PERUSTELUT

Opiskelijoiden taloudellinen tilanne kaipaa pikaista parantamista. Hallituksen budjettiehdotus ei tuo parannusta taloudelliseen tilanteeseen. Hallitusohjelmassa esitetty kannustavuus ja selvitysmies Eero Kurrin (2003:28) raportissa esitetty lainasubventio eivät auta opiskelijoiden tilannetta. Toteutuessaan nämä hallituksen pitkän aikavälin suunnitelmat johtavat vain opiskelijoiden velkaantumiseen.

Syksyllä opiskelijat joutuvat vuokran, vuokratakuiden ja kurssimateriaalin lisäksi maksamaan 60—90 euroa ylioppilaskuntien jäsenmaksua. Ylioppilaskunnan jäsenmaksu on lukuvuonna 2004—2005: Helsingin yliopistossa 61,62 euroa, Otaniemen teknillisessä korkeakoulussa 78,62 euroa, Vaasan yliopistossa 86,62 euroa, Jyväskylän yliopistossa 87,30 euroa, Joensuun yliopistossa 89 euroa, Kuopion yliopistossa 90 euroa.

Tämä voi olla opiskelijalle syksyn suurin yksittäinen menoerä. Ylioppilaskunnissa on pakkojäsenyys, joten mitään keinoa välttää jäsenmaksu ei ole. Se on maksettava pienellä opintotuella, mikäli aikoo opiskella yliopistossa.

Valtiontalous on tällä hetkellä hyvässä kunnossa. Hallitus on luvannut palkansaajille tuntuvan veronkevennyksen syksyn tupon yhteydessä. Tästä kevennyksestä hyötyvät eniten hyvätuloiset, joihin opiskelijat eivät kuulu.

Opiskelijoille suunnattu veronkevennys toteutettaisiin siten, että yliopistojen ylioppilaskuntien ja ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien jäsenmaksut voitaisiin vähentää verotuksessa. Ylioppilaskuntien ja niitä vastaavien ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien jäsenmaksujen verovähennysoikeus on hyvin perusteltua, koska kaikki ammattiliittojen jäsenmaksutkin ovat verovähennyskelpoisia.

Verotusta tulisi laskea eniten juuri pienituloisilla opiskelijoilla, joilla lisätulot menevät suoraan kulutukseen. Opiskelijoiden verovähennysoikeuden vaikutus valtion ja kuntien talouteen on vähäinen. Pienikin korotus opiskelijoiden tulotasoon voi merkitä heille hyvin paljon.