Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomessa asui vuoden 1980 alussa noin 12 000 ulkomaalaista. Ulkomaalaisten määrä lisääntyi 1990-luvulla voimakkaasti ja vuoden 1999 lopussa ulkomaalaisia oli jo 87 680. Pohjoismaalaisia ulkomaalaisista oli vajaat 9 000. Muut suuremmat ryhmät olivat Venäjältä, Virosta, Somaliasta, Irakista, entisestä Neuvostoliitosta ja entisestä Jugoslaviasta.

Aiemmin Suomessa puhuttiin äidinkielenä lähes poikkeuksetta vain suomea ja ruotsia. Tilanne on kuitenkin viime vuosien aikana muuttunut, sillä nykyisellään maassamme asuu runsaasti ihmisiä, jotka puhuvat äidinkielenään jotakin muuta kieltä. Lainsäädäntöä on viime vuosina kehitetty mm. siten, että maahanmuuttajien asemaa on parannettu. Kielellisten vähemmistöjen asema kunnallisessa päätöksenteoksessa tulisi kuitenkin ottaa nykyistä paremmin huomioon.

Kuntalain 3 luvun 16 §:n 2 momentissa todetaan, että kaksikielisessä kunnassa asetetaan opetustoimen hallintoon erillinen toimielin kumpaakin kieliryhmää varten taikka yhteinen toimielin, joka jakaantuu kieliryhmiä varten jaostoihin. Toimielimen tai jaoston jäsenet on valittava asianomaiseen kieliryhmään kuuluvista henkilöistä.

Säännöksen tarkoituksena on turvata suomen- ja ruotsinkielisten tasapuolinen edustus kaksikielisessä kunnassa. Muiden kuin suomen- ja ruotsinkielisten asemaa opetustoimen hallinnossa ei ole vastaavalla tavalla turvattu. Yksikielisessä kunnassa myös muunkielinen voidaan valita opetustoimen toimielimiin, mutta kaksikielisessä kunnassa näin ei voida menetellä, koska toimielimiin ja niiden jaostoihin voidaan valita vain suomen- ja ruotsinkielisiä henkilöitä. Näin kaksikielisissä kunnissa monella kauankin Suomessa asuneella ja Suomen kansalaisuuden saaneella ja myös Suomessa syntyneellä, äidinkieleltään muunkielisellä kuntalaisella ei ole tasavertaisia vaikutusmahdollisuuksia kotikuntansa asioihin. Kaksikielisessä kunnassa muiden kuin suomen- ja ruotsinkielisten osuus on usein yhtä merkittävä kuin yksikielisessä kunnassa. Tämän vuoksi myös näissä kunnissa tulisi olla mahdollisuus valita muunkielisiä henkilöitä opetustoimen toimielimiin. Suomen- ja ruotsinkielisten tasapuolista kohtelua ei saa kuitenkaan loukata.

Kuntalain 27 §:n mukaan valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Osallistumista ja vaikuttamista voidaan edistää erityisesti mm. valitsemalla palvelujen käyttäjien edustajia kunnan toimielimiin. Maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annettua lakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan mm., että kotoutunut maahanmuuttaja osallistuu suomalaisen yhteiskunnan taloudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen elämään sen tasavertaisena jäsenenä, jota koskevat sekä yhteiskunnan jäsenen velvollisuudet että oikeudet.

Suomalaisesta perusopetuksesta ja kotoutumisprosessiin liittyvästä koulutuksesta vastaa useissa tapauksessa kunnan opetustoimi. Pienemmissä kunnissa sivistystoimen alaisuudessa voivat lisäksi olla vapaa-ajanpalvelut ja kansalaistoiminnan tukeminen. Opetustoimella on siksi merkittävä asema suvaitsevaisuuden, vastavuoroisuuden ja kulttuurisen moniarvoisuuden kehittämisessä. Erilaiset käsitykset mm. lasten hyvästä kasvatuksesta saattavat johtaa erimielisyyksiin ja epäluuloihin koulun, päiväkodin ja kodin välillä puolin ja toisin. Lisäkeskustelua, tiedottamista ja koulutusta tarvitaan alkuperäisväestön ja maahanmuuttajien välille myös päätöksentekotasolla. Maahanmuuttajien mahdollisuus olla itse vaikuttamassa lautakuntien kautta näihin prosesseihin tulee turvata.