KIRJALLINEN KYSYMYS 759/2002 vp
KK 759/2002 vp - Mikko Kuoppa /vas
Tarkistettu versio 2.1
Sähkömarkkinoiden avautuminen kilpailulle
Eduskunnan puhemiehelle
Suomen sähkömarkkinat avautuivat
kilpailulle vuonna 1995, jolloin sähkömarkkinalaki
tuli voimaan. Sähkön tuotanto ja myynti avattiin
kilpailulle ja sähkön siirron monopoleille asetettiin säännöt.
Kuluneet vuodet ovat osoittaneet, että käytännössä sähkömarkkinoiden
kilpailu ei toimi kokonaisuutena. Sähkönkuluttajalle
kilowattihinnat eri yhtiöiden välillä vaihtelevat,
mutta siirtohinnat syövät saavutetun kilpailutusedun
kuluttajalta, koska sähkön siirto on suurelta
osin käytännössä Fortumin ja
Vattenfallin hallussa. Vaikka sähkömarkkinalain
mukaan verkkopalveluiden hinnoittelun tulisi olla kohtuullista,
niin lain toteutumisen valvontaan ei verkkojen yksityisen omistuksen
vuoksi ole todellisia mahdollisuuksia.
Sähkön jakeluverkosto tulisikin käsittää maanteiden
ja rautateiden tapaiseksi perusinfrastruktuuriksi, jonka tulisi
olla yhteiskunnallisessa omistuksessa. Vain silloin voidaan ajatella sähkömarkkinoita,
joilla sähkön tuottajat voisivat aidosti kilpailla
keskenään samaan tapaan kuin nyt tapahtuu esimerkiksi
maantiekuljetusten kanssa.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen
jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että yksityiset
sähköverkon haltijat eivät voi estää verkkomonopolinsa
kautta vapaata kilpailua sähkömarkkinoilla ja
kilpailun synnyttämä hintaetu tulee kuluttajan
hyödyksi?
Helsingissä 18 päivänä syyskuuta
2002
Eduskunnan
puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen
jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Mikko Kuopan /vas näin
kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 759/2002 vp:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että yksityiset
sähköverkon haltijat eivät voi estää verkkomonopolinsa
kautta vapaata kilpailua sähkömarkkinoilla ja
kilpailun synnyttämä hintaetu tulee kuluttajan
hyödyksi?
Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti
seuraavaa:
Sähköverkon haltijat ovat voimassa olevan
sähkömarkkinalain mukaan velvollisia välittämään kaikkien
sähkönmyyjien myymää sähköä kuluttajalle.
Kuluttaja voi tehdä sähkönhankintasopimuksen
minkä tahansa sähkönmyyjän kanssa.
Irtisanomisaika vanhalle sopimukselle on lain mukaan kaksi viikkoa.
Siten sähköverkon haltijat eivät voi
estää vapaata kilpailua sähkönmyynnissä rajoittamalla
suoraan sähkönmyyjän valintaa.
Kilpailun toimivuus on osoitettavissa myös sähkön
hintakehityksellä. Sähkön hinta on toteutetuista
veronkorotuksista ja lievästä inflaatiosta huolimatta
pysynyt nykyisen sähkömarkkinalain voimassaoloaikana
vakaana, osin jopa laskevana, eli viime vuosien runsaasta vesivoiman
tarjonnasta Pohjoismaiden yhteisillä sähkömarkkinoilla
on ollut selvää etua suomalaisille kuluttajille.
Hallitus on valmistelemassa vielä kuluvan istuntokauden
aikana eduskunnalle esitettävää muutosesitystä sähkömarkkinalakiin.
Sen yhtenä tavoitteena on sähkönmyyjän
vaihtamisen helpottaminen kuluttajalle. Hallitus ehdottaa, että kuluttaja
on oikeutettu vähintään kerran vuodessa
vaihtamaan sähkönmyyjää täysin
maksutta. Tämä tarkoittaa sitä, että myyjän
vaihtamisesta aiheutuvat kustannukset katettaisiin pääsääntöisesti
yleisellä siirtomaksulla. Voimassa olevan lain mukaan verkon
haltija velvoitetaan vastaamaan myyjän vaihdon kustannuksista
ainoastaan kerran. Tämä merkitsee sitä,
että myyjän vaihtaminen on kuluttajalle ilmainen
ainoastaan silloin, kun hän ensimmäisen kerran
tekee sähkönostosopimuksen muun kuin paikallisen
sähkönmyyjän kanssa, ellei verkkoyhtiö itse
ole päätynyt soveltamaan toisenlaista käytäntöä.
Myyjän vaihtamisesta perittävien kustannusten
tulee kuitenkin nykyisenkin lain mukaan aina olla kohtuullisia verkon
haltijalle vaihtamisesta aiheutuviin kustannuksiin verrattuna.
Sähkön siirto on luvanvaraista toimintaa,
ja siirrosta perittävien korvauksien on lain mukaan oltava
kohtuullisia. Energiamarkkinavirasto valvoo lain noudattamista.
Siten verkkoyhtiöiden toiminta on niin tiukasti valtion
säädeltävissä kuin se on mahdollista,
ilman että valtio ostaisi kuntien ja yksityisten yhtiöiden
omistamat verkot itselleen. Hallitus pyrkii lisäksi jatkuvasti
kehittämään verkkoyhtiöiden
valvontaa. Mm. eduskunnan käsiteltävänä parhaillaan
olevassa sähkömarkkinalain muutosehdotuksessa
Energiamarkkinaviraston edellytyksiä sähkön
siirtomaksujen valvontaan ehdotetaan parannettaviksi täsmentämällä verkkoliiketoimintojen
eriyttämistä koskevia säännöksiä.
Helsingissä 1 päivänä lokakuuta
2002
Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre
Till
riksdagens talman
I det syfte 27 § riksdagens
arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem
av statsrådet översänt följande
av riksdagsledamot Mikko Kuoppa /vänst undertecknade
skriftliga spörsmål SS 759/2002 rd:
Vilka åtgärder har regeringen för
avsikt att vidta för att enskilda innehavare av elnät
inte genom sitt nätmonopol skall kunna förhindra
den fria konkurrensen på elmarknaden och för att
konsumenterna skall kunna dra nytta av den prisfördel som
konkurrensen ger upphov till?
Som svar på detta spörsmål
får jag vördsamt anföra följande:
Innehavarna av elnät är enligt gällande
elmarknadslag skyldiga att förmedla el från alla
elförsäljare till konsumenten. Konsumenten kan
ingå ett elanskaffningsavtal med vilken som helst elförsäljare.
Uppsägningstiden för ett gammalt avtal är
enligt lagen två veckor. Således kan innehavarna
av elnät inte förhindra den fria konkurrensen
inom elförsäljningen genom att direkt begränsa
valet av elförsäljare.
Det om konkurrensen fungerar eller inte kan också visas
med prisutvecklingen på el. Trots genomförda skattehöjningar
och en lindrig inflation har elpriset hållits stabilt under
den tid den nuvarande elmarknadslagen har varit i kraft, delvis
har det t.o.m. visat en sjunkande trend, vilket betyder att det
stora utbudet av vattenkraft på den gemensamma nordiska
elmarknaden under de senaste åren har gett de finska konsumenterna
en klar förmån.
Regeringen bereder som bäst en proposition med förslag
till ändring av elmarknadslagen, vilken kommer att ges
till riksdagen ännu under pågående session.
Ett mål med denna proposition är att göra
det lättare för konsumenten att byta elförsäljare.
Regeringen föreslår att konsumenten skall få rätt
att helt utan kostnader byta elförsäljare minst
en gång per år. Detta innebär att kostnaderna
för byte av försäljare i regel skall
täckas med den allmänna överföringsavgiften.
Enligt gällande lag åläggs nätinnehavaren
att svara för kostnaderna för byte av försäljare
endast en gång. Detta innebär att byte av försäljare är
gratis för konsumenten endast när han eller hon
för första gången ingår ett
avtal om att köpa el med någon annan än
den lokala elförsäljaren, om inte nätbolaget
självt har beslutat sig för att tillämpa
en annan praxis. De kostnader som skall tas ut för byte av
försäljare bör dock också enligt
nuvarande lag alltid vara skäliga i förhållande
till de kostnader som byte av försäljare förorsakar
nätinnehavaren.
Elöverföring är tillståndspliktig
verksamhet, och de ersättningar som skall tas ut för överföringen
skall enligt lagen vara skäliga. Energimarknadsverket övervakar
att lagen följs. Därmed är nätbolagens
verksamhet så hårt reglerad av staten som det är
möjligt utan att staten köper de nät
som kommunerna och enskilda bolag äger. Regeringen strävar
dessutom efter att kontinuerligt utveckla tillsynen över
nätbolagen. Bland annat i det förslag till ändring
av elmarknadslagen som riksdagen behandlar som bäst föreslås
det att Energimarknadsverkets förutsättningar
att övervaka elöverföringsavgifterna
skall förbättras genom att de bestämmelser
som gäller åtskiljande av nätaffärsverksamheterna
preciseras.
Helsingfors den 1 oktober
2002
Handels- och industriminister Sinikka Mönkäre