Ulosoton suojaosuudet ovat liian alhaiset. Nykyisellä käytännöllä verotuksessa, velkajärjestelyssä ja ulosotossa huononnetaan yleisesti määritellyn köyhyysrajan alapuolella elävien kansalaisten kohtuullista toimeentuloa. Suomalainen köyhyysraja on tällä hetkellä asiantuntijoiden mukaan tuloilla mitattuna noin 1 000 euroa kuukaudessa. Ulosoton velallisen suojaosuus on oikeusministeriön tiedotteen (26.11.2004) mukaan edelleen 540 euroa kuukaudessa. Täten nykyinen suojaosuus on vain noin puolet määritellystä köyhyysrajan tulotasosta. Nykyinen ulosottokäytäntö lisää kansalaisten toimeentulovaikeuksia. Erityisesti 1990-luvun taloudellisen laman ongelmat näkyvät ulosottovelallisten ja erityisesti takaajien kohtalokkaina ongelmina useinkin ilman omaa syytä tai tarkoitushakuista kevytmielisen elämäntyylin synnyttämää velkaantumista. Tyypillisesti on kyse pienyrittäjien ja perheiden velkaantumisesta ja heidän takaajiensa velkaongelmista, joihin on ajauduttu usein hyväntahtoisessa auttamistarkoituksessa.

Yrittäjiä ja takaajia kohdanneet ulosottovelkaongelmat aiheuttavat pelkoa aivan aiheellisestikin yrittäjiksi ryhtymisessä taloudellisten riskien vuoksi. Tämä on kielteistä yrittäjyyden ja työllisyyden kannalta. Velkaongelmiin ajautuneet kansalaiset tuskin ehkä koskaan kykenevät toimimaan yrittäjinä, ja tämä käytännön ongelma kuluttaa yhteiskunnan kipeästi tarvitsemia voimavaroja. Jos ulosoton suojaosuutta korotettaisiin ja se määriteltäisiin lähemmin asetuksella köyhyysrajan tasolle, tämä ei ainakaan merkittävästi heikentäisi velkojien oikeutettua asemaa, mutta parantaisi köyhyysrajan alapuolella elävien velallisten ja heidän perheenjäsentensä toimeentuloa. Ulosoton suojaosuuksiin on tällä perusteella tehtävä nykyisin kaikilta osin asetuksella määriteltyyn tasoon korotus, yksinäisen henkilön tulojen osalta 1 080 euroon kuukaudessa. Tästä määrättäisiin tarkemmin valtionneuvoston asetuksella. Siksi ulosottolain 4 luvun 6 §:n 3 momentti tulee muuttaa tarkemmin kirjoitettuun muotoon, muilta osin pykälä säilytetään ennallaan.