Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Euroopan sosiaalirahastosta osarahoitettavien rakennerahastohankkeiden tuensaajia ovat, ohjelma-asiakirjassa määritellyistä tavoitteista riippuen, työvoima-, sosiaali- ja kuntoutuspalvelujen tarjoajat ja kehittäjät, tutkimus- ja koulutusorganisaatiot, kunnat ja kuntayhtymät, sosiaalipartnerit ja muut toimintaan liittyvät järjestöt, säätiöt ja yritykset. Rakennerahasto-ohjelmassa ei hanketta hallinnoivia organisaatioita ole siten rajattu julkisoikeudellisiin oikeushenkilöihin. Ohjelman tarkoituksena on tukea ohjelmassa yksilöityjä tavoitteita laajassa kumppanuudessa eri toimijoiden välillä, julkiset ja yksityiset yritykset mukaan lukien.

Rakennerahasto-ohjelman hallintoviranomaisen selvityksen mukaan ELY-keskuksissa toivotaan valtiontukisääntöjen soveltamisesta lisäohjeistusta ministeriöstä, jotta rahoittavat viranomaiset voivat toimia yhdenmukaisilla käytännöillä koko maassa. Toistaiseksi ei ole tunnistettu tilannetta, jossa tulkintaepäselvyydet olisivat johtaneet yksityisoikeudellisten oikeushenkilöiden hakemusten syrjimiseen voimassaolevan lainsäädännön tai ohjeistuksen vastaisesti. Ministeriö tulee kiinnittämään asiaan erityistä huomiota rahoittajille suunnattavissa koulutuksissa, neuvonnassa ja ohjauksessa. Koulutusta valtiontukisääntöjen soveltamisesta on viimeksi annettu 5.11.2014 rakennerahastotoimijoille suunnatussa lakikoulutuspäivässä.

Suomessa ei ole yleistä valtiontukivalvonnasta vastaavaa viranomaista, vaan jokainen tuen myöntäjä vastaa itse toimenpiteen valtiontukiluonteen arvioinnista ja siitä, että toimenpide on EU:n valtiontukisääntelyn mukainen. Työ- ja elinkeinoministeriön työelämä ja markkinaosasto toimii EU:n valtiontukisääntelyyn liittyvissä asioissa koordinoivassa ja neuvoa antavassa roolissa sekä yhteystahona komission ja tukea myöntävien viranomaisten välillä. Ministeriö on julkaissut kysymyksen perusteluissa mainitun oppaan de minimis -asetuksen nojalla myönnettävästä valtiontuesta. Opas perustuu vielä vanhaan de minimis -asetukseen (1998/2006) ja sitä päivitetään parhaillaan uuden de minimis -asetuksen (1407/2014) mukaiseksi. De minimis -asetukseen tehdyillä muutoksilla ei kuitenkaan ole vaikutusta niihin periaatteisiin, joiden mukaisesti tukea myöntävän tahon on itse arvioitava valtiontuen kriteerien täyttymistä. Oppaan päivityksessä tarkastellaan täsmennystarpeita käytännön soveltamisesta saadun palautteen perusteella. Myös Euroopan unionin komissio on uudistanut omia menettelyjään siten, että, siltä voidaan nykyistä useammin saada vastauksia yksittäisiin tulkintakysymyksiin tukitoimenpiteiden oikeusvarmuuden turvaamiseksi. Lisäksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi nykyisin kansallisesti kilpailulain (948/2011) 4 a luvun perusteella puuttua laissa mainituin rajoituksin sellaisiin rakenteisiin ja menettelytapoihin, jotka asettavat julkiset ja yksityiset palveluntuottajat eriarvoiseen asemaan ja näin vaarantavat kansallisen kilpailuneutraliteetin.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Stödmottagare för strukturfondsprojekt som medfinansieras av Europeiska socialfonden är, beroende på de mål som fastställts i programdokumentet, tillhandahållare och utvecklare av arbetskrafts-, social-, och rehabiliteringstjänster, forsknings- och utbildningsorganisationer, kommuner och samkommuner, sociala partner och andra organisationer, stiftelser och företag med anknytning till verksamheten. I strukturfondsprogrammet har de organisationer som administrerar ett projekt således inte begränsats till offentligrättsliga juridiska personer. Programmets syfte är att stödja de mål som specificeras i programmet i ett omfattande partnerskap mellan olika aktörer, offentliga och privata företag medräknade.

Enligt en utredning av förvaltningsmyndigheten för strukturfondsprogrammet, önskar man vid NTM-centralerna ytterligare anvisningar av ministeriet om tillämpningen av reglerna om statligt stöd, för att de finansierande myndigheterna ska kunna tillämpa en enhetlig praxis i hela landet. Tills vidare har inte identifierats någon situation där oklarheter beträffande tolkningen skulle ha lett till åsidosättande av privaträttsliga juridiska personers ansökningar i strid med gällande lagstiftning eller anvisningarna. Ministeriet kommer att fästa särskild vikt vid saken i utbildningen, rådgivningen och anvisningarna för finansiärerna. Utbildning i tillämpningen av reglerna om statligt stöd gavs senast den 5 november 2014 vid en lagutbildningsdag riktad till strukturfondsaktörerna.

I Finland finns ingen allmän myndighet som ansvarar för tillsynen över statligt stöd, utan varje stödbeviljande myndighet ansvarar själv för bedömningen av åtgärdens karaktär av statligt stöd och för att åtgärden är förenlig med EU:s regler om statligt stöd. Arbets- och näringsministeriets avdelning för arbetslivs- och marknadsfrågor har en samordnande och rådgivande roll i frågor som gäller EU:s regler om statligt stöd och fungerar som kontakt mellan kommissionen och de stödbeviljande myndigheterna. Ministeriet har publicerat den i motiveringen nämnda guiden om statligt stöd som beviljas med stöd av de minimis-förordningen. Guiden baserar sig fortfarande på den gamla de minimis-förordningen (1998/2006) och den uppdateras som bäst i enlighet med den nya de minimis-förordningen (1407/2014). De ändringar som gjorts i de minimis-förordningen påverkar dock inte de principer enligt vilka den stödbeviljande myndigheten själv ska bedöma om kriterierna för statligt stöd uppfylls. Vid uppdateringen av guiden ses behoven av precisering över enligt den respons som erhållits om den praktiska tillämpningen. Också Europeiska kommission har reviderat sina förfaranden så att det ska bli möjligt att av kommissionen oftare än nu få svar på enskilda tolkningsfrågor, för att trygga rättssäkerheten. Dessutom kan Konkurrens- och konsumentverket numera nationellt med stöd av 4 a kap. i konkurrenslagen (948/2011), med de begränsningar som nämns i lagen, ingripa mot sådana strukturer och förfaranden som försätter de offentliga och privata tjänsteleverantörerna i en ojämlik ställning och därigenom äventyrar den nationella konkurrensneutraliteten.