Valtioneuvosto on asetuksella (542/2003) tarkentanut ja tiukentanut haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyn vaatimuksia. Tämän asetuksen edellyttämät kiinteistöjen ja loma-asuntojen jätevesijärjestelmien muutostyöt ovat lähteneet hitaasti liikkeelle. Lukuisat erilaiset tekniset vaihtoehdot ja korkeat useiden tuhansien eurojen kustannukset arveluttavat kiinteistöjen omistajia, etenkin kun toimintavarmuudesta, puhdistustehosta ja huoltotarpeesta on vain niukalti kokemusta ja tietoa ennakolta.

Jätevesiasetuksen päätavoitteena on ympäristökuormituksen vähentäminen. Asetuksessa edellytetään, että orgaanista ainetta on vähennettävä 90 %, fosforia 85 % ja typpeä 40 % puhdistamattomaan vaihtoehtoon nähden. Saadut tutkimustulokset viittaavat siihen, etteivät nämä tavoitteet välttämättä ole saavutettavissa kiinteistökohtaisilla puhdistusjärjestelmillä, jotka oikein toimiakseen vaativat säännöllisiä huoltotoimenpiteitä. Kiinteistökohtaisten puhdistusjärjestelmien käyttökuorma ei myöskään useissa tapauksissa ole tasainen, mikä osaltaan vaikuttaa puhdistustuloksiin heikentävästi. Vaikuttaa siltä, että ympäristön kannalta parhaimpia tuloksia saavutetaan useampien kiinteistöjen yhteisillä puhdistusjärjestelmillä tai jätevesien johtamisella siirtoviemäröinnillä puhdistuslaitoksille. Tämäntyyppiset ratkaisut vaativat useimmiten osuuskunnan perustamista, jolloin suurin osa kustannuksista tulee osuuskunnan jäsen- tai liittymismaksuista.

Kotitalousvähennyksen käyttöala on rajattu kunnossapito- ja perusparannustöiden osalta oman asunnon tai siihen liittyvien ulkoalueiden rajoissa tehtäviin töihin, eikä vähennysmahdollisuus siten kohtele tasa-arvoisesti erilaisia jätevesihuollon järjestämisen vaihtoehtoja. Asuinkiinteistön alueella tehtävien töiden osa on yhteishankkeissa pieni hankkeen kokonaiskustannuksista, eikä esimerkiksi osuus- ja liittymismaksuissa ole käytännössä mahdollista eritellä työ- ja tarvikekustannuksia.

Ympäristönsuojelulliset näkökohdat huomioiden tulisi osuuskuntamuodossa tai muulla tavoin useiden kiinteistöjen kesken yhteisesti toteutettujen jätevesihankkeiden olla etusijalla tai vähintäänkin samanarvoisessa asemassa kiinteistökohtaisiin puhdistusjärjestelmiin nähden. Valtion toimenpiteiden tavoitteena tulee olla kiinteistönomistajille jätevesiasetuksesta aiheutuvien kustannusten minimointi. Useimmissa tapauksissa yhteisratkaisut ovat kustannuksiltaan edullisempia kuin kiinteistökohtaisesti yksitellen toteutettavat vaihtoehdot. Kotitalousvähennyksen alan laajentaminen vesi- ja jätevesiosuuskuntien osuus- ja liittymismaksuihin toimii kannustimena jätevesijärjestelmien uusimiselle ajoissa ennen määräajan päättymistä sekä edesauttaa osuuskuntamuotoisten ratkaisuiden syntymistä alueilla, joilla ne ovat mahdollisia.

Kotitalousvähennysoikeuden laajentamisen vaikutukset valtion verotuottoihin eivät ole olennaisia, koska esitettävä menettely ei käytännössä tuo uusia aloja vähennyksen piiriin, sillä jo nyt on mahdollista tehdä kotitalousvähennys kiinteistökohtaisen puhdistusjärjestelmän asennustyöstä. Todellisuudessa kiinteistökohtaisten ratkaisuiden asennustöiden yhteenlaskettu hinta useimmiten riittää täyttämään kunnossapito- ja perusparannustyön osalta myönnettävän kotitalousvähennyksen suurimman sallitun määrän varsinkin, jos kyseessä on kokonaisurakkana teetettävä saneeraus. Tällöin ympäristönäkökohdat huomioiden on kannattavaa pyrkiä kotitalousvähennyksen avulla edesauttamaan keskitettyjen jätevesiratkaisuiden syntymistä.