty muun muassa eläkeuudistusten kohdalla. 2010 on kuitenkin se vuosi, jossa ikääntymisen vaikutukset alkavat tuntua ja näkyä toden teolla. Siis pääsemme puheista tulevaisuuden arvioinnista tähän päivään ja todellisiin vaikutuksiin. Kasvu on siis jatkossa puhtaasti tuottavuuden varassa, koska työtuntien määrä ei pysty ikääntymiskehityksen seurauksena lisääntymään. Työvoimapula on jo nyt tosiasia. Tänään viimeksi taisi lehdessä olla maininta pulasta, joka näkyy perhepäivähoitajien kohdalla. (Ed. Jaakonsaari: Arvatkaa, minkä takia! Surkea palkkaus!)

Tätä viestiä ei ole kuitenkaan ihan kaikkialla ymmärretty riittävän hyvin. Ainakin siltä vaikuttaa tänä syksynä tässäkin salissa kuultujen puheenvuorojen perusteella, joissa on vaadittu mittavia, pysyviä lisä-menoja. Perusteena on ollut valtiontalouden suuri ylijäämä ja muutoinkin taloudelliset hyvät ajat. Suotuisa suhdanne on sumentanut monien näköalaa. Tällainen kertaluonteisten tulojen varaan rakennettu jakopolitiikka on kuitenkin vastuutonta. (Ed. Jaakonsaari: Entä porvarillinen jakopolitiikka?) Vaihtoehtobudjetin tasapainottaminen verotuloja näpelöimällä ei tätä asiaa muuksi muuta. Suhdannehuipun ennätyksellisten verokertymien rukkaaminen ylöspäin ei paljon lämmitä, kun laskusuhdanteen verotulot eivät enää katakaan huippuvuosien huippumenoja.

Lihavia vuosia seuraavat aina vääjäämättä laihemmat vuodet. (Ed. Zyskowicz: Näin sanoi jo Joosef!) Hyvä suhdannekehitys ei ole pysyvä ilmiö, ja menot on pystyttävä maksamaan myös silloin, kun talouden rattaat eivät hehku punaisina, niin kuin tällä hetkellä tekevät.

Arvoisa puhemies! Sinivihreä hallitus asetti hallitusohjelmassaan talouden ylijäämätavoitteeksi vuoden 2011 tasolla 3,5 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon. Hallituksen oma, kansallisesti asetettu tavoite on siten prosenttiyksikön korkeampi kuin vakausohjelman perusuran ylijäämä.

Euroissa hallituksen tavoitteeseen pääseminen edellyttäisi 2:ta miljardia euroa suurempaa valtion talouden ylijäämää. Mittaluokka on kutakuinkin sama kuin vuodelle 2008 arvioitu valtionvelan lyhennys.

Tavoite asetettiin kunnianhimoiseksi, koska vaalien alla julkaistussa liikkumavara-raportissa todettiin, että koko julkisessa taloudessa pitäisi päästä vuosikymmenen vaihteeseen mennessä 4 prosentin ylijäämään, jotta julkinen talous olisi pitkässä juoksussa "kestävällä pohjalla". Tilastokeskuksen kesäkuussa julkaiseman uuden väestöennusteen valossa tilanne näyttää vielä haastavammalta. Taustalla on suomalaisten elinajan nousu ja siitä aiheutuva hoito- ja hoivamenojen kasvu.

Ei kuitenkaan ole syytä vaipua epätoivoon. Vakausohjelmaan sisältyy myös vaihtoehtoinen laskelma. Jos tuotannon kasvuvauhti olisikin vaalikaudella prosenttiyksikköä korkeampi, se korjaisi tilanteen ja poistaisi julkisen taloutemme kestävyysvajeen.

Prosenttiyksikköä ennusteita nopeampi talouskasvu on kuitenkin valtavan kova tavoite. Se ei tule itsestään. (Ed. Gustafsson: Oli 100 000 työpaikkaakin, mutta meni yli!) Mikäli pysyvät menot olisivat vielä hallitusohjelmaa suuremmat, tämä prosenttiyksikönkään suurempi talouskasvu ei riittäisi pitämään julkista taloutta kestävällä kasvu-uralla. Talouskasvu koostuu määritelmänsä mukaan työpanoksen kasvusta sekä tuottavuuden kasvusta. Toinen näistä, työpanoksen kasvun edellytykset, heikkenee pysyvästi työikäisten määrän lähtiessä laskuun, vaikkakin työllisyysaste kohoaisi. Taloutemme kasvu lepää jatkossa siis puhtaasti tuottavuuden kasvun varassa.

Arvoisa puhemies! Sinivihreä hallitus on valmis kohtaamaan nämä haasteet. Ongelma on tiedossa, hallituksen hihat on kääritty ja töihin on ryhdytty. (Ed. Valpas: Ei kyllä ulospäin näy missään!) Nynnyilyyn, saamattomuuteen tai laiskuuteen ei ole varaa, vaan nyt tarvitaan ensiluokkaista suoritusta niin hallitukselta kuin eduskunnaltakin.

Sen sijaan, että nopeimmin ikääntyvästä suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta tulisi ikääntyvän eurooppalaisen hyvinvointiyhteiskunnan koelaboratorio, on meidän mahdollista olla aidosti eurooppalainen suunnannäyttäjä. Pystymme huolehtimaan eläkkeistä, hyvinvointipalveluista ja Suomen kehittämisestä entistäkin paremmaksi paikaksi elää.

Hyvä talouspolitiikka on kuin puutarhanhoitoa. Tarvitsemme saksia, jottei kasva turhia rönsyjä. Lisäksi tarvitsemme lannoitteita, jotta kasvun edellytykset säilyisivät hyvänä. (Ed. Jaakonsaari: Mr. Chance!) Tarvitsemme talouspolitiikkaamme saksiksi menomalttia. Lannoitteeksi tarvitsemme toimenpiteitä, jotka lisäävät kasvua, eli työllisyyttä ja tuottavuutta.

Sinivihreä hallitus tarjoaa ratkaisuksi hyvinvoinnin tulevaisuustalkoita: kolmenlaista menomalttia sekä viittä toimenpidekokonaisuutta. Siis hyvinvoinnin tulevaisuustalkoita, mikä tarkoittaa kolmenlaista menomalttia ja viittä toimenpidekokonaisuutta. (Ed. Jaakonsaari: Kataisesta presidentti, Mr. Chance!)

Menomaltin kolme kultaista sääntöä ovat: kehyksissä pysyminen, arvovalinnat summittaisten menolisäysten sijaan sekä velanmaksu hyvinä aikoina.

Kehyksissä pysyminen tarkoittaa, ettei vaadita pysyviä menolisäyksiä hallitusohjelmassa jo sovittujen ja menokehyksissä päätettyjen useiden hyvien uudistusten lisäksi. (Ed. Gustafsson: Köyhien aika ei taaskaan!)

Jos vaatii menoja kehysten päälle ilman vastaavaa säästöä, on kerrottava, miten aikoo selvitä julkisen talouden pahenevasta kestävyysongelmasta. Muunlainen toiminta on vastuutonta. Eli jos vaatii menokehysten päälle pysyviä menoja, on kerrottava, mikä on se talouslogiikka, joka pystyy kattamaan myös kasvavat menot niinä aikoina, kun verotulot ovat nykyistä pienemmät.

Arvovalintojen teko on sitä, että uusien menojen vaatijan on pystyttävä kertomaan, mistä hän ottaisi vastaavasti pois: miksi esitetty on tärkeämpää kuin jokin muu tai mihin rahoja käytetään? Tämä vaatii arvokeskustelua.

Menomaltti on myös sitä, että erityisen hyvän suhdannetilanteen tuomilla tuloilla vahvistetaan julkista taloutta maksamalla valtionvelkaa pois tai kasvattamalla eläkerahastoja. Velanmaksulla luomme uutta puskuria velanottoon huonompina aikoina ja ikävien yllätysten varalle. Maksamalla velkaa saamme myös tilaa kestävällä pohjalla oleville pysyville menolisäyksille. 2 miljardin velanmaksu vähentää korkomenoja pysyvästi vuositasolla noin 100 miljoonaa euroa. Se voidaan kestävällä tavalla käyttää johonkin parempaan tarkoitukseen koronmaksun sijaan.

Menomaltilla voimme siis huolehtia siitä, etteivät julkisen talouden kestävyysnäkymät heikkene entisestään. Menomaltista ja huomisen hyvinvoinnista puhuminen ei aina ole yhtä suosittua kuin luvata kaikille kaikkea tänään.

Tämä kaikki on kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä samaa terveen järjen käyttöä, (Välihuutoja vasemmistosta) jota jokainen suomalainen harjoittaa oman kotinsa taloutta hoitaessaan. Meiltä poliitikoilta ei tarvitse vaatia yhtään sen enempää kuin mitä tavalliset suomalaiset omaa kotitalouttaan hoitaessaan osaavat harjoittaa.

Arvoisa puhemies! Sinivihreä hallitus on toteuttanut ja toteuttaa viittä työllisyyttä ja tuottavuutta parantavaa toimenpidekokonaisuutta perusuraa paremman talouskasvun saavuttamiseksi. Näitä ovat työvoiman kohtaannon parantaminen, sosiaaliturvan kokonaisuudistus, verotuksen kannustavuuden lisääminen, koulutuksen ja osaamisen kehittäminen sekä julkisen sektorin tuottavuuden parantaminen.

Työikäisten määrän vähentyessä tarvitsemme jokaisen kynnelle kykenevän suomalaisen töihin. Jokaiselle osaavalle ja työtä pelkäämättömälle suomalaiselle on tulevaisuudessa tarjolla työpaikka. Lisäksi tarvitsemme merkittävästi nykyistä enemmän sekä työperäistä maahanmuuttoa että yrittäjyyttä. Hallitus onkin jo ryhtynyt rivakoihin toimiin, joiden tarkoituksena on luoda uusia työpaikkoja, uutta tuotantoa ja uutta kasvua.

Samaan lopputulokseen hallitus tähtää myös perhepolitiikan keinoin. Tavoitteena on luoda lapsille turvallinen kasvuympäristö sekä varmistaa, että vanhemmilla on aineelliset ja henkiset mahdollisuudet synnyttää ja kasvattaa lapsia tähän maahan. (Ed. Jaakonsaari: Peruitte nollamaksuluokan poiston, kiitos siitä!) Meillä ei ole varaa yhdenkään lapsen tai nuoren syrjäytymiseen.

Työ ja tekijä on saatava kohtaamaan nykyistä paremmin. Tähän pureudutaan jo nyt vuodenvaihteessa toteutettavalla työasuntovähennyksellä, jonka tarkoituksena on työntekijöiden alueellisen liikkuvuuden edistäminen. Täydessä toimessa on myös kohtaanto-ongelmaan uusia ratkaisuja kehittävä työryhmä. Sen esityksiä pannaan toimeen sitä mukaa, kun ne valmistuvat.

Tarvitsemme myös kohtuuhintaisia asuntoja sinne, missä työpaikat sijaitsevat. Parhaillaan viimeistellään hallituksen asuntopoliittista ohjelmaa sekä valtion ja Helsingin seudun kuntien välistä sopimusta, joilla etsitään ratkaisuja tähän ongelmaan.

Koulutuksen ja osaamisen on kohdattava paremmin työelämän kanssa. Tämä koskee koko koulutussektoria, mutta erityisesti työvoimapoliittista koulutusta. Siksi hallitus kohdentaakin uudelleen työvoimapoliittisia toimenpiteitä. (Ed. Gustafsson: Ja lopettaa Noste-ohjelman!)

Sosiaaliturvan kokonaisuudistus on suuri mahdollisuus työllisyyden nostamiseen. Sen yhtenä keskeisenä tavoitteena on järjestää sosiaaliturvan, työtulojen ja verotuksen kokonaisuus siten, että työnteko on aina kannattavaa. Järjestelmien tulee joustaa ihmisten ehdoilla, ei toisinpäin.

Myös työn verotuksella on suuri merkitys työn vastaanottamisessa, vaihtamisessa ja työmotivaatiossa. Vaalikauden aikana toteutettavilla tuloveronalennuksilla hallitus kannustaa työllistämään, työllistymään ja tekemään töitä. Myös palkkaratkaisujen pitää tukea työllisyyttä ja kilpailukykyä. Veronkevennykset voidaan nähdä myös työllisyyttä ja ostovoimaa tukevana vaihtoehtona palkkojen korkeille nimelliskorotuksille.

Työllisyyden parantaminen lähtee siitä, että kaiken työnteon täytyy olla arvokasta ja kannattavaa. Tätä on pidettävä kaikkien uudistusten ja lainsäädännön ohjenuorana. (Ed. Kuoppa: Perhepäivähoitajienkin!)

Kun työvoiman määrä laskee, meillä on kaksi vaihtoehtoa: joudumme joko tekemään töitä enemmän tai teemme työt fiksummin. Ymmärrämme hyvin, että moni pelkää ensimmäistä vaihtoehtoa. Moni pelkää, että tulevaisuudessa työelämä muuttuu yhä ahdistavammaksi, yhä vaativammaksi ja yhä uuvuttavammaksi. Siksi kannattaa valita se toinen vaihtoehto: Työt on tehtävä niin, että keskitytään oikeisiin asioihin, ja työt on tehtävä niin, että me jaksamme paremmin. Eli työt on tehtävä tuottavammin. Tuottavuuden kasvu on sitä, että työnteko järjestetään paremmin: käytetään täysimääräisesti hyödyksi osaamista, uusia palveluinnovaatioita ja tekniikan kehitystä.

Ne, jotka maalaavat uhkakuvia ja kauhukuvia tuottavuuden ja kasvun repimisestä työntekijöiden selkänahasta, vääristelevät totuutta. Kiire ja pakko uuvuttavat sekä vähentävät luovuutta. Se vähentää näin ollen myös tuottavuutta.

Sadassa vuodessa tuottavuus on kasvanut Suomessa neljätoistakertaiseksi. Samalla työhön käytetty aika on laskenut kolmanneksella. Työn sisältökin on pääosin motivoivampaa ja vähemmän rasittavaa. Meidän onkin opittava rakastamaan tuottavuuden kasvua, sillä se on tulevaisuuden hyvinvointia. Se on parempaa peruskoulua, se on parempaa vanhustenhoitoa.

Tuottavuuden kasvattamiseksi hallituksella on kaksi keskeistä toimenpidekokonaisuutta: koulutuksen ja osaamisen kehittäminen — joka pitää sisällään myös innovaatiopolitiikan — sekä julkisen sektorin tuottavuuden parantaminen.

Olemme siirtyneet osaamisen aikaan. Siksi meidän on investoitava aiempaakin enemmän inhimilliseen pääomaan. Koulutusta on kehitettävä peruskoulusta yliopistoihin. Hyvät Pisa-tuloksemme eivät saa olla tekosyy tyytyä peruskoulumme nykytilaan. Parhaat oppimistulokset on aina ansaittava joka päivä uudestaan.

Ikäluokkien pienentyessä sinivihreä hallitus kohdentaa säästyvät varat opetusryhmien pienentämiseen. Tämä on merkittävä arvovalinta, jonka myötä voimme tarjota jokaiselle oppilaalle hänen henkilökohtaisia valmiuksiaan vastaavaa opetusta. Meidän on varmistuttava siitä, että jokaisella peruskoulun päättävällä nuorella on edellytykset menestyä jatko-opinnoissa. Jokainen syrjäytynyt nuori on liikaa. Olemme lisänneet ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja, oppisopimuskoulutusta sekä työpajatoimintaa. Osaamisen parempi kohtaaminen työelämän tarpeiden kanssa on myös parempaa tuottavuutta.

Yliopistot tulevat yliopistolain uudistamisen myötä kokemaan suurimmat muutokset perustamisensa jälkeen. (Ed. Skinnari: Mikä se maailmantalouden tilanne on nykyään?) Yliopistojen oma päätösvalta toiminnastaan lisääntyy. Jatkossa laatu on pelkkää koulutusmäärää tärkeämmällä sijalla. Uudistuksella tavoitellaan yliopistojen kansainvälistymisen, laadun ja vaikuttavuuden rinnalla myös tuottavuutta ja tehokkuutta.

Yliopistouudistuksen kärkihanke on innovaatioyliopisto, jonka tavoitteena on uusien tuotteiden, palvelujen ja toimintatapojen saaminen nopeammin koko yhteiskunnan ja työelämän hyödynnettäväksi. Myös tutkimukseen ja kehitykseen panostetaan aiempaa enemmän. Tavoitteena on nostaa suomalainen yliopistolaitos sekä tutkimus- ja tuotekehitys maailman huipulle. Inhimillistä pääomaa lisäämällä kehitämme myös tuottavuutta.

Toinen keskeinen tekijä tuottavuuden parantamisessa on julkisen sektorin tuottavuuden lisääminen. Tässä ovat avainasemassa kuntien Paras-hanke ja valtionhallinnon tuottavuusohjelma.

Molemmat näistä hankkeista on syytä toteuttaa juuri nyt. Suurten ikäluokkien eläköityminen tuo myös mahdollisuuksia. Eläköitymisen myötä organisaatiomuutoksista ja siitä seuraavista henkilötyövuosien vähenemistä ja uudelleenkohdentamisista voidaan selvitä ilman irtisanomisia. Vanhoja organisaatioita ja työprosesseja voidaan päivittää tämän päivän osaamisella ja tietotekniikalla.

Paras-hankkeen suhteen kunnilla alkaa aika käydä vähiin. Moni on jo tehnyt paljon, mutta tarvitaan vielä enemmän rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Hyviä käytäntöjä ja kokemuksia on syytä vaihtaa.

Kuntakentän ja palvelutuotannon uudistuminen käy joko vapaaehtoisesti tai pakon edessä. Enkä tarkoita nyt edes valtion toimenpiteitä. Jos yli 100 kuntaa nostaa ensi vuodeksi veroprosenttiaan, kun valtionosuudet ja verotulot kasvavat ennätysmäisesti, niin täytyy kysyä, mitä tapahtuu heikomman kasvun aikana, kun sekä valtion että kuntien verotulot vähenevät.

Valtionhallinnon tuottavuusohjelmassa on osittain sama tilanne. Eläköitymisen myötä työprosesseja on uusittava tähän päivään. Kaikkialla ei voi kaavamaisesti vähentää työn määrää, mutta monessa kohden voidaan ennakkoluulottomasti miettiä, miten asiat saataisiin tehtyä nykyistä paremmin.

Nyt on siis kultainen hetki toteuttaa nämä julkisen sektorin uudistukset. Näin on myös pakko toimia, sillä kaikkialle ei riitä jatkossa uusia työntekijöitä. Ikäluokkien pienentyessä myös tarjolla olevien työntekijöiden määrä vähenee, kuten olemme jo tänä päivänä huomanneet. Jos kunnat ja valtio työllistäisivät jatkossa yhtä paljon kuin ennenkin, romahtaisi yksityisen sektorin työntekijöiden määrä. Silloin siis hyvinvoinnin moottori häviäisi.

Pakosta voi siis tehdä hyveen aloittamalla varautumisen ajoissa. Sinivihreä hallitus tekeekin ensi vuoden loppuun mennessä kokonaisarvion ikääntymisen vaikutuksista ja jo nyt käynnissä olevien toimenpiteiden riittävyydestä sekä tämän edellyttämät poliittiset johtopäätökset.

Arvoisa puhemies! Liikkumavaraa — pelimerkkejä — on siis olemassa vain, jos hyvinvointi lisääntyy terveeltä pohjalta. Asian voi ilmaista hieman toisinkin: liikkumavaraa on siis luotava, se ei tule itsestään. Haasteista huolimatta meillä on siihen kaikki edellytykset. Sinivihreä hallitus tekee kaikkensa, jotta saisimme lisää työllisyyttä, osaamista, tuottavuutta ja kasvua turvaamaan hyvinvointimme ja huolenpidon myös tulevaisuudessa.

Pysyvien menolisäyksien vaatiminen sinne tänne kuitenkin vaikeuttaa urakkaa. Vain kestävän talouden varaan voimme rakentaa kestävää hyvinvointia ja parempaa tulevaisuutta. Toivoa ei siten ole menetetty. Tarvitsemme tulevaisuustalkoot Hyvinvointi-Suomen luomiseksi uudelleen.

Vakausohjelman tarkistus on herättänyt kiitettävästi keskustelua. Keskustelu on tervetullutta, mutta liika takertuminen yksityiskohtiin saattaa peittää alleen todellisen ongelman: tulojen kasvu pienenee, ja ikääntyminen aiheuttaa menojen nopeaa kasvua.

Pilkun paikasta tai desimaaleista vääntämisen sijaan keskustelussa olisi tänään päästävä puhumaan niistä johtopäätöksistä, joita edellä kuvatut haasteet meiltä vaativat. Tämä on meidän poliitikkojen ja kansanedustajien tehtävä ja velvollisuus. (Ed. Jaakonsaari: Koskee myös valtiovarainministeriä!)

Haluaisinkin verrata talouspolitiikassa eteemme tulevia haasteita toiseen ajankohtaiseen huoleen: ilmastonmuutokseen.

Kuten julkisen talouden kestävyyslaskelmien parametreista voimme myös loputtomiin kiistellä, sama pätee kiistaan ilmastonmuutoksen aiheuttajista ja seurauksista: Nouseeko meri 2 vai 4 metriä, jos emme tee mitään? Ja kenen on vika ja missä suhteessa? (Ed. Skinnari: No, esitä arvioita!) Ilmastonmuutoksen suhteen tähän epäoleelliseen kiistelyyn hukattiin lähes kaksi vuosikymmentä.

Kiistely väestöennusteista tai parametreista on siten täysin toisarvoista verrattuna siihen, että ryhtyisimme toimimaan. (Ed. Skinnari: Mainitse edes Kiina ja Intia!) Siis sen sijaan että kiistelisimme nouseeko se meri 2 vai 4 metriä, keskittyisimme huolehtimaan siitä, että se nousisi mahdollisimman vähän.

Molemmissa ongelmissa pätee seuraava: mitä aiemmin toimimme, sitä aiemmin toimenpiteemme vaikuttavat, sitä vähemmällä pääsemme ongelman yli ja sitä pienemmillä seurauksilla selviämme.

Juuri niin kuin ilmastonmuutoksenkin kanssa, myös ikääntymisen tuomien julkisen talouden rasitteiden suhteen on kyse lopulta samasta asiasta: millaisissa olosuhteissa elämme muutaman vuosikymmenen päästä ja millaisen maailman jätämme lapsillemme?

Kuten sinivihreä hallitus haluaa toimillaan torjua ilmastonmuutosta, niin samalla tavalla haluamme toimia julkisen talouden kestävyyden kanssa: haluamme että Suomi on hyvinvoiva sivistysyhteiskunta, maa, jossa kannattaa yrittää ja tehdä työtä.

Haluamme, että lapsille perinnöksi jää hyvinvoiva isänmaa, jota on hyvä kehittää seuraaville sukupolville entistäkin paremmaksi. Tämä kaikki riippuu lopulta siitä, osaammeko nähdä hieman yhtä budjettivuotta tai vaalikautta pidemmälle ja toimia näkemämme mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Sinivihreä hallitus ei aio jättää ikääntymiseen varautumista huomisen huoleksi. Me tulemme tekemään kaikkemme, jotta tämä lupaus voidaan lunastaa. (Ed. Zyskowicz: Aivan erinomainen puhe! — Ed. Skinnari: Puhe oli pitkä, mutta mitäänsanomaton!)

Kyösti Karjula /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen talouden kasvu on jatkunut vahvana. Vahva talous on perusta työllisyyden poikkeuksellisen hyvälle kehitykselle. Tämä vuosi on työllisyyden kasvun huippuvuosi. Työllisten määrä kasvaa yli 50 000 hengellä.

Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus antoi jo väestöpoliittisen tulevaisuusselonteon. Vaalien alla keskustelua jatkettiin julkisen talouden liikkumavarasta. Tuolloin keskustelu rajoittui pääosin tähän vaalikauteen eikä pidemmän aikavälin tarkastelua moni pitänyt tarpeellisena. Erityisesti vasemmiston vaalilupausten perustana oli lyhyt sihti. Julkisia menoja haluttiin lisätä vastuuttomasti. Tähän on kiinnittänyt huomiota vaalien jälkeen myös moni SDP:n oma talousvaikuttaja. On tärkeää, että nyt myös eduskunta keskustelee talouspolitiikan haasteista, julkisen talouden kestävyydestä ja toimenpiteiden oikeasta ajoituksesta.

Arvoisa puhemies! EU-maista Suomi ikääntyy nopeimmin. Ikääntymisen aiheuttamat paineet näkyvät ensin eläkemenoissa ja työikäisen väestön vähenemisenä ja sen jälkeen sosiaali- ja terveydenhuollon menoissa.

Olemme kuitenkin varautuneet ikääntymiseen paremmin kuin monet muut maat. Varautuminen sisältää monia toimia ja päätöksiä. Olemme harjoittaneet pitkäjänteisesti kasvua tukevaa talouspolitiikkaa, uudistaneet työllisyys- ja elinkeinopolitiikkaa, pitäneet kiinni kurinalaisesta finanssipolitiikasta, lyhentäneet valtionvelkaa, uudistaneet eläkejärjestelmäämme ja vahvistaneet sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Tämä kaikki on toteutettu Matti Vanhasen edellisen ja nykyisen hallituksen toimesta. (Ed. Jaakonsaari: Ja Paavo Lipposen!) Viime vaalikaudella tehdyn eläkevarojen sijoitusuudistuksen arvioidaan nostavan eläkevarojen tuottoa siten, että kestävyysvaje edelleen pienenee.

Valtiovarainministeriön vakausohjelman tarkistuksessa esittämä arvio julkisen talouden kestävyydestä pitkällä aikavälillä on varteenotettava, vaikka laskelmiin sisältyy paljon epävarmuustekijöitä. Olennaista on varautuminen tulevaisuuteen kaikin käytettävissä olevin tiedoin ja tarvittavien korjausliikkeiden tekeminen. Muutoin uhkaa 2020-luvulla paheneva alijäämä ja velan kasvu.

Keskusta on korostanut vahvan talouspolitiikan tärkeyttä. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota talouskasvun ja työllisyyden tukemiseen sekä tuottavuuden parantamiseen. Hallitusohjelman talousstrategia on rakennettu juuri tästä lähtökohdasta.

Perusuraa parempi kehitys voidaan saavuttaa jatkamalla vakaata uudistuspolitiikkaa. Siinä ajankohtaisia haasteita ovat työvoiman kysynnän ja tarjonnan ratkaiseminen, työnteon kannustavuuden lisääminen, lapsimyönteisen perhepolitiikan vahvistaminen, lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja erityisesti työurien pidentäminen.

Keskusten eduskuntaryhmä korostaa, että työllisyystavoitteesta ei saa tinkiä. Työllisyyden kehitykseen vaikuttavat keskeisesti myös kestävät palkkaratkaisut. On hyvä, että pääministeri on luvannut kutsua työmarkkinajärjestöt koolle keväällä 2009 arvioimaan tämän työmarkkinakierroksen kokemuksia.

Keskustan eduskuntaryhmä näkee, että kestävyyden vahvistaminen edellyttää erityistä huomiota julkisten palveluiden tuottavuuden parantamiseen. On arvioitu, että jos kunnissa otettaisiin käyttöön tehokkaimpien kuntien parhaat palvelukäytännöt, siitä syntyisi noin miljardin euron säästöt.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Suomessa on jatkettava ennakoivaa ja määrätietoista uudistuspolitiikkaa. Siihen sisältyy tarvittaessa kyky reagoida nopeastikin kansainvälisen talouden riippuvuussuhteiden tuomiin riskeihin. Panostamalla osaamiseen ja yrittäjyyteen voimme saada oman osamme maailmanmarkkinoista ja luoda sitä kautta kestävää hyvinvointia myös tulevaisuudessa koko Suomeen.

Marja Tiura /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viimeisen vuosikymmenen aikana Suomen taloudella on mennyt erinomaisen hyvin. Olemme voineet harkitusti kohentaa palveluita ja samanaikaisesti olemme vakauttaneet julkista taloutta niin, että valtionvelkaa on voitu lyhentää suunnitelmallisesti. Kiitos tästä kuuluu paitsi kansainvälisen talouden noususuhdanteelle myös kurinalaiselle talouspolitiikalle. Talouskasvun eväät on varmistettu rohkaisemalla yrityksiä työllistämään ja tuottamaan.

Joillekin vauhdin huuma on luonut eräänlaisen illuusion siitä, että rahaa olisi nyt ylenpalttisesti jaettavaksi. Hyvänkään talouskasvun aikana ei voi tuudittautua siihen, että ongelmat olisi ikään kuin voitettu. Ei voi elää kuin viimeistä päivää, eikä myöskään pelkästään tätä päivää. Vastuullinen päättäjä katsoo pidemmälle kuin yhden vaalikauden päähän, toimii niin, että jatkossakin meillä on mahdollisuus tarjota hyvät palvelut, koulutus ja terveydenhuolto kaikille kansalaisille.

Suomen väestön ikärakenteen muutos on nopeinta Euroopassa. Työvoima supistuu ja huollettavien määrä kasvaa. Samalla talouskasvumme hidastuu. Valitettava totuus on se, että pitkällä aikavälillä julkinen taloutemme ei ole kestävällä uralla. Kysymys kuuluu, kuinka voimme ratkaista epävarmaan tulevaisuuteen liittyvät talouden riskit, ennen kuin nämä ongelmat ovat sylissämme. (Ed. Skinnari: Aina ne on täällä ratkaistu!)

Muihin EU-maihin nähden Suomi on ollut hyvällä uralla ja julkisen taloutemme ylijäämä on reippaasti ylittänyt vaaditut rajat. Hyvä sijoitus EU-maiden vertailussa ei kuitenkaan vielä riitä, vaan oleellista on se, miten ja mitä palveluita pystymme tarjoamaan tulevaisuudessa. Nyt talouskasvun aikana meillä on mahdollisuus tehdä tarvittavat muutokset suunnitellusti ja ennakoiden, ei pakon edessä.

Valtiovarainministeri Kataisen puhe kartoitti ne haasteet, joista meidän on tulevaisuudessa selvittävä. Oli ilahduttavaa kuulla myös niistä lukuisista toimista, joilla näihin haasteisiin pystytään vastaamaan. (Ed. Gustafsson: Masentavaa!) Flegmaattisuuteen meillä ei ole varaa, tarvitaan dynaamisia toimenpiteitä. (Ed. Jaakonsaari: Voisiko puhuja kerrata ne toimenpiteet!) Maamme etäinen sijainti, hajanainen infrastruktuuri, työvoimapula ja nopeasti ikääntyvä väestö edellyttävät meiltä suurempaa tehokkuutta kuin esimerkiksi Keski-Euroopan mailta. (Ed. Tiusanen: Pitäisikö lopettaa ikääntyminen?) Tämä onnistuu, kun tehostamme julkista palvelutuotantoa, edistämme työllisyyttä ja talouskasvua sekä pidättäydymme pysyvistä menonlisäyksistä. Suomi ei voi joutua eikä sitä saa päästää velkaantumisen kierteeseen.

Arvoisa puhemies! Suomessa on ennenkin selvitty vaikeista tilanteista. Olemme sadan vuoden aikana nousseet köyhästä maasta maailman parhaimmistoon hyvinvoinnissa, koulutuksessa ja yhteiskunnan toimivuudessa. Työnteolla ja osaamisella pysymme kehityksen kärkijoukoissa jatkossakin.

Tulevaisuuspuolueena kokoomus nostaa erityisesti esille osaamisen ja innovaatioiden merkityksen talouskasvulle. Hyvinvoinnin säilyttäminen vaatii myös parempaa tuottavuutta, jäykkien rakenteiden uudistamista ja sitä, että kaikki työkykyiset ovat mukana työelämässä. Kokoomus korostaa, että tuottavuuden parantaminen ei saa tarkoittaa yhä raskaampaa työtaakkaa yksittäisille työntekijöille. Heidän näkemystään ja asiantuntemustaan on kuunneltava työprosessien uudelleen järjestämisessä. Innovaatiot, teknologian hyödyntäminen sekä organisaatioiden ja rakenteiden kehittäminen tuovat talouteen pelivaraa ja säästävät veroeuroja.

Myös eliniän pidentyminen on positiivinen asia. Yhä hyväkuntoisemmat ja aktiivisemmat seniorikansalaiset voivat osallistua yhteiskunnan rakentamiseen usealla tavalla. Ikääntyvä väestö on meille valtava voimavara.

Arvoisa puhemies! Poliitikoilta vaaditaan nyt malttia ja kykyä löytää tulevaisuuden kannalta tärkeimmät painopisteet monien tavoitteiden ja vaatimusten joukosta. Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa korostaa, että yhteisiä varoja on käytettävä vastuullisesti ja suunnitelmallisesti siten, että ne takaavat meille tulevaisuudessakin lisää hyvinvointia.

Jukka Gustafsson /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä vakausohjelman tarkistus on meille sosialidemokraateille tärkeä poliittinen kysymys. Keskustelulle valittu ajankohta juuri ennen eduskunnan budjettikeskustelua on hallituksen tarkoituksellinen yritys viedä huomiota pois varsinaisesta budjettikeskustelusta. (Välihuutoja) Nähdäkseni ministeri Kataisen puheenvuoro ei edes täytä perustuslaissa asetettua kriteeriä pääministerin ilmoitukselle. Sehän piti sisällään lähinnä hallitusohjelman sisällöllistä esittelyä.

Porvarihallitus tekee vakausohjelman tärkeästä tarkistuksesta poliittisen työkalun. Te tunnette sen sydämissänne. (Ed. Ollila: Pois politiikka eduskunnasta!) Kokoomuksen Nykypäivä-lehdessä tohtori Niemeläinen on varsin kriittinen. Lainaus: "Ensin on kiinnitetty haluttu lopputulos ja sen jälkeen lähtöoletukset valittu lopputuloksia tukevalla tavalla." — (Ed. Ollila: Mitäs Seppo Lindblom tiesi?) — "Saavutetuilla lopputuloksilla pyritään sitten ohjamaan julkista keskustelua ja luomaan huolestunutta ilmapiiriä. Tarkoituksena on vaimentaa toiveet veronkevennyksistä ja menojen lisäyksistä."

Monet ovatkin ihmeissään. Eikä ihme! Suomi täyttää Kasvu- ja vakaussopimuksen vaatimukset komeasti. Onhan Suomen julkinen talous ollut pitkään yksi Euroopan vahvimmista.

Vakavin virhe ministeri Kataisen esityksessä on se, että otetaan lähtökohdaksi jokin tekninen laskelma ja sitten sanotaan, että tämän mukaan eletään. Missä on dynaamisuus? Missä on kaikkein tärkein asia, eli miten vaikutetaan taloudelliseen kasvuun ja työllisyyteen? Tilastokeskuksen väestöennuste on tietysti tärkeä, mutta kun me suomalaiset olemme lähivuosikymmeninä entistä terveempiä ja elämme pidempään, niin työssäolon keskimääräinen ikä tulee kasvamaan. Nyt jos koskaan meidän tulee vaikuttaa työelämään, työhyvinvointiin, aikuiskoulutukseen. Ei ole mitään estettä sille, ettemmekö saavuttaisi muiden Pohjoismaiden tasoa työllisyysasteen nostamisessa.

Sosialidemokraattien mielestä ihmisten eliniän nousu on myönteinen asia. Se tuo työllisyysasteellemme haasteita ja välineitä. Ikääntyneiden ihmisten osaamista on hyödynnettävä työelämässä nykyistä laajemmin, mutta samalla on varauduttava myös hoivan tarpeen kasvuun.

Porvarihallituksella ei ole kasvupolitiikassaan selkeää johtoajatusta, vaikka työryhmiä on liikkeellä ennätyksellinen määrä. Kasvua tukevien aloitteitten sijaan hallitus käyttää (Ed. Saarinen: Yksityistäminen!) valtiontalouden liikkumavaraa velan lyhentämiseen ja suunnittelee eturyhmien veronalennuksia, räikeimpänä perheyritysten sukupolvenvaihdokset. Tällä menolla maksajiksi tulevat palkansaajat.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä hallituksen asettama 4,5 prosentin ylijäämätavoite on ylimitoitettu. Se kertoo pyrkimyksestä ohentaa hyvinvointivaltiota, vaikka juuri sen avulla haasteista selvittäisiin kestävimmällä tavalla. EU:n vaatima taso on 2 prosenttia. Ruotsissa keskustellaan jopa 1 prosentista.

Porvarihallituksen linja on pitää menot erittäin kireällä ja käyttää alimitoitettua kehystä. Hallitus siis siirtää menopaineet kunnille. Suomeen on syntymässä hyvinvointivaltion alasajo.

Arvoisa puhemies! Viime kädessä vakausohjelman luotettavuus törmää poliittiseen kysymykseen, mikä on hyväksyttävä veroaste. Porvarihallitus pyrkii hakemaan hyväksyntää veroasteelle, joka on alle EU:n keskitason.

Liian alhaisilla verotuloilla ei tehdä päätöksiä vanhustenhoidon ja omaishoitajien aseman parantamisesta ja välttämättömistä sosiaaliturvan uudistuksista. Epäilemme, että vakausohjelman tarkistus on viritetty tarjoamaan perusteita terveys- ja päivähoitomenojen karsimiseen sekä sosiaaliturvan leikkaamiseen.

Veropolitiikkaan on saatava suunnanmuutos. Vakausohjelmassa kuvattua ikääntymiskehitystä vasten on selvää, että veropohjan rapauttamisen pitää loppua. Sosialidemokraatit ovat valmiita käynnistämään tuloverotuksen uudistamisen, jonka tavoitteena on suurempi oikeudenmukaisuus ja selkeys, työn verorasituksen vähentäminen ja yhtenäisempi veropohja.

Valtiovarainministeri olettaa, että yksityisen kulutuksen kasvu pysähtyy lähivuosina ja sen seurauksena verotuotot kehittyisivät huonosti. Tämä on mielestämme kova oletus vailla perusteluja. Ohjelma ei huomioi alkoholi- ja energiaverotuksen kiristymistä. Ylipäätään yksityisen kulutuksen kasvun nopea pysähtyminen vaikuttaa epäuskottavalta sitä taustaa vasten, että ansiotason nousu tulee olemaan hyvin nopeaa ensi vuonna ja varmaan seuraavanakin.

Arvoisa puhemies! Vakausohjelman valossa porvarihallitus näyttäytyy nyt ajopuuna, jolta puuttuu sydän ja poliittinen tahto vaikuttaa Suomen tulevaan kehitykseen ja kansalaisten turvalliseen huomiseen.

Martti Korhonen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On pakko todeta alkuun, että kun pääministerin ilmoituksesta on kyse, niin ei ministeri Kataisen puheenvuoro kyllä täyttänyt niitä kriteereitä. Enempi oli ymmärrykseni mukaan kyse kokoomuksen ryhmäpuheenvuorosta, ja siitäkin ylipitkässä muodossa, kuin pääministerin ilmoituksesta, mutta tähän asiaan varmaan palataan.

Mutta, herra puhemies! (Ed. Gustafsson: Ilmanko pääministeri on niin vakava!) Hallituksen vakausohjelma on enemmän tässä muodossa esitettynä haitta- kuin hyötyohjelma. Päätöksenteon ohjenuoraksi siitä ei ole. Yhteiskunnan tulevaisuuden suuntaa sillä ei todellisuudessa kyllä pysty määrittämään. Ikävä kyllä, Vanhasen hallitukset ovat nyt vakausohjelmaa hyväksi käyttäen ajamassa suomalaiseen yhteiskuntaan eriarvoisuuden Troijan hevosta oikein todella sisälle.

Ohjelma on kuin sääennuste. Laskelmiin liittyy valtava määrä oletuksia kasvusta, tuottavuudesta, kulutuksen kehittymisestä ja väestön kasvusta. Pari esimerkkiä:

Vuosi sitten tehdyssä vastaavassa arviossa julkisen sektorin velkaantumisasteen arvioitiin olevan 118 prosenttia vuonna 2050. Nyt arvion mukaan velkaantumisaste on 83 prosenttia. Ero on noin 35 prosenttiyksikköä alhaisempi. Vuonna 2004 arvioitiin ennusteessa 65 vuotta täyttäneiden määrä 124 000 pienemmäksi kuin nyt tässä arviossa.

Edellisessä vakausohjelmassa julkisen talouden ylijäämän tavoitteeksi otettiin 2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tavoitetta tarkistettiin aluksi 3,5 prosenttiin. Nyt hallituksen mielestä tarpeellinen ylijäämä on jo 4,5 prosenttia.

Hyvät kollegat! Ei pitkäjänteinen, kestävä ja tahtotilainen talouspolitiikka voi perustua tällaisiin ennustuksiin. Ne johtavat väistämättä paniikkijarrutuksiin ja nopeisiin kiihdytyksiin. Tämä ei voi olla pitkäjänteisen talouspolitiikan tarkoitus ja päämäärä.

Ohjelmaa siis vaivaa näköalattomuus. Siinä vaaditaan julkiselle sektorille säästökuuria ja samalla ollaan kuitenkin valmiita alentamaan verotusta.

Meidän pitää ensin päättää, millaista yhteiskuntaa me tavoittelemme, ja laatia sitten ohjelma sen mukaisesti. Vasemmistoliitolle keskeistä on oikeudenmukainen yhteiskunta, joka turvaa itse kunkin tarvitsemat palvelut syntymästä vanhuusikään. Ja sellainen oikeudenmukainen yhteiskunta turvaa myös toimeentulon työttömyyden tai sairauden sattuessa sekä silloin, kun jäädään eläkkeelle.

Pitää siis kysyä, minkälaisen hyvän yhteiskunnan me haluamme lapsiperheille, minkälaisen turvan työttömille, minkälaisen turvan ikäihmisille. Vain näin lähtemällä liikkeelle me voimme asettaa oikeat tavoitteet niin työllisyyden parantamiselle kuin verotuksellekin.

Työllisyyttä on parannettava ja työllisyysastetta on nostettava. Vielä ei ole tehty riittävästi työn saamiseksi työttömille. Tavoitteen tulee olla 75 prosentin työllisyysaste sekä väestökehitykseen vaikuttaminen maahanmuutto- ja perhepolitiikan avulla.

Aivan liian moni nuori harhailee peruskoulun jälkeen oppilaitosten ja työelämän ulkopuolella. Vaikka työkokemustakin tarvitaan, pitäisi opintotuen kuitenkin taata mahdollisuus päätoimiseen oppimiseen. Vuokra-asuntoja lisäämällä parannamme asuinoloja ja helpotamme työn ja sen tekijän kohtaamista. Työelämää kehittämällä me voimme taata sen, ettei ikääntyvän tarvitse luopua ennen aikojaan työelämästä terveyssyistä tai jaksamisongelmien takia, ja unohtamalla ennakkoluulot saamme Suomessa asuvat ulkomaalaiset mukaan työelämään rakentamaan yhteistä isänmaatamme. Näin meillä on enemmän tekijöitä, isänmaan vaurauden rakentajia.

Verotuksen alentaminen ei myöskään saa olla itsetarkoitus. Verotuksen tulee asettua sille tasolle, että se turvaa oikeudenmukaisen ja hyvän yhteiskunnan. Kansalaisten enemmistö toivoo riittäviä palveluja, ei veronkevennyksiä.

Verotuksen pitää myös olla oikeudenmukaista. Suuret tulot ja suuri varallisuus eivät saa olla etuoikeutetussa asemassa. Kaikki pitää saada kantamaan kykynsä mukaan vastuuta yhteiseksi hyväksi.

Arvoisa herra puhemies! Tästä keskustelusta pitäisi syntyä yhteinen näkemys siitä, että vakausohjelman perusteet on tarkistettava. Tehdään oikeudenmukaisempi ohjelma. Tehdään ohjelma hyvää, välittävää ja kannustavaa Suomea varten.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson osaa kyllä erittäin taitavasti sanoa värisevällä äänellä "sydän", mutta hänen puheensa ei perustunut tosiasioihin. Tämän hallituksen menokehys esimerkiksi on huomattavasti väljempi kuin edellisen. Se siis ei kurista julkista taloutta. (Ed. Gustafsson: Mikä on vertailupohja neljän vuoden takaa? Puhuja on rehellinen nyt!)

Talouspolitiikassa olemme siirtyneet aikaan, jossa työllisyysasteen nostaminen on kiinni ennen kaikkea ammattitaitoisten työntekijöiden löytymisestä. Työpaikkojen määrän kasvu on vuosi vuodelta haastavampaa, koska kasvava määrä ihmisiä on siirtymässä eläkkeelle. Tässä tilanteessa kovinta ja parasta talouspolitiikkaa on se, miten saamme hyvän koulutuksen ja hyvät valmiudet työelämään niille ryhmille, joissa on merkittävää potentiaalia. (Ed. Jaakonsaari: Ja asuntoja!) Tämä tarkoittaa sitä, että täällä asuville maahanmuuttajille tarjotaan hyvälaatuista kielikoulutusta. Se tarkoittaa sitä, että vajaakuntoisilla on kunnolliset mahdollisuudet työllistyä. Jokaisessa ikäluokassa kaikilla tulee olla mahdollisuudet päättää peruskoulu ja saada sen jälkeen itselleen sopivaa jatkokoulutusta, oli se sitten lukio tai työpaja, ammattikoulu tai kymppiluokka. Päiväkotien täytyy olla tarpeeksi hyviä, ryhmien tarpeeksi pieniä, jotta vanhemmat haluavat mennä töihin ja voivat pitää lasta päiväkodissa turvallisin mielin.

Nämä ovat kaikki asioita, jotka vaativat julkisia menoja. Nämä julkiset menot ovat myös investointeja tulevaisuuden parempaan työllisyyteen. Sen sijaan veronalennukset tässä tilanteessa eivät ole todellinen vastaus, jos haetaan työllisyysasteen kasvua. Kaksi konkreettista esimerkkiä.

Jo pitkään kotitalouksien palveluiden kasvu ja kehittyminen on ollut kiinni siitä, löytyykö siivoustyöhön osaavaa työvoimaa, ei siitä, että verotuksen kotitalousvähennystä pitäisi kasvattaa. Sama koskee myös kampaamopalveluita. Tasaiset tuloveronalennukset lisäävät kyllä ostovoimaa, mutta työllisyyden kannalta todellista merkitystä on sillä, jos pienten tulojen verotusta pienennetään merkittävästi.

Edellä mainituista syistä ja siksi, että julkisen taloutemme pitkän aikavälin vakaudessa on riskinsä, hallituksen tulee olla huomattavan pidättyväinen veronalennusten suhteen. Jos yleinen taloustilanne nykyisestä lähtee merkittävästi heikentymään ja halutaan arvioida joitain päätöksiä uudelleen, arviointi on aloitettava sovituista veronalennuksista.

Arvoisa puhemies! Veropohjasta huolehtiminen tarkoittaa myös harmaan talouden torjuntaa. Keskusrikospoliisi on ilmoittanut vuoden alussa, että verottaja menettää harmaan talouden vuoksi verotuloja yli 2 miljardia euroa vuodessa. Suomalaisella yhteiskunnalla ei ole varaa siihen, että yhteisestä kakusta viedään pari miljardia päältä. Harmaasta taloudesta eivät myöskään kärsi ainoastaan verottaja ja veronmaksajat. Myös rehelliset yrittäjät, jotka hoitavat veronsa ja työnantajan velvoitteensa niin kuin pitää, kärsivät.

Nyt käsiteltävässä vakausohjelmassa nähtävä kestävyysvajeen kasvu perustuu paljolti siihen, että ihmisten on huomattu elävän pidempään kuin tähän asti on ennustettu. Tämä on tietenkin hyvä asia. Yhteiskuntapolitiikalta tämä tieto vaatii kahta asiaa. On välttämätöntä, että eläkkeelle siirtyminen myöhentyy nykyisestä. Tässä asiassa olemassa olevat järjestelmät näyttävät toimivan kohtuullisen hyvin. On kuitenkin tarpeen myös miettiä, onko vielä jotain, jolla työuria voidaan pidentää. Toinen keskeinen asia on terveyden edistäminen, ennalta ehkäisevä terveyspolitiikka. Laitoshoidon kulut ovat yhteiskunnalle suuret, mutta se ei maksa kovinkaan paljon, että ihmiset ovat vanhoja. Vanhustenhuoltomme tarvitsee kuntouttavaa otetta, riittävästi kotipalveluja ja oikean määrän laitoshoitoa silloin, kun sitä tarvitaan.

Yksi vastaus työvoiman tarpeeseen on maahanmuutto. Maahanmuuttajat ovat nyt jo olleet merkittävässä roolissa työvoimatarpeen täyttämisessä ja ovat esimerkiksi hillinneet rakennusalan ylikuumenemista.

Tämän vakausohjelman tarkasteluväli ulottuu vuoteen 2050, joka on sama aikaväli, jolloin meidän pitää saada aikaan merkittäviä tuloksia ilmastopolitiikassa. Ekonomisti Nicholas Sternin raportti ilmastopolitiikan talousvaikutuksista kertoo selvästi sen, että ilmastonmuutoksen kustannukset ovat suuremmat kuin asiallisesti varautumisen kustannukset. Tämä koskee Suomea aivan erityisesti, koska Suomessa päästöt henkeä kohti ovat poikkeuksellisen korkeat ja olemme jääneet jälkeen muista Pohjoismaista, joissa energiankulutuksen kasvu on saatu taittumaan.

Håkan Nordman /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! Den offentliga ekonomin i Finland står inför stora utmaningar. Befolkningen blir äldre och den arbetsföra befolkningen — och således tillgången på arbetskraft — minskar.

De åtgärder som regeringen och andra offentliga aktörer kan vidta för att korrigera situationen är endast en del i ett större sammanhang där den ekonomiska utvecklingen i världen spelar en stor roll. Den övergripande målsättningen för den ekonomiska politiken bör vara en hög sysselsättningsgrad. På lång sikt bör det tidigare uttalade målet om en sysselsättningsgrad på 75 procent gälla. Sysselsättningen är grunden för välfärden.

Talouspolitiikan keskeisenä tavoitteena pitää olla korkea työllisyysaste. Pitkällä tähtäimellä 75 prosentin työllisyysaste on hyvinvoinnin perusta. Suurimpana haasteena on työvoimapulan torjuminen. Suuri merkitys on työllisyyden kasvulla, työvoiman ohjautumisella toimialoille, joilla sitä eniten tarvitaan, ja sillä, että väestö pysyy työelämässä nykyistä pitempään. Koulutussektorin suurena haasteena on pystyä arvioimaan riittävän tarkkaan työvoiman tarve eri sektoreilla, jotta tarjontaa pystyttäisiin optimoimaan. On tärkeää, että on osaavaa työvoimaa oikeissa paikoissa.

Myös muut työllisyyttä kannustavat toimenpiteet ovat tarpeellisia. Näemme jo viimeisimmän eläkejärjestelmän uudistuksen tuottavan hedelmää. Aiempaa pidempään pysyvät työelämässä ne, joilla on siihen mahdollisuus. Tämä on todella rohkaisevaa. Myös suurempi panostus terveyteen ja liikuntaan on tarpeen. Terveyttä edistävä politiikka vahvistaa työ- ja toimintakykyä sekä viihtyvyyttä työssä, ennaltaehkäisee ongelmia ja tarjoaa mahdollisuuden useampaan vuoteen työelämässä sekä pitempään elämään.

Arbetskraftsbristen är ett fenomen som Finland inte kommer att klara på egen hand. Vi kommer att få problem inom vissa sektorer trots att utbildningen skulle styras rätt, alla reserver skulle användas och alla skulle jobba längre. En ökad invandring kommer att vara nödvändig. Arbetskraftsinvandringen lättar på arbetskraftsbristen och de medföljande familjerna bidrar till en sundare demografisk utveckling. Vi behöver modeller för invandringens positiva effekter, hur de kan beaktas i kalkylerna, och erfarenheterna av invandring från jämförbara länder är positiva.

Regeringen hänvisar till åtgärder som den kan vidta för att stöda produktiviteten i vårt land. Speciellt lyfter man fram kommun- och servicestrukturreformen och det egna produktivitetsprogrammet. Offentliga sektorn måste se över sitt hus i samband med kommande utmaningar. Vi vet att sjuk-, hälso- och åldringsvården kommer att kräva tilläggsresurser i framtiden och därför måste kommunerna vara beredda på en ny situation. Tyngdpunkten i den offentliga servicen förskjuts.

Kunta- ja palvelurakenneuudistusten puitelaki on askel palvelutarjonnan turvaamiseksi kunnissamme tulevaisuudessa. Ruotsalainen eduskuntaryhmä korostaa, että painopisteen tulee olla palvelujen, hyvän koulun, hoidon ja hoivan turvaamisessa kaikille. Kuntia tulee kannustaa etsimään vapaaehtoisesti suurempia yhteistyöalueita ja kunnallisia yksiköitä. Valtion oma tuottavuusohjelma tukee myös tätä linjaa. Kun työvoiman saatavuus vähenee, myös valtiovallan on katsottava, mitä voidaan tehdä eri tavalla ja miten tuottavuutta voidaan lisätä. Voimavaroja on vapautettava ja kehitettävä hyvinvoinnin säilyttämiseksi.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä korostaa kuitenkin, että prosessissa ei pidä tuijottaa sokeasti lukuihin ja numerotavoitteisiin, vaan on pyrittävä tekemään asioita eri tavalla kuin tällä hetkellä — tarkistamaan toimintaa ja mitoittamaan se uudelleen tarpeiden mukaan vaarantamatta peruspalveluja tai muuten tärkeitä palveluja.

Ärade talman! Svenska riksdagsgruppen stöder regeringens förda ekonomiska politik. Det att regeringen driver en ansvarsfull ekonomisk politik stöder de kommande utmaningarna. Alla bör få bli delaktiga av den goda ekonomiska utvecklingen i vårt land. Granskningen av ramarna för statsfinanserna är av stor vikt när det gäller de kommande besluten. Svenska riksdagsgruppen är beredd att delta i en konstruktiv granskning av ramarna under våren.

Kaikkien on päästävä osallisiksi hyvästä taloudellisesta kehityksestä. Valtiontalouden kehysten tarkastelulla on suuri merkitys tulevien päätösten kannalta. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on valmis osallistumaan kehysten rakentavaan tarkasteluun kevään aikana.

Päivi Räsänen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varoitukset on syytä ottaa vakavasti, vaikka synkkiin ennusteisiin liittyy suuria epävarmuuksia. Esimerkiksi vuoteen 2050 ulottuvat arviot julkisen talouden alijäämästä lähentelevät epävarmuusasteeltaan sammakkomiehen sääennusteita. Toisaalta, mitä pidempi tähtäin, sitä enemmän keinoja vaikuttaa tulevaisuuteen.

Ministeri Katainen, puutarhan hoidossa eivät riitä pelkät lannoitteet ja sakset, tarvitaan myös taimia ja siemeniä. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kannustaa käyttämään väestö- ja perhepoliittisia keinoja sekä ennalta ehkäisevää terveyspolitiikkaa julkisen talouden kestokyvyn vahvistamiseen. Väestö- ja perhepolitiikkaa on laiminlyöty useiden vuosikymmenien ajan, sillä sen kansantaloudelliset hyödyt niitetään vasta usean vaalikauden jälkeen. Politiikkaa on tehty lyhytjänteisesti, neljän vuoden pätkissä. Tylystä perhepolitiikasta kertovat 37 vuoden sisällä tehdyt lähes puoli miljoonaa raskaudenkeskeytystä, pääosin sosiaalisin syin. Demografiset näkymät olisivat toisenlaiset, jos sosiaalisia ongelmia olisi hoidettu sosiaalisin keinoin.

Analyysissa jäi ohueksi rakennetyöttömyyden taustalla olevien ongelmien kova ydin: sosiaalisen syrjäytymisen, heikon koulutuksen, päihteiden ja mielenterveysongelmien noidankehä. Työelämästä syrjäytymisen juuret ovat usein jo lapsuudessa.

Ennaltaehkäisyyn painottuvaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa ei tule nähdä vain menorasitteena vaan investointina kansantalouden kilpailukykyyn ja työn tuottavuuteen. Terveydenhuollon suuri ristiriita on, että joudumme lääketieteellisin keinoin hoitamaan suurin kustannuksin sairauksia, joiden ennaltaehkäisyksi riittäisivät terveelliset ja järkevät elintavat. Kalliin kansantaudin, diabeteksen, esiintyvyys uhkaa kaksinkertaistua 15 vuoden aikana. Ikääntyvällä Suomella ei ole varaa siihen, että menetämme vuosittain miljardin euron verran alkoholihaittojen välittömiin kustannuksiin, että 1 000 lasta syntyy vuosittain alkoholin vaurioittamana ja että työikäisten vuosittaiset alkoholikuolemat lasketaan tuhansissa. Hallitus teki virheen, kun se ei suostunut noudattamaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan yksimielistä neuvoa alkoholiverotuksen reippaammasta korotuksesta.

Maahanmuuttopolitiikan myönteiset mahdollisuudet ovat jääneet hallituksen selvityksessä kevyiksi. Historia opettaa, että työvoimapula on aina edistänyt maahanmuuttoa — miksei se toimisi myös tulevaisuuden Suomessa? Suomessa jo asuvien maahanmuuttajien työttömyysaste on 20 prosenttia, erittäin korkea. Kielikoulutukseen ja tutkintojen täydentämiskoulutukseen tulee panostaa.

Työhön kannustavan ja köyhyyttä vähentävän sosiaaliturvauudistuksen valmisteluun tarjoan konkreettista ehdotusta työttömän sovitellun päivärahan 200 euron suojaosuudesta, jota pienempiä kuukausittaisia lisätuloja ei otettaisi työttömyyspäivärahassa huomioon.

Arvoisa puhemies! Tasokkaaseen perusopetukseen pohjautuva ammatillinen ja korkeakoulutus sekä tutkimus ovat edelleen suomalaisen kilpailukyvyn kivijalka. Huoltosuhteen heikentyessä korostuu tarve julkisten palvelujen tuottavuuden lisäämiseen kunta- ja palvelurakenteita uudistamalla. Informaatioteknologian luova hyödyntäminen hyvinvointipalveluissa on avain tuottavuuden lisäämiseen ja voi muodostua koko kansantaloutta hyödyttäväksi vientituotteeksi. Erityiset vaikeudet merkitsevät aina myös mahdollisuutta löytää erityisiä vahvuuksia. Aikanaan Suomi hyötyi raskaista sotakorvauksista saaden niistä voimakkaan sytykkeen teollisen yhteiskunnan kehittämiseen. Samalla tavoin Suomea erityisesti koetteleva ikärakenteen murros voi lopulta auttaa meitä globaalissa kilpailussa.

Timo  Soini  /ps (ryhmäpuheenvuoro):

(Ed. Skinnari: Koeta nyt innostua!) Arvoisa herra puhemies! — Kiva aloittaa puhe, kun on toivottu puhe kollegoiden ja kansan keskuudesta.

Arvoisa puhemies! Säännöllisin väliajoin taloushistoriassa koittaa aika, jolloin hölmöt erotetaan heidän rahoistaan. Tämä on jälleen kerran tapahtunut Yhdysvalloissa asuntoluottomarkkinoilla, ja tuon kriisin kustannukset tuntuvat suomalaisen velallisen kukkarossa.

Meille on EU-rahan olemassaolon ajan toitotettu asuntolainojen alhaista korkoa suurena onnena ja autuutena. Ikävä kyllä halvempien korkojen myötä asuntojen hinnat ovat nousseet tuntuvasti. Halvemmat korot ja helpompi pääsy lainarahaan ilman ennakkosäästämistä ovat nostaneet asuntojen hintatasoa olennaisesti. Rahapolitiikka on siis aina väärää, kyse on vain siitä, kenen kannalta.

On hyvä, että hallitus selvittää Suomen talouden pitkäaikaisia kehitysnäkymiä. Joosefin maailman ensimmäinen suhdanneoppi seitsemästä lihavasta ja seitsemästä laihasta vuodesta on vielä tänäänkin kestävää tavaraa. Näyttää siltä, että lihavat vuodet ovat pääosin takanapäin. Nämäkään lihavat vuodet eivät merkittävästi kohentaneet työttömien, pieneläkeläisten, vammaisten ja paljon sairastavien ihmisten toimeentuloa. Rikkaat rikastuivat sydäntään syötellessään.

Arvoisa puhemies! Valtio on omilla toimillaan, muun muassa energian ja polttonesteiden hinnankorotuksilla, ollut lisäämässä valtiovetoista inflaatiota, joka on nostanut kustannustasoa ja joka nyt heikentää yritystemme kilpailukykyä. Ei ole hallitusherrojen ja hallitusrouvien hattuja kovin suurella ruudilla kuormitettu. Itse aiheutettuja ongelmia ei kannata toisten syyksi vierittää.

Syrjäytymisen estämisen on oltava sosiaali- ja työvoimapolitiikan ensisijainen tavoite. Meillä on omissa kansalaisissa vielä paljon kykyä ja annettavaa. Heitä ei saa jättää oman onnensa nojaan. Inhimillisyyttä ei ole varaa unohtaa, sillä jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas. Ensi sijassa pitää pyrkiä työllistämään oman maan työttömät ja vajaatyöllistetyt.

Ulkomaisen työvoiman laajamittainen haaliminen Suomeen ei ole kestävä ratkaisu. Laaja maahanmuutto luo ja tuo enemmän ongelmia kuin se ratkaisee. Tämä on tilanne myös koko EU-alueella. Ranskan lähiömellakat ovat suoraa seurausta epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta. Kymmenien- tai satojentuhansien ihmisten maahanmuutto Suomeen ei olisi ratkaisu vaan ongelma. Tästä asiasta kannattaa perehtyä maisteri Sampo Terhon artikkeleihin Aamulehdessä ja Turun Sanomissa tältä syksyltä.

Arvoisa puhemies! Suomessa on mittavat eläkerahastot sekä julkisella että yksityisellä puolella. Hallituksen on pikaisesti luotava malleja, joissa näitä pääomia voidaan hyödyntää muun muassa kotimaisten tie- ja rautatiehankkeiden rakentamisessa. Halvan korkopolitiikan avulla keinotelleet ulkomaiset sijoittajat vetäytyvät jo kovaa vauhtia kauppakeskusbisneksistä.

Veropolitiikalla on huolehdittava kansamme syvien rivien ostovoiman säilymisestä. Hallitusherrat ovat etupäässä olleet lapioimassa rahaa suurituloisille — tästä räikeimpänä esimerkkinä varallisuusveron poisto. Nykyhallitus suunnittelee myös valtionyhtiöistä luopumista. Kansallisvarallisuuden kauppaaminen on hölmöläisten hommaa. Suuri raha nauraa housunsa täyteen, kun saa edulliseen hintaan voittoa tuottavia ja hyvin hoidettuja yrityksiä.

Parasta ja kestävintä talouspolitiikkaa on se, että heikoimpien ihmisten toimeentulosta huolehditaan.

Arvoisa herra puhemies! Tässä vielä lopuksi haluan yhtyä oppositiokollegoiden sanomiseen siitä, että tämä valtioneuvoston ilmoitusmenettely oli tökerö ja sillä yritettiin viedä pääsanoma pois ensi vuoden valtion budjetin hyväksymisestä.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Ensiksi ed. Sinnemäelle, joka siirtyi tämmöiseen henkilökohtaiseen sydänasioitten käsittelyyn. Olen pitänyt teitä hyvänä kirjoittajana. Ultra Bran sanoittajana teillä on, uskon, hyvä sydän. Sitä, että puhuin sydämestä hallituksen politiikan suhteen, konkretisoin näin: On sosiaaliturvakomitea, joka pohdiskelee isoja sosiaaliturvauudistuksia, se on tärkeä komitea. Minun tietojeni mukaan se on tarkoitus tehdä kustannusneutraalisti, eli nytkään kaikkein pienituloisimmat, köyhimmät, jotka ovat seitsemän vuotta nyt tätä nousua katselleet, eivät tule näillä tiedoin saamaan sitä osuutta vaurauden kasvusta, joka heille kuuluisi. Tätä minä tarkoitan sydämellisyyden, sydämen, puuttumisella.

Sitten varsinainen kysymys pääministerille. Te olitte tässä nyt syrjässä, ja veropolitiikkahan nyt on kaikkein tärkein, ja nyt tässä vakausohjelmassa on tällainen 2 miljardin euron klappi, joka ei perustu hallitusohjelmaan. Mistä se on ilmestynyt tänne? Myöskin kokoomuslainen talousasiantuntija toteaa, että tämä luku on yli kaksinkertainen (Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!) hallitusohjelman lupauksiin verrattuna. Mistä on kysymys?

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Tulin saliin suurin odotuksin ajatellen, että hallitus todellakin antaa arvokkaalla tavalla pääministerin ilmoituksen, ja huomaan tulleeni poliittisen näytelmän osaksi. (Hälinää — Välihuutoja) Siis tässä ilmoituksessa ei ollut hallituksen puolelta yhtään uutta asiaa. Olemme todenneet tämän saman (Ed. Gustafsson: Sanokaa yksi uusi asia!) ministeri Kataisen puheenvuoron täällä useampaan eri kertaan aikaisemmin. Ei voi olla tulematta mieleen ajatus, että hallitus halusi estää budjetista tänään käytävän keskustelun tuomalla tämän asian samaan yhteyteen, samalle päivälle.

Toivon, että hallitus, jos se aikoo vakavasti pitää siitä kiinni, että todellakin vakausohjelma käsitellään eduskunnassa, tuo jatkossa tämän asianmukaisesti ja ajoissa ja tuo sen selontekona, jolloin eduskunta voi käydä sen huolella lävitse ja ottaa myös täällä salissa sitten kantaa niihin johtopäätöksiin, joihin tämä vakausohjelma antaa aihetta.

Antti Kalliomäki /sd:

Puhemies! Valtiovarainministerin juhlava julistus puutarhanhoitoineen päivineen antoi ymmärtää, että vakausohjelma olisi Suomen talouspolitiikan kivijalka. Sitähän se ei ole. Vakausohjelmahan on Euroopan unionille komission ja neuvoston käsittelyyn tarkoitettu informaatio Suomen taloudesta, ja samalla se on tietenkin sitten materiaalia oman talouspolitiikkamme valmisteluun ja suunnitteluun, mutta se ei ole mikään talouspolitiikan kivijalka.

Ongelma tässä on se, että nyt hallitus antaa eduskuntakäsittelyn kautta erittäin korkean statuksen vakausohjelmalle ja silloin faktisesti se antaa kyllä myöskin kaventaa omaa päätäntävaltaansa ja EU-ulottuvuus saa aivan uuden painon Suomen talouspolitiikassa. En pidä tätä oikeana politiikkana, se on mielestäni virhe. Jos se on sitten jonkinlaista tähtioppilaan roolin tavoittelua, niin huono asia sekin ja vielä huonompi, jos se on budjetin manipulointia, niin kuin täällä on sanottu.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa puhemies! Välillä kun kuuntelee näitä puheita, niin pakko tulla joihinkin johtopäätöksiin, ja kyllä esimerkiksi vihreiden kohdalla pakko tulla siihen johtopäätökseen, että jos heillä työmiehen sydän joskus on ollut, niin kyllä omatunto on porvarin omatunto, esimerkiksi puhuminen koko ajan varallisuusverosta, vuosikausia, tässä talossa.

Minä nyt kysyn valtiovarainministeriltä, onko käännetyn arvonlisäverojärjestelmän vuoksi nyt johonkin toimiin ryhdytty. Jos arvonlisäverotus ja harmaa talous halutaan saada kuriin, siellä pitää tehdä jotakin. Eihän tämä vuodesta toiseen jatkuva puhemylly auta asiaa. Puhutaan miljardiluokkaa olevista menetyksistä, ja kun puhutaan vakausohjelmasta, niin kyllähän tulopuoli on yhtä olennainen.

Toinen, mitä voisi pääministeriltä sitten kysyä: Onko teillä, keskustapuolueella ja pääministerillä, mitään tahtotilaa varallisuusveron osalta ja osinkoveron osalta, koska tulopuolesta nyt ei puhuta? Puhutaan vaan leikkauksista, puhutaan supistamisesta, puhutaan siitä suunnasta, että pitäisi olla yhteiskunnalla (Ed. Kallis: Entäs pörssivero?) menomalttia ja pitäisi tehdä tällä puolella olevia ratkaisuja. Miksi ei puhuta milloinkaan teidän suullanne tuloista? Niillä voidaan hoitaa melko monta isoa ongelmaa pois tästä yhteiskunnasta.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin ed. Martti Korhosen puheeseen. Ainakaan hallitus ei ollut puhunut kertaakaan leikkauksista, vaan olemme puhuneet menomaltista ja siitä, että haluamme luoda uutta kasvua. Tämä nyt selväksi.

Sitten mitä tulee tähän vakausohjelman käsittelyyn, niin se on totta, että ei tätä tarvitsisi käsitellä tämän salin edessä. Riittäisi, jos se vietäisiin suureen valiokuntaan. Me nyt vain ajattelimme, että koska budjetin lähetekeskustelussa eduskunnalla ei ollut kiinnostusta syystä tai toisesta käydä talouspoliittista keskustelua, tuodaan tämä tänne, että edustajat saavat käydä kunnon talouspoliittista keskustelua. Ymmärrän eduskunnan kiireiset aikataulut. Tämä nyt sattui ajoittumaan tähän, ei tämä ole minun valintani tai hallituksen valinta, milloinka tästä keskustelua käydään. Minä toivoisin, että jos eduskunta on kiinnostunut, niin voidaan käydä vaikka heti joululomien jälkeen uudestaan tämä keskustelu, ihan milloin vaan.

Mitä tulee sisältöön, ed. Heinäluoma, eihän tässä kovin paljon uutta ole. Sisältö on suurin piirtein sama kuin teidän ministerinä ollessanne edellisen vuoden, siis viime vuoden, vakausohjelmassa. Sisältö on kutakuinkin sama. Nyt vaan on saatu vielä uusia tarkennettuja väestöennusteita, mutta ei sekään sitä itse asiaa ole miksikään erityisesti muuttanut.

Tämä hallitus lähtee siitä, että me haluamme toimia siten, että työllisyys ja erityisesti kasvu on huomattavasti rivakampaa kuin kaikki talousasiantuntijat tällä hetkellä ennustavat, ja sillä me voimme saada aikaan valtiontalouteen 1 prosentin ylijäämän. Edellinen hallitus tyytyi plus miinus nolla -tilanteeseen, mutta me haluamme 1 prosentin ylijäämän. Muussa tapauksessa ylijäämä perustuu puhtaasti työeläkerahastojen rahastointiin, joka muun muassa Ruotsissa osittain, Tanskassa ja Hollannissa kokonaan lasketaan yksityisen sektorin kestävyyteen, ei julkisen sektorin. Eli jos me hyväksyisimme saman kuin muissa Pohjoismaissa tai muualla, meillä ei tarvitsisi olla ylijäämää sitten ollenkaan tai ei tulisi olemaan. Mutta me haluamme, pidämme tärkeänä sitä, että Suomen valtiontalous on ylijäämäinen, jotta hyvinvointipalvelut pystytään jatkossa rahoittamaan.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä sanoin siinä puheenvuorossani, että te tuotte tätä Troijan puuhevosta koko ajan tähän yhteiskuntaan, te puhutte menomaltista ja sanotte, että mitään ei leikata. Minäpä kysyn, mitä se tarkoittaa, kun toistasataa kuntaa nostaa veroprosenttia. Suunnilleen saman verran kuntia nostaa palvelumaksuja, energian hinta nousee. Kun se kaikista pahin kohtaantuminen on siellä kaikista pienituloisimman ihmisen kohdalla, niin mitä se on, jos ei se ole tulopohjan leikkaamista? Kertokaa! Se on menomalttia, niinkö? Eivät ihmisillä käteenjäävät tulot lisäänny, vaan ne pienenevät, ja kyllä se on silloin leikkaamista, ja se on, ministeri Katainen, porvarihallituksen aivan tietoinen valinta. Suurituloisten ihmisten osalta helpotetaan elämää ja pienempituloisten ihmisten osalta sitä rasitetta lisätään.

Minä pääministeriltä haluaisin edelleenkin vastausta siihen, miten te suhtaudutte varallisuusveron ja osinkoverojen oikeudenmukaistamiseen. Siellä ei ole edes muusta kyse, kuin että ne tulopohjat olisivat oikeudenmukaisella tasolla.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Varallisuusvero poistettiin jo viime vaalikaudella eikä sitä aiota palauttaa yhteiskuntaan. Se oli tarpeellinen, oikea ratkaisu, jolla pyritään kotimaista omistajuutta vahvistamaan. Se on olennainen osa yrittäjyyspolitiikkaa, ja ratkaisu tehtiin.

Tämä vakausohjelman sisältämä informaatio minusta on tärkeä myös tähän budjettikeskustelun alle, vaikka tämä keskustelu nyt ehkä osan teistä mielestä sattuu väärään päivään, koska kyllä silloin, kun ensi vuoden budjetista päätöksiä tehdään, niiden täytyy jotenkin ankkuroitua siihen lähivuosien suurempaan kuvaan, joka tässä vakausohjelmassa kuvataan.

Tämän hallituksen aikana ei noudateta erityisen tiukkaa talouspolitiikkaa, koska tulemme lisäämään valtion kehysmenoja noin 2 miljardilla eurolla. En tiedä, koska viimeksi näin on voitu tehdä, ja sitäkin tärkeämpää on, että pidämme näistä kehyksistä kiinni, ja budjettikäsittelyn tällä viikolla on pysyttävä näissä kehyksissä. Eduskunta on tekemässä erittäin paljon äänestysehdotuksia, jotka ylittäisivät nämä kehykset reippaasti. Ei lyhyen tähtäimen talouspolitiikka voi poiketa tästä lähivuosien näkymästä.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy puhua tämä menettelytapapuoli nyt kuitenkin tässä halki saman tien, että tiedetään, miten jatkossa toimitaan. Sen takia toivon, että pääministeri vastaisi kysymykseen: Tulemmeko saamaan ensi vuonna vakausohjelman jälleen samalla tavalla vai selonteon muodossa tänne käsittelyyn, vai oliko tämä ainutkertainen toimenpide tänä vuonna?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Vakausohjelman ja sen sisältämän informaation suhteen on perusteltua, että siihen kiinnitetään huomiota riittävästi. Totta kai tästä tämän kerran kokemuksesta kerätään kokemusta. Minusta, jos tämä käynnistää sellaisen talouspoliittisen keskustelun, joka tässä ajankohtaisessa tilanteessa on ihan paikallaan myös budjetin palautekeskustelun alussa, niin hyvä näin on. Minusta missään tapauksessa tämän ilmoituksen antaminen ei ainakaan tee haittaa tälle talouspoliittiselle keskustelulle. Enkä oikein ymmärrä, miten tämä nyt häiritsisi jollain tapaa budjettikeskustelua, kun tämä keskittyy olennaisimpiin isoihin kysymyksiin. Kyllä kai budjetinkin palautekeskustelu pitää aloittaa talouspolitiikan isosta linjasta.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toistan kysymykseni: Aikooko hallitus ensi vuonna toimia samalla tavalla, eli saammeko tämän ilmoituksen myös ensi vuonna?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tästä nyt kerätään kokemus, palataan siihen ensi vuonna. Tähän mennessä näyttää, että keskustelu käydään ensi sijassa menettelytavasta eikä sisällöstä. Jos keskustelu tulee keskittymään menettelytapaan, niin silloin tämä on varmaankin väärä tapa (Hälinää — Puhemies koputtaa).

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minusta tämä teksti on ihan hyvä. Se on aika lailla sama kuin viime vuonna vakausohjelmassa. Mutta ei riitä pelkästään sanat, sanoja pitää seurata tekojen.

On aivan oikein, että vastuullisuutta korostetaan, mutta kyllä minä olen huolestunut siitä, että valtion varallisuus rapautuu. Me myymme varallisuutta. Me olemme myyneet varallisuutta enemmän kuin millä summalla me olemme velkoja lyhentäneet. Tänä aamuna tiepiirien johtajat antoivat ymmärtää, että tiestö rapautuu. Ei se ole vastuullisuutta, jos varallisuus heikkenee.

Sitten vastuullisuuteen kuuluu myöskin kantaa huolta niistä, jotka eivät yhteiskunnassa pärjää. Hyvin kauniisti valtiovarainministeri toi tämän asian omassa puheenvuorossaan esille. Mutta jos katsomme ensi vuoden budjettia, niin ei siinä ole kyllä oikeastaan paljon mitään, millä autettaisiin niitä syrjäytyneitä uudelleen uralle, että (Puhemies: Minuutti on nyt täyttynyt!) pääsisivät leipään ja työhön kiinni.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Menettelytapa on siinä mielessä tärkeä, että talouspoliittista keskustelua ei ole se, että valtiovarainministeri käyttää yli puolen tunnin puheenvuoron ja edustajat saavat kokonaisen minuutin käsitellä tuota puheenvuoroa sen jälkeen.

Toisaalta tämä vakausohjelman käsittelyn ajankohta on ongelmallinen. Jos sen pitäisi olla iso makropoliittinen keskustelu, niin silloin sen pitäisi olla varhemmin, jolloin se voi vaikuttaa niihin päätöksiin, joita valiokunnissa tehdään suhteessa budjettiin.

Mutta talouspoliittiseen keskusteluun kuuluu myös se, että julkinen talous nähdään kokonaisuutena, ja te, arvoisa valtiovarainministeri, katsotte sitä hyvin paljon valtion näkökulmasta. Olemme samaa mieltä, että silloin, kun menee taloudessa hyvin, velkaa pitää lyhentää, mutta teidän esityksenne johtavat siihen, että valtionvelka kyllä vähenee, mutta kunnat, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa, joutuvat ottamaan lisää velkaa, vaikka niillä on heikompi kantokyky. Sen lisäksi kunnat nostavat verotustansa, ja se kohdistuu kaikkein kipeimmin juuri pienituloisiin, (Puhemies: Minuutti on nyt täyttynyt!) koska he maksavat kuntaverotusta, ja se syö myös sitä tulevaisuuden evästä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! EU:n muoto taas täytettiin, siitähän tässä menettelytavassa on kysymys, ytimekkäästi.

Verot pitää asettaa yhteiskunnassa maksukyvyn mukaan. Ne, joilla on enemmän maksukykyä, maksavat myös suhteellisesti enemmän. Tämä on pohjoismainen malli. Näin saadaan rahaa eläkeläisille, pienituloisille, vammaisille, ehkäistään syrjäytymistä.

Keskisuuri ja pieni yritteliäisyys on se aluskasvillisuus, josta hyvinvointi nousee. Siihen täytyy kiinnittää huomiota eikä lapioida rahaa suurelle rahalle ja myydä kansallisvarallisuutta alihintaan. Nämä ovat ydinkysymyksiä. Näistä kun hallitus ottaa oppia, niin Suomen kansalla on parempi tulevaisuus.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Ministeri Katainen varoitteli edessä olevista tiukoista ajoista, ja sinänsä varmaan ihan perusteltua on tästä keskustella, mutta ei ole oikein, että kansaa ja sen itsekkyyttä aina syytetään lamakaudesta tai taantumasta. Nytkin nähdään pelotteena se, että vaaditaan palveluita tai vaaditaan palkankorotuksia.

Miksi ette varoita yhteiskunnallisen eliitin tai yritysmaailman itsekkyydestä? Olisin mielelläni kuullut teidän sanovan, että olette huolissanne siitä ahneudesta, joka aiheuttaa tuottavien tehtaitten lopettamisia ja massairtisanomisia. Myös veropohjan kaventaminen siten, että luovutaan pysyvästi varallisuusverosta, on taantuman aikana hyvin ongelmallista. Sillä voitaisiin kerätä lisää varoja. Ja missä on huolenne pääomasijoittajien valtavista moninumeroisista, kaksinumeroisista, voittotavoitteista? Eikö se ole sitä itsekkyyttä, josta vastuullisen hallituksen ja valtiovarainministerin pitäisi keskustella?

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vahva työllisyys, yrittäjyys ja talouspolitiikka on perusta kansalliselle tulonmuodostukselle, ja sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että me tätä vaalimme. Mutta sen lisäksi meitä haastavat tietyt sisäiset ja ulkoiset uhkakuvat. Sen vuoksi ajattelen, että erityisen tärkeää meidän olisi päästä nykyistä paremmin kiinni kansainvälisen talouden syy—seuraus-suhteisiin ja niiden vaikutuksiin myös tämän pienen kansantalouden tulevaisuuteen. (Ed. Jaakonsaari: Ei ollut hajuakaan siitä!) Sen vuoksi ajattelen, että kun tätä prosessia jatketaan, painopistettä meidän tulee siirtää siihen, että me arvioimme paremmin, tarkemmin sitä, millä tavalla myös lähietäisyydellä nämä kansainvälisen talouden muutokset heijastuvat Suomeen.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä ihmetellä sitä kritiikkiä, mikä täältä salista on kuulunut, koskien tämän vakausohjelman keskusteluajankohtaa. Nythän juuri on sopiva aika keskustella talouden pitkistä suuntaviivoista, kun seuraavaksi keskustelemme ensi vuoden budjetista.

Mutta, arvoisa puhemies, sen sijaan täytyy kyllä ihailla SDP:n puheenjohtajan Heinäluoman poliittista rohkeutta. Asetatte oman uskottavuutenne todella kyseenalaiseksi tämän aamun Aamulehdessä kertoessanne täällä opposition verouudistuksesta. Itse olitte valtiovarainministerinä silloin, kun teidän toimestanne varallisuusveroesitys tehtiin ja vero poistettiin. Nyt olette täällä sitä mieltä, että tämä oli virhe. Tässä jos missä on kyllä loistavaa poliittista teatteria teiltä. Tällaista aaltoliikettäkö on teidän vastuullinen veropolitiikkanne? Mihin tässä enää kohta kukaan voi uskoa? Ehkä seuraavan kahden vuoden päästä perutte nämäkin puheenne täällä tänään.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Huomaan, että ed. Tiuralla on aamutuimaan ollut silmälasit kyllä hukassa, koska hän on lukenut ilmeisesti jotain muuta lehteä kuin Kauppalehteä. (Ed. Tiura: Aamulehti, tämä on Aamulehti!) — No, sitten jotain muuta lehteä. (Ed. Gustafsson: Kuuluvat samaan Alma Mediaan!) — Sama juttu molemmissa lehdissä. — Sanoin siellä tärkeän näkökohdan, että on mahdotonta ajatella, että meillä on yhtä aikaa varallisuusvero pois ja sitten suurilta perinnöiltä, omaisuusperinnöiltä, poistetaan vero kokonaan ja lisäksi alhainen pääomaverotuksen taso. Nämä kolme asiaa eivät mahdu oikeudenmukaiseen veropolitiikkaan.

Lisäksi sanoin, että kun me olimme valmiit poistamaan varallisuusveron, lähdimme siitä, että perintövero säilyy suurilla omaisuuksilla. (Ed. Gustafsson: Juuri näin!) Kun nyt hallitus aikoo lykätä molemmista reiteistä kevennystä, niin emme tule sitä hyväksymään. Tarvitaan verotuksessa isompi remontti, joka varmistaa, että työn verotus pysyy jollakin tavalla Suomessa kohtuullisena eikä kaikkia veroja lastata työn ja tavallisten ihmisten varaan, niin kuin nyt hyvää vauhtia on käymässä tässä porvarihallituksessa.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Voidaan varmasti monella tavalla arvioida ed. Heinäluoman poliittista uskottavuutta näissä suurituloisten verojen asioissa, mutta kyllä hän on oikeassa siinä, että yhdistelmä, jossa varallisuusveroa ei ole ja jossa on kaavailuja yritysomaisuuden perintöveron poistamisesta, on huono yhdistelmä.

Ed. Gustafsson, ehkä sanoituksiin ja poliittisiin puheisiin pätevät jossain määrin samat kriteerit: on hyvä, jos ne eivät ole perusteetonta maalailua ja pelkkää tunnetta, molempien on hyvä perustua tarkkoihin tosiasioihin.

Ed. Martti Korhonen puhui leikkauksista. En ymmärrä, mihin se perustuu. Tämän hallituksen aikana lisätään menoja. Nimenomaan perusturvaan lisätään menoja. Eläkeläiset, opiskelijat, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) lapsiperheet ja myös työmarkkinatuen saajat saavat ...

Christina Gestrin /r:

Ärade talman! Stabilitetsprogrammet bekräftar igen att tillgången på arbetskraft kommer att vara en av de viktigaste frågorna med tanke på Finlands konkurrenskraft. Arbetskraftsbristen kan dämpas genom att på olika sätt förlänga arbetskarriären, bland annat genom att förbättra trivseln på arbetsplatsen och förebygga utslagning och för tidig pensionering. Men det här kommer inte att räcka. För att täcka arbetskraftsbristen så behöver vi ökad invandring.

Ei ole kysymys ulkomaalaisen työvoiman haalimisesta Suomeen, vaan pikemmin ulkomaalaisen työvoiman houkuttelemisesta tänne sekä jo täällä asuvan maahanmuuttajaväestön paremmista mahdollisuuksista osallistua työelämään. Keskustelussa on mielestäni hyvä muistaa myös se, että jo tänään ulkomaalainen työvoima, siis maahanmuuttajat, helpottaa Suomen työvoimapulaa esimerkiksi joukkoliikennepalveluissa, hoiva-alalla ja rakennusalalla.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kyllä minusta tämä keskustelu on ihan paikallaan, mutta kun hallitus nyt näin poikkeuksellisella tavalla toi vakausohjelman tarkistuksen koko eduskunnan keskusteluun, jäin odottamaan hallitukselta uusia avauksia. Ministeri Katainen puhui pitkään, mutta sanoi vähän. En havainnut yhtään uutta ehdotusta kasvun lisäämiseksi, vaikka ministeri puhui kauniisti käyttäen näitä puutarhanhoidon vertauskuvia ja alkupuheenvuorossaan totesi, että tilanne näyttää synkältä, ellei mitään uutta tehdä. Mitä uutta hallitus nyt aikoo sitten tehdä?

Tässä vakausohjelman tarkistuksessa nostetaan moneen kertaan esiin rakennetyöttömyyden ongelma, se että se sitkeästi säilyy korkealla tasolla. Millä tavalla hallitus aikoo lisätä työnteon kannattavuutta, että työn vastaanottaminen olisi aina kannattavaa? Toivon, että esitätte nyt edes yhden konkreettisen uuden ehdotuksen. Toivon, että otatte kantaa (Puhemies: Minuutti on kulunut!) myös tuohon ryhmäpuheenvuoromme ehdotukseen.

Jukka  Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Viime viikon torstaina sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä vieraili Suomen Pankissa, ja kuulimme siellä neljä esitelmää. Täytyy sanoa, että minä sain niistä esitelmistä paljon, paljon enemmän kuin tästä valtiovarainministeri Kataisen puheenvuorosta. Siellä käsiteltiin Venäjän-kauppaa, Yhdysvaltain asuntokauppaongelmia, yleensä talous- ja finanssipolitiikkaa. Se oli paljon antoisampi. Kyllähän tämä ydinkysymys nyt on se, että eduskunnan institutionaalinen asema suhteessa budjettikäsittelyyn ei nyt saa sitä huomiota johtuen tästä keskustelusta ja ajankohdasta. (Ed. Jari Koskinen: Täällä on koko viikko aikaa puhua!)

Vielä ed. Sinnemäelle, sitten en sano enää mitään: Ei nyt sotketa tunteita, sanoituksia, sydäntä, mutta te ette vastannut siihen, kun sanoin Sata-komiteasta, sosiaaliturvakomiteasta. Te olette poliitikko, vastatkaa konkreettiseen kysymykseen: Onko hallituksella sydäntä, kun se ei varaa yhtään lisää voimavaroja kaikkein pienituloisempien ihmisten aseman parantamiseen?

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Kaikkein pienituloisimpien ihmisten aseman parantamiseen on varattu tässä hallituksessa rahaa ihan kohtuullinen määrä: (Ed. Kuoppa: Jätetään kokonaan ilman!) kansaneläke nousee, lapsilisän yksinhuoltajakorotus nousee, kolmannen lapsen ja siitä eteenpäin lapsilisä nousee, pienin äitiys-, isyys- ja vanhempainraha ja sairauspäiväraha nousee työmarkkinatuen tasolle ja kunnallisverotuksen perusvähennyksen korottaminen, joka, hyvä kyllä, löytyy myös teidän vaihtoehtoisesta talousarviostanne, yhdeksän vuoden tauon jälkeen parantaa myös työmarkkinatuen saajien asemaa. Uskon myös, että sosiaaliturvauudistuksen rahoittamiseen löytyy rahaa. Se on yksi tämän hallituksen tärkeimmistä hankkeista.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ed. Sinnemäelle haluan todeta, että yli 29 000 yksinhuoltajakotitaloutta, lapsiperhettä, ei hyödy senttiäkään teidän korotuksestanne lapsilisiin, koska toimeentulotuki leikkaa sen pois. (Ed. Jaakonsaari: Kaikkein köyhimmät!) — He ovat kaikkein köyhimpiä. — Puhutaan totta tässä salissa. Toivoisi, että myöskin ministerit muistavat tämän saman asian.

Herra puhemies! Ministeri Kataisen puheenvuoron suomennos ehkä kuuluisi suunnilleen näin: "Pitkän nousukauden hedelmät on jaettu yhteiskunnan varakkaimmille ja jaetaan edelleen. Pienituloisten vuoro ei ole tullut tälläkään nousukaudella, ja köyhät, olkaa tyytyväisiä, ettei teidän pieniä etujanne leikata entisestään." Tämä on, jos suomennetaan tämä ministeri Kataisen puheenvuoro, se poliittinen munkkilatina, jonka hän täällä piti.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Ihan tuohon nyt vaan: Ed. Kuoppaa kehotan netistä kuuntelemaan vaikkapa Ylen uutiset, oliko se viime perjantaina vai torstaina, joissa puhuttiin, että kansaneläkettä saavien ihmisten eläkkeet kohoavat historiallisesti 50 euroa. Se on aika paljon, tai katsotaan vaikkapa opintotuen saajien etuuksien parantamista, että se siitä.

Täällä jossakin puheenvuorossa todettiin, että yksityinen kulutus pysähtyy tai että se olisi tämän vakausohjelman yksi sisältö. Ei pysähdy, eikä näin ole arvioitu tapahtuvankaan. Ensi vuonna kotitalouksien käytettävissä olevat reaaliansiot kasvavat noin 3,5—4 prosenttia, kun kasvu tänä vuonna on 2,7 ja viime vuonna oli 1,8. Mutta pidemmällä aikajänteellä kotimainen kulutus ei voi olla näin suurta sen takia, että me emme toivo, että ihmiset, kuten tällä hetkellä, pyörittävät kotimaista kulutusta velkarahalla. Siis eihän kotitalouksien jatkuva velkaantuminen voi olla kenenkään tavoite. Sen takia on perusteltua arvioida, aivan samalla tavalla kuin viime vuonna edellisen hallituksen toimesta, että kotimainen kulutus tulee laskemaan johtuen siitä, että velkaantuminen ei voi olla samaa tahtia kuin aiemmin.

Minä toivoisin, ettei hirveästi käytäisi tätä metodikeskustelua tässä, saako täällä puhua talouspolitiikasta ja jos saa, niin milloin. Puhutaan mieluummin eri ryhmien kanssa tuolla kuppilassa ja käytetään nyt tämä tähän talouspoliittiseen. Minulle sopii, kuten totesin, vaikka jopa viikko, joka ikinen viikko ensi keväänä, ihan milloin eduskunta haluaa, minä en päätä eikä hallitus päätä siitä aikataulusta, milloin täällä keskustelua käydään, mutta ajattelin nyt, että koska mikään hallitus aiemmin ei ole tuonut tätä vakausohjelmaa tähän saliin keskusteltavaksi, niin tehtäisiin se nyt ja vaikka joka viikko ensi vuoden puolella.

Haluaisin käydä sitä keskustelua läpi, että täällä on vaihtoehtobudjetteja, jotka perustuvat sen kaltaiseen ajatteluun, että tämä vakausohjelma ei ole totta. Esimerkiksi sosialidemokraattien tuomat pysyvät nettolisäykset ovat 1,4 miljardia, ja sitä tasapainotetaan osittain verotuloarvioilla ylöspäin. (Puhemies: 2 minuuttia on nyt täyttynyt!) Mitenkäs sitten, kun verotulot pienenevät, niin mitenkäs me sitten tulemme toimeen, tämä on se olennainen.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tietyllä tavalla ymmärrän kyllä opposition pettymyksen tähän keskustelun ajankohtaan. Onhan tämä aika inhottavaa, että juuri ennen budjettikeskustelua tuodaan talouden realiteetit taas ja muistutetaan, missä raamissa ollaan (Ed. Jaakonsaari: Ei siitä ole kysymys!)

Mielestäni tämän ohjelman suurin kysymys on se, kuinka me tämän kestävyysvajeen täytämme. Minun mielestäni tästä pitäisi keskustella. Meillä on olemassa kestävyysvaje, ja ilman sitä meillä ei ole terveellä pohjalla olevaa julkista taloutta. Siinä meillä poliitikoilla on hyvin keskeinen rooli. Me emme voi lähteä millekään passiivisen politiikan tielle, vaan se vaatii nimenomaan aktiivista politiikkaa, jota hallitus esittää omassa hallitusohjelmassaan ja myös budjetissaankin. (Ed. Skinnari: Ei esittänyt äsken!) Itse en näe mitään muuta ratkaisua tämän kestävyysvajeen täyttämiseen kuin tuotannon kasvun. Prosentin tuotannon kasvun lisäämisellä me pystymme saamaan 4,5 prosentin julkisen lisäyksen, ja sitä kautta me pystymme tämän kestävyysvajeen täyttämään. Mielelläni kuulisin opposition puolelta, mitkä ovat teidän elementtinne tämän kestävyysvajeen täyttämiseksi.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Vakausohjelmassa on esitetty veroasteen alentuminen vaalikaudella 43,1:stä 40,8:aan. Tämä ennuste tuntuu mahdottomalta ja sen perusteella tehdyt johtopäätökset näin ollen vääriltä. Kysynkin valtiovarainministeriltä: Vaikka hallitusohjelmassa lukee, että verotusta alennetaan erityisesti varakkaimmilta, niin en usko, että perintöverotuksen enkä usko että arvonlisäverotuksen alennukset johtavat sellaiseen verokertymätasoon kuin ennustetaan. En myöskään usko, että autoverouudistus vähentää valtion verotuloja lähivuosina sillä tavalla, kuin tässä ennustetaan, ja vaikea on uskoa, että yksityinen kulutus tippuisi näillä nyt tehdyillä tuloratkaisuilla ja oletettavilla tuloratkaisuilla tällä vaalikaudella niin paljon, että se vähentäisi tuloverokertymiä. On vaikea hyväksyä myöskään sitä, että kun talouskasvu on vahvaa, työllisyys paranee, työttömyys pienenee. (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) Vaikea on uskoa, että tässä tapahtuu muutosta, ja vielä energiavero.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Yksi valtiovarainministeri Kataisen keskeisimmistä sanomista oli jälleen kerran tuottavuuden parantaminen ja lisääminen julkisella sektorilla. Onko se sitä samaa, jota viime vuosina on noudatettu, eli kiinnitetään huomiota ainoastaan henkilöstömääriin? Kaavamainen henkilöstön vähentäminen kaikilla hallinnonaloilla on johtanut aika suureen katastrofiin. Erityisesti niistä ovat joutuneet kärsimään oikeusministeriön ja sisäasiainministeriön hallinnonalat. Tuomioistuimet, vankeinhoito ja poliisi ovat tyypillisimpiä esimerkkejä. Nyt sisäinen turvallisuus on vaarassa erityisesti maan reuna-alueilla. Toivottavasti ministerin hahmottamaa tuottavuuden kasvua ei revitä työntekijöiden selkänahasta, kuten suurelta osin tähän mennessä on tapahtunut.

Arvoisa puhemies! Julkisten palvelujen laatutaso ja saatavuus on pidettävä mielessä, ja ne ovat tärkeitä silloin, kun (Puhemies: Minuutti on jälleen täyttynyt!) tehdään tuottavuuden parantamiseen vaikka ...

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti haluan minäkin liittyä kyllä niitten kummeksijoitten joukkoon, jotka ihmettelevät opposition asennetta tätä keskustelua kohtaan. Ei voi tulla muuta kuin samaan johtopäätökseen, minkä ed. Lintilä tuossa otti esille, että se tuntuu varmaan jossakin määrin kiusalliselta, kun verrataan sitä niihin esityksiin, joita tässä ollaan tuomassa eduskunnan käsittelyyn (Välihuutoja) — Kyllä se näin on. (Ed. Kallis: Ei vähääkään, ei meille ainakaan kiusallista!)

Mutta sitten ed. Filatovin puheenvuoron johdosta haluaisin todeta, että kun hän arvosteli tätä näkökulmaa, joka tässä ohjelmassa on julkisen talouden analysointiin otettu, kapea-alaiseksi, niin minusta asia on juuri päinvastoin. Tässä on kaikkia kolmea elementtiä tarkasteltu ja arvioitu sitä, millä tavalla ne vaikuttavat julkisen talouden kestokykyyn tulevaisuudessa.

Jouko Skinnari /sd:

Puhemies! Tässä on todella kysymys siitä tärkeästä periaatteesta, että puhemies ja pääministeri ovat päättäneet, että ennen budjetin palautekeskustelua, joka on eduskunnan foorumi vastata hallituksen talouspolitiikkaan tämän syksyn aikana parin kuukauden työstä, mitä se on tehnyt, ja nyt sitten hallitus anastaa tämän tilaisuuden ja tulee omilla esityksillään kertomatta kuitenkaan itse mitään, millä tavoin tämä vakausohjelma pitäisi tehdä.

Tässä suhteessa moni täällä jää myös sitten, lapsiperheet, eläkeläiset, palkansaajat, työttömät, kysymään, miten meille käy, miten käy suomalaisille kunnille. Tähän asiaan te ette kyllä esitä minkäänlaista ehdotusta, vaikka te haluatte tämän kahden tunnin tilan itsellenne kertomalla täällä lähinnä tulevaisuusvaliokunnan vanhoja kannanottoja siitä, miten tulevaisuus pitää nähdä.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Ravin puheenvuoro vaatii kyllä vastauksen. Onhan tämän ohjelman käsittämätön heikkous se, että tässä ei ole kannettu minkäänlaista huolta siitä, mikä on meidän kunnallisten palvelujemme, terveydenhuollon ja vanhustenhoidon tila, ja hallitus ja valtiovarainministeri täällä suorastaan ylpeilevät, paukuttavat henkseleitään sillä, että valtionvelkaa voidaan lyhentää.

Samaan aikaan me olemme kuulleet, että kunnat tulevat edelleenkin velkaantumaan lähes miljardin vuodessa. Rasitteet siirretään tällä ministeri Kataisen linjalla kuntien kannettavaksi. Seuraukset näkyvät korkeampina veroäyreinä ja heikompina palveluina. Tämä on sitä, mitä ministeri Katainen kutsuu täällä vastuuttomasti vastuullisuudeksi.

Markku Uusipaavalniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen aivan oikein sanoi, että talouspolitiikan puheet pitää aloittaa suurista linjoista. Sitä olenkin mielenkiinnolla odottanut, koska tämä mahdollinen keskustelu alkaa, olen sitä yrittänyt käynnistellä keväästä asti. (Ed. Jaakonsaari: Mutta eihän sitä alustettukaan!)

Mutta en tästä vakausohjelman tarkistusläpyskästä löytänyt sanaakaan maailmalla vallitsevasta luottoekspansiosta, joka on räjähtämässä käsiin. Pyytäisin, ministeri Katainen, teiltä arviota tilanteesta euroalueella. Mitä olette mieltä, miltä näyttää luottotilanne euroalueella, ja mitä tulee lähikuukausina tapahtumaan?

Liisa Jaakonsaari /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä yhtyä ed. Karjulan puheenvuoroon ja siihen, mihin ed. Uusipaavalniemikin sanoi, että täällä olisi ollut erittäin hyvä yhdistää isompaan kansainväliseen raamiin tämä keskustelu, vaikuttaako USA:n luottokriisi Suomen talouteen vai eikö se vaikuta. Ja toinen asia, joka oikeutti kyllä tämän vakausohjelman tuomisen eduskuntaan, on se, että tämä sisältää dramaattisemmat ennusteet väestön ikääntymisestä kuin aikaisemmin on ollut.

Mutta, nuori valtiovarainministeri, uskokaa ikääntynyttä kansanedustajaa, vaalikausi on erittäin lyhyt, ja on erittäin dramaattista, että teillä ei ole minkäänlaisia esityksiä, miten tähän ikääntymiseen vastataan. Lipposen ykkös- ja kakkoshallitus tekivät erittäin vakavat ja vaikeat ja isot eläkeuudistukset. Minä haastan teidät tekemään ihan vastaavat, mutta minkäänlaisia esityksiä ei ole tullut siitä, mihin tähän uuteen ikääntymistilanteeseen vastataan. Olen lämpimästi maahanmuuton kannattaja, (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) mutta se ei ole ratkaisu. Täytyy todella ...

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä ihmettelen, minkä takia te olette nostanut kädet pystyyn, ministeri Katainen, kun te sanotte, että jo ensi vaalikaudella joudumme velanoton tielle. Minkä takia joudumme velanoton tielle? Me joudumme velanoton tielle, jos harjoitetaan huonoa politiikkaa. Ja kun tässä moitittiin sosialidemokraattien vaihtoehtobudjettia, niin totean, että he oppivat kokoomuksesta. Viime kaudella teillä oli virtuaalirahaa ja arvioitte verotuloja paljon, paljon suuremmiksi, ja nyt he ovat oppineet ja tekevät samaa. (Ed. Jaakonsaari: Ei pystytä samaan!) Ei se ole ... siitä se johtuu.

Mutta, ministeri Katainen, en minä tiedä, onko Ruotsissa elintaso nyt niin paljon huonompi kuin Suomessa, mutta siellä on bruttoveroaste 8 prosenttiyksikköä korkeampi kuin meillä. Jos meillä olisi jo 0,5 prosenttiyksikköä korkeampi, niin se tietäisi rahaa, se tietäisi rahaa 2 miljardia, yli 2 miljardia, (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) ja siitä olisi hyötyä.

Timo  Soini  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suuri osa suomalaisista saa palkkansa niin, että kaikki tulee verokirjalle ja kaikki joudutaan selvittämään. Ja tämä on tärkeätä, että nyt saadaan harmaa talous kuriin. On miljarditolkulla rahaa tuolla hämärämiehillä ja rötösherroilla. Meidän täytyy saada nyt nimenomaan kaikki maksamaan. Siten riittää jaettavaa. Tavallinen palkansaaja ei pysty kiertämään veroja. Siitä on kysymys.

Ja mitä ed. Uusipaavalniemi sanoi, tämä on aivan totta. Kannattaisi hieman kansainvälisen talouden trendejä linjata. Meillä on erittäin suuri luottoriski myös monissa kodeissa ja kotitalouksissa ja etenkin nuorilla lapsiperheillä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! On tietysti niin, että Suomi pärjää vain sillä, että olemme kilpailukykyisiä, mutta näitä meidän hyvinvointipalveluitamme ei voida rahoittaa millään muulla kuin suomalaisten tekemällä työllä. Olennainen asia on se, että vaikka väestö ikääntyy, niin tehtyjen työtuntien määrä ei saa vähentyä. Se tarkoittaa sitä, että työuria pidennetään, työvoima liikkuu alueellisesti ja ammatillisesti entistä enemmän, annetaan myös niitten tehdä pidempää päivää, jotka sitä itse haluavat. Ja sen lisäksi, mitä se ei riitä, täytyy työperäistä maahanmuuttoa lisätä, jotta me saamme tänne riittävästi osaajia. Vain sitä kautta, että meillä on väkeä, joka tekee töitä, me voimme rahoittaa muiden hyvinvoinnin.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä valtiovarainministeri Katainen suoritti itseruoskintaa ja kertoi, että pitää pistää menot kuriin ja huonot ajat ovat tulossa ja pitää käydä arvokeskustelua. On helppo käydä arvokeskustelua, kun on varallisuusvero poistettu hyväosaisilta, perintövero on poistettu ja suuret veronkevennykset annettu hyväosaisille.

Nyt, kun puhutaan eläkeläisten, työttömien ja pienituloisten ihmisten asioista, niin nyt puhutaan, että pitää arvokeskustelua suorittaa. Se olisi pitänyt kaikki pistää siihen ja nimenomaan hyväosaisia verottaa eikä heille antaa. Ja nyt sitten, kun kerrotaan, että tulee lama, niin nyt sitten pitää. En ole ed. Liisa Jaakonsaaren kanssa samaa mieltä, että nyt pitäisi eläkkeitä ruveta leikkaamaan. Se on kyllä väärä linja. (Naurua — Ed. Jaakonsaari: Enhän minä ole sanonut mitään sellaista!)

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson kysyi, missä on dynaamisuus. Peruslaskelman mukaanhan valtion menoja ei voisi lisätä ollenkaan, mutta hallitusohjelmassa on lähdetty dynaamisesta talous- ja työllisyyspolitiikasta, joka mahdollistaa merkittävän menolisäyksen. Siitä huolimatta on valtiontalouden ylijäämä 1 prosentti vuonna 2011 eli koko julkisen talouden ylijäämä 3,5 prosenttia. Edelleen kun tätä jatketaan ja jos esimerkiksi eläkerahastojen reaalituotto on 4 prosenttia, tämä kestävyysvaje puolittuu. Kunnallinen eläkevakuutushan on koko ajan noudattanut 4:ää prosenttia. Se on myöskin toteutunut, myös muut eläkeyhtiöt ovat ottaneet tavoitteeksi sen, eli tällä tavalla jatkamalla dynaamista talous- ja työllisyyspolitiikkaa, lisäämällä sitä kautta kasvua (Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!) ja huolehtimalla eläkerahastojen tuotosta kestävyysvaje tulee paikata.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Totuus on se, että nyt eduskunnan budjettikäsittelyn jälkeen palautekeskustelussa valtiovarainministeri käytti ikään kuin budjettiesittelypuheenvuoron, ei mitään erityistä uutta tuoden. Ja ongelma on se, että nyt porvarihallitus kyllä välttelee arvokeskustelua valinnoista ja kansalaisten arjen todellisuudesta nimenomaan piiloutumalla vakausohjelman taakse. Mitkä ovat ne kasvupanostukset tulevaisuuteen, työllisyyteen, meidän kilpailukykyymme ja oikeudenmukaiseen kasvuun? Mitkä ovat veropoliittiset ratkaisut? Miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut turvataan? Näistä arvoristiriidoista köyhyyden ja terveydenhuollon ratkaisuissa meidän pitäisi, täällä budjettivaltaa käyttävän eduskunnan, käydä kansalaisten edessä se keskustelu. Tämä on nyt vältetty.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on juuri oikea hetki käydä tätä keskustelua. Sen osoittaa sekin, että SDP on tuntunut unohtaneen kaiken, mitä hallituksessa valtiovarainministerinäkin on oppinut. SDP:llä tuntuu olevan näkemys, että kaikki uudistukset tehdään lisäämällä rahaa toisten esitysten päälle. Mitä tulee sosiaaliturvauudistukseen, siinä ensisijaisen lähtökohdan tulee olla se, että monimutkainen järjestelmä yksinkertaistetaan, työn vastaanottamisesta tehdään kannustavaa ja sitä kautta vapautetaan resursseja pienempituloisten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies! Tässä on monessa puheenvuorossa, myös valtiovarainministerin puheenvuorossa, korostettu työllisyysasteen tärkeyttä maamme taloudelle ja kansalaisten hyvinvoinnille. Mutta sitten keskustelussa ei ole selvinnyt, nähdäänkö kanana vai munana ja mitä tavoitellaan ja mitä on ennustettavissa lähivuosina. Olisi todella tärkeätä kuulla hallituksen mielipiteitä kehityksestä, mitä tavoitella työllisyysasteen osalta.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! En voi välttyä siltä ajatukselta tämän keskustelun jälkeen, että tässä on hallituksen tarkoituksena tehdä varaa vaalikauden lopussa veronalennuksille julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan kustannuksella. Kaikki nämä toimenpiteet näyttävät tarjoavan helpon vaihtoehdon sille. Yhdyn myöskin siihen, että tämä ajoitus sekä vakautusohjelman sisältö tähtäävät hallituksen näkökulmasta tähän. Jos vastakkain asetetaan veronalennuksiin varautuminen vaalikauden lopulla ja kansalaisten hyvinvointipalvelujen huono hoito, niin tietysti on selvää, että sosialidemokraatit ovat näiden palvelujen parantamisen kannalla. Totean vielä, että joskus aikaisemmin nämä säästöpäätökset tulivat hirveän kalliiksi. Jos sosiaaliturva laiminlyödään, sekin voi tulla yhteiskunnalle kalliiksi.

Jaakko Laakso /vas:

Puhemies! Kyllä minäkin omalta osaltani kavahdin ed. Liisa Jaakonsaaren kehotusta, jonka hän antoi valtiovarainministerille, löytää sen kaltaisia uusia säästötoimia, joita Lipposen hallitus toteutti eläkepolitiikkaan. Silloinhan eläkkeitä leikattiin, otettiin käyttöön taitettu eläkeindeksi, leikattiin kansaneläkkeen pohjaosa ja otettiin käyttöön tämmöinen elinaikakerroin. Ajatelkaa, elinaikakerroin, mitä kauemmin elää, sitä varmempaa on, että eläkkeitä leikataan tulevaisuudessa. Nyt tämä elinaikakerroin muuten on ensimmäistä kertaa ensi vuonna käytössä, ja sen tulokset tulevat näkymään nuorten tulevissa eläkkeissä.

Herra puhemies! Eivät porvarit tarvitse, ed. Jaakonsaari, mitään kehotusta leikata eläkkeitä. Kyllä he osaavat sen itsekin.

Liisa Jaakonsaari /sd:

Arvoisa puhemies! Puheenvuorossa näköjään täällä opposition piirissä on tässä puhutun ymmärtämisessä ongelmia. (Naurua — Välihuutoja) Minusta on erittäin tärkeää se, että mietitään sitä, miten ihmisten työuria voidaan pidentää. Se on ihan ydinkysymys tässä. Minä oletin, kun näin suurella draamalla tuodaan tämä vakausohjelma tänne, että se olisi sisältänyt joitakin esityksiä tämän suhteen. Sitä minä odotin, mutta valitettavasti näin ei tapahtunut. Minusta se on erittäin tärkeää. Toivottavasti kaikki lukevat tämän vasta ilmestyneen pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa koskettavan erittäin mielenkiintoisen selvityksen, jossa yksi tärkeä tekijä on työurien pidentäminen, ei eläkkeitten leikkaaminen. Sitä kukaan ei ole esittänyt. On kummallista kuullun väärinymmärrystä. On erittäin tärkeää se, että pystytään nyt ennakoimaan ne tulevat haasteet, ja valitettavasti tässä ohjelmassa ei ole juuri tätä ideaa. Se olisi täyttänyt tämän ohjelmaidean.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus kiinnittää aivan oikein huomiota oleellisimpaan asiaan eli talouden kasvun turvaamiseen. Totean myös sen, että se voidaan toteuttaa vain monipuolisella toimenpiteiden kokonaisuudella, jossa yhtäältä turvataan elinkeinoelämän toimintaedellytykset ja tehdään innovaatiopanostuksia jne., ja myös sitten on se keskeinen osuus sillä, että työvoiman tarjontaan, työuran pidentämiseen, kiinnitetään erityistä huomiota. Tässä tarvitaan erilaisia porkkanoita, mutta tarvitaan yhteiskunnassa myös asennemuutosta, joka koskee niin maahanmuuttajia kuin ikääntyvien työssäolon pidentämistä.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että täällä käydään keskustelua talouspolitiikan suurista linjoista, vaikka tuntuu se keskustelu aina vähän lipsahtavan tuonne budjettipuheitten puolellekin. On hyvä, että kun kerran näin selkeästi tulee uusia lukuja, muun muassa väestön ikääntymisestä, niin ne tuodaan eduskuntaan ja sitä kautta koko Suomen kansan tietoisuuteen. Enkä minä ymmärrä sitä, millä tavalla tämä nyt haittaisi budjettipuheita, ja on viikko aikaa pitää maanmainioita budjettipuheita. Voi olla, että niistä ehkä joitakin jopa referoidaan julkisuudessa.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Puhemies! Yritän nyt tosi nopeasti käydä läpi, tässä on useampia tullut. Valitettavasti en ehkä kaikkiin kerkiä vastaamaan.

On sanottu, että tämän vakausohjelman päivittämisen tiimoilta hallitus ei ole tuonut mitään uusia toimenpiteitä esille. No, ei ole tuonut sen takia, koska tämä sama data oli ennen vaaleja tiedossa. Vaalien jälkeen hallitusohjelma ja kehykset on rakennettu tämän datan varaan. Sen takia kohtaanto-ongelma, koulutuksen uudistus, sosiaaliturvauudistus, tuloverotuksen alentaminen erityisesti, joka luo uuttaa kasvua, nämä ovat meidän ohjelmassamme plus kaikki muut, jotka mainitsin puheessani. En käy niitä läpi. Elikkä tämä fakta, josta nyt puhutaan, on huomioitu.

Yritin virittää samaa keskustelua budjetin lähetekeskustelussa, mutta valitettavasti se ei silloin riittävästi kiinnostanut. Ymmärrän, että eduskunta painottaa hieman toisia asioita.

Ed. Ahde on valitettavasti lähtenyt. Hän ei uskonut tähän verotuloarvioon. No, eipä meistä kukaan sitä tietenkään tarkkaan osaa sanoa, kuinka se menee. Mutta sellaisia faktoja on olemassa, että tähän mennessä viimeisten vuosien aikana kotimainen kulutus on perustunut isolta osalta velkaantumiseen ja on oletettavaa, että velkaantuminen ei jatkossa jatku. Toivon mukaan kotimainen kulutus kasvaa veroratkaisujen ja palkkaratkaisujen seurauksena. Toisaalta käyttäytymismuutokset esimerkiksi energian kulutuksen kohdalta toivon mukaan johtavat siihen, että energiaa käytetään vähempi ja tätä kautta verotulot eivät kasva, tai alkoholin tai tupakan kohdalla, ettei kulutus lisäänny eivätkä näin ollen myöskään verotuotot.

Se, että hallitus on päättänyt alentaa verotuksen tasoa tietyissä veroissa, sitä me emme osaa arvioida, onko se plus- vai miinusmerkkinen tulevaisuudessa. Tähän mennessä tuloveronkevennykset ovat tuottaneet enemmän kuin mitä verotuksen keventäminen on tarkoittanut. Tähän tietysti pyrimme myös jatkossa.

Ensi vaalikaudella joudutaan velkaantumaan. Ed. Kallis arvioi tätä arviota. Kannattaa lukea se vakausohjelma, niin vastaus löytyy siitä. Elikkä tämä on perusuran mukainen fakta, mutta me pyrimme siis yhtä prosenttiyksikköä suurempaan, keskimääräistä suurempaan talouskasvuun ja silloin emme joutuisi hallitsemattomaan velkakierteeseen.

Verot vai palvelut — meidän ajatuksemme on se, että kun verotus on optimaalisella tasolla, työllisyys on optimaalisella tasolla tai parhaalla mahdollisella tasolla, sitä kautta saamme lisää verotuloja eikä tarvitse kajota palveluihin.

Euroalueen tilanteesta tai tästä taloustilanteesta ihan loppuun. Erittäin hyvä kysymys. Puolet subprime-riskistä on Euroopassa, puolet Yhdysvalloissa. Luottamuspula on erittäin suuri. Itse olen aika pessimistinen koskien elinkeinoelämän luottamusta, joka näkyy todennäköisesti myös Euroopassa vähenevänä investointitasona ensi vuoden aikana, mutta enpäs osaa sen tarkempaa siitä sanoa. Ei kukaan näytä tällä hetkellä osaavan, mutta miinusmerkkiset vaikutukset reaalitalouteen tulevat olemaan tosiasia.