Lakialoitteella ehdotetulla elintarvikelain muutoksella merkintä alkuperämaasta tulisi pakolliseksi ja väärinkäytöksistä aiheutuisi sanktioita.

Ruuan alkuperällä on väliä. Kuluttajat haluavat tietää, mistä ruoka tulee. Tutkimuksen mukaan yli 90 % kasvinsuojeluainejäämistä tulee tuontielintarvikkeista. Alkuperän merkitseminen vapaaehtoisesti ei ole toiminut, ohjeistuksia ei noudateta ja toimijoita ei rangaista kuluttajan harhaanjohtamisesta. Siksi onkin tärkeää mahdollisimman nopeasti saada laki pakollisesta alkuperämaan merkitsemisestä voimaan.

Suomessa ja myös muualla EU:ssa käydään keskustelua alkuperämerkinnöistä. Parlamentissa on vahva tahtotila saada alkuperämerkinnät pakollisiksi. Jo ennestään alkuperämaan ilmoittamisvelvollisuus on naudanlihan, kalojen, tuoreiden hedelmien, vihannesten ja hunajan osalta. Pakkausmerkintöjä koskeva uusi kuluttajainformaatioasetus astui voimaan joulukuussa 2011. Jos pääainesosan alkuperä on eri kuin valmistusmaa, se tulee kertoa. Esimerkillinen pakkausmerkintä voisi olla: "Valmistettu Suomessa ruotsalaisesta maidosta". Informaatioasetuksen myötä alkuperämaamerkintää aletaan soveltaa sianlihassa, lampaan- ja vuohenlihassa sekä siipikarjanlihassa 2 vuoden kuluessa voimaantulosta. Muiden tuotteiden osalta tullaan perässä ja komissio teettää vaikutusarvioinnin, jossa otetaan huomioon kuluttajien tiedontarve, merkintöjen toteutettavuus, kustannukset ja hyödyt, vaikutukset sisämarkkinoihin ja kansainväliseen kauppaan. Tärkeää on tietää pääainesosan lisäksi muiden keskeisten ainesosien alkuperä. Esimerkiksi valmistettu Suomessa tanskalaisesta siankamarasta, romanialaisesta hevosenlihasta, thaimaalaisesta broilerista ja broilerinnahasta sekä argentiinalaisesta naudanlihasta. Tarvitaan siis edelläkävijöitä, jotta EU-lainsäädännön voimaantulo nopeutuu. Suomi voi esimerkillään vauhdittaa tätä. Pitkät tuotanto- ja kuljetusketjut lisäävät riskejä globaalissa elintarvikekaupassa. Elintarvikkeen alkuperämaan jäljitettävyys heikkenee ja väärinkäytökset pystytään häivyttämään helposti.

Kansalliset toimenpiteet alkuperämerkintävaatimuksissa on ennen niiden voimaansaattamista ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenmaille. Ratifiointi aiheuttaa hyvän keskustelun EU:ssa, kun koko EU:n alueella kuluttajien tiedonsaantia ruuan alkuperämaasta ja tuotantotavoista halutaan kasvattaa.

Vuonna 2011 maahantuotavien ei-eläinperäisten elintarvikkeiden valvonnassa tuontieriä tutkittiin jonkin verran vähemmän kuin vuotta aiemmin. Määräysten vastaisiksi osoittautui 12,1 %. Ulkokaupan valvonnassa hylättyjen erien osuus tutkituista oli lähes kuusi prosenttia suurempi kuin sisämarkkinatuotteiden valvonnassa. Poikkeuksellisen paljon ongelmia löydettiin ravintolisistä (30,2 %), juomista (27,9 %) sekä kastikkeista, keitoista ja liemistä (22,3 %). Luonnonmukaisesti tuotetuiksi ilmoitettuja elintarvikkeita tutkittiin yhteensä 174 erää. Viidestä erästä (2,8 %) löytyi luomutuotannossa kiellettyjen kasvinsuojeluaineiden jäämiä. Suomessa kasvinsuojeluainejäämistä yli 90 % tulee tuontielintarvikkeista, vaikka niiden osuus ostoskorissa on pienempi kuin kotimaisten tuotteiden. Jäämiä saamme erityisesti hedelmistä ja tuontirukiista.

Eläinperäisten tuotteiden valvonta EU:n sisämarkkinoilla perustuu kunkin maan omaan valvontaan. Eläimiä ei hyväksytä teurastettavaksi ja ihmisravinnoksi käytettäväksi, jos ne tulevat alueelta, jolla on voimassa liikkumisrajoituksia, jos eläinlääkkeitä koskevia määräyksiä ei ole noudatettu tai jos on olemassa ihmisten tai eläinten terveyteen haitallisesti vaikuttavia tekijöitä. EU:n ulkopuolelta eläinperäisiä elintarvikkeita voidaan tuoda laitoksista, jotka täyttävät asiaankuuluvat yhteisön vaatimukset. Tämän varmistavat alkuperämaana olevan kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset. Pitää myös arvioida, onko viranomaistoiminnan luotettavuus kaikkialla muualla Suomen tasolla.

Oikeus puhtaaseen, turvalliseen ruokaan pitää olla kaikilla suomalaisilla. Eduskunta linjasi viime hallituskauden elintarviketurvallisuusselonteossa ja ruokapoliittisessa selonteossa yksimielisesti, että ruuan alkuperä pitää näkyä pakkauksissa. Nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa tähän sitouduttiin.

Eviran ohjeistuksen mukaan alkuperämaa tai -alue tulee merkitä, jos sen puuttuminen voi johtaa kuluttajaa harhaan elintarvikkeen alkuperän suhteen. Neljä viidestä suomalaisesta haluaisi ehdottomasti, että raaka-aineiden alkuperämaan merkitseminen valmisruokiin olisi pakollista (HS gallup 2013). Tähän on myös lainsäädännön taholta pystyttävä vastaamaan. Alkuperän merkitseminen vapaaehtoisesti ei ole toiminut, ja siksi onkin tärkeää mahdollisimman nopeasti saada laki voimaan. Kuluttajalla on oikeus tietää ruuan alkuperä — myös ravintolassa.