Tämä aloite on osa vihreän eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettia.

Vähimmäismääräistä vanhempainpäivärahaa saaneiden naisten määrä kasvoi voimakkaasti 1990-luvulla. Kun vuonna 1990 vanhempainpäivärahaa saaneista äideistä vain 5,3 prosenttia sai sitä vähimmäismääräisenä, oli vastaava osuus vuonna 1996 jo 30,1 prosenttia. Vähimmäismääräisen vanhempainpäivärahan saajien määrä on jäänyt myönteisestä kehityksestä huolimatta pysyvästi varsin korkealle tasolle. Vuonna 2004 maksettiin 18,5 prosenttia äitien vanhempainpäivärahoista vähimmäismääräisinä. Vuonna 2003 vastaava luku oli 21,3 prosenttia.

Vähimmäismääräisen päivärahan alhaisen tason takia vähimmäismääräistä vanhempainpäivärahaa saavat joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen huomattavasti useammin kuin työtuloihin perustuvaa vanhempainpäivärahaa saavat. Pentti Arajärven vuonna 2002 ilmestyneen väitöskirjan mukaan vanhemmuuteen perustuvien päivärahojen vähimmäistaso on niin alhainen, että sen perustuslainmukaisuus on kyseenalainen.

Kasvukeskuksissa lapsiperheiden taakkana ovat korkeat asumiskustannukset, jotka rasittavat pienituloisia perheitä voimakkaammin kuin jo asumisolonsa vakiinnuttaneita perheitä. Suurin ongelma lapsiperheiden tulonsiirroissa koskee kuitenkin äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistasoa.

Esitämme äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistason korottamista samalle tasolle kuin työmarkkinatuen ja työttömän työttömyyspäivärahankin eli keskimäärin 588 euroon kuukaudessa. Ehdotus työmarkkinatuen korottamisesta on myös osa vihreän eduskuntaryhmän varjobudjettia.