PERUSTELUT

Syyskuussa voimaan tulleen hedelmöityshoitolain mukaan voidaan pakastettuja alkioita, jotka on ennen lain voimaantuloa saatu aikaan tuntemattoman luovuttajan sukusolusta, käyttää vain kolmen vuoden siirtymäaikana. Käyttö on sallittua ainoastaan siinä tarkoituksessa, että aiemmin hedelmöityshoidon tuloksena syntyneelle hoitoa saavan lapselle syntyisi biologinen täyssisarus. Anonyymiluovutusten lopettamisen vuoksi tehdyn rajoituksen vuoksi monen lapsettomuudesta kärsivän parin henkilökohtaiseen hoitoon tarkoitetut, jo olemassa olevat alkiot on tuhottava. Alkioiden vanhempina itseään pitävät henkilöt eivät hyväksy alkioiden tuhoamista. Eräs äiti ilmaisi asian näin: "Ainakin minulle alkiot ovat jo rakkaita lapsiani. Joka kajoaa niihin, on silmissäni murhaaja."

Hedelmöityshoitoklinikat ovat ilmaisseet huolensa myös siitä, ettei laissa ole säädetty, kenen tehtävä alkioiden tuhoaminen on. Henkilökunta ei ole halukas tehtävää hoitamaan vaan pitää sitä eettisesti ongelmallisena. Pakasteessa olevat alkiot on tuotettu kalliiden ja vaikeiden hoitojen avulla, ja ne ovat elinkykyisiä. Hoidoissa käytettynä niistä voisi syntyä lapsi.

Hedelmöityshoitolain 38 §:ssä säädetty kolmen vuoden siirtymäaika ei ole alkioiden käytön kannalta riittävä, ja sitä on pikaisesti arvioitava uudelleen. Lainsäätäjään kohdistuvista odotuksista kertoo se, että esimerkiksi TYKSin Naistenklinikalla ei alkioiden tuhoamiseen ole ryhdytty vaan tilannetta seurataan (Suomen Lääkärilehti 35/2007). Lainvalmistelussa ei ole osattu erottaa tuntemattomasta luovuttajasta lähtöisin olevien sukusolujen ja alkioiden kohtelua toisistaan. Alkanut ihmiselämä edellyttää toisenasteista suojelua ja kunnioitusta kuin pelkän siittiön tai munasolun kohdalla. Laki ei saa pakottaa tuhoamaan yhtään ihmisalkiota.