Valtion kiinteistöomaisuutta hallinnoiva Senaatti-kiinteistöt
on myynyt vuoden 2006 jälkeen kaikkiaan 33 raja- ja merivartioasemaa.
Neljä Senaatin myymistä rajavartioasemista on
päätynyt jatkokauppojen seurauksena venäläisomistukseen.
Venäläisten suoraan omistamat asemat sijaitsevat
Lappeenrannassa, Imatralla, Parikkalassa ja Kiteellä. Lainhuutotodistuksesta
selviävät ostajien nimet ja syntymäajat,
mutta yhteystiedot puuttuvat. Maanmittauslaitoksen mukaan Venäjällä asuvien
Venäjän kansalaisten yhteystiedot eivät
löydy Suomen väestötietojärjestelmästä eivätkä siten
myöskään lainhuutorekisteristä.
Myös Kurvisen rajavartioasema Kuusamossa sai uuden omistajan
vuonna 2008. Aseman omistaa yritys, jonka yhteystiedot eivät
pidä paikkaansa. Vastuuhenkilön nimi viittaa itänaapuriin.
Venäläiset ovat erittäin kiinnostuneita monista
muista rajavartioasemista, ja tarjouskilpailutarjonta Venäjältä on
runsasta.
Senaatti-kiinteistöjen myyntilistalla odottaa ensikauppaa
yhä yhdeksän vartioasemaa. Myynnissä olevista
kohteista kolme on vuokrattu. Jussarön, Orrengrundin ja
Glosholmin merivartioasemilla maapohja jätetään
Metsähallituksen omistukseen. Rakennuskanta on parhaillaan
tarjouskaupan kohteena. Osa Senaatin kanssa kauppaa tehneistä suomalaisista
on asettanut asemansa edelleen välitettäväksi
ulkomaille. Virossa markkinoidaan Kristiinankaupungissa sijaitsevaa
Kummelgrundin merivartioasemaa, Venäjällä puolestaan
Rajavartiolaitoksen vanhaa rakennuskantaa Parikkalassa.
Rajavartiolaitoksen luovuttamien vartioasemien myynnistä on
vastannut valtion kiinteistöomaisuutta hallinnoiva Senaatti-kiinteistöt.
Senaatti-kiinteistöjen mukaan turvallisuusharkinta ei kuulu
heille, vaan luovuttavalle viranomaiselle eli tässä tapauksessa
Rajavartiolaitokselle. Rajavartiolaitoksen mukaan "viranomainen
on vain vuokralainen". Ristiriitaista on, että Rajavartiolaitos
ei jaa Senaatin näkemystä rajavartioviranomaisten
viimekätisestä vastuusta turvallisuusharkinnan
suhteen, vaan sen mukaan vastuu tehdyistä rajavartioasemakaupoista
ja niiden seurauksista on yksiselitteisesti omistajalla eli valtion
kiinteistöomaisuutta hallinnoivalla Senaatti-kiinteistöillä.
Vartioasemien kaupat eivät pelasta valtion taloutta.
Myyntihinnat ovat liikkuneet 20 000:n ja 200 000
euron välillä. Vain parhaat merivartioasemat Turun
saaristossa ovat tuottaneet valtiolle puolisen miljoonaa euroa.
Toimialajohtajan mukaan asemien kaupassa on kyse ennen muuta valtiolle
aiheutuvien kulujen poistamisesta.
Venäläisten systemaattiseen aluehankintaan on
suhtauduttu Suomessa valtaeliitin piirissä välinpitämättömästi
hymistellen. Suomalaisten on turha haaveilla kesäkodiksi
sisustettavasta vartioasemasta Venäjän rajavyöhykkeellä.
Unelmat matkailuliiketoiminnasta venäläisjoukkojen
komentopaikoilla ja johtokeskuksissa voi unohtaa heti. Venäjän
raja-alueilla eivät vieraat mellasta. Venäjällä laki
kieltää ulkomaalaiskaupat yli 200 kilometrin levyisellä suoja-alueella.
Lisää turvaamistoimia on vireillä.
Valtiorajan länsipuolella, Suomen raja-aluevyöhykkeellä,
tilanne on täsmälleen päinvastainen.
Kaikki käy ja kuka tahansa kelpaa. Turva-alue on parikymmentä metriä,
korkeintaan kolme kilometriä. Itänaapurin omistamia
kiinteistöjä löytyy jo aivan rajapinnasta
ohuen suoja-alueen sisäpuolelta.
Näyttää siltä, että Suomessa
ollaan todella sinisilmäisen hyväuskoisia, kun
venäläisten massiivinen kiinteistöomistus
raja- ja merialueilla ja lentokenttien sekä linkkiasemien
läheisyydessä ei tunnu olevan kenenkään
viranomaistahon vakavassa turvallisuusharkinnassa.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Mitä hallitus ja asianomainen ministeriö aikovat
tehdä, jotta tarkoitushakuiselta näyttävä ulkomainen
kiinteistöjen hankinta otetaan vakavampaan turvallisuusharkintaan
ja kaupankäyntiä rajoitetaan?