Perustelut

Kokeilun jatkaminen

Hallituksen esityksestä ilmenee, että voimassa olevaan kokeilulainsäädäntöön perustuvan makropilotti-hankkeen käytännön tulokset ovat jääneet ennalta arvioitua vähäisemmiksi. Koska sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan asemaa on syytä parantaa sekä samalla palvelujärjestelmän eri yksiköiden ja ammattiryhmien välistä tiedonkulkua ja muuta yhteistyötä on tarpeen kehittää, valiokunta on saamansa selvityksen perusteella asettunut puoltamaan kokeilun jatkamista.

Yhden kortin periaate

Eduskunnan ja edellisen hallituksen linjausten mukaisesti on vuoden 2002 valtiopäivillä hyväksytty lakiehdotukset yhden kortin periaatteen toteuttamiseksi siten, että sähköiseen henkilökorttiin ja sosiaaliturvakorttiin sisältyvät tiedot yhdistetään yhteen korttiin, henkilötietolaissa (523/1999) tarkoitettuun henkilökorttiin (HE 236/2002 vp, HaVM 25/2002 vp).

Henkilökorttiin voidaankin kortinhaltijan pyynnöstä vastaisuudessa tallettaa ja merkitä myös sairausvakuutusta koskevia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisessä asioinnissa tarvittavia tietoja. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että nyt esillä olevasta kokeilulainsäädännöstä poistetaan sosiaaliturvakorttia koskevat säännökset. Sosiaaliturvakortteja ei enää myönnetä kuluvan vuoden jälkeen eikä niitä tulevaisuudessa voida käyttää sähköiseen asiointiin. Valiokunta pitää kuitenkin asianmukaisena, että voimassa olevan kokeilulainsäädännön nojalla myönnettyä sosiaaliturvakorttia voidaan käyttää sairausvakuutusasetuksen (473/1963) 13 §:ssä tarkoitettuna sairasvakuutuskorttina kortin jäljellä olevan voimassaoloajan.

Viitaten eduskunnan hyväksymiin lausumiin valiokunta korostaa julkisyhteisön eri toimijoiden vastuuta yhden kortin periaatteen toimeenpanossa, jotta henkilökortti voidaan mahdollisimman laajalti ottaa sähköisessä asioinnissa käytettäväksi asiointikortiksi (HaVM 25/2002 vp, HaVM 2/1999 vp ja HaVM 27/1998 vp).

Kokeilun vaikutuksista ja merkityksestä

Saumattomien palveluketjujen ja palveluverkkojen kehittäminen on tarpeen sekä palvelujen parantamiseksi että kustannusten hallitsemiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollossa kehittämistoimenpiteet ovat välttämättömiä erityisesti väestön ikääntymisen ja voimakkaasti lisääntyneiden yhteiskunnan menojen vuoksi.

Organisaatioiden ja niiden yhteistyön kehittäminen on luonteeltaan jokapäiväistä työtä. Valiokunta pitää tärkeänä, että mahdollisimman pian ja tehokkaasti arvioidaan, millä tavoin kokeilun tuloksia kyetään hyödyntämään koko maassa osana eri toimijoiden normaalia toimintaa. Saumattomien palveluketjujen kehittämisessä korostuu erityisesti sosiaalihuolto terveydenhuollon organisaatioiden ohella.

Hallituksen esityksestä ilmenee, että nykyiset kuntien tietojärjestelmät ovat heikosti yhteentoimivia. Tämä luonnollisesti aiheuttaa kehittämistyössä kustannuksia. Kokeilulle onkin perusteltua asettaa odotuksia kustannuspaineiden helpottamiseksi.

Hallituksen esityksen mukaan tähänastiset kokemukset organisaatioiden välisistä tietojärjestelmien vaikutuksista kuntien palvelujärjestelmän kustannuksiin viittaavat siihen, että tietojärjestelmiä kehittämällä voidaan kuntien erikoissairaanhoidon menoja pienentää merkittävästi. Lisäksi esityksessä arvioidaan myös sosiaalipalvelujen järjestämisessä voitavan tietojärjestelmiä kehittämällä saavuttaa merkittäviä säästöjä. Parantuneen palvelun nähdään myös vähentävän kustannuksia asiakkaiden, sosiaalivakuutuslaitosten ja työnantajien asioinnissa.

Saumattoman palveluketjun kokeilua varten ei ole vuosille 2004 ja 2005 enää käytettävissä erityistä hankerahoitusta. Kunnat ja kuntayhtymät voivat kuitenkin erikseen säädetyin edellytyksin hakea sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeiden ja investointien rahoittamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/1992) mukaisia valtion avustuksia. Tältä osin valiokunta toteaa, että kehittämishankkeiden ja investointien budjetoidut määrärahat ovat kuitenkin niukat.

Tietosuoja ja osapuolten tunnistaminen

Valiokunta korostaa sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisessä asioinnissa henkilötietojen suojan merkitystä. Tietosuoja on välttämätöntä taata käsiteltäessä arkaluonteisia ja salassapidettäviä henkilötietoja. Kokeilussa ei luonnollisestikaan voida poiketa henkilöiden yksityisyyden suojaa ja salassapitoa koskevista eikä muistakaan säännöksistä.

Laissa sähköisistä allekirjoituksista (14/2003) ja laissa sähköisestä asioinnista viranomaisessa (13/2003) edellytetään, että sähköisessä asioinnissa tulee pääsääntöisesti käyttää vain laatuvarmennetta. Lähtökohtana onkin pidettävä sitä, että sähköisessä asioinnissa kaikki osapuolet — asiakas, ammattihenkilö ja organisaatio — tunnistetaan aina luotettavalla tavalla. Käytännön ongelmaksi näyttää muodostuvan se seikka, ettei sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja organisaatioiden luotettavaksi varmentamiseksi ole saadun selvityksen mukaan vielä tällä hetkellä käytössä luotettavia tunnistamisjärjestelmiä. Tietosuoja ja -turva on vielä tämän vuoksi nykytilanteessa paljolti muiden tekijöiden (käyttöoikeuksien hallinta, käyttäjätunnukset ja salasanat, tietoliikenne suojatussa yhteydessä, salaus, "palomuurit") varassa.

Lakiehdotuksen 12 §:n 1 momentti koskee asiakkaan tunnistamista sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisessä asioinnissa. Valiokunta toteaa, että henkilön tunnistaminen perustuu henkilökorttiin sisältyvään varmenteeseen, ei itse korttiin. Tämän vuoksi valiokunta esittää 12 §:n 1 momentin täsmentämistä. Lisäksi on loogista säätää, että todentamisessa käytettävän varmenteen tulee olla henkilökortilla olevaan kansalaisvarmenteeseen rinnastettava muu laatuvarmenne. Valiokunnan esittämässä muodossa lakiehdotuksen 12 §:n 1 momentti kuuluu seuraavasti: "Sosiaali- ja terveydenhuollon varmennetussa sähköisessä asioinnissa asiakas voidaan todentaa henkilökorttilain (829/1999) mukaisessa henkilökortissa olevalla kansalaisvarmenteella tai vastaavan tasoisella muulla laatuvarmenteella."

Lakiehdotuksen 12 §:n 1 momentin lakitekstiin on jäänyt vanha ilmaisu "sähköinen henkilökortti". Henkilökorttilain 1 päivänä syyskuuta 2003 voimaan tulleiden muutosten mukaan sähköisen henkilökortin sijasta käytetään pelkästään ilmaisua "henkilökortti".

Edellä lausuttuun viitaten valiokunta esittää lisäksi, että lakiehdotuksen 12 §:n 2 momentti hyväksytään näin kuuluvana: "Sosiaali- ja terveydenhuollon laillistettu ammattihenkilö voidaan ammattia harjoittaessaan todentaa laatuvarmenteella."