Oikeuteen todistajiksi haastetut henkilöt voivat hakea valtiolta korvauksia oikeudenkäynnin heille aiheuttamista kuluista, kuten matkakustannuksista ja ansionmenetyksistä. Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti puolestaan esitutkintavaiheessa todistajina kuultavien henkilöiden on pyydettäessä saavuttava poliisin tiloihin kuultaviksi ilman, että heillä on oikeutta vaatia kuulemisesta heille aiheutuneita matkakuluja tai ansionmenetyksiä korvattaviksi valtiolta.

Kihlakuntauudistuksen myötä poliisiasemia ja palvelutoimistoja on lakkautettu ja poliisin toimipisteet keskittyvät vain isoihin taajamiin, mistä on seurauksena myös se, että todistajina poliisin kuultaviksi saapuvat ovat yhä useammin joutuneet matkustamaan pitkän matkan kuulustelupaikkakunnalle. Tämä tarkoittaa monen todistajan kohdalla jopa satojen kilometrien matkan aiheuttamia matkakustannuksia sekä usein kokonaisen "menetetyn" työpäivän aiheuttamia ansionmenetyksiä, koska rikostutkijat työskentelevät pääasiassa vain virka-aikana.

Kun poliisin todistajana kuultavan henkilön on kuitenkin niin vaadittaessa pakko saapua kuultavaksi, niin olisi kohtuullista, että hänellä olisi myös mahdollisuus saada valtiolta korvausta syntyneistä matkakustannuksista ja ansionmenetyksistä. Pahimmillaan nykyinen tilanne voi jopa aiheuttaa poliisille sellaisia ongelmia, joissa esimerkiksi silminnäkijöitä ei saada kuultaviksi, koska he eivät ilmoittaudu tai jopa kysyttäessäkään tunnusta poliisille omaavansa silminnäkijätietoa poliisin tutkimista tapauksista, koska he haluavat välttää poliisiasemalla käynnin kustannuksineen.

Lakialoite tulisi saattaa voimaan mahdollisimman pikaisesti.