Ehdotus

Komission ehdotus koskee ilmasto- ja energiapaketin ns. päästökauppaan kuulumattomia sektoreita ja niille jäsenmaakohtaisesti asetettavia velvoitteita. Komission lähtökohtana on EU:n -20 %:n päästövähennystavoitteen jakaminen päästökauppasektorin ja sen ulkopuolelle jäävien sektoreiden välillä (-21 % ja -10 %). Kyseinen jako perustuu kustannustehokkuuteen. Komission mukaan päästökaupan alueella on enemmän halvempia päästövähennyskeinoja (erityisesti sähköntuotannossa). Huomioon on otettu myös uusiutuvien energialähteiden lisäämistavoite (RES-tavoite) ja positiivisten markkinavaikutusten aikaansaamiseksi tarvittava hiilitonnin hinta.

Laskelmat perustuvat vuoden 2005 verifioituihin päästötietoihin. Jäsenmaakohtaisessa velvoitteiden jaossa on käytetty BKT/capita-kriteeriä eli maksukykyä, mutta kuitenkin niin, että kenenkään velvoite ei ole suurempi kuin -20 % ja mikään jäsenmaa ei saa ylittää +20 %:n lisäystä vuoteen 2020 mennessä. Kriteerin suoraan käyttöön liittyy muutamia poikkeuksia. Komissio on mm. ottanut huomioon jäsenmaan tiedossa olevia toimia, jotka vaikuttavat keskeisesti vähennysten toteutukseen, sekä tilanteet, jossa jäsenmaalle koituisi selvästi suurempia kustannuksia. Myös tasauksen käyttö (-20/+20 %) on osittain muiden kriteereiden ottamista mukaan, sillä eräät jäsenmaat olisivat muuten saaneet paljon korkeamman taakanjakoluvun.

Ehdotukseen sisältyy tiettyjä toimeenpanon joustavuutta lisääviä elementtejä. Niitä ovat: mahdollisuus käyttää Kioton kaudella 2008—2012 hankittuja päästöyksiköitä (3 % jäsenvaltion vuoden 2005 päästökaupan ulkopuolella olevista kasvihuonekaasupäästöistä) velvoitteen täyttämiseen ja mahdollisuus tasapainottaa (lainata tai siirtää) peräkkäisten vuosien välillä vuosivaihteluita (2 %). Myös Kioto-kaudella rekisteröidyistä hankkeista voidaan saada hyvitettäviä päästöyksiköitä 2013 lähtien vuonna 2020.

Paketin kokonaiskustannuksista komissio esitti arvion, että se laskee vuonna 2020 BKT:n tasoa keskimäärin noin 0,5 % verrattuna perusuraan. Kustannustehokkuus sekä koko EU:n tasolla että jäsenmaiden keskinäisessä taakanjaossa on komission mukaan ollut johtava periaate päätösehdotusta valmisteltaessa.

Valtioneuvoston kanta

Suomi suhtautuu myönteisesti komission ilmasto- ja energiapaketin tavoitteisiin.

Suomi on valmis tekemään oman oikeudenmukaisen osansa EU:n asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomelle ehdotettu kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoite on vaativa, mutta mahdollinen saavuttaa. Ilmasto- ja energiapaketin ehdotukset liittyvät kiinteästi toisiinsa, ja ehdotuksen käsittelyssä on otettava huomioon niiden yhteisvaikutukset kuhunkin jäsenvaltioon.

Suomen mielestä ilmasto- ja energiapaketin ehdotuksista tulee päästä ratkaisuihin viimeistään ennen kuin Kööpenhaminassa vuonna 2009 päätetään kansainvälisen sopimuksen jatkosta Kioton velvoitekauden jälkeen vuodesta 2013 eteenpäin.

Suomen tulee komission ehdotuksen mukaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 16 % päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla sektoreilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 kasvihuonekaasujen päästömääristä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vuonna 2020 päästökaupan ulkopuolisten sektorien kasvihuonekaasupäästöjen tulee olla noin 6 miljoonaa CO2-tonnia pienemmät kuin vertailutilanteessa.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen pitkän aikavälin tavoitteiden kannalta on tärkeätä, että päästökaupan ulkopuoliset sektorit osallistuvat asteittain päästöjen vähentämiseen. Pitkällä aikavälillä kaikilla keskeisillä päästöjä tuottavilla sektoreilla tulee olla tavoitteena laskeva päästökehitys.

Merkittäviä päästövähennyksiä tulee saada aikaan useilla sektoreilla, kuten asumisen, rakentamisen ja rakennuksissa tapahtuvan energian käytössä, liikenteessä, jätehuollossa ja maataloudessa sekä eräillä päästökauppaan kuulumattomilla teollisuuden aloilla. Päästövähennykset tulee tehdä kustannustehokkaalla tavalla.

Suomi on korostanut, että kansalliset olosuhteet tulee ottaa huomioon kasvihuonekaasujen jäsenmaakohtaisessa taakanjakopäätöksessä.

Suomi on todennut komission valitsemaan perusvuoteen 2005 liittyvän näkökohtia, joilla on kuitenkin tärkeämpi merkitys päästökauppasektorin päästöoikeuksien määrää laskettaessa. Päästökaupan ulkopuolisille sektoreille sopisi myös muu vertailuajankohta kuin vuosi 2005. Ajankohdan valinta on tärkeä määritettäessä oikeudenmukaista taakanjakoa jäsenmaiden kesken.

Suomi on pitänyt esillä myös sitä, että komission taakanjaossa käyttämä kriteeri BKT/capita on liian yksinkertainen huomioimaan kansallisia erityispiirteitä. Suomi on esittänyt bkt-lukujen korjaamista ostovoimalla ja muilla indikaattoreilla, jotta kansallisia lähtökohtia voitaisiin paremmin huomioida.

Kioton pöytäkirjan mukaisten mekanismien avulla kaudella 2008—2012 hankittujen päästöyksiköiden joustava käyttö on myönteinen joustavuutta lisäävä tekijä toimeenpanossa. Suomi tukee tätä joustavuuden lisäämistä toimeenpanossa. Komission ehdottamat määrät ovat liian rajoitettuja, ja mekanismien käytölle esitetyt reunaehdot sisältävät epävarmuustekijöitä.

Suomi pitää hyvänä päästökehityksen seurannan ja raportoinnin kehittämistä ja sen liittämistä oleelliseksi osaksi nyt tehtävää päätöstä. Seurannan kehittäminen toimii myös kansallisesti tärkeänä välineenä varmistaa velvoitteiden oikea-aikainen täyttäminen.