Maassamme on useita erilaisia ajoneuvoharrastajaryhmiä. Museoajoneuvoharrastajien ohella yksi merkittävimmistä ryhmistä on ajoneuvojen rakentelijat. Nykyisen käytännön mukaan ajoneuvosta voi vaihtaa enimmillään 49,9 % auton osista ilman ajoneuvon uudelleen verottamista. Käytännössä tämä johtaa usein siihen, että rakenneltaessa harrastekäytössä olevia autoja ja moottoripyöriä tasapainoillaan jatkuvasti tällä rajalla. Monissa tapauksissa joudutaan tinkimään esimerkiksi jarrujen tai ohjauslaitteiden uusimisesta, sillä muutoin tämä hyvin tiukka ja teennäinen veroraja menisi rikki ja ajoneuvo joutuisi uudelleen verotettavaksi.

Kun otetaan huomioon turvallisuusseikat, tällainen teennäinen raja heikentää selvästi liikenneturvallisuutta. Harrasteajoneuvot ovat lähinnä kesäajan harrastekäytössä, ja ajokilometrejä kertyy hyvin vähän. Jotta muutosprosenttiosuuden nostaminen ei aiheuttaisi veronkierto-ongelmia, olisi määriteltävä jokin ikäraja, jota vanhempien autojen suurin sallittu muutosprosentti nostettaisiin 65 %:iin. Tällainen käytäntö ei aiheuttaisi autokannan vanhenemista.

Korkeampi ajoneuvon muutosprosentti sallisi paremmin mm. vanhojen ajoneuvojen ruostevaurioiden korjaukset sekä liikenneturvallisuutta parantavat tekniset ratkaisut. Harrasteajoneuvot eivät voi olla lain määrittelemiä museoajoneuvoja, mutta ovat silti poikkeuksetta käytössä vain pienen osan vuodesta.

Kori ja runko ovat voimassa olevien säännösten mukaan 35 % ajoneuvon kokonaisuudesta. Ne muodostavat helposti todettavan ajoneuvon identiteetin ja ulkonäön. Vanhojen ajoneuvojen osalta usein kori on niin heikossa kunnossa, että sen korjaaminen tai kokonaan vaihtaminen parempikuntoiseen olisi liikenneturvallisuudenkin kannalta perusteltua. Tällä olisi ajoneuvoharrastusta ja myös pien- ja käsityövaltaista yrittäjyyttä ym. työllisyyttä tukeva vaikutus ilman, että sitä voitaisiin käyttää veronkiertoon. Asia voidaan nähdä myös aluepoliittisena, koska suuri osa em. pienyrityksistä voitaisiin perustaa maakuntiin esim. maatalouden rinnakkaiselinkeinoksi.