Yleisperustelut
         
         Yleistä
         
         Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
            saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
            ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
            huomautuksin ja muutosehdotuksin.
         
         
         Taksiliikennelaki tuli voimaan 1.8.2007. Lain mukaan lupaviranomaiset
            eli tällä hetkellä lääninhallitukset
            päättävät vuosittain asetettavan kuntakohtaisen
            taksilupien enimmäismäärän eli kiintiön.
            Lupien myöntämisestä kiintiön
            puitteissa lupaviranomaiset päättävät
            erikseen sen mukaan, mikä on laissa määritelty
            hakijoiden etusijajärjestys.
         
         
         Erityisesti vuoden 2009 alusta voimaan tulleiden kuntaliitosten
            johdosta on kuitenkin noussut esiin huoli taksipalvelujen saatavuudesta kuntakeskusten
            ulkopuolella. Taksipulaa on arvioitu syntyvän erityisesti
            sellaisten uusien kuntien alueille, joissa aiemmin itsenäisenä kuntana toiminut
            alue yhdistetään suurempaan kuntaan, jossa on
            vetovoimainen kuntakeskus.
         
         
         Hallituksen esityksen tavoitteena on turvata taksipalvelujen
            saatavuutta erityisesti kuntaliitosten yhteydessä yhdistyneiden
            entisten kuntien alueella sekä kuntakeskusten
            ulkopuolisilla alueilla. Lisäksi tavoitteena on helpottaa
            taksiautoilijoiden ajovelvoitteen valvontaa maaseutumaisissa kunnissa
            ja kuntakeskusten ulkopuolisilla alueilla sekä parantaa
            näin tällaisten alueiden taksinkäyttäjien
            asemaa kuluttajina.
         
         
         Kuntaliitosten johdosta syntyneiden ongelmien ratkaisemiseksi
            hallituksen esityksessä on ehdotettu lupakiintiöitä koskevaa
            sääntelyä muutettavaksi siten, että kiintiöitä vahvistettaessa
            lupaviranomaisen tulee määrätä myös,
            kuinka monta lupaa tämän kiintiön sisällä myönnettäisiin
            nykyistä kuntaa pienemmälle, kuntaliitoksen jälkeen
            lakkautetun kunnan alueelle. Vuoden 2008 lopussa tai sen jälkeen
            toteutuneen kuntaliitoksen yhteydessä itsenäisen
            asemansa menettäneen kunnan alueelle ehdotetaan kohdennettavaksi
            oma kiintiönsä kunnan kokonaiskiintiön
            puitteissa. Taksipalvelujen saatavuutta kuntakeskusten ulkopuolella
            muissa kuin tällaisissa liitoskunnissa ehdotetaan hallituksen esityksessä parannettavaksi
            siten, että hakijalla, joka hakisi lupaa asemapaikalle,
            jonka etäisyys kuntakeskuksesta on vähintään
            20 kilometriä, on etusija saada taksilupa.  Etusijajärjestykseen
            ehdotetaan lisäksi tehtäväksi tarkennus
            palveluammatissa hankitun kokemuksen ja taksinkuljettajana saadun
            kokemuksen suhteesta etusijajärjestystä määriteltäessä.
         
         
         Autoilijoiden ajovelvoitteen valvonnan tehostamiseksi esityksessä ehdotetaan
            muutettavaksi myös kaikille maaseutumaisten kuntien autoilijoille
            nykyisessä laissa asetettua sopimusvelvoitetta päivystysvuoroista
            siten, että päivystyksistä tulisi aina
            tehdä ilmoitus lupaviranomaiselle.
         
         
         Valiokuntaa korostaa, että se pitää erittäin
            tärkeänä pyrkimystä turvata
            taksipalvelujen saatavuus erityisesti kuntaliitosten yhteydessä yhdistyneiden
            entisten kuntien alueella sekä kuntakeskusten ulkopuolisilla
            alueilla.
         
         
         Esteettömät ajoneuvot
         
         Ennen taksiliikennelakia vammaisten taksikuljetukseen on perinteisesti
            käytetty kahta erilaista ajoneuvotyyppiä, invatakseja
            ja niin sanottuja vaihtoehtoisvarustettuja autoja. Invataksien varustetaso
            on verovapauden vuoksi ollut säädelty tarkasti.
         
         
         Invataksien osalta on voimassa myös tieliikennelain
            (267/1981) 88 c §:n 2 momentti, jonka mukaan invataksin
            kuljettajan on huolehdittava siitä, että kuljetettavat
            matkustavat asianmukaisesti turvalaitteita käyttäen
            ja että pyörätuolit on asianmukaisesti
            kiinnitetty ajoneuvoon matkan ajaksi. Invatakseille myönnettyjä lupia
            oli marraskuussa 2008 voimassa 465.
         
         
         Vaihtoehtoisvarusteisia autoja, jotka ovat olleet pääasiassa
            pakettiautopohjalta valmistettuja, 1+8 hengelle tarkoitettuja
            henkilöautoja ja joissa on ollut varusteina erilaisia autoon
            sisäänpääsyä helpottavia
            luiskia, on käytetty pääasiassa maaseutukuntien
            erilaisia kuljetustarpeita — niin koululais- kuin vammaiskuljetuksiakin — varten.
            Näiden ajoneuvojen varusteista tai varusteiden turvallisuudesta
            ei ole säädetty nimenomaisesti, ja näin
            ollen varustetaso on kirjava. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu
            esille, että näiden ajoneuvojen varustetaso ei
            välttämättä ole sellainen, että autoa
            voisi pitää vammaisen henkilön kannalta
            turvallisena ja esteettömänä varsinkin,
            mitä tulee käytössä oleviin
            kiinnitysjärjestelmiin ja luiskan mitoitukseen. Vaihtoehtoisvarustelluille
            autoille oli marraskuussa 2008 voimassa yhteensä 206 lupaa.
         
         
         Taksiliikennelain voimaan tultua lääninhallitukset
            ovat myöntäneet marraskuuhun 2008 mennessä 365
            lupaa esteettömille henkilöautoille. Näin
            ollen erilaisille esteettömiksi katsottaville taksiautoille,
            mukaan lukien invataksit, on marraskuussa 2008 ollut voimassa yhteensä noin 1 036
            taksilupaa.
         
         
         Valiokunta katsoo, että vaihtoehtoisvarustettujen ajoneuvojen
            osalta olisi erittäin tärkeää selvittää mahdollisimman
            pikaisesti, tulisiko niitä koskevaa sääntelyä muuttaa
            mm. varusteita ja turvallisuutta koskevien säännösten
            tarkemman määrittelyn osalta matkustajien turvallisuuden
            varmistamiseksi.
         
         
         Muilla kuin henkilöautoilla toteutettavat henkilökuljetukset
         
         Taksiliikennelain 3 §:n mukaan lakia sovelletaan
            ammattimaiseen henkilöiden kuljettamiseen tiellä henkilöautolla.
            Taksiliikennelaki ei koske henkilöiden kuljettamista ammattimaisesti
            korvausta vastaan muilla kuin henkilöautoilla. Asiantuntijakuulemisissa
            on tuotu esille, että Suomessa on aloitettu hyvin pitkälle
            taksiliikenteen kaltaista toimintaa kuorma-autoilla. Tällaiselta
            toiminnalta ei edellytetä noudatettavaksi muutoin ammattimaiselle
            henkilöliikenteelle asetettuja vaatimuksia.
         
         
         Valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
            että taksiliikennelain osalta selvitetään
            mahdollisimman pikaisesti muulla kuin henkilöautolla tiellä toteutettavan
            ammattimaisesti ja korvausta vastaan tapahtuvan henkilöiden
            kuljettamisen mahdollinen sääntelyn tarve. mm.
            henkilöliikenteen turvallisuuden ja toimijoiden tasapuolisen
            kohtelun varmistamiseksi.
         
         
       
      
         
         Yksityiskohtaiset perustelut
         
         2 § Määritelmät.
         
          Ehdotetun 2 §:n 1 momentin 8 kohtaan on kirjoitettu
            päivämäärä pelkkinä numeroina,
            mikä ei ole lakiteknisesti oikea tapa. Valiokunta ehdottaa
            päivämäärän korjaamista lakiteknisesti
            oikeaan muotoon ja lisäksi sanojen "liitetyn kunnan alueella"
            kursivoimista lakiteknisistä syistä. 
         
         
         10 § Taksiluvan myöntäminen ja muuttaminen.
         
          Taksiliikennelain 10 §:ssä säädetään
            siitä, miten lupaviranomainen asettaa luvanhakijat luvan myöntämisen
            suhteen etusijajärjestykseen. Säännös
            on tarpeen, koska useimmiten hakijoita on enemmän kuin
            lupia voidaan myöntää. Kuntakeskusten
            ulkopuolisten alueiden taksipalvelujen saatavuuden parantamiseksi
            hallituksen esityksessä on esitetty säännöstä,
            jonka mukaan taksilupa myönnettäisiin ensisijaisesti
            lain 6 §:n vaatimukset täyttävälle
            henkilölle, jos tämä hakee lupaa asemapaikalle,
            jonka etäisyys kuntakeskuksesta on maanteitse vähintään
            20 kilometriä.
         
         
         Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kuntakeskus eli kunnan
            pääkeskus on suurimmassa osassa kuntia yksiselitteisesti
            määritettävissä. Taksiliikennelain
            soveltamisen kannalta kuntakeskus on yleensä liikenteen
            kysynnän kannalta merkittävin keskus. Lain etusijajärjestystä soveltaessaan
            lääninhallitukset, tai jatkossa vastaavat lupaviranomaiset,
            määrittelevät kuntakeskukset kunkin kunnan
            osalta.
         
         
         Asiantuntijakuulemisissa on kuitenkin tuotu esille, että on
            mahdollista, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulle
            lupaa hakevat voisivat käyttää hallituksen
            esityksessä esitettyä etusijamahdollisuutta hyväkseen
            lain tarkoituksen vastaisesti. Hakijoiden tasapuolisen kohtelun
            vuoksi ja väärinkäytösten ehkäisemiseksi
            valiokunta ehdottaa, että kuntakeskusten määrää tulisi
            rajoittaa siten, että suurimpien kaupunkien kuntakeskukset
            suljettaisiin tämän lainkohdan soveltamisen ulkopuolelle.
            Tällainen vaihtoehto merkitsisi sitä, että lakia
            voitaisiin soveltaa muutoin tasapuolisesti koko maassa. Luvan myöntäminen
            olisi kuitenkin tämän poikkeussäännön
            perusteella mahdollista esimerkiksi muiden suurten kaupunkien alueille,
            joissa useissa on laajoja harvaan asuttuja alueita ja kaupunkikeskuksen ulkopuolisia
            taajamia, joille ei kuitenkaan voitaisi määrätä kuntaliitoksen
            perusteella omaa lupakiintiötä. Itä-Suomessa
            tällaisia alueita olisivat muun muassa Kuopion seudulla
            Vehmersalmi ja Riistavesi sekä Joensuun seudulla lakkautetut
            Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran kunnat. Tällaisten kuntien
            reuna-alueille lupaa hakevat voisivat tässä mallissa
            olla luvan saannissa erityisasemassa. Toisaalta esimerkiksi Länsi-Suomessa
            esimerkiksi Tampereen seudulla Teiskon alue jäisi soveltamisalan
            ulkopuolelle. Oulun läänissä harvaan
            asuttujen alueiden palvelut todennäköisesti paranisivat
            samalla kun väärinkäytösmahdollisuudet
            itse Oulun kaupungin alueella vältettäisiin.
         
         
         Edellä mainituista syistä valiokunta ehdottaa, että etusijajärjestystä koskevaa
            esitettyä 10 §:n 3 momentin säännöstä muutettaisiin
            siten, että sen soveltamisen ulkopuolelle jätettäisiin
            Helsingin, Vantaan, Espoon, Kauniaisten, Turun, Tampereen ja Oulun
            kuntakeskukset. Tätä pienemmissä kaupungeissa
            väärinkäyttömahdollisuuteen
            voidaan puuttua erityisesti ehdotetun 12 §:n asemapaikalla
            päivystystä koskevan ilmoittamisvelvollisuuden
            ja valvonnan keinoin. Kyseinen lainkohta velvoittaa kaikkia maaseutumaisissa
            kunnissa toimivia taksiautoilijoita sekä autoilijoita,
            jotka toimivat sellaisilla asemapaikoilla, joiden etäisyys
            kuntakeskuksesta on vähintään 20 kilometriä,
            ilmoittamaan sopimistaan, hiljaisempien aikojen päivystyksistä lääninhallitukselle
            vähintään kerran vuodessa. Poikkeuksena
            olisi ainoastaan tilanne, jossa paikkakunnalle olisi jo vahvistettu
            ajovuoro, jota autoilija on joka tapauksessa sitoutunut noudattamaan
            ja jonka noudattamista voidaan jo nyt valvoa lupaviranomaisen toimesta.
            Mikäli luvanhaltija ei toimittaisi lain vaatimaa ilmoitusta,
            lupaviranomaisella olisi käytössään
            lain 22 §:n mahdollisuudet puuttua asiaan. Lupaviranomainen
            voisi vaatia puutteen korjaamista, antaa varoituksen tai viime kädessä peruuttaa
            taksiluvan. Ilmoitus pitäisi tehdä ensimmäistä kertaa
            jo luvan saannin yhteydessä. Myöhemmin lupaviranomainen voisi
            vaatia ilmoitusta taksiluvanhaltijoilta samassa yhteydessä,
            kun se lain 21 §:n mukaan kerran vuodessa tarkistaa,
            että luvanhaltija harjoittaa liikennettä. Vaikka
            paikkakunnalla olisi vain yksi taksiautoilija, tämä olisi
            velvollinen hoitamaan sopimusajojen lisäksi hiljaisen ajan päivystykset
            ja tekemään niistä ilmoituksen.
         
         
         Uuden ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on nimenomaan helpottaa
            ajovelvollisuuden valvontaa sekä ehkäistä väärinkäytösmahdollisuuksia.
            Säännös tarjoaa valvovalle viranomaiselle työkalun
            valvonnan tosiasialliseen tehostamiseen. Lääninhallitukset
            ja jatkossa vastaavat lupaviranomaiset voivat luonnollisesti, lähinnä yhteistyössä
            poliisiviranomaisten
            kanssa, tehdä myös niin sanottua täsmävalvontaa.
            Valiokunta pitää tärkeänä väärinkäytösten
            ehkäisyn kannalta, että ministeriö ohjeistaisi
            lupaviranomaisia tarpeen mukaan valvonnan toteuttamisessa.
         
         
         Valiokunta katsoo, että lisäksi on tarpeen
            lisätä 10 §:ään uusi
            4 momentti, jonka mukaan jos lupa vapautuu haettavaksi liitetyn
            kunnan alueelta, uusi lupa myönnetään
            aina vapautuneen luvan viimeistä asemapaikkaa hakeneelle 19 §:n
            mukaisesti liitetyn kunnan alueelle määrätyn
            kiintiön puitteissa. Liitetyn kunnan alueelta vapautuva
            lupa pysyisi siten aina liitetyn kunnan alueella 19 §:n
            mukaisesti määrätyn kiintiön
            puitteissa, ja jos luvan viimeiselle asemapaikalle olisi hakija,
            lupa myönnettäisiin aina ensisijaisesti tällaiselle
            hakijalle. Viimeisellä asemapaikalla säännöksessä tarkoitetaan
            juuri tiettyä liitetyn kunnan alueella olevaa asemapaikkaa,
            joka oli määritelty vapautuneen luvan asemapaikaksi,
            eikä mitä tahansa liitetyn kunnan alueella olevaa
            asemapaikkaa.
         
         
         Hallituksen esityksessä ehdotetaan 10 §:ään lisättäväksi
            uusi 4 momentti, joka sisältäisi taksinkuljettajana
            ja palveluammateissa hankitun kokemuksen arvioinnista asetuksella
            säätämistä koskevan säännöksen.
            Koska ehdotuksen sanamuodon mukaisesta arvioinnin perusteista voidaan
            lähtökohtaisesti säätää ainoastaan
            lain tasolla, valiokunta ehdottaa säännöstä täsmennettäväksi
            siten, että valtuutus annetaan vain arvioinnista
            säätämiseksi. Valiokunnan lisättäväksi
            ehdottaman uuden 4 momentin myötä hallituksen
            esityksessä lisättäväksi ehdotettu
            4 momentti siirtyy 5 momentiksi.
         
         
         Taksiliikennelain 6 §:ssä säädetään
            taksiluvan myöntämisen edellytyksistä.
            Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan hakijalta edellytetään käytännön
            kokemusta taksinkuljettajana tai muussa palveluammatissa. Palveluammatin
            käsitettä ei ole laissa määritelty.
            Hallituksen esityksessä on todettu, että taksiluvan
            hakijalta ja liikenteestä vastaavalta henkilöltä edellytettäisiin
            pääsääntöisesti käytännön
            kokemusta. Kokemus voisi kuitenkin olla hankittu muustakin palveluammatista
            kuin taksin kuljettamisesta. Hallituksen esityksessä on
            lain 10 §:ää esitetty täsmennettäväksi
            vastaamaan lain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan sisältöä siten,
            että taksinkuljettajana hankitun kokemuksen rinnalle on
            kirjattu palveluammatissa saatu kokemus. Hallituksen esityksen perusteluiden
            mukaan palveluammattina voidaan pitää esimerkiksi
            maaseutumatkailuun tai muuhun vastaavaan toimintaan liittyvää maaseudun
            palveluammattia, mikä seikka voi olla omiaan kannustamaan
            luvan hakuun paikkakunnilla, joille ei tähän mennessä ole
            ollut lainkaan luvanhakijoita.
         
         
         Valiokunta katsoo, että lupien myöntämistä koskevien
            periaatteiden selkeyden vuoksi on tärkeää määritellä riittävän
            tarkasti, mitä palveluammatilla tarkoitetaan ja miten esimerkiksi
            taksin kuljettamisesta saatu kokemus suhteutetaan muussa palveluammatissa
            hankittuun kokemukseen. Valiokunta ehdottaa, että esityksen
            10 §:n 3 momentin ehdotettua asetuksenantovaltuutta koskevaa
            säännöstä muutetaan siten, että liikenne-
            ja viestintäministeriön asetuksella säädetään tarkemmin
            taksinkuljettajana ja palveluammateissa hankitun kokemuksen arvioinnista.
            Valiokunta pitää tärkeänä,
            että kyseisestä seikasta säädetään
            tarkemmin lain voimaantulon jälkeen.
         
         
         Valiokunnan mielestä lähtökohtana
            on se, että taksinkuljettajana hankittua kokemusta on mm. liikenneturvallisuusnäkökulmasta
            johtuen pidettävä luvan myöntämisen
            kannalta merkittävämpänä kokemuksena
            muissa palveluammateissa hankittuun kokemukseen verrattuna.
         
         
         12 § Velvollisuus harjoittaa taksiliikennettä ja ilmoitusvelvollisuus
            päivystyksestä.
         
         
          Valiokunta ehdottaa 12 §:ään lisättäväksi
            viittaus 10 §:n 4 momenttiin kyseisen momentin
            lisäämisen vuoksi, jolloin ilmoitusvelvollisuus
            koskisi myös tämän säännöksen
            perusteella luvan saaneita.
         
         
         31 § Siirtymäsäännökset.
         
          Valiokunta ehdottaa siirtymäsäännökseen
            lisättäväksi 2 §:n ja 10 §:n muutosehdotuksista
            johtuvat lisäykset.