Suomi on tähän mennessä menettänyt ulkomaiseen omistukseen huomattavan määrän strategisesti tärkeää teollisuuttaan. Esimerkiksi lannoiteteollisuudessa Suomi on myynyt Kemira GrowHow Oyj:n norjalaiselle Yara International ASA:lle, tietoliikennesektorilla Suomi on myynyt osan Sonera Oyj:stä ruotsalaiselle TeliaSonera AB:lle, puunjalostusteollisuudessa Suomi on myynyt Enso Oyj:n ruotsalaiselle STORA AB:lle ja sähköntuotannossa Suomi on myynyt sähköyhtiöitä ruotsalaiselle Vattenfall AB:lle. Suomessa toimii myös useita ulkomaisia kaivosyhtiöitä, jotka hyödyntävät Suomen kansallisomaisuutta lähes ilmaiseksi.

Vaikka Suomessa on ollut vuodesta 1993 lukien voimassa laki ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta (ns. seurantalaki), se ei ole estänyt merkittävien yrityskauppojen tekemistä ja omistuksen siirtymistä ulkomaiseen omistukseen tärkeän kansallisen edun niin vaatiessa. Sen jälkeen ulkomaisia yritysostoja on helpotettu edelleen rajaamalla kiellettävät yritysostot enää tilanteisiin, joissa yritysosto voi vaarantaa Suomen erittäin tärkeän kansallisen edun.

Työ- ja elinkeinoministeriö on käsitellyt ja hyväksynyt vuosien 2012 ja 2014 välillä 12 merkittävää yritysostoa. Yhtään päätöstä ei ole siirretty valtioneuvoston yleisistunnon käsiteltäväksi.

Tällä hetkellä ulkomaalaisten yritysostot ovat puolustusteollisuutta lukuun ottamatta ilmoituksenvaraisia, ilmoituksen tekeminen on yrityksen omassa harkinnassa ja ilmoitus voidaan tehdä etu- tai jälkikäteen. Ainoastaan puolustusteollisuuden osalta yritykseltä vaaditaan hakemus, jonka hyväksymisestä päättää työ- ja elinkeinoministeriö ja viime kädessä valtioneuvosto.

Suomen nykyisen taloudellisen ja yhteiskunnallisen tilanteen takia on kyseenalaista jättää ilmoitusmenettely yritysten päätösvaltaan. Sen seurauksena viranomaiset eivät tosiasiallisesti pysty valvomaan ja turvaamaan Suomelle kansallisesti erittäin tärkeitä yhteiskunnallisia ja taloudellisia intressejä. Seurannan kohdistaminen yritysostoihin, joita luonnehditaan "yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä erittäin tärkeää kansallista etua uhkaaviksi", on liian yleisluontoinen eikä riittävästi turvaa Suomen kansallista etua tilanteessa, jossa nimenomaan Suomen huoltovarmuus on vaarassa.

Valtiovallan taholta tapahtuva ulkomaalaisten yritysostojen valvonta on palautettava kansallisesti uskottavaksi ja huoltovarmuuden kannalta sellaiseksi, joka on oikeassa suhteessa valvottavaan etuun nähden. Valvontaa on tehostettava ja tarkistettava niin, että vapaaehtoinen ilmoitusmenettely muutetaan pakolliseksi toimenpiteeksi merkittävissä ulkomaisissa yritysostoissa. Lakia on sen mukaisesti tarkistettava ja muutettava joiltain osin.

Puolustusteollisuuden hankintojen tavoin laissa tarkoitettu seuranta koskisi huoltovarmuudesta vastaavissa yritysostoissa EFTA- ja EU-valtioissa sekä OECD:n jäsenmaissa toimivia ja niiden ulkopuolella olevissa maissa toimivia luonnollisia henkilöitä, yhteisöjä ja säätiöitä. Koska seuranta ja mahdolliset rajoitukset kohdistuvat ainoastaan puolustusteollisuuden ja huoltovarmuuden kannalta merkittäviin ja erittäin merkittäviin yritysostoihin, esitys on sopusoinnussa EU:n suhteellisuusperiaatteen kanssa. Kansalaisille elintärkeiden etujen suojeleminen edellyttää, että integraatiokehityksestä huolimatta Suomen valtiolla on tosiasiallinen mahdollisuus puuttua Suomen huoltovarmuuden ja turvallisuuden kannalta tärkeiden toimialojen siirtymiseen ulkomaiseen omistukseen ja tarvittaessa estää se.

Seurannan kohteena olisi ulkomainen omistaja — luonnollinen henkilö, yhteisö tai säätiö — jolla on vähintään 1/10:n osuus osakeyhtiöstä tai vastaava tosiasiallinen vaikutusvalta muussa liikkeessä tai yrityksessä. Seurannasta ei olisi nykysäännösten mahdollistamia poikkeuksia. Toisin sanoen seuranta koskisi myös osakepääoman korotuksia, perintönä, testamentilla, avio-oikeuden tai lahjoituksen nojalla saatua omaisuutta taikka kerran jo hyväksytyn yritysoston uutta ulkomaista yritysostoa. Tärkeää tai erittäin tärkeää kansallista etua ja yrityksen merkitystä on pystyttävä arvioimaan kansallisten tarpeiden ja etujen kannalta myös sen jälkeen, kun yritys ensimmäisen kerran siirtyy ulkomaiseen vaikutusvaltaan. Sen vuoksi vahvistusta olisi haettava myös silloin, jos osakkeet hankitaan sellaiselta, joka on hankkinut ne laillisesti ennen tämän lain voimaantuloa.

Muu yritystoiminta olisi seurannan piirissä, jos sitä voidaan toimialan, liiketoiminnan tai sitoumusten perusteella pitää kansallisesti merkittävänä. Seurannan kohteena olisi yrityksen hankkiminen. Tarkoituksena on puuttua tarvittaessa yhteiskunnan huoltovarmuuden ja turvallisuuden kannalta kriittisiin yritysostoihin.

Huoltovarmuudesta olisi säädettävä tässä laissa, koska huoltovarmuuden turvaamisesta annettu laki (1390/1992) ei sisällä varsinaisia määräyksiä elinkeinojen sääntelystä tai valvonnasta. Huoltovarmuuden turvaamisen kannalta ei riitä, että siitä on maininta lain perusteluissa. Huoltovarmuuden merkitys on rinnastettava puolustusteollisuuteen, ja siitä on oltava nimenomainen säännös laissa.

Huoltovarmuudella tarkoitettaisiin vakavien ja todennäköisesti pysyvien taloudellisten, yhteiskunnallisten tai ympäristöä koskevien alakohtaisten taikka alueellisten vaikeuksien ehkäisemistä sekä yleisen järjestyksen sekä kansalaisten turvallisuuden ja terveyden varmistamista (huoltovarmuus on tarkemmin määritelty valtioneuvoston päätöksessä 539/2008). Tällaisia yhteiskunnallisesti tärkeitä ja lupamenettelyn piiriin asetettavia sektoreita ovat muun muassa kaivos-, energia-, sähkö-, (metsä)teollisuus-, tietoliikenne- ja turvallisuussektorit. Muista EU-maista muun muassa Ranska ja Iso-Britannia ovat asettaneet puolustussektorin ohella edellä mainitut sektorit lupamenettelyn alaisiksi. Myös Espanjan sähköalaa koskevat rajoitukset on hyväksytty EU-tuomioistuimessa yleisen turvallisuuden perusteella. Huoltovarmuus koskisi myös kuntien ja kaupunkien strategisesti tärkeitä vesi- ja viemärilaitoksia sekä satamalaitoksia (mukaan lukien yhtiöitetyt laitokset).

Huoltovarmuuden turvaaminen laissa tarkoitetulla tavalla on sopusoinnussa EU-tuomioistuinkäytännön kanssa. EU-tuomioistuimen mukaan jäsenvaltiolla säilyy olennaiselta osin vapaus määrittää yleisen järjestyksen ja yleisen turvallisuuden edellytykset, kun on kyse yhteiskunnan perustavanlaatuista etua uhkaavasta todellisesta ja riittävän vakavasta vaarasta (mm. komissio v. Italia, C-326/07, annettu 26 päivänä maaliskuuta 2009).

Huoltovarmuuden turvaamisen lisäksi viranomaisvalvontaa on tehostettava osoittamalla lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetut yritysostot ELY-keskusten valvottaviksi. Viranomaisvalvonnan osittainen siirtäminen ELY-keskukselle on perusteltua, koska ilmoitusten ja hakemusten määrä todennäköisesti kasvaa jossain määrin esityksen seurauksena. Valvontatehtävän antaminen ELY-keskukselle on jo nykyisin sopimusperusteisesti mahdollista työ- ja elinkeinoministeriön kanssa tehtävän seurantayhteistyön kautta.

Ulkomaalaisten yrityskaupoista olisi tehtävä ilmoitus ELY-keskukselle, mikäli henkilöstön määrä ylittäisi tuhat henkilöä, liikevaihto tai taseen loppusumma olisi yli 167 miljoonaa euroa taikka kyse olisi edellä mainitut raja-arvot alittavasta muusta yritysostosta. Ulkomainen ostaja voi tehdä myös sellaisen vaikutusvaltaa lisäävän toimenpiteen, joka ei johda mainittujen raja-arvojen ylittymiseen. Yrityksen vastuulla olisi saada ELY-keskukselta varmistus siitä, onko yritysostosta tehtävä ilmoitus.

Edellä todettu seurannan piiriin kuuluvien yritysostojen rajoitus henkilöstömäärän ja liikevaihdon perusteella vastaa WTO:n TRIMS-sopimukseen ja EU:n vapaakauppasopimuksiin (FTA) sisältyviä määräyksiä. Rajoitusta ei sovelleta televiestintäpalveluihin eikä sitä kohdisteta sellaisiin kansallisiin toimiin, jotka ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden tai julkisen moraalin suojelemiseksi, yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi, ihmisten tai heidän terveytensä suojelemiseksi tai petosten torjumiseksi. Myös EU:n lähialueiden vakautus- ja assosiaatiosopimusten palveluja ja investointeja koskevia velvoitteita voidaan kansallisesti rajoittaa yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden tai yleisen kansanterveyden perusteella.

ELY-keskuksen olisi velvoitettava ulkomaalainen ostaja tekemään yritysostosta hakemus työ- ja elinkeinoministeriöön, mikäli käsittelyn jälkeen ilmenisi, että yrityksessä on toteutettu ulkomaalaisen ostajan vaikutusvaltaa lisääviä toimenpiteitä, jotka ylittävät lain 2 §:n 3 momentissa säädetyt raja-arvot tai johtavat vastaavan tosiasiallisen vaikutusvallan lisääntymiseen yrityksessä. ELY-keskuksen päätös jatkoselvitykseen ryhtymisestä tai ulkomaisen omistajan ohjaamisesta työ- ja elinkeinoministeriöön annettaisiin kuuden viikon kuluessa asian käsittelemiseen tarvittavien tietojen vastaanottamisesta. Muussa tapauksessa yritysoston katsottaisiin tulleen vahvistetuksi.

Ulkomaalaisen omistajan olisi 2 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa haettava vahvistusta yrityskaupalle työ- ja elinkeinoministeriöltä. Mikäli ministeriö katsoo, että erittäin tärkeä kansallinen etu vaarantuu, asia olisi siirrettävä valtioneuvoston ratkaistavaksi. Työ- ja elinkeinoministeriön päätös hakemuksen vahvistamisesta tai sen vahvistamatta jättämisestä taikka hakemuksen siirtämisestä valtioneuvostolle annettaisiin kolmen kuukauden kuluessa asian käsittelemiseen tarvittavien tietojen vastaanottamisesta. Viime kädessä päätöksen kansallisesti tärkeistä yritysostoista tai niiden epäämisestä tekisi valtioneuvosto.