Sotilaspoikajärjestö oli perinteisiin liittoihin kuuluva organisaatio, jonka toiminnan katsotaan alkaneen vuonna 1924. Järjestön historian lyhennelmästä on todettavissa se valtava panos, jolla suojeluskunta-/sotilaspojat osallistuivat osaltaan valtakunnalliseen maanpuolustukseen.

Sotilaspoikatoiminta on Suomessa ollut vireää järjestön perustamisesta lähtien. Kymmenettuhannet 10—17-vuotiaat pojat, jopa henkensä uhraten, suorittivat sotiemme aikana mm. desanttien etsimistä, ilmavalvonta-, ilmapuolustus- ja lähettitehtäviä ja näin vapauttivat alueen miehiä rintamatehtäviin. Sotilaspoikien panos valtakunnallisessa keräys- yms. toiminnassa oli myös erittäin merkittävä.

Sotilaspoikajärjestö on johdetusti osallistunut Suomen puolustamiseen sotien aikana. Sotilaspoikien toimintaa johtivat sekä suojeluskuntajärjestön johtajat ja -kouluttajat että rintamalta palanneet asevelvolliset.

Kuntoutusta koskevan lain pariin on otettu muun muassa sairaanhoitotehtävissä puolustusvoimien hoitopaikoissa toimineet henkilöt ja karjan evakuointiin rintamapalvelutunnuksesta annetussa asetuksessa tarkoitetuissa tehtävissä osallistuneet henkilöt. Sotilaspojat ja muiden vastaavien järjestöjen pojat ovat suorittaneet ikäänsä nähden erittäin vaativia tehtäviä, joiden rasittavuus heille itselleen on ollut erittäin suuri ja joiden suorittaminen on toisaalta Suomen puolustamiselle ollut erittäin merkityksellistä. Tehtäviä suorittaessaan he ovat monesti toimineet suoraan puolustusvoimien joukko-osastoissa.

Sotilaspoikana toimimisen toteaminen voidaan suorittaa Valtakunnallisen Sotilaspoikien Perinneliitto ry:n toimesta. Liitto on jakanut kymmeniätuhansia sotilaspoikaristejä. Oikeuden sotilaspoikaristin saamiseen ovat tarkastaneet perinneliiton 28. jäsenkillan hallitukset. Selvitys henkilöiden toimimisesta sotilaspoikana voitaisiin tarkistaa jäsenkiltojen kiltahallitusten toimesta, joilla on jo suuresta osasta sotilaspoikia valmiit rekisterit.