YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007) 2 luvun 5 §:n 3 momentissa säädetään, että kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä, on oltava vähintään noin 20 000 asukasta. Rajaan on 5 momentissa säädetty poikkeuksia vain saaristoisuuden, erittäin pitkien etäisyyksien ja kieliolojen perusteella.

Vaikka laissa säädettyyn noin 20 000 asukkaan rajaan hyväksyttäisiin 10 %:n jousto, se johtaa monien kuntien osalta eri puolilla maata erittäin epätarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi pohjoisessa Keski-Suomessa hyvin käynnistynyt Wiitaunionin kuntapariyhteistyö Pihtiputaan kunnan ja Viitasaaren kaupungin kesken ei täytä lain asukasmäärävaatimusta. Niiden pienet naapurikunnatkaan eivät riittäisi täyttämään rajaa. Mikäli toimivan kuntaparin mukaan on etsittävä kuntia maakunta- tai jopa lääninrajan takaa, joudutaan kalliiseen, hyvin epätarkoituksenmukaiseen ja hallinnollisesti huonosti toimivaan pakkoratkaisuun. Muuallakin maassamme on alueita, joissa lain edellyttämän asukasmäärän täyttymiseksi jouduttaisiin ratkaisuihin, jotka eivät vastaa luontevaa yhteistoiminta-aluetta eivätkä palvele alueen asukkaiden tarpeita.

Lakialoitteessa ehdotetaan, että kunnan tai yhteistoiminta-alueen asukasmäärävaatimus olisi voimassa olevan lain mukaisesti vähintään noin 20 000, mutta erityisin perustein, kuten toimivan yhteistoiminta-alueen tai muiden erityisten olosuhteiden perusteella, raja olisi vähintään noin 12 000 asukasta.

Ehdotettu muutos ei aiheuta lisäkustannuksia, koska se mahdollistaa palvelujen tarvitsijoiden ja kuntien edun mukaisten järkevien ja luontevien yhteistoiminta-alueiden muodostamisen. Kokonaistaloudellisesti tämä on usein edullisempaa. Samalla tämä täyttää ihmisten tasa-arvoisen kohtelun vaatimukset voimassa olevaa säädöstä paremmin.