Ehdotus

Direktiiviehdotuksen tavoitteena on antaa yleiset puitteet oikeudenmukaiselle ja oikeuksiin perustuvalle lähestymistavalle työperäisessä maahanmuutossa. Komission ehdotus ei puutu jäsenmaiden maahantulon edellytyksiin, vaan se keskittyy kaikille jo laillisesti jäsenvaltiossa asuville kolmannen maan työntekijöille, jotka eivät ole saaneet ns. pitkään oleskelleen asemaa, myönnettäviin työstä johtuviin oikeuksiin ja yhteen yhdistettyyn lupaan. Tämä lupa myönnetään keskitetyssä hakumenettelyssä, nk. yhden luukun periaatteen mukaisesti.

Ehdotus sisältää säännökset keskitetystä hakumenettelystä, yhdenmukaisesta luvasta, toimivaltaisista viranomaisista, oikeussuojakeinoista, maksuista ja yhdenmukaisen luvan tuomista oikeuksista.

Ehdotukseen sisältyvät myös säännökset jäsenvaltion alueella jo laillisesti olevien kolmannen maan työntekijöiden, jotka eivät ole vielä saaneet pitkään oleskelleiden statusta, oikeudesta yhdenvertaiseen kohteluun jäsenvaltion oman maan kansalaisten kanssa tietyillä yhteiskunnallistaloudellisilla osa-alueilla. Oikeus yhtäläiseen kohteluun tulisi tapahtua — esim. työolosuhteiden, palkan ja irtisanomissuojan osalta — oikeutena ammatilliseen koulutukseen ja opetukseen, diplomien tunnustamisena, oikeutena tiettyihin sosiaalietuuksiin ja veroetuihin sekä eläkkeiden maksamisessa palattaessa kolmanteen maahan.

Direktiiviehdotuksen soveltamisalaan eivät kuulu pitkään oleskelleiden statuksen saaneet henkilöt eivätkä myöskään esimerkiksi unionin kansalaisten perheenjäsenet, jotka kuuluvat ns. vapaan liikkuvuuden piiriin, kausityöntekijät, turvapaikanhakijat eivätkä kansainvälistä suojelua hakevat henkilöt.

Valtioneuvoston kanta

Suomi kannattaa direktiiviehdotusta. On tärkeää, että yhteisön tasolla voidaan yksinkertaistaa järjestelmää ja määritellä yleiset puitteet liittyen työperäisen maahanmuuton lupaprosessiin. Yhdistetty työ- ja oleskelulupa on jo yhdeksän jäsenvaltion käytössä. Viisi jäsenvaltiota on ottamassa tällaista lupaa käyttöön. Ehdotetun järjestelmän tarkoitus ja soveltamisala eivät saa kuitenkaan jäykistää jo nykyisin käytössä olevia joustavia kansallisia käytänteitä, kuten Suomessa ulkomaalaislain 81 §:n mahdollisuutta työskennellä tietyillä ammattialoilla enintään kolmen kuukauden ajanjaksoja ilman oleskelulupaa. Direktiiviehdotuksessa mainittua hakemusten kolmen kuukauden käsittelyaikaa on lähtökohtaisesti pidettävä liian pitkänä.

On tärkeää pystyä määrittelemään kolmannen maan työntekijöille työsuhteeseen liittyviä oikeuksia alasta riippumatta, jotta kilpailuasetelma ei vääristy jäsenmaiden välillä eikä myöskään EU-kansalaisten ja kolmannen maan kansalaisten välillä.