Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Syksyllä 2001 käynnistyi puolustusvoimissa uusi kehittämisen suunnittelukierros VNS 2001 -lin-jausten pohjalta. Työn aikajänne ulotettiin 20 vuoden päähän ja siinä arvioitiin laajasti toimintaympäristön muutosta sekä erityisesti lähiympäristössämme tapahtuneita muutoksia. Työssä määritettiin puolustusvoimien suorituskykyvaatimukset ja tavoitetila. Työ sisälsi myös merivoimien tulevat tehtävät sekä asetti merivoimille suorituskykyvaatimukset ja tavoitetilan.

Suunnitteluun liittyen puolustusvoimien johto tarkensi linjauksiaan merivoimien roolista osana kehittyvää puolustusjärjestelmää joulukuussa 2002. Linjaus edellyttää merivoimilta nykyistä suorituskykyisempää meriliikenteen suojaamiskykyä. Tämä tehtävä ei ole uusi, mutta sen painotus muuttaa aiempaa kehittämisen painopistettä pintatorjuntakyvystä valvontakyvyn, pitkäaikaisen merelläolokyvyn ja meriliikenteen suojaamiskyvyn kehittämiseen.

Merivoimat oli jatkanut hyväksytyn kehittämisohjelman mukaisesti jo 1990-luvun alkupuolella alkanutta Laivue 2000:n kehittämistä. Tarkistetut operatiiviset suorituskykyvaatimukset edellyttivät kehittämisohjelman, myönnetyn merivoimien uudistamisen tilausvaltuuden ja alkuperäisen Laivue 2000:n sisällön tarkistamista. Tarkistus perustui operatiivisiin vaatimuksiin. Ilmatyynyaluksen prototyypin valmistuttua kesällä 2002, siitä saatujen kokemusten sekä edellä mainittujen operatiivisten suorituskykyvaatimusten perusteella tuli harkittavaksi seuraavien alusten hankinta. Ilmatyynyalusten sarjahankinnasta oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus päättää vuoden 2002 loppuun mennessä. Prototyyppialuksen koeajoviiveistä johtuen telakan kanssa neuvoteltiin puolen vuoden jatkoaika kesälle 2003.

Merivoimien Laivue 2000 on hanke, joka realisoituu kaluston uusintana vasta vuoden 2007 loppuun mennessä. Operatiivinen suorituskyky saavutetaan vuoden 2008 aikana. Tehtyjä ratkaisuja tulee arvioida oikeassa aikamittakaavassa.

Kun suoritetussa tarkastelussa todettiin, että Hamina-luokan ohjusveneellä vastataan selvästi ilmatyynyalusratkaisumallia paremmin ensi vuosikymmenen suorituskykyvaatimuksiin, katsoi myös puolustusministeriö oikeaksi, kansainvälisen käytännön mukaisesti, keskeyttää hankkeen prototyyppivaiheeseen. Ministeriö on samalla perusteella hyväksynyt ennalta osaltaan puolustuskyvyn kannalta järkevämmän, perinteisen alustyyppiratkaisun.

Laivue 2000:n suunnitelmassa ainoastaan Hamina-luokka kykenee suojaamaan meriliikennettä avomerellä pitkään yhtäjaksoisesti. Hamina-luokalla on selvästi parempi valvonta- ja taistelujohtokyky sekä tehokkaampi asejärjestelmä. Tuuli-luokan ilmatyynyaluksen suorituskyky painottuu lyhyehköihin, enintään vuorokauden syöksyihin merelle. Ilmatyynyaluksen rooli oli toimia Hamina-luokan ohjusveneen johtamana aluslavettina. Ilmatyynyaluksen etuna oli kuitenkin sen ympärivuotinen toimintakyky sekä riippumattomuus väylästöstä. Ilmatyynyalus Tuulen vaativaa koeajo-ohjelmaa toteutettiin syksystä 2002 alkaen. Viimeiset kokeet ajoittuivat syksylle 2003. Koeajoissa ja testeissä ilmatyynyalus Tuuli on täyttänyt sille asetetut suorituskykyvaatimukset.

Muutosten edellyttämä suunnittelutyö tehtiin pitkän aikavälin suunnittelun yhteydessä tammi-helmikuun 2003 aikana. Maaliskuussa 2003 todettiin rahoituskehyksen mahdollistavan ilmatyynyalussarjan sijaan kahden Hamina-luokan ohjusveneen lisähankinnan. Ilmatyynyaluksille hankitut järjestelmät kohdennetaan kahdelle uudelle Hamina-luokan ohjusveneelle sekä peruskorjattaville Hämeenmaa-luokan miinalaivoille. Edellä mainituilla muutoksilla parannetaan merivoimien meriliikenteen suojaamiskykyä aiempaan suunnitelmaan verrattuna.

Meriliikenteen suojaamiskyvyn kehittämisen keskeisenä elementtinä ovat uusimuotoinen Laivue 2000, peruskorjatut Hämeenmaa-luokan miinalaivat sekä tuleva miinantorjuntalaivue. Tämän kehittämispainotuksen rinnalla säilyy merivoimien kyky torjua myös muita maatamme vastaan suunnattuja merellisiä uhkia.

Ilmatyynyalusprojektilla saavutettiin hyödyllistä teknologiaosaamista sekä kotimaiselle teollisuudelle että puolustusvoimille. Ulkomailla on osoitettu kiinnostusta Suomessa saavutettuun teknologiaosaamiseen.

Ilmatyynyaluksen prototyyppihankkeen kokonaiskustannukset ovat olleet noin 16 miljoonaa euroa koostuen:

• aluksen esittelyhinnasta 12 412 000 euroa
• aluksen lisä-, muutos- ja korjaustöistä 2 326 000 euroa
• rakennusvalvonnan kustannuksista 200 000 euroa
• koulutuskustannuksista 414 000 euroa
• tutkimuskustannuksista 170 000 euroa
• varaosakustannuksista 415 000 euroa

Loppuun vietynä neljän ilmatyynyaluksen hankinnan kokonaiskustannukset olisivat olleet 172 miljoonaa euroa, jolloin täysin varustellun aluksen yksikköhinnaksi olisi muodostunut noin 43 miljoonaa euroa. Alkuperäisen laivueen — kaksi Hamina-luokan ohjusvenettä ja neljä Tuuli-luokan ilmatyynyalusta — kokonaiskustannukset olisivat olleet noin 300 miljoonaa euroa.

Tämänhetkisen tiedon mukaan uusimuotoisen laivueen, neljä Hamina-luokan ohjusvenettä, kokonaishinta tulee olemaan 296 miljoonaa euroa, jolloin Hamina-luokan ohjusveneen yksikköhinnaksi muodostuu 74 miljoonaa euroa.

Arvion mukaan alkuperäisen laivuekokoonpanon vuotuiset käyttökustannukset olisivat olleet noin 25 prosenttia kalliimmat kuin uusimuotoisen Laivue 2000:n. Lisäksi alkuperäinen suunnitelma olisi edellyttänyt kustannuksiltaan noin 5,5 miljoonan euron koulutus- ja huoltohallin rakentamista. Hallin vuosivuokrakustannukset olisivat olleet noin 450 000 euroa.

Edellä mainittujen suorituskykyvaatimusten muuttuminen ja projektin jatkokustannusten kannalta keskeyttämispäätös oli perusteltu ja oikein ajoitettu.

Puolustusvoimat selvittää ilmatyynyalus Tuulen jatkokäyttöä.

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

Hösten 2001 inleddes inom försvarsmakten en ny planeringsomgång för utvecklandet av försvaret utgående från riktlinjerna i statsrådets redogörelse 2001. Den tidsperiod som arbetet omspänner sträcker sig över 20 år och en omfattande bedömning av förändringarna i omvärlden och särskilt av de förändringar som skett i vår närmiljö gjordes. I arbetet definierades kraven på försvarsmaktens prestationsförmåga och måltillstånd. Arbetet innefattade också marinens framtida uppgifter, och kraven på marinens prestationsförmåga och dess måltillstånd fastställdes.

I samband med planeringen preciserade försvarsmaktens ledning i december 2002 sina riktlinjer för marinens roll som en del av ett försvarssystem i utveckling. Målet förutsätter att marinen har en bättre prestationsförmåga än för närvarande när det gäller att skydda sjötrafiken. Denna uppgift är inte ny, men prioriteringen förändras så att tyngdpunkten för utvecklandet som tidigare varit förlagd till ytavvärjningsförmågan förskjuts till utvecklandet av övervakningsförmågan, förmågan att vistas länge till havs och förmågan att skydda sjötrafiken.

Marinen hade i enlighet med det godkända utvecklingsprogrammet fortsatt att utveckla Flottilj 2000, som inleddes redan i början av 1990-talet. De justerade kraven på operativ prestationsförmåga förutsatte en justering av utvecklingsprogrammet samt av den beviljade beställningsfullmakten för förnyande av marinen och av innehållet i den ursprungliga Flottilj 2000. Justeringen baserade sig på de operativa kraven. Efter att prototypen för svävfarkosten blivit färdig på sommaren 2002 skulle anskaffningen av de följande fartygen enligt planerna övervägas på grundval av erfarenheterna av prototypen och de ovan nämnda kraven på prestationsförmåga. Enligt den ursprungliga planen skulle beslut om serieanskaffningen av svävfarkoster fattas före utgången av år 2002. På grund av förseningar i provkörningen av prototypfartyget förhandlades med varvet om ett halvt års tilläggstid fram till sommaren 2003.

Marinens Flottilj 2000 är ett projekt vilket realiseras som förnyande av materielen först fram till utgången av år 2007. Den operativa prestationsförmågan uppnås under år 2008. De avgöranden som fattats måste bedömas enligt rätt tidsskala.

När det i den granskning som gjordes konstaterades, att man med Hamina-klassens robotbåtar uppenbart bättre än med den modell som innefattar svävfarkoster kan bemöta det följande årtiondets krav på prestationsförmåga ansåg också försvarsministeriet det vara riktigt att i enlighet med internationell praxis avbryta projektet i prototypskedet. Ministeriet har på samma grund för sin del på förhand godkänt den med tanke på försvarsförmågan bättre lösningen med traditionella fartygstyper.

I den plan som ingår i Flottilj 2000 är det endast Hamina-klassen som länge utan avbrott förmår skydda sjötrafiken på öppna havet. Hamina-klassen har uppenbart bättre övervaknings- och stridsledningsförmåga samt effektivare vapensystem. Prestationsförmågan hos svävfarkosten i Tuuli-klassen gäller snarast kortare, högst ett dygn långa utryckningar till havs. Svävfarkostens roll var att under ledning av en robotbåt i Hamina-klassen fungera som fartygslavett. Svävfarkostens fördel var dock dess förmåga att fungera året runt samt dess oberoende av farleden. Det provkörningsprogram som krävdes för svävfarkosten Tuuli genomfördes med början på hösten 2002. De sista försöken förlades till hösten 2003. Vid provkörningarna och testen har svävfarkosten Tuuli uppfyllt de krav på prestationsförmåga som ställts för farkosten.

Det planeringsarbete som förändringarna förutsatte utfördes i samband med långtidsplaneringen under tiden januari-februari 2003. I mars 2003 konstaterades att finansieringsramen gjorde det möjligt att i stället för svävfarkostserien göra en tilläggsanskaffning av två robotbåtar i Hamina-klassen. De arrangemang som anskaffats för svävfarkosterna överförs till två nya robotbåtar i Hamina-klassen samt till de minfartyg i Hämeenmaa-klassen som skall genomgå en grundlig renovering. Genom de ovan nämnda förändringarna förbättras marinens förmåga att skydda sjötrafiken jämfört med den tidigare planen.

De centrala elementen i utvecklandet av förmågan att skydda sjötrafiken är Flottilj 2000 i sin nya utformning, de grundligt renoverade minfartygen i Hämeenmaa-klassen samt den blivande minröjningsflottiljen. Jämsides med denna prioritering av utvecklingen kvarstår sjöstridskrafternas förmåga att avvärja också andra marina hot som riktas mot vårt land.

Genom svävfarkostprojektet erhölls nyttigt teknologikunnande för både den inhemska industrin och förvarsmakten. Man har utomlands visat intresse för det teknologikunnande som uppnåtts i Finland.

Totalkostnaderna för svävfarkostprojektet har varit ca 16 milj. euro och de har bestått av

• fartygets demonstrationspris 12 412 000 euro
• tilläggs-, ombyggnads- och reparationsarbeten på fartyget 2 326 000 euro
• kostnader för byggkontroll 200 000 euro
• utbildningskostnader 414 000 euro
• kostnader för forskning 170 000 euro
• kostnader för reservdelar 415 000 euro.

De slutliga totalkostnaderna för anskaffningen av fyra svävfarkoster skulle ha varit 172 milj. euro, varvid enhetspriset för en fullt utrustad farkost skulle ha uppgått till ca 43 milj. euro. Totalkostnaderna för den ursprungliga flottiljen — två robotbåtar i Hamina-klassen och fyra svävfarkoster i Tuuli-klassen — skulle ha uppgått till ca 300 milj. euro.

Enligt de för närvarande tillgängliga uppgifterna kommer totalpriset för den nya typen av flottilj, fyra robotbåtar i Hamina-klassen, att uppgå till 296 milj. euro, varvid enhetspriset för robotbåten i Hamina-klassen utgör 74 milj. euro.

Enligt uppskattning skulle de årliga driftskostnaderna för den ursprungliga flottiljsammansättningen ha varit ca 25 % dyrare än för den nya Flottilj 2000. Dessutom skulle den ursprungliga planen ha förutsatt uppförande av en hall för skolning och underhåll, för vilken kostnaderna skulle ha uppgått till ca 5,5 milj. euro. Kostnaderna för årshyran för hallen skulle ha varit ca 450 000 euro.

Med tanke på de ovan nämnda ändringarna av kravet på prestationsförmågan och de fortsatta kostnaderna för projektet var beslutet att avbryta det motiverat och förlagt till rätt tidpunkt.

Försvarsmakten utreder den fortsatta användningen av svävfarkosten Tuuli.