Anneli Kiljunen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan heti aluksi tässä kiittää hallitusta siitä, että se on korottamassa keliakiaa sairastavan ihmisen ruokavaliokorvausta, kuten tämä lakialoitekin tekee. Tämä asia on meillä juuri tällä hetkellä valiokunnassa keskusteluissa, mutta halusin siitä huolimatta tuoda sen Keliakiaryhmän puheenjohtajana tässä vaiheessa myös tähän eduskunnan keskusteluun. Keliakiaryhmä haluaa tässä yhteydessä kaikesta huolimatta, vaikka hallitus parantaa keliakiaa sairastavien ihmisten tilannetta, kuitenkin tuoda vielä parempaa yhdenvertaisuutta keliakiaa sairastavien ihmisten osalle.

Ensinnäkin keliakia on elinikäinen perinnöllinen sairaus, jonka ainoa hoito ja lääke on tarkasti noudatettava gluteeniton erikoisruokavalio. Hoitoon ei ole muita vaihtoehtoja, mikä tekee sen vähän erilaiseksi kuin esimerkiksi diabetes tai muut allergiset ruokavaliot. Kyse on selkeästä sairaudesta. Keliakiaa sairastavan on noudatettava gluteenitonta ruokavaliota kaikissa ruokailutilanteissa jokaisena päivänä, sillä pienikin määrä gluteenia vaurioittaa ohutsuolta. Hoitamaton keliakia aiheuttaa yhteiskunnalle merkittäviä lisäkustannuksia turhien lääkärissä käyntien ja keliakiaan liittyvien sairauksien hoitokuluina. Hoitamaton keliakia aiheuttaa muun muassa osteoporoosia, lapsettomuutta, maksasairauksia ja masentuneisuutta sekä vakavimmillaan ohutsuolen syöpää. Yhteiskunnan kannattaa panostaa keliakian hyvään hoitoon, koska sairauteen on olemassa tehokas täsmähoito. Ehdottoman tarkalla ruokavaliohoidolla keliakia pysyy oireettomana eikä sairaus etene. Tällöin keliakiaa sairastavat ovat myös täysin työ- ja toimintakykyisiä, yhteiskunnan tuottavia jäseniä.

Keliakiaa sairastavat ovat voineet hakea 1.10.2002 alkaen ruokavaliokorvausta gluteenittoman ruokavaliohoidon aiheuttamista lisäkustannuksista. Ruokavaliokorvauksen saajia oli 30.6. tänä vuonna yhteensä 30 651 henkilöä. Korvausta haetaan Kelasta. Korvauksen määrä on tällä hetkellä 21 euroa kuukaudessa, ja se on tarkoitettu 16 vuotta täyttäneille ja sitä vanhemmille. Korvauksen määrä on pysynyt koko sen voimassaolon ajan eli noin kymmenen vuotta samana, koska siihen ei ole tehty tasokorotuksia eikä sitä ole sidottu indeksiin. Tämä on heikentänyt merkittävästi korvauksen ostovoimaa. Elinkustannusindeksin mukaan korvauksen ostovoima on alentunut ajalla lokakuu 2002 — elokuu 2012 huomattavat 18,6 prosenttia. Nykyisellään 21 euron korvaussumman ostovoima on vuoteen 2002 verrattuna enää 17,09 euroa. Todellisuudessa ostovoima on alentunut enemmän, koska gluteenittomien tuotteiden hinnat ovat nousseet enemmän kuin vastaavien tavanomaisten tuotteiden. Indeksillä korjattuna korvauksen tulisi olla tällä hetkellä 24,90 euroa. Keliakian erityisruokavaliohoito aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia keskimäärin noin 65 euroa kuukaudessa.

Keliakiaa sairastavalle koituu sairauden hoidosta myös muita lisäkustannuksia, kuten ylimääräisiä matkakustannuksia, koska lähikauppojen valikoimat ovat suppeat, vaikka valikoima onkin laajentunut huomattavasti. Tarjouksia ei voi hyödyntää, sillä gluteenittomia tuotteita ei juuri ole tarjouksessa. Keliakiaa sairastava joutuu käyttämään tavallista enemmän aikaa ostosten tekemiseen, sillä hänen pitää aina tarkistaa elintarvikkeiden ainesosaluettelot gluteenittomuuden varmistamiseksi. Lisäksi kodin ulkopuolella ruokailtaessa gluteenittomat ruoka-annokset ovat usein tavanomaisia kalliimpia.

Hallituksen esityksen mukaan ruokavaliokorvausta ollaan vuonna 2013 nostamassa 2 euroa 60 senttiä kuukaudessa, jolloin ruokavaliokorvauksen määrä on 23,60 euroa. Tämä pieni korotus kattaa osittain kymmenen vuoden aikana tapahtunutta ostovoiman alentumista. Korotus ei kuitenkaan vielä nosta ruokavaliokorvauksen ostovoimaa tasolle, mikä sillä oli korvauksen astuessa voimaan. Ostovoiman säilymisen turvaamiseksi tulevaisuudessa on erittäin tarpeellista, että keliakiaa sairastavalle maksettava ruokavaliokorvaus sidotaan elinkustannusindeksiin. Ruokavaliokorvaus on ainoa vammaisuus, jota ei ole sidottu indeksiin. Tästä syystä Keliakiaryhmä eduskunnassa haluaa muistuttaa eduskuntaa, että yhdenvertaisuus keliakiapotilaitten sekä muitten kansalaisten välillä tältä osin tapahtuu. Korvauksen sitominen indeksiin on tärkeää myös yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisen kohtelun varmistamiseksi.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Kiljusen hyvin esittelemä laki-aloite täydentää nykyisen hallituksen ottamaa linjaa siinä, että myös keliakiaa sairastavien ihmisten asemaa tullaan parantamaan, toki pikkuhiljaa, ja varmasti tuntuu siltä, että liian hiljaa, mutta pienin askelin mennään kohti parempia aikoja.

Parantumaton sairaus on iästä riippumatta ihmisille elinikäinen riesa ja aiheuttaa todellakin hankaluuksia ja paitsi kipua ja hankaluutta arkielämässä myöskin sitten mittavia kustannusvaikutuksia, ja sen takia on hyvä, että tähän kustannuspuoleen on kiinnitetty huomiota. Jokainen, joka on kaupoissa hyllyjen reunoja katsellut sillä silmällä, kyllä huomaa, että nämä erikoisruokavaliotuotteet ovat monta kertaa kalliimpia kuin ne, mitä me muut voimme kärryihimme laittaa. Senkin takia on tärkeää, että tämänkin ryhmän — joihin kuuluvia jostain syystä Suomessakin on yhä vain enempi ja enempi — kustannuksia, välttämättömyyksiä, pyritään hiukan tasaamaan. Senkin takia tämä indeksiin sitominen on hyvä asia — kannatettavaa siis.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä tällä kaudella, alkukaudesta, jätettiin myös lakialoite siitä, että keliakiaa sairastavien vammaisetuus nostettaisiin lääkekorvausjärjestelmän erityiskorvausluokkaan, jossa 72 prosenttia kustannuksista tulisi korvattavaksi. Tällöin tämän etuuden kuuluisi olla 46,80 euroa, siis tämän kauden alun tietojen perusteella näin.

Tämä on hyvä aloite, mikä nyt on käsittelyssä, että sidottaisiin indeksiin, mutta vielä parempi oli se aloite, joka oli alkukaudesta, jonka myös itse pääsin allekirjoittamaan, kun allekirjoituksia kerättiin. Se oli nimenomaan tämä korottaminen 46,80 euroon. Ja miksi se on perusteltua? Se on perusteltua juuri siksi, että keskimäärin nämä keliaakikkojen ylimääräiset ruokamenot ovat 65 euroa kuukaudessa, mikä on todella huima summa.

Kyllä on outoa, että lääkettä jos ostaa, niin sitä kyllä sitten korvataan, mutta jos jollakin sattuu olemaan kyse siitä, että lääkkeen asemesta hoitona on ruoka, niin sitä ei vastaavasti tällä tavalla kompensoida ja korvata. Se vain huolestuttaa, arvostetaanko tässä yhteiskunnassa sitten enemmän lääkkeitä kuin ruokaa.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Keliakia on aiemmin tiedettyä yleisempi sairaus, ja sairaus on suomalaisessa väestössä yleinen. Seulontatutkimuksien perusteella keliakian esiintyvyys on aikuisväestössä noin 2 prosenttia. Tällä hetkellä vain yli 31 000 suomalaista on saanut virallisen keliakiadiagnoosin.

Taudinkuva on muuttunut vuosikymmenien aikana. Esimerkiksi vähäoireisten keliakiaa on aiempaa enemmän. Sairauden hoito on oikea ruokavalio, eli vehnä, ohra ja ruis sekä näitä viljoja ja gluteenia sisältävät elintarvikkeet on poistettava ruokavaliosta. Kaikki tiedämme, että nämä gluteenittomat tuotteet ovat huomattavasti kalliimpia kuin tavalliset peruselintarvikkeet ja aiheuttavat näille ihmisille ylimääräisiä kustannuksia.

Arvoisa puhemies! Keliakiaa sairastavat ovat voineet hakea 1.10.2000 alkaen ruokakorvausta gluteenittoman ruokahoidon aiheuttamista lisäkustannuksista. Korvaus on ollut jo kymmenen vuoden ajan 21 euroa. Nykyisellään 21 euron korvaussumman ostovoima on vuoteen 2002 verrattuna vain 17 euroa 9 senttiä.

Kannatan tätä Anneli Kiljusen tekemää laki-aloitetta, jotta ruokakorvaus korvaisi nykyistä paremmin ruokavaliosta aiheutuneet lisäkustannukset kaikille keliakiaa sairastaville suomalaisille ihmisille.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Minäkin kannatan lämpimästi edustaja Kiljusen tekemää lakialoitetta, sillä tiedän omasta perhepiiristäni, miten kalliiksi gluteeniton ruokavalio tulee.

Kuten täällä on todettu, ruokavalio on ainoa ja välttämätön hoito keliakiaan. Valitettavasti ruokavaliohoidon toteuttaminen on edelleen työlästä, sillä gluteenittomia elintarvikkeita ei pienillä paikkakunnilla usein ole edes saatavilla. Vaikka ne ovat todellakin lisääntyneet, niitä ei vielä joka paikasta löydy.

On hyvä asia, että korvaukseen tulee pieni korotus ensi vuonna, mutta se ei valitettavasti korvaa ruokavaliohoidon kustannusten nousua. Ehdotettu indeksiin sitominen on perusteltua myös siksi, että keliakian hoidon ruokavaliokorvaus on todellakin ainoa vammaisetuisuus, jota ei vielä tähän mennessä ole indeksiin sidottu.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannatan tätä edustaja Anneli Kiljusen Eduskunnan keliakiaryhmän puheenjohtajana tekemää lakialoitetta. Itselläni ei ole lähipiirissä keliakiaa sairastavia, mutta vähän kauempaa olen asiaa seurannut, ja kysymyksessä on hyvin hankala asia. Tämmöinen indeksisidonnaisuus on nimenomaan vammaisetuuksissa hyvin paikallaan, koska helpostihan tämmöiset korotukset sitten unohtuvat, niin kuin tässä on tapahtunut kymmenen vuoden ajan.

Se tässä askarruttaa, mihin tämä perustuu, että tämä korvauksen ostovoima noin kymmenessä vuodessa on alentunut vain 18,6 prosenttia. Pyytäisin oikeastaan, että edustaja Kiljunen valottaisi tätä laskelmaa ja sitä, onko myöskin Keliakialiiton ajatusten mukainen tämä korotustarve, mikä tässä nyt esitetään.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kertaamatta noita edustaja Kiljusen kertomia perusteluita tälle lakialoitteelle haluaisin katsoa vähän pidemmälle tulevaisuuteen. Nimittäin tämä keliakiakorvauksen määrähän, mikä tällä hetkellä maksetaan, on auttamattomasti liian pieni, liian vähäinen, ja esityksiä korkeammasta korvaustasosta on toki esitetty, mutta hallitus on näissä puitteissa esittämässä nyt sitten tätä summaa, joka on päälle 20 euron. Itse toista kertaa nyt pääsin korottamaan tätä summaa, ja se on tietysti hieno asia, mutta väli on tosi harva. On kaksi asiaa, mitkä haluaisin nostaa tulevaisuutta silmällä pitäen esille:

Ensinnäkin, kun tätä vammaisetuutta henkilö saa, niin käytännössä se merkitsee sitä, että häneltä poistetaan monia muita vammaisetuuksia. Minusta tämä ei voi olla oikein, koska tämä on niin erilainen ja erillinen ja ei-lääkehoidolla paraneva sairaus: en ymmärrä, mitä varten vammaisetuudet tässä vaikuttavat toisiinsa. Siellä on yksi valvomisen paikka.

Toinen asia liittyy sitten ravintoterapeutteihin, joita monissa kunnissa ja monissa sairaaloissa tällä hetkellä ei ole, ja kuitenkin peruskysymys on se, minkälaista ravintoa nämä keliakiaa sairastavat käyttävät. Silloin olisi erittäin tärkeää se, että heille annettaisiin oikeaa ravintotietoa ja he voisivat muodostaa ruokavalionsa sen mukaan. Tietoisuuden lisääminen tämän taudin hoidossa on ensiarvoisen tärkeää.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia näistä puheenvuoroista tämän asian osalta.

Ensinnäkin tämä, mistä nämä luvut esimerkiksi tänne elinkustannusindeksin mukaiseen korvauksen ostovoimaan ovat tulleet: Tämän tutkimuksen ovat toteuttaneet Kuluttajavirasto sekä Keliakialiitto. Heidän tutkimustensa perusteella täksi alenemaksi on arvioitu 18,6 prosenttia, mikä minustakin kuulosti ekaksi pieneltä, mutta haluan luottaa niihin tutkimustietoihin, joita Keliakialiitto on toteuttanut. 24 euroa 90 senttiä oli Keliakialiiton alkuperäinen esitys jossain vaiheessa, kun tätä keskustelua käytiin, mutta nyt sitten tämän prosessin myötä tilanne on muuttunut muutaman sentin heikommaksi.

Haluaisin puuttua tähän samaan asiaan, jonka edustaja Kerola toi esille, joka ei koske ainoastaan keliakiapotilaita tai keliakiaihmisiä. Se on tämä ravitsemusterapeuttien puute ja oikeastaan tämän ravitsemuksen arvostuskin myös terveyden ja sairauden hoidossa. Meillä on tällä hetkellä julkisella sektorilla, jos en nyt väärin muista, noin 140 ravitsemusterapeuttia, jotka eivät missään nimessä riitä auttamaan ja tukemaan, eivät keliaakikoita eivätkä muitakaan potilasryhmiä näiden ravintotietoisuuden lisäämisessä. Siinä mielessä tässä on varmaan meille kaikille yhteistä haastetta myös, että me saisimme lisää ravitsemusterapeutteja normaalin terveydenhuollon palveluitten piiriin, jotta entistä useampi ihminen saisi oikeaa tietoa oikeasta ravinnosta, ja varsinkin tietysti keliakiaihmisten osalta tämä on ihan heidän elämänsä ehto, että he syövät oikeaa ravintoa, ja ravitsemusterapeutit voivat osaltaan siinä heitä avittaa.