Tällä hetkellä kuntien suhtautuminen
         ja kuntien asettamat rajoitukset henkilökohtaisen vaali-mainonnan
         esille asettamiseen eri puolilla maata ovat hyvin erilaisia. Eri
         kunnissa saman vaalipiirin alueella saattaa olla hyvin erilaisia
         rajoituksia henkilökohtaisten vaalimainosten esille asettamiselle.
         Tästä aiheutuu saman vaalipiirin sisällä ja
         eri puolilla maata, että vaaleissa ehdolle asettuneita
         kohdellaan tosiasiassa hyvin eriarvoisesti sen mukaan, miten kunkin
         kunnan virkamiehet tai luottamuselimet ovat päättäneet kunnassa
         noudatettavista vaalimainonnan rajoituksista.
      
      
      	Tällä hetkellä voimassa olevan lainsäädännön
         mukaan jokainen kunta voi päättää vaalimainospaikkojen
         maksullisuudesta ilman, että laissa olisi erikseen säädetty
         kunnille velvollisuutta ottaa huomioon perustuslaissa säädettyjen
         poliittisten toimintaoikeuksien suojaa poliittiselle vaalimainonnalle
         ja puolueiden tai vaaliehdokkaiden tasapuolisen kohtelun ja yhdenmukaisten
         perusteiden noudattamisvaatimusta. Puolueiden tasapuolisen kohtelun
         ja yhdenmukaisten perusteiden noudattamisvaatimus on säädetty
         puoluelaissa koskemaan valtion viranomaisia, valtiota ja sen määräämisvallassa
         olevia yhteisöjä ja laitoksia (puoluelain 10 §:n
         1 momentti). Kuntien osalta vastaava yleissäännös
         puuttuu.
      
      
      Perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus.
         Sananvapauteen sisältyy oikeus il-maista, julkistaa ja
         vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään
         ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan
         lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia
         koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
      
      
      
      Perustuslain 14 §:n 3 momentin mukaan julkisen
         vallan tehtävänä on edistää yksilön
         mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa
         häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.
      
      
      
      Kaikkea perustuslain perusoikeuksien suojaa koskee oikeuksien
         turvaaminen ilman syrjintää.  Perustuslain 6 §:n
         1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
         Säännöksen 2 momentin mukaan ketään
         ei saa ilman hyväksyttävää perustetta
         asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän,
         kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden
         tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
      
      
      
      Muun muassa yhdenvertaisuuslaissa on esitetty syrjinnän
         määritelmä. Yhdenvertaisuuslain (21/2004)
         6 §:ssä säädetään
         syrjintäkiellosta ja määritellään
         syrjinnän eri muodot. Säännöksen
         1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä iän,
         etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen,
         uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden,
         sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön
         liittyvän syyn perusteella. Sukupuoleen perustuvasta syrjinnän
         kiellosta säädetään naisten
         ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa
         (609/1986).
      
      
      
      Säännöksen 2 momentin mukaan syrjinnällä tarkoitetaan:
      
      
         - sitä, että jotakuta
            kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta
            kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa
            (välitön syrjintä);
         
- sitä, että näennäisesti
            puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa
            jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena
            oleviin nähden, paitsi jos säännöksellä,
            perusteella tai käytännöllä on
            hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi
            käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia (välillinen
            syrjintä);
         
- henkilön tai ihmisryhmän arvon ja koskemattomuuden
            tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista siten, että luodaan
            uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai
            hyökkäävä ilmapiiri (häirintä);
         
- ohjetta tai käskyä syrjiä.
Näiden perustuslain ja lain säännösten
         valossa ja nykyisen kuntalain puutteellinen sisältö huomioon
         ottaen voidaan sanoa, että poliittisen vaalimainonnan kuntakohtaiset
         rajoitukset ilman laissa erikseen olevia säännöksiä muodostavat perustuslain
         sananvapaussääntelyn kannalta ongelmallisen ja
         ristiriitaisen tilanteen.
      
      
      
      Esimerkiksi henkilökohtaisille vaalimainoksille asetettujen
         paikkojen asettaminen maksulli-siksi ja vaalimainonnan rajoittaminen
         näihin paikkoihin johtaa tosiasiassa myös ehdokkaiden ja
         puolueiden eriarvoiseen kohteluun. Tällä hetkellä on
         myös kuntia, jotka eivät salli henkilökohtaista
         poliittista mainontaa edes maksullisilla, mainosyhtiöiden
         vuokraamilla paikoilla. Eräissä kunnissa vaalimainonta
         on sallittu vain kunnan osoittamissa mainoskehikoissa, ja tällöin
         muualla kunnan alueella vaalimainonta on saatettu kieltää kokonaan.
      
      
      
      	Koska yksityisillä mailla vaalimainonta edellyttää maanomistajan
         lupaa, kunnille ja sen omistamille yhteisöille tulee säätää yhtenäinen, kaikkia
         kuntia koskeva, pääsääntöinen
         velvoite sallia vaalimainonta omistamillaan kiinteistöillä.
      
      
      Ehdotus ei merkitse, että liikenteen tai ympäristönäkökohtien
         vuoksi muualla säädetyt mai-nontaa rajoittavat
         lainsäännökset kumottaisiin, vaan ainoastaan
         sitä, että poliittisen vaalimainonnan salliminen
         tehdään pääsäännöksi, kuten
         perusoikeudet edellyttävät, ja että kaikki kunnat
         noudattavat samoja rajoituksia vaalimainonnan osalta.
      
      
      Ehdotus kuntalain 27 §:n uudeksi 3 momentiksi
      
      Ehdotan kuntalain 27 §:ään
         lisättäväksi uuden 3 momentin, jossa
         todettaisiin ensiksikin, että kunnan viranomaisen, kunnan
         ja sen määräämisvallassa olevan
         yhteisön tai laitoksen on kohdeltava eduskuntavaalien,
         Euroopan parlamentin jäsenten vaalien, kunnallisvaalien,
         tasavallan presidentin vaalien sekä seurakuntavaalien yhteydessä kaikkia
         vaaleihin ehdolle asettuneita vaalimainonnassa tasapuolisesti ja
         yhdenmukaisia perusteita noudattaen.
      
      
      Toiseksi säännöksessä todettaisiin,
         että kunnan viranomainen, kunta tai sen määräämisvallassa
         oleva yhteisö tai laitos ei saa rajoittaa omistamillaan
         kiinteistöillä tai hallinnassaan olevissa julkisissa
         tiloissa edellä mainituissa vaaleissa ehdolle asettuneiden
         oikeutta vaalimainontaan tai rajoittaa tässä tarkoitettua
         vaalimainontaa yksinomaan erikseen maksullisiksi määrättyihin
         vaalimainospaikkoihin, mikäli muussa laissa tai sen nojalla
         annetuissa säännöksissä ei toisin
         säädetä. Pykälässä kiinteistöllä tarkoitetaan
         kunnan tai sen määräämisvallassa olevan
         yhteisön tai laitoksen omistamaa kiinteää omaisuutta
         ja hallinnassaan olevilla julkisilla tiloilla esimerkiksi kunnan
         omistaman liikennelaitoksen tai bussiyhtiön mainospaikkoja.
      
      
      Kolmanneksi säännöksessä todettaisiin,
         että maksuttomasta vaalimainonnasta ja siihen liitty-vistä teknisistä rajoituksista
         tässä pykälässä tarkoitetuissa
         vaaleissa säädetään tarkemmin
         asetuksella.