Hallituksen esitys on täysin ala-arvoinen. Laki, joka vain suosittelee turvavarusteen käyttöä ilman minkäänlaista rangaistusmääritystä, ei ole vain yhtä tyhjän kanssa, vaan voi johtaa vakaviin vakuutusoikeudellisiin ongelmiin. Liikenneturvallisuuteen kuuluvien suositusluontoisten ohjeiden toteutus on haaste liikenneministeriön, Liikenneturvan, Tiehallinnon ym. tiedotustoiminnalle. Se ei kuulu lainsäädäntöön.

Selvityksen mukaan keskimäärin yhden ihmisen liikennekuolema vuodessa matkapuhelimen käytöstä johtuen katsottiin riittäväksi perusteeksi säätää laki nk. hands free -laitteiston pakollisuudesta.

Selvitysten mukaan 12—15 jalankulkijaa vuodessa olisi pelastunut kuolemalta, jos he olisivat käyttäneet heijastinta. Hallituksen esitys ei kuitenkaan pitänyt sitä riittävänä perusteena heijastinpakon säätämiseksi lailla. Lisäksi hallituksen esityksessä suositellaan heijastimen käyttöä vain pimeällä, johon valiokunta on yhtynyt välittämättä erittäin painavista asiantuntijalausunnoista.

Yhdyn täysin Rahtarit ry:n, Suomen Taksiliiton ja Ajoneuvohallintokeskuksen asiantuntijalausuntoihin siitä, että heijastimen käyttö on ratkaisevan tärkeää paitsi pimeällä, myös silloin, kun näkyvyys muusta syystä on heikentynyt, kuten esimerkiksi hämärän aikana, kun valaistus on riittämätön, sumussa, lumipyryssä ja vastaavissa olosuhteissa. Tämä olisi pitänyt huomioida valiokunnan perusteluissa.

Liikennekuoleman tai loukkaantumisen tuottaminen ulkopuoliselle on henkisesti elinikäinen rangaistus ajoneuvon kuljettajalle. Jalankulkijan ja pyöräilijän vastuu omasta turvallisuudestaan olisi korostunut oikeudenmukaisesti, jos valiokunta olisi hyväksynyt perusteluihin Rahtarit ry:n ehdottaman periaatteen: "Mikäli heijastinta ei ole käytettävissä, jalankulkijan on noudatettava erityistä varovaisuutta liikenteessä". Valitettavasti tämäkään ei kelvannut valiokunnalle edes perusteluihin.

Perusteluissa olisi tullut erikseen mainita, että rullalautailijat, rullaluistelijat ja rullahiihtäjät rinnastetaan jalankulkijoihin.