KIRJALLINEN KYSYMYS 455/2012 vp
KK 455/2012 vp - Maria Lohela /ps ym.
Tarkistettu versio 2.0
Saamelaisvähemmistöjen kielellisten oikeuksien
turvaaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Suomen alkuperäiskansaa, saamelaisia, asuu Suomessa
noin 8 700 (vuonna 2008). Vuodesta 1996 lähtien
saamelaisilla on ollut kotiseutualueellaan Enontekiön,
Inarin ja Utsjoen kuntien sekä Sodankylän Lapin
paliskunnan alueella kieltään ja kulttuuriaan
koskeva perustuslain mukainen itsehallinto. Saamelaisten itsehallintoon kuuluvia
tehtäviä hoitaa saamelaisten vaaleilla valitsema
parlamentti, Saamelaiskäräjät (Sámediggi).
Saamelaisista yli 60 prosenttia asuu kuitenkin saamelaisalueen ulkopuolella,
pääosin Helsingin seudulla, Oulussa ja Rovaniemellä. Tämä asettaa
suuria haasteita saamelaisvähemmistöjemme oikeuksien
turvaamiselle.
Suomessa puhutaan yhteensä kolmea saamen kieltä:
inarinsaamea, koltansaamea ja pohjoissaamea. Suurin kieliryhmistä on
pohjoissaame, jota puhuu Suomessa noin 2 000 henkilöä.
Koltansaamea puhuu noin 350 ja inarinsaamea 300 henkilöä.
Inarinsaamea puhutaan vain Suomessa (Saamelaiskäräjät
2011). Monet saamelaiset ovat valtakielten paineessa menettäneet
alkuperäisen kielensä. Kaikki saamen kielet kuuluvat
Unescon kansainvälisen luokituksen mukaan uhanalaisiin
kieliin, inarin- ja koltansaame vakavasti uhanalaisiin kieliin.
1960-luvulla alkanut etninen herääminen on johtanut
kielten tietoiseen varjeluun ja elvytystoimenpiteisiin. Muun muassa
vuonna 2002 saamen kieli otettiin mukaan EU:n komission vakavasti
uhanalaisten kielten ohjelmaan. Saamen kielten säilymisellä on
keskeinen merkitys saamelaisten kulttuurille.
Saamen kieli sai virallisen aseman Suomessa vuonna 1992, kun
laki saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa
(516/1991) säädettiin.
Kielilakia uudistettiin vuonna 2004 saamen kielilain (1086/2003)
tullessa voimaan. Saamen kielilaissa turvataan saamelaisten oikeus
käyttää omaa saamen kieltään
viranomaisissa sekä asetetaan julkiselle vallalle velvollisuus
toteuttaa ja edistää saamelaisten kielellisiä oikeuksia.
Oikeus käyttää omaa kieltään
viranomaisissa on laajempi saamelaisten kotiseutualueella kuin kotiseutualueen
ulkopuolella. Laki koskee kaikkia Suomessa puhuttavia saamen kieliä.
Erityislainsäädännössä on
lisäksi turvattu saamelaisten oikeus saada peruskoulu-
ja muuta opetusta saamen kielellä. Saamen kielestä opetuskielenä,
oppiaineena ja tutkintokielenä säädetään
myös erikseen.
Saamenkielinen kouluopetus alkoi Utsjoella ja Inarissa 1970-luvun
puolivälissä. Saamelaisten kotiseutualueella asuvien
saamenkielisten oppilaiden tulee saada pääosa
perusopetuksestaan saamen kielellä. Saamelaisalueen peruskouluissa
ja lukioissa saamen kieli voi olla koulun opetuskieli, äidinkielen
oppiaine tai vieraan kielen oppiaine. Opetusta saamen kielellä annetaan
eniten perusopetuksen alemmilla vuosiluokilla, ja saamenkielinen
opetus vuosiluokilla 7—9 on edelleen vähäistä.
Saamelaiskäräjien koulutus- ja oppimateriaalitoimiston
vuoden 2012 tilastojulkaisun mukaan vuosina 2011—2012 Suomessa sai
saamenkielistä peruskouluopetusta (pois lukien äidinkieli
ja kieliopinnot) 154 oppilasta, kieliopinnot mukaan luettuina 470
oppilasta. Lukiossa saamenkielistä opetusta ei saanut enää yksikään
oppilas, ja kieliopinnot mukaan lukien 55 oppilasta sai opetusta
saamen kielessä. Vain kotiseutualueen ulkopuolista opetusta
tarkasteltaessa (peruskoulu ja toisen asteen opetus) saamenkielistä opetusta
ei saanut yksikään oppilas, ja kieliopinnot mukaan
lukien saamen kielessä sai opetusta 105 oppilasta. Kotiseutualueella
luvut olivat vastaavasti 178 oppilasta ja 528 oppilasta. Ylioppilastutkinnon
pohjois- ja inarinsaamen kokeen on voinut suorittaa 1990-luvulta
alkaen, koltansaamen vuodesta 2005. Ylioppilastutkinnon muut osat
voi edelleen suorittaa vain suomen ja ruotsin kielellä.
Vaikka enemmistö saamelaisista asuu kotiseutualueen
ulkopuolella, saamelaisalueen ulkopuolella saamen kieltä opetetaan
suhteellisesti hyvin vähän. Myös saamelaisalueella
saamenkielinen opetus tyrehtyy peruskoulun jälkeen. Tämä ei
luo oppilaille tasavertaisia mahdollisuuksia opiskella omalla äidinkielellään
kehittäen kielitaitoaan myös korkeamman asteen
opintoja ajatellen. Ylioppilastutkintojärjestelmä ei
myöskään kannusta saamelaisia nuoria
opiskelemaan omalla äidinkielellään;
moni saamenkielinen opiskelee varmasti mieluummin lukion reaaliaineita
suomeksi tai ruotsiksi ylioppilastutkinnon suorittamisen ollessa
mahdollista vain näillä kielillä. Yhtä kaikki
tämä luo epätasa-arvoisen lähtöasetelman lukio-opintoihin.
Kielikysymykseen läheisesti sidoksissa on myös
saamelaisten, EU-alueen ainoan alkuperäiskansan, kulttuurin
säilyttäminen. Toisen asteen opetukseen siirryttäessä,
tärkeässä nuorten identiteetin luomisvaiheessa
saamelaisidentiteettiä voidaan poliittisin teoin
sekä ruokkia että tukahduttaa. Saamenkielisen
opetuksen loppuessa kuin seinään — taloudellisiin
syihin ja vähäiseen kysyntään
vedoten — yhteiskunta viestii saamenkielisille näiden
kulttuurin ja kielellisen perinnön olevan vähemmän
tärkeää kuin esimerkiksi ruotsin kielen
aseman. Hallituksen suunnittelema kuntauudistus kohdistaa paineita kielellisten
oikeuksien toteutukselle myös opetuksessa.
Yksi hallitusohjelman kolmesta painopistealueesta
on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen
ehkäiseminen.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä saamelaisvähemmistöjemme
kielellisten oikeuksien turvaamiseksi saamelaisten kotiseutualueella
ja kotiseutualueen ulkopuolella sekä erityisesti toisen
asteen opetuksessa?
Helsingissä 29 päivänä toukokuuta
2012
- Maria Lohela /ps
- Anssi Joutsenlahti /ps
- Hanna Mäntylä /ps
- Martti Mölsä /ps
- Lea Mäkipää /ps
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Maria Lohelan /ps ym. näin kuuluvan
kirjallisen kysymyksen KK 455/2012 vp:
Mitä hallitus aikoo tehdä saamelaisvähemmistöjemme
kielellisten oikeuksien turvaamiseksi saamelaisten kotiseutualueella
ja kotiseutualueen ulkopuolella sekä erityisesti toisen
asteen opetuksessa?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Kansanedustaja Lohelan ym. kirjallisessa kysymyksessä kiinnitetään
aiheellisesti huomiota Suomessa puhuttujen saamen kielten asemaan. Perustuslain
17 §:n mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana
on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa
kieltään ja kulttuuriaan. Mm. saamen kielilaki
(1086/2003) täsmentää kielellisiä oikeuksia erityisesti
saamelaisten kotiseutualueella.
Kuten kirjallisessa kysymyksessäkin todetaan, valtaosa
saamelaisista asuu nykyisin kotiseutualueen ulkopuolella.
Saamelaislapsista ja -nuorista jo 70 prosentin on arvioitu asuvan saamelaisalueen
ulkopuolella. Kuten kirjallisessa kysymyksessä todetaan,
vaikka kunnilla on tietyin edellytyksin mahdollisuus saada korvausta
saamen opetuksen järjestämisestä kotiseutualueen
ulkopuolella, on opetusta järjestetty suhteellisen vähän.
Samoin, vaikka lain mukaan kunnan tulee järjestää päivähoitoa
suomen, ruotsin tai saamen kielellä, on saamenkielinen
päivähoito toteutunut vain suhteellisen harvoilla
paikkakunnilla.
Hallitus on tietoinen siitä, että kaikki Suomessa
puhutut saamen kielet ovat uhanalaisessa asemassa. Erityisen uhanalaisia
ovat pienet inarinsaamen ja koltansaamen kielet. Hallitusohjelman
mukaisesti onkin laadittu ehdotus toimenpideohjelmaksi, jolla saamen
kieliä pyritään elvyttämään.
Ehdotuksen laatinut opetus- ja kulttuuriministeriön asettama
työryhmä sai työnsä valmiiksi
maaliskuussa 2012. Työryhmässä oli mukana
edustus saamelaiskäräjiltä sekä mm.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta.
Ohjelmaehdotus sisältää varhaiskasvatusta koskevia
toimenpiteitä. Saamen kotiseutualueella on saatu hyviä kokemuksia
kielipesätoiminnasta, ja työryhmä esittää kielipesätoiminnan
vakiinnuttamista. Lisäksi on panostettava saamenkielisen
päivähoidon toteuttamiseen lain edellyttämällä tavalla.
Työryhmän mukaan saamen opetusta tulee kehittää koko
maassa. Etäyhteyksiä hyödyntävää opetusta
tulee kehittää turvaamaan erityisesti saamelaisten
kotiseutualueen ulkopuolella annettavaa saamen kielen opetusta.
Myös saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen tukemiseksi
perustettuja rahoitusmalleja kehitetään. Samoin saamenkielisen
oppimateriaalin tuotantoa sekä saamen kielen asemaa ylioppilaskirjoituksissa
on tarkoitus kehittää. Elvyttämisohjelman
tavoitteena on mm. se, että koulutusjärjestelmä tuottaa nykyistä enemmän
ja monipuolisemmin saamen kieltä osaavia eri alojen ammattilaisia
toimimaan erityisesti opetus- ja palvelutehtävissä.
Hallitusohjelman mukaisesti hallituksen tavoitteena on kansainvälisen
työjärjestön (ILO) alkuperäiskansoja
koskevan sopimuksen 169 ratifiointi kuluvalla hallituskaudella.
Vaikka kyseisen sopimuksen yhteydessä viitataan usein maaoikeuksiin,
sopimus sisältää myös kielen
elvyttämisen kannalta olennaisia kohtia. Samoin neuvoteltavana
oleva pohjoismaisen saamelaissopimuksen luonnos käsittää myös
saamen kieltä ja kulttuuria koskevan osuuden.
Hallitus on siis sitoutunut saamelaisten kielellisten oikeuksien
turvaamiseen. Saamen kielen elvyttämisohjelman mukaisesti
vireillä on laaja kokonaisuus tätä tavoitetta
edistäviä toimia.
Helsingissä 19 päivänä kesäkuuta
2012
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 455/2012 rd undertecknat
av riksdagsledamot Maria Lohela /saf m.fl.:
Vad tänker regeringen göra för
att trygga de språkliga rättigheterna för
de samiska minoriteterna i Finland inom samernas hembygdsområde
och utanför hembygdsområdet samt särskilt
inom andra stadiets utbildning?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
I spörsmålet av riksdagsledamot Lohela m.fl.
fäster man på goda grunder uppmärksamhet
vid ställningen av de samiska språken som talas
i Finland. Enligt 17 § i grundlagen har samerna såsom
urfolk rätt att bevara och utveckla sitt språk och
sin kultur. Bl.a. samiska språklagen (1086/2003)
innehåller preciserande bestämmelser om samernas
språkliga rättigheter särskilt inom samernas
hembygdsområde.
Såsom konstateras i det skriftliga spörsmålet, bor
majoriteten av samerna för närvarande utanför
hembygdsområdet. Det uppskattas att 70 procent av samiska
barn och ungdomar redan bor utanför det samiska området.
Det konstateras också i det skriftliga spörsmålet
att trots att kommunerna under vissa förutsättningar
har möjlighet att få ersättning för
ordnande av undervisning i samiska utanför hembygdsområdet,
har relativt lite sådan undervisning ordnats. Detsamma
gäller dagvård: trots att kommunerna är
skyldiga att ordna dagvård på finska, svenska
och samiska, erbjuds dagvård på samiska bara på relativt
få orter.
Regeringen är medveten om att alla samiska språk
som talas i Finland är utrotningshotade. Särskilt
hotade är de små språken enaresamiska och
skoltsamiska. I enlighet med regeringsprogrammet har det utarbetats
ett förslag till ett åtgärdsprogram som
syftar till att stimulera de samiska språken. Den arbetsgrupp
som undervisnings- och kulturministeriet tillsatte för
att utarbeta förslaget slutförde sitt arbete i
mars 2012. I arbetsgruppen var sametinget och bl.a. Institutet för
de inhemska språken företrädda.
Arbetsgruppen föreslår en omfattande åtgärdshelhet
för att stimulera de samiska språken. Åtgärdsförslagen
gäller alla samiska språken. Specialåtgärder
riktas mot de små språken, särskilt mot
skoltsamiskan. Förslagen gäller både
samernas hembygdsområde och övriga delar av Finland.
Programförslaget innehåller åtgärder
som gäller småbarnsfostran. Erfarenheterna av
språkboverksamheten har varit positiva inom samernas hembygdsområde,
och därför föreslår arbetsgruppen
att denna verksamhet etableras. Dessutom ska man satsa på att
dagvård på samiska finns tillgänglig
på det sätt som lagen förutsätter.
Enligt arbetsgruppen bör undervisningen i samiska utvecklas
i hela landet. För att trygga tillgången till
undervisning i samiska särskilt utanför samernas
hembygdsområde ska undervisning som utnyttjar fjärranslutningar
utvecklas. Även de finansieringsmodeller som upprättats
för att stöda det samiska språket och
undervisning på samiska ska utvecklas. På samma
sätt är avsikten att utveckla produktionen av
läromedel på samiska samt det samiska språkets
ställning i studentskrivningarna. Ett av målen
för stimulansprogrammet är att utveckla utbildningssystemet
så att det i olika branscher frambringar flera och mångsidigare
yrkespersoner som behärskar samiska och som kan arbeta
i synnerhet inom undervisning och kundservice.
I enlighet med regeringsprogrammet har regeringen som mål
att under innevarande regeringsperiod ratificera Internationella
arbetsorganisationen ILO:s konvention nr. 169 om urfolk och stamfolk.
Trots att man ofta i samband med denna konvention hänvisar
till urfolkens rätt till land, innehåller konventionen även
artiklar som är väsentliga med tanke på stimulering
av språk. Utkastet till en nordisk samekonvention, som man
håller på att förhandla om, innehåller
också ett kapitel som gäller det samiska språket
och den samiska kulturen.
Regeringen har alltså förbundit sig till att
trygga samernas språkliga rättigheter. Såsom åtgärdsprogrammet
för att stimulera det samiska språket förutsätter är
en omfattande helhet av olika åtgärder som främjar
detta mål under beredning.
Helsingfors den 19 juni 2012
Justitieminister Anna-Maja Henriksson