Vuonna 1999 voimaan tullut maahanmuuttajien kotouttamislaki lähtee siitä ajatuksesta, että kotoutumissuunnitelma on laadittava viimeistään silloin, kun maahanmuuttajan työttömyys tai toimeentulotuen saaminen on kestänyt viisi kuukautta. Lain lähtökohta on siis hyvin aikuis- ja työelämäkeskeinen. Laki ei edellytä lapsille tai nuorille tehtäväksi omaa suunnitelmaa, vaan yleensä heidän tilanteensa katsotaan sisältyvän vanhempien kotoutumissuunnitelmaan.

Lasten ja nuorten osalta kotoutumistilanteessa on parantamisen varaa, koska viranomaisten välinen yhteistyö on ajoittain puutteellista, ei ole olemassa selkeää vastuuviranomaista ja toimintaresurssit ovat usein liian pienet. Kun kotoutumissuunnitelmat tehdään aikuisille, lapset ja nuoret tulevat harvoin riittävästi huomioiduiksi. Kotouttamislaissa ei säädetä, kenellä kunnassa on velvollisuus hoitaa maahanmuuttajalasten kotouttaminen. Jo päivähoitoikäisten osalta olisi perusteltua, että heille pystyttäisiin tarjoamaan nykyistä enemmän suunnitelmallista ohjausta ja tukea. Myöskään koulunkäynnin edellytykset eivät ole riittävät, jos lapsen oman äidinkielen ja suomenkielen perusta on puutteellinen tai jos tukiopetuksen antaminen tarvittaessa laiminlyödään.

Lapsille ja nuorille tehdyistä kotoutumissuunnitelmista on saatu hyviä kokemuksia. On myös arvioitu, että lapsille ja nuorille tehdyt suunnitelmat voisivat toimia hyvinä välineinä ongelmien ennaltaehkäisyssä. Esimerkiksi Vantaalla on lähdetty suunnittelemaan omia kotoutumissuunnitelmia eri kieli- ja kulttuuriryhmien lapsille. Vantaan kokeilun tarkoituksena on luotsata lapset ja nuoret mahdollisimman tehokkaasti suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Lisäksi Vantaalla olevassa Vasama-nuorten omauraprojektissa on kehitetty menetelmiä suuressa syrjäytymisvaarassa olevien maahanmuuttajanuorten tukemiseksi perusopintojen suorittamiseksi, jatko-opintovalmiuksien saavuttamiseksi ja työelämään siirtymiseksi.