Perustelut

Syyllisyysperiaate ja oikeusturva

Vaikka hallituksen esityksen todetaan toteuttavan ajoneuvon haltijan vastuun automaattisessa liikennevalvonnassa, perimmäisenä tarkoituksena on edelleen, että sakon maksaa ajoneuvon kuljettaja. Esityksen lähtökohtana on nimittäin rikesakkomenettelyn aloittaminen olettamalla, että omistaja tai haltija kuljetti ajoneuvoa, mutta tästä olettamasta luovutaan muun muassa, jos omistaja tai haltija vastustaa sakottamista.

Näin ollen syyllisyysperiaatteesta ei luovuta, ja rikesakkomääräyksen saaneella on oikeus määräajassa vastustaa rikesakkoa, jolloin asiassa suoritetaan suppea esitutkinta ajoneuvon kuljettajan selvittämiseksi ja rikesakko määrätään hänelle. Ehdotetun lakimuutoksen mukaan syyllisyysperiaatteen toteutuminen jää kuitenkin viime kädessä sen varaan, että omistaja tai haltija vastustaa sakkoa niissä tapauksissa, joissa hän ei ole ollut kuljettaja. Valiokunnan huomiota onkin kiinnitetty siihen, että nyt ehdotetun menetelmän myötä tingitään ehdottomasta syyllisyysperiaatteesta.

Käyttövastaava

Asiantuntijakuulemisen mukaan ehdotettu ehdollinen rikesakko vaikuttaa syyttömyysolettaman kannalta täyttävän Euroopan ihmisoikeussopimuksen asettamat vaatimukset luonnollisen henkilön omistaman tai hallitseman ajoneuvon osalta. Tilanne on sitä vastoin ongelmallisempi, kun omistajana tai haltijana on oikeushenkilö, jonka ajoneuvoille määrätään käyttövastaava, ellei niille ole nimetty haltijaa. Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että syyttömyysolettaman kannalta olisi parempi, että oikeushenkilön nimiin merkityn ajoneuvon käyttövastaavalle lähetettäisiin vain tiedustelu, kuka ajoneuvoa kuljetti nyt ehdotetun rikesakkomääräyksen sijaan. Käyttövastaavaa ei tällöin pidettäisi epäiltynä, vaan hän olisi lähinnä todistajan asemassa.

Valiokunta katsoo, että nyt ehdotettu käyttövastaavaa koskeva järjestelmä ei ole sellaisenaan onnistunut ja että tulee tarkoin arvioida, minkälaisella järjestelmällä parhaiten saavutetaan toivotut tulokset.

Vaikutukset liikenneturvallisuuteen

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että nopeuksien alentamisen on voitu osoittaa vähentävän onnettomuuksia ja liikenteen valvonta puolestaan alentaa nopeuksia. Tehokkain valvonnan muoto on poliisivalvonta, jossa yhdistetään näkyvä valvonta ja salainen valvonta. Valiokunta kantaa huolta siitä, että liikennevalvonnan määrä puolittui 1990-luvun aikana. Viimeisen viiden vuoden aikana liikennevalvonnan määrä on ollut suunnilleen samalla tasolla. Vuoteen 2005 ulottuvassa valtioneuvoston periaatepäätöksessä edellytetään liikennevalvonnan määrän palauttamista takaisin 1990-luvun alun tasolle. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nykyisin kiinnijäämisriski on täysin riittämätön. Vuonna 2004 tilastoitiin 186 000 ylinopeusrikkomusta, joista noin 14 000 todettiin automaattisessa valvonnassa.

Uusilla menettelysäännöksillä ei ole vaikutusta ajokiellon määräytymiseen. Siten myös uudessa menettelyssä määrätyt rikesakot otetaan huomioon arvioitaessa sitä, onko henkilö ajanut toistuvasti ylinopeutta, jolloin hänet voidaan tieliikennelain 75 §:n mukaisin edellytyksin määrätä ajokieltoon. Valiokunta korostaa, että ajokielto on liikennerikoksissa sakkoa merkittävämpi ennaltaestävyyttä lisäävä tekijä. Järjestelmän tulee tämän vuoksi olla sellainen, että rikesakot vaikuttavat ajokieltopäätöksiin. Ankaran haltijavastuun järjestelmässä sakot eivät saa johtaa ajokieltoon, mutta nyt ehdotetussa menettelyssä määrätyt rikesakot voivat olla ajokiellon perusteena. Valiokunta katsoo, että nyt ehdotettu ehdollisen rikesakon järjestelmä myötävaikuttaa tässä katsannossa liikenneturvallisuuden lisäämiseen, ja pitää sitä sen vuoksi hyvänä.

Käsitellessään hallituksen esitystä HE 104/2004 vp tieliikennelain muuttamisesta eduskunta on liikenne- ja viestintävaliokunnan ehdotuksesta edellyttänyt, että hallitus ryhtyy kokonaisvaltaisen ajokieltojärjestelmän ja sen perusteiden selvityksen pohjalta toimenpiteisiin yhtenäisemmän ja helpommin miellettävän ajokieltojärjestelmän luomiseksi. Hallituksen toimenpidekertomuksessa vuodelta 2004 todetaan valtioneuvoston päättäneen ryhtyä lausumasta aiheutuviin toimenpiteisiin. Niinpä liikenne- ja viestintäministeriö selvittää ajokieltojärjestelmän kehittämistä ja valmistelee työn pohjaksi arviomuistion, johon kootaan eri maiden käytäntöjä. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että tehokkaammaksi valvontamuodoksi on havaittu näkyvän ja salaisen valvonnan yhdistävä poliisivalvonta. Valiokunta toteaa, että moottoripyörät eivät tunnistettavuuden osalta ole samassa asemassa kuin muut ajoneuvot. Valiokunta korostaa sen vuoksi, että vaikka automaattista valvontaa nyt ehdotetun lakimuutoksen seurauksena lisätään ja menettelytapoja helpotetaan, perinteisen liikennevalvonnan resursseja ei tule vähentää automaattisen valvonnan lisäämisen seurauksena. Tästä syystä liikenne- ja viestintävaliokunta esittää, että lakivaliokunta ehdottaisi hyväksyttäväksi lausuman

Huomauttaminen rikkomuksesta on riittävä puuttumisen muoto lievimpien rikkomusten osalta, ja tämä olisi esityksen mukaan mahdollista myös silloin, kun rikkomus on havaittu automaattisessa valvonnassa. Valiokunta toteaa, että tutkimusten mukaan lieviin rikkomuksiin huomautus on puuttumiskeinona yhtä tehokas kuin rikesakko, ja tämän vuoksi valiokunta katsoo, että sitä tuleekin käyttää seuraamuksena pienempien liikennerikkomusten kohdalla.

Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös siihen, että valvonnan lisäksi myös tienpidon toimin voidaan vaikuttaa monella tavalla liikenneturvallisuuteen yleisillä teillä. Seurauksiltaan vakavimmat liikenneonnettomuudet tapahtuvat yleensä päätieverkolla, joka ei kaikilta osin enää vastaa liikenteen toimivuuden ja liikenneturvallisuuden vaatimuksia. Pääteiden leventäminen, ohituskaistat ja keskikaiteet lisäävät merkittävästi liikenneturvallisuutta. Liikenneturvallisuuden lisäämiseksi on valvonnan ja tienpidon lisäksi myös parannettava ajoneuvojen turvallisuutta, valvottava rattijuoppoja sekä pyrittävä kehittämään teknisiä menetelmiä, joilla voitaisiin estää ylinopeudella ajaminen.