Yleisperustelut

Ehdotus perintökaaren muuttamiseksi sisältää kolme merkittävää asiakokonaisuutta. Ensinnäkin esityksessä ehdotetaan olennaisesti supistettaviksi niitä edellytyksiä, joilla kuolinpesän osakkaat voivat joutua vastuuseen vainajan veloista. Valiokunta pitää näitä ehdotuksia perusteltuina. Voimassa oleva järjestelmä on osakkaiden kannalta varsin ankara, koska heille voi syntyä vastuu vieraasta velasta melko vähäistenkin laiminlyöntien perusteella. Toisaalta velkojien aseman ja perunkirjoitusten asianmukaisen toimittamisen kannalta on ymmärrettävää, ettei osakkaiden henkilökohtaisesta velkavastuusta ehdoteta kokonaan luovuttavaksi.

Toisena keskeisenä asiakokonaisuutena hallituksen esityksessä ehdotetaan lisättäväksi velkojien mahdollisuuksia saada jäämistö pesänselvittäjän hallintoon. Tämä voidaan nähdä osakkaiden henkilökohtaisen velkavastuun supistamisen eräänlaisena vastapainona. Osakkaat voivat kuitenkin edelleen estää kuolinpesän virallisselvitykseen siirtymisen joko osoittamalla, että pesänselvittäjää hakevalla taholla on saatavastaan turvaava vakuus, tai sitten asettamalla tällaisen vakuuden. Myös pesänselvittäjän toimivaltuuksia ehdotetaan lisättäväksi. Merkittävää on, että hän saisi ylivelkaisessa pesässä oikeuden päättää kuolinpesän varojen jaosta velkojien kesken. Lakivaliokunnan mielestä hallituksen esityksen sisältämä ehdotus on varsin perusteltu, koska se joustavoittaa pesänselvitystä ja on omiaan vähentämään tarpeettomia kuolinpesien konkursseja.

Valiokuntakäsittelyn aikana eniten huomiota on saanut osakseen esityksen kolmas asiakokonaisuus, joka liittyy ulosottolain mukaan täytäntöönpanokelpoisuutensa menettäneiden velkojen käsittelyyn kuolinpesässä. Nämä velat eivät täytäntöönpanokelpoisuuden menettämisen seurauksena aineellisoikeudellisesti lakkaa olemasta. Hallituksen esityksen mukaan tällaisetkin velat tulee merkitä perukirjaan ja maksaa kuolinpesän varoista. Jos pesä on ylivelkainen, täytäntöönpanokelpoisuutensa menettäneet velat suoritetaan kuitenkin viimesijaisina.

Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota niihin epäkohtiin, joita hallituksen esityksessä ehdotettu ratkaisu saattaa aiheuttaa. Epäkohdat liittyvät tilanteisiin, joissa velkaantunut henkilö saa merkittävää varallisuutta sen jälkeen, kun velat ovat ulosottolain mukaan menettäneet täytäntöönpanokelpoisuutensa. Merkittävimpänä epäkohtana velallisen kannalta voidaan pitää sitä, että velkojen myöhemmin odotettavissa oleva huomioon ottaminen henkilön kuolinpesässä ei kannusta häntä taloudelliseen toimeliaisuuteen, millä on kielteisiä vaikutuksia erityisesti yritystoimintaan. Huomattavasti velkaantunut henkilö saattaa myös kuolemansa varalta siirtää omaisuuttaan läheisilleen välttääkseen sen, että omaisuus pesänselvityksessä käytetään vanhojen velkojen maksuun. Ehdotettu sääntely voi ainakin periaatteessa antaa velallisille muutoinkin aihetta sellaisiin varallisuusjärjestelyihin, joihin he eivät muutoin ryhtyisi. Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että velkojat eivät ole suojattomia tällaisia järjestelyjä vastaan. Velallisen kuoltua velkojat voivat hakea kuolinpesän konkurssiin ja pyrkiä peräyttämään hänen tekemiään oikeustoimia niin kuin takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa (758/1991) säädetään. Kuolinpesän asettaminen konkurssiin on puolestaan konkurssilakiin (120/2004) nyt ehdotettujen muutosten jälkeenkin mahdollista muun muassa silloin, kun se on erityisen syyn vuoksi tarkoituksenmukaista. Valiokunta pitää selvänä, että tämä kriteeri täyttyy silloin, jos pesään voidaan olettaa saatavan varoja takaisinsaannilla. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että leski voi joissain tapauksissa joutua vaikeaan tilanteeseen sen vuoksi, että kuolinpesässä katetaan myös ne vainajan vanhat velat, jotka jo ovat ulosottolain mukaan menettäneet täytäntöönpanokelpoisuutensa.

Edellä selostetusta ja muusta ehdotusta kohtaan esitetystä kritiikistä huolimatta lakivaliokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä myös siltä osin kuin se koskee täytäntöönpanokelpoisuutensa menettäneiden velkojen asemaa kuolinpesässä. Tähän lopputulokseen päätyminen perustuu keskeisesti siihen periaateratkaisuun, jonka lakivaliokunta vuoden 2002 valtiopäivillä teki käsitellessään ulosottolain muuttamista koskevaa hallituksen esitystä (HE 216/2001 vp). Tuolloin valiokunta hyväksyi lähtökohdan, jonka mukaan luonnollista henkilöä koskeva ulosottoperuste menettää täytäntöönpanokelpoisuutensa 15 tai 20 vuodessa. Velka ei kuitenkaan vanhene lopullisesti, vaan velallinen vastaa siitä edelleen. Kuten lakivaliokunnan tuolloin antamasta mietinnöstä (LaVM 34/2002 vp) käy ilmi, valiokunta tiedosti hyvin ne ongelmat, joita omaksuttuun ratkaisuun liittyi ja joita myös nyt esillä olevan esityksen käsittely osaltaan ilmentää. Valiokunta huomauttaa tässä yhteydessä myös siitä, että ulosottolain uudistuksen yhteydessä tehdyn ratkaisun lähtökohtana oli velallisen itsensä aseman helpottaminen. Tästä tavoitteesta ei millään tavoin seuraa, että velallisen kuoltua hänen perillistensä tulisi saada velkojien kustannuksella itselleen etua velan aineellisen vanhentumisen muodossa.

Valiokunta ei ole tässä yhteydessä pitänyt perusteltuna luoda säännöstöä, joka ilman mitään erityisiä edellytyksiä johtaisi siihen, että täytäntöönpanokelpoisuutensa menettäneet velat katsottaisiin kuolinpesissä myös aineellisesti vanhentuneiksi. Valiokunta on tätä ratkaisua tehdessään pannut erityistä painoa sille esityksen perusteluistakin (s. 20/II) ilmi käyvälle seikalle, jonka mukaan hallituksen tarkoituksena on selvittää, millaisin järjestelyin täytäntöönpanokelpoisuutensa menettäneet velat voitaisiin katsoa lopullisesti vanhentuneiksi. Lakivaliokunta pitää tällaisen lainsäädännön aikaansaamista erittäin tärkeänä ja kiirehtii sen valmistelun aloittamista. Valmistelun yhteydessä on myös arvioitava, aiheutuuko ehdotettavasta ratkaisumallista tarvetta muuttaa nyt hyväksyttäviä säännöksiä ottaen huomioon erityisesti lesken asemaan liittyvät kysymykset. Valmistelu tulee ajoittaa niin, että asiaa koskeva hallituksen esitys voidaan käsitellä ja hyväksyä vielä kuluvan vaalikauden aikana. Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi tätä tarkoittavan lausuman (Valiokunnan lausumaehdotus).

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.