Laki ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta tuli voimaan toukokuussa 2000. Lakia sovellettiin ensimmäisen kerran syksyn 2000 kunnallisvaaleissa. Lain mukaan lahjoituksen suuruus ja antaja on kunnallisvaaleissa ilmoitettava, mikäli lahjoitussumma on vähintään 10 000 markkaa. Jo lain ensimmäinen soveltaminen osoittaa, että kunnallisvaaleissa ilmoitusrajan tulisi olla huomattavasti alhaisempi.

Syksyn 2000 kunnallisvaaleissa varoja käytettiin varsin vaihtelevasti, mutta pääsääntöisesti yksittäiset tukisummat olivat niin pieniä, ettei lahjoittajien nimiä tarvinnut kertoa. Esimerkiksi Kuopiossa ilmoitusten mukaan suurin vaalibudjetti oli 11 000 markkaa ja keskimääräiset valtuutettujen tai varavaltuutettujen vaalibudjetit olivat 3 500 markkaa. Alustavat tiedot kunnallisvaalien varainhankinnasta osoittavat, että 10 000 markan ilmoitusraja on useimmissa kunnissa liian korkea, kun sitä verrataan keskimääräisiin kampanjakustannuksiin ja yksittäisiin lahjoituksiin.

Vertailun vuoksi todettakoon, että vuoden 1999 eduskuntavaaleissa vähintään 10 000 markkaa yrityksiltä, järjestöiltä tai yksityishenkilöiltä kertatukena saaneita ehdokkaita oli vain noin 11 % kaikista eduskuntaan pyrkineistä. Kunnallisvaaleissa kampanjabudjetit ovat huomattavasti pienemmät kuin eduskuntavaaleissa.

Lain tavoitteena oli lisätä vaalirahoituksen avoimuutta ja sitä kautta poliittisen järjestelmän uskottavuutta ja luotettavuutta. Kun keskeiset rahoituslähteet saatetaan julkisuuteen, äänestäjillä on mahdollisuus arvioida sidoksia, joita vaaleissa valitun henkilön ja tämän vaalikampanjan rahoittajan välille on mahdollisesti syntynyt. Monissa kunnallisissa päätöksissä on kyse isoista taloudellisista eduista, ja siksi kysymys kunnallisvaalikampanjoiden rahoittajista on tärkeä politiikan uskottavuuden ja avoimuuden kannalta.