Perustelut
         
         Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet asetuksen eurooppalaisen
            maksamismääräyksen käyttöönotosta
            (EY) N:o 1896/2006 sekä asetuksen eurooppalaisesta
            vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä (EY)
            N:o 861/2007. Asetusten tarkoituksena on yksinkertaistaa
            ja nopeuttaa rajat ylittävien maksamismääräysten ja
            vähäisten vaatimusten käsittelyä sekä alentaa kuluja.
            Hallituksen esityksen tarkoituksena on antaa näitä asetuksia
            koskevia täydentäviä säännöksiä siltä osin
            kuin ne ovat tarpeen. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa
            selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena
            ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa esitykseen
            sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin
            ja muutosehdotuksin. 
         
         
         Hallituksen esityksessä esitetään,
            että maksamismääräystä ja
            vähäistä vaatimusta koskevien asioiden
            käsittely keskitetään Helsingin käräjäoikeuteen.
            Tätä perustellaan muun muassa asetuksessa tarkoitettujen
            asioiden vähäisellä määrällä,
            kirjallisella menettelyllä, asiantuntemuksen kertymisellä sekä toiminnan
            tehostamisella ja sähköisen asioinnin kehittämisellä.
            Asiantuntijakuulemisessa toimivallan keskittämistä Helsingin
            käräjäoikeuteen on kannatettu, mutta
            siihen on suhtauduttu osin myös varauksellisesti. 
         
         
         Lakivaliokunnan mielestä asetuksissa tarkoitettujen
            asioiden vähäisen määrän
            vuoksi ja muilla edellä mainituilla perusteilla asioiden
            käsittelyn keskittäminen Helsingin käräjäoikeuteen
            on tarkoituksenmukaista. Helsingin käräjäoikeutta
            voidaan myös pitää kansainvälisissä asioissa
            luontevana oikeuspaikkana. Valiokunta pitää kuitenkin
            tärkeänä, että jatkossa esitetyn järjestelmän
            toimivuutta sekä Helsingin käräjäoikeuden
            henkilöstöresurssien riittävyyttä uusien
            asioiden käsittelyyn seurataan. Tarvittaessa asioiden käsittelyn
            keskittämistä Helsingin käräjäoikeuteen
            on mahdollista arvioida uudelleen. 
         
         
         Mainitut EU:n asetukset edellyttävät täydentäviä säännöksiä siitä,
            miten oikeusriidan käsittelyä jatketaan tilanteessa,
            jossa se ei enää kuulu asetuksissa säädettyjen
            menettelyjen soveltamisalaan. Esityksen mukaan asian käsittelyä jatkettaisiin
            oikeudenkäymiskaaren mukaisessa riita-asiain menettelyssä.
            Tällöin sovellettaisiin myös oikeudenkäymiskaaren
            10 luvun oikeuspaikkaa koskevia säännöksiä. 
         
         
         Se, että asetusten tarkoittamissa menettelyissä käsitellyt
            vaatimukset tutkittaisiin esityksen mukaisesti Helsingin käräjäoikeudessa,
            ei kuitenkaan perustaisi Helsingin käräjäoikeudelle toimivaltaa
            käsitellä asiaa normaalina riita-asiana. Esimerkiksi
            maksamismääräysasiassa tämä voi
            johtaa siihen, että jos muualla kuin Helsingissä asuva
            vastaaja vastustaa maksamismääräystä eikä sittemmin
            vastaa riita-asian haastehakemukseen tai esittää oikeuspaikkaa
            koskevan väitteen, kanne jätetään
            tutkimatta väärässä tuomioistuimessa
            vireille pantuna. Jos kantaja haluaa asian ratkaistavaksi, hänen
            on pantava oikeudenkäynti uudelleen vireille toimivaltaisessa
            tuomioistuimessa. 
         
         
         Edellä kuvatussa tilanteessa on lakivaliokunnan mielestä kuitenkin
            asianmukaisempaa, että jos Helsingin käräjäoikeus
            ei ole toimivaltainen tutkimaan asiaa riita-asiana, asia siirrettäisiin kantajan
            suostumuksella toimivaltaiselle tuomioistuimelle jatkokäsittelyä varten.
            Näin kantajan ei itse tarvitsisi panna oikeudenkäyntiä uudelleen
            vireille toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Tämän
            vuoksi valiokunta ehdottaa, että maksamismääräysmenettelyä koskevan
            2. lakiehdotuksen 4 §:ään lisätään
            kaksi uutta momenttia asian siirtämisestä toimivaltaiseen
            tuomioistuimeen. Tällaiset momentit on perusteltua lisätä myös
            vähäisiä vaatimuksia koskevan 1. lakiehdotuksen
            3 §:ään. Vastaavansisältöiset
            säännökset sisältyvät
            eduskunnalle annettuun esitykseen riita-asioiden oikeuspaikkaa koskevien
            säännösten muuttamisesta (HE 70/2008 vp,
            oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 22 §).
            Kyseinen esitys ei kuitenkaan ehdi tulla voimaan samanaikaisesti nyt
            käsiteltävinä olevien lakiehdotusten
            kanssa. Lisäksi lakivaliokunta kiinnittää oikeusministeriön
            huomiota siihen, että valiokuntaa informoitaisiin jo ennakolta
            eri esitysten välisistä riippuvuussuhteista,
            jotta esitykset voidaan käsitellä mahdollisimman
            tarkoituksenmukaisella tavalla ja järjestyksessä. 
         
         
         Nyt käsiteltävänä olevat
            lakiehdotukset on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti EU:n
            asetusten kanssa eli 12 päivänä joulukuuta 2008.
            Lakivaliokunta kuitenkin ehdottaa, että 1. lakiehdotuksen
            8 §:ssä, 2. lakiehdotuksen 10 §:ssä ja
            3. lakiehdotuksen voimaatulosäännöksissä lain
            voimaantuloaika jätetään yleisesti noudatetun
            käytännön mukaisesti avoimeksi.