PERUSTELUT

Työaikalain tarkoituksena on suojella työntekijää, joka työskentelee työ- tai virkasuhteessa. Työaikalain soveltamisessa ei ole kysymys pelkästään palkansaajan oikeudesta ylityökorvauksiin, vaan tarkoituksena on asettaa rajoituksia tehtävän työn määrään. Laki myös turvaa työntekijän oikeuden riittävään vapaa-aikaan ja lepoon niin työpäivän aikana kuin työpäivän jälkeenkin.

Työaikalain 6 luvun 28 §:ssä säädetään työntekijän oikeudesta päivittäisiin lepoaikoihin. Jos vuorokautinen työaika on pidempi kuin kuusi tuntia, on työntekijälle annettava työvuoron aikana säännöllinen vähintään tunnin kestävä lepoaika. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia lyhyemmästä, kuitenkin vähintään puolen tunnin pituisesta lepoajasta. Jos työaika jaksotyössä on pidempi kuin kuusi tuntia, on työntekijälle annettava vähintään puoli tuntia kestävä lepoaika tai tilaisuus aterioida työn aikana. Moottoriajoneuvon kuljettajalle on annettava jokaista 5 tunnin 30 minuutin pituista työjaksoa kohti vähintään 30 minuutin pituinen tauko yhdessä tai kahdessa erässä.

Jaksotyöajasta säädetään työaikalain 3 luvun 7 §:ssä. Pykälän mukaan säännöllinen työaika saadaan yleissäännöksestä poiketen järjestää niin, että työaika on kolmen viikon pituisena ajanjaksona enintään 120 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia. Jaksotyöaikaa voidaan pykälän kolmannen kohdan mukaan soveltaa henkilö- ja tavarankuljetuksissa, kanavilla, kääntösilloilla ja losseilla.

Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n mukaan edellä mainittu moottoriajoneuvojen kuljettajia koskeva päivittäisen lepoajan jakaminen kahteen osaan on käytännössä johtanut tilanteisiin, joissa työntekijä ei ehdi edes nauttia lounasta työpäivän aikana. Lisäksi kuljettajiin sovelletaan useasti myös jaksotyötä koskevia säännöksiä, jotka mahdollistavat jopa lähes 12 tunnin pituisia työpäiviä kerrallaan. Työaikalaki edellyttää, että moottoriajoneuvon kuljettajalle annetaan jokaista 5 tunnin 30 minuutin pituista työjaksoa kohtaan 30 minuutin tauko. AKT:n mukaan osassa kuljetusalan yrityksiä pykälää sovelletaan nyt niin, että työaika jää juuri alle 11 tuntia ja 30 minuuttia, jotta toista 30 minuutin pituista taukoa ei tarvitsisi työntekijöille antaa. Esimerkkimallissa linja-autonkuljettaja työskentelee ajalla 06.00—17.30 saaden vain kaksi vartin pituista taukoa.

Näiden lyhyiden taukojen toteutuminen on lisäksi jäänyt epäselväksi, koska työnantaja laskee monesti tauolle tulot ja tauolta lähdöt niin tiukalle, ettei työntekijälle yksinkertaisesti jää aikaa koko tauon pitämiseen. Varsinkaan kaupunkiliikenteessä ei voida olettaa liikenteen sujuvan joka päivä ja jokainen hetki minuutin tarkkuudella.