Yleisperustelut
         
         Voimassa olevaa ulkomaalaislakia (301/2004) on
            valmisteltu kansallisesti samaan aikaan, kun turvapaikkamenettelydirektiiviä on
            käsitelty Euroopan unionissa (HaVM 4/2004
               vp). Uudessa ulkomaalaislaissa on pyritty ottamaan huomioon
            direktiiviehdotus ja sen käsittelyssä esiin nousseet
            keskeiset kysymykset. Direktiivin tultua hyväksytyksi 1
            päivänä joulukuuta 2005 on todettu, että kansallinen
            täytäntöönpano edellyttää joitakin
            muutoksia ja täsmennyksiä ulkomaalaislakiin.
         
         
         Tampereen Eurooppa-neuvostossa on lokakuussa 1999 asetettu tavoitteeksi
            yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä.
            Turvapaikkamenettelydirektiivin hyväksyminen (2005/85/EY)
            merkitsee askelta kohti tätä tavoitetta.
         
         
         Käsiteltävänä olevalla lakiehdotuksella
            saatetaan ulkomaalaislaki vastaamaan turvapaikkamenettelydirektiivin
            säännöksiä. Direktiivillä puolestaan
            pyritään yhtenäistämään
            unionin jäsenvaltioissa käytössä olevia
            kansainvälistä suojelua koskevia menettelyjä.
            Saadun selvityksen mukaan hallituksen esityksessä ulkomaalaislakiin
            ehdotetut muutokset vastaavat pääosin vakiintunutta
            soveltamiskäytäntöä ja tulkintaa.
            Lakiin otettavat säännökset vahvistavat
            kansainvälistä suojelua hakevien ulkomaalaisten
            oikeusturvaa, yhdenvertaista kohtelua sekä päätöksenteon
            avoimuutta ja ennakoitavuutta.
         
         
         Valiokunta yhtyy hallituksen esityksen tavoin näkemykseen,
            että direktiivi on osin hyvin yksityiskohtainen ja monimutkainen
            eikä kirjoittamistavaltaan vastaa Suomessa totuttua tapaa
            kirjoittaa lainsäädäntöä.
         
         
         Valiokunta pitää välttämättömänä,
            että jäsenmaat huolehtivat hyväksyttyjen
            unionitason normien asianmukaisesta noudattamisesta. Huomattava
            osa Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista tulee toisesta unionimaasta.
            Lähtökohtaisesti tämä tarkoittaa
            sitä, että hakijan turvapaikkahakemus tulee käsitellä muualla
            kuin Suomessa, sekä sitä, että hakija
            on tullut rekisteröidä turvapaikanhakijaksi jo
            aiemmin. Suomi on tehnyt puheenjohtajuuskaudellaan tärkeän
            aloitteen, joka koskee yhteisvastuullisuutta turvapaikkamenettelyssä (extended
            European solidarity in immigration, border control and asylum policies).
            Kysymys on siitä, että unionimaa, johon turvapaikanhakija
            saapuu ensimmäisenä unionin ulkopuolelta, saa
            kompensaatiota turvapaikkamenettelystä johtuvista kustannuksistaan unionilta
            rekisteröityään hakijan sitä mukaa
            kuin turvapaikkaprosessin todetaan edenneen asianomaisessa valtiossa.
         
         
         Valiokunta pitää tärkeänä,
            että turvapaikkahakemukset käsitellään
            asianmukaisesti ja samalla mahdollisimman nopeasti. Hallitus on
            politiikkariihessä 24.2.2009 asettanut tavoitteeksi perusteettomasti
            turvapaikkaa hakevien määrän vähentämisen.
            Samalla hallitus varautuu lisäämään
            resursseja turvapaikkatutkinnan ruuhkien purkamiseksi.
         
         
         Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota
            myös siihen, että turvapaikkamenettelydirektiivin
            17 artiklan 5 kohdassa mahdollistetaan lääketieteellisten
            tutkimusten käyttö ilman huoltajaa olevan alaikäisen
            iän määrittelemiseksi turvapaikkatutkinnan
            yhteydessä. Suomeen yksin saapuneiden alaikäisten
            tai alaikäisinä esiintyvien turvapaikanhakijoiden
            määrä on kasvanut viimeisen vuoden aikana
            merkittävästi. Pääosalla turvapaikanhakijoita
            ei ole yleensäkään henkilöllisyyttä osoittavia
            luotettavia asiakirjoja. Mikäli lääketieteellisillä tutkimuksilla
            voidaan edesauttaa henkilön iän määrittämistä,
            tulee hallituksen ryhtyä pikaisesti toimenpiteisiin tällaisen
            järjestelmän vaatiman lainsäädännön valmistelemiseksi
            eduskuntakäsittelyä varten.
         
         
         Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
            saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
            ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä tästä mietinnöstä
            ilmenevin
            huomautuksin ja muutosehdotuksin.
         
         
       
      
         
         Yksityiskohtaiset perustelut
         
         95 a §. Tietojen antaminen kansainvälistä suojelua
            hakevalle.
         
         
          Pykälän nojalla kansainvälistä suojelua
            hakevalle kerrotaan turvapaikkamenettelystä sekä hakijan
            oikeuksista ja velvollisuuksista menettelyssä. Tiedot antaa
            ensi sijassa poliisi tai rajatarkastusviranomainen, jolle kansainvälistä suojelua
            koskeva hakemus jätetään. Ne voi antaa
            myös Maahanmuuttovirasto tai vastaanottokeskus.
         
         
         Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen
            käsittelyssä on tarkoitus selvittää aineellinen
            totuus asiassa. Kysymys on siitä, onko suojelun antamiselle
            riittäviä perusteita. Tämän vuoksi
            valiokunta tähdentää, että hakijan
            oikeuksien ohella on kerrottava hänen velvollisuuksistaan,
            muun muassa totuudessapysymisvelvollisuudesta, ja niistä mahdollisista
            seurauksista, joita hakijalle koituu velvoitteidensa noudattamatta
            jättämisestä ja kieltäytymisestä yhteistyöstä viranomaisten
            kanssa.
         
         
         Direktiivin 10 artiklan mukaan tiedot tulee antaa kielellä,
            jota hakijan voidaan kohtuullisesti olettaa ymmärtävän.
            Tältä pohjalta lakiehdotus sisältää sääntelyn
            tietojen antamisesta hakijan äidinkielellä tai
            kielellä, jota hänen perustellusti voidaan olettaa
            ymmärtävän.
         
         
         Pääsääntöisesti
            tiedot annetaan kirjallisesti (Maahanmuuttoviraston tietoaineisto),
            mutta tarvittaessa myös suullisesti. Valiokunta painottaa
            esityksen perusteluihin viitaten, että aina tulisi varmistaa
            hakijan todella ymmärtävän kieltä,
            jolla hänelle annetaan tietoja.
         
         
         95 b §. Kansainvälistä suojelua
            koskevan hakemuksen peruuttaminen.
         
         
          Valiokunta pitää asianmukaisena sekä hakijan
            että peruuttamisilmoituksen vastaanottajan oikeusturvan
            kannalta, että 95 b §:n 1 momenttiin otetaan säännös
            kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen peruuttamisesta
            hakijan henkilökohtaisesti tekemällä kirjallisella
            ilmoituksella.
         
         
         Peruutusilmoituksen vastaanottajan — Maahanmuuttovirasto,
            poliisi tai rajatarkastusviranomainen — on pyydettävä 95
            b §:n 2 momentin nojalla peruuttamiselle kaksi esteetöntä todistajaa.
         
         
         Valiokunta ei pidä perusteltuna hakijan velvoittamista
            ilmoittamaan peruuttamisilmoituksessaan peruuttamisen syytä.
            Tätä ei myöskään ole
            asianmukaista asettaa pätevän peruuttamisen edellytykseksi.
            Valiokunta ehdottaakin 95 b §:n 1 momentin
            muuttamista tältä osin. Henkilökohtainen
            kirjallinen ilmoitus, josta yksiselitteisesti ilmenee hakijan tarkoituksena
            olevan hakemuksensa peruuttaminen esteettömine todistajineen
            osoittaa sinänsä hakijan vakaata tahtoa. Luonnollisesti
            hakija voi halutessaan ilmoittaa myös peruuttamisen syyn.
         
         
         95 c §. Kansainvälistä suojelua
            koskevan hakemuksen raukeaminen.
         
         
          Direktiivin 20 artiklan 2 kohdassa säädetään
            jäsenvaltioita sitovalla tavalla niiden velvollisuudesta
            varmistautua siitä, että hakijalla on oikeus pyytää tapauksensa
            tutkinnan aloittamista uudelleen. Kysymys on tällöin
            direktiivin mukaan tilanteesta, jossa hakija ilmoittautuu uudelleen
            toimivaltaiselle viranomaiselle sen jälkeen, kun päätös
            hakemuksen tutkimisen keskeyttämisestä on tehty.
         
         
         Lakiehdotuksen 95 c §:n 1 momenttiin
            on otettu direktiivin 20 artiklan 2 kohdan johdosta säännökset
            Maahanmuuttoviraston päätöksestä, jolla
            todetaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus
            rauenneeksi, jos hakija on kuollut tai poistunut maasta tai hänen
            katsotaan todennäköisesti poistuneen maasta.
         
         
         Pykälän 2 momentti sisältää puolestaan
            säännöksen siitä, että hakijalle
            on kerrottava oikeudesta tehdä uusi hakemus sen jälkeen,
            kun hänen hakemukseensa on annettu raukeamispäätös.
            Valiokunta toteaa, ettei 95 c §:ssä tarkoitettu
            raukeamispäätös ole kielteinen päätös
            hakemukseen. Näin ollen uusi hakemus ei tässä kohden
            tarkoita 102 §:n mukaista uusintahakemusta, jonka
            ulkomaalainen tekee saatuaan kielteisen päätöksen
            aiemmin tekemäänsä hakemukseen.
         
         
         97 a §. Turvapaikkapuhuttelu.
         
          Pykälän 1 momentti vahvistaa pääsääntöä täysi-ikäisten
            hakijoiden henkilökohtaisesta kuulemisesta ilman muiden
            perheenjäsenten läsnäoloa. 
         
         
         Alaikäisten osalta momentti sisältää sääntelyehdotuksen,
            jonka mukaan alaikäistä hakijaa kuultaessa otetaan
            erityisesti huomioon ulkomaalaislain 6 § ja hallintolain
            14 	§. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella
            97 a §:n 1 momentin toinen virke
            on tarkoitettu viittaussäännökseksi.
            Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa kyseisen virkkeen
            muotoilemista selkeämmäksi: "Alaikäistä hakijaa
            kuultaessa sovelletaan tämän lain 6 §:ää ja
            hallintolain 14 §:ää."
         
         
         Pykälän 5 momentti koskee maahanmuuttajien
            kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta annetun
            lain (493/1999) 26 §:n
            1 momentin mukaiselle edustajalle tilaisuuden varaamista olla läsnä ilman
            huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikkapuhuttelussa. Muotoilu
            on sopusoinnussa direktiivin 17 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa.
            Valiokunta muistuttaa sanamuodon merkitsevän sitä,
            että alaikäisen mainitulle edustajalle tulee aina
            varata tilaisuus olla puhuttelussa läsnä.
         
         
         97 b §. Tiedon hankinta yksittäisessä kansainvälistä suojelua
            koskevassa asiassa. 
         
         
          Pykälässä säädetään,
            että viranomaiset eivät saa yksittäisessä kansainvälistä suojelua
            koskevassa asiassa vaarantaa hakijan tai hänen
            läheistensä turvallisuutta hankkimalla tietoja
            tavalla, jonka seurauksena vainoa harjoittavat tai vakavaa haittaa
            aiheuttavat toimijat saavat tietää kansainvälistä suojelua
            koskevasta asiasta. Direktiivin 22 artiklan b kohta on kirjoitettu
            siten, että vastuu salassapidosta koskee vain suoraan annettavaa tietoa.
            Valiokunta pitää perusteltuna kansallisen säännöksen
            kirjoittamista siten lakiehdotuksen mukaisesti, että se
            kattaa myös epäsuorat tiedonhankintakeinot, jotka
            vaarantavat hakijan tai hänen läheistensä turvallisuuden.
         
         
         198 a §. Kansainvälistä suojelua
            koskevan hakemuksen raukeaminen hallintotuomioistuimessa.
         
         
          Pykälässä ehdotetaan, että hallinto-oikeus
            tai korkein hallinto-oikeus voi tehdä kansainvälistä suojelua
            koskevassa muutoksenhakuasiassa raukemispäätöksen,
            jos valittaja on poistunut tai hänen katsotaan todennäköisesti
            poistuneen maasta. Valittajan katsotaan todennäköisesti
            poistuneen Suomesta 95 c §:n 1 momentista ilmenevin edellytyksin.
         
         
         Lakiehdotuksen sanamuodosta ja perusteluista on pääteltävissä,
            että kysymys on oma-aloitteisesta, ilman täytäntöönpanoviranomaisten myötävaikututusta
            tapahtuneesta maastapoistumisesta. Pykälää ei
            ole tarkoitus soveltaa sen sijaan tilanteissa, joissa hakija kielteisen
            päätöksen ja käännytyspäätöksen
            saatuaan on poistettu viranomaistoimin. Selvyyden vuoksi valiokunta ehdottaa
            kuitenkin 198 a §:n sanamuodon tarkentamista.