Laki luonnonvaraisten tuotteiden keräämisen rajoittamisesta eräissä tapauksissa (332/1955) säädettiin alun perin Lapin ja siellä erikoisesti Pohjois-Lapin tilanteita ja olosuhteita silmällä pitäen. "Etelästä" tulleet (turisti)marjanpoimijat saattoivat kerätä hillat raakoina ja tekivät näin paikalliselle väestölle mahdottomaksi toimeentulon lisän saamisen tästä arvokkaasta uusiutuvasta luonnonvarasta. Lappilaisille itselleenhän ei hillojen raakana poimimisessa olisi ollut mitään järkeä. Lakia on sovellettu käytäntöön joitakin kertoja. Ratkaisuvalta toimenpiteisiin ryhtymisessä on laissa annettu ministeriölle, käytännössä maa- ja metsätalousministeriölle.

1950-luvulta 2000-luvulle on tapahtunut merkittävä muutos marjojen kaltaisten luonnontuotteiden keräilyssä. Bisnestahot ovat erikoisesti uudella vuosituhannella operoineet maahan suuria määriä ulkomaalaisia kerääjiä. Tästä koitunut uusi tilanne ei ole ollut täysin ongelmaton.

On sinänsä erinomainen asia, että marjat ja muut vastaavat keräilytuotteet otetaan luonnosta oikea-aikaisesti talteen, kun satoa on kerättäväksi saakka tarjolla. Runsaan sadonkin kesinä kokonaisuutena arvioiden suuri(n) osa marja- ja sienisadosta jää nytkin keräämättömänä soille ja metsiin.

Paikallisen väestön kannalta tilanne on ongelmallinen lähinnä sellaisessa tapauksessa, että muualta tuotetut kerääjät ohjataan kymmen- tai peräti satapäisenä lähellä toisiaan kulkevana joukkona asumusten lähituntumaan niin, ettei paikalliselle väestölle jää heidän keräilynsä jälkeen mitään kerättävää.

Kuvattu tilanne voidaan yksinkertaisesti välttää sillä, että kesän tilanteen mukaan lääninhallitus päättää marjojen poiminnan rajoitusalueista. Tätä varten lääninhallituksessa pitää olla jo keväällä valmiina luettelo rajoitusta asuntonsa lähiympäristöön kaiken varalta hakeneista syrjäseutujen asukkaista ja kohtuullisista rajoitusalueista. Päätös voidaan näin tehdä muutamassa päivässä, kun tilanne sitä vaatii. Rajoitusalueet ovat olleet näin menetellen hyvissä ajoin niiden tiedossa, jotka marjanpoimijoita Suomeen välittävät, ja myös syrjäseutujen asukkaat tietävät omat oikeutensa.

Lakia sovellettaisiin ehdotuksen mukaan Lapin läänin ohella myös Kainuun maakunnassa. Päätöksen siis tekisi voimassa olevasta laista poiketen lääninhallitus. Ongelmallisiksi koettuja tilanteita on ollut viime vuosina erikoisesti Itä-Lapissa ja Kainuussa.