PERUSTELUT

Vuonna 2007 opintorahan saajien määräksi arvioidaan 241 000, joista korkeakouluopiskelijoita 151 000 ja muita opiskelijoita 90 000. Tällä hetkellä opintorahan suuruus on koulutusasteesta, iästä ja asumismuodosta riippuen 21,86—259,01 euroa kuukaudessa. Nykyisellään opintoraha ei vastaa elinkustannusten tasoa eikä näin ollen mahdollista opiskelijoiden keskittymistä kokopäivätoimisesti päätehtäväänsä eli opiskeluun. Opintorahan taso on vuodesta 1995 jäänyt noin 15 prosenttia jälkeen yleisestä kustannusten noususta.

Opintorahan tason jälkeenjääneisyys asettaa opiskelijat keskenään epätasa-arvoiseen asemaan, kun opiskelijan elintaso on aiempaa voimakkaammin riippuvainen vanhempien varallisuudesta, opiskelijan työnsaantimahdollisuuksista sekä opintopaikkakunnan hintatasosta. Opintorahan jälkeenjääneisyys onkin tärkeimpiä syitä opiskeluaikojen pitkittymiseen, kun opiskelijoiden on käytävä ansiotyössä opiskelujensa ohessa. Lisäansioiden hakemiseen pakotetut opiskelijat myös vääristävät työmarkkinoitamme. Erityisesti opiskelijoiden voimakas työllistyminen palvelualojen ammatteihin ravintola-, myymälä- ja kiinteistöhuoltoaloilla on polkenut alan palkkoja ja työehtoja ja siten vaarantanut alalla vakituisesti työskentelevien työllisyyden sekä elintason.

Pääministeri Vanhasen hallituksen edellinen, jokseenkin epäonnistuneeksi osoittautunut opin-tososiaalinen uudistus perustui lainapainotteisuuden lisäämiseen. Opiskelijat eivät ole kuiten-kaan uskaltaneet epävarmojen tulevaisuusnäkymien johdosta ottaa kallista syömälainaa, jonka takaisinmaksamiseen heidän kykynsä epäsäännöllisten työsuhteiden yleistyessä on vähintäänkin kyseenalainen.

Sosiaalisesti epätasa-arvoistavan luonteensa lisäksi ongelmana lainan osuuden kasvattamisessa on se, miten valmistuneet kykenevät lainataakkaansa lyhentämään. Useilla julkisen sekto-rin matalapalkkaisilla aloilla pätevyysvaatimukset ja pätevyyden antavan koulutuksen kesto ovat samat kuin korkeamminkin palkatuilla aloilla, eli opintojen pituus ja opintojen suoritta-misen vaatima lainamäärä eivät ole suoraan verrannollisia tulevaan ansiotasoon. Koska pääosa opintotuesta on lainaperusteista, motivaatio kouluttautua näille matalapalkka-aloille laskee entisestään.

Esillä ollut ehdotus opintorahaan liittyvän tulorajan nostosta on selkeästi ristiriidassa hallituksen aiempien koulutuspoliittisten linjausten kanssa. Vasta muutamia kuukausia sitten hallitus opetusministerinsä johdolla pyrki rajaamaan opintojen pituutta. Esitys ei edes poista opiskelijoiden köyhyysloukkua. Päinvastoin esitys jakaa opiskelijat entistä enemmän hyväosaisiin ja vähemmän hyväosaisiin opiskeluaikaisten työnsaantimahdollisuuksien mukaan.

Hallituksen työllistämistoimien pitäisi ensisijaisesti kohdistua työttömiin, ei opiskelijoihin. Opiskelijoilla pitäisi olla oikeus keskittyä päätehtäväänsä eli kokopäiväiseen opiskeluun, ja sen mahdollistaa ainoastaan ja vain tuntuva korotus itse opintorahaan. Valitettavasti pääminis-teri Vanhasen hallitus on kuitenkin tällä hallituskaudella kerta toisensa jälkeen torjunut opintorahan korotusyritykset.

Opintorahapainotteista tukijärjestelmää vahvistamalla taataan se, että useimmilla opiskelijoilla on tasa-arvoinen taloudellinen mahdollisuus keskittyä kokopäiväisesti opiskeluun ja siten kartuttaa suomalaista tieto- ja taitopääomaa.