PERUSTELUT

Työntekijällä on työsopimuslain (55/2001) mukaan oikeus saada työstään tilapäistä hoitovapaata äkillisesti sairastuneen alle 10-vuotiaan lapsensa hoitamiseksi tai hoidon järjestämiseksi. Hoitovapaata voi saada enintään neljä päivää kerrallaan. Oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen ei koske samassa taloudessa asuvan vanhuksen tai vammaisen hoitamista. Työntekijän oikeus saada tilapäistä hoitovapaata tulisi ulottua koskemaan myös samassa taloudessa asuvan äkillisesti sairastuneen vanhuksen sekä vammaisen hoitoa.

Osa vanhuksista ja vammaisista ei normaalioloissa tarvitse kokopäiväistä hoitoa, vaan he selviävät kotona päiväsaikaan hyvin yksinkin, kunhan perushuolenpito on järjestetty. Äkillinen sairaustapaus voi kuitenkin muuttaa tilanteen pariksi päiväksi, eikä vanhus tai vammainen selviydy yksin kotona. Tällöin hänen omaisensa joutuvat hankalaan tilanteeseen. Nykyisen työsopimuslain puitteissa ei ole mahdollista jäädä pois töistä hoitamaan äkillisesti sairastunutta vanhusta tai vammaista tai järjestää hänelle hoitoa. Tilapäisen hoidon nopea järjestyminen on useimmiten hyvin ongelmallista. Monet päivätoimintakeskukset eivät ota esimerkiksi flunssaista vanhusta tai vammaista sisään tarttumisvaaran vuoksi. Sairaalahoito on tällaisissa tapauksissa usein perusteetonta ja yhteiskunnan kannalta kallista.

Nykyinen tilanne madaltaa kynnystä laittaa vanhus tai vammainen kokopäiväiseen laitoshoitoon, vaikka tähän ei olisi todellista pitkäaikaista tarvetta. Jos työntekijälle myönnettäisiin oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen myös samassa taloudessa asuvan vanhuksen ja vammaisen äkillisesti sairastuessa, lainmuutoksella tuettaisiin vanhusten ja vammaisten asumista kotona ja vähennettäisiin laitoshoidon lisäresurssipaineita.

Oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen olisi syytä rajoittaa koskemaan vain niitä vanhuksia ja vammaisia, jotka asuvat pysyvästi työntekijän kanssa samassa taloudessa ja jotka eivät normaaliolosuhteissa tarvitse ympärivuorokautista hoitoa. Tilapäistä hoitovapaata ei ole syytä sitoa sukulaisuussuhteeseen, sillä sukulaisuussuhteen määritteleminen on monimutkaista nykyisessä perhemuotojen moninaisuudessa. Esimerkiksi avopuolison äidin hoitaminen ei tuolloin kuuluisi oikeuden piiriin, mikä ei olisi tarkoituksenmukaista.

Vanhuksen tai vammaisen, jota työntekijän tilapäinen hoitovapaa koskisi, tulisi olla sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 a §:n mukaan omaishoidon tukeen oikeutettu henkilö, eli henkilö alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi tarvitsee hoitoa tai muuta huolenpitoa. Oikeutta ei kuitenkaan tule sitoa kuntien päätöksiin omaishoidon tuesta, sillä se asettaisi omaiset kuntien vaihtelevan käytännön vuoksi eriarvoiseen asemaan asuinpaikkakuntansa perusteella. Tällä hetkellä vain noin kolmannes lain mukaan omaishoidontukeen oikeutetuista saa kyseistä tukea. Oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen koskisi niiden vanhusten ja vammaisten hoitoa, joiden osalta omaishoidontuen edellytykset täyttyvät. Työntekijän tulisi ilmoittaa työnantajalleen, mikäli hänen taloudessaan asuu pysyvästi omaishoidontuen edellytykset täyttävä henkilö. Tarvittaessa työntekijän tulisi esittää luotettava selvitys tilapäisen hoitovapaan perusteesta.