Jouko  Skinnari  /sd:

Arvoisa puhemies! Olemme erittäin tärkeän asian kanssa tässä tekemisissä. Kysymyshän on itsenäisen Suomen suurista saavutuksista. Verovaroilla olemme luoneet tänne valtion yritystoimintaa ja kannattavaa yritystoimintaa eri puolille, ja se on monilla paikkakunnilla ei ainoastaan työllistävä, se on osaamistekijä, (Ed. Mustajärvi: Kannattavaa yritystoimintaa!) se on sen paikkakunnan henki, se on synnyttänyt sinne niin urheilua kuin se on synnyttänyt kulttuuria, ja tässä on kysymys paljon isommasta asiasta kuin pelkästään siitä, että tuo tehdas tai tämä yritystoiminta on tällä paikkakunnalla ja se osaaminen, joka vuosikymmenien aikana monesti isältä pojalle ja tyttärelle tai äidiltä pojalle ja tyttärelle on annettu.

Valtionyhtiöitähän on myyty 90-luvun laman ja puolen miljoonan massatyöttömyyden seurauksena. Kun Suomea yritettiin saada käyntiin, niin yrityksiä myytiin sillä bisnesajattelulla, että jos siitä osa on yksityistetty, niin sillä olisi parempi arvo ja se tuottaisi myös paremmin osinkotuloja, ja näin tultiin sitten 2000-luvulle, jolla vielä 2000-luvun alkupuolellakin tällaisia jopa osittain riskejä otettiin ja yhtiöitä myytiin. Pääasiassa ulkomaalaiset niitä ostivat, ja lopputuloksena oli sitten se, että valtiolle on jäänyt tietynlaisia osuuksia vähän eri tavoin, ja niillä on jokaisella oma historiansa.

Sosialidemokraatit ovat olleet mukana siinä, että on myyty, mutta nyt me olemme tulleet siihen tilanteeseen, että olemme voitolla. Voidaan todeta, että on saatu lähes 10 miljardia euroa vuodesta 92, ja se on vähän niin kuin muussakin bisneksessä, että kun on voitolla, pitää myös uskaltaa lopettaa, ja tässä on nyt kysymys juuri siitä, että pitää uskaltaa lopettaa sen takia, ettei enää ole hyötyä siitä lyhyellä eikä pitkälläkään tähtäyksellä, että loputkin myytäisiin, ja tässä on minusta tämä hallituksen esityksen heikkous. Se antaa signaalin siitä, että meidän merkittävät pörssiyhtiömme eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki olisivat nyt sitten lain voimaan astuessa ensi vuoden alusta kaupan. Toisin sanoen nollaan asti voidaan myydä. Kaikki se, mitä muuta täällä sanotaan, niin tuskin ne siellä New Yorkissa ja Lontoossa tai vaikkapa Pekingissäkään, näitten eläkesäätiöitten edustajat, eläkeläisistä puhumattakaan tai palkansaajista puhumattakaan, lukevat nyt sitä, että onhan siellä onneksi tämä ponsi, joka estää sen, että niitä ei voida myydä, että siellä lehdistössä tämä salamanvalon nopeudella leviää. (Ed. Valpas: Sillä ei ole mitään merkitystä!)

Tätä taustaa vasten tässä mietinnössä on tämä sosialidemokraattien ehdotus, jossa lähdetään sitten tosiaankin siitä, että sitä, mikä omistetaan tällä hetkellä, ei myydä, ja käytännössä se tarkoittaa sitä esimerkiksi Kemiran osalta, jossa nyt sitten porvarihallitus teki nämä ensimmäiset kauppansa saadakseen näitä myyntivoittotuloja. Hallitusohjelmassahan on sanottu, että 400 miljoonaa pitäisi vuodessa tulla. Kun on puhuttu siitä, ettei ole mitään kauppalistaa, ehkä kauppalistaa ei ole, mutta hallitusohjelmassa lukee, että 400 miljoonaa euroa pitää joka vuosi tulla myyntituloja. Se on se tavoite. Jotta siihen tavoitteeseen päästään, pitää myydä ja pitää olla sitä varten sitten jossain vaiheessa joku lista, ja nyt esitetään, että tulee ministeriryhmä miettimään, mikä se kauppalista on. Se on ihan niin kuin perheessäkin, kun lähdetään kauppaan, ja nyt saadaan lista, mitä pitää myydä. Mutta Kemiran osalta myynnit on nyt sosialidemokraattien mielestä tehty, ja 16,5 prosenttia omistamisesta, joka on tämän osakeyhtiölain 10,1:n yli, saa riittää, eli ollaan nyt tässä, missä ollaan, ja siihen ei tarvita yhtään lisää rahaa, vaan se tuo niitä osinkotuloja enemmän kuin se, että se on nolla.

Sama on Metson osalta, joka on erittäin merkittävä yritys, ei ainoastaan Suomessa, vaan myös monilla eri sektoreilla Kiinassa ja Intiassa, ja me tarvitsemme Kiinaan ja Intiaan sellaista voimakasta valtionomistamispohjaista omistamista.

Sitten meillä on terästeollisuus: Outokumpu ja Rautaruukki, Outokummussa 31,1 prosenttia, Rautaruukissa 39,7 prosenttia. Näitä ei pidä myydä. Päinvastoin voisi sanoa, että sitä ankkuroitumista voisi lisätäkin, mikä osakekirjojen vaihtamisella ja muutoinkin on kyllä mahdollista ilman rahan käyttöäkin, niin että ulkopuolisille tulee se kuva, olkoot ne sitten venäläisiä, saksalaisia, ruotsalaisia tai amerikkalaisia, että tämä yhtiö ei ole kaupan. Tätä varmasti niin Rautaruukin osalta Raahessa kuin Hämeenlinnassakin ei ainoastaan toivota vaan edellytetään.

Samaten pankkitoiminta: En ymmärrä sellaista maata, jolla ei ole pankkitoiminnan tarvetta, koska rahaahan on aina, jopa yliyönkoroilla tienaa, ja sen takia pankki pitää olla.

Stora Enso on Suomessa oma lukunsa. Metsät eivät täältä poistu ja bisnes metsien ympärillä, ja siinä on aivan sama tilanne kuin esimerkiksi teräksen osalta, että meillä on paljon paperipaikkakuntia, joissa on tämä osaaminen. Tässä suhteessa tästä Stora Enson 12,3 prosentista, joka tuottaa 25 prosenttia äänistä näillä A-osakkeilla, ei missään tapauksessa tule yhdenkään osakkeen vertaa luopua.

Sama on TeliaSonerassa: 13,7 prosenttia, eli Ruotsin kanssa yhdessä Suomen valtiolla on enemmistö. Tiedetään se, että venäläiset kyttäävät sieltä yhtä 25 prosentin osuutta, jolloin suomalainen puhelin- ja verkkotoiminta Elisan tapahtumat huomioon ottaen, voi sanoa, on ulkomaalaisten napinpainalluksen päässä, jos ei hyväksytä heidän tekemiään tarjouksia, kuten Elisan osalta tapahtui Espoossa.

Samaten Ekokem, ja sitten ottaisin esille tämän Fingridin, jossa kunnat voisivat tulla Fingridin omistajiksi esimerkiksi 30 prosentilla. Suomen valtio voisi säilyttää nykyisen osuutensa ja Valtion Eläkerahasto olla 10 prosentilla, ja sitten nämä kaupunkien energiayhtiöt, Fortum ja Pohjolan Voima siirtyisivät tästä omistuksesta pois. Näin kunnat voisivat saada itselleen tätä kautta myös rahaa, ja tässä suhteessa Fingridiä, puhumattakaan Gasumista, joka menee sitten täysin venäläisten omistukseen, ei pitäisi myydä. Kyllä minun mielestäni maakaasuputki riittää täysin sataprosenttisesti venäläisten osalta.

Sama pätee myös sitten näihin noteeraamattomiin. Esimerkiksi oppikirjat maksavat Suomessa liian paljon, ja sen takia on tärkeätä, että Edita olisi siellä edelleen mukana, koska kirjoja tarvitsee itsenäinen valtio aina, ja sen takia siitäkään luopuminen ei ole aiheellista, ja samaten Ekokem, joka on merkittävä jäteyhtiö. Kunnallisen jätehuollon kannalta olisi tärkeää, että meillä on valtion toimija, joka voisi tulla kunnallisen jätehuollon apuun, kun meillä tarvitaan käytännössä noin kuusi isoa jäteyhtiötä, ja tämä voitaisiin tällä tavoin rakentaa.

Arvoisa puhemies! Esitän sitä, että eduskunta hyväksyisi vastalauseen 1 lausumaehdotuksen, joka on tässä mietinnössä ja jonka tässä toin äsken esille. Tämä merkitsee sitä, että valtion omaisuutta ei enää myydä, vaan että se, mikä omistetaan, se säilytetään. Tällä tavoin me saamme osinkotuloja. Osingot eivät mene ulkomaille, niin kuin menisivät muutoin. Osaaminen menisi ulkomaille, jos kaikesta tästä luovutaan. Sehän nähdään esimerkiksi ydinvoimaloitten rakentamisessa. Ei ole ainoastaan niin, että tätä uutta ydinvoimalaa ovat tekemässä ulkomaalaiset vaan se, joka on saanut suomalaisetkin, jopa kunnalliset energiayhtiöt, lähtemään liikkeelle, se on saksalainen E.ON, joka on kerännyt 60 suomalaista energiayhtiötä. Kunnalliset energiayhtiöt ovat erittäin tärkeä omistaja, ja tässä suhteessa tämä yhteistyö näittenkin kannalta olisi erittäin tärkeätä.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Valtion omistajapolitiikkaan on mielestäni tulossa nyt suuri muutos, kun hallitus hakee lisää myyntivaltuuksia hyvin tuottavien ja lähinnä perusteollisuuden yhtiöiden myyntiin. Suomen perusteollisuuden yhtiöt, jotka on rakennettu yhteisin verovaroin, joutuvat nyt kokonaan hallituksen harkintavaltaan, eli se voi päättää näitten myynnistä, kun eduskunnalta viedään valta tässä asiassa.

Kun otetaan vielä huomioon se, että valtionyhtiöiden vastuuministerinä on nyt kokoomuksen Jyri Häkämies, joka ei ole vaivautunut edes paikalle, (Ed. Pulliainen: Hän on myymässä osakkeita!) niin ei voida muuta todeta, kuin että nyt ollaan heikoilla jäillä. Kaikki muistavat, että kokoomusministeri Olli-Pekka Heinosen aikana sählättiin Suomen valtion määräämisvallassa oleva yhtiö Sonera pääasiassa Ruotsin valtion omistukseen ja samalla maksettiin tyhjästä ilmasta saman verran korvauksia kuin aikoinaan sotakorvauksia Neuvostoliitolle. Jäljet pelottavat.

Arvoisa puhemies! Ministeri Häkämiehen aikana on tapahtunut paljon muitakin kummallisuuksia, enkä tarkoita nyt pelkästään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Stora Enson Amerikan-seikkailut ovat olleet Sonera-katastrofin luokkaa. Kemijärven täysin kannattava sellutehdas ollaan myös lopettamassa. Valtio, jolla on suurin piirtein 35 prosentin määräämisvalta edellä mainitussa selluyhtiössä, seuraa asioita tumput suorana. Muuten puheliaana tunnettu ministeri Häkämies ei ole millään lailla puuttunut asioihin, vaikka mielestäni hänen, jos kenenkään, pitäisi nyt jotain tehdä.

Päinvastoin, nyt ministeri Häkämies häärii ja hakee lisää valtuuksia valtionyhtiöiden myyntiin. Ollaanko nyt Rautaruukkia ym. perusteollisuuden yhtiöitä viemässä ulkomaalaisomistukseen ja sitä kautta Kemijärven tielle? Tällaista politiikkaa en minä eikä myöskään vasemmistoliitto tule hyväksymään. Lisäksi pitää mainita, että Häkämiehen aikana on jo myyty niin sanottua Kekkosen perintöä Paasikiven suvulle. Arvoisa ministeri Häkämies ilmeisesti luottaa Paasikivi-suvun omistamaan Kemiraan enemmän kuin Suomen valtion omistamaan Kemiraan. Muuten ei voi ymmärtää tätä Kemira-kauppaa.

Arvoisa puhemies! Jos hallituksen esitys nyt hyväksytään, niin Rautaruukkia, Kemiraa ja Outokumpua voidaan lainmuutoksen jälkeen myydä vaikka ulkomaalaisomistukseen. Eduskunta ei voi sitä enää estää. Jokainen ymmärtää, että aluepolitiikan kannalta edellä mainitut yhtiöt ovat erityisen tärkeitä. (Ed. Gustafsson: Onko tämä kepun linja?) — Näyttää olevan. — Miksi juuri nämä perusteollisuuden yhtiöt ovat sellaisia, tätä voisi keskustaltakin kysyä, että hallitus haluaa ilman eduskunnan kantaa päättää niiden myynnistä. Esimerkiksi Rautaruukki Oy:n omistaminen on valtion kannalta erittäin tärkeä asia, sillä yhtiö kuuluu myös huoltovarmuuden näkökulmasta keskeisiin toimialoihin, ja tuntuu kummalliselta, että puolustusministeri ei tätäkään asiaa millään lailla huomioi, vaan on valmis myymään tämän yhtiön. Valtio on muun muassa Rautaruukkiin omistuksellaan tuonut vakauden ja myöskin tukenut pitkän tähtäyksen kehitystä. Yhtiö tekee hyvää tulosta ja tuo tällä hetkellä valtion kassaan suuret osinkotulot.

Arvoisa puhemies! Suomella ei mielestäni ole varaa menettää hyvin tuottavia perusteollisuuden eikä myöskään energiasektorin yrityksiä ulkomaalaiseen omistukseen, sillä ostajia varmasti näille yhtiöille löytyy. Tällaiset yhtiöt, muun muassa Rautaruukki, joka tuottaa valtiolle hyvin ja samalla näin turvaa myöskin maamme omavaraisuutta, eivät saa olla mielestäni helppoa kauppatavaraa. Tässä tuli jo esille, että tällä hetkellä muun muassa venäläisillä sijoittajilla ja amerikkalaisilla eläkerahastoilla on rahaa paljon käytettävissä, ja voi olla, että kansallisomaisuutemme on pian ulkomaalaisomistuksessa.

Hallitus vaarantaa siis suomalaisomistusta helpottamalla yhtiöiden myyntiä. Ei ole kovin isänmaallista. Sen takia ihmettelenkin, miksi yhtiöiden myynti tällä hetkellä kiinnostaa edelleen niitä tahoja, jotka ainakin monissa puheissaan korostavat kovastikin olevansa isänmaan asialla. Näyttää siltä, että valtion omistus taitaa olla ideologinen kysymys ja sen takia myynti-innostus on korkea etenkin kokoomuksen piirissä.

Arvoisa puhemies! Yllättävää on myös se, että keskusta on mukana tässä puuhassa. Pohjois-Suomen keskustalaiset edustajat ovat myös yllättävän hiljaisia täällä, vaikka maakunnissa ja kinkereillä on vannottu puolustettavan valtion omaisuutta. Näyttää siltä, että kepu taitaa pettää Kekkosenkin.

Arvoisa puhemies! Suomalaisomistus on säilytettävä valtioyhtiöissä, ja se tapahtuu parhaiten siten, että valtio ei luovu siitä omistuksestaan, mikä sillä tällä hetkellä on näissä yhtiöissä. Tämähän tuli esille myös edellisissä puheenvuoroissa. Tällä tavoin me turvaamme tärkeän perusteollisuuden Suomessa, kun me pidämme sen suomalaisomistuksessa. Mielestäni kaikissa edellä mainituissa yhtiöissä, siis muun muassa Rautaruukissa, Outokummussa ja Kemirassa, valtion omistusta voisi jopa nostaa yli 50 prosentin. Näin pitäisi toimia, jolloinka ne pysyisivät varmasti Suomessa ja niitten lopettaminen ei olisi helppoa. Energiayhtiöissähän näyttää siltä, että tämä tilanne on ainakin jotenkin ymmärretty. Mutta perusteollisuus on aivan yhtä tärkeää kansallisesti kuin energiayhtiöiden valtionomistus. Näitä yhtiöitä ei pidä luovuttaa keinottelijoiden käsiin. Me olemme jo monta kertaa nähneet, miten käy tässä pelissä.

Tänään olemme jälleen kuulleet surullisia uutisia pörssiyhtiö UPM:n toiminnasta muun muassa Kajaanissa. Sieltähän on irtisanottu 110 työntekijää, siis Kajaanissa ja Luumäellä, ja 270 henkilöä lomautetaan pitkäksi ajaksi. Tämä jos mikä on huonosti harkittua henkilöstöpolitiikkaa, varsinkin kun se kehdataan tehdä tässä joulun alla. Kuinka monen kohdalla joulu on pilalla, kun tämmöinen uutinen pätkäistään nyt tietoisuuteen? Sen takia tällaiselle tielle ei nyt saa ohjata maamme perusteollisuuden yhtiöitä.

Valtion on mielestäni käytettävä ohjausvaltaansa omistamissaan yhtiöissä, kuten Stora Ensossa. Ei voida sallia Kemijärven sellutehtaan lopettamisen kaltaisia päätöksiä. Muun muassa tämän päivän Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa vielä pyydettiin harkitsemaan tätä päätöstä, mikä Kemijärven osalta on tehty. Sen takia haluan vieläkin korostaa sitä, että jos nyt tämä hallituksen esitys hyväksytään, niin me olemme vaarantamassa myöskin loput perusteollisuutemme yhtiöt.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, vasemmistoliiton mielestä pelkät lausumat eivät nyt auta eivätkä riitä, eivät myöskään sellaiset lupaukset, mitä pääministeri on antanut, että tämän hallituksen aikana ei myydä. Teollisuuspolitiikan pitää olla pitkäjännitteisempää kuin yhden hallituskauden mittaista. Kukapa tietää, ed. Rantakangas, vaikka seuraava hallitus voisi olla vieläkin huonompi kuin tämä porvarihallitus. Tosin se ei hirveän todennäköiseltä näytä.

Arvoisa puhemies! Edellä mainituin perustein esitänkin, että eduskunta hylkää koko hallituksen esityksen. Talousvaliokunnan käsittelyssä vasemmistoliiton kansanedustaja Matti Kangas esitti jo vastalauseessaan lain hylkäämistä. Toivon, että eduskunta käyttää nyt päätäntävaltaansa ja estää hallituksen aikeet, jotka ovat mielestäni meidän kansallisten etujemme vastaisia. (Suosionosoituksia yleisöparvelta — Puhemies koputtaa!)

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöitten myyntivaltuuksien lisäämistä ei pidä toteuttaa. Valtion pitää säilyttää päätäntävaltansa yhtiöissään ja päinvastoin pyrkiä lisäämään omistustaan. Kannattavien yhtiöitten osakkeita pitää ostaa lisää eikä myydä pois. Yksityisiä ihmisiä neuvotaan sijoittamaan valtionyhtiöihin, koska niistä saa hyvän tuoton, joten ihmettelen, miksi ei hallitus kuuntele näitä neuvoja. Säilyttämällä valtionyhtiöt valtiolla varmistetaan hyvät osinkotulot. Voin mainita, että vuosilta 2000—2007 valtio saa osinkotuloja 7,7 miljardia euroa ja valtionyhtiöitten pörssiarvo on 27 miljardia euroa, eli melkoisen mukavia tuloja on valtio saanut valtionyhtiöistään. Olisi mukavaa, että rahoja saataisiin muustakin kuin palkansaajien selkänahasta. On nyt näin hyviä tuottoja saatavilla myös tulevina vuosina, ja samalla turvataan kotimaisten työpaikkojen säilyminen.

Valtionyhtiöt ovat alueellisesti hyvin merkittäviä tekijöitä ja työllistäjiä. Kansainvälistyä pitää, se on selvä, mutta omistajuuden ja päätäntävallan pitää säilyä Suomessa. Kun valtionyhtiöitä on myyty yksityisille, ne ovat pikkuhiljaa siirtyneet pois suomalaisesta omistuksesta ulkomaille. Samalla tuotantolaitokset ja työpaikat ovat siirtyneet Suomen rajojen ulkopuolelle. Tällaista kehitystä on jo nähtävissä, eikä sitä pidä entisestään kiihdyttää.

Hallituksen esitys tarkoittaisi eduskuntavaltuuden poistumista tai alentumista yhdeksässä valtionyhtiössä. Näistä yhdeksästä yhtiöstä kolme on pörssiyhtiöitä: Rautaruukki, Outokumpu ja Kemira. Lakimuutoksen jälkeen Suomelle tärkeät perusteollisuusyhtiöt voitaisiin myydä pois ilman eduskunnan suostumusta. Tähän ei pidä lähteä. Ja ihmettelenkin myös omasta puolestani keskustapuolueen kantaa olla myymässä Outokumpua, Rautaruukkia ja Kemiraa. Kemiran myynti saatiin estettyä Lipposen kakkoshallituksen aikaan, mutta nyt porvarihallitus sen kyllä lopulta myi, ja se oli virhe. (Ed: Rantakangas: Vasemmisto oli tekemässä!) Samoiten aikoinaan Enson myynti Storalle oli virhe. Silloin myös Metsäliitto oli ollut ostamassa Ensoa, mutta sitä ei haluttu myydä silloin suomalaiselle yhtiölle. Mistähän syystä? Nyt se voisi olla kotimainen iso yhtiö.

Muistutan vielä, että valtio ei ole omistajana yritykselle taakka, päinvastoin. Valiokunnassa meille kerrottiin suuren yritysjohtajan suulla, että he toivovat valtion pysyvän yrityksessä mukana mahdollisimman pitkään. Valtion mukanaoloa pidetään vakauttavana tekijänä yrityksessä. Hallitus hakee esityksellään itselleen valtuuksia myydä Suomen kruununjalokiviä yksityiseen omistukseen, eikä tällaista pidä hyväksyä. Valiokunnassa tein vastalauseen, ettei valtionyhtiöitä tule myydä. Täällä sen kannan uudistan vastalauseen 2 mukaisesti.

Täällä ovat myös olleet esillä energiaratkaisut ja puupula ja päästökauppa. Tänään kuultiin, että UPM on tehnyt rajuja päätöksiä edellisten rajujen päätösten mukaan, ja kyllä sillä lailla tämä eduskunta on vastuussa, miten täällä on päätetty energiaratkaisuista, puupulasta ja päästökaupasta. Ne kaikki vaikuttavat niiden firmojen täällä pysymiseen. Tästä varmasti keskustellaan, kun päästökaupasta keskustellaan. Esitän tämän lakiehdotuksen hylkäämistä, niin kuin tein valiokunnassa, vastalauseen 2 mukaisesti.

Joo, kannatan.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva valtionyhtiöiden omistusta ja omistajaohjausta käsittelevä laki on tärkeä, ja se, että se on tärkeä, on tullut esille selkeästi valiokunnassa, koska tässä on neljä vastalausetta. Ymmärrän sen ei niin, että vastalauseet sinänsä olisivat ne, mihinkä pitää pyrkiä, mutta (Ed. Kangas: Ei myyntiinkään pidä pyrkiä!) ymmärrän sillä tavalla, että tässä on ollut todella erittelyä ja tehty tarkkaa arviota ja pyritty eettisesti pohtimaan eri näkökulmista. Ja kun politiikassa meillä on erilaiset perustelut ja painotukset, niin näin voi tulla neljä eri vastalausetta ja mietintö vielä omansa.

Arvoisa puhemies! Näen erittäin tärkeänä sen, että Suomi pitää yllä hyvää omistajapolitiikkaa, ja Suomella mielestäni ei ole varaa menettää omia hyviä yhtiöitään, jotka omalta osaltaan varmistavat huoltovarmuuden ja ovat monessa eri mielessä tärkeitä Suomen kehitykselle. Erityisesti nyt kun näitä eri yhtiöitä tässä katsoo, niin hyvin tärkeä osa on niillä kaikilla myös alueellisen kehityksen vahvistamisessa ja myös työllisyyden vahvistamisessa, työpaikkojen luomisessa. Ja sen vuoksi tämä asia on erittäin tärkeä, että meillä on näitä työpaikkoja, ja valtion mukanaolo näissä yhtiöissä on tärkeää. Meidän tulee mielestäni hoitaa liiketaloudellisesti hyvin näitä valtionyhtiöitä ja nimenomaan arvioida sitä, mikä on meidän omistajien omistaja-arvo tässä kehityksessä, kun ostetaan ja myydään.

Tässä vastalauseitten joukossa on vastalause 3, joka on ed. Toimi Kankaanniemen allekirjoittama valiokunnassa. Ja olen ymmärtänyt, että näissä vastalauseissa, joissa esitetään muuta kuin hylkäämistä eli esitetään näitä eri ratkaisumalleja, eri ehdotuksia, vaihtoehtona tälle hallituksen esitykselle, niissä kaikissa perusteluna on se, että säilytetään valtion omistus sillä tavalla, että voitaisiin turvata myös alueilla työpaikkojen säilyminen.

Eli näin ollen näen, että en ole ainakaan tässä vaiheessa tätä hylkäämistä näkemässä ratkaisuksi, koska lakiesityshän osin korvaa vanhentuneet säädökset ja sillä lailla lain yhteydessä ollaan tavoittelemassa parempaakin ratkaisua osin. Lain sisällön osalta olisi ollut toivottavaa, että siinä olisi määritelty valtion omistajapolitiikan arvot ja tavoitteet ihan lähtökohdaksi. Lisäksi olisi lain menettelyt perusteltua saattaa ulottumaan ainakin huoltovarmuuden kannalta tärkeisiin yhtiöiden tytäryhtiöihin, ja tästä tässä vastalauseessa 3 on toinen lausuma.

Esityksen osana hallitus pyytää eduskunnan suostumuksen useisiin valtion omistuksen ja äänivaltaisuuksien muutoksiin. Pääosin hallituksen esittämät valtuudet ovat hyväksyttäviä ja perusteltuja. Osassa yhtiöitä valtio lisää omistustaan, osassa vähentää, osassa luopuu kokonaan ja useissa säilyttää nykytilanteen. Tämän näkemyksen perusteella, jos ajatellaan, että siinä on osassa lisäämistä jne., emme KD:nä ole valmiit hylkyyn yhtymään.

Arvoisa puhemies! Hallituksen perustelujen mukaan merkittävä valtion omistus- ja äänivaltaosuus antaa virallisten vaikutusmahdollisuuksien lisäksi epäviralliset mahdollisuudet vaikuttaa yhtiön ratkaisuihin, mikäli valtio on merkittävä omistaja. Ja nythän kysymys on näissä kaikissakin vastalauseissa siitä, mikä on merkittävä omistaja. Asiantuntijoita on varmasti monenlaisia. Itse en ole talousvaliokunnassa ollut, mutta ainakin osin on ilmeisesti sielläkin sitten esiin tullut, että merkittäväksi omistajaksi asiantuntijat ovat osakeyhtiölakiin perustuen katsoneet 10 prosentin osuuden sellaisissa pörssiyhtiössä, joissa omistus hajaantuu.

Tällä perusteella kolmen teollisuusyhtiön osalta hallituksen pyytämät valtuudet luopua kokonaan valtion omistusosuudesta ja äänivallasta eivät ole riittävästi perusteltuja. Kemira Oyj:n, Outokumpu Oyj:n ja Rautaruukki Oyj:n osalta valtion on syytä säilyttää vähintään 10 prosentin omistus- ja äänivaltaosuus. Eduskunta on jo aiemmin antanut valtuudet luopua valtion omistuksesta ja äänivallasta kokonaan Metso Oyj:ssä ja Stora Enso Oyj:ssä. Valtuuksia ei kuitenkaan ole käytetty, joten muun muassa Stora Enso Oyj:ssä on uudessa tilanteessa syytä peruuttaa valtuutus. Näistä kahdesta yhtiöstä tulee säilyttää myös vähintään 10 prosentin omistajaosuus ja äänivaltaosuus. Kaikilla mainituilla viidellä yhtiöllä on erittäin tärkeä aluepoliittinen ja työllisyys- sekä osin huoltovarmuusmerkitys. Ne jalostavat raaka-aineita lähellä niiden sijaintipaikkoja, ja lisäksi ne ovat valtiolle osakkeenomistajana tuottoisia. Siis paitsi tämä tuottoisuus erittäin tärkeää on työpaikkojen säilyminen siellä alueilla.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, Fingrid Oyj on tärkeä runkoverkkoyhtiö, jossa valtion omistus- ja ääniosuus tulee palauttaa kansallisen huoltovarmuuden ja toimintavarmuuden vuoksi. Eduskunta on jo aiemmin antanut valtuudet luopua kokonaan yhtiöstä, mutta myynti ei ole toteutunut. Eduskunnan on siis syytä päättää, että valtion omistus- ja äänivalta Fingrid Oyj:ssä säilytetään vähintään 10 prosentissa. Osuutta on syytä pyrkiä kasvattamaan tästäkin tasosta, eli kysymys on siis vähintään 10 prosentista.

Ja vielä yksi eli lisäksi on tämä TeliaSonera, jonka osalta hallitus pyytää valtuuksia luopua kokonaan valtion omistuksesta, ja tämä on ongelma, koska Ruotsin valtio omistaa yhtiöstä noin 37 prosenttia. Tätä asiaa, kuten muidenkin yksittäisten yhtiöiden tilannetta ja kehitystä, talousvaliokunta ei liian kiireisen aikataulun vuoksi ehtinyt tarkastella lainkaan. Tämä on tässä vastalauseessa oleva näkemys. Itse en ole ollut valiokunnassa. Tietysti näin tärkeässä asiassa ei mielestäni ole oikein eettisesti hyvä, että voidaan panna kiireen syyksi tai jättää kesken asia kiireen vuoksi.

Edellä mainituilta osin siis emme voi yhtyä talousvaliokunnan enemmistön hyväksymään mietintöön ja katsomme, että valtion tulee säilyttää mainituissa kuudessa yhtiössä vähintään 10 prosentin omistus- ja äänivaltaosuus. Tämä turvaa valtion merkittävän omistajuuden ja vaikutusvallan näiden yhtiöiden päätöksenteossa.

Arvoisa puhemies! Esitän siis lausumaehdotuksia lisättäviksi tähän valiokunnan mietintöön. On kaksi lausumaehdotusta. Ensimmäinen lausuma koskettaa näitä kuutta teollisuusyhtiötä.

Toinen lausuma on seuraava: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, miten huoltovarmuuden kannalta tärkeissä energiayhtiöiden tytäryhtiöissä voidaan turvata valtion riittävä omistus- ja määräysvalta."

Ensimmäisessä lausumassa on siis mainittu nämä yhtiöt, ja voin sen lukea vielä tässä: "Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ei ilman eduskunnan suostumusta hyväksy toimenpiteitä, joiden seurauksena valtion suora osakeomistus tai äänivaltaosuus kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä Fingrid Oyj:ssä, Kemira Oyj:ssä, Metso Oyj:ssä, Outokumpu Oyj:ssä, Rautaruukki Oyj:ssä ja Stora Enso Oyj:ssä laskisi alle 10 prosentin."

Näitä lausumia esitän.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rauhala totesi aivan oikein, että vastalause 2:ssa esitetään, että myyntivaltuuksia ei anneta minkään valtionyhtiön osalta. Kaikissa muissa esityksissä myydään ja annetaan myyntivaltuuksia joko kokonaan taikka sitten, että myydään johonkin 10 prosenttiin. 10 prosentilla saadaan nyt ylimääräinen yhtiökokous kasaan, mutta eihän Stora Ensonkaan kohdalla, vaikka on 35 prosentin osuus, ylimääräistä yhtiökokousta saatu. Nyt ei pitäisi myydä. Ja varsinkin kun spekuloidaan pörssiyhtiöillä, kolme pörssiyhtiötä, ja ilmoitetaan, että ollaan myyntihalukkaita ja myyntivaltuuksia haetaan, se vaikuttaa näitten yhtiöitten imagoon ja siihen, että ostajat höristelevät korviaan, että jaaha, siellä on kruununjalokiviä myynnissä ja hyviä yhtiöitä myynnissä, (Puhemies: Minuutti!) ja niin Kemirallekin kävi.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan tässä vaan todeta, että tämä on lain toinen käsittely ja tässä käsittelyssä joko tämä hyväksytään tai hylätään ja kaikki muu on pelkkää käsien pesua. Ja ainut oikea ratkaisu, jos halutaan, että valtionyhtiöt säilyvät suomalaisessa yritysmaailmassa valtion omistuksessa, on hylätä tämä hallituksen esitys.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Rauhalan tekemää esitystä, jonka pohjalla on ed. Kankaanniemen vastalause 3 ja kaksi sen lausumaa.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Tuskin koskaan lappilaiset missään asiassa ovat saaneet tiedotusvälineitten taholta niin merkittävää tukea, mitä saivat viime perjantaina Suomen arvostetuimman tiedotusvälineen, Helsingin Sanomien, ykköspääkirjoituksessa. Sen pääkirjoituksen otsikko oli "Kemijärven sellutehtaan vaihtoehdot tulee vielä tutkia".

Pääkirjoituksessa sanotaan näin: "Kyseessä ei siis ole tappiollisen tehtaan lakkautus, vaan yhtiön hallitus on päättänyt lakkauttaa tuotannollisesti kunnossa olevan ja voittoa tuottavan tehtaan, johon on vuosikymmenen aikana investoitu noin 120 miljoonaa euroa. Kyseessä ei myöskään ole mikä tahansa sellutehdas vaan tehdas, joka on Suomen vaikeimpiin kuuluvan alueen, Itä-Lapin, taloudellinen selkäranka. Stora Enson päätös on siis sekä liiketaloudellisesti että yhteiskunnallisilta seuraamuksiltaan kiistanalainen." Ja edelleen jatketaan: "Näin Itä-Lapin hätääntyneet ihmiset joutuvat ihmettelemään, kenen kanssa he ylipäätään voivat keskustella oman alueensa elämän ja kuoleman kysymyksestä, kun Stora Enson hallituskin on kieltäytynyt ottamasta itälappilaisten lähetystöä vastaan." Ja kyllä itälappilaisilla olisi tavattoman hankala keskustella täälläkin, kun katsoo, keitä hallituspuolueitten edustajia täällä on läsnä.

Edelleen pääkirjoitus jatkuu: "Kemijärven sellutehdas sijaitsee keskellä suuria ja kasvavia metsiä, ja tehtaalla on vakiintunut puunhankintajärjestelmä. Ilman panostuksia ja riskinottoa ei synny uutta teknologiaa, ja jos tällaisilla investoinneilla voidaan estää yhden alueen vajoaminen taloudelliseen ahdinkoon, Kemijärven kehittämisen vaihtoehdot tulee vielä perusteellisesti selvittää." Näin siis Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan viime perjantaina.

Tämä on varmaan ihan hyvä lukea muidenkin kuin edustajien oppositiossa.

Arvoisa puhemies! Tässä Stora Enson tapauksessa heti, kun uutinen tuli, tein kirjallisen kysymyksen, missä peräsin, miksi valtio on niin passiivinen. Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri, ministeri Häkämies, totesi: "Valtio ei voi edellyttää eikä ottaa itselleen erivapauksia eikä puuttua yhtiön hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon." Siis mitä ihmeen erivapauksia?

Nyt tässä hallituksen esityksen perusteluissa mainitaan, että valtio käyttää äänivaltaansa virallisesti ja muodollisesti vain yhtiökokouksissa, mutta käytännössä yhtiön hallitus ja toimiva johto selvittävät ennalta suurimpien omistajien suhtautumisen yhtiön kannalta merkittäviin investointeihin ja muihin vastaaviin hankkeisiin. Näihin tilanteisiin liittyvä epävirallinen yhteydenpito ja omistukseen perustuva vaikutusvallan käyttäminen ovat merkittävä osa omistajaohjausta ja aktiivista omistajuutta. Näin siis hallituksen esityksen perusteluitten mukaan tulevaisuudessa, miksi ei nyt, ed. Rantakangas?

Minä tulen juuri Kemijärven kaupunginvaltuuston kokouksesta. Se kokous oli talousarviokokous, ja voitte arvata, missä tilanteessa Kemijärvellä seuraavan vuoden talousarviota laaditaan. Mikäli pahin toteutuu, alle 9 000 asukkaan kylästä poistuu vajaan viiden vuoden aikana 1 000 teollista työpaikkaa. Ajatelkaa, mitä se merkitsee jollakin isommalla paikkakunnalla. Tuossa valtuuston kokouksessa mainittiin valtionyhtiöitten omistajaohjauksesta vastaava ministeri, monen muunkin ministerin nimi, mutta käytettiin kyllä semmoisia sanamuotoja, että minä en voi niitä toistaa tässä salissa. Mistään antautumisesta Kemijärvellä ei kuitenkaan ollut jälkeäkään.

Aikoinaan talvisodassa vihollinen pysäytettiin Kemijärven Mäntyvaaraan ja Pelkosenniemelle. Silloin suomalaiset taistelivat yhdessä yhteisen asian puolesta, mutta nyt näyttää olevan toisin. Talvisodassa miehet lähtivät rajalle, niin on nytkin, mutta sillä erotuksella, että hallitusherrat näyttävät ryntäävän länsirajalle ja antautuvan ruotsalaisille Wallenbergeille.

Kemijärvellä järjestettiin 5. päivä tätä kuuta oma itsenäisyysjuhla, johon toritapahtumaan kerääntyi toistatuhatta ihmistä. Siinä tapahtumassa oli mukana niitä miehiä, jotka aikoinaan puolustivat ase kädessä juuri noita selkosia muutaman kilometrin päässä siitä, missä on nyt Kemijärven sellutehdas. Voiko enää vahvempaa viestiä lähettää niille päättäjille, jotka asian ratkaisevat?

Tämä heitto Wallenbergeistä ei ollut pelkästään retorinen. He ovat keskittäneet kahden säätiönsä omistuksen Stora Ensossa, yhteisen organisaation Foundation Asset Managementin. Heillä on tämän organisaation kautta 26,6 prosentin määräysvalta Stora Ensossa. (Ed. Skinnari: Ruotsin vallan aika ei ole ohi!) Ja Wallenbergit käyttävät sitä valtaa yhtiön hallituksessa, mitä valtion edustajienkin pitäisi käyttää. Tällä siirrolla on aivan varmasti joku tarkoitus ja se tähtää tulevaan. Samaan aikaan valtion rooli Stora Ensossa on aivan käsittämätön. Toivottavasti pinnan alla tapahtuu jotakin semmoista, että pahin ei toteudu. En tiedä, eikä siitä ole tietoa kenelläkään muulla.

Arvoisa puhemies! Valiokuntakäsittelyn aikana parhaimman lausunnon antoivat ja valtionyhtiöitten merkitystä kuvasivat Rautaruukin henkilöstöryhmät omassa lausunnossaan, ja tämä pätee paitsi Rautaruukkiin myöskin Kemiraan ja Outokumpuun. Ne kaikki ovat äärimmäisen tärkeitä yhtiöitä, ei vaan Pohjois-Suomen vaan koko valtion kannalta. He muistuttivat, että tuottava yhtiö tietää satojen miljoonien tuloja valtion kassaan ja se tulo on jatkuvaa. Valtio omistajana tuo pitkäjänteisyyttä, vakautta ja ennustettavuutta yhtiön toimintaan. Suomessa metallurginen teollisuus on maailman huippua ympäristöteknologian suhteen, ja mikä merkitys perusteollisuudella, metalliteollisuudella on huoltovarmuudelle?

Miksi sitten Stora Ensossa mentiin näin vaikeimman kautta, kun kaikki järkisyyt puoltavat sitä, että tehtaasta pidettäisiin kiinni ja että valtio käyttäisi sitä valtaa, mitä sen tulisi käyttää. Minä sanon, että Stora Enso -linja ratkaisee myös sen, mitä tapahtuu myöhemmin. Ne, jotka haluavat, että valtio luopuu näistä omistuksista ja mahdollisesti paljon muustakin, pelkäsivät sitä tilannetta, että Stora Enson ratkaisuihin puuttumalla annetaan viesti niille sijoittajille, jotka ovat odottamassa näin arvokkaitten yhtiöitten myymistä. Ja jos se viesti olisi lähtenyt Stora Enson kohdalla, Stora Enson ratkaisussa, niin ilmeisesti hallituksessa pelättiin, että silloin kun myyntitilanne tulee, niin hinta ei ole enää sitä, mitä halutaan. Minä ymmärrän tämän logiikan, jos kerran halutaan myydä — mutta kun minä en halua myydä eikä halua myydä vasemmistoliiton ryhmäkään — ja haluttiin saada sellainen mekanismi, sellainen prosessi, päätäntäprosessi, että se myynti tapahtuu mahdollisimman nopeaan silloin, kun se tapahtuu. Ja pidän ihmeenä, jos tämän hallituksen aikana jotain näiden yhtiöitten valtionomistuksesta ei myydä, vaikka päinvastaista on vakuutettu.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Valppaan tekemää hylkäysesitystä ja mielenkiinnolla seuraan, minkä kannan ottaa ed. Uusipaavalniemi. Te jätitte hyvin perustellun vastalauseen talousvaliokunnan mietintöön. Minä kiittelin viime kerralla teitä siitä. Silloin kun puhuttiin ykköskäsittelyssä tästä asiasta, silloin kiittelin, perjantaiäänestyksen jälkeen en enää kiitellyt. Nyt on sitten vissiin se vuoro, että joudun taas kiittelemään, ja mielellään sen teen, jos te annatte aihetta, ed. Uusipaavalniemi.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän lain käsittelyssä on erityisesti huomattu näkemyserot siitä, onko tämä tekninen lakiuudistus valtuuksien siirtämisestä ja riittävätkö keskustalle ja kokoomukselle ministereiden sanomiset, että tämä ei ole myyntilaki, vai olisiko tämä ollut perusteellisemman käsittelyn tarpeessa pohdittaessa kaikkia pointteja, jotka kuuluvat valtionyhtiöiden omistukseen ja siihen liittyviin asioihin.

Tästä näkemyserosta johtuen lakiin on jätetty aika monta vastalausetta, niin myös sosialidemokraattien puolelta, jossa tässä nyt ... Jotta en unohda, kannatan myös Jouko Skinnarin tekemää vastalausetta ja sen lausumaehdotusta sosialidemokraattisen ryhmän puolelta.

Olisimme halunneet, että tässä samaisessa käsittelyssä huomioitaisiin paremmin nämä syyt, minkä vuoksi valtio on aikanaan lähtenyt omistamaan yhtiöitä, joita ovat siis huoltovarmuus, turvallisuus, alueellisuus ja työllisyyspolitiikka. Nämä eivät syinä ole yhä edelleenkään vähempiarvoisia kuin silloin, kun näitä yhtiöitä on aikanaan ostettu ja niitä on haluttu kehittää.

Tässä lakiuudistuksessa merkittävää on se, että kun koko omaisuuden arvo on noin 28 miljardia euroa, on se aika suuri summa, samoin se, että siitä vuosittain tulee yli miljardin euron osinkotulot. Jos me nyt tällä esityksellä hyväksymme sen, että eduskunta ei ole enää se päätösvaltainen elin tämän omaisuuden hoitamisessa eikä näiden osinkotulojen hallinnassa kuin niiltä osilta, milloin valtio omistaa yli 50 prosenttia, luovutamme aika suuren osan eduskunnan budjettivallasta ihan tästä salista ulkopuolelle valtionyhtiöistä vastaavalle ministerille tai sille ministeriryhmälle tai valtionyhtiöohjausyksikölle. Siitä syystä esitimme tähän oman pointtimme ja lakiesityksemme niin, että vähintäänkin hallitus olisi vuosittain tuonut kertomuksen valtion yhtiöomistuksesta, omistajaohjauksesta ja omistajaohjausyksikön toiminnasta sekä kaikkien näiden yhtiöiden tilasta tähän saliin keskusteltavaksi.

Tämä esitys ei valiokunnassa saanut kannatusta. Tiedämme kyllä, että hallitusohjelmassa lukee, että näin on ajatus tehdä. Mutta meidän mielestämme se varmistus siitä, että se tulee tulevaisuudessakin näin toteutumaan, olisi tullut vain sen kautta, että se lukee siellä laissa. Tämä olisi tärkeätä siitä syystä, kun tulen tuolta Kymenlaaksosta, josta tänäänkin on tullut taas, ei kylläkään valtionyhtiön, irtisanomisilmoituksia. Metso ilmoitti 2 viikkoa sitten ja Stora Enso, niin kuin kaikki tiedämme, muutamia viikkoja siitä aiemmin aika mittavista irtisanomisista. (Välihuuto) — Myöskin Metso. — Meidän tässä salissa olisi tehtävä ne strategiset linjaukset, mitkä ovat ne tulevaisuuden alat, mihin haluamme satsata, millä Suomi menestyy, mihin haluamme työpaikkoja, mitkä ovat meidän alueellemme tärkeitä. Nyt tämä valta halutaan luovuttaa pois tästä salista ja yhteisestä keskustelusta. En tiedä, mikä on se foorumi, jossa sitten keskustellaan, onko metsäteollisuus meidän tulevaisuuden alamme vai ei, jollei se ole tämä sali ja valtionyhtiöt siinä mukana.

Tässä Kemira-esimerkissä on useampaan kertaan mainittu, että hienoa, kun myytiin suomalaiselle ja kotimaiselle omistajalle. Se on totta. Mutta mitään takuuta, erityisesti, kun on kyse pörssiyhtiöstä, ei ole siitä sen jälkeen, kun ne osakekirjat ovat valtiolta siirtyneet pois, mihin ne voivat seuraavassa kaupassa siirtyä, jotenka ainoa keino säilyttää suomalainen omistus on pitää osakkeet valtiolla.

Tähän perustamme tämän linjauksen, jossa olemme aika lailla samat prosentit, jotka tälläkin hetkellä ovat määrittelyssä siitä, että asian on tultava ensin eduskunnan käsiteltäväksi ennen kuin voidaan tehdä merkittäviä toimenpiteitä osakkeiden myynnistä, halunneet säilyttää. Jätimme monta pientä yhtiötä pois tästä listasta ja teimme omaan tietotaitoomme perustuvat arvovalinnat siitä, mitkä ovat meidän mielestämme Suomelle strategisesti tärkeitä alueita myös tulevaisuudessa. Näitä ovat nyt se listaus, minkä ed. Jouko Skinnari tässä jo äsken esitteli. Tulemme tästä äänestämään huomenna uudelleen ja olemme vahvasti yhä edelleen tämän oman linjamme takana näissä muutosesityksissä.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan hallitusryhmien talousvaliokunnan ryhmien puolesta kiittää valiokuntaa hyvästä ja rakentavasta keskustelusta. Vaikka lopputulemana oli aika monta vastalausetta, niin se ei kuvaa kokonaisuudessaan valiokunnan hyvää henkeä ja ilmapiiriä sen käsitellessä tärkeää valtionyhtiölakia ja sen teknisiä muutoksia, jotka täällä käsittelyssä ovat.

Puhemies! Suomalainen valtionyhtiöpolitiikka on aikamoinen menestystarina. Se on osoitus siitä, että poliittisilla päätöksillä ja halulla ja tahdolla voidaan saada aikaan hyviä tuloksia. Suomen teollistaminenhan oli hyvin pitkälle riippuvainen siitä, millä tavalla valtio laittoi panoksia valtionyhtiöitten kehittämiseen ja perustamiseen ja myös näitten tehtaitten sijoittamiseen. Esimerkiksi Rautaruukin Raahen -tehtaan perustaminen, Outokummun tulo Tornioon ovat niitä esimerkkejä, jotka eivät olisi tulleet markkinaehtoisessa politiikassa välttämättä päätökseksi, mutta siinä tarvittiin vahva poliittinen tahtotila ja vahva halu koko Suomen kehittämiseen. Monilla muilla alueilla valtiolla on ollut myöskin hyvin merkittävä rooli.

90-luvun alussa valtionyhtiöpolitiikkaan tehtiin muutos. Lähtökohtana oli, että valtio voi luopua osittain tai joistakin yhtiöistä kokonaankin, mikäli markkinat takaavat riittävän kilpailutilanteen ja riittävän toiminnan. Tällä linjalla on jatkettu 91 vuoden jälkeen kaikissa hallituksissa, joita Suomessa tähän Vanhasen kakkoshallitukseen saakka on ollut olemassa. Niinpä voi sanoa, että ainoastaan ehkä perussuomalaiset on ainoa puolue, joka ei ole ollut mukana tässä valtion yhtiöpolitiikan suuressa linjassa viimeisen vajaan 20 vuoden, noin 15 vuoden aikana. Siis kaikki suomalaiset puolueet ovat olleet mukana.

Ehkä tämä valtion yhtiöpolitiikan viimeisen 15—16 vuoden tällainen johtotähti on ollut sosialidemokraattinen puolue, joka on ollut 47:ssä valtion yhtiöosakemyyntioperaatiossa mukana joko pääministeripuolueena tai sitten valtiovarainministeripuolueena. Peräti 47 yhtiössä sosialidemokraatit ovat olleet pääpuolueena tai toisena päähallituspuolueena myymässä valtionyhtiöitten osakkeita kokonaan tai osittain tai tekemässä rakennejärjestelyitä. Hopealle näyttää tulevan vasemmistoliitto. 33:ssa valtionyhtiön myyntitilanteessa vasemmistoliitto on istunut hallituksessa, joka on päättänyt luopua valtionyhtiön osakkeista joko osasta tai kokonaan. En katsonut tätä pronssitilaa, onko se keskustalla vai kokoomuksella. Uskon, että tästä löytyy jopa sopuratkaisu, vaikka mitalisija jaetaan. Tämä kuvaa sitä, että suuressa linjassa ovat olleet mukana kaikki keskeiset kansanvaltaa ja demokratian valtakirjaa käyttäneet puolueet.

Sitten yksi muutos, joka on aika silmiinpistävää, oli 18.3.2007. Se oli muuten päivä, jolloin Suomessa pidettiin eduskuntavaalit. 18.3.2007 pidettiin vaalit, joissa kansan toivomuksesta SDP siirtyi vaihtopenkille tai vuorotteluvapaalle, mitä sanontaa nyt halutaan käyttää, mutta kuitenkin paikalle, josta siirrytään toiseen vaiheeseen suomalaisessa parlamentarismissa: vastalauseitten tekemiseen ja aikaisemman politiikan arvosteluun ja hallituksen politiikan arvosteluun. Tämä kuuluu demokratiaan, ja siihen on SDP:llä täysi oikeus. Vasemmistoliitolla tämä vaihe oli 4 vuotta aikaisemmin, ja nyt tietysti tämä linja johdonmukaisesti jatkuu.

Jos katsotaan, mitkä ovat valtionyhtiöpolitiikan — kuvasin aluksi merkittäviä saavutuksia — epäonnistumiset, kyllähän se kolmen kärki on ensinnäkin Fortumin pörssiin vieminen, joka oli erittäin suuren luokan strateginen virhe. Siinä vietiin päätösvaltaa eduskunnalta, päätösvaltaa suomalaisilta veronmaksajilta pörssin markkinaehtoiseen politiikkaan kasvottomien markkinavoimien haltuun. Se oli äärettömän suuri virhe, jossa toimittiin toisin kuin Ruotsin valtio, joka säilytti Vattenfallin valtionyhtiönä. Vattenfallista on tullut tänä päivänä Itämeren alueen neljänneksi suurin ja merkittävin energiatoimija, joka tuo Ruotsin valtion kassaan osinkotuloja, päätösvaltaa ja vahvan aseman pohjoismaisessa energiapolitiikassa. Fortumin vienti pörssiin, ketkähän siellä olivat päättämässä? No, se tiedetään tässä salissa: Lipposen ykkönen ja kakkonen tätä johdatusta ovat vieneet eteenpäin.

Toinen omistajapolitiikan paha virhe oli, että Suomi ei päättänyt, Suomen hallitus ei päättänyt, ottaa sitä tarjottua kauppasummaa, joka Soneran osakkeista Suomelle tarjottiin, jolloin Suomi olisi tänä päivänä velaton kansakunta maailman talouksien joukossa. Se jäi talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa pöydälle ja sitä päätöstä ei tehty. Tämän takia Suomella on edelleen 56 miljardia euroa valtionvelkaa. (Ed. Kuoppa: Kerro, kuka teki tarjouksen!) Sitä velkaa ei olisi, jos tämä päätös olisi mennyt eteenpäin ja olisi tehty tämä ratkaisu. Silloin meillä olisi varaa vaikka ostaa tuo Elisa takaisin tai mennä Elisa-operaatioon kansallisen intressin pohjalta vahvemmin. Mutta se virhe tehtiin.

Kolmas virhe, joka on myöskin mittava, oli Stora Enson Amerikan-seikkailut, johonka valtio-omistaja antoi täyden valtakirjan yhtiökokouksessa. Antaa palaa, rahaa on ja antaa palaa. Se oli se henki, jolla Storan politiikkaa hoidettiin. Tämän seurauksena nyt, kun näitä laskuja maksetaan, Kemijärveä ollaan pistämässä kiinni, monia muita ratkaisuja ollaan tekemässä. Tämä kuvaa sitä, että kun täällä on vannottu siihen, että pitäisi eduskunnan päättää ja politiikan pitäisi päättää, mitä yhtiöille tehdään, niin aikamoisia pahoja virheitä on viimeisten vuosien aikana suomalaisessa valtion yhtiöpolitiikassa takana. (Ed. Gustafsson: Voihan niistä virheistä oppia! Onko tullut koskaan mieleen?) — Oppia oli alkuvaiheessa, kun näitä perustettiin, luotiin pohjaa. Mutta ei se viisaus, hyvät kollegat, näköjään kuitenkaan täällä politiikankaan toimijoitten puolella aina ole paras mahdollinen, ainakaan näitten kolmen esimerkin valossa, joita äsken kuvasin.

Puhemies! Keskusta piti tärkeänä, että ne arvokkaat yhtiöt, kuten Rautaruukki ja Outokumpu, jotka ovat hyvin johdettuja yrityksiä ja joissa on erittäin hyvä ja osaava henkilökunta ja markkinoilla vahva asema, pystytään jatkossakin pitämään kehityksessä mukana. Pidimme tärkeänä, että valtio antaa sitoumuksen, että tämä tekninen laki ei ole sama kuin myyntilaki. Näin saimmekin pääministeriltä ja omistajapolitiikan vastaavalta ministeriltä, (Ed. Valpas: Tyhjää selittelyä!) ministeri Häkämieheltä, vakuutuksen, että tällä hallituskaudella ei ole mitään suunnitelmaa Rautaruukin tai Outokummun myyntiin. Se johti siihen, että voimme antaa tälle tekniselle laille täällä suuressa salissa tuen. Mutta se edellyttää sitä, että uusien eduskuntavaalien jälkeen pitää taas olla politiikka, joka turvaa näitten yhtiöitten toiminnan. Ja pitää huolehtia siitä, että näitten yhtiöitten arvo ja menestys turvataan ja myös niitten historia huomioidaan.

Toinen tärkeä lähtökohta oli, että valtion osakemyynneistä kertyviä rahoja, joita muuten viime kaudella taisi 5 miljardia euroa kertyä, nyt 400 miljoonaa, on tuolla puheenjohtaja Skinnarin laskelmissa tavoitteena. Mutta 5 miljardia euroa oli 4 viimeisen vuoden saldo, ja taisi valtiovarainministeri olla sosialidemokraattisesta puolueesta, ellen väärin muista, 2 vai 3 ministeriä, mutta näin oli. Nyt on siis paljon pienemmät tavoitteet valtion omaisuuden realisoinnista, paljon pienemmät tavoitteet, mutta suuremmat tavoitteet luoda näillä rahoilla entistä paremmin ja entistä enemmän suomalaista hyvinvointia panostamalla uuden yritystoiminnan aikaansaamiseen, kasvuyritysten rahoittamiseen Teollisuussijoituksen ja Finnveran kautta niin, että maakuntiin syntyy työpaikkoja, pienyrityksiä, kasvuyrityksiä, jotta ne saavat valtion pääomasijoittajien kautta uutta pääomaa ja uutta panostusta.

Puhemies! Näillä linjauksilla mennään eteenpäin, ja toivon, että tämä hyvähenkinen keskustelu, mikä talousvaliokunnassa oli, jatkuu myös tässä salissa ja myöskin valtionyhtiöpolitiikan pitkän linjan arvioinnissa.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakangas täällä suorittaa nyt valtionyhtiöiden myyntien saattohoitoa, katselee peruutuspeiliin ja kertoo, että vasemmistoliittokin on suuri syyllinen kahdella ministerillä ja pienellä osuudella. Kyllä nämä kolme suurinta puoluetta tässä maassa ovat jakaneet valtionyhtiöt ja valtionyhtiöitten myynnit, miten ne suoritetaan.

Sonerasta sanoisin, että keskustahan ei vastustanut Soneran myyntiä, ei kertaakaan, eikä valtionyhtiöitten myyntiä vastustanut. Päinvastoin te olette olleet myynnin kannalla, vaikka te olette olleet oppositiossa. (Ed. Valpas: Oppositiosta käsin vielä!) Sanoitte, että tällä eduskuntakaudella ei myydä. Nämä isot yhtiöt, Rautaruukki, Outokumpu ja Kemira investoivat miljardeja ja miljoonia. Niiden on 5—10 vuoden tähtäyksellä (Puhemies: Minuutti!) tiedettävä, mikä niiden kohtalo on. Ei riitä 2—3 vuotta, ne menevät muualle.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakangas oli kyllä hyvin jälkiviisas, mutta ei hän viisas siinä mielessä ollut, että olisi suoraan tunnustanut, että virheistä voi oppia. Erityisen vähän edustaja puhui siitä asiasta, mikä on tämän päivän päiväjärjestyksen listalla eli hallituksen esityksestä. Siellähän nimenomaan todetaan, että "epävirallinen yhteydenpito ja omistukseen perustuvan vaikutusvallan käyttäminen ovat merkittävä osa omistajaohjausta ja aktiivista omistajuutta". Miksi te ette käytä Stora Ensossa sitä? Mitä te odotatte? Odotatteko te sitä, että se aktiivinen rooli heikentää jatkossa myytävien osakkeitten arvoa? Vai onko Stora Enso teille niin kiusallinen asia sen vuoksi, että edellisen porvarihallituksen aikana te myitte Veitsiluodon? Näyttää siltä, että tämän maan kansantalous ei kestä porvarihallitusta kuin 15—20 vuoden välein.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ollut ja olen mielelläni vieläkin punamultamiehiä, mutta kun kuuntelin keskustan varapuheenjohtajaa, sellainenhan te, ed. Rantakangas, olette, niin se osoitti, että kyllä pitää olla puhujan lahjoja, että pääsee keskustan varapuheenjohtajaksi. Kyllä siinä tehtiin mustasta niin valkoista, tai mitä kielikuvia tässä nyt käyttäisi. Te katsoitte vain taaksepäin, ja aivan niin kuin täällä hetki sitten todettiin, politiikkaa tehdään ajassa, tärkeitä päätöksiä tehdään tässä ja nyt. Meillä on ilman muuta tarvetta uudelleenarviointiin valtionyhtiöpolitiikassa, aivan niin kuin demarien vastalauseessa todetaan. Silloin kun valtio oli konkurssissa, 500 miljoonaa työtöntä 90-luvun puolivälissä, (Ed. Skinnari: 500 000 tuhatta! — Ed. Pulliainen 500 000!) oli välttämätöntä tehdä tiettyjä strategisia toimia. (Puhemies: Minuutti täyttyy!) — No, minä jatkan sitten varsinaisen puheenvuoron kohdalla. — Minusta tämä oli suoraan sanoen vähän hävytön puheenvuoro, ed. Rantakangas.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joko ymmärsin väärin tai sitten sekä keskusta että kokoomus ovat sitä mieltä etenkin ed. Rantakankaan suulla, että yhteistä keskustelua ei tarvita tässä salissa näistä asioista, vaan on helpompi siirtää vastuu jollekin muulle, esimerkiksi ministerityöryhmälle (Ed. Heinonen: Hänhän peräänkuulutti sitä keskustelua!) niin, että sitä ei tarvitse täällä salissa käydä yhteisesti näitten yhtiöitten kohdalta, vaan vastuu siirretään ministerityöryhmälle, joka päättää sitten, mitä näille yhtiöille tehdään. Me haluamme tämän yhteisen keskustelun siitäkin huolimatta, että sosialidemokraattien aikana näitä virheitä on tehty, joista haluamme yhdessä yhä edelleen kantaa vastuuta ja myöntää ne. Täällä olemme siitä syystä.

Tämä pointti, että niitä rahoja, jotka näistä myynneistä tulevat, voidaan käyttää myös uusien yritysten perustamiseen: sinne lisättiin sana "myös" siitä syystä, että meillä on tämän hallituksen lupa käyttää niitä ihan mihin sattuu.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Rantakangas totesi, että Soneran myynnillä silloin aikoinaan olisi saatu koko valtionvelka maksettua ja että ostaja oli. Miksei myyty? Ed. Rantakangas, kertokaa nyt ihmeessä, kuka olisi ollut se ostaja. Se oli virtuaalirahaa niin kauan, kun lyödään rahat pöytään. Yksikään firma ei ole ilmoittanut, että se olisi ostanut Soneran sillä hinnalla. Minä toivon, että ed. Rantakangas kertoo nyt sen firman.

Sitten lisäksi totesitte, että jos esimerkiksi Rautaruukki myydään, niin voidaan näitä rahoja sitten käyttää pienyritysten perustamiseen. Te olette jo asennoitunut siihen, että Rautaruukki myydään. Siis tämähän on selvää pässinlihaa koko homma. Te valmistelette Rautaruukin myyntiä, ja me haluamme, että Rautaruukissa säilyy vahva valtion omistus.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit ovat olleet mukana näinä lamavuosina ja 2000-luvun alussakin näissä myynneissä, mutta se on johtanut muun muassa siihen, että Rautaruukin osakkeen arvo on noussut melkein 1 000 prosenttia. Nyt se on laskenut, mutta sillä on saatu osinkotuloja Suomelle. Mutta sen takia juuri enää ei pidä myydä, sen takia tässä meidän ponsiehdotuksessamme on se 39,7 joka sitten lisää rahaa, mutta me haluamme edelleen ne osinkotulot.

Samaten Fortumin jako viime kaudella hallintoneuvostoineen onnistui täällä eduskunnassa, kun se yhdessä tehtiin. Ja rahoilla on saatu muun muassa oikorata, E18, perustettiin Teollisuussijoitus kasvuyrityksiä varten. Se on ollut tämä linja, mutta nyt täytyy olla uusi linja, ettei vaan jatketa tätä samaa hommaa. Sosialidemokraatit on sitä mieltä, että nyt myynnit pitää pysäyttää ja elää niillä osinkotuloilla, mitä niistä tulee.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän, että vasemmistoliitolla on "krapula" valtion yhtiöpolitiikassa. Se ei minnekään poistu sillä, että te sanotte, että katsotaan taaksepäin. Totta kai pitää katsoa taaksepäin, jos katsotaan pitkää linjaa, mikä on valtion yhtiöpolitiikassa ollut. Minä luotan pääministeri Vanhasen sanontaan, että Rautaruukkia ei tämä hallitus myy eikä Outokumpua, koska pääministerin ja ministereitten pitää nauttia joka päivä eduskuntaryhmän luottamusta ja Suomen Keskusta rp:n luottamusta. Tähän voidaan luottaa.

Mutta mikä on sitten seuraavan hallituksen politiikka, niin siihen vaikutetaan vaaleilla. Siihen vaikutetaan vaaleilla, ja toivon, että me yhteisesti voimme linjata tämän, että oli tekninen laki mikä tahansa, niin me pidämme kiinni näistä Suomen kannalta tärkeistä perusteollisuusyhtiöistä, millainen Rautaruukki kiistatta on omalle kotiseudulleen ja koko suomalaiselle isänmaalle. (Ed. Valpas: Miksi se epävarmuus sitten pitää tehdä?)

Mitä tulee Storaan, niin ministeri Pekkarinen on oivallisesti kuvannut sen, että Stora Ensolla on moraalinen velvollisuus jatkaa puunjalostusta myös Lapissa, ja siitä me pidämme kiinni.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varmasti on sillä tavalla, että aika monella puolueella, myöskin keskustapuolueella, valtion yhtiöpolitiikan osalta on krapula, ja ed. Rantakankaan puheenvuoro kyllä kuvaa sitä, että nyt on selittelyn paikka. Tässä tilanteessa, jossa ollaan antamassa nyt eduskunnan kautta, eduskunnan hallituspuolueiden kautta, merkittävä valtuus myydä valtionyhtiöitä, kyllä se on, ed. Rantakangas, sillä tavalla, että näillä selittelyillä te ette siellä pohjoisessa tule pärjäämään. Se on aivan selvä juttu.

Tämä on nyt semmoinen askel valtionyhtiöpolitiikassa eteenpäin, jolla viedään eduskunnan päätösvaltaa niin, että eduskunta ei pysty ohjaamaan eikä valvomaan valtionyhtiöpolitiikkaa. Jo edellisen hallituksen aikaan, Vanhasen ykköshallituksen aikaan, ministeri Pekkarinen yritti tuoda tätä lakia eduskuntaan. Sosialidemokraatit sanoivat, että nyt riittää. Valtion yhtiöpolitiikassa on otettava aikalisä, mietittävä, minkälaista politiikkaa kansakunnan ja tämän maan elinkeinopolitiikan kehittämisen osalta tehdään.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Myönnän, että vasemmistoliiton hallitustaival ei ollut mikään menestystarina, silloin kun se hallituksessa oli. Me lähdimme kantamaan äärimmäisen vaikeassa tilanteessa vastuuta ja kantamaan vastuuta semmoisista teoista, semmoisesta tilanteesta Suomessa, mitä me emme itse olleet aiheuttaneet. Se ehkä oli meidän virheemme. Se oli porvarihallituksen jälkiä. Mutta te olette olleet pääministeripuolue 8 vuotta, te olette suurin puolue, yksistään teidän puolueenne ratkaisu näkyy siinä, mikä on valtionyhtiöitten tilanne ja tulevaisuus. Mutta minäpä kysyn teiltä, ed. Rantakangas, kun te luotatte niin lujasti pääministeriin, niin aiotteko kaikissa tilanteissa toimia sitä vastaan, että te vastustatte tämän eduskuntakauden aikana Rautaruukin, Kemiran ja Outokummun myyntiä, teette sen, mitä yksittäinen edustaja voi tehdä.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä peruutuspeiliin katsominen jatkuu edelleenkin. Ed. Rantakankaalle toteaisin, että vasemmistoliitolla ei ole ollut 1990-luvulla eikä 2000-luvulla kauppa- ja teollisuusministerin salkkua eikä sellaisen ministerin salkkua, joka vastaa valtionyhtiöistä. Kyllä ne vastuussa olevat ministerit ovat ministeri Pekkarinen ja ministeri Häkämies, jotka ovat linjoittaneet näitä asioita. Te olette nyt myymässä ja siihen krapulaan te haette 10—20 vuoden takaisia asioita. Te vastaatte nyt, ajassa tehdään politiikkaa, te olette myymässä valtionyhtiöitä, Rautaruukkia ja Kemiraa ja Outokumpua.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kangas, teidän puheenjohtajanne Suvi-Anne Siimes istui talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, kun nämä päätökset tehtiin. Siis Suvi-Anne Siimes, vasemmistoliiton silloinen puheenjohtaja, istui siellä päättämässä talouspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenenä, kun te myitte hulvattomasti näitä yhtiöitä. Tämä talousvaliokunnan hallitusryhmien ponsi, joka ensimmäistä kertaa antaa hallitukselle ohjeen ottaa valtionyhtiöpolitiikassa huomioon aluepolitiikka ja työllisyysvaikutukset, sehän on historiallinen. Ei meillä ole ollut koskaan viime vuosikymmenten aikana tällaista tiukkaa lausumaa, (Välihuutoja vasemmalta) jonka eduskunta tulee ottamaan. Se tulee antamaan tiukan ohjeen hallitukselle omistajapolitiikan linjoittamisessa ensimmäistä kertaa. Tukekaa tätä, niin varmistetaan, ed. Mustajärvi, että Rautaruukki ja Outokumpu pysyvät valtion merkittävässä omistajasalkussa.

Sirpa  Paatero  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on kauniisti kirjoitettu, se ponsi, oikein mukavan kuuloinen. Niin kuin tässä jo kollega Skinnari totesi, niin sen kaikki varmaan lukevat tuolla ympäri maapalloa, että se on tärkeätä, että sitä varten, kun on tämmöinen ponsi kivasti kirjoitettu, niin sitä varten nyt sitten näitä ei myydä. Se on minun mielestäni aivan yhtä luotettava kuin se, että kivat kaverit ovat sanoneet, että nyt ei myydä. Mutta entäs, myydäänkö huomenna, se on ihan asia erikseen. Se kohta minun mielestäni pitää ottaa huomioon.

Tähän moraaliseen vastuuseen. Olen tässä salissa kysynyt sekä Häkämieheltä että Pekkariselta, mitä tarkoittaa Stora Enson moraalinen vastuu yhtiön harjoittamassa politiikassa. Kumpikaan ei ole vastannut sanaakaan. Haluaisin kuulla sen nyt, jos kerran ed. Rantakankaalla on siitä tietoa.

Markus  Mustajärvi  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn vielä ed. Rantakankaalta, hänen vastauksensa oli riittävän epämääräinen, eli täytyy siinä suhteessa yhtyä ed. Gustafssonin arvioon siitä, kuinka hyvin ed. Rantakangas sanaa käyttää. Te sanoitte, että näissä yrityksissä ei luovuta valtionomistuksesta. Te ette sanonut, myydäänkö sitä.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitääkö täällä pitää oppitunti? Ilmeisesti pitää. Siis jos valtio pitää omistuksen Rautaruukissa ja Outokummussa, silloinhan Rautaruukkia ja Outokumpua ei myydä. Rautaruukissa ja Outokummussa valtio pysyy omistajana, ja pääministeri on ilmoittanut ja myöskin omistajapolitiikan ministeri, että näitä ei laiteta myyntilistalle, ja tämän linjan takana olen. Ja niin kuin sanoin, joka päivä ministerin ja pääministerin pitää nauttia eduskuntaryhmien luottamusta. Kyllä he tietävät sen, että sitä luottamusta ei pidä menettää. Tällä linjalla on hyvä jatkaa.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Yritetäänpä päivittää tätä keskustelua. Täällä valiokunnan ensimmäisessä lausumaehdotuksessa todetaan: "Eduskunta edellyttää, että valtio ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset." Hyvin sanottu. Mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Ed. Rantakangas, mitä se tarkoittaa Stora Enson osalta teidän mielestänne? Stora Enson hallitus on tehnyt päätöksen lakkauttaa muun muassa Kemijärven Summan-tehtaat. Millä tavalla valtio aikoo nyt tähän ajankohtaiseen kysymykseen, näitten tehtaitten alasajoon, ottaa kantaa?

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Laitisen viimeksi heittämä kysymys — älkää karatko, ed. Rantakangas, mihinkään — on aivan ydinkysymys ajatellen tätä teidän lausumaehdotustanne. Nyt sen merkitys mitataan tässä ajassa, tässä ja nyt. (Ed. Valpas: Nyt ei selittelyt auta!) — Eivät auta selittelyt nyt.

Arvoisa puhemies! Aika ajoin suomalaisessa yhteiskunnassa on käyty keskustelua siitä, ovatko ideologiat ja aatteet kuolleet tai kuolemassa. En nyt halua pitää mitään ideologian oppituntia, kello on liian paljon siihen, mutta ei se näytä kyllä ed. Rantakangastakaan kiinnostavan.

Sosialidemokraatit, vasemmisto ja aiemmin edistyksellinen vihreä liike ovat kantaneet huolta tulonjaon oikeudenmukaisuudesta, sosiaaliturvan tasosta, työpaikka- tai yritysdemokratiasta ja valtionyhtiöpolitiikasta, on muitakin. Näissä on selkeä poliittinen ero linjoissa koskien poliittista oikeistoa, erityisesti kokoomusta, mutta myöskin merkittäviltä osin keskustaa. Poliittisilla puolueilla, eduskuntaryhmillä on edelleen eroja. Se on harmi, että arjen tilanteissa ja ikään kuin tässä mediavetoisessa yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa nämä selkeät aatteelliset erot hämärtyvät.

No, sitten kun tullaan likemmäksi tätä käsittelyssä olevaa asiaa, niin haluan todeta ihan eduskunnan pöytäkirjoihin nyt sen, että vaikka en ole talousvaliokunnan jäsen, mutta olen kiinnostunut valtionyhtiöpolitiikasta senkin takia, että oma isäni oli Valmetilla töissä, valtion metalliteollisuudessa, teki arvokkaan, pitkän elämäntyön siellä, ja minun ihanneyhteiskunnassani on erilaista tuotannollista toimintaa. On totta kai yksityistä kapitalismia, yksityisyritteliäisyyttä, mielellään kasvollista omistajuutta, perheyritystä — en pidä tästä kvartaalikapitalismista, että kolmen kuukauden jälkeen katsellaan, miltä kannattavuus näyttää — siis yksityistä omistusta. Toiseksi pitää ja saa olla kunnallista yritystoimintaa. Tulen Tampereelta. Meillä on erittäin hyvin hoidettu kunnallinen liikennelaitos, "nysse tulee", ja sähkölaitos. Meillä Suomessa on kolmanneksi merkittävää osuustoimintaa, joka itse asiassa kasvaa ja laajenee. Totean neljäntenä, mutta se ei ole vähämerkityksellisintä ollenkaan, että on merkittävää valtion yritystoimintaa. Sitten viidenneksi voidaan puhua, että on erilaista sosiaalista yritystoimintaa, kolmannen sektorin yritystoimintaa jne.

Mutta minulle ideologisista, poliittisista syistä valtiojohtoinen yritystoiminta on ollut ja on edelleen merkittävää. Minusta on tärkeää, että tässä sosialidemokraattien vastalauseessa on avoimesti ja reilusti kirjattu ja todettu se, että me olemme tehneet aiempina vuosikymmeninä, 90-luvullakin, syistä, joita äsken totesin, kun maassa oli puoli miljoonaa työtöntä, tiettyjä välttämättömiä omistusjärjestelyjä, jotta tuosta ahdingosta selvittiin. Senkin jälkeen varmaan on tehty virheitä valtionyhtiöpolitiikassa keskustan, kokoomuksen, demarien, vasemmistoliiton ja monien kannalta, mutta niin kuin totesin, meillä on tarvetta edelleen kehittää omistajaohjausta valtionyhtiöissä.

Mutta nyt olemme uudessa tilanteessa. Aivan niin kuin täällä meidän demarien vastalauseessa todetaan, nyt tarvitaan vahvaa kotimaista ja valtion omistajapolitiikkaa, joka ei perustu vain omaisuuden myyntiin vaan uusiin arviointeihin Suomen luonnonvarojen ja osaamisen hyödyntämisestä. Itse ihan aidosti uskon, että tässä on kysymys myöskin uudesta yhteiskuntapoliittisesta arvioinnista. Tämä ei johdu meidän demarien kohdalla siitä, että vaaleissa tuli tappio, vaan tässä on paljon syvällisemmästä yhteiskuntapoliittisesta arviosta kysymys. Me tarvitsemme Euroopassa ja maailmalla vahvoja toimijoita, ja silloin valtio-omistus on vahva käyntikortti, kun käydään Kiinassa, Intiassa, Venäjällä, USA:ssa, koko maailmassa. Tätä taustaa vasten tämä tilanne, jossa nyt sitten ollaan, että porvarihallitus on tosiaan siirtämässä eduskunnan päätösvallasta pois tätä valtion omistuspolitiikkaa, on porvarillista politiikkaa.

Mutta on tosi murheellista ja ikävää — en tunne yksityiskohtia nyt talousvaliokunnan työskentelyn kohdalta — että tässä ed. Rantakangas rehvastelee sitten, että nämä lausumat ovat ikään kuin hyviä ja pääministeri on luvannut, että ei myydä, mutta se ei muuta tätä ikään kuin isoa yhteiskuntapoliittista, talouspoliittista kysymystä, mistä nyt on kysymys. Eihän eduskunta tee näitä päätöksiä vaan ajatellen nyt edessä olevaa kahta kolmea vuotta.

Sitten ed. Rantakankaan puheessa oli yksi erinomainen kohta. On harmi, ettei hän ole paikalla nyt kuuntelemassa, kun osaan myöskin antaa tunnustuksen silloin, kun se on paikallaan. Hän puheenvuorossaan totesi, että sosialidemokraatit ovat nyt paitsiossa tai vuorotteluvapaalla. Voin todeta teille, hyvät kollegat ja kuulijat ja median edustajat, että vuorotteluvapaan maksimiaika on yksi vuosi eli keskustan näkemyksen mukaan sosialidemokraatit tulevat viimeistään (Ed. Pulliainen: Luottamuslauseäänestys tulossa!) vuoden päästä sitten ihan oikeasti päättämään näistä asioista.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! "Ja suurkapitalistit, kasvottomat omistajat tulivat ja ratsastivat tuotto-orhillaan ympäri tätä maata. Ja he löysivät oman kultaisen hetkensä ja möyrästivät kyvykkäinä omissa rakkaissa puutarhoissaan rakastaen maamme työpaikat kokonaan hengiltä. Heidän tiensä oli päällystetty kullalla ja mirhamilla, ja vauhti oli ylivoimaisesti nopeinta eikä ollut varaa nynnyilyyn. Ja mitäpä sitä nyt näpelöimään kansan tulevaisuutta. Antaa mennä samalla uralla, missä hyvätuloiset porskuttavat ja vähävaraiset pääsevät hädin tuskin enää pinnalle hengittämään."

Edellisessä tekstissä oli mukailtuja lainauksia valtiovarainministerimme tämänpäiväisestä puheesta liittyen talouden haasteisiin. Siinä sitä on sitten haastetta kerrakseen, kun vielä valtion loppukin yhtiöomistus ajetaan kivikkoon, kun kaikki elämän edellytykset Suomi-neidon vyötäröllä, sen yläpuolella ja välittömässä läheisyydessä pikkuhiljaa viedään. Kekkosen perintö nakataan roveikkoon ja poljetaan maan rakoon. Mikä on arvo tällaisessa ahneutta viljelevässä politiikassa tavalliselle kansalaiselle, työntekijälle? Se arvo, ettei ole enää mitään takeita tulevaisuudesta, mitään varmuutta huomisen työpaikoista. Siinä sinä sitten rakennat elämääsi ja tulevaisuuttasi tyhjän päälle. Suuret tulevat ja tekevät kaikesta niin ihmeellistä ja kaunista.

Mekin saimme Kainuuseen ja Kajaaniin oman joulupommimme, ikioman superyllärin, tehokkuuden ja tuottavuuden bonuspalkinnon. UPM-Kymmenessä Kajaanin tehtaalla käynnistetään yt-neuvottelut ja vähintään 60 henkilöä laitetaan kilometritehtaalle plus lisäbonuksena 110 henkeä joutuu mukaan 10 kuukauden lomautukseen, ja epävarmaa on, nouseeko sammutettava paperikone koskaan, ja mitään ei pysty tekemään, mitään ei voi.

Mutta silloin kun ollaan omistajia ja voidaan omistajaohjata niissä yrityksissä, missä meillä on omistusta ja missä me pystymme vaikuttamaan, meidän on pidettävä kynsin ja hampain kiinni siitä mahdollisuudesta ja siitä oikeudesta, jolla me voimme varmistaa, että tässä maassa edes jossain säilyy työ kansalaistemme käsissä, omissa osaavissa ja ammattitaitoisissa käsissä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakankaan puhe oli lennokas, mutta älyllisessä rehellisyydessä se ei ollut häkellyttävän korkeatasoinen. Muutama näkökohta tämän johtopäätöksen tueksi:

Hän kiinnitti huomiota Sonera-kuplaan. Se olisi tietysti ollut tosiasiallinen mahdollisuus, jos tämä telemaailma olisi ollut Suomen kaltaisia tyhmiä Saksassa pilvin pimein, mutta onneksi koko maailmankaikkeudelle nämä tyhmät rajoittuvat yhteen suomalaiseen porukkaan. Hän olisi voinut myöskin uljaassa puheessaan kertoa siitä, mitä tapahtui autokatsastusasioissa. Kun hallitus oli käytännöllisesti katsoen täysin vallaton, niin ystävämme ed. Sasi kävi ministerinä myymässä koko homman ja ilmoitti vaan, että kyllä minulla siihen valtuudet oli, mikä tietysti asiallisesti piti paikkansa. Tällä hetkellä tiedetään, että autokatsastuksen yksikköhinnat ovat reaaliarvoltaan kolminkertaistuneet tämän seurauksena. Näitä olisi mukava muistella.

Sitten, arvoisa puhemies, yksi hyvin merkittävä asia on se, kuka tai mikä olikaan se taho, joka loi suomalaiseenkin kulttuuriin sen, että lähdetään, niin kuin sanotaan hienosti, globalisoitumaan ja lähdetään valtaamaan yrityksiä, ostamaan niitä vain tarkoituksella lakkauttaa nämä yksiköt. Tämän uljaan perinteen loi Kemira aikoinaan, joka lannoitepuolella halusi lähestulkoon monopoliasemaa maapallolla ja teki tätä systemaattisesti eri puolilla, Etelä-Ruotsissa jopa sai aikaan suorastaan aggressiivisen vasteen, samoin Hollannissa jnp.

Siis toisin sanoen nämä jäljet vähän niin kuin pelottavat. Ne pelottavat sillä tavalla, että erikoisesti Rautaruukin kohdalla tämä historia voi toistaa itseään. Siinä on kysymys nimenomaan siitä, että — tämä asia on ollut eduskunnassa aikaisemminkin, ei tämä ole uutta ollenkaan — erikoisesti ranskalaiset, joittenka taustana on kai valtio-omistusta edelleen aika paljon, ovat nähneet Rautaruukin Raahessa sellaisena rikkana rokassa, josta rikasta pitää päästä eroon. Eräässä vaiheessa joku vuosi sitten he toivat ainakin mediaan elämään sellaisen hankkeen, että jos Rautaruukin määräysvalta Suomessa on kaupan, niin ostetaan, suljetaan tehtaat, minkä jälkeen nimenomaan heidän huonompien tehtaittensa markkinakelpoisuus paranee, koska markkina joka tapauksessa on sillä tavalla, että sille tuotteelle riittää tasokasta maksajaa, mutta kun Rautaruukki on Suomessa näissä olosuhteissa, näillä edellytyksillä ja raaka-ainemahdollisuuksilla, niin siitä kilpailijasta pitäisi päästä eroon. Kun toin tämän asian eräässä yhteydessä muutama vuosi sitten esille, sain toistaiseksi ainoan tämmöisen aggressiivisen soiton mielenkiintoisesta paikasta, nimittäin Brysselistä EU-komissiosta pääosasto kuutoselta soitti suomen kieltä puhuva naishenkilö ja sanoi, että tämä oli merkittävä juttu ja tätä ruvetaan tutkimaan välittömästi komission toimesta, missä mielessä, se ei puhelusta käynyt ilmi. Siis toisin sanoen näissä asioissa ehkä ei kannattaisi olla kovin, sanotaan nyt sitten vaikka sinisilmäinen.

Ed. Laitinen kaipasi Kemijärven ja Summan tehtaitten kohdalla vastausta. Se vastaus on hyvin selvä. Suomen tasavallan nykyinen hallitus on todennut, että näitten omistuksessa osittain olevien yhtiöitten hallitusten päätöksiin ei puututa, koska se olisi epäluottamuslause niille. Toisin sanoen valta tehdä ne päätökset on annettu siis hallituksille, ja sitten jos se johtaisi jossakin tilanteessa kiusalliseen vastareaktioon, niin sehän tapahtuu yhtiökokouksen kautta. Toisin sanoen vedotaan, toivotaan, mutta ei puututa. Minusta tämä on tuotu julkisuuteen hyvin selvästi esille, ja sillä siisti.

Mitä sitten tulee tähän myyntiasiaan noin ylipäätäänkin, sehän oli ed. Rantakankaan puheessa hyvin keskeisessä asemassa, minusta tässä on kaksi eri asiaa, jotka pitää pitää hyvin tiukasti erillään toisistaan. Silloin kun ruvetaan yksityisellä sektorilla toimivan ei-huoltovarmuusfirman osakkeita myymään, jossa sitten sen myynnin jälkeen päätösvalta ja enemmistövalta on itsellä edelleen, niin tottahan niitä erissä oikein hyvällä hinnalla voi myydä, kun pitää rajasta huolen. Se 50,1 prosenttia tässä hallituksen esityksessä on moneen kertaan todettu monen yhtiön kohdalla, erikoisesti niitten yhtiöitten kohdalla, jotka ovat energiasektorilla tai joiden kohdalla huoltovarmuus on muutoin tärkeä. Toisin sanoen se tilasto, minkä ed. Rantakangas tässä esitti, oli hiukan persoonallinen, jos nyt sanoisin sillä tavalla, että tuollaisiahan voi tehdä ihan mistä tahansa meidän toilailuistamme, ja jos se nyt omaa sielua ylentää, niin ei kun siitä vaan, sanoi Tšaikovski.

Arvoisa puhemies! Tässä se lopputulos on selvä, että mennään niin kuin valiokunnan enemmistö on ottanut kantaa.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tuolla valiokunnassa kun käsiteltiin näitä myyntivaltuuksia, niin siellä kävi vuorineuvos Paasikivi ja kertoi, että he haluavat sataprosenttisesti omistaa firmat, koska he saavat sataprosenttisesti firmojen tuototkin. Nyt ovat olleet hyvin tuottoisia nämä yhtiöt valtiolle, vaikka se on aika pienilläkin osuuksilla mukana. Kuinka muhkeita ne olisivat olleet, jos ne olisivat olleet täysin valtion omistuksessa?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kangas meni nyt juuri sille alueelle koko tässä hommassa, että siinä nyt sitten katsotaan, mikä on se akuutti tilanne, mikä on oman pörssin tilanne — tarkoitan lompakon tilanne, niin kuin meillä oli lamavuosina — ja sitten katsotaan, mikä tuotto on niin kuin passeli, elikkä kysymys on selvästä taktikoinnista ja operoinnista, ja siinä on erilaisia strategioita firmoilla, ja Paasikiven suvun omistamalla Kemiralla on siis oma strategiansa.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Joo, niin täytyy tehdä. Strategiat muuttuvat. Ahon hallitus kun hallitsi tätä maata ja ajoi melkein konkurssitilaan Suomen ja Lipposen ykköshallitus sitä rupesi nostamaan ylös, silloin oli kysymys siitä, saatiinko ulkomailta enää rahaa. Ehkä silloin jouduttiin myymään valtion omaisuutta, että selvittiin niistä Ahon hallituksen ja silloisen porvarihallituksen toilailuista, mutta ei enää Lipposen kakkoshallituksessa eikä näissä hallituksissa mitään syytä ollut myydä valtionyhtiöitä. Silloin oli tullut jo hyvät ajat.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt esitetyn lain periaate, tämän valtionyhtiölain periaate, jossa valtio pyrkii yritysomaisuuden hoidossa mahdollisimman hyvään taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kokonaistulokseen, on mielestäni todella kannatettava, ja sehän on tämän lain perusperiaate. Ensisijaisena tavoitteena tuleekin olla näiden yhtiöiden kehittäminen ja omistaja-arvon pitkäjänteisen kasvun tukeminen. Tässä mielessä omistajapolitiikassa on tapahtunut muutos suomalaiseen ja vastuulliseen suuntaan.

Mielestäni valtio onnistui erinomaisesti Kemira GrowHow’n myyntiasiassa, kun valtio katsoi, että yhtiö on liian pieni toimimaan yksin. Se myytiin siten, että se pärjää kilpailussa ja saa näin synergiaetua, ja mielestäni ilman tätä myyntiä lopputulemana olisi mahdollisesti ollut sen yhtiön näivettyminen.

Toinen hyvä toimenpide on ollut Kemiran pääosan osakkeiden myynti, mistä täällä on nyt kiistelty useampaan otteeseen. Mielestäni oli hyvä, että siihen saatiin kotimainen ja todella teollinen ankkuriomistaja sekä vakaat kotimaiset instituutiot, jotka lisäsivät omistustaan Kemirassa. Kyllä se pitää jalansijaa Suomessa. (Ed. Kangas: Kuka estää, että Paasikivi myy?)

Lain periaatteiden mukaisesti valtio on myös valmis sijoittamaan yhtiöittensä osakkeisiin silloin, kun se todella on perusteltua. Meillähän on tästä nyt syksyn ajaltakin hyviä esimerkkejä muun muassa Finnairista ja Spondasta.

Meidän tulee myös antaa valtionyhtiöille mahdollisuus laajentua antamalla näille perustelluissa tapauksissa mahdollisuus käyttää omia osakkeitaan maksuvälineenä yritysostoissa, ja valtionyhtiöiden kasvu lisää nimenomaan suomalaista hyvinvointia ja myös yrityksen hyvinvointia. Tähän me haluamme omistajapolitiikassa panostaa.

Nyt tässä käsittelyssä olevassa laissa on kyse myyntivaltuuksista, eikä se ole sama kuin myynti. (Ed. Mustajärvi: Miksi sitä haetaan?) Ministerikin on täällä nyt useampaan otteeseen sanonut, silloin kun ensimmäisessä käsittelyssä tätä lakia käsittelimme, moneen kertaan sanoi ja vannotti, että tällä hetkellä ei ole mitään salaista tai julkista myyntilistaa, vaan nämä osakekohtaiset järjestelyt päätetään tapauskohtaisesti kunkin yksittäisen yhtiön kokonaistilanne huomioiden ja päätökset tehdään valtioneuvostossa ja talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa (Ed. Kangas: Mutta ei eduskunnassa!) niiden periaatteiden mukaisesti, mitkä on yhteisesti sovittu. (Ed. Gustafsson: Ei ole luottoa sinne päin ollenkaan!) Luotan täysin hallitukseen, miten hallitus toimii, eikä kokoomuksella ole myöskään mitään myyntivimmaa, niin kuin täällä virheellisesti esitettiin nyt ja esitettiin ensimmäisessäkin käsittelyssä, ja haluan senkin tässä nyt tuoda vielä kertaalleen esiin. Kokoomus haluaa, että hallitus harjoittaa vastuullista omistajapolitiikkaa ja hallitus harkitsee jokaisen myynti- ja ostotapahtuman tarkasti ja yksilöllisesti juuri niin kuin ministerivaliokunnan linjausten mukaisesti tulee tehdä, ja kokoomus luottaa hallitukseen. Ensimmäisessä käsittelyssäkin korostin sitä, että yksimielisesti tuimme tätä Suomelle tärkeän Finnairin osakeantiin osallistumista.

Tämä laki, josta nyt päätämme, korvaa vanhan, vuonna 1991 säädetyn valtionyhtiölain, ja sen voi myöskin vasemmistoliitto varmasti allekirjoittaa, että se on monelta osin vanhentunut, kun oikeuskanslerikin on puuttunut sen lain sisältöön ja vaatinut, että sitä selkeytetään, ja omistajaohjausta pohtinut selvitysmies esitti lain uudistamista jo muutama vuosi sitten. Tätä lakia on valmisteltu viime hallituksen aikana ja nyt se sitten tuodaan käsittelyyn ja viedään eteenpäin. Ihmettelen, että vasemmistoliitto ei kuuntele oikeuskansleria (Ed. Valpas: Älä ihmettele!) ja haluaa estää koko lain etenemisen ja päätökseen menemisen myös teknisiltä osiltaan. (Ed. Kangas: Myyntivaltuudet!)

Nyt esitetyssä laissa valtion omistajaosuutta esitetään nostettavaksi joidenkin yhtiöiden osalta ja joidenkin taas laskettavaksi. Tämä tekninen laki, jossa selkeytetään valtion omistajuutta, johtaa siihen, että nykyiseen valtionomistukseen verrattuna eduskuntavaltuuden raja nousee useammassa yhtiössä kuin se laskee, ja tämä tulee myöskin vasemmistoliiton huomioida. Emme ole myymässä.

Lain perusteluosissa on myöskin selkeästi huomioitu epäkohtia, mitä tällä hetkellä on omistajaohjauksessa muun muassa menettelysääntöjen osalta, ja siellä myös sanotaan, että näitä on "laintasoisten säännösten lisäksi tarvetta täsmentää muulla ohjeistuksella. Valtioneuvostolle on aihetta laatia yleinen sisäpiiriohje, joka ottaa huomioon pörssiyhtiöitä koskevaan päätöksentekoon liittyvät erityiskysymykset. Lisäksi omistajaohjauksesta vastaavien ja erityisesti yritysten hallitustehtäviä hoitavien virkamiesten asemaa ja esteellisyyttä koskevat ohjeet on täsmennettävä sekä yhdenmukaisiksi että uutta lakia vastaaviksi". Eli vielä tässä jää tältäkin osilta, vaikka uudistamme tätä lakia, silti toimenpiteitä, joita voimme sitten talousvaliokunnassa odottaa, että niitä tulee käsittelyyn.

Vastaan myöskin omistajaohjaukseen liittyviin kysymyksiin, miten valtio voi ja missä tilanteessa voi käyttää määräysvaltaansa, että ne perustuvat puhtaasti meidän perustuslakiimme, jonka mukaan "lailla säädetään toimivallasta ja menettelystä käytettäessä valtion osakasvaltaa yhtiöissä, joissa valtiolla on määräysvalta". Tämä on myöskin nyt valtionyhtiölain perusteluosassa määritelty, luettavissa.

Valiokunnan lausumalla, jossa edellytetään, että valtio omistajapolitiikassaan ottaa huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset, on niin selkeä poliittinen kaiku, ettei sen kovempaa voi olla, (Ed. Gustafsson: Mikä on teidän näkemyksenne, miten se vaikuttaa Stora Ensoon?) ja tämä osaltaan velvoittaa hallitusta toimimaan vastuullisesti, ja tämä on täysin kokoomuksen tavoitteiden mukaista. Kokoomukselle on tärkeää, että huoltovarmuusasiat huomioidaan valtion politiikassa. (Ed. Gustafsson: Ei tule vastausta!) Työllisyys- ja aluetalousvaikutukset ovat maamme kokonaistalouden kannalta a ja o, ja kokoomuksen kannalta tämä lausuma, mikä täällä on nyt valiokunnan lausumaksi saatu, on todella poliittisesti vahva, ja ministeri on myös allekirjoittanut sen tässä salissa useampaan kertaan.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tunnustan suoraan sen, että maailmassa on enemmän niitä asioita, joita minä en ymmärrä, kuin niitä asioita, joita ymmärrän, mutta sitä minä nyt en ainakaan ymmärrä, että jos ei ole myyntihaluja ja myyntiaikomuksia, niin miksi sitten haetaan myyntivaltuuksia. Minun mielestäni ei ole mitään muuta syytä kuin se, että halutaan myydä ja valtuudet haetaan ja vieläpä niin, että se tapahtuu mahdollisimman nopeasti silloin, kun tilanne niin vaatii, mutta ed. Matikainen-Kallström ei puhunut mitään siitä. Hän viittasi hallituksen esityksen perusteluosaan, samaan, minkä esimerkiksi tilintarkastaja Tuokko omassa lausunnossaan on nostanut esille, mikä osoittaa sen, että valtio omistajana voi käyttää valtaa muulloinkin kuin yhtiökokouksessa. Te sanotte, että näin voidaan käyttää jatkossa. Miksi te ette tällä hetkellä käytä sitä Stora Ensossa? Teillä on omistajaohjauksesta vastaavan ministerin salkku, mutta mitään ei tapahdu.

On aivan varma asia, että oikeuskansleri ei ole vaatinut Kemiran, Outokummun tai Rautaruukin valtionomistuksesta luopumista.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin ihmettelen, miksi haetaan myyntivaltuuksia. Otetaan ne sieltä pois ja tehdään muuten lakikorjauksia.

Ihmettelen näitä islantilaisia omistajia Elisassa, Finnairissa. He tulevat tänne ja kertovat paljon pienemmillä osuuksilla kuin mitä esimerkiksi valtiolla on Stora Ensossa, että näin tehdään ja yhtiökokoukset koolle ja nyt muutetaan hallituksia ja näin. Suomessa se ei onnistu, mutta islantilaiset omistajat onnistuvat, kun tänne tulevat. Tuntuu vähän omituiselta. Täällä ollaan vähän nyt liian mallioppilaita näissä asioissa.

Tietenkin minä ymmärrän kokoomusta. He haluavat myydä, ja valtio-omistus on heille vähän niin kuin ideologinen kysymys.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä myyntivaltuus, joka ei siis ole sama asia kuin myynti, parantaa valtion omistaja-asemaa. Sellaiset rahastot, jotka omistavat osuuksia yhtiöissä, joissa valtiolla on ollut näitä myyntivaltuuksia Pohjoismaissa, ovat menestyneet erinomaisesti, aivan huippuhyvin. Tässä mielessä on todennäköistä, että kun myyntivaltuuksia lisätään, niin valtion omaisuuden arvo kasvaa. Näin markkinataloudessa jostakin syystä reagoidaan niin, että mikäli tämäntapaisissa saleissa tehdään markkinataloutta, markkinoita, yritysoikeutta tai yrityksiä koskevia päätöksiä, niin ne eivät ole yhtä korkeatasoisia kuin tuolla oikeassa elinkeinoelämässä.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Matti Kangas käytti tämän edellisen vastauspuheenvuoron ja sitä edellisen, jossa hän siteerasi, että pääministeri Esko Aho olisi saattanut valtiontalouden konkurssin partaalle. Taitaa olla poliittinen muisti näin todella lyhyt, ettei muisteta, mitä ennen sitä tapahtui: se valtava pörssikeinottelu, jossa demarit ovat olleet parhaita asiantuntijoita, ja he olivat silloin hallituksessa. Silloin pelastettiin Suomen valtion taloutta. Olisiko pitänyt jättää maksamatta valtion eläkkeet, hoitamatta kaikki ne valtion velvollisuudet, jotka valtiolla on? Siinä tilanteessa toimittiin kuin palokunta: sammutettiin paloa. Se on totta, että sen jälkeen on lähdetty hyvään nousuun. 93—94 lähti jo nousuun, ja tänne asti on jatkettu hyvin.

Ei kannata totuutta vääristää. Kyllä pitää totuuskin tunnustaa sellaisena kuin se on eikä esimerkiksi tässä valtionyhtiöpolitiikassa puhua tuulia taivaalta siitä, että ollaan myymässä mannut. Paremminkin nykyhallitus on ostanut valtionyhtiöitä ostamalla muun muassa Finnairia selvällä rahalla lisää. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Mitään ei olla myymässä, niin kuin on todettu. Mörköjen kaiveleminen tällaisena kauniina joulukuun iltana tuskin kannattaa.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kummallista suhmurointia ja selittelyä näyttää hallituspuolueitten taholta riittävän tänä iltana.

Arvoisa ed. Matikainen-Kallström, te selittelette asioita niin kuin ed. Rantakangas, joka on täältä jo häipynyt pois. Te olette kuullut täällä monta kertaa, minkä takia vasemmistoliitto vastustaa tätä lakiesitystä: sen takia, että siinä lisätään näitä myyntivaltuuksia. Niitä siirretään eduskunnalta hallitukselle, ja tämä on se ydinkysymys. Eikö tämä asia ole tullut teille vielä selväksi?

Reijo  Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä lakihan ei ole mikään tekninen laki. Hallituksen esityksen perusteluihin liittyy tämän lain keskeinen kohta, jossa todetaan se, että lailla määritellään eduskunnan ja valtioneuvoston toimivalta hankittaessa valtiolle määräysvaltaa ja luovutettaessa valtiolla olevaa määräysvaltaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tällä lailla, kun se tulee hallituspuolueiden eduskuntaryhmien hyväksymänä menemään eteenpäin, siirretään valtaa eduskunnalta hallitukselle ja tällä tavalla eduskunnan ohjaus valtionyhtiöpolitiikassa tulee merkittävästi ohenemaan. Tästähän tässä kysymys on. Kokoomus tätä on ajanut vuosia, ehkä vuosikymmeniä. Kummallista on se, että keskusta, joka puhuu aluepolitiikasta, aluetaloudesta, on nyt tässä mukana ja tällä tavalla on maaseudulta ja haja-asutusalueilta menettämässä valtion omistamia työpaikkoja. (Ed. Gustafsson: Taasko keskusta pettää?)

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tällä lailla on tärkeä arvo tässä myymisessä. Viime kaudella, viime vuonna, runsas vuosi sitten, ministeri Pekkarinen oli tuomassa tätä lakiesitystä eduskunnalle, mutta meidän puolueen sisällä oli jo tullut silloin esille monien asiantuntijoittenkin lausuntojen pohjalta se, että esimerkiksi tämän omistamisen pirstoutumisen takia valtion ei pidä lähteä pois nyt yritystoiminnasta, koska yrityksissä tarvitaan isäntä. Tämän takia sitä lakiesitystä ei annettu eduskunnalle, olkoon se muoto nyt ollut ihan mikä tahansa. Tässähän poistetaan nämä 34 prosentin firmat, joita valtio omistaa, kuten Rautaruukkia, yli 34 prosenttia, (Ed. Hemmilä: Mitä se auttaisi Stora Ensossa?) ja sitten kaikki eduskunnan päätökset kumotaan. Tämä on siinä voimaantulosäännöksessä, toisin sanoen luovutaan kaikesta, ja tämä on niin kuin tämän lain idea. Kyllä tällä on merkitystä, ja myyntilista on tulossa, koska hallitusohjelmassa on, että 400 miljoonaa vuodessa pitää saada.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Täällä ed. Rantakangas rupesi muistelemaan vuodesta 91 näitä asioita. Sanoisin näin, että lama oli silloin 90-luvun alussa, mutta silloinen hallitus veti liian pitkään kovan markan politiikkaa, vuosi, puolitoista, kaksi vuotta. Ei devalvoitu, vaan 100 000 yritystä meni nurin, tuli 700 000—800 000 työtöntä, ja se oli se suuri virhe. Lama oli, eihän sitä voi kieltää.

Mutta se oli Ahon hallitus, (Ed. Hoskonen: Ei se Ahon vika ollut!) joka teki silloin poliittisia päätöksiä, ja se hallituksen oli pitänyt ... Se joutui sitten devalvoimaan, ja sitten rupesi vienti vetämään ja rupesi valoa syntymään päästä, mutta pitkälti meni ja siinä meni vaan noita firmoja nurin ja työttömiä tuli paljon.

Marjo  Matikainen-Kallström  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ahon hallitus pelasti Suomen, muuten me emme olisi täällä. (Ed. Gustafsson: Liian kallis hinta!) Tehtiin silloin järkeviä ratkaisuja, että pystyttiin elämään.

Tällä lailla on nyt tarkoitus selkeyttää omistajaohjausta, ja aivan kuten ed. Kataja täällä sanoi, kun haetaan myyntivaltuuksia, niin valtion omaisuuden arvo kasvaa ja silloin saadaan myöskin valtiolle lisää tuottoja, ihan pelkästään niin kuin osakeomistuksesta. (Ed. Skinnari: Ei se kasva enää, se on kasvanut, minkä kasvaa) Ei se tarkoita, että myydään mitään. Ja ihmeellistä täällä nyt on se, että nyt populistisesti määritellään, että nyt ollaan jo työpaikkoja menettämässä. Ei tässä ole myyty yhtään mitään, päinvastoin, yritetään luoda yrityksille parempaa toimintamahdollisuutta, parempaa toimintakenttää, että ne pystyisivät myöskin työllistämään tulevaisuudessa entistä enemmän.

Markku  Uusipaavalniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! En lähtenyt eduskuntaan politikoimaan. Lähdin tutkimaan Suomen ja maailman taloutta ja katsomaan, mihin päin Suomea viedään, ja pyrkimään vaikuttamaan siihen, että viemme Suomea oikeaan suuntaan Suomen kansalaisten kannalta.

Suomen taloutta ja maailmantaloutta tulkitaan mielestäni täysin väärin ja luottoekspansio, joka maailmassa on käynnissä, on jätetty huomiotta taloutta ja tulevaisuutta tarkasteltaessa. Osakkeiden hinnat kuten myös asuntovarallisuuden arvot tulevat romahtamaan erittäin rajusti lähiaikoina, ja tästä syystä olen ehdottomasti sitä mieltä, että kiinteästä omaisuudesta kannattaa pitää kiinni, varsinkin tuotanto-omaisuudesta.

Olen talousvaliokunnan lausuntoon jättänyt vastalauseen 4, jonka haluan tässä yhteydessä esittää uudestaan.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ed. Uusipaavalniemi edusti ihan rehellistä linjaa ja tutkijan lähtökohtia. Kannatan esitystä lämpimästi.

Ed. Gustafsson totesi täällä, että 90-luvun valtionyhtiöpolitiikassa, aivan kuten nytkin, oli kyse myös ideologisesta valinnasta. Lipposen hallituksissa sosialidemokraatit ja vasemmisto vietiin uusliberalistisen yksityistämispolitiikan taakse, ja kyllä täytyy ihan reilusti tunnustaa, että ne ovat häpeällisiä sivuja. (Ed. Skinnari: Eivät ne ole kaikilta osin!) Niitä päätöksiä me hämmästelimme ammattiyhdistyskentällä ja valtionyhtiöissä. Ja oikeastaan on nimenomaan valtionyhtiöiden henkilöstön taistelun, pitkäjänteisen taistelun, ansiota se, että sekä sosialidemokraatit että vasemmistoliitto ovat nyt periaatteellisesti käyneet läpi sen asian, mikä on valtionyhtiöiden merkitys ja mikä on valtion omistuksen puolustamisen merkitys.

Keskustan varapuheenjohtajan ed. Rantakankaan puheet valtionyhtiöpolitiikan vaiheista täällä sisälsivät aimo annoksen jälkiviisautta, mutta vielä merkittävämmän annoksen jälkiviekkautta. Kyse on nyt siitä, että keskusta hakee poliittista viikunanlehteä Rautaruukin, Outokummun ja Kemiran edelleenmyynnille.

Arvoisa herra puhemies! Haluan tiivistää oman sanottavani tässä kuuteen tosiseikkaan suomalaisista valtionyhtiöistä, niiden merkityksestä ja menestyksellisyydestä, ja tiedot ovat kohtuullisen tuoreita. Ensimmäiseksi valtion osinkotulot viime vuodelta nousivat 1 650 miljoonaan euroon, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Toiseksi, valtion pörssiosakesalkun osinkotuotto vuodelta 2006 oli 6,7 prosenttia, kun pörssin päälistan yhtiöiden keskiarvo oli 4,6 prosenttia. Suurimmat osingot valtiolle kertyivät Fortumin ja TeliaSoneran omistuksista ja perusteollisuuden, muun muassa Rautaruukin, omistuksista. 19 yhtiön liikevaihto oli viime vuonna 68 miljardia euroa eli 14 prosenttia edellisvuotista suurempi. Ja edelleen, yhtiöiden tulos rahoituserien jälkeen oli 1,5-kertainen edelliseen vuoteen nähden eli yli 8 miljardia euroa. Nämä yhtiöt työllistivät Suomessa ja ulkomailla lähes 200 000 henkeä.

Ja edelleen, kun täällä nyt kaivataan lisää myyntivaltuuksia, kannattaa muistaa, että hallituksella on tällä hetkelläkin runsaan 19 miljardin euron arvosta käyttämättömiä myyntivaltuuksia eduskunnalta yhtiöiden omistuspohjien laajentamiseksi. Hallituksella on siis vielä paljon, mitä hukata. Ja edelleen, valtion omistuksen arvo pörssiyhtiöissä kasvoi vuoden 2006 alun runsaasta 19 miljardista eurosta runsaaseen 25 miljardiin euroon vuoden lopussa osakekurssien noususta johtuen.

Arvoisa herra puhemies! Vain täysin vastuuton omistaja jatkaa näin tuottoisan ja elinvoimaisen omistuksen myymistä. Kun nyt hallitus hakee lisävaltuuksia valtionomistusten myyntiin, kun halutaan lisätä hallituksen määräysvaltaa eduskunnan kustannuksella, kyse ei voi olla muusta kuin tilauspalvelusten tekemisestä yksityiselle pääomalle. Ja täällä edustajatoveri Pulliainen viittasi kyllä hyvin konkreettisestikin näihin näköaloihin ja siihen toimintaan, mitä kansainväliset kilpailijat suomalaisten valtionyhtiöiden osalta suunnittelevat ja valmistelevat. Siinä ei todellakaan ole syytä minkäänlaiseen sinisilmäisyyteen.

Arvoisa herra puhemies! Pohdin oikeastaan tässä vain sitä, onko kyse hallituksen vastuuttomuudesta suhteessa valtionomistukseen ja sen kehittämiseen vai tietoisesta vahingonteosta yksityisen pääoman hyväksi, ja kyllä täytyy tunnustaa, että olen jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Ed. Yrttiahon puheenvuoro oli hyvin jäsennelty ja hyvin asiapohjaisesti perusteltu. Siinä oli faktaa, mitä valtionyhtiöpolitiikassa numeroitten valossa on tapahtunut.

Herra puhemies! Itse olen tehnyt hyvin pitkän päivätyön valtionyhtiön palveluksessa — reilut 21 vuotta silloisen Valmetin Tourulan- tehtaalla. Muistan hyvin, kun kouluaikoinani opettajat ammattikoulussa meille nuorille oppilaille sanoivat, että pyrkikää Valmetille töihin. Se valtion leipä on pitkä, vaikka se vähän onkin kapeampi kuin yksityisellä puolella. No, me tiedämme nyt sen, että Valmetia ei ole olemassakaan. On kuitenkin Metso, josta valtio omistaa vielä reilut 11 prosenttia, ja nyt Metsonkin osalta hallitus esittää, että annetaan täydet myyntivaltuudet ja mennään nollaomistukseen.

Valtionyhtiöpolitiikassa on tapahtunut viime vuosina tavattoman paljon, mutta on sanottava se, että meidän itsenäisen Suomemme 90-vuotisen historian aikana on valtionyhtiöpolitiikassa tehty merkittäviä ratkaisuja. On paljon panostettu rahaa, on synnytetty teollisuutta, luotu sellaista elinkeinopolitiikkaa maaseudulle, josta voimme olla ylpeitä. Ja erityisesti presidentti Urho Kekkosen kausi sodan jälkeen, kun Suomea teollistettiin ja rakennettiin, on kunnianarvoisa. Nyt tätä Kekkosen perintöä on tuhottu ja ollaan nyt hyvin kovaa vauhtia muun muassa tämän lain kautta tuhoamassa.

Niin kuin tuossa aikaisemmin totesin, tämä laki ei ole pelkästään tekninen laki. On muistettava se, että Vanhasen ykköshallituksen aikaan tätä lakia valmisteltiin, niin kuin täällä on todettu, ministeri Pekkarisen johdolla, mutta silloin me totesimme sen — niin kuin täällä talousvaliokunnan puheenjohtaja ed. Skinnari sanoi, että nyt on aika ottaa tuumaustauko — että me emme ole hyväksymässä tämän lain tuomista eduskuntaan. No, nyt se laki täällä on. Ymmärrettävästi kokoomus on halunnut viedä nopeasti tätä eteenpäin. Kummastuttaa vaan se, miksi ihmeessä nyt tällä tavalla hyvin perinteikästä ja tuloksellista valtionyhtiöpolitiikkaa keskusta on tuhoamassa ja viemässä maaseudulta, haja-asutusalueilta työpaikkoja.

On totta se, että virheitä tässä matkan varrella valtionyhtiöpolitiikassa on myöskin tehty, ja ne on tunnistettava ja tunnustettava ja niistä on otettava opiksi. Yksi hyvin suuri virhe oli se, että mentiin tässä markkinatalouden huumassa myöskin valtionyhtiöihin luomaan sellaisia optiojärjestelmiä, jotka toivat eräitten yhtiöiden ja tuovat eräiden yhtiöiden korkeimmalle johdolle aivan poskettomia, aivan käsittämättömiä optiovoittoja. Ei voi ymmärtää sitä, että Fortumin johto tänä päivänäkin vielä saa vanhan optiojärjestelmän perusteella sellaisia optiovoittoja, joista eivät voi edes lottovoittajat uneksia. Siinä tehtiin tosi virhe. Siinäkin peli olisi pitänyt viheltää jo poikki.

Me tarvitsemme vahvoja toimijoita kotimaassa valtionyhtiöiden kautta, mutta me tarvitsemme myöskin tässä globaalissa kansainvälisessä toiminnassa valtion omistamista ja valtionyhtiöitä. Venäjä kasvaa tuossa meidän naapurissamme kovaa vauhtia, samoin Kiina, Intia, USA, ja itse asiassa tässä globaalissa maailmassa valtionyhtiöillä on merkittävä mahdollisuus tehdä sellaista politiikkaa, jolla suomalaista teollisuutta kansainvälistetään.

Valtionomistus ei ole mikään taakka. Meillä on pyritty luomaan sellaista kuvaa ja käsitystä, että valtio omistajana näille yhtiöille, muun muassa pörssiyhtiöille, on rasite. Eihän se näin ole. Jos me katsomme näitä pörssiyhtiöitä, joissa valtio on merkittävä omistaja, niin ne ovat hyvin menestyneitä. Päinvastoin se on vahvuus, se antaa luotettavuutta, pitkäjänteisyyttä yhtiöitten kehittämiseen ja sitä kautta mahdollisuuden myöskin tehdä sitten tulosta. Minun mielestäni näinpäin tätä asiaa pitää aivan ehdottomasti katsoa. Selvää on se, että jos tämä laki menee nyt läpi, niin silloin eduskunnalta viedään merkittävä valta valtionyhtiöpolitiikan omistusohjauksesta pois. Tästähän tässä perimmiltään on kysymys.

Jos se ponsi, mikä nyt sitten valiokunnan mietintöön on kirjattu, toteutuisi tai jotta se voitaisiin ottaa vakavasti, kun täällä todetaan, että "Eduskunta edellyttää, että valtio ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset", niin jos se on tosissaan kirjoitettu ja jos hallituksen toimesta hallituspuolueiden eduskuntaryhmille on annettu tällainen lupaus, että se huomioidaan, niin miksei sitä toteuteta nyt Stora Enson osalta, jossa kysymys on merkittävästä teollisuusyrityksestä, merkittävistä työllisyysvaikutuksista ja merkittävistä aluetaloudellisista vaikutuksista? Se mahdollisuus olisi vieläkin olemassa Stora Enson osalta, jos sitä omistajaohjausta haluttaisiin toteuttaa, koska valtio omistaa Stora Ensosta niin paljon kuin omistaa, puhumattakaan, että Kelan kautta vielä lisää. Mutta eihän sitä ole haluttu, niin kuin ministeri Häkämies täällä on todennut, ja toisaalta sitten ministeri Pekkarinen on vain liukkailla jäillä luistellut ja selitellyt asiaa.

Pitää ymmärtää se, mistä nyt tässä hallituksen esityksessä on kysymys. Siksi me olemme, sosialidemokraatit, talousvaliokunnassa jättäneet vastalauseen 1, ja jos tämä vastalause ei tule hyväksytyksi, niin me tuemme vasemmistoliiton esittämää hylkäystä. Me emme ole silloin tämän lain hyväksymisen kannalla.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Kello käy, mutta usein nämä valtionyhtiöitäkin koskevat päätökset on tehty yön tunteina. Ja kuten tuossa jo äsken sanoin, tämä omistuksen pirstoutuminen 2000-luvulla, ei ainoastaan näissä yrityksissä, joista nyt on nimenomaan kysymys, vaan yleensäkin suomalaisessa yhteiskunnassa, nosti kysymyksen siitä, onko omistamisella väliä ja sillä, mitä suomalaiset omistavat.

Ruotsissahan tämä on sillä tavoin — siellä on tietysti satojen vuosien etumatka verrattuna tähän 90-vuotiseen Suomeen — että valtio ja Wallenbergin suku ovat pystyneet sopimaan asioista sillä tavoin, että on olemassa tällainen luotettava suku, joka ei ole mikään Björn Wahlroos, vaan on tuollainen suku, johon sillä tavoin voidaan luottaa. Näin siellä sitten on tätä omistamista jaettu, mutta pääasia on ollut se, että ruotsalaiset omistavat. Suomessa on taas käynyt niin, että tämä on ulkoistettu, voisi sanoa niin kuin jääkiekko- tai jalkapallojoukkueessa, että jos ei itse osata tai halutaan saada siitä mahdollisimman hyvä voitto, että myydään parhaita pelaajia, niin sitten myydään.

Tämä keskustelu alkoi sosialidemokraattisessa puolueessa pari vuotta sitten. Se johti käytännössä siihen, että sitten kun kysyttiin, annettaisiinko tällainen hallituksen esitys — se nyt ei ihan tarkasti ollut tällainen, mutta joka tapauksessa — niin totesimme, että siihen ei ole tarvetta. Ei ole olemassa mitään sellaista syytä, miksi tällainen esitys annetaan. Se, että oikeuskansleri oli kiinnittänyt huomiota siihen, miten esimerkiksi ministerit ja hän saavat tietoja näistä yrityksistä, niin se on tietysti erittäin hyvä kysymys, koska talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan ne tulevat mustassa kirjekuoressa, josta ainoastaan esittelevä ministeri on tiennyt, ja sitten siellä pitäisi päättää. Useinhan ne tietysti laitetaan sitten pöydälle, jos ei ole kanttia tehdä päätöstä, mutta useinkin ne ovat silti aika tavalla vajavaisia, tai voivat olla, ja ovat hyvin paljon riippuvaisia siitä, miten esittelevä ministeri ottaa siitä sitten vastuuta virkamiesten säestyksellä.

Eduskunnassa viime kaudella Fortumin jako, siis se, että palattiin tähän IVO—Neste-vaiheeseen, opetti aika tavalla näissä asioissa monia kysymyksiä. Muistan hyvin sen aamun kello 8, kun entiseen suuren valiokunnan huoneeseen tänne päärakennukseen — voi sanoa, että siinä vaiheessa Mauri Pekkarinen oli vielä vähän seurailevampi ministeri kuin sitten pari vuotta myöhemmin — Liliuksen johdolla herrat saapuivat ja ilmoittivat, että Fortum jaetaan ja että valtion omistus tulee olemaan 34 prosenttia, että se riittää, että myydään se vapaa osuus, jolloin saadaan se parempaan nousuun. Eduskunnassa, muistan itse, kuinka jouduin sovittelemaan sanoja ja käytin puheenvuoron, että näitten firmojen pitää olla valtion määräysvallassa. Niin se keskustelu sitten lähti liikkeelle, ja lopputulos oli se, että molemmat yhtiöt ovat valtion määräysvallassa ja vielä kokoomuksenkin kauhistelemat hallintoneuvostot tulivat edustajien Saarikankaan ja Jere Lahdenkin loppujen lopuksi yksimielisesti hyväksymänä tähän mukaan. Ja miten ovat firmat menestyneet? Ei kukaan enää puhu siitä, että siinä on valtio mukana, vaan ollaan hyvillään siitä, ettei olisi käynyt niin kuin monessa Baltian maassa, että venäläiset tulivat ja ostivat ja oltaisiin taas riippuvaisia sitten tästä erittäin tärkeästä maasta tässä vieressä. Mutta se täytyy ottaa huomioon. Historia toistaa itseään, venäläiset, ruotsalaiset, saksalaiset ovat täällä jälleen, (Ed. Pulliainen: Ja ahvenanmaalaiset!) vähän toisella tavoin kuin ennen, mutta Ruotsin vallan aika ei ole ohi. Lapin sota ei ole päättynyt, vaan täällä on edelleen saksalaisia, ja venäläisetkin ovat tänne jälleen tulossa — vähän eri menetelmin kuin aikaisemmin. Tämä on se meidän kysymyksemme: jokaisen sukupolven pitää pystyä lunastamaan maan itsenäisyys sillä tavoin kuin se ajassa pitää lunastaa. Tästä on mielestäni nyt kysymys, ja olen tässä asiassa niin paljon varma, että halusin pitää tämän toisen puheenvuoron.

Nyt kun on näissä valtionyhtiöissä myyty ja hankittu sitä vapaata osuutta, kun usein sanotaan, että valtion pitää omistaa se 40, vähintään 20 prosenttia ja sitten antaa sitä tilaa yksityiselle omistamiselle, joka valitettavasti Suomen tapauksessa yleensä on ulkomaalaista, ja silloin päästään tämän yhtiön arvon maksimiin, niin nyt on tultu siihen. Meillä ovat maksimissaan nyt ne arvot. Ne eivät siitä enää nouse, vaikka kuinka myisit. Silloin sinä myyt myös itseltäsi tulonlähteen. Se on niin kun perhe, joka on saanut sukutilan tai on saanut asuntohuoneiston ja kesämökin: Jos lapset päättävät, että myydään kaikki, se on mahdollista. Pannaan rahoiksi, se on mahdollista, mutta se on minusta isien ja äitien työtä kohtaan väärin. Tästähän tässä on myös aika tavalla kysymys, mitkä ovat itsenäisen valtion tunnusmerkit. Näitä tunnusmerkkejä ollaan tässä nyt riisumassa, ne ollaan panemassa nollaan. Sehän on signaali siitä, että me olemme kaupan. Meidän kiinteistöjemme nurkkiin laitetaan, että tämä on myytävänä. Tietysti voi sanoa, että me emme myy, valitsemme ostajan. Mutta kuten on nähty monta kertaa, niin voi käydä niin, että se rahan määrä siinä edessä tietyissä tilanteissa voi houkutella enemmän ja eduskunta ei pääse tähän keskusteluun mukaan. Eduskuntakin on epäonnistunut siinä puuttumisessa, mutta voi sanoa, että 2000-luvulla pääasiassa onnistunut. Se on pääasiassa onnistunut siinä, että se on estänyt hallitusten tekemisiä silloin, kun on tarvittu.

Näitä rahoja on nyt aikaisemmin saatu. Tosiaankin rautatie- ja näissä muissa investoinneissa on ollut hyvä, että on ollut näitä myyntituloja, mutta meillä tällä hetkellä on näitä tuloja jo muutoinkin. Siinä mielessä meillä ei ole sitä tilannetta, että on pakko kaikki myydä. Sen takia se on minusta tärkeä signaali myös niille paikkakunnille, jotka ovat panostaneet kunnallispolitiikassa, elinkeinopolitiikassa ja kulttuurissa ja, voi sanoa, liikunnassakin monta kertaa. Voi sanoa, että jalkapallojoukkueet tai muut ovat niitten firmojen varassa hyvin paljon. Tässä suhteessa tämä on tärkeä tulonlähde valtiolle.

Ja vielä kerran toistan yhtenä esimerkkinä täällä tämän Fingridin omistuksen ja sen, millä tavoin esimerkiksi kuntien pitäisi turvata verotulojen lisäksi myös näitä osinkotuloja. Tässä aikoinaan juuri IVOn ja Nesteen yhdistämiseen liittyvän jaon perusteella syntyneessä Fingridissä ovat Fortum ja Pohjolan Voima mukana. Niillä on samalla monopoli näihin yhteyksiin Venäjälle tai Ruotsiin. Tässä suhteessa kuntien pitäisi päästä mukaan tähän omistamiseen ja myös sitten näitten työeläkeyhtiöitten, joita nyt kaupataan näiden moottoriteitten rakentamiseen. Voisi hyvin kysyä sitä, ovatko ne kaikki hinnannousut todella aiheellisia, kun jokainen moottoriteitä rakentava yhtiö, joita taitaa nyt enää olla 4 jäljellä, kaikki ovat niin rikastuneet, että ovat päässeet pörssiin, ja veronmaksajien rahoilla on menty koko ajan eikä ole kyseenalaistettu, mikä siinä on se hinta.

Arvoisa puhemies! Käytännön tilanne on ollut se, että sosialidemokraatit ovat yhtiö yhtiöltä käyneet sen läpi ja todenneet, että 7 yhtiön osalta pörssissä mitään niistä ei pidä enää myydä, on se sitten Kemira, Metso, Outokumpu, Rautaruukki, Sampo, Stora Enso tai TeliaSonera, ja myöskin sitten näissä Editassa, Ekokemissä, Fingridissä ja Gasumissa pitäydytään siihen omistamiseen, mikä tällä hetkellä on. Valtion rahaa ei tarvita lisää, mutta nyt tällä hetkellä tämä tilanne, ja pitemmälläkin tähtäyksellä, on se, että itsenäinen Suomi tarvitsee nämä yhtiöt.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä laki selventää valtion omistajapolitiikkaa, toimivaltasuhteita eri viranomaisten välillä ja myös menettelytapoja. Aikaisemmin on ollut ongelma, että omistajaohjaus on ollut hajautettua ja monen eri ministerin ja ministeriönkin alaisuudessa. On hyvä, että nyt on siirrytty valtioneuvoston kansliaan ja yhden ministerin alaisuuteen. Tämä laki myös mahdollistaa erilaisten yritysjärjestelyjen käyttämisen valtion omistajapolitiikan keinona. Enää kyse ei ole pelkästään osakekaupoista, niin kuin tiedämme, ja siksi myös lainsäädäntö yhtiöissä, joissa valtio on mukana ja joissa valtio käyttää omistajuuttaan, on syytä ajanmukaistaa.

Tähän yhteyteen kuuluu myös se, että kun näitä yritysjärjestelyjä tehdään myös jatkossa eri suuntiin, niin että valtion omistus lisääntyy tai muuttuu tai vähenee, niin silloin, kun näitä neuvotteluja yrityskaupoista ja muista järjestelyistä käydään, on hyvä, että neuvotteluosapuoli ei lue valtion tahtoa tai todellisia tavoitteita kuin avointa kirjaa, ennen kuin neuvotteluissa on päästy lopputulokseen tai pisteeseen, jossa valtio haluaa kaiken myös neuvotteluvastapuolelle kertoa. Siksi on hyvä, että näissä neuvotteluissa on riittävät valtuudet, myös myyntivaltuudet. Tällöin voidaan neuvotella suuremmista kokonaisuuksista ja voidaan myös arvioida kokonaisuutta niin, että lopputulos on valtiolle paras mahdollinen.

Valtion omistajuus näissä täällä keskustelussa olleissa yhtiöissä ei ole suinkaan ainoa tapa, millä valtio voi osallistua aluepolitiikkaan tai aluepoliittiseen teollistamiseen tai teollistavaan aluepolitiikkaan. On paljon mahdollista ja todennäköistä, että perustetaan uusia yrityksiä, uusia innovaatioita vaikkapa olemassa olevien kuorien hyödyntämiseksi. Tässäkin yhteydessä valtiolla pitää olla mahdollisuuksia hyödyntää tahtotilaansa ja kaikki erilaiset pelimerkit pöydälle asettaa. Toisaalta kotimaista omistajuutta voidaan lisätä myös veropoliittisin keinoin. Kovasti odotan, että hallitus toisi esitykset mahdollisimman nopeasti tästä pienosinkojen huokeammasta verotuksesta tähän saliin.

Itse luotan siihen, että ammattilaiset osaavat asiansa ja ... (Ed. Skinnari: Niin se pankkikriisikin syntyi!) — Minä sanoisin, että pankkikriisiä ei kuitenkaan tehty ainakaan nykyisen omistajaohjauksen alaisuudessa. (Ed. Pulliainen: Harri Holkerin ja Ilkka Suomisen johdolla!) Eli samat henkilöt, jotka nyt luen ammattilaisiksi, eivät ole olleet pankkikriisiä synnyttämässä, ja jotka nyt tulevat olemaan ... (Ed. Skinnari: No, Wahlroos oli ainakin!) — Wahlroos varmasti oli, mutta Wahlroos ei varmaankaan ole se henkilö, joka päättää siitä, miten valtio omistajaohjaustaan jatkossa harkitsee. — Siksi on hyvä siis, että ammattilaiset, joilla siihen on koulutus ja kokemus, myös käyttävät tätä päätäntävaltaa valtio-omistajuuden suhteen. (Ed. Tiusanen: Niinhän ne pankinjohtajatkin ovat ammattilaisia!)

Mutta vielä lopuksi toteaisin, että tämä laki sen enempää kuin yksittäiset veroratkaisut eivät ole se suurin kysymys, kun puhutaan kotimaisesta omistajuudesta, vaan kyllä se suurin kysymys luodaan usean perättäisen hallituksen pitkäjänteisillä ratkaisuilla. Niin on tapahtunut aikaisempien hallitusten aikana, siitä täysi tunnustus. Ja sama linja jatkuu, eli se, että Suomen kansantalous on uskottava, hallitukset harjoittavat pitkäjänteistä ja ennakoivaa vero- ja elinkeino- ja teollisuuspolitiikkaa. Täällä meillä Suomessa on investointihalukkuutta ja uskoa siihen, että nimenomaan täällä kannattaa asua, yrittää ja omistaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Aika useaan kertaan täällä on ed. Häkämies, joka nyt on ministerinä istumassa tämä salkku kainalossa, jossa on valtionyhtiöt sisällä, perustellut, että ei tämä ole mikään myyntiin suuntautuva hallituksen esitys. Kuitenkin täällä kävi juuri ed. Kataja perustelemassa myös, ja muuten samasta puolueesta, että nimenomaan myynnin tehostamiseksi ja parantamiseksi jne. tehdään (Ed. Kataja: Myös oston ja muiden järjestelyjen!) nämä hallitukselle siirrettävät valtuudet. — Niin, ed. Kataja, jos nämä myyntivaltuudet siirretään eduskunnalta hallitukselle, niin sillä ei ole mitään tekemistä ostojen kanssa. Kyllä hallitus ostaa voi. Ei sitä Finnairiakaan ole tarvinnut eduskunnassa käyttää. Kyllä hallitus pystyy tekemään taloudellisia päätöksiä ilman eduskunnalta kysymistä silloin, kun hankitaan esimerkiksi osakkeita.

Mutta tässä tapauksessa on nyt lähdössä Rautaruukki, ovat lähdössä Outokumpu ja Stora Enso pois valtion omistuksesta, ja me Kymenlaaksossa tiedämme, mitä se merkitsee. Stora Enso nimenomaan vähensi Kymenlaaksossa 2 400 työpaikasta 1 600 eli kaksi kolmasosaa. Ja tietysti on syytä edelleen ihmetellä, miksi hallitus ei tehnyt eikä tee mitään Stora Enso Oyj:n kohdalla, ei ole vaatimassa uutta ylimääräistä yhtiökokousta eikä ole suuntautumassa 26. päivä maaliskuuta olevassa yhtiökokouksessa myöskään toimenpiteisiin, niin että vaihdettaisiin siellä toimiva hallitus. Näin ollen tässä asiassa myös Kymenlaakson poika eli ministeri Häkämies on passiivinen. Tätä sopii tosiaan ihmetellä.

Mutta nyt tässä asiassa, joka nyt on pöydällä, kyllä ed. Uusipaavalniemen kivi liukuu varsin paljon täsmällisemmin kuin hallituksen esityksen kivi, joka kolisee ja poukkoilee eikä osu niin kuin pitäisi. Tässä mielessä tätä ed. Uusipaavalniemen esitystä periaatteessa ja käytännössäkin on syytä kannattaa, niin kuin täällä on jo aikaisemminkin tehty. Mutta tässä asiassa tosiaan nyt katsoisin, että ideologisista syistä oikeistohallitus on tappamassa lypsävän lehmän. Tämä on tietysti keskustan ideologian näkökulmasta hiukan ontuvaa, mutta kuitenkin tehdään se, tapetaan lypsävä lehmä.

Täällä on käyty kertomassa useaan kertaan, miten tuottavia nämä yritykset ovat, miten hyvät osinkotulot on tullut, mutta lihoiksi pitää panna, koska yhteiskunnallinen omistus ei sovi hallituksen ideologiaan tässä asiassa. Ikävä vain, että se on työntekijöille kohtalokasta, aluekehitykselle kohtalokasta ja on täysin päinvastoin kuin valiokunnan lausumaehdotus 1 edellyttää. Siteeraan: "Eduskunta edellyttää, että valtio ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset."

Arvoisa puhemies! Sekä Itä-Lapissa että Kymenlaaksossa Stora Enso Oyj:n toimenpiteet ovat kohtalokkaita sekä työllisyys- että aluetaloudellisessa mielessä ja hallitus ei toimi, kuten talousvaliokunta tässäkin edellyttäisi. Aikamoinen ristiriita.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt on vaan maailma muuttunut sellaiseksi, että suomalaiset yritykset ovat liukuneet ulkomaiseen omistukseen, varsinkin yksityinen teollisuus: UPM, Nokia ja pankit ja monet muut, ja sen takia on elintärkeää, että valtio omistajana voi estää, etteivät Rautaruukki, Outokumpu, Kemira, Metso mene ulkolaiseen omistukseen, ettei Suomesta tule tytäryhtiö- tai alihankintamaata teollisuuden osalta. Kansainvälistyä pitää, niin kuin valtionyhtiöt ovat tehneet ja menestyksellä. Sen sijaan totean, että operatiiviseen johtoon ei pidä näissä yhtiöissä mennä. Sellaista ammattitaitoa ei hallituksesta eikä eduskunnasta löydy.

Nykyiset yritysjohtajat eivät ajattele niinkään jonkun maan etua vaan omistajien etua, ja usein on omistajina ulkolaisia yhtiöitä, toissijaisena on sitten se, missä maassa yhtiö on. Monet pelkäävät jo muun muassa Nokian osalta, miten siinä käy, jos pääjohtaja tulee muualta kuin Suomesta, säilyykö täällä pääkonttori ja pääjohtajan tuoli.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta tarjoaa uusliberalismille jälleen uutta tilaa. Esityksen riveiltä ja rivien välistäkin kyllä selviää yhtä sun toista. Ensinnäkin esityksessä riveillä kerrotaan, että myyntivaltuuksia lisätään ja siirretään päätöksentekovalta eduskunnalta hallitukselle. Toisaalta rivien välistä voi tulkita myöskin yhtä sun toista. Monet ovat olleet syystä huolissaan, ollaanko tässä nyt antamassa niin sanottua avointa valtakirjaa suomalaisten valtionyhtiöiden alasajoon ja myyntiin. Ei voi tulla muuta kuin siihen tulokseen, että lisävaltuuksia haetaan niin sanotuissa myyntiaikeissa. Tällaista kehitystä ei voi eikä saa hyväksyä. Me tarvitsemme jatkossakin suomalaisia valtionyhtiöitä globaalissa maailmassa.

Kannatan valiokunnassa sosialidemokraattien esittämää vastalausetta 1, ja jos se ei tule hyväksytyksi, niin kannatan sen jälkeen tämän lakiesityksen hylkäämistä.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä, vaikka monet hallituspuolueiden edustajat ovat jo täältä livenneet pois, (Ed. Pulliainen: Kaikki huoneissaan kuuntelevat edustajan puhetta!) esimerkiksi ed. Rantakangas, joka täällä on yrittänyt epätoivoisesti peittää keskustan jälkiä tässä valtionyhtiöpolitiikassa. (Ed. Pulliainen: Ei se voi onnistua!) — Ei, siinä olen, ed. Pulliainen, ihan samaa mieltä. — Ed. Rantakankaan puhe kuulosti kyllä vähän kekripuheelta, sanoisiko näin. Mutta varsinaiseen asiaan ei häneltäkään oikein eväitä riittänyt, ja samalta kuulosti tämä ed. Katajankin äskeinen selittelypuheenvuoro. Arvoisa puhemies! Vanhasen lupauksilla ja ed. Rantakankaan selittelyillä ei valtionyhtiöitä pelasteta.

Se, mikä on ollut hyvää tänä iltana, on se, että keskustelu on ollut hyvää ja puolueiden erot ovat nyt tulleet selkeästi esiin. SDP:n ilmoitus siitä, että hekin ovat päätymässä nyt hylkäysesityksen kannalle, on minusta hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Tämä antaa hyvän pohjan tuleville taisteluille valtionyhtiöpolitiikasta. Minä olen varma, että valtionyhtiöpolitiikasta keskustellaan täällä salissa vielä monta kertaa. Näyttää, että nyt on tulossa semmoinen kulminaatiopiste, että on huomattu, että metsään on mennyt ja nyt pitää alkaa tätä tilannetta tarkastella vähän toisesta vinkkelistä.

Mutta, arvoisa puhemies, nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että vain hallituksen esityksen hylkääminen huomisessa äänestyksessä estää sen, että hyvin tuottavia valtionyhtiöitä ei saateta keinottelijoiden käsiin. Eli toivon, että eduskunta hylkää tämän hallituksen huonon esityksen.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Kuuntelin hetken keskustelua vielä tuolla eduskunnan työhuoneessani, ja kun nyt olen demarien eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, niin haluan nyt vielä todeta sen, että kyllä kysymys on huomattavan vakavasta asiasta, ja arvostan kovin sitä, että myöhäisestä ilta-ajankohdasta huolimatta niin sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kuin myöskin vasemmistoliiton kansanedustajat ovat kantaneet arvokkaalla tavalla huolta valtionyhtiöistä. On ollut tietysti myöskin myönteistä todeta, että keskustan riveistä myöskin on sympatiaa löytynyt, mutta olisin tietysti toivonut, että se olisi ollut leveämmällä rintamalla ihan oikeasti. Arvostan tietysti, että kokoomuksen edustajiakin on sentään kaksi kolme paikalla ollut, ja ymmärrän, että tämä on teille ideologisista lähtökohdista ihan toisen tyyppinen kysymys.

Mutta, niin kuin olen aiemmin todennut, itselläni sydän sykkii enemmän tämä punamultayhteistyön suuntaan, ja sen takia olisin toivonut laajempaa osanottoa erityisesti keskustan riveistä tähän keskusteluun. Keskustan varapuheenjohtajahan täältä poistui (Puhemies: Aika!) kesken keskustelun, mutta hänellä oli tärkeä syy siihen. Ja ilmoitan myöskin omalta kohdaltani, niin kuin täällä on todettu, että meidän eduskuntaryhmämme ei tule hyväksymään tätä lakia sikäli, kuin meidän lausumaamme ei hyväksytä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täältä hallituksen rivien puolelta kiinnitän arvoisien opposition edustajien huomiota siihen, että ed. Rantakangas talousvaliokunnan asianomaisena vastaavana on täällä kertonut selvästi sanoillaan sen, että tämän hallituksen aikana ei Rautaruukin osakkeita myydä. (Ed. Gustafsson: Tässä on kysymys muustakin kuin Rautaruukista, vaikka se on tärkeä!) — No, mutta, arvoisa ed. Gustafsson, kuunnelkaapa nyt, mitä minä olen sanomassa. Se helpottaisi elämäänne tulevaisuudessakin. Ja siihen helpottavaan elämään kuuluu, että te kuuntelette ja seuraatte tarkkaan, mitä tapahtuu. Silloin elämä taas teilläkin tulee paremmaksi. (Ed. Gustafsson: Ei tässä ole minun elämästäni kyse!)

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Tuohon vielä tarkennus, mistä edustajat Pulliainen ja Gustafsson keskustelivat. Minä peräsin ed. Rantakankaalta sitä, mitä hän lopultakin sanoi, ja se jäi niin paljon minua kiinnostamaan, että tarkistan sen varmaan huomenna eduskunnan pöytäkirjasta ja laitan sen sanomisen talteen. Jos olin oikein tarkkana, hän sanoi, että näiden yhtiöitten valtio-omistuksesta ei luovuta. Hän ei sanonut sitä, etteikö niitä myytäisi sitten. Siinä on vissi ero, kummin päin tehdään.