2 luku
Osakeyhtiön nettovarallisuus ja osakkeen matemaattinen
arvo
Osakeyhtiön nettovarallisuus
2 §
Muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön nettovarallisuus
Tuloverolain 33 b §:ssä tarkoitetun kotimaisen
yhtiön osakkeen verovuoden matemaattinen arvo lasketaan
verovuotta edeltävän vuoden yhtiön tilinpäätöksen
mukaisen tarkistetun nettovarallisuuden perusteella. Yhtiön
nettovarallisuus saadaan vähentämällä yhtiön
varoista yhtiön velat.
Yhtiön varoja ovat yhtiön käyttö-,
vaihto-, sijoitus- ja rahoitusomaisuus sekä muu sellainen omaisuus
ja sellaiset pitkävaikutteiset menot, joilla on varallisuusarvoa.
Varoina ei kuitenkaan pidetä kirjanpitolain (1336/1997)
5 luvun 18 §:n mukaisia laskennallisia verosaamisia.
Velkana pidetään taseen vastattaviin
vieraaseen pääomaan merkittyjä eriä.
Velkana pidetään myös:
1) vakuutuslaitoksen korvaus- ja vakuutusmaksuvastuuta
sekä eläkesäätiön ja
muun eläkelaitoksen eläkesitoumuksista johtuvaa
vakuutusteknisten perusteiden mukaan laskettua eläkevastuuta;
2) elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968)
48 a §:ssä tarkoitettua lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa
harjoittavan vakuutusyhtiön vakavaraisuutensa parantamiseksi
tekemää varausta;
3) pääomalainaa silloin, kun se on
taloudelliselta luonteeltaan vierasta pääomaa.
Velkana ei pidetä kirjanpitolain 5 luvun 18 §:n
mukaisia laskennallisia verovelkoja.
3 §
Yhtiön varojen arvostaminen
Rahoitusomaisuuteen kuuluvan saamisen arvoksi katsotaan nimellisarvo
ja muun rahoitusomaisuuden arvoksi hankintameno, joista molemmista
on tehty elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 17 §:ssä tarkoitetut
arvonalentumisvähennykset. Ulkomaarahan määräisen
saamisen arvoksi katsotaan kuitenkin kirjanpitolain 5 luvun 3 §:ssä tarkoitettu
arvo.
Vaihto-omaisuuden arvoksi katsotaan hankintameno, josta on vähennetty
elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 28 §:n 1 momentissa tarkoitettu
arvonalentumisvähennys.
Sijoitusomaisuuden arvoksi katsotaan hankintamenon ja elinkeinotulon
verottamisesta annetun lain 5 §:n 6 kohdassa tarkoitetun
arvonkorotuksen yhteismäärä, josta on
vähennetty mainitun lain 29 §:ssä tarkoitettu
arvonalentumisvähennys.
Käyttöomaisuuden sekä sellaisten
pitkävaikutteisten menojen, joilla on varallisuusarvoa, arvoksi
katsotaan verovuoden päättyessä tuloverotuksessa
poistamatta oleva arvo.
Muuhun kuin vaihto- tai sijoitusomaisuuteen kuuluva kiinteistö,
rakennus ja rakennelma arvostetaan 1 ja 4 momentista poiketen verovuotta edeltävän
vuoden vertailuarvoon, jos se on poistamatonta hankintamenoa suurempi.
Metsän vertailuarvona pidetään 7 §:ssä tarkoitettua
arvoa ja maatalousmaan vertailuarvona 20 §:n mukaista arvoa,
kiinteistöverolain (654/1992) 3 §:ssä tarkoitetun
muun kiinteistön samoin kuin metsäveroasetuksen
(1208/1991) 5 §:ssä tarkoitetun
alueen vertailuarvona nollaa sekä muun kiinteistön
vertailuarvona tämän lain 5 luvussa tarkoitettua
verotusarvoa.
Muuhun kuin vaihto- tai sijoitusomaisuuteen kuuluvat julkisesti
noteeratut arvopaperit ja sijoitusrahasto-osuudet sekä tässä luvussa
tarkoitetun yhtiön osakkeet, lukuun ottamatta asunto-osakeyhtiön
ja määrätyn huoneiston hallintaan oikeuttavan
kiinteistöosakeyhtiön osakkeita, arvostetaan 1
ja 4 momentista poiketen niiden yhteenlaskettuun verovuotta edeltävän
vuoden 4 ja 5 §:ssä tarkoitettuun vertailuarvoon,
jos se on niiden yhteenlaskettua poistamatonta hankintamenoa suurempi.
Muuhun kuin elinkeinotoimintaan kuuluvat varat arvostetaan vastaavasti
soveltuvin osin tässä pykälässä tarkoitetulla
tavalla.
Jos yhtiön tilikausi päättyy 30 päivänä syyskuuta
tai sitä ennen, yhtiön kiinteistön, rakennuksen
ja rakennelman vertailuarvona sekä arvopaperien yhteenlaskettuna
vertailuarvona tätä pykälää sovellettaessa
pidetään 5 ja 6 momentista poiketen verovuotta
edeltänyttä vuotta edeltäneen vuoden
vertailuarvoa.
4 §
Yhtiön varoihin kuuluvan noteeratun arvopaperin
vertailuarvo
Julkisesti noteeratun arvopaperin vertailuarvo on 70 prosenttia
arvopaperin tilinpäätöspäivän
mukaisesta päätöskurssista.
Julkisesti noteeratulla arvopaperilla tarkoitetaan
tässä pykälässä:
1) arvopaperimarkkinalain (495/1989) 1 luvun
3 §:ssä tarkoitetun julkisen kaupankäynnin
kohteena tai muulla säännellyllä ja viranomaisen
valvonnassa olevalla markkinalla kaupankäynnin kohteena
olevaa arvopaperia; ja
2) kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla
ja termiineillä annetun lain (772/1988) 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetussa
optioyhteisössä vakioitua johdannaissopimusta
ja arvopaperimarkkinalain 10 luvun 1 a §:ssä tarkoitettua
vakioituihin optioihin tai termiineihin rinnastettavaa
johdannaissopimusta.
Sijoitusrahastolain (48/1999) 2 §:n
2 ja 10 kohdassa tarkoitetun sijoitusrahaston ja yhteissijoitusyrityksen
osuuden vertailuarvoksi katsotaan 70 prosenttia käyvästä arvosta.
5 §
Yhtiön varoihin kuuluvan muun yhtiön osakkeen vertailuarvo
Muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön osakkeen vertailuarvo
lasketaan noudattaen matemaattisen arvon laskemista koskevia säännöksiä 2—5
momentissa säädetyin poikkeuksin.
Vertailuarvoa laskettaessa nettovarallisuudesta vähennetään
tilikaudelta jaettavaksi päätetty osinko. Vertailuarvo
saa olla enintään 50 prosenttia edellisen vuoden
vertailuarvoa korkeampi. Jos edellisen vuoden vertailuarvo
on nolla, katsotaan vertailuarvoksi verovuoden ja edellisen vuoden
vertailuarvon keskiarvo.
Verovuoden aikana tapahtunut osakepääoman
korottaminen ja alentaminen, yhtiön osakkeiden lunastaminen
ja muu hankkiminen ja luovuttaminen sekä osakkeen nimellisarvon
tai kirjanpidollisen vasta-arvon muutos otetaan osakkeen vertailuarvoa
laskettaessa huomioon, jos uusmerkinnässä osakkeiden
merkintäaika on päättynyt tai osakkeet
on hankittu tai luovutettu ennen verovuoden loppua taikka jos muu
muutos on merkitty kaupparekisteriin ennen verovuoden päättymistä.
Yhtiön nettovarallisuus lasketaan tällöin
siten, että nettovarallisuuteen lisätään
yhtiöön tullut uusi maksullinen pääoma
ja osakkeiden luovutuksessa saatu määrä sekä vähennetään
osakepääoman alentamisen ja osakkeiden lunastamisen
ja hankkimisen vuoksi yhtiön osakkaille maksettu
määrä.
Osakkeen vertailuarvo saadaan jakamalla uusi nettovarallisuus
osakkeiden uudella lukumäärällä.
Osakkeen edellisen vuoden vertailuarvo muunnetaan vertailuarvoa
määrättäessä vertailukelpoiseksi
siten, että edellisen vuoden osakkeiden yhteenlaskettuun
vertailuarvoon lisätään yhtiöön
tullut uusi maksullinen pääoma ja vähennetään
osakepääoman alentamisen ja osakkeiden lunastamisen
ja hankkimisen vuoksi yhtiön osakkaille maksetun pääoman
määrä. Näin saatu uusi osakekannan
arvo jaetaan uudella osakkeiden lukumäärällä.
6 §
Yhtiön varoihin kuuluvan ulkomaisen yhtiön osakkeen
vertailuarvo
Muun kuin julkisesti noteeratun ulkomaisen yhtiön osakkeen
vertailuarvo lasketaan noudattaen soveltuvin osin, mitä 5 §:ssä säädetään.
7 §
Yhtiön varoihin kuuluvan metsän vertailuarvo
Metsän vertailuarvoksi katsotaan metsän keskimääräinen
vuotuinen tuotto kerrottuna luvulla 10. Metsäksi luetaan
maapohja ja puusto.
Verohallitus vahvistaa vuosittain metsän keskimääräisen
vuotuisen tuoton kunnittain hehtaarilta siten, että sen
muutos kunnan verovuoden 2005 keskimääräiseen
puhtaaseen tuottoon verrattuna vastaa kuluttajahintaindeksin muutosta vuoden
2005 syyskuusta verovuoden syyskuuhun.
Jos verovuoden aikana tapahtuneen kuntajaon muutoksen
vuoksi metsälle viimeksi vahvistetut keskimääräiset
vuotuiset tuotot poikkeavat toisistaan kunnan eri osissa, metsän
viimeksi vahvistettuna keskimääräisenä vuotuisena tuottona
pidetään näiden tuottojen pinta-alojen suhteessa
painotettua keskiarvoa.
8 §
Yhtiön velkojen arvostaminen
Yhtiön velat arvostetaan niiden nimellisarvoon. Jos
velka on indeksiin tai muuhun vertailuperusteeseen sidottu, sen
arvona pidetään muuttuneen vertailuperusteen mukaista
arvoa. Ulkomaanrahan määräiset velat
arvostetaan kirjanpitolain 5 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla
tavalla.
Osakkeen matemaattinen arvo
9 §
Osakkeen matemaattinen arvo
Osakkeen matemaattinen arvo lasketaan jakamalla tarkistetun
nettovarallisuuden määrä yhtiön
ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä. Yhtiön
lunastamat ja muutoin hankkimat omat osakkeet jätetään
matemaattista arvoa laskettaessa lukuun ottamatta.
10 §
Uuden yhtiön osakkeen arvostaminen
Uuden yhtiön, jota ei voida katsoa perustetun ennestään
olemassa olleen liikkeen, ammatin, maatalouden tai metsätalouden
taikka yhtymän tai yhteisön toiminnan jatkamista
varten ja jonka ensimmäinen tilikausi ei ole päättynyt
ennen verovuoden alkua, osakkeen matemaattiseksi arvoksi katsotaan
osakkeen nimellisarvo tai nimellisarvon puuttuessa kirjanpidollinen
vasta-arvo taikka yhtiön tai sen osakkaan sitä vaatiessa
nimellisarvoa tai kirjanpidollista vasta-arvoa korkeampi osakkeen
merkintähinta.
11 §
Toimintamuodon muutoksessa siirtyneet varat ja velat
Jos aikaisemmin harjoitetun toiminnan varat ja velat ovat toimintamuodon
muutoksessa siirtyneet samoista arvoista perustetulle osakeyhtiölle,
yhtiön nettovarallisuus lasketaan siirtyvästä toiminnasta
laaditun, verovuotta edeltävän viimeisen tilinpäätöksen
perusteella. Jos yritysmuotoa muutettaessa vain osa varoista ja
veloista on siirtynyt osakeyhtiölle, vain siirtyneet varat
ja velat otetaan huomioon yhtiön nettovarallisuutta laskettaessa.
12 §
Osakepääoman muutokset
Jos osakepääoman korottaminen on tapahtunut
sen jälkeen, kun verovuoden alkua edeltänyt viimeisin
tilikausi on päättynyt, korottamisen yhteydessä merkittyjen
uusien osakkeiden matemaattiseksi arvoksi verovuonna katsotaan osakkeen
nimellisarvo. Nimellisarvon puuttuessa arvoksi katsotaan osakkeen
kirjanpidollinen vasta-arvo taikka yhtiön tai sen osakkaan
niin vaatiessa nimellisarvoa tai kirjanpidollista vasta-arvoa korkeampi
merkintähinta.
13 §
Yhtiön sulautuminen ja jakautuminen
Yhtiöiden sulautuminen, jakautuminen ja muut vastaavat
muutokset otetaan matemaattista arvoa laskettaessa erikseen huomioon.
Jos sulautuminen on tullut voimaan sen tilikauden päättymiseen
mennessä, jolta osinko jaetaan, ja osinko on nostettavissa
sen kalenterivuoden kuluessa, jonka aikana tilikausi on päättynyt,
vastaanottavan yhtiön ja kombinaatiosulautumisessa syntyvän
uuden yhtiön nettovarallisuus saadaan laskemalla yhteen
vastaanottavan yhtiön ja sulautuvien yhtiöiden
nettovarallisuudet. Vastaanottavan yhtiön varoihin ei kuitenkaan
lueta sen omistamia sulautuvan yhtiön osakkeita. Jos sulautumisvastike
muodostuu muusta kuin vastaanottavan yhtiön osakkeista, otetaan
tämä niin ikään vastaanottavan
yhtiön varallisuutta vähentävänä huomioon.
Osakkeen matemaattinen arvo saadaan jakamalla näin saatu
nettovarallisuus vastaanottavan yhtiön tai syntyneen uuden
yhtiön ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä.
Yhtiön jakautuminen otetaan huomioon jakautuvan ja
vastaanottavan yhtiön osakkeen matemaattista arvoa laskettaessa
noudattaen soveltuvin osin, mitä 2 momentissa säädetään.
14 §
Muutoksenhaku
Poiketen siitä, mitä verotusmenettelystä annetussa
laissa (1558/1995) säädetään
muutoksenhakuun oikeutetuista, osakkeen matemaattiseen arvoon saa
hakea muutosta myös osakeyhtiö, jonka osakkeen
arvosta on kysymys.
3 luku
Muun yrityksen elinkeinotoiminnan nettovarallisuus
ja sen arvo
15 §
Muun yrityksen elinkeinotoiminnan nettovarallisuus
Tuloverolain 38 ja 40 §:ssä tarkoitettu elinkeinotoiminnan
nettovarallisuus on se jäännös, joka
saadaan kun yrityksen elinkeinotoiminnan varoista vähennetään
velat.
Tuloverolain 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun
elinkeinoyhtymän elinkeinotoiminnan varoina ei pidetä yhtymän
saamisia osakkailtaan.
Luonnollisen henkilön ja kotimaisen kuolinpesän
varoina ei pidetä korkotulon lähdeverosta annetussa
laissa (1341/1990) tarkoitettua joukkovelkakirjaa eikä mainitussa
laissa tarkoitettua talletusta silloinkaan, kun talletukselle ei
ole maksettu korkoa, eikä myöskään
talletusten ja obligaatioiden veronhuojennuslaissa (726/1988) tarkoitettua
verovapaata talletusta. Sama koskee myös vastaavia Euroopan
talousalueella olevia talletuksia ja yleisön merkittäviksi
tarjottuja Euroopan talousalueella olevan julkisyhteisön
tai kirjanpitovelvollisen koronmaksajan Euroopan talousalueella
liikkeeseen laskemia joukkovelkakirjoja.
Velkana ei pidetä yrityksen omaa pääomaa
ja rahastoja tai muita kuin 2 §:n 3 momentin 2 kohdassa
tarkoitettuja varauksia.
Velkana ei myöskään pidetä 3
momentissa tarkoitettuihin talletuksiin ja joukkovelkakirjoihin
kohdistuvaa velkaa.
16 §
Yrityksen varojen arvostaminen
Yrityksen varat arvostetaan 3 §:n 1—6 momentissa
säädetyllä tavalla.
17 §
Yrityksen velkojen arvostaminen
Yrityksen velat arvostetaan 8 §:ssä säädetyllä tavalla.
18 §
Muun omaisuuden arvo
Muissa kuin edellä tässä luvussa
tarkoitetuissa tilanteissa yrityksen varoihin kuuluva omaisuus arvostetaan
siihen käypään arvoon, joka sillä oli
verovuoden päättyessä omistajan hallussa ja
sillä paikalla, missä omaisuus oli. Käyvällä arvolla
tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa.
4 luku
Muun yrityksen maatalouden nettovarallisuus ja sen
arvo
19 §
Maatalouden nettovarallisuus
Tuloverolain 38 ja 39 §:ssä tarkoitettu maatalouden
nettovarallisuus on se jäännös, joka
saadaan, kun maatalouden varoista vähennetään
velat.
Maatalouden varoihin ei lueta:
1) rahavaroja eikä saamisia;
2) tämän lain 31 §:n
3 kohdassa tarkoitettua maatilaan kuuluvan etuuden arvoa;
3) verovelvollisen maataloustuotantoa varten pitämiä kotieläimiä;
4) verovelvollisen harjoittamastaan maataloudesta
saamia tuotteita;
5) maatalouden harjoittamista varten hankittuja siemeniä,
lannoitteita, väkirehua eikä muita vastaavanlaisia
tarvikkeita;
6) viljelijälle myönnettyä ja
vahvistettua CAP-maatilatukioikeutta.
20 §
Maatalousmaan arvo
Maatalousmaan ja sen kasvuston arvoksi katsotaan maatalousmaan
keskimääräinen vuotuinen tuotto kerrottuna
luvulla seitsemän. Maatalousmaaksi katsotaan
pelto, puutarha sekä luonnonniitty ja luonnonlaidun.
Verohallitus vahvistaa vuosittain pellon keskimääräisen
vuotuisen tuoton hehtaarilta kunnittain siten, että muutos
viimeksi vahvistettuun keskimääräiseen
vuotuiseen tuottoon verrattuna vastaa kuluttajahintaindeksin muutosta
verovuotta edeltäneen vuoden syyskuusta verovuoden syyskuuhun.
Jos verovuoden aikana tapahtuneen kuntajaon muutoksen vuoksi
pellolle viimeksi vahvistetut keskimääräiset
vuotuiset tuotot poikkeavat toisistaan kunnan eri osissa, pellon
viimeksi vahvistettuna keskimääräisenä vuotuisena
tuottona pidetään näiden tuottojen pinta-alojen
suhteessa painotettua keskiarvoa.
Salaojitetun maatalousmaan arvoon lisätään Verohallituksen
vuosittain hehtaarilta vahvistama lisäarvo. Salaojituslisä vahvistetaan
siten, että sen muutos viimeksi vahvistettuun salaojituslisään
verrattuna vastaa kuluttajahintaindeksin muutosta verovuotta edeltäneen
vuoden syyskuusta verovuoden syyskuuhun.
21 §
Maatalouden rakennuspaikan arvo
Maatalouden tuotantorakennuksen rakennuspaikan arvo määrätään
kertomalla vastaavan suuruiselle maatalousmaalle 20 §:n
nojalla määrätty arvo neljällä.
Rakennuspaikka käsittää rakennuksen alla
olevan maan sekä sen välittömässä läheisyydessä olevan
pihamaan.
Maatalouden asuinrakennuksen rakennuspaikan arvo määrätään
siten kuin 29 §:ssä säädetään.
22 §
Maatalouden asuinrakennuksen arvo
Maatalouden asuinrakennuksen arvo määrätään
siten kuin 30 §:ssä säädetään.
23 §
Maatalouden tuotantorakennuksen arvo
Maatalouden tuotantorakennuksen tai rakennelman arvoksi katsotaan
tuloverotuksessa verovuoden päättyessä poistamatta
oleva rakennuksen ja rakennelman hankintamenon osa.
24 §
Maatalouteen kuuluvan erikseen hankitun CAP-maatilatukioikeuden
arvo
Erikseen hankitun CAP-maatilatukioikeuden arvona pidetään
verovuoden päättyessä tuloverotuksessa
poistamatta olevaa hankintamenon osaa.
25 §
Maatalouden koneiden ja laitteiden arvo
Maatalouden koneiden, kaluston ja laitteiden arvoksi katsotaan
verovuoden päättyessä tuloverotuksessa
poistamatta oleva omaisuuden hankintamenon osa, ei kuitenkaan käypää arvoa
korkeampaa määrää.
26 §
Maatalouteen kuuluvan osakkeen ja osuuden arvo
Maatalouteen kuuluvan osakkeen arvona pidetään
4—6 §:ssä tarkoitettua vertailuarvoa.
Maatalouteen kuuluvan osuuskunnan osuuden arvo lasketaan osuusmaksun
suuruutta vastaavaksi. Jos osuuden omistamiseen liittyy erityisiä etuja,
jotka edellyttävät poikkeamista tästä menettelystä,
voidaan osuuden verotusarvo vahvistaa tarvittaessa noudattaen, mitä osakkeen
matemaattisen arvon laskemisesta säädetään.
27 §
Muun omaisuuden arvo
Muissa kuin tässä luvussa tarkoitetuissa tilanteissa
maatalouden varoihin kuuluva omaisuus arvostetaan siihen käypään
arvoon, joka sillä oli verovuoden päättyessä omistajan
hallussa ja sillä paikalla, missä omaisuus oli.
Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden
todennäköistä luovutushintaa.
5 luku
Kiinteistön verotusarvo
28 §
Kiinteistön verotusarvo
Kiinteistön verotusarvo määrätään
erikseen maapohjan ja rakennusten osalta.
29 §
Kiinteistön maapohjan verotusarvo
Maapohjan verotusarvoa määrättäessä on otettava
huomioon kiinteistön käyttötarkoitus, rakennusoikeus,
sijainti, liikenneyhteydet, sopivuus rakennustarkoituksiin, kunnallisteknisten töiden
valmiusaste sekä laadultaan ja sijainniltaan vastaavista
kiinteistöistä paikkakunnalla vapaassa kaupassa
normaaleissa oloissa maksettujen hintojen perusteella todettu kohtuullinen hintataso.
Maapohjana pidetään myös sellaista maatilaan
kuuluvaa rakennusmaa-aluetta, jolle on vahvistettu asemakaava. Maapohjan
verotusarvoon luetaan myös oikeus rakennettuun tai rakenteilla
olevan kosken vesivoimaan.
Sellaiselle maatilaan kuuluvalle rakennusmaa-alueelle, josta
verovelvollinen on myynyt ja voi edelleen myydä maata rakennustarkoituksiin,
arvo määrätään noudattaen
soveltuvin osin 1 momentin säännöksiä.
Lisäksi on otettava huomioon rakennusmaa-alueesta teiksi
ja yleisiksi alueiksi käytettävän maan
osuus sekä se aika, jonka arvioidaan kuluvan ennen kuin
maata todennäköisesti tullaan käyttämään
rakennusmaana.
Jollei tontin tai rakennuspaikan rakennusoikeutta ole käytetty
täyteen määrään ja
jollei sillä olevien rakennusten arvo ole tontin arvoon
verrattuna vähäinen, tontin arvoa on alennettava kohtuullisesti.
Verohallitus vahvistaa vuosittain verotusta varten kunkin kunnan
osalta tarkemmat laskentaperusteet, joiden mukaan rakennusmaan verotusarvo
lasketaan.
30 §
Rakennuksen ja rakennelman verotusarvo
Rakennuksen, rakennelman ja vesivoimalaitoksen arvoksi
katsotaan jälleenhankinta-arvo vähennettynä seuraavilla
vuotuisilla ikäalennuksilla:
1) asuin-, toimisto- ja muu niihin verrattava rakennus:
puinen 1,25 % ja kivinen 1 %;
2) myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja-,
talous- ja muu niihin verrattava rakennus sekä muu kuin
vesivoimalaitokseen kuuluva voima- asema: puinen 5 % ja
kivinen 4 %;
3) varasto- ja muu rakennelma 10 %;
4) vesivoimalaitokseen kuuluva rakennus, pato, allas
ja muu rakennelma 1 %;
5) välittömästi ydinvoimalaitostoimintaa
palveleva rakennus tai rakennelma 2,5 %.
Valtiovarainministeriön asetuksella säädetään
tarkemmin jälleenhankinta-arvon laskemisesta.
Jos rakennus tai rakennelma on vaurioitunut tai muutoin menettänyt
arvoaan enemmän kuin ikäalennukset edellyttävät,
jälleenhankinta-arvoa vähennetään
arvon alenemista vastaavalla määrällä.
Jos rakennuksessa tai rakennelmassa on sen valmistumisen jälkeen
suoritettu perusparannuksia tai huomattavia kunnossapitotöitä,
on ikäalennusta harkinnan mukaan alennettava.
Käytössä olevan rakennuksen tai rakennelman
arvoksi katsotaan 1 momentin säännösten estämättä vähintään
20 prosenttia rakennuksen tai rakennelman jälleenhankinta-arvosta.
Edellä 1 momentin 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen rakennusten
ja rakennelmien arvoksi katsotaan kuitenkin aina vähintään
40 prosenttia niiden jälleenhankinta-arvosta.
31 §
Maatilan tuotantorakennuksen, rakennuspaikan ja eräiden
etuuksien verotusarvo
Poiketen siitä, mitä edellä tässä luvussa
säädetään, katsotaan maa- ja
metsätalouteen kuuluvan:
1) tuotantorakennuksen verotusarvoksi tuloverotuksessa
verovuoden päättyessä poistamatta oleva
rakennuksen ja rakennelman hankintamenon osa;
2) tuotantorakennuksen rakennuspaikan, joka käsittää rakennuksen
alla olevan maan sekä sen välittömässä läheisyydessä olevan
pihamaan, arvoksi vastaavan suuruiselle maatalousmaalle 20 §:n
nojalla määrätty arvo kerrottuna neljällä; ja
3) kiven-, soran-, saven- ja turpeenottopaikan tai
muu vastaavan etuuden, jota käytetään
muuhun kuin maa- tai metsätalouden omiin tarpeisiin, arvoksi
se pääoma-arvo, joka sillä on verovuoden
päättyessä laskettuna etuudesta saatavan
puhtaan tulon, etuuden todennäköisen kestoajan
ja kahdeksan prosentin korkokannan mukaan.
32 §
Kiinteistön verotusarvon enimmäismäärä
Jos kiinteistön kiinteistöveron alaisten osien ja
etuuksien verotusarvojen yhteismäärä on
näiden osuuksien ja etuuksien yhteenlaskettua käypää arvoa
suurempi, katsotaan kiinteistön kiinteistöveron
alaisten osien ja etuuksien arvoksi niiden käypä arvo.
Käyvällä arvolla tarkoitetaan sitä käypää arvoa,
joka omaisuudella oli verovuoden päätyessä omistajan
hallussa ja sillä paikalla, missä omaisuus oli,
tai omaisuuden todennäköistä luovutushintaa,
jos se on edellä mainittua arvoa suurempi.