Perustelut
Yleistä
Hallituksen esitys sisältää Euroopan
unionin perintöasetuksen soveltamisen edellyttämää täydentävää sääntelyä sekä Pohjoismaisen
perintösopimuksen muutosten hyväksymisen niin
sanotulla blankettilailla. Asetuksen valmistelun yhteydessä lakivaliokunta
lausui (LaVL 20/2011 vp), että valiokunta
pitää pohjoismaista yhteistyötä tärkeänä ja
tukee tavoitetta siitä, että Pohjoismaiden välisten
sopimusten soveltamista voitaisiin jatkaa Suomen ja Ruotsin välisissä suhteissa
senkin jälkeen, kun samasta asiasta on annettu yhteisötason
sääntelyä. Neuvotteluissa EU:n perintöasetuksen
75 artiklaan saatiin Suomea ja Ruotsia koskevan poikkeus, jonka
mukaan Suomi ja Ruotsi voivat soveltaa pohjoismaista perintösopimusta
Euroopan unionin perintöasetuksen ohella. EU:n perintöasetuksen valmistelun
yhteydessä käynnistettiin vuonna 2012 pohjoismaisen
perintösopimuksen uudistaminen, jotta voitiin turvata yhteisen
pohjoismaisen sopimusjärjestelyn säilyminen jatkossakin. Nyt
hyväksyttävällä muutossopimuksella
muutetaan pohjoismaisen perintösopimuksen sovellettavaa
lakia koskevat säännökset vastaamaan asiasisällöltään
Euroopan unionin perintöasetuksen säännöksiä,
jolloin saadaan säilytettyä pohjoismainen yhtenäisyys.
Sisällöllisesti pohjoismaisen perintösopimuksen
muutokset koskevat ennen kaikkea lainvalintasääntöjä.
Suomen ja Ruotsin on sovellettava Euroopan unionin perintöasetuksen
mukaisia sovellettavaa lakia koskevia säännöksiä ja
muut Pohjoismaat noudattavat pohjoismaista perintösopimusta.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa pohjoismaisen perintösopimuksen
muuttamisesta tehdyn sopimuksen hyväksymistä sekä lakiehdotusten
hyväksymistä muuttamattomina.
Eksekvatuuri
Hallituksen esitys sisältää säännökset
toimivaltaisesta viranomaisesta asetuksenmukaisten päätösten
tunnustamiseksi ja täytäntöönpanokelpoiseksi
julistamiseksi. Toimivaltaiseksi viranomaiseksi ehdotetaan
käräjäoikeuksia. Asetuksen mukainen tunnustamista
ja täytäntöönpanokelpoiseksi
julistamista koskeva menettely on pääpiirteissään
samanlainen kuin yksityisoikeuden alalla annetuissa muissa Euroopan
unionin säädöksissä, eli vahvistuspäätös annetaan
vastapuolta kuulematta ja muutosta haetaan 30 päivän
kuluttua päätöksen tiedoksiannosta. Lain
soveltajalle jää näin ollen vain vähän
harkintavaltaa.
Toimivaltaisen viranomaisen valinnan vaihtoehdot ovat asioiden
keskittäminen yhteen tai muutamaan viranomaiseen taikka
hajautettu järjestelmä. Käsittelyyn tulevien
asioiden harvalukuisuus voisi puoltaa asioiden keskittämistä. Toisaalta
tilannetta on syytä tarkastella suhteessa itse menettelyyn
ja muiden vastaavien instrumenttien mukaisiin kansallisiin järjestelyihin. Käräjäoikeuksien
valinta toimivaltaisiksi tuomioistuimiksi noudattaa systematiikkaa,
joka on valittu yksityisoikeuden alalla annetuissa muissa Euroopan
unionin säädöksissä samoin kuin pohjoismaisten
tuomioiden vahvistamisessa. Tähän kokonaisuuteen
kuuluvat paitsi perheoikeudelliset asiat myös puhtaasti
velvoiteoikeudelliset asiat. Perintöasetuksen mukaisten
vahvistamisasioiden keskittäminen yhteen tai muutamaan
tuomioistuimeen poikkeaisi tästä systematiikasta.
Ainoastaan muissa kuin Euroopan unionin asetuksissa tai pohjoismaisissa
sopimuksissa tarkoitettujen ulkomaisten päätösten
vahvistaminen on yksityisoikeuden alalla keskitetty yhteen tuomioistuimeen.
Oikeusministeriön mukaan hajautetusta eksekvatuurijärjestelmästä saadut
kokemukset ovat olleet myönteisiä viime vuosien
aikana EU:n elatusapuasetusta (N:o 4/2009) sovellettaessa.
Paikalliset käräjäoikeudet Helsingin
ulkopuolella ovat antaneet eksekvatuuripäätöksiä asiantuntevasti
ja jopa joutuisammin kuin Helsingissä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että erityisesti perheoikeudellisissa asioissa toimivaltainen
viranomainen on mahdollisimman lähellä hakijaa. Valiokunta
ymmärtää kuitenkin myös asioiden keskittämistä kannattavia
näkemyksiä ottaen huomioon tuomioistuinten rajalliset
resurssit ja tehostamispaineet. EU:n jäsenvaltioiden ja
Pohjoismaiden ulkopuolisten asioiden yhteydessä on valittu
keskitetty järjestelmä asioiden vähäisen
määrän vuoksi. Valiokunta uudistaa vuonna 2013
elatusvelvoitteita koskevassa mietinnössä (LaVM
1/2013 vp) esittämänsä näkemyksen, että eri
lakeihin perustuvien ulkomaisten päätösten
tunnustamista ja täytäntöönpanokelpoisiksi julistamista
koskevat menettelyt ovat uusien kansainvälisten sopimusten
ja Euroopan unionin lainsäädännön
myötä eriytyneet. Osa eksekvatuuriasioista on
keskitetty ensimmäisenä oikeusasteena
Helsingin hovioikeuteen. Osa perheoikeudellisista ja velvoiteoikeudellisista eksekvatuuriasioista
puolestaan käsitellään alueellisesti
toimivaltaisissa käräjäoikeuksissa, joista
muutoksenhaku ohjautuu alueen hovioikeuteen. Järjestelmä on
monimutkainen ja vaikeasti hahmotettava. Perhe- ja velvoiteoikeudellisten
eksekvatuuriasioiden asianmukainen käsitteleminen edellyttää hyvää perehtyneisyyttä
kansainväliseen
yksityisoikeuteen. Tämä puoltaisi lakivaliokunnan
mielestä järjestelmän kehittämistä siten,
että eksekvatuuriasioiden käsittely keskitettäisiin
mahdollisuuksien mukaan sekä ensimmäisessä oikeusasteessa
että muutoksenhakuvaiheessa. Valiokunta toteaa, että hajautetun
eksekvatuurijärjestelmän vaikutuksia tuomioistuinten
työmäärään ja oikeudenhoidon sujuvuuteen
on tärkeää arvioida tulevina vuosina.
Saatujen kokemusten pohjalta tulisi harkita keskittämistä yksittäisen
instrumentin sijasta osana laajempaa kokonaisuutta koko järjestelmä huomioon
ottaen.
Perintötodistus
Rajat ylittävien perintöasioiden hoitamisen
helpottamiseksi EU:n perintöasetuksella otetaan käyttöön
yhtenäinen asiakirja, eurooppalainen perintötodistus.
EU:n perintöasetuksen soveltaminen edellyttää kansallisen
viranomaisen nimeämistä eurooppalaisen
perintötodistuksen antamiseksi. Perintötodistus
annetaan siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimilla
on toimivalta perintöasiassa. Todistuksen antava viranomainen
voi olla joko tuomioistuin tai muu perintöasioiden käsittelemiseen
kansallisen lain mukaisesti toimivaltainen viranomainen. Hallituksen
esityksessä viranomaiseksi ehdotetaan maistraattia.
Perintötodistuksella perillinen voi osoittaa hänelle
kuuluvan osuuden jäämistöstä ja
pesänhoitaja voi osoittaa valtuutensa pesänhoitoon liittyvissä asioissa.
Todistuksen oikeusvoima ei kuitenkaan koske asioita, jotka eivät
kuulu asetuksen soveltamisalaan, kuten esimerkiksi isyyden
vahvistamiseen liittyviä kysymyksiä tai sitä,
onko tietty omaisuus kuulunut perittävälle.
Suomessa perintöasioita hoitavista viranomaisista perintötodistuksen
myöntäväksi viranomaiseksi valittavana
olisi kaksi vaihtoehtoa: käräjäoikeus
tai maistraatti. Oikeudenhoidon uudistamisen yhtenä tavoitteena
on se, että tuomioistuimissa ei käsiteltäisi
sellaisia asioita, jotka voidaan oikeusturvaa vaarantamatta ratkaista hallinnossa
tai vaihtoehtoisissa riidanratkaisumenettelyissä. Perintötodistuksen
antamisessa ei ole kyse perintöriidan ratkaisemisesta,
sillä todistusta ei saa antaa, jos todistettavat seikat
on riitautettu. Perintötodistuksen antamisen riidaton luonne
puoltaisi sitä, että tehtävä sopisi luontevammin
muulle viranomaiselle kuin käräjäoikeudelle.
Maistraatit hoitavat monia sellaisia riidattomia tehtäviä,
joilla saattaa olla merkittäviä oikeusvaikutuksia.
Maistraatit vastaavat muun muassa avioehto- ja lahjoitusrekisterin
ylläpidosta sekä avoliittoasioiden rekisteristä.
Maistraatit vahvistavat myös perukirjojen osakasluetteloita.
Lisäksi maistraateista annetaan paljon erilaisia todistuksia
kansainvälisiin tarkoituksiin. Maistraateilla on näin
ollen jo nyt myös perhe- ja perintöasioihin liittyviä oikeudellisia
tehtäviä ja niihin liittyvää oikeudellista asiantuntemusta.
Valiokunta pitää perusteltuna maistraatin
valintaa perintötodistuksen myöntäväksi
viranomaiseksi. Koska todistusta koskevien hakemusten määrä on
varsinkin alkuvaiheessa todennäköisesti vähäinen,
valiokunta katsoo, että voisi olla tarkoituksenmukaista
keskittää todistusten antaminen yhteen tai muutamaan
maistraattiin. Tätä varten laissa annettaisiin
asetuksenantovaltuus.
Pohjoismaisen perintösopimuksen soveltaminen
Pohjoismaisen perintösopimuksen muutossopimuksen voimaantulo
turvaa yhteisen pohjoismaisen sopimusjärjestelyn säilymisen,
tosin nykyistä rajoitetumpana, ja mahdollistaa edelleen perintöä koskevien
päätösten liikkumisen Pohjoismaiden välillä.
Valiokunta pitää Pohjoismaiden erityisaseman huomioon
ottamista periaatteellisesti tärkeänä.
Valiokunta toteaa, että kun Pohjoismaat ovat valinneet
Euroopan integraation osalta erilaisia ratkaisuja, on
tärkeää selvittää huolella,
miten Pohjoismaiden välinen oikeudellinen yhtenäisyys
voitaisiin parhaiten jatkossakin säilyttää ja
saattaa nykyhetken vaatimuksia vastaavaksi.