EDUSKUNNAN VASTAUS 85/2007 vp

EV 85/2007 vp - HE 61/2007 vp

Hallituksen esitys laeiksi nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta sekä sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettujen lakien muuttamisesta sekä laiksi yksityisestä huvialuksesta suoritettavasta polttoainemaksusta

Asia

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksensä laeiksi nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta sekä sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettujen lakien muuttamisesta sekä laiksi yksityisestä huvialuksesta suoritettavasta polttoainemaksusta (HE 61/2007 vp).

Valiokuntakäsittely

Valtiovarainvaliokunta on antanut asiasta mietinnön (VaVM 17/2007 vp).

Päätös

Eduskunta on hyväksynyt seuraavat lait:

Laki

nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1472/1994) 1, 2, 2 a ja 3 §, 7 §:n 2 momentti, 9, 9 a ja 10 § sekä lain liitteenä oleva verotaulukko,

sellaisina kuin niistä ovat 2 § osaksi laeissa 901/1995, 1259/1996, 921/1997, 757/2001, 1169/2002 ja 394/2004, 2 a § mainitussa laissa 921/1997, 3 § mainitussa laissa 901/1995, 9 § mainituissa laeissa 1259/1996, 921/1997 ja 1169/2002, 9 a § mainitussa laissa 921/1997 ja laissa 918/2001, 10 § osaksi mainitussa laissa 1259/1996 ja lain liitteenä oleva verotaulukko mainitussa laissa 394/2004, sekä

lisätään lakiin uusi 2 b, 2 c, 11 a ja 12 a § seuraavasti:

1 §

Nestemäisistä polttoaineista ja 2 a §:ssä tarkoitetuista tuotteista on suoritettava valtiolle valmisteverona perusveroa ja lisäveroa sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Varmuusvarastoinnista ja muusta huoltovarmuuden turvaamisesta valtiolle aiheutuvien menojen rahoittamiseksi on nestemäisistä polttoaineista ja 2 a §:ssä tarkoitetuista tuotteista lisäksi suoritettava huoltovarmuusmaksua huoltovarmuuden turvaamisesta annetussa laissa (1390/1992) tarkoitettuun huoltovarmuusrahastoon sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Nestemäiseen polttoaineeseen ja 2 a §:ssä tarkoitettuun tuotteeseen lisätystä apuaineesta on suoritettava valmisteveroa ja huoltovarmuusmaksua samojen perusteiden mukaan kuin siitä polttoaineesta, johon apuainetta on lisätty.

2 §

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) nestemäisillä polttoaineilla:

a) tullitariffin nimikkeisiin 1507—1518 kuuluvia tuotteita, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi lämmitys- tai moottoripolttoaineina;

b) tullitariffin nimikkeisiin 2706—2710, 2711 12 ja 2711 13 sekä 2712—2715 kuuluvia tuotteita;

c) tullitariffin nimikkeisiin 2901 ja 2902 kuuluvia tuotteita;

d) tullitariffin nimikkeeseen 2905 11 00 kuuluvia tuotteita, jotka eivät ole synteettisesti tuotettuja, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi lämmitys- tai moottoripolttoaineina;

e) tullitariffin nimikkeeseen 3403 kuuluvia tuotteita;

f) tullitariffin nimikkeeseen 3811 kuuluvia tuotteita;

g) tullitariffin nimikkeeseen 3817 kuuluvia tuotteita;

h) tullitariffin nimikkeeseen 3824 90 99 kuuluvia tuotteita, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi lämmitys- tai moottoripolttoaineina;

2) tullitariffin nimikkeellä tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta annetun komission asetuksen (EY) N:o 2031/2001 nimikkeistöä;

3) moottoribensiinillä tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa polttomoottoreissa käytettäväksi soveltuvaa bensiiniä, jonka oktaaniluku on 75 RON tai enemmän määriteltynä ASTM D 2699- tai EN 25164 -menetelmällä;

4) reformuloidulla rikittömällä moottoribensiinillä tuotetta, joka alla mainittujen ominaisuuksien osalta vastaa asianomaista raja-arvoa:

Ominaisuus Raja-arvo
Happipitoisuus 2,0 £ O2 £ 2,7 painoprosenttia
Rikkipitoisuus Enintään 10 milligrammaa kiloa kohden
Höyrynpaine:
— tuote, joka on luovutettu kulutukseen 1.6.—31.8., sanotut päivät mukaan lukien Enintään 70 kPa
— tuote, joka on luovutettu kulutukseen 1.9.—31.5., sanotut päivät mukaan lukien Enintään 90 kPa

5) dieselöljyllä tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa dieselöljyä;

6) rikittömällä dieselöljyllä tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa dieselöljyä, jonka rikkipitoisuus on enintään 10 milligrammaa kiloa kohden;

7) lentobensiinillä tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa lentokoneiden polttomoottoreissa käytettäväksi soveltuvaa polttoainetta määriteltynä ASTM D 910-, ASTM D 6227- tai DEF STAN 91-90 -menetelmällä;

8) lentopetrolilla tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa lentokoneiden turbiini- tai dieselmoottoreissa käytettäväksi soveltuvaa polttoainetta määriteltynä ASTM D 1655-, ASTM D 6615-, DEF STAN 91-91-, GOST 10227- tai NATO code F-35 -menetelmällä;

9) kevyellä polttoöljyllä tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa lämmityksessä sekä työkoneissa ja kiinteästi asennetuissa moottoreissa käytettäväksi soveltuvaa dieselöljyä ja kaasuöljyä, josta EN ISO 3405- tai ASTM D 86 -menetelmän mukaan vähintään 85 tilavuusprosenttia häviöt mukaan luettuina tislautuu 350 celsiusasteessa, ja joka on tehty tunnistettavaksi kuten nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa asetuksessa (1547/1994) on määrätty. Kevyen polttoöljyn käytöstä ajoneuvojen ja vesikulkuneuvojen polttoaineena säädetään polttoainemaksusta annetussa laissa (1280/2003) sekä yksityisestä huvialuksesta suoritettavasta polttoainemaksusta annetussa laissa ( / );

10) raskaalla polttoöljyllä dieselöljyä ja kevyttä polttoöljyä lukuun ottamatta tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa lämmitykseen tarkoitettua öljyä ja öljyvalmistetta, josta EN ISO 3405- tai ASTM D 86 -menetelmän mukaan vähemmän kuin 65 tilavuusprosenttia häviöt mukaan luettuina tislautuu 250 celciusasteessa tai joista näillä menetelmillä ei 250 celsiusasteen lämpötilassa voida määrittää tilavuusprosenttia;

11) biopolttoöljyllä lämmityksessä sekä kiinteästi asennetuissa dieselmoottoreissa ja dieselmoottorilla varustetuissa työkoneissa käytettäväksi soveltuvaa polttoainetta, joka on valmistettu biomassasta; biomassalla tarkoitetaan maataloudesta, kasvi- ja eläinaineet mukaan lukien, kalataloudesta, metsätaloudesta ja niihin liittyvästä teollisuudesta peräisin olevien tuotteiden, jätteiden ja jätetuotteiden biohajoavaa osaa sekä teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden biohajoavaa osaa;

12) nestekaasulla tullitariffin nimikkeisiin 2711 12 ja 2711 13 kuuluvia propaanista, butaanista tai niiden seoksista muodostuvia, nestemäisessä olomuodossa olevia kaasuja;

13) hiilivedyllä orgaanisia yhdisteitä, jotka koostuvat hiilestä ja vedystä tai tuotteita, jotka sisältävät hiilivetyseoksia;

14) lämmityksellä polttoaineiden käyttöä polttotarkoituksiin;

15) yksityisellä huvi-ilmailulla ilma-aluksen käyttöä luonnollisen tai oikeushenkilön toimesta sen omistajana, vuokraajana tai sen muulla tavoin käyttöönsä saaneena muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin ja erityisesti muihin tarkoituksiin kuin vastiketta vastaan tai julkisten viranomaisten tarkoituksiin tapahtuviin henkilöiden tai tavaroiden kuljetuksiin taikka palvelujen tarjoamiseen;

16) yksityisellä huvialuksella alusta, jota luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö käyttää sen omistajana, vuokraajana tai sen muulla tavoin käyttöönsä saaneena muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin ja erityisesti muihin tarkoituksiin kuin vastiketta vastaan taikka julkisten viranomaisten tarkoituksiin tapahtuviin matkustajien tai tavaroiden kuljetuksiin tai palvelujen tarjoamiseen;

17) ammattimaisella kalastuksella toimintaa, jossa sen harjoittaja saa kalastuksesta ja pyytämänsä saaliin jalostamisesta toimeentulonsa tai oleellisen osan siitä siten, että hänen mainitusta toiminnasta saamansa myyntitulot (kalastuksen kokonaistulo), ovat vähintään 30 prosenttia kalastajan saamien kaikkien elinkeinotoiminnan kokonaistulojen, palkkatulojen ja muiden hänen säännöllisesti saamiensa kokonaistulojen yhteismäärästä; yhtiön tai osuuskunnan osakkaana kalastusta harjoittavan kalastajan kalastuksen kokonaistuloihin luetaan myös yhtiön tai osuuskunnan kalastuksen kokonaistuloista hänelle kuuluva osuus; toisen palveluksessa olevan kalastajan kalastuksen kokonaistuloihin luetaan myös hänen kalastuksesta saamansa palkkatulot; kalastuksen harjoittajan tulee olla merkitty ammattikalastajarekisteriin ja ammattimaiseen kalastukseen käytettävän kalastusaluksen tulee olla merkitty kalastusalusrekisteriin, siten kuin Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta annetussa laissa (1139/1994) tai sen nojalla säädetään tai määrätään;

18) yhdistetyllä sähkön ja lämmön tuotannolla voimalaitoksen verokaudella tapahtuvaa sähkön ja lämmön tuotantoa hyötykäyttöön joko samalla kertaa tai kumpaakin erikseen.

2 a §

Niitä nestemäisiä polttoaineita, joille ei ole lain liitteenä olevassa verotaulukossa verotasoa, on verotettava käyttötarkoituksensa perusteella verotaulukossa säädetyn vastaavan moottori- tai lämmityspolttoaineen verotason mukaisesti.

Edellä 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettujen nestemäisten polttoaineiden lisäksi kaikkia muitakin tuotteita, joita käytetään tai jotka on tarkoitettu käytettäviksi taikka joita myydään moottoripolttoaineina tai moottoripolttoaineen apuaineena, lisäaineena tai moottoripolttoaineiden tilavuutta lisäävinä aineina, on verotettava verotaulukossa säädetyn vastaavan moottoripolttoaineen verotason mukaisesti.

Edellä 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettujen nestemäisten polttoaineiden lisäksi kaikki muut hiilivedyt, turvetta lukuun ottamatta, joita käytetään tai jotka on tarkoitettu käytettäviksi taikka joita myydään lämmitykseen on verotettava verotaulukossa säädetyn vastaavan lämmityspolttoaineen verotason mukaisesti.

Tätä pykälää ei sovelleta kaasumaisiin ja kiinteisiin polttoaineisiin, joiden valmisteveronalaisuudesta säädetään sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1260/1996).

2 b §

Valmisteverotuslain (1469/1994) 1 ja 12 luvussa säänneltyä valvonta- ja siirtojärjestelmää sovelletaan seuraaviin nestemäisiin polttoaineisiin:

1) tullitariffin nimikkeisiin 1507—1518 kuuluviin tuotteisiin, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi lämmitys- tai moottoripolttoaineina;

2) tullitariffin nimikkeisiin 2707 10, 2707 20, 2707 30 ja 2707 50 kuuluviin tuotteisiin;

3) tullitariffin nimikkeisiin 2710 11—2710 19 69 kuuluviin tuotteisiin; tullitariffin nimikkeisiin 2710 11 21, 2710 11 25 ja 2710 19 29 kuuluviin tuotteisiin kuitenkin vain, kun niitä siirretään pakkaamattomina tukkuerinä;

4) tullitariffin nimikkeeseen 2711 kuuluviin tuotteisiin lukuun ottamatta tullitariffin nimikkeisiin 2711 11, 2711 21 ja 2711 29 kuuluvia tuotteita;

5) tullitariffin nimikkeeseen 2901 10 kuuluvat tuotteet;

6) tullitariffin nimikkeisiin 2902 20, 2902 30, 2902 41, 2902 42, 2902 43 ja 2902 44 kuuluviin tuotteisiin;

7) tullitariffin nimikkeeseen 2905 11 00 kuuluviin tuotteisiin, jotka eivät ole synteettisesti tuotettuja, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi lämmitys- tai moottoripolttoaineina;

8) tullitariffin nimikkeeseen 3824 90 99 kuuluviin tuotteisiin, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi lämmitys- tai moottoripolttoaineina.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää valmisteverotuslain 1 ja 12 luvuissa säännellyn valvonta- ja siirtojärjestelmän soveltamisesta myös muihin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin tuotteisiin. Lisäksi valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, ettei 1 momentissa tarkoitettuihin tuotteisiin lukuun ottamatta verotaulukossa mainittuja nestemäisiä polttoaineita sovelleta valmisteverotuslain 12 luvussa säädettyä tuotteiden siirtämistä koskevia säädöksiä, jos Suomi ja toinen Euroopan yhteisön jäsenvaltio ovat näin kahdenkeskisen sopimuksen perusteella sopineet.

2 c §

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tässä laissa mainittujen tullitariffin nimikkeiden päivittämisestä vastaamaan voimassa olevia nimikkeitä edellyttäen, että tämä ei johda minkään nestemäisen polttoaineen lisäämiseen tai poistamiseen tämän lain alaisuudesta eikä veron määrän muutoksiin.

3 §

Sen lisäksi, mitä valmisteverotuslaissa säädetään verovelvollisuudesta, valmisteveroa ja huoltovarmuusmaksua on velvollinen suorittamaan:

1) se, jolle polttoainetta on luovutettu valtion varmuusvarastosta;

2) polttoaineen kauppaa harjoittava liike polttoaineeseen lisäämistään apuaineista;

3) se, joka luovuttaa tai käyttää 2 a §:ssä tarkoitettua korvaavaa polttoainetta mainitussa pykälässä säädettyihin tarkoituksiin.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun verovelvolliseen sovelletaan soveltuvin osin, mitä valmisteverotuslaissa säädetään rekisteröidystä elinkeinonharjoittajasta, jollei 2 b §:stä muuta johdu.

7 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Valopetroli on niin ikään tehtävä tunnistettavaksi siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään.

9 §

Valmisteverottomia ja huoltovarmuusmaksuttomia ovat sen lisäksi, mitä valmisteverotuslaissa säädetään:

1) polttoaineet, jotka myydään, luovutetaan tai maahantuodaan valtion varmuusvarastoon;

2) polttoaineet, jotka käytetään energianlähteenä öljynjalostusprosessissa;

3) polttoaineet, jotka käytetään teollisessa tuotannossa raaka- tai apuaineena taikka välittömästi ensikäytössä tavaran valmistuksessa;

4) polttoaineet, jotka käytetään alusliikenteen polttoaineena muuten kuin yksityisellä huvialuksella; kalastusalusten polttoaineet ovat kuitenkin verottomia siltä osin kuin niitä käytetään 2 §:n 17 kohdassa tarkoitettuun ammattimaiseen kalastukseen;

5) sähköntuotannossa ja erillisen sähköntuotannon ylösajossa, alasajossa tai tuotantovalmiuden ylläpitämisessä käytettävät polttoaineet, lukuun ottamatta polttoaineita, jotka käytetään sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 5 §:n 2 momentissa mainittuun tarkoitukseen;

6) polttoaineet, jotka käytetään lentoliikenteen polttoaineena muuten kuin yksityisessä huvi-ilmailussa;

7) biopolttoöljy; sekä

8) nestekaasu.

9 a §

Edellä 9 §:n 2, 3 ja 5 kohdassa tarkoitettu verottomuus toteutetaan palauttamalla hakemuksesta tuotteista suoritettu vero käyttäjälle, jos polttoaineen on käyttänyt verottomaan tarkoitukseen muu kuin valtuutettu varastonpitäjä. Hakemus veron palauttamiseksi on tehtävä tuotteiden käyttöpaikan tulliviranomaiselle.

Edellä 9 §:n 4 kohdassa tarkoitettu verottomuus toteutetaan palauttamalla hakemuksesta alusliikenteen harjoittajalle aluksen sanottuun tarkoitukseen käyttämästä polttoaineesta suoritettu vero. Hakemus veron palauttamiseksi on tehtävä aluksen kotipaikan tulliviranomaiselle. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää niistä alustyypeistä, alusryhmistä tai tiettyyn käyttötarkoitukseen käytettävistä aluksista, jotka voivat hankkia verotonta polttoainetta suoraan valtuutetun varastonpitäjän verottomasta varastosta tai muulla tavoin järjestettynä.

Edellä 9 §:n 6 kohdassa tarkoitettu verottomuus toteutetaan palauttamalla hakemuksesta lentoliikenteen harjoittajalle ilma-aluksen sanottuun tarkoitukseen käyttämästä polttoaineesta suoritettu vero. Jos ilma-aluksessa on käytetty lentobensiinin tai lentopetrolin sijasta muuta veronalaista polttoainetta, maksetaan palautus kuitenkin enintään lentobensiinin tai lentopetrolin veroa vastaavan määrän mukaan. Hakemus veron palauttamiseksi on tehtävä ilma-aluksen kotipaikan tulliviranomaiselle. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että tietty polttoainelaatu voidaan luovuttaa verottomasti valtuutetun varastonpitäjän verottomasta varastosta ilmailukäyttöön tai että jokin ilma-alustyyppi, ilma-alusryhmä tai tiettyyn käyttötarkoitukseen käytettävä ilma-alus voi hankkia verotonta polttoainetta suoraan valtuutetun varastonpitäjän verottomasta varastosta tai muulla tavoin järjestettynä.

Palautusta haetaan kalenterivuoden tai erikseen tammi-kesäkuun ja heinä-joulukuun aikana käytetystä polttoaineesta. Palautusta on haettava kolmen vuoden kuluessa ajanjakson päättymisestä. Palautuksen edellytyksenä on, että hakija esittää luotettavan selvityksen tuotteiden verottomasta käytöstä. Veronpalautusta ei makseta, jos palautettava määrä on alle 330 euroa muilta kuin kalastusaluksilta. Palautuksen maksuajankohdasta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Jollei tässä laissa toisin säädetä, veron palauttamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä valmisteverotuslaissa tai sen nojalla veronoikaisusta, jälkiverotuksesta, veronkorotuksesta, kirjanpitovelvollisuudesta, tietojen tarkastamisesta, tietojenantovelvollisuudesta ja muutoksenhausta säädetään tai määrätään.

10 §

Ammattimaiseen kalastukseen käytettävän polttoaineen osalta 2 §:n 17 kohdassa tarkoitettujen rekisteröintimerkintöjen on oltava voimassa polttoainetta hankittaessa ja käytettäessä.

11 a §

Biopolttoöljyn valmistajaan ei sovelleta valmisteverotuslain 8 ja 9 §:ää, jos valmistetun biopolttoöljyn määrä on enintään 100 000 litraa kalenterivuodessa eikä biopolttoainetta siirretä Suomen ja toisen jäsenvaltion tai Suomen ja yhteisön ulkopuolisen maan välillä.

Biopolttoöljyn valmistajan on tehtävä kotipaikkansa tullipiirille kirjallinen ilmoitus verovelvolliseksi rekisteröitymistä varten. Verovelvolliseen sovelletaan muutoin soveltuvin osin valmisteverotuslain rekisteröityä elinkeinonharjoittajaa koskevia säännöksiä.

Rekisteriä ylläpitää Tullihallitus.

12 a §

Tulliviranomaisella on oikeus saada lentobensiinin ja -petrolin verotusta ja sen valvontaa varten tarpeellisia tietoja Ilmailuhallinnolta.

_______________

Tämä laki tulee voimaan      päivänä       kuuta 20     .

Lain 9 §:n 7 kohdassa tarkoitettua biopolttoöljyn verottomuutta sovelletaan sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona Euroopan yhteisöjen komissio on hyväksynyt veronalennuksen.

Liite

VEROTAULUKKO
Tuote Tuote-ryhmä Perusvero Lisävero Huolto-varmuus-maksu
Moottoribensiini snt/l
— reformuloitu rikitön 11 57,24 4,78 0,68
— muu laatu 21 59,89 4,78 0,68
Dieselöljy snt/l
— rikitön 31 30,67 5,38 0,35
— muu laatu 41 33,32 5,38 0,35
Kevyt polttoöljy snt/l 51 2,94 5,41 0,35
Raskas polttoöljy snt/kg 61 — 6,42 0,28
Lentopetroli snt/l 71 33,32 5,38 0,35
Lentobensiini snt/l 81 37,54 4,78 0,68

_______________

Laki

sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta 30 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain (1260/1996) 13 § ja 24 §:n 2 momentti,

muutetaan 1 ja 2 §, 7 §:n 6 kohta, 14 §, 15 §:n edellä oleva väliotsikko, 20 ja 22 § sekä lain liitteenä oleva verotaulukko,

sellaisina kuin niistä ovat 1 § osaksi laissa 447/2005, 2 § osaksi laeissa 510/1998 ja 1168/2002 sekä mainitussa laissa 447/2005, 7 §:n 6 kohta ja lain liitteenä oleva verotaulukko laissa 1058/2006, sekä

lisätään lakiin uusi 2 a ja 2 b § seuraavasti:

1 §

Sähköstä, kivihiilestä, maakaasusta, mäntyöljystä, eräistä energiatuotteista ja 2 a §:ssä tarkoitetuista tuotteista on suoritettava valtiolle valmisteverona perusveroa ja lisäveroa sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Varmuusvarastoinnista ja muusta huoltovarmuuden turvaamisesta valtiolle aiheutuvien menojen rahoittamiseksi on sähköstä, kivihiilestä, maakaasusta, mäntyöljystä, eräistä energiatuotteista ja 2 a §:ssä tarkoitetuista tuotteista lisäksi suoritettava huoltovarmuusmaksua huoltovarmuuden turvaamisesta annetussa laissa (1390/1992) tarkoitettuun huoltovarmuusrahastoon sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Tätä lakia sovelletaan biokaasuun sähköntuotannon tukien osalta.

2 §

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) sähköllä tullitariffin nimikkeeseen 2716 kuuluvaa sähköenergiaa;

2) energiatuotteella:

a) tullitariffin nimikkeeseen 2701 kuuluvaa kivihiiltä; kivihiilellä tarkoitetaan myös tullitariffin nimikkeeseen 2702 kuuluvaa ruskohiiltä, tullitariffin nimikkeeseen 2704 kuuluvaa kivihiilestä, ruskohiilestä tai turpeesta saatua koksia;

b) tullitariffin nimikkeeseen 2705 kuuluvia tuotteita;

c) tullitariffin nimikkeeseen 2711 21 00 kuuluvaa kaasumaista maakaasua;

d) tullitariffin nimikkeeseen 3803 00 10 kuuluvaa raakamäntyöljyä;

3) tullitariffin nimikkeellä viittauksia tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta annettua komission asetuksen (EY) N:o 2031/2001 nimikkeistöön;

4) sähköverkolla sähkömarkkinalain (386/1995) 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettua sähköverkkoa, jolla on sähkömarkkinaviranomaisen lupa;

5) verkonhaltijalla sähkömarkkinalain 3 §:n 8 ja 9 kohdassa tarkoitettua verkonhaltijaa;

6) teollisuudella mineraalien kaivuuta sekä tavaran valmistusta ja jalostusta teollisesti; teollisuuteen rinnastetaan vähäinen teollisuuteen kuulumattoman tukitoiminnan harjoittaminen, joka tapahtuu teollisuutta harjoittavan yrityksen tuotantopaikalla ja joka liittyy pääasiallisesti yrityksen omaan teolliseen tuotantoon; teollisuuteen rinnastetaan myös ammattimainen kasvihuoneviljely;

7) yrityksellä teollisuudessa toimivaa elinkeinonharjoittajaa, joka harjoittaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) mukaista liike- ja ammattitoimintaa;

8) tilikaudella kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettua tilikautta;

9) jalostusarvolla yrityksen tilikaudelta vahvistetun tilinpäätöksen mukaista liikevoiton tai tappion, poistojen ja arvonalentumisten sekä henkilöstökulujen yhteismäärää ilman tässä laissa tarkoitettua veronpalautusta;

10) yhdistetyllä sähkön ja lämmön tuotannolla voimalaitoksen verokaudella tapahtuvaa sähkön ja lämmön tuotantoa hyötykäyttöön joko samalla kertaa tai kumpaakin erikseen;

11) omakäyttölaitteilla niitä laitteita ja koneistoja, jotka laitoksessa tarvitaan sähkön tai sähkön ja lämmön tuottamiseen ja tuotantovalmiuden ylläpitämiseen ja jotka tarvitaan laitoksen aiheuttamien ympäristöhaittojen poistamiseen tai pienentämiseen; kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset niistä laitteistoista ja koneistoista, jotka luetaan omakäyttölaitteiksi;

12) voimalaitoksella tietyllä alueella toimivaa toiminnallista kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on tuottaa sähköä tai sähköä ja lämpöä;

13) kierrätyspolttoaineella yhdyskuntien ja yritysten polttokelpoisista, kuivista, kiinteistä ja syntypaikoilla lajitelluista jätteistä mekaanisella käsittelyllä valmistettua polttoainetta, jonka ominaisuudet tunnetaan; kierrätyspolttoaineeseen rinnastetaan jätepolttoaineista termisessä kaasutusprosessissa valmistettu tuotekaasu;

14) biokaasulla biologisen mädätysprosessin tuloksena hiilipitoisista materiaaleista muodostuvaa energiapitoista kaasuseosta;

15) metsähakkeella metsässä hakkuiden yhteydessä syntyvistä puutähteistä, kuten latvuksista, oksista, neulasista, lehdistä, kannoista ja juurakoista syntyvää polttohaketta, joka valmistetaan metsässä, terminaalissa tai tehtaalla; sekä

16) hiilivedyllä orgaanisia yhdisteitä, jotka koostuvat hiilestä ja vedystä tai tuotteita, jotka sisältävät hiilivetyseoksia.

2 a §

Edellä 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettujen energiatuotteiden lisäksi, turvetta lukuun ottamatta, kaikki muut kaasumaiset ja kiinteät hiilivedyt, joita käytetään tai jotka on tarkoitettu käytettäviksi taikka joita myydään lämmitykseen, on verotettava verotaulukossa säädetyn vastaavan lämmityspolttoaineen verokannan mukaisesti.

2 b §

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tässä laissa mainittujen tullitariffin nimikkeiden päivittämisestä vastaamaan voimassa olevia nimikkeitä edellyttäen, että tämä ei johda energiatuotteen tai sähkön lisäämiseen tai poistamiseen tämän lain alaisuudesta eikä veron määrän muutoksiin.

7 §

Valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta on sähkö:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6) jonka verkonhaltija tai 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu sähköntuottaja luovuttaa toiselle sähköntuottajalle.

14 §

Jos muu kuin valtuutettu varastonpitäjä on käyttänyt kivihiiltä 12 §:n 1 momentin 1 tai 3 kohdassa verottomaksi säädettyyn tarkoitukseen, toteutetaan verottomuus palauttamalla suoritettu vero hakemuksesta käyttäjälle. Hakemus veron palauttamiseksi on tehtävä kivihiilen käyttöpaikan tulliviranomaiselle.

Palautusta voi hakea kalenterivuoden tai erikseen tammi-kesäkuun ja heinä-joulukuun aikana käytetystä kivihiilestä. Palautusta on haettava kolmen vuoden kuluessa käyttöajanjakson päättymisestä. Palautuksen edellytyksenä on, että hakija esittää luotettavan selvityksen tuotteiden verottomasta käytöstä. Palautusta ei makseta, jos palautettava määrä on alle 330 euroa. Palautuksen maksuajankohdasta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Jollei tässä laissa toisin säädetä, veron palauttamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä valmisteverotuslaissa tai sen nojalla veronoikaisusta, jälkiverotuksesta, veronkorotuksesta, kirjanpitovelvollisuudesta, tietojen tarkastamisesta, tietojenantovelvollisuudesta, muutoksenhausta sekä valmisteverosta muutoinkin säädetään tai määrätään.

Mäntyöljy

15 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

20 §

Maakaasun valmisteveroa ja huoltovarmuusmaksua on velvollinen suorittamaan se, joka tuo Euroopan yhteisön ulkopuolelta maahan maakaasua.

22 §

Edellä 21 §:ssä tarkoitettu verottomuus toteutetaan palauttamalla hakemuksesta maakaasusta suoritettu vero käyttäjälle.

Hakemus veron palauttamiseksi on tehtävä maakaasun käyttöpaikan tulliviranomaiselle. Palautusta voi hakea kalenterivuoden tai erikseen tammi-kesäkuun ja heinä-joulukuun aikana käytetystä maakaasusta. Palautusta on haettava kolmen vuoden kuluessa edellä mainitun ajanjakson päättymisestä. Palautuksen edellytyksenä on, että hakija esittää luotettavan selvityksen tuotteiden verottomasta käytöstä. Veronpalautusta ei makseta, jos palautettava määrä on alle 330 euroa. Palautuksen maksuajankohdasta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Jollei tässä laissa toisin säädetä, veron palauttamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä valmisteverotuslaissa tai sen nojalla veronoikaisusta, jälkiverotuksesta, veronkorotuksesta, kirjanpitovelvollisuudesta, tietojen tarkastamisesta, tietojenantovelvollisuudesta, muutoksenhausta sekä valmisteverosta muutoinkin säädetään tai määrätään.

_______________

Tämä laki tulee voimaan      päivänä         kuuta 20     .

Liite

VEROTAULUKKO
Tuote Tuote-ryhmä Perus-vero Lisä-vero Huolto-varmuus-maksu
Sähkö snt/kWh
— veroluokka I 1 — 0,87 0,013
— veroluokka II 2 — 0,25 0,013
Kivihiili, kivihiilibriketit, kivihiilestä valmistetut kiinteät polttoaineet euroa/t 3 — 49,32 1,18
Maakaasu, kaasumainen euroa/MWh 5 — 2,016 0,084
Mäntyöljy snt/kg 6 6,70 — —

_______________

Laki

yksityisestä huvialuksesta suoritettavasta polttoainemaksusta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Lain soveltamisala

Yksityisestä huvialuksesta, jossa käytetään moottoribensiiniä tai dieselöljyä lievemmin verotettua tai verotonta polttoainetta, suoritetaan valtiolle polttoainemaksua siten kuin tässä laissa säädetään.

Polttoainemaksu kannetaan maksuvelvollisuuden aiheuttavan polttoaineen käytön estämiseksi. Maksuvelvollisuuden aiheuttavan polttoaineen käyttö yksityisessä huvialuksessa on kielletty.

Tätä lakia sovelletaan yksityiseen huvialukseen, jonka omistajana olevan luonnollisen henkilön tai yhteisön kotipaikka on Suomessa sekä yksityiseen huvialukseen, jonka omistajan kotipaikka on muualla kuin Suomessa, jos alusta käytetään Suomessa.

2 §

Muiden lakien soveltaminen

Polttoaineiden määritelmiin sovelletaan nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1472/1994) säädettyjä perusteita.

Jollei tässä laissa toisin säädetä, polttoainemaksun kantoon sovelletaan soveltuvin osin, mitä veronkantolaissa (609/2005) tai sen nojalla säädetään samoin kuin mitä veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/1995) sekä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään.

Jollei tässä laissa toisin säädetä, polttoainemaksua koskevien tietojen käyttöön ja luovutukseen sovelletaan soveltuvin osin, mitä vesikulkuneuvorekisteristä annetussa laissa (976/2006) säädetään.

3 §

Yksityinen huvialus

Yksityisellä huvialuksella tarkoitetaan alusta, jota luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö käyttää sen omistajana, vuokraajana tai sen muulla tavoin käyttöönsä saaneena muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin ja erityisesti muihin tarkoituksiin kuin vastiketta vastaan taikka julkisten viranomaisten tarkoituksiin tapahtuviin matkustajien tai tavaroiden kuljetuksiin tai palvelujen tarjoamisiin.

4 §

Polttoainemaksu

Polttoainemaksu pannaan maksuun, jos dieselmoottorilla varustetussa yksityisessä huvialuksessa havaitaan käytetyn kokonaan tai osittain dieselöljyä lievemmin verotettua tai verotonta polttoainetta tai jos bensiiniä käyttämään tarkoitetussa yksityisessä huvialuksessa havaitaan käytetyn moottoribensiiniä lievemmin verotettua tai verotonta polttoainetta.

5 §

Maksuvelvollinen

Polttoainemaksu määrätään sen maksettavaksi, joka lievemmin verotettua tai verotonta polttoainetta käytettäessä on aluksen omistaja. Jos alus on muun kuin omistajansa hallinnassa, polttoainemaksu määrätään haltijan maksettavaksi. Jos rikoksella haltuun otetussa aluksessa käytetään haltuunoton aikana polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta, määrätään polttoainemaksu rikoksella aluksen haltuunsa saaneen maksettavaksi. Muun selvityksen puuttuessa aluksen omistajana tai haltijana pidetään sitä, joka on merkitty aluksen omistajaksi tai haltijaksi vesikulkuneuvorekisteristä annetussa laissa tarkoitettuun rekisteriin.

Jos aluksen omistajaa tai haltijaa ei voida selvittää, polttoainemaksu määrätään kuljettajan maksettavaksi.

6 §

Polttoaineen käytön toteaminen

Polttoainemaksun aiheuttavan polttoaineen käyttöön katsotaan ryhdytyn, kun aluksen polttoainejärjestelmään kuuluvassa säiliössä todetaan olevan tällaista polttoainetta. Polttoainemaksu on suoritettava riippumatta siitä, miten ja missä alusta käytetään. Polttoaine katsotaan kuuluvaksi siihen polttoainelajiin, jonka mukaisesti se on verotettu tai olisi pitänyt verottaa polttoaineen käyttöön ryhdyttäessä.

Suomen alueelle saapuvan aluksen polttoainesäiliössä olevasta polttoaineesta ei kanneta polttoainemaksua. Polttoainemaksu kannetaan kuitenkin, jos polttoainesäiliössä oleva polttoaine on tehty tunnistettavaksi siten kuin nestemäisen polttoaineen valmisteverosta annetussa laissa tai sen nojalla säädetään kevyestä polttoöljystä.

7 §

Polttoainemaksun määrä

Polttoainemaksun määrä on valmistajan ilmoittaman konetehon mukaan:

Teho Polttoainemaksueuroa
enintään 50 kw 750
yli 50 kw — 100 kw 1 500
yli 100 kw — 150 kw 2 250
yli 150 kw — 200 kw 3 000
yli 200 kw — 4 000
8 §

Polttoainemaksun korottaminen

Polttoainemaksua voidaan korottaa:

1) enintään 50 prosentilla, jos polttoainemaksun aiheuttavan polttoaineen käyttö toistuu sen jälkeen, kun aluksessa on havaittu käytettävän tällaista polttoainetta; ja

2) enintään 100 prosentilla, jos polttoainemaksun aiheuttavan polttoaineen käyttö on erityisen törkeää.

9 §

Polttoainemaksun määrääminen

Jos aluksessa todetaan käytettävän polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta ja tämä aiheuttaa polttoainemaksun kantamisen, polttoainemaksu voidaan kantaa uudelleen, jos maksuvelvollisuuden aiheuttavaa polttoainetta käytetään vielä seuraavana päivänä tai sen jälkeen taikka jäljempänä 10 §:ssä tarkoitetun kuljetuksen päättymisen jälkeen.

Jos polttoainemaksua pannaan maksuun muun näytön kuin aluksessa havaitun polttoaineen perusteella, polttoainemaksu kannetaan vain kerran koko siltä vuodelta, jonka aikana tapahtunutta polttoaineen käyttöä näyttö koskee. Polttoainemaksu maksuunpannaan enintään viideltä vuodelta luettuna siitä ajankohdasta, jona aluksen käyttö polttoainemaksun aiheuttavalla polttoaineella on tullut tulliviranomaisen tietoon.

Polttoainemaksu on määrättävä kahden vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona aluksen käyttö polttoainemaksun aiheuttavalla polttoaineella on tullut tulliviranomaisen tietoon.

10 §

Kuljetuksen jatkaminen

Polttoainemaksun määräämisperusteiden toteamisen ja selvittämisen jälkeen aluksen saa kuljettaa samaa polttoainetta käyttäen lähimmälle valvovan viranomaisen määräämälle paikalle, jossa polttoaine voidaan vaihtaa.

11 §

Aluksen maastavientikielto

Alusta, josta on kannettava polttoainemaksua, ei saa viedä maasta ennen kuin polttoainemaksu on maksettu. Tulliviranomainen voi kuitenkin sallia aluksen maastaviennin, jos polttoainemaksun maksamisesta on asetettu hyväksyttävä vakuus.

12 §

Polttoainemaksun suorittaminen

Polttoainemaksu on suoritettava 30 päivän kuluessa maksuunpanopäätöksen antamisesta. Jos polttoainemaksua ei ole suoritettu määräajassa, maksuvelvolliselta peritään veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain mukaisesti laskettava viivekorko.

Polttoainemaksu on maksettava rahalaitokseen tai maksuja vastaanottavaan maksupaikkaan siten kuin veronkantolaissa tai sen nojalla säädetään. Polttoainemaksun maksamisen yhteydessä on ilmoitettava maksulipun viitenumero.

Tulliviranomainen voi lähettää erääntyneestä polttoainemaksusta maksuvelvolliselle maksumuistutuksen.

13 §

Viranomaiset

Polttoainemaksua koskeva yleinen johto ja valvonta kuuluu Tullihallitukselle. Polttoainemaksun panee maksuun se tulliviranomainen, jonka alueella polttoainemaksun alaisen polttoaineen käyttö on tapahtunut tai jonka alueella käyttö havaitaan.

Polttoaineiden käyttöä valvovat tulli-, poliisi- ja rajavartioviranomaiset. Tulli-, poliisi- ja rajavartioviranomaisilla on oikeus suorittaa sellaisia polttoaineen ja aluksen tarkastuksia ja ottaa polttoaineesta näytteitä, jotka ovat tarpeen polttoainemaksun valvontaa ja sen maksuunpanoa varten. Jos aluksessa havaitaan käytettävän polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta, valvovan viranomaisen tulee ilmoittaa siitä toimivaltaiselle tulliviranomaiselle.

14 §

Käyttökielto

Jos polttoainemaksua ei ole suoritettu määräajassa, alusta ei saa käyttää liikenteessä (käyttökielto). Alusta ei saa käyttää siinäkään tapauksessa, että sen omistus tai hallinta on siirretty muulle kuin maksuvelvolliselle. Polttoainemaksun määrännyt tulliviranomainen voi pyytää poliisilta virka-apua aluksen käytön estämiseksi. Aluksen käyttö sallitaan, kun maksuvelvollinen tai muu kuin maksuvelvollinen on suorittanut polttoainemaksun.

Polttoainemaksun määrännyt tulliviranomainen voi määräämillään ehdoilla hakemuksesta erityisestä syystä määräajaksi tai kokonaan peruuttaa käyttökiellon, jos käyttökielto on ilmeisen kohtuuton. Hakemuksen voi tehdä aluksen omistaja tai haltija taikka se, jonka maksettavaksi polttoainemaksu on määrätty.

15 §

Oikeus tietojen saantiin vesikulkuneuvorekisteristä

Polttoainemaksusta vastaavilla viranomaisilla on salassapitosäännösten ja tietojen luovutusta koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada verotusta ja sen valvontaa varten välttämättömät tiedot vesikulkuneuvorekisteristä teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti. Ennen tietojen luovutusta käyttöyhteyden avulla polttoainemaksusta vastaavan viranomaisen on annettava selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.

16 §

Polttoainemaksua koskevien tietojen julkisuus ja tietojen antaminen

Asiakirjat, jotka koskevat polttoainemaksun huojennus- ja lykkäyshakemuksia sekä käyttökiellosta vapauttamista, ovat salassapidettäviä.

Tulliviranomaisen on pyynnöstä annettava todistus siitä, ettei aluksesta ole suorittamatta polttoainemaksua. Todistuksesta peritään maksu valtion maksuperustelain (150/1992) mukaisesti.

17 §

Ennakkoratkaisu

Tullihallitus voi antaa hakemuksesta ennakkoratkaisun tämän lain säännösten soveltamisesta, jos asia on hakijalle erityisen tärkeä. Ennakkoratkaisu annetaan määräajaksi, kuitenkin enintään sen antamista seuraavan kalenterivuoden loppuun. Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua noudatetaan ennakkoratkaisun saajan vaatimuksesta sitovana sinä aikana, jota ennakkoratkaisu koskee. Ennakkoratkaisun antamisesta peritään eräiden ennakkopäätösten maksuperusteista annetun lain (1209/2006) mukainen maksu.

Ennakkoratkaisua koskeva asia on käsiteltävä Tullihallituksessa kiireellisenä. Päätökseen, jolla on päätetty olla antamatta ennakkoratkaisua, ei saa hakea valittamalla muutosta.

18 §

Oikaisu maksunsaajan hyväksi

Jos maksuvelvolliselle on jäänyt maksuunpanematta polttoainemaksu tai polttoainemaksua on maksuunpantu liian vähän taikka maksua on palautettu aiheettomasti tai liikaa, tulliviranomainen voi oikaista polttoainemaksua koskevaa päätöstä kolmen vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona polttoainemaksun maksuunpano on tehty tai olisi pitänyt tehdä tai jona päätös polttoainemaksun palauttamisesta on tehty, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu. Ennen oikaisua maksunsaajan hyväksi on maksuvelvolliselle varattava tilaisuus vastineen antamiseen asiassa.

19 §

Oikaisu maksuvelvollisen hyväksi

Jos tulliviranomainen toteaa, että polttoainemaksua on maksuunpantu liikaa tai palautettu liian vähän, tulliviranomaisen on oikaistava antamaansa päätöstä ja maksettava maksuvelvolliselle tämän liikaa maksama tai palauttamatta jäänyt maksu, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu. Oikaisu voidaan tehdä kolmen vuoden kuluessa maksuunpanon tai maksunpalautuksen määräämistä seuraavan kalenterivuoden alusta.

20 §

Oikaisuvaatimus

Tulliviranomaisen polttoainemaksua koskevaan päätökseen haetaan muutosta päätöksen tehneeltä tulliviranomaiselta kirjallisella oikaisuvaatimuksella, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu.

Valtion puolesta oikeus hakea muutosta tullipiirin päätökseen on tullipiirissä olevalla tulliasiamiehellä ja Tullihallituksen päätökseen Tullihallituksessa olevalla tulliasiamiehellä.

Määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiselle on kolme vuotta sen vuoden päättymisestä, jona maksuunpano on tehty tai jota maksun palautuspäätös koskee, kuitenkin aina vähintään 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Tulliasiamiehen määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiselle on 30 päivää päätöksen tekemisestä.

Oikaisuvaatimus on toimitettava määräajassa sille tulliviranomaiselle, jonka päätöstä oikaisuvaatimus koskee. Viranomaisen on varattava maksuvelvollisen oikaisuvaatimuksesta tulliasiamiehelle ja tulliasiamiehen oikaisuvaatimuksesta maksuvelvolliselle tilaisuus vastineen sekä oikaisuvaatimuksen tekijälle tarvittaessa myös vastaselityksen antamiseen. Asia voidaan ratkaista asianosaisia kuulematta siten kuin hallintolain (434/2003) 34 §:n 2 momentissa säädetään.

21 §

Valitus hallinto-oikeuteen

Oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn päätökseen ja muuhun kuin maksuunpanoa ja maksun palauttamista koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomiopiirissä maksuvelvollisen tai muun muutoksenhakuun oikeutetun asianosaisen henkilön kotikunta tai yhteisön kotipaikka on ollut, kun 20 §:n 1 momentissa tarkoitettu tai muu päätös on tehty. Jos asiassa ei ole toimivaltaista hallinto-oikeutta edellä olevan perusteella, valitus tehdään Helsingin hallinto-oikeudelle.

Valtion puolesta valitusoikeus tullipiirin päätökseen on tullipiirissä olevalla tulliasiamiehellä ja Tullihallituksen päätökseen Tullihallituksessa olevalla tulliasiamiehellä.

Valitusaika oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn päätökseen on kolme vuotta sen vuoden päättymisestä, jona maksuunpano on tehty tai jota maksun palautuspäätös koskee, kuitenkin aina vähintään 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Muussa asiassa valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Tulliasiamiehen valitusaika on 30 päivää päätöksen tekemisestä.

Valituskirjelmä on toimitettava sille viranomaiselle, jonka päätöksestä valitetaan. Päätöksen tehneen viranomaisen on annettava valituksen johdosta lausunto. Viranomaisen on varattava valituksen ja lausunnon johdosta tulliasiamiehen tekemästä valituksesta maksuvelvolliselle ja muulle asianosaiselle sekä maksuvelvollisen ja muun asianosaisen tekemästä valituksesta tulliasiamiehelle tilaisuus vastineen antamiseen. Tarvittaessa muutoksenhakijalle on varattava tilaisuus myös vastaselityksen antamiseen. Valituskirjelmä vastineineen, vastaselityksineen ja lausuntoineen sekä asian käsittelyssä syntyneet muut asiakirjat on viipymättä lähetettävä hallinto-oikeudelle.

Hallinto-oikeudelle osoitettu valitus, joka olisi pitänyt tehdä oikaisuvaatimuksena, käsitellään tulliviranomaisessa oikaisuvaatimuksena. Valituksen tutkimatta jättämisestä ei tällöin tehdä päätöstä.

Tässä laissa tarkoitettuihin asioihin ei sovelleta verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain perustevalitusta koskevia säännöksiä.

22 §

Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen

Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusoikeus on niillä, jotka voivat 20 §:n nojalla hakea muutosta maksuunpanoon.

Valitusluvan myöntämisen perusteet ovat:

1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;

2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai

3) valitusluvan myöntämiseen on painava taloudellinen tai muu syy.

Valituslupa voidaan myöntää myös siten, että se koskee vain osaa muutoksenhaun kohteena olevasta hallinto-oikeuden päätöksestä.

Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaannista. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa korkeimmalle hallinto-oikeudelle tai päätöksen tehneelle hallinto-oikeudelle. Valtion puolesta valitusoikeus on Tullihallituksessa olevalla tulliasiamiehellä.

23 §

Muutoksenhaun ja tulliviranomaisen tekemän oikaisun johdosta maksettava korko

Jos polttoainemaksu on muutoksenhaun tai tulliviranomaisen tekemän oikaisun johdosta kumottu tai polttoainemaksua on alennettu, asianomaiselle on maksettava takaisin liikaa suoritettu määrä sekä sille vuotuista korkoa, joka on kutakin kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden korkolain (633/1982) 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä. Korko lasketaan polttoainemaksun maksupäivästä takaisinmaksupäivään. Palautukselle maksettava korko ei ole tuloverotuksessa veronalaista tuloa.

Jos muutoksenhaun johdosta polttoainemaksua määrätään suoritettavaksi tai sen määrää korotetaan, tulliviranomainen perii polttoainemaksun ja sille veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa säädetyn viivekoron.

24 §

Valtion puhevallan käyttäminen

Valtion puolesta puhevaltaa muutoksenhakua ja oikaisua koskevissa asioissa käyttää tullipiirissä oleva tulliasiamies tai, jos asia koskee Tullihallituksen päätöstä taikka valittamista korkeimpaan hallinto-oikeuteen, Tullihallituksessa oleva tulliasiamies.

Tulliasiamiestä kuullaan ja päätös annetaan hänelle tiedoksi siten, että tulliasiamiehelle varataan tilaisuus tutustua päätökseen ja sen perusteena oleviin asiakirjoihin.

25 §

Äänestys hallintotuomioistuimissa

Jos tämän lain nojalla tehtyä muutoksenhakua ratkaistaessa ilmaantuu eri mielipiteitä, tulee päätökseksi se mielipide, jota useimpien on katsottava kannattaneen. Äänten jakautuessa tasan päätökseksi tulee se mielipide, joka on maksuvelvolliselle edullisempi, tai jollei tätä perustetta voida soveltaa, se mielipide, jota puheenjohtaja on kannattanut.

26 §

Täytäntöönpano

Maksuvelvollinen on velvollinen maksamaan määrätyn polttoainemaksun siitä huolimatta, että polttoainemaksuun haetaan muutosta.

27 §

Aiheettoman suorituksen palauttaminen

Joka osoittaa suorittaneensa erehdyksessä polttoainemaksua, on oikeutettu hakemuksesta saamaan suorittamansa määrän takaisin asianomaiselta tulliviranomaiselta. Erehdyksenä ei pidetä polttoainemaksun suorittamista siinä tarkoituksessa, että aluksen käyttöä ei estettäisi, tai olosuhteissa, joissa tätä tarkoitusta voidaan pitää ilmeisenä.

Jos kaksi tai useampi on suorittanut samasta aluksesta polttoainemaksua, liikaa maksettu polttoainemaksu palautetaan hakemuksesta sille, joka ei ole maksuvelvollinen.

28 §

Polttoainemaksun huojentaminen ja maksunlykkäys

Tullihallitus voi hakemuksesta erityisistä syistä määräämillään ehdoilla kokonaan tai osittain vapauttaa polttoainemaksun sekä viivekoron ja lykkäyksen vuoksi suoritettavan koron maksamisesta, jos näiden perimistä täysimääräisenä voidaan pitää ilmeisen kohtuuttomana. Valtiovarainministeriö voi ottaa periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen.

Tullihallitus voi hakemuksesta myöntää erityisistä syistä lykkäystä polttoainemaksun suorittamiselle valtiovarainministeriön määräämin ehdoin, jos polttoainemaksun suorittamista määräajassa voidaan pitää ilmeisen kohtuuttomana. Valtiovarainministeriö voi ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen.

29 §

Rangaistussäännökset

Joka kuljettaa alusta, josta on erääntynyttä polttoainemaksua suorittamatta, on tuomittava polttoainemaksurikkomuksesta sakkoon.

30 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan       päivänä      kuuta 20     .

_______________

Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 2007